75/1976

Asetus Asetus Suomen, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välisen ympäristönsuojelusopimuksen ja siihen liittyvän pöytäkirjan voimaansaattamisesta.

Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:

Suomen, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välillä Tukholmassa 19 päivänä helmikuuta 1974 tehty ympäristönsuojelusopimus ja siihen liittyvä pöytäkirja, joiden eräät määräykset on 2 päivänä huhtikuuta 1976 annetulla, myös Ahvenanmaan maakuntapäivien osaltaan hyväksymällä lailla (833/76) hyväksytty, jotka tasavallan presidentti on viimeksi mainittuna päivänä hyväksynyt ja jota hyväksymistä koskeva ilmoitus on 5 päivänä huhtikuuta 1976 tehty Ruotsin ulkoasiainministeriölle, tulevat voimaan 5 päivänä lokakuuta 1976 niin kuin siitä on sovittu.

Helsingissä 1 päivänä lokakuuta 1976

Norjan, Ruotsin, Suomen ja Tanskan välinen YMPÄRISTÖNSUOJELUSOPIMUS

Norjan, Ruotsin, Suomen ja Tanskan hallitukset, jotka pitävät ympäristön suojelemista ja parantamista erittäin tärkeänä, ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla

Ympäristölle haitallisella toiminnalla tarkoitetaan tässä sopimuksessa kiinteän tai nestemäisen jätteen, kaasun tahi muun aineen päästämistä vesistöön, järveen tai mereen maalta, rakennuksesta tai laitteesta, sekä maan, merenpohjan, rakennuksen tai laitteen muuta käyttöä, joka aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa haittaa ympäristölle veden pilaantumisen tai muun vesistöllisten olosuhteiden muutoksen, hiekanoton, ilman pilaantumisen, melun, tärinän, lämpötilan muutoksen, ionisoivan säteilyn, valon taikka muun sellaisen seikan johdosta.

Yleissopimusta ei sovelleta, milloin ympäristölle haitallisesta toiminnasta on säädetty erikseen kahden tai useamman sopimusvaltion välisellä sopimuksella.

2 artikla

Ympäristölle haitallisen toiminnan sallittavuutta harkittaessa on haitta, jonka tällainen toiminta aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa toisessa sopimusvaltiossa, otettava huomioon samalla tavoin kuin haitta omassa maassa.

3 artikla

Joka on joutunut tai saattaa joutua kärsimään toisessa sopimusmaassa tapahtuvasta ympäristölle haitallisesta toiminnasta, voi saattaa kysymyksen toiminnan sallittavuudesta, mihin luetaan myös toimenpiteet haittojen ehkäisemiseksi, käsiteltäväksi siinä valtiossa nostamalla kanteen asianomaisessa tuomioistuimessa tai kääntymällä asianomaisen hallintoviranomaisen puoleen, seka valittaa tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen päätöksestä samassa laajuudessa ja samoin edellytyksin kuin oikeussubjekti toimintamaassa.

Ensimmäistä kappaletta on vastaavasti sovellettava myös ympäristölle haitallisen toiminnan johdosta esitettäviin vahingon korvaamista koskeviin kanteisiin. Korvausta koskevaa kysymystä ei saa arvostella sellaisten määräysten mukaan, jotka ovat vahinkoa kärsineelle epäedullisemmat kuin toimintamaan vahingonkorvausmääräykset.

4 artikla

Jokainen valtio määrää erityisen viranomaisen (valvontaviranomaisen), jonka tehtävänä on valvoa yleisiä ympäristönsuojeluetuja toisessa sopimusvaltiossa tapahtuvan ympäristölle haitallisen toiminnan suhteen.

Näiden etujen valvomiseksi valvontaviranomaisella on ympäristölle haitallisen toiminnan sallittavuutta koskevassa asiassa oikeus ajaa kannetta tai tulla kuulluksi toisen sopimusvaltion asianomaisessa tuomioistuimessa taikka saattaa asia toisen sopimusvaltion asianomaisen hallintoviranomaisen käsiteltäväksi, mikäli asia on sen laatuinen, että toisen sopimusvaltion viranomainen tai muu yleisten ympäristönsuojeluetujen edustaja voi ajaa sitä koskevaa kannetta tai tulla kuulluksi sen johdosta. Samoin valvontaviranomaisella on oikeus valittaa tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen päätöksestä siinä menettely- ja käsittelyastejärjestyksessä, joka tällaisista asioista on voimassa kyseisessä valtiossa.

5 artikla

Mikäli tuomioistuin tai hallintoviranomainen, jonka tehtävänä on harkita luvan myöntämistä ympäristölle haitalliselle toiminnalle (lupaviranomainen), katsoo, että toiminta aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa merkityksellistä haittaa toisessa sopimusmaassa, lupaviranomaisen tulee, mikäli kysymys on asiasta, jossa käytetään kuulutus- tai julkista ilmoitusmenettelya, mahdollisimman pian lähettää kappale asiaa käsittelevistä asiakirjoista toisen maan valvontaviranomaiselle seka järjestää tälle mahdollisuus antaa lausunto asiasta. Kokous- tai katselmusaikaa ja -paikkaa koskevat tiedot on kyseisessä tapauksessa hyvissä ajoin annettava tiedoksi valvontaviranomaiselle, joka muutenkin on pidettävä tietoisena asian kulusta siltä osin kuin se kyseisen viranomaisen kannalta saattaa olla tarpeellista.

6 artikla

Valvontaviranomaisen pyynnöstä lupaviranomaisen tulee, mikäli menettelytapaa koskevista säännöksistä ei muuta johdu, velvoittaa hakijaa toimittamaan lisätiedot, piirustukset ja tekniset selvitykset, joita voidaan katsoa tarvittavan toiminnan toisessa maassa aiheuttamien vaikutusten arvioimiseksi.

7 artikla

Valvontaviranomainen tiedottaa, mikäli se pitää sitä yleisen tai yksityisen edun kannalta tarpeellisena, lupaviranomaiselta saamastaan ilmoituksesta paikallisessa sanomalehdessä julkaistulla kuulutuksella tai muulla tarkoituksenmukaisella tavalla ja suorittaa muutoin tarpeelliseksi katsomansa selvityksen vaikutuksista omassa maassa.

8 artikla

Valvontaviranomaisen toiminnasta koituvat menot maksaa kotimaa.

9 artikla

Mikäli valvontaviranomainen on ilmoittanut toimintamaan asianomaiselle tuomioistuimelle toimintamaan asianomaiselle tai hallintoviranomaiselle, että valvontaviranomaisen tehtävistä jossakin asiassa vastaa muu viranomainen, noudatetaan myös tämän viranomaisen suhteen soveltuvin osin valvontaviranomaista koskevia sopimuksen säännöksiä.

10 artikla

Mikäli ympäristölle haitallisen toiminnan toisessa maassa aiheuttamien haittavaikutusten selvittämiseksi on tarpeen, sen maan valvontaviranomaisen on toimintamaan lupaviranomaisen pyynnöstä ryhdyttävä paikalla toimenpiteisiin katselmuksen suorittamiseksi. Katselmuksessa saa valvontaviranomainen tai tämän määräämä asiantuntija olla läsnä.

Tarvittaessa asianomaiset valtiot laativat yhdessä ensimmäisessä kappaleessa tarkoitettua katselmusta koskevat yksityiskohtaiset ohjeet.

11 artikla

Jos kysymyksen luvan myöntämisestä ympäristölle haitalliseen toimintaan, joka aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa huomattavaa haittaa toisessa sopimusvaltiossa, käsittelee toimintamaan hallitus, ministeri tai ministeriö, on kyseisten maiden välillä neuvoteltava asiasta, mikäli edellisen valtion hallitus sitä pyytää.

12 artikla

Tapauksessa, jota tarkoitetaan 11 artiklassa, on kunkin maan hallituksella oikeus vaatia, että toimikunta, joka, mikäli asiasta ei sovita toisin, koostuu muusta sopimusvaltiosta olevasta puheenjohtajasta sekä kolmesta kunkin valtion, jota asia koskee, edustajasta, antaa asiasta lausunnon. Mikäli tällainen toimikunta asetetaan, ei asiaa saa ratkaista, ennen kuin lausunto on annettu.

Kukin maa maksaa määräämiensä edustajien kustannukset. Puheenjohtajan palkkio tai muu korvaus sekä toimikunnan toiminnan aiheuttamat muut kustannukset, joita selvästi ei ole katsottava jonkin valtion menoiksi, jaetaan tasan niiden valtioiden maksettavaksi, joita asia koskee.

13 artikla

Yleissopimus koskee myös sopimusvaltioiden mannermaajalustaa.

14 artikla

Tämä yleissopimus tulee voimaan kuusi kuukautta sen jälkeen kun kaikki sopimusvaltiot ovat ilmoittaneet Ruotsin ulkoasiainministeriölle, että yleissopimuksen voimaantulon valtiosäännön mukaan edellyttämät toimenpiteet on suoritettu. Ruotsin ulkoasiainministeriö ilmoittaa muille sopimusvaltioille ilmoitusten vastaanottamisesta.

15 artikla

Juttu tai asia, joka tämän yleissopimuksen voimaan tullessa on vireillä tuomioistuimessa tai hallintoviranomaisen käsiteltävänä ja joka koskee sopimuksen tarkoittamaa kysymystä, tulee käsitellä ja siitä tulee päättää aikaisemmin voimassa olleiden määräysten mukaan.

16 artikla

Mikäli sopimusvaltio haluaa sanoutua irti yleissopimuksesta, on tästä ilmoitettava kirjallisesti Ruotsin ulkoasiainministeriölle, joka välittömästi ilmoittaa irtisanomisesta ja sitä koskevan ilmoituksen vastaanottopäivästä muille sopimusvaltioille.

Irtisanominen tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua siitä, kun Ruotsin hallitus on vastaanottanut ilmoituksen siitä tai muuna myöhäisempänä irtisanomista koskevaan ilmoitukseen merkittynä ajankohtana.

Yleissopimus talletetaan Ruotsin ulkoasiainministeriön huostaan ja Ruotsin ulkoasiainministeriö toimittaa oikeaksi todistetut jäljennökset siitä jokaisen sopimusvaltion hallitukselle.

Tämän vakuudeksi ovat kunkin valtion valtuutetut allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Tukholmassa 19 päivänä helmikuuta 1974 yhtenä norjan-, ruotsin-, suomen- ja tanskankielisenä kappaleena kaikkien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.

Pöytäkirja

Allekirjoittaessaan tänään pohjoismaisen ympäristönsuojelusopimuksen ovat allekirjoittaneet valtuutetut edustajat sopineet seuraavien sopimuksen soveltamista koskevien selitysten liittämisestä sopimukseen.

Sovellettaessa 1 artiklaa on kiinteän tai nestemäisen jätteen, kaasun tahi muun aineen päästämistä vesistöön, järveen tai mereen maalta, rakennuksesta tai laitteesta pidettävä ympäristölle haitallisena toimintana ainoastaan, jos päästö aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa haittaa ympäristölle.

Naapurivaltiossa tapahtuvasta ympäristölle haitallisesta toiminnasta kärsimään joutuvan 3 artiklan mukaiseen oikeuteen esittää toisen valtion tuomioistuimelle tai hallintoviranomaiselle vaatimus, joka koskee vahingon korvaamista, on periaatteessa katsottava kuuluvan oikeus vaatia kiinteistön lunastamista.

Sopimuksen 5 artiklan on katsottava koskevan myös lupa-asioita, joissa käytetään lausuntomenettelyä ilman, että tämä liittyy kuulutus- tai julkiseen ilmoitusmenettelyyn.

Valtioiden on määrättävä valvontaviranomaisen palveluksessa oleva virkamies vaitiolovelvolliseksi sellaisen tiedon suhteen, jonka hän on saanut ammattisalaisuudesta, laitteesta tai liikesuhteesta käsitellessään toisessa maassa tapahtuvaa ympäristölle haitallista toimintaa koskevaa asiaa.

Tukholma 19 päivänä helmikuuta 1974.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.