Asetus väliintulosta öljysaastuntaonnettomuuksissa aavalla merellä tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta.
- Allekirjoituspäivä
Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:
Brysselissä 29 päivänä marraskuuta 1969 väliintulosta öljysaastuntaonnettomuuksissa aavalla merellä tehty kansainvälinen yleissopimus, jonka eräät määräykset on hyväksytty 27 päivänä toukokuuta 1976 annetulla lailla (810/1 76) ja jonka tasavallan presidentti on ratifioinut 27 päivänä toukokuuta 1976 sekä jonka ratifioimiskirja on talletettu Valtioiden välisen neuvoa-antavan merenkulkujärjestön (IMCO) pääsihteerin huostaan 6 päivänä syyskuuta 1976, tulee voimaan 5 päivänä joulukuuta 1976 niin kuin siitä on sovittu.
KANSAINVÄLINEN YLEISSOPIMUS väliintulosta öljysaastuntaonnettomuuksissa aavalla merellä
Tämän yleissopimuksen osapuolet,
Tietoisina tarpeesta suojella väestönsä etuja merionnettomuuden vakavilta seuraamuksilta, jotka tuovat mukanaan vaaran öljyn aiheuttamasta meren ja rannikkojen saastumisesta,
Vakuuttuneina siitä, että näiden etujen suojaamiseksi poikkeuksellista laatua olevat toimenpiteet saattavat osoittautua tällaisissa olosuhteissa tarpeellisiksi aavalla merellä ja että nämä toimenpiteet eivät loukkaa aavan meren vapauden periaatetta,
Ovat sopineet seuraavaa:
1 artikla
1. Tämän yleissopimuksen osapuolet voivat ryhtyä aavalla merellä sellaisiin toimenpiteisiin, jotka saattavat olla tarpeellisia estämään, lieventämään tai poistamaan niiden rannikkoon tai siihen liittyviin etuihin kohdistuvaa meren öljysaastunnasta tai sellaisen uhasta aiheutuvaa vakavaa vaaraa, joka on johtunut merionnettomuudesta tai sellaiseen onnettomuuteen liittyvistä toimista ja jonka järkevästi arvostellen voidaan otaksua johtavan huomattaviin vahingollisiin seuraamuksiin.
2. Tämän yleissopimuksen nojalla ei kuitenkaan saa ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin sota-alusten tai valtion omistamien tai sen käytössä olevien, asianomaisena ajankohtana yksinomaan hallituksen epäkaupallisessa palveluksessa käytettyjen muiden alusten suhteen.
2 artikla
Tässä yleissopimuksessa:
1. "merionnettomuudella" tarkoitetaan alusten yhteentörmäystä, karilleajoa tai muuta merenkulkutapahtumaa, taikka muuta aluksella tai aluksen ulkopuolella sattunutta tapahtumaa, josta aiheutuu aineellista vahinkoa tai sellaisen välitöntä uhkaa alukselle tai lastille;
2. "aluksella" tarkoitetaan:
a) jokaista mertakulkevaa alusta tyyppiin katsomatta ja
b) jokaista vedessä kelluvaa alusta, lukuunottamatta laitosta tai laitteita, jota käytetään merenpohjan ja sen sisustan varojen tutkimuksessa ja hyväksikäytössä;
3. "öljyllä" tarkoitetaan raaka-, poltto-, diesel- ja voiteluöljyä;
4. "rannikkoon liittyvillä eduilla" tarkoitetaan rannikkovaltion etuja, joita merionnettomuus suoranaisesti loukkaa tai uhkaa, kuten:
a) sellaista toimintaa merenrannikolla, satamassa tai joen suulla, kalastus mukaan luettuna, joka muodostaa olennaisen toimeentulokeinon sitä harjoittaville henkilöille;
b) asianomaisen alueen matkailutoimintaa;
c) rannikkoväestön terveyttä ja asianomaisen alueen hyvinvointia, meren elollisten luonnonvarojen ja eläimistön ja kasviston säilyttäminen mukaan luettuna;
5. "Järjestöllä" tarkoitetaan valtioiden välistä neuvoa-antavaa merenkulkujärjestöä.
3 artikla
Rannikkovaltion oikeuteen ryhtyä 1 artiklan mukaisiin toimenpiteisiin sovelletaan seuraavia määräyksiä:
a) ennen toimenpiteisiin ryhtymistä rannikkovaltion on neuvoteltava muiden merionnettomuudesta kärsimään joutuneiden valtioiden, erityisesti lippuvaltion tai lippuvaltioiden kanssa;
b) rannikkovaltion on viipymättä ilmoitettava aikomistaan toimenpiteistä jokaiselle fyysiselle ja juridiselle henkilölle, joiden etuja se tietää tai neuvottelujen aikana saa tietää niiden koskevan ja joiden voidaan kohtuudella otaksua kärsivän mainituista toimenpiteistä. Rannikkovaltion on otettava näiden henkilöiden esittämät näkökohdat huomioon;
c) ennen kuin mihinkään toimenpiteeseen ryhdytään, rannikkovaltio voi neuvotella puolueettomien asiantuntijoiden kanssa, jotka valitaan järjestön pitämästä luettelosta;
d) erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka vaativat välittömiä toimenpiteitä, rannikkovaltio voi ryhtyä kiireellisen tilanteen edellyttämiin toimenpiteisiin ilmoittamatta tai neuvottelematta mistä etukäteen tai jatkamatta jo aloitettuja neuvotteluja;
e) rannikkovaltion on ennen ryhtymistään sanottuihin toimenpiteisiin ja niiden kuluessa tehtävä parhaansa estääkseen ihmishengen vaarantumisen, annettava hätään joutuneille henkilöille kaikkea heidän tarvitsemaansa apua ja tarvittaessa helpotettava alusten miehistön kotiuttamista estämättä tätä millään tavoin;
f) toimenpiteistä, joihin on ryhdytty 1 artiklan nojalla, on tiedotettava viipymättä asianomaisille valtioille ja tiedossa oleville asianomaisille fyysisille ja juridisille henkilöille samoin kuin järjestön pääsihteerille.
4 artikla
1. Tämän yleissopimuksen 3 artiklassa tarkoitettu asiantuntijaluettelo on laadittava ja ylläpidettävä järjestön valvonnassa. Järjestön tulee laatia luettelon kannalta tarpeelliset asianmukaiset määräykset, tarvittavat kelpoisuusvaatimukset niihin luettuina.
2. Järjestön jäsenvaltiot ja tämän yleissopimuksen osapuolet voivat tehdä nimityksiä luetteloon. Asiantuntijoille maksetaan palvelusten perusteella korvaus, jonka suorittavat ne valtiot, jotka näitä palveluksia käyttävät hyväkseen.
5 artikla
1. Toimenpiteiden, joihin rannikkovaltio ryhtyy 1 artiklan nojalla, tulee olla oikeassa suhteessa sille aiheutuvaan vahinkoon tai vahingonvaaraan.
2. Sellaiset toimenpiteet eivät saa ylittää sitä, mikä on välttämätöntä 1 artiklassa mainitun tavoitteen saavuttamiseksi, ja niiden tulee päättyä heti, kun tuo tavoite on saavutettu; toimenpiteillä ei saa tarpeettomasti puuttua asiassa osallisena olevan lippuvaltion, kolmannen valtion, tai kenenkään fyysisen tai juridisen henkilön oikeuksiin ja etuihin.
3. Harkittaessa, ovatko toimenpiteet oikeassa suhteessa vahinkoon, on otettava huomioon:
a) uhkana olevan vahingon laajuus ja todennäköisyys, ellei kysymyksessä oleviin toimenpiteisiin ryhdytä;
b) näiden toimenpiteiden todennäköinen tehokkuus; ja
c) vahingon suuruus, joka saattaa aiheutua näistä toimenpiteista.
6 artikla
Jokainen sopimuspuoli, joka on ryhtynyt tämän yleissopimuksen määräysten vastaisiin toimenpiteisiin, aiheuttaen vahinkoa muille, on velvollinen suorittamaan korvausta niistä aiheutuneista vahingoista siihen määrään kuin ne ylittävät sen, mikä olisi ollut perustellusti tarpeen 1 artiklassa mainitun tavoitteen saavuttamiseksi.
7 artikla
Ellei erityisesti ole toisin määrätty, mikään tämän yleissopimuksen määräys ei muuta eikä loukkaa mitään muutoin sovellettavaa velvollisuutta, oikeutta, etua tai erivapautta eikä riistä miltään sopimuspuolelta eikä asianosaiselta fyysiseltä tai juridiselta henkilöltä mitään muutoin sovellettavaa korvauksensaantimahdollisuutta.
8 artikla
1. Kaikki osapuolten välillä syntyvät erimielisyydet siitä, ovatko toimenpiteet, joihin on ryhdytty 1 artiklan nojalla, olleet tämän yleissopimuksen vastaisia, onko 6 artiklan nojalla maksettava vahingonkorvausta ja sellaisen vahingonkorvauksen määrä on, ellei asiaa sopimuspuolten kesken tai toimenpiteisiin ryhtyneen sopimuspuolen ja vahingonkorvausta vaativien fyysisten tai juridisten henkilöiden kesken ole neuvottelemalla saatu ratkaistua ja elleivät osapuolet toisin sovi, alistettava jonkin osapuolen pyynnöstä sovittelumenettelyyn tai, jollei sovittelumenettely johda tulokseen, välitysmenettelyyn tämän yleissopimuksen liitteessä määrätyllä tavalla.
2. Toimenpiteisiin ryhtyneellä sopimuspuolella ei ole oikeutta torjua edellisen kohdan määräysten mukaista sovittelu- tai välitysmenettelypyyntöä pelkästään sillä perusteella, että korvauksensaantimahdollisuuksia sen omassa tuomioistuimessa ei sen kansallisen lain mukaan ole vielä käytetty loppuun.
9 artikla
1. Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten 31 päivään joulukuuta 1970 saakka, ja on sen jälkeen avoinna liittymistä varten.
2. Yhdistyneiden Kansakuntien, tai sen erityisjärjestöjen tai Kansainvälisen atomienergiajärjestön jäsenvaltiot tai Kansainvälisen tuomioistuimen perussäännön osapuolet voivat tulla tämän yleissopimuksen osapuoliksi:
a) allekirjoittamalla sen ilman ratifiointia tai hyväksymistä koskevaa varaumaa;
b) allekirjoittamalla sen ratifiointia tai hyväksymistä koskevin varaumin, jota seuraa ratifioiminen tai hyväksyminen; tai
c) liittymällä siihen.
10 artikla
1. Ratifioiminen, hyväksyminen tai liittyminen tapahtuu tallettamalla tätä koskeva asianmukainen ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirja järjestön pääsihteerin huostaan.
2. Jokaisen ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan, joka talletetaan sen jälkeen, kun yleissopimuksen muutos on tullut voimaan kaikkien yleissopimuksen osapuolten osalta tai kun kaikki muutoksen voimaantulon edellyttämät toimenpiteet on näiden osapuolten osalta suoritettu, on katsottava koskevan yleissopimusta sen muutetussa muodossa.
11 artikla
1. Tämä yleissopimus tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona viidentoista valtion hallitukset ovat joko allekirjoittaneet sen tekemättä ratifioimista tai hyväksymistä koskevaa varaumaa tai tallettaneet ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa järjestön pääsihteerin huostaan.
2. Jokaisen valtion osalta, joka ratifioi tai hyväksyy tämän yleissopimuksen tai liittyy siihen myöhemmin, tämä yleissopimus tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun tämä valtio on tallettanut asianmukaisen ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa.
12 artikla
1. Sopimuspuoli voi sanoa irti tämän yleissopimuksen milloin tahansa sen päivän jälkeen, jona yleissopimus tulee sen osalta voimaan.
2. Irtisanominen on tehtävä tallettamalla sitä koskeva asiakirja järjestön pääsihteerin huostaan.
3. Irtisanominen tulee voimaan yhden vuoden tai irtisanomisasiakirjassa mahdollisesti määrätyn pitemmän ajan kuluttua siitä, kun asiakirja on talletettu järjestön pääsihteerin huostaan.
13 artikla
1. Yhdistyneet Kansakunnat sen ollessa vastuussa jonkin alueen hallinnosta tai jokaisen tämän yleissopimuksen osapuolena oleva valtio sen vastatessa jonkin alueen kansainvälisistä suhteista, neuvottelee mahdollisimman pian tuon alueen asianomaisten viranomaisten kanssa tai ryhtyy muihin asianmukaisiin toimenpiteisiin tämän yleissopimuksen ulottamiseksi koskemaan sellaista aluetta ja se voi milloin tahansa ilmoittaa kirjallisesti järjestön pääsihteerille, että tämä yleissopimus on ulotettu koskemaan tuota aluetta.
2. Tätä yleissopimusta sovelletaan ilmoituksessa mainittuun alueeseen ilmoituksen saapumispäivästä tai muusta ilmoituksessa mahdollisesti määrätystä päivästä alkaen.
3. Yhdistyneet Kansakunnat tai jokainen tämän yleissopimuksen osapuoli, joka on tehnyt tämän artiklan 1 kohdan mukaisen ilmoituksen voi milloin tahansa sen päivän jälkeen, jona yleissopimuksen soveltaminen on ulotettu koskemaan jotakin aluetta, ilmoittaa kirjallisesti järjestön pääsihteerille, että tämän yleissopimuksen soveltaminen ilmoituksessa määrätyllä alueella lakkaa yhden vuoden tai ilmoituksessa mahdollisesti määrätyn pitemmän ajan kuluttua siitä päivästä, kun järjestön pääsihteeri on vastaanottanut ilmoituksen.
4. Tämän yleissopimuksen ulottaminen koskemaan edellä mainitulla tavalla ilmoitettua aluetta lakkaa yhden vuoden tai ilmoituksessa mahdollisesti mainitun pitemmän ajan kuluttua siitä päivästä, jona järjestön pääsihteeri on vastaanottanut ilmoituksen.
14 artikla
1. Järjestö voi kutsua koolle kokouksen tarkistamaan tai muuttamaan tätä yleissopimusta.
2. Järjestön on kutsuttava koolle tämän yleissopimuksen osapuolina olevien valtioiden kokous tämän yleissopimuksen tarkistamiseksi tai muuttamiseksi kun vähintään kolmososa sopimuspuolista sitä pyytää.
15 artikla
1. Tämä yleissopimus talletetaan järjestön pääsihteerin huostaan.
2. Järjestön pääsihteerin on:
a) ilmoitettava kaikille yleissopimuksen allekirjoittaneille tai siihen liittyneille valtioille:
i) jokainen uusi allekirjoitus tai asiakirjan talletus ja allekirjoituksen tai talletuksen päivämäärä;
ii) jokaisen tätä yleissopimusta koskevan irtisanomisasiakirjan talletus ja talletuksen päivämäärä;
iii) tämän yleissopimuksen ulottaminen 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti jollekin alueelle ja tällaisen ulottamisen lakkaaminen saman artiklan 4 kohdan mukaisesti, mainiten jokaisessa tapauksessa päivämäärän, jona tämän yleissopimuksen ulottaminen jollekin alueelle on alkanut tai päättyy.
b) toimitettava oikeaksi todistetut jäljennökset tästä yleissopimuksesta kaikille allekirjoittajavaltioille ja kaikille tähän yleissopimukseen liittyneille valtioille.
16 artikla
Heti tämän yleissopimuksen tultua voimaan järjestön pääsihteerin on toimitettava sen teksti Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristölle Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaisesti kirjattavaksi ja julkaistavaksi.
17 artikla
Tämä yleissopimus on laadittu yhtenä ainoana englannin- ja ranskankielisenä kappaleena, molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaisia. Viralliset venäjän- ja espanjankieliset käännökset on valmistettava ja talletettava allekirjoitetun alkuperäiskappaleen kanssa.
Minkä vakuudeksi allekirjoittaneet, asianomaisten hallitusten sitä varten asianmukaisesti valtuuttamina ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.
Tehty Brysselissä 29 päivänä marraskuuta 1969.
Liite
I lukuSovittelumenettely
1 artikla
Elleivät asianomaiset osapuolet toisin päätä, noudatetaan sovittelumenettelyssä tämän luvun määräyksiä.
2 artikla
1. Toisen osapuolen esitettyä yleissopimuksen 8 artiklan mukaisen pyynnön toiselle osapuolelle, on muodostettava sovittelumenettelylautakunta.
2. Osapuolen esittämän sovittelumenettelypyynnön tulee käsittää selostus tapahtuneesta sekä kaikki siihen liittyvät asiakirjat.
3. Mikäli menettelytavasta on sovittu kahden osapuolen välillä, kaikki muut osapuolet, joiden kansalaisia tai omaisuutta samat toimenpiteet ovat kohdanneet tai se, joka rannikkovaltiona on ryhtynyt samanlaisiin toimenpiteisiin, voi yhtyä sovittelumenettelyyn antamalla tätä koskevan kirjallisen ilmoituksen osapuolille, jotka ovat aloittaneet tämän menettelyn, ellei joku viimeksi mainituista osapuolista tätä vastusta.
3 artikla
1. Sovittelumenettelylautakunnassa on kolme jäsentä, joista yhden nimittää väliintulotoimenpiteisiin ryhtynyt rantavaltio, yhden nimittää valtio, jonka kansalaisiin tai omaisuuteen nämä toimenpiteet kohdistuvat ja kolmas, joka toimii lautakunnan puheenjohtajana, nimitetään kahden varsinaisen jäsenen yhteisellä sopimuksella.
2. Nämä sovittelijat valitaan henkilöiden luettelosta, joka on laadittu alempana 4 artiklassa määrätyllä tavalla.
3. Ellei osapuoli, jolle pyyntö sovittelumenettelystä on tehty, ole 60 päivän kuluessa pyynnön saamisesta ilmoittanut toiselle riidan osapuolelle hänen tehtävänään olevan sovittelijan nimittämisestä tai jos 30 päivän kuluessa toisen jäsenen nimittämisestä osapuolten määräämään lautakuntaan nämä kaksi sovittelijaa eivät ole voineet määrätä yhteisesti lautakunnan puheenjohtajaa, järjestön pääsihteerin tulee jomman kumman osapuolen pyynnöstä suorittaa 30 päivän kuluessa tarvittava nimitys. Lautakuntaan näin määrättävät jäsenet on valittava edellisessä kohdassa mainitusta luettelosta.
4. Lautakunnan puheenjohtaja ei missään tapauksessa saa olla eikä olla ollut kummankaan menettelyn osapuolen kansalainen valittakoon hänet mitä tahansa menettelytapaa noudattaen.
4 artikla
1. Artiklassa 3 mainittu luettelo, jonka järjestö pitää ajan tasalla, on kokoonpantu sopimuspuolten valitsemista kykenevistä henkilöistä. Jokainen sopimuspuoli valitsee luetteloon neljä henkilöä, joiden ei välttämättä tule olla sen kansalaisia. Nimitykset tehdään kuudeksi vuodeksi ja ne ovat uudistettavissa.
2. Luettelossa olevan henkilön kuollessa tai erotessa sopimuspuoli, joka on nimittänyt tällaisen henkilön, voi nimittää sijaisen tehtävään jäljellä olevaksi ajaksi.
5 artikla
1. Elleivät osapuolet toisin sovi, sovittelumenettelylautakunta tekee itse menettelytapasääntönsä, jotka sallivat kaikissa tapauksissa oikeudenmukaisen kuulustelun. Tutkinnan suhteen lautakunta, ellei se yksimielisesti toisin päätä, noudattaa 18 päivänä lokakuuta 1907 kansainvälisten riitaisuuksien sovinnollisesta ratkaisemisesta tehdyn Haagin yleissopimuksen III luvun määräyksiä.
2. Sovittelumenettelylautakunnassa edustavat osapuolia asiamiehet, joiden tehtävänä on toimia välittäjänä osapuolten ja lautakunnan välillä. Jokainen osapuoli voi käyttää myös apuna tarkoitukseen nimeämiään neuvonantajia ja asiantuntijoita ja pyytää kuultavaksi kaikkia niitä henkilöitä, joiden todistusta osapuoli pitää hyödyllisenä.
3. Lautakunnalla on oikeus pyytää selvityksiä osapuolten asiamiehiltä, neuvonantajilta ja asiantuntijoilta samoin kuin kaikilta niiltä henkilöiltä, joita se katsoo näiden hallitusten luvalla olevan tarpeellista kuulla.
6 artikla
Mikäli osapuolet eivät toisin sovi, sovittelumenettelylautakunnan päätökset tehdään äänten enemmistöllä ja lautakunta ei voi tuoda julki erimielisyyden perustetta elleivät kaikki sen jäsenet ole läsnä.
7 artikla
Osapuolten on helpotettava sovittelumenettelylautakunnan työtä ja erityisesti lainsäädäntönsä mukaisesti ja käyttäen kaikkia käytettävissä olevia keinoja:
a) toimitettava lautakunnalle tarpeelliset asiakirjat ja tiedot;
b) oikeuttaa lautakunta saapumaan niiden alueelle kuulemaan todistajia ja asiantuntijoita ja käymään tapahtumapalkalla.
8 artikla
Sovittelumenettelylautakunnan tehtävänä on riidan kohteena olevien kysymysten selventäminen, kerätä tässä tarkoituksessa tutkinnan avulla tai muilla keinoin kaikki tarpeelliset tiedot ja pyrkiä saamaan sovinto osapuolten välillä. Tutkittuaan tapauksen lautakunnan tulee ilmoittaa osapuolille suositus, joka lautakunnan mielestä on tapaukseen sovelias ja asettaa määräaika, joka ei saa olla 90 päivää pitempi, jonka kuluessa osapuolten on ilmoitettava hyväksyvätkö ne suosituksen tai ei.
9 artikla
Suosituksen on oltava perusteltu. Mikäli suositus ei edusta kokonaisuudessaan tai osittain lautakunnan yksimielistä mielipidettä, jokainen sovittelija on oikeutettu ilmoittamaan erikseen mielipiteensä.
10 artikla
Sovittelumenettelyn katsotaan epäonnistuneen, jos 90 päivän kuluttua sen jälkeen, kun osapuolet ovat saaneet ilmoituksen suosituksesta, kumpikaan osapuoli ei ole ilmoittanut toiselle osapuolelle hyväksyneensä suositusta. Sovittelumenettely katsotaan myös epäonnistuneeksi, ellei lautakuntaa ole muodostettu 3 artiklan 3 kohdassa mainitun ajan kuluessa, tai mikäli osapuolet eivät ole toisin sopineet, jos lautakunta ei ole tehnyt suositustaan vuoden kuluessa päivästä, jolloin lautakunnan puheenjohtaja valittiin.
11 artikla
1. Lautakunnan jokainen jäsen saa työstään korvauksen, joka määrätään osapuolten välisellä sopimuksella, josta kumpikin suorittaa yhtäsuuren osuuden.
2. Lautakunnan ryöstä aiheutuneiden muiden kulujen korvaaminen jaetaan samallatavoin.
12 artikla
Riidan osapuolet voivat milloin tahansa sovittelumenettelyn kestäessä sopia erilaisen menettelyn käyttämisestä riidan ratkaisemisessa.
II lukuVälitysmenettely
13 artikla
1. Välitysmenettelyssä noudatetaan, elleivät osapuolet toisin päätä, tämän luvun määräyksiä.
2. Kun sovittelumenettely epäonnistuu, pyyntö välitysmenettelystä on esitettävä 180 päivän kuluessa sovittelumenettelyn epäonnistumisesta.
14 artikla
Välitystuomioistuimessa on kolme jäsentä: yksi toimenpiteisiin ryhtyneen rannikkovaltion nimittämä välimies, yksi sen valtion, jonka kansalaisiin tai omaisuuteen nämä toimenpiteet ovat kohdistuneet, nimittämä välimies ja yksi kahden ensin nimetyn yhteisestä sopimuksesta valittu välimies, joka toimii puheenjohtajana.
15 artikla
1. Ellei välitystuomioistuimen puheenjohtajaa ole valittu 60 päivän kuluessa toisen välimiehen nimittämisestä, järjestön pääsihteerin on uuden 60 päivän määräajan kuluessa jommankumman osapuolen pyynnöstä toimitettava nimittäminen valitsemalla hänet edellä 4 artiklassa mainittujen määräysten mukaisesti laaditusta pätevien henkilöiden luettelosta. Tämä luettelo on erillinen yleissopimuksen 4 artiklassa tarkoitetusta asiantuntijoiden luettelosta ja tämän liitteen 4 artiklan tarkoittamasta sovittelijain luettelossa; saman henkilön nimi voi kuitenkin esiintyä sekä sovittelijain että välimiesten luettelossa. Henkilöä, joka on toiminut riidassa sovittelijana ei kuitenkaan voida valita toimimaan välimiehenä samassa asiassa.
2. Ellei toinen osapuoli ole 60 päivän kuluessa pyynnön saatuaan nimittänyt velvollisuutensa mukaisesti tuomioistuimen jäsentä, toinen osapuoli voi ilmoittaa tästä suoraan järjestön pääsihteerille, joka nimittää välitystuomioistuimen puheenjohtajan 60 päivän kuluessa valiten hänet tämän artiklan 1 kohdassa mainitusta luettelosta.
3. Välitystuomioistuimen puheenjohtajan on pyydettävä määrätyksi tultuaan osapuolta, joka ei ole määrännyt välimiestä, nimittämään tämä samalla tavalla ja samoilla ehdoilla. Ellei osapuoli toimita pyydettyä nimittämistä, välitystuomioistuimen puheenjohtajan on pyydettävä järjestön pääsihteeriä tekemään nimitys edellisessä kohdassa esitetyssä muodossa ja ehdoilla.
4. Tämän artiklan määräysten mukaisesti nimitetty välitystuomioistuimen puheenjohtaja ei saa olla eikä olla ollut toisen asianosaisen osapuolen kansalainen, ellei toinen osapuoli tai osapuolet tähän suostu.
5. Mikäli välimies, jonka nimittäminen on osapuolen velvollisuutena, kuolee tai jää oikeuteen saapumatta, on tämän osapuolen nimitettävä hänelle seuraaja 60 päivän kuluessa kuolemasta tai oikeuteen saapumatta jäämisestä. Ellei sanottu osapuoli tee nimitystä, välitysmenettelyä jatketaan jäljellä olevien välimiesten avulla. Välitystuomioistuimen puheenjohtajan kuollessa tai jäädessä oikeuteen saapumatta, hänen seuraajansa valitaan edellä mainitun 14 artiklan määräysten mukaisesti tai tuomioistuimen jäsenten pääsemättä tästä sopimukseen 60 päivän kuluessa kuolemasta tai oikeudesta pois jäämisestä tämän artiklan määräysten mukaisesti.
16 artikla
Mikäli menettely on aloitettu kahden osapuolen välillä, jokainen muu osapuoli, joiden kansalaiset tai omaisuus on ollut samojen toimenpiteiden kohteena tai joka on samoihin toimenpiteisiin ryhtynyt rantavaltio, voi liittyä välitysmenettelyyn antamalla kirjallisen ilmoituksen tästä menettelyn alunperin aloittaneille osapuolille, ellei jompikumpi näistä osapuolista sellaista liittymistä vastusta.
17 artikla
Tämän liitteen määräysten mukaisesti perustettu välitystuomioistuin päättää itse menettelytapasäännöistään.
18 artikla
1. Tuomioistuimen päätökset sen menettelytapaa, kokoontumispaikkaa ja jokaista riitakysymystä koskevassa asiassa tehdään sen jäsenten äänten enemmistöllä. Tuomioistuimen yhden jäsenen, jonka nimittäminen oli osapuolten velvollisuutena, poissaolo tai pidättäytyminen äänestämästä ei muodosta estettä tuomioistuimen päätöksen teolle. Äänten mennessä tasan, puheenjohtajan ääni ratkaisee.
2. Osapuolten on helpotettava tuomioistuimen työtä ja erityisesti lainsäädäntönsä mukaisesti ja käyttäen kaikkia käytettävinä olevia keinoja:
a) toimitettava tuomioistuimelle tarpeelliset asiakirjat ja tiedot;
b) oikeuttaa tuomioistuin saapumaan niiden alueelle kuulemaan todistajia tai asiantuntijoita ja käymään tapahtumapaikalla.
3. Osapuolen poissaolo tai poisjääminen oikeudesta ei muodosta estettä menettelylle.
19 artikla
1. Tuomioistuimen päätöksen on oltava perusteltu. Se on lopullinen eikä siihen saa hakea muutosta. Osapuolten on heti noudatettava päätöstä.
2. Kaikki erimielisyydet, jotka voivat syntyä osapuolten välillä päätöksen tulkinnasta ja toimeenpanosta, voidaan jommankumman osapuolen toimesta alistaa päätöksen tehneen tuomioistuimen ratkaistavaksi, tai ellei tämä ole käytettävissä toiselle tuomioistuimelle, joka on perustettu tätä tarkoitusta varten samalla tavalla kuin alkuperäinen tuomioistuin.