8/1976

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva KANSAINVÄLINEN YLEISSOPIMUS

Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot,

katsoen, että Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden mukaisesti ihmiskunnan kaikkien jäsenten synnynnäisen arvon sekä yhtäläisten ja luovuttamattomien oikeuksien tunnustaminen muodostavat vapauden, oikeuden ja rauhan perustan maailmassa;

tunnustaen, että nämä oikeudet johtuvat ihmisen synnynnäisestä arvosta;

tunnustaen, että Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaisesti kansalaisvapauksia ja poliittista vapautta sekä vapautta pelosta ja puutteesta nauttivan vapaan ihmisen ihanne voidaan saavuttaa vain, jos luodaan olosuhteet, joissa jokainen saattaa nauttia kansalaisoikeuksistaan ja poliittisista oikeuksistaan sekä taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksistaan;

katsoen, että Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan nojalla valtioiden velvollisuus on edistää ihmisoikeuksien ja -vapauksien yleismaailmallista kunnioittamista ja noudattamista;

tietoisina, että jokaisella ihmisellä on velvollisuuksia toisia ihmisiä ja sitä yhteiskuntaa kohtaan, johon hän kuuluu, ja että hän on velvollinen myötävaikuttamaan tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien edistämiseksi ja noudattamiseksi,

ovat sopineet seuraavista artikloista:

I OSA

1 artikla

1. Kaikilla kansoilla on itsemääräämisoikeus. Tämän oikeuden nojalla ne määräävät vapaasti poliittisen asennoitumisensa ja harjoittavat vapaasti taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten olojensa kehittämistä.

2. Kansat voivat vapaasti käyttää luonnonrikkauksiaan ja -varojaan omiin tarkoituksiinsa, mikäli se ei vahingoita yhteisen edun periaatteelle perustuvan kansainvälisen taloudellisen yhteistyön ja kansainvälisen oikeuden velvoituksia. Missään tapauksessa ei kansalta saa riistää sen omia elinehtoja.

3. Kaikkien tämän yleissopimuksen sopimusvaltioiden, mukaan lukien ne valtiot, jotka ovat vastuussa itsemääräämisoikeutta vailla olevien alueiden ja huoltohallintoalueiden hallinnosta, tulee edistää itsemääräämisoikeuden toteuttamista ja kunnioittaa tätä oikeutta Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan määräysten mukaisesti.

II OSA

2 artikla

1. Jokainen sopimusvaltio sitoutuu kunnioittamaan ja takaamaan jokaiselle alueellaan olevalle ja oikeuspiiriinsä kuuluvalle yksilölle tässä yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet ilman minkäänlaista rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää.

2. Jokainen valtio sitoutuu perustuslakiensa mukaisessa järjestyksessä ja tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin toteuttaakseen lainsäädännöllä tai muulla tavalla tässä yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet, jotka eivät jo ole voimassa.

3. Jokainen sopimusvaltio sitoutuu:

a) varmistamaan, että jokaisella henkilöllä, jonka tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on käytettävissään tehokas oikeuskeino, vaikka loukkauksen olisivat tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt;

b) varmistamaan, että se joka turvautuu sellaiseen oikeuskeinoon, saa oikeutensa ratkaistuksi toimivaltaisen oikeudellisen, hallinnollisen tai lakiasäätävän viranomaisen tai muun valtion oikeusjärjestyksen mukaan toimivaltaisen viranomaisen toimesta, sekä kehittämään oikeuskeinojen käyttömahdollisuuksia;

c) varmistamaan, että toimivaltaiset viranomaiset panevat täytäntöön sellaisten oikeuskeinojen perusteella annetut päätökset.

3 artikla

Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat takaamaan jokaiselle miehelle ja naiselle yhtäläisen oikeuden päästä osalliseksi kaikista tässä yleissopimuksessa mainituista kansalaisoikeuksista ja poliittisista oikeuksista.

4 artikla

1. Yleisen hätätilan aikana, joka uhkaa kansakunnan olemassaoloa ja joka on virallisesti sellaiseksi julistettu, sopimusvaltiot voivat ryhtyä toimenpiteisiin, jotka merkitsevät poikkeamista niille tämän yleissopimuksen mukaan kuuluvista velvoituksista siinä laajuudessa kuin tilanne välttämättä vaatii, edellyttäen, että tällaiset toimenpiteet eivät ole ristiriidassa valtion muiden kansainvälisen oikeuden mukaisten velvoitusten kanssa eivätkä merkitse pelkästään rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon tai yhteiskunnalliseen syntyperään perustuvaa syrjintää.

2. Mitään rajoitusta ei voida tämän määräyksen nojalla tehdä 6, 7, 8 (1 ja 2 kappale), 11, 15, 16 ja 18 artiklaan.

3. Jokaisen tämän yleissopimuksen sopimusvaltion, joka käyttää hyväkseen oikeutta poiketa yleissopimuksesta, tulee pääsihteerin välityksellä välittömästi ilmoittaa muille yleissopimuksen sopimusvaltioille niistä määräyksistä, joista on poikettu, ja niistä syistä, jotka ovat aiheuttaneet toimenpiteet. Uusi ilmoitus on tehtävä samassa järjestyksessä päivänä, jona sopimusvaltio on luopunut tällaisista poikkeuksista.

5 artikla

1. Minkään tässä yleissopimuksessa ei saa tulkita suovan millekään valtiolle, ryhmälle tai henkilölle mitään oikeutta ryhtyä sellaiseen toimintaan tai suorittaa sellaista tekoa, jonka tarkoituksena on tehdä tyhjäksi jokin tässä yleissopimuksessa tunnustettu oikeus tai vapaus tai rajoittaa sitä enemmän kuin tässä yleissopimuksessa on sallittu.

2. Mitään rajoitusta tai poikkeusta ihmisen perusoikeuksista, jotka on tunnustettu tai jotka ovat voimassa jossakin sopimusvaltiossa lain tai muiden säännösten, yleissopimusten tal tavan nojalla, ei sallita sillä perusteella, että tämä yleissopimus ei tunnusta tällaisia oikeuksia tai että se tunnustaa ne suppeampina.

III OSA

6 artikla

1. Jokaisella ihmisellä on synnynnäinen oikeus elämään. Tämä oikeus on suojattava lailla. Keltään ei saa mielivaltaisesti riistää hänen elämäänsä.

2. Valtioissa, jotka eivät ole poistaneet kuolemanrangaistusta, kuolemantuomio voidaan langettaa vain vakavimmista rikoksista rikoksen tekohetkellä voimassa olevan lain nojalla loukkaamatta tämän yleissopimuksen sekä joukkotuhonnan ehkäisemistä ja rankaisemista koskevan yleissopimuksen määräyksiä. Tämä rangaistus voidaan panna täytäntöön vain toimivaltaisen tuomioistuimen lopullisen tuomion nojalla.

3. Milloin elämän riistäminen muodostaa joukkotuhontarikoksen, on katsottava, että mikään tässä artiklassa ei oikeuta sopimusvaltioita millään tavalla poikkeamaan niistä velvoituksista, jotka se on omaksunut joukkotuhonnan ehkäisemistä ja rankaisemista koskevan yleissopimuksen määräysten nojalla.

4. Jokaisella kuolemaantuomitulla on oikeus anoa armahdusta tai tuomion muuttamista. Amnestia, armahdus tai kuolemantuomion muuttaminen voidaan myöntää kaikissa tapauksissa.

5. Kuolemantuomiota ei saa langettaa alle kahdeksantoistavuotiaiden henkilöiden tekemistä rikoksista eikä sitä saa panna täytäntöön raskaana olevan naisen osalta.

6. Mihinkään tässä artiklassa ei voida vedota sopimusvaltion viivyttämiseksi tai estämiseksi poistamasta kuolemanrangaistusta.

7 artikla

Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmalla, epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla. Erityisesti ei ketään saa alistaa ilman hänen vapaata suostumustaan lääketieteelliseen tai tieteelliseen kokeiluun.

8 artikla

1. Ketään ei saa pitää orjuudessa; kaikenlainen orjuus ja orjakauppa ovat kiellettyjä.

2. Ketään ei saa pitää maaorjuudessa.

3. a) Ketään ei saa vaatia suorittamaan pakkotyötä tai muuta pakollista työntekoa;

b) Maissa, joissa tuomitaan rangaistukseksi rikoksesta kuritushuonetta, ei edellisen kohdan katsota muodostavan estettä toimivaltaisen tuomioistuimen antaman kuritushuonerangaistuksen täytäntöönpanolle.

c) Tämän kohdan mukaisella pakkotyöllä ei tarkoiteta:

i) mitään työtä tai palvelusta, jota ei ole tarkoitettu b kohdassa ja jota yleensä vaaditaan siltä, jolta on riistetty vapaus laillisessa järjestyksessä julistetun tuomioistuimen tuomion perusteella tai siltä, joka on ehdonalaisessa vapaudessa;

ii) mitään asepalvelun luonteista palvelusta ja maissa, joissa tunnustetaan kieltäytyminen asepalveluksesta omantunnonsyistä, palvelua, joka lain mukaan vaaditaan omantunnonsyistä kieltäytyjältä;

iii) mitään palvelusta, jota vaaditaan milloin yhteiskunnan olemassaoloa tai hyvinvointia uhkaa hätä tai onnettomuus;

iv) mitään työtä tai palvelusta, joka sisältyy yleisiin kansalaisvelvollisuuksiin.

9 artikla

1. Jokaisella on oikeus vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Ketään ei saa mielivaltaisesti pidättää tai vangita. Keneltäkään ei saa riistää hänen vapauttaan paitsi laissa säädetyillä perusteilla ja sen määräämässä järjestyksessä.

2. Jokaiselle pidätetylle on pidättämishetkellä ilmoitettava toimenpiteen syyt sekä välittömästi saatettava tietoon jokainen häneen kohdistuva syyte.

3. Jokainen rikoksesta epäiltynä pidätetty tai vangittu on viipymättä saatettava tuomarin tai muun lain nojalla tuomiovaltaa käyttävän viranomaisen eteen ja hänellä on oikeus oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa tai oikeus tulla vapautetuksi. Yleisenä sääntönä ei ole pidettävä, että oikeudenkäyntiä odottavat henkilöt pidetään tutkintovankeudessa, mutta vapaaksi laskemisen ehdoksi voidaan asettaa takeet siitä, että asianomainen saapuu paikalle oikeudenkäyntiin samoin kuin jokaisessa muussakin vaiheessa käsittelyn aikana, ja tarvittaessa tuomion täytäntöönpanemiseksi.

4. Jokaisella, jolta on riistetty hänen vapautensa pidättämällä tai vangitsemalla, on oikeus tuomioistuimessa vaatia, että hänen vapaudenriistämisensä laillisuus viipymättä tutkitaan ja että hänet vapautetaan, mikäli toimenpide ei ole laillinen.

5. Jokaisella, joka on laittomasti pidätetty tai vangittu, on oikeus vahingonkorvaukseen.

10 artikla

1. Kaikkia henkilöitä, joilta on riistetty heidän vapautensa, on kohdeltava inhimillisesti ja kunnioittaen ihmisen synnynnäistä arvoa.

2. a) Syytetyt henkilöt on poikkeuksellisia oloja lukuunottamatta pidettävä erillään tuomituista henkilöistä ja heidän kohtelussaan on otettava huomioon heidän asemansa tuomitsematta olevina henkilöinä;

b) Syytetyt nuoret henkilöt on pidettävä erillään aikuisista ja heidän tapauksensa on mahdollisimman nopeasti ratkaistava.

3. Vankeinhoitojärjestelmän on suotava vangeille sellainen kohtelu, jonka olennaisena tarkoituksena on heidän parantamisensa sekä heidän yhteiskunnallisen asemansa palauttaminen. Nuorisorikolliset on pidettävä erillään aikuisista ja heille on annettava heidän ikänsä ja oikeudellisen asemansa mukainen kohtelu.

11 artikla

Ketään ei saa vangita ainoastaan sillä perusteella, että hän ei kykene täyttämään sopimusvelvoitusta.

12 artikla

1. Jokaisella laillisesti valtion alueella olevalla on oikeus liikkua siellä vapaasti ja valita vapaasti asuinpaikkansa.

2. Jokainen voi vapaasti lähteä mistä tahansa maasta, myös omastaan.

3. Edellä mainittuja oikeuksia ei saa rajoittaa muutoin kuin laissa säädetyllä tavalla, milloin rajoitukset ovat välttämättömiä valtion turvallisuuden, yleisen järjestyksen ("ordre public"), yleisen terveydenhoidon tai moraalin tahi muiden oikeuksien ja vapauksien takia sekä ovat sopusoinnussa muiden tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien kanssa.

4. Keneltäkään ei saa mielivaltaisesti kieltää oikeutta tulla omaan maahansa.

13 artikla

Yleissopimuksen sopimusvaltion alueella laillisesti oleskeleva muukalainen voidaan karkottaa sieltä vain laillisessa järjestyksessä tehdyn päätöksen mukaisesti, ja hänen on sallittava, paitsi milloin kansallista turvallisuutta koskevat pakottavat syyt eivät sitä estä, esittää syitä maastakarkotustansa vastaan ja saada asiansa uudelleen tutkittavaksi sekä olla tässä tarkoituksessa edustettuna asianomaisen viranomaisen tahi asianomaisen viranomaisen erityisesti määräämän henkilön tai henkilöiden edessä.

14 artikla

1. Kaikki henkilöt ovat yhdenvertaisia tuomioistuinten edessä. Päätettäessä rikossyytteestä henkilöä vastaan tai hänen oikeuksistaan tai velvoituksiaan riita-asiassa jokaisella on oikeus rehelliseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetun toimivaltaisen, riippumattoman ja puolueettoman tuomioistuimen edessä. Lehdistö ja yleisö voidaan sulkea pois oikeudenkäynnistä tai sen osasta moraalisten näkökohtien, yleisen järjestyksen ("ordre public") tai demokraattisen yhteiskunnan kansallisen turvallisuuden takia tai, jos osapuolten yksityiselämän edut sitä vaativat, tai siinä määrin kuin tuomioistuin harkitsee ehdottoman välttämättömäksi erityisolosuhteissa, joissa julkisuus loukkaisi oikeudenmukaisuuden vaatimuksia; mutta jokainen rikos- tai riita-asiassa annettu päätös on tehtävä julkiseksi paitsi, milloin nuorten henkilöiden etu muuta vaatii tai milloin oikeudenkäynti koskee avioliittoasiaa tai lasten holhousta.

2. Jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus tulla pidetyksi syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti toteen näytetty.

3. Jokaisella on tutkittaessa rikossyytettä häntä vastaan oikeus täysin yhdenvertaisena seuraaviin vähimmäistakeisiin:

a) saada viipymättä ja yksityiskohdittain hänen ymmärtämällään kielellä tieto häntä vastaan nostetun syytteen luonteesta ja syistä;

b) saada riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia valmistella puolustustaan sekä neuvotellakseen itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan kanssa;

c) saada asiansa käsitellyksi ilman kohtuutonta viivytystä;

d) olla läsnä oikeudenkäynnissä ja puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä; jos hänellä ei ole oikeudenkäyntiavustajaa, saada tietää hänellä olevan oikeus tällaiseen; sekä jokaisessa asiassa, jossa oikeudenmukaisuuden etu sitä vaatii, saada määrätyksi itselleen oikeudenkäyntiavustaja, minkä tulee tapahtua maksuttomasti siinä tapauksessa, että häneltä puuttuu varoja maksaa siitä;

e) kuulustella tai antaa kuulustuttaa niitä todistajia, jotka kutsutaan todistamaan häntä vastaan ja saada hänen puolestaan esiintyvät todistajat kutsutuiksi ja kuulustelluiksi samojen olosuhteiden vallitessa kuin häntä vastaan todistamaan kutsutut todistajat;

f) saada maksuttomasti tulkin apua, jos hän ei ymmärrä tai puhu tuomioistuimessa käytettyä kieltä;

g) olla tulematta pakotetuksi todistamaan itseään vastaan tai tunnustamaan syyllisyytensä.

4. Kysymyksen ollessa nuorista henkilöistä oikeudenkäyntimenettelyssä on otettava huomioon heidän ikänsä ja pyrkimys edistää heidän yhteiskunnallisen asemansa palauttamista.

5. Jokaisella rikoksesta tuomitulla on oikeus saada syyllisyyskysymys ja tuomittu rangaistus tutkittavaksi ylemmässä tuomioistuimessa lain mukaisesti.

6. Kun lainvoimainen päätös, jolla henkilö on tuomittu rikollisesta teosta, on sittemmin purettu tai hänet on armahdettu uuden tai uudelleen selville saadun tosiseikan perusteella, joka on osoittanut, että päätös oli virheellinen, on sille, joka on kärsinyt rangaistusta päätöksen johdosta, korvattava lain mukaisesti, jollei osoiteta, että hänestä itsestään kokonaan tai osittain on johtunut, ettei aikaisemmin tuntematonta seikkaa ole ajoissa saatu selville.

7. Ketään ei saa tutkia tai rangaista uudelleen rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti tuomittu syylliseksi tai vapautettu asianomaisen maan lain ja oikeudenkäyntijärjestyksen

15 artikla

1. Ketään ei ole pidettävä syypäänä rikokseen sellaisen teon tai laiminlyönnin perusteella, joka ei ollut tekohetkellä kansallisen tai kansainvälisen lainsäädännön mukaan rikos. Rikoksen tekohetkellä sovellettavaa rangaistusta ankarampaa rangaistusta ei saa määrätä. Jos rikoksenteon jälkeen lailla säädetään sovellettavaksi lievempi rangaistus, rikoksentekijän tulee päästä tästä osalliseksi.

2. Mikään tässä artiklassa ei estä ryhtymästä oikeudenkäyntiin henkilöä vastaan tai tuomitsemasta häntä rangaistukseen teosta tai laiminlyönnistä, joka kansainvälisen oikeusyhteisön hyväksymien yleisten oikeusperiaatteiden mukaan oli tekohetkellä rikollinen teko.

16 artikla

Jokaisella on oikeus tulla tunnustetuksi kaikkialla henkilöksi oikeudellisessa mielessä.

17 artikla

1. Kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon ei saa mielivaltaisesti tai laittomasti puuttua eikä suorittaa hänen kunniaansa ja mainettaan loukkaavia hyökkäyksiä.

2. Jokaisella on oikeus lain suojaan tällaista puuttumista tai tällaisia hyökkäyksiä vastaan.

18 artikla

1. Jokaisella on oikeus ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen. Tämä oikeus sisältää vapauden tunnustaa omavalintaista uskontoa tai uskoa taikka omaksua se sekä vapauden joko yksinään tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti harjoittaa uskontoaan tai uskoaan jumalanpalveluksissa, uskonnollisissa menoissa, hartaudenharjoituksissa ja opetuksessa.

2. Ketään ei saa saattaa sellaiselle pakotukselle alttiiksi, joka rajoittaa hänen vapauttaan tunnustaa tai valita oman valintansa mukainen uskonto tai usko.

3. Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai uskoaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, jotka on säädetty lailla ja jotka ovat välttämättömiä suojelemaan yleistä turvallisuutta, järjestystä, terveydenhoitoa tai moraalia tahi muiden perusoikeuksia ja -vapauksia.

4. Yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan vanhempain ja tarvittaessa laillisten holhoojain vapautta taata lastensa uskonnollinen ja moraalinen opetus omien vakaumustensa mukaan.

19 artikla

1. Jokaisella on oikeus mielipiteen vapauteen ilman ulkopuolista puuttumista.

2. Jokaisella on sananvapaus; tämä oikeus sisältää vapauden hankkia, vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia riippumatta alueellisista rajoista joko suullisesti, kirjallisesti tai painettuna taiteellisessa muodossa tahi muulla hänen valitsemallaan tavalla.

3. Edellisessä kohdassa tarkoitettujen vapauksien käyttö merkitsee erityisiä velvollisuuksia ja erityistä vastuuta. Se voidaan sen tähden saattaa tiettyjen rajoitusten alaiseksi, mutta näiden tulee olla laissa säädettyjä ja sellaisia, jotka ovat välttämättömiä 1) toisten henkilöiden oikeuksien tai maineen kunnioittamiseksi, 2) valtion turvallisuuden tai yleisen järjestyksen ("ordre public"), terveydenhoidon tai moraalin suojelemiseksi.

20 artikla

1. Kaikki propaganda sodan puolesta on kiellettävä lailla.

2. Kaikki kansallisen, rotu- tai uskonnollisen vihan puoltaminen, joka merkitsee yllytystä syrjintään, vihollisuuksiin tai väkivaltaan, on kiellettävä lailla.

21 artikla

On tunnustettava oikeus kokoontua rauhanomaisesti. Tämän oikeuden käyttämiselle ei ole asetettava muita kuin sellaisia rajoituksia, jotka perustuvat lakiin ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen tai yleisen turvallisuuden tahi yleisen järjestyksen ("ordre public") takia taikka terveydenhoidon tai moraalin tai muiden oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi.

22 artikla

1. Jokaisella on oikeus yhdistymisvapauteen muiden kanssa, mikä käsittää myös oikeuden muodostaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa suojelemiseksi.

2. Tämän oikeuden käyttämiselle ei saa asettaa muita rajoituksia kuin ne, jotka on säädetty lailla ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen tai yleisen turvallisuuden tahi yleisen järjestyksen ("ordre public") takia taikka terveydenhoidon tai moraalin tahi muiden oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi. Tämä artikla ei estä laillisten rajoitusten asettamista asevoimiin ja poliisiin kuuluviin nähden heidän käyttäessään tätä oikeutta.

3. Mikään tässä artiklassa ei oikeuta Kansainvälisen työjärjestön vuonna 1948 hyväksymän ammatillista järjestymisvapautta ja ammatillisen järjestymisoikeuden suojelua koskevan yleissopimuksen sopimuspuolia ryhtymään lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin, jotka loukkaisivat, tai soveltamaan lakia tavalla, joka saattaisi loukata yleissopimuksessa myönnettyä turvaa.

23 artikla

1. Perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustavaa laatua oleva yhteisö ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojeluun.

2. Avioliittoiässä oleville miehille ja naisille on tunnustettava oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe.

3. Avioliittoa ei saa solmia ilman avioliittoon aikovien puolisoiden vapaata ja täyttä suostumusta.

4. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot ryhtyvät tarpeellisiin toimenpiteisiin turvatakseen aviopuolisoille yhdenvertaisuuden oikeuksiin ja vastuuseen nähden avioliittoa solmittaessa, sen aikana ja sen purkautuessa. Avioliiton purkautuessa on ryhdyttävä toimenpiteisiin tarpeellisen suojelun turvaamiseksi lapsille.

24 artikla

1. Jokaisella lapsella on ilman rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen tai syntyperään perustuvaa syrjintää oikeus alaikäisyytensä edellyttämään suojeluun perheensä, yhteiskunnan ja valtion taholta.

2. Jokainen lapsi on merkittävä rekisteriin välittömästi syntymän jälkeen ja hänelle on annettava nimi.

3. Jokaisella lapsella on oikeus saada kansalaisuus.

25 artikla

Jokaisella kansalaisella tulee olla oikeus ja mahdollisuus ilman minkäänlaista tämän yleissopimuksen 2 artiklassa mainittua erottelua ja ilman kohtuuttomia rajoituksia:

a) ottaa osaa yleisten asioiden hoitoon välittömästi tai vapaasti valittujen edustajien kautta;

b) äänestää ja tulla valituksi määräaikaisissa ja rehellisissä vaaleissa, jotka perustuvat yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen ja salaiseen äänestykseen, joka takaa valitsijoiden tahdon vapaan ilmentymisen;

c) päästä periaatteessa yhdenvertaisina maansa julkisiin virkoihin.

26 artikla

Kaikki ihmiset ovat oikeudellisesti yhdenvertaisia ja oikeutettuja ilman minkäänlaista syrjintää yhtäläiseen lain suojaan. Tässä suhteessa lain tulee kieltää kaikki syrjintä ja taata kaikille henkilöille yhtäläinen ja tehokas suojelu rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää vastaan.

27 artikla

Niissä valtioissa, joissa on kansallisia, uskonnollisia tai kielellisiä vähemmistöjä, tällaisiin vähemmistöihin kuuluvilta henkilöiltä ei saa kieltää oikeutta yhdessä muiden ryhmänsä jäsenten kanssa nauttia omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää omaa kieltään.

IV OSA

28 artikla

1. On perustettava ihmisoikeuskomitea (jota kutsutaan jäljempänä "komiteaksi"). Siihen kuuluu kahdeksantoista jäsentä ja se suorittaa jäljempänä mainittuja tehtäviä.

2. Komitea muodostetaan tämän yleissopimuksen sopimusvaltioiden kansalaisista, joiden siveellinen taso on korkea ja joilla on tunnustettu pätevyys ihmisoikeuksien alalla. On kiinnitettävä huomiota siihen, että joillakin komitean työhön osallistuvilla on oikeudellista kokemusta.

3. Komitean jäsenet valitaan ja he toimivat henkilökohtaisessa ominaisuudessaan.

29 artikla

1. Komitean jäsenet valitaan salaisessa äänestyksessä sellaisten henkilöiden luettelosta, joilla on 28 artiklassa määrätty pätevyys ja jotka tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot ovat tässä tarkoituksessa nimenneet.

2. Jokainen tämän yleissopimuksen sopimusvaltio voi ehdottaa vain kahta henkilöä. Näiden tulee olla sen valtion kansalaisia, joka asettaa heidät ehdolle.

3. Henkilöä voidaan ehdottaa uudelleen.

30 artikla

1. Ensimmäiset vaalit on pidettävä viimeistään kuuden kuukauden kuluttua tämän yleissopimuksen voimaantulopäivän jälkeen.

2. Vähintään neljä kuukautta ennen komitean kutakin muuta vaalia kuin sitä, jossa täytetään 34 artiklan mukaisesti avoimeksi ilmoitettu paikka, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri osoittaa tämän yleissopimuksen sopimusvaltioille kirjallisen kutsun ehdottaa henkilöitä komitean jäseniksi kolmen kuukauden kuluessa.

3. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri valmistaa kaikista näin ehdotetuista henkilöistä aakkosellisen luettelon, josta käy ilmi mitkä sopimusvaltiot ovat ehdottaneet heitä, ja toimittaa sen tämän yleissopimuksen sopimusvaltioille viimeistään kuukautta ennen kutakin vaalipäivää.

4. Komitean jäsenten vaalit pidetään pääsihteerin koollekutsumassa sopimusvaltioiden kokouksessa Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa. Tässä kokouksessa, jonka päätösvaltaisuuteen edellytetään kahta kolmannesta sopimusvaltioista, komiteaan valitaan ne ehdokkaat, jotka saavat suurimman äänimäärän ja ehdottoman enemmistön läsnäolevien ja äänestävien sopimusvaltioiden edustajien äänistä.

31 artikla

1. Komiteassa saa olla vain yksi saman valtion kansalainen.

2. Komitean vaaleissa on kiinnitettävä huomiota jäsenistön tasapuoliseen maantieteelliseen jakautumiseen sekä siihen, että eri sivistysmuodot ja tärkeimmät oikeusjärjestelmät tulevat edustetuiksi.

32 artikla

1. Komitean jäsenet valitaan neljän vuoden pituiseksi toimikaudeksi. Heidät voidaan valita uudelleen, jos heidät on ehdotettu uudelleenvalittaviksi. Yhdeksän ensimmäisissä vaaleissa valitun jäsenen toimikausi päättyy kuitenkin kahden vuoden umpeenkuluttua; edellä mainitun 30 artiklan 4 kappaleessa tarkoitetun kokouksen puheenjohtaja valitsee arvalla välittömästi ensimmäisen vaalin jälkeen näiden yhdeksän jäsenen nimet.

2. Toimikauden päätyttyä vaalit pidetään tämän yleissopimuksen tämän osan edellä mainittujen artiklojen mukaisesti.

33 artikla

1. Jos jokin komitean jäsen on muiden jäsenten yksimielisen mielipiteen mukaan lopettanut toimensa hoidon jostain muusta syystä kuin väliaikaisluontoisen poissaolon vuoksi, komitean puheenjohtaja ilmoittaa tästä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, joka julistaa sitten tämän jäsenen paikan avoimeksi.

2. Siinä tapauksessa, että komitean jäsen kuolee tai luopuu paikastaan, puheenjohtaja ilmoittaa tästä välittömästi Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, joka julistaa paikan avoimeksi kuolinpäivästä tai siitä päivästä lukien, jona paikasta luopuminen tulee voimaan.

34 artikla

1. Kun paikka on julistettu 33 artiklan mukaisesti avoimeksi ja jos täytettävän paikan haltijan toimiaika ei kulu umpeen kuuden kuukauden kuluessa paikan avoimeksi julistamisesta, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri tiedottaa tästä kullekin tämän yleissopimuksen sopimusvaltiolle, jotka voivat kahden kuukauden kuluessa toimittaa 29 artiklan 2 kohdan mukaan nimeämiset paikan täyttämiseksi.

2. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri valmistelee aakkosellisen luettelon täten nimetyistä henkilöistä ja toimittaa luettelon tämän yleissopimuksen sopimusvaltioille. Vaali paikan täyttämiseksi suoritetaan tämän yleissopimuksen tämän osan soveltuvien määräysten mukaisesti.

3. Komitean 33 artiklan mukaisesti avoimeksi julistettua paikkaa täyttämään valittu jäsen hoitaa tointa sen jäsenen jäljellä olevan toimikauden ajan, jonka paikka komiteassa vapautui mainitun artiklan mukaisesti.

35 artikla

Komitean jäsenet saavat Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen hyväksynnällä korvausta Yhdistyneiden Kansakuntien varoista yleiskokouksen määräämillä ehdoilla ja edellytyksillä ottaen huomioon komitean velvollisuuksien tärkeyden.

36 artikla

Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri hankkii tarpeellisen henkilökunnan, jotta komitea saattaa tehokkaasti suorittaa sille tässä yleissopimuksessa määrätyt tehtävät.

37 artikla

1. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri kutsuu koolle komitean ensimmäisen kokouksen Yhdistyneiden Kansakuntien päämajaan.

2. Tämän ensimmäisen kokouksensa jälkeen komitea kokoontuu työjärjestyksessään edellytettyinä aikoina.

3. Komitea kokoontuu yleensä Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa tai Yhdistyneiden Kansakuntien toimistossa Genevessä.

38 artikla

Jokainen komitean jäsen antaa ennen kuin hän ryhtyy hoitamaan tehtäviään yleisölle avoimessa kokouksessa komitean edessä juhlallisen vakuutuksen, että hän suorittaa tehtävänsä puolueettomasti ja tunnollisesti.

39 artikla

1. Komitea valitsee omat virkailijansa kahden vuoden toimikaudeksi. Heidät voidaan valita uudelleen.

2. Komitea hyväksyy oman työjärjestyksensä; sen tulee määrätä muun muassa, että

a) komitea on päätösvaltainen, kun kaksitoista jäsentä on läsnä;

b) komitean päätökset tehdään läsnäolevien jäsenten äänten enemmistöllä.

40 artikla

1. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat toimittamaan kertomuksia hyväksymistään toimenpiteistä, jotka toteuttavat tässä yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet, sekä näiden oikeuksien nauttimisessa saavutetusta edistyksestä: a) vuoden kuluessa siitä, kun tämä yleissopimus on tullut asianomaisen valtion osalta voimaan ja b) sen jälkeen komitean sitä pyytäessä.

2. Kaikki kertomukset toimitetaan pääsihteerille, joka saattaa ne komitean harkittaviksi. Kertomuksista tulee käydä ilmi ne mahdolliset tekijät ja vaikeudet, jotka vaikuttavat tämän yleissopimuksen toteuttamiseen.

3. Pääsihteeri voi neuvoteltuaan komitean kanssa toimittaa kysymykseen tuleville erityisjärjestöille jäljennökset niistä kertomusten osista, jotka saattavat kuulua näiden toimipiiriin.

4. Komitea tutkii sopimusvaltioiden sille toimittamat kertomukset. Se toimittaa kertomuksensa ja yleiset aiheellisiksi katsomansa huomautukset sopimusvaltioille. Komitea voi myös toimittaa Talous- ja sosiaalineuvostolle nämä huomautukset yleissopimuksen sopimusvaltioilta saamiensa kertomusten jäljennösten kera.

5. Sopimusvaltiot voivat esittää komitealle huomionsa jokaisesta tämän artiklan 4 kohdan mukaan mahdollisesti tehdystä huomautuksesta.

41 artikla

1. Sopimusvaltio voi tämän artiklan nojalla milloin tahansa antaa selityksen, että se tunnustaa komitean oikeuden vastaanottaa ja tutkia sellaisia ilmoituksia, joissa toinen sopimusvaltio väittää, että toinen sopimusvaltio ei täytä tämän yleissopimuksen mukaisia velvoitteita. Tämän artiklan mukaisia ilmoituksia voidaan vastaanottaa ja tutkia vain, jos ne on toimittanut sopimusvaltio, joka on antanut osaltaan komitean oikeuden tunnustavan selityksen. Komitea ei saa vastaanottaa mitään ilmoitusta, jos se koskee sopimusvaltiota, joka ei ole antanut tällaista selitystä. Tämän artiklan nojalla vastaanotetut ilmoitukset on käsiteltävä seuraavan menettelyn mukaisesti:

a) Jos toinen sopimusvaltio katsoo, että toinen sopimusvaltio ei toteuta tämän yleissopimuksen määräyksiä, se voi kirjallisella ilmoituksella saattaa asian tuon sopimusvaltion tietoon. Kolmen kuukauden kuluessa tiedotuksen vastaanottamisen jälkeen vastaanottaneen valtion tulee antaa ilmoituksen lähettäneelle valtiolle kirjallinen asiaa valaiseva selvitys tai muu lausunto, jossa olisi mainittava mahdollisuuksien rajoissa olevassa ja asiaankuuluvassa määrässä ne valtionsisäiset toimenpiteet ja muutoksenhakukeinot, jotka jo on käytetty ja jotka puheena olevassa tapauksessa ovat mahdollisia tai joita jatkossa voidaan käyttää.

b) Jos asiaa ei saada järjestetyksi molempien osapuolien tyydytykseksi kuuden kuukauden kuluessa vastaanottavan valtion vastaanotettua alkuperäisen ilmoituksen, kummallakin valtiolla on oikeus esittää asia komitealle sille sekä toiselle valtiolle osoitetulla tiedonannolla.

c) Komitea käsittelee sille esitetyn asian varmistaudutaan siitä, että kaikkiin käytettävissä oleviin kansallisiin muutoksenhakukeinoihin on asiassa turvauduttu ja ne on käytetty loppuun kansainvälisen oikeuden yleisesti tunnustettujen periaatteiden mukaisesti. Tämä ei ole voimassa silloin, kun muutoksenhakukeinojen käyttämistä on kohtuuttomasti pitkitetty.

d) Tutkittaessa ilmoituksia tämän artiklan nojalla komitea pitää suljettuja kokouksia.

e) Tämän artiklan 1 kappaleen c kohdan määräysten mukaisesti komitea asettaa hyvät palveluksensa asianomaisten sopimusvaltioiden käytettäviksi tarkoituksenaan asian sovinnollinen selvittäminen tässä yleissopimuksessa tunnustettujen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen pohjalta.

f) Komitea voi jokaisessa sille esitetyssä asiassa pyytää asianomaisia tämän kappaleen b kohdassa tarkoitettuja sopimusvaltioita antamaan kaikki tarvittavat lisätiedot.

g) Asianomaisilla tämän kappaleen b kohdassa tarkoitetuilla sopimusvaltioilla on oikeus olla edustettuina, kun asiaa käsitellään komiteassa, sekä tehdä huomautuksia suullisesti ja/tai kirjallisesti.

h) Komitea antaa kahdentoista kuukauden kuluessa tämän kappaleen b kohdassa tarkoitetun tiedonannon vastaanottamispäivästä lukien kertomuksen:

i) jos päästään tämän kappaleen e kohdan säännösten mukaiseen ratkaisuun, komitea laatii kertomuksensa lyhyen selvityksen muotoon, jossa todetaan tosiasiat sekä saavutettu ratkaisu.

ii) jos ei päästä tämän kappaleen e kohdan säännösten mukaiseen ratkaisuun, komitea laatii kertomuksensa lyhyen selvityksen muotoon, josta käy ilmi tosiasiat; asianomaisten valtioiden tekemät kirjalliset vastaväitteet sekä pöytäkirja suullisista vastaväitteistä liitetään kertomukseen.

Jokaisessa asiassa kertomus tiedotetaan asianomaisille sopimusvaltioille.

2. Tämän artiklan määräykset tulevat voimaan, kun kymmenen tämän yleissopimuksen sopimusvaltiota on antanut tällaisen selityksen. Sopimusvaltiot tallettavat tämän artiklan nojalla annetun selityksen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan, joka toimittaa siitä jäljennökset muille sopimusvaltioille. Selitys voidaan peruuttaa milloin tahansa pääsihteerille osoitetulla tiedonannolla. Tällainen peruutus ei vaikuta minkään asian käsittelyyn, josta on toimitettu tämän artiklan nojalla tiedotus; mitään uutta jonkin valtion tekemää tiedotusta ei vastaanoteta sen jälkeen, kun Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri on vastaanottanut selityksen peruuttamista koskevan tiedonannon, ellei asianomainen sopimusvaltio ole antanut uutta selitystä.

42 artikla

1. a) Jos komitealle 41 artiklan mukaisesti esitettyä asiaa ei ratkaista asianomaisten sopimusvaltioiden tyydytykseksi, komitea voi neuvoteltuaan ensin asianomaisten sopimusvaltioiden kanssa nimittää ad hoc sovittelukomission (jota jäljempänä kutsutaan "komissioksi"). Komission hyvät palvelukset saatetaan asianomaisten sopimusvaltioiden käytettäviksi tarkoituksin selvittää asia sovinnollisesti tämän yleissopimuksen kunnioittamisen pohjalta.

b) Komissio koostuu viidestä sellaisesta henkilöstä, jotka asianomaiset sopimusvaltiot hyväksyvät. Jos asianomaiset sopimusvaltiot eivät onnistu pääsemään kolmen kuukauden kuluessa yksimielisiksi koko komission kokoonpanosta tai joistakin sen jäsenistä, ne jäsenet, joiden osalta yksimielisyys puuttuu, valitaan salaisessa äänestyksessä komitean kahden kolmasosan enemmistöllä sen jäsenten keskuudesta.

2. Komission jäsenet toimivat henkilökohtaisessa ominaisuudessaan. He eivät saa olla asianomaisten sopimusvaltioiden kansalaisia eivätkä sellaisen valtion kansalaisia, joka ei ole tämän yleissopimuksen sopimusvaltio, eivätkä sellaisen sopimusvaltion kansalaisia, joka ei ole antanut 41 artiklan mukaista selitystä.

3. Komissio valitsee oman puheenjohtajansa ja hyväksyy omat menettelytapasääntönsä.

4. Komission kokoukset pidetään yleensä Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa tai Yhdistyneiden Kansakuntien toimistossa Genevessä. Ne voidaan kuitenkin pitää muissa sopivissa paikoissa sikäli kuin komissio näin päättää neuvoteltuaan pääsihteerin ja asianomaisten sopimusvaltioiden kanssa.

5. Tämän yleissopimuksen 36 artiklassa edellytetty sihteeristö palvelee myös tämän artiklan nojalla perustettuja komissioita.

6. Komitean vastaanottamat ja vertaamat tiedot asetetaan komission käytettäviksi, ja komissio voi kehottaa asianomaisia sopimusvaltioita antamaan muita tarvittavia tietoja.

7. Kun komissio on käsitellyt asian kokonaisuudessaan ja joka tapauksessa viimeistään kahdentoista kuukauden kuluttua siitä, kun asia toimitettiin sen käsiteltäväksi, sen on toimitettava komitean puheenjohtajalle kertomus tiedotettavaksi asianomaisille sopimusvaltioille.

a) Jos komissio ei pysty saattamaan päätökseen asian käsittelyä kahdentoista kuukauden kuluessa, se laatii kertomuksen lyhyen selvityksen muotoon, jossa mainitaan asian käsittelyvaihe.

b) Jos asiassa päästään sovinnolliseen ratkaisuun tässä yleissopimuksessa tunnustettujen ihmisoikeuksien kunnioittamisen pohjalta, komissio laatii kertomuksensa lyhyen selvityksen muotoon, jossa mainitaan tosiasiat sekä saavutettu ratkaisu.

c) Jos ei päästä tämän kappaleen b kohdan säännösten mukaiseen ratkaisuun, komission kertomuksesta on käytävä ilmi sen havainnot kaikista niistä tosiasioihin liittyvistä kysymyksistä, jotka koskevat asianomaisten sopimusvaltioiden välistä asiaa sekä sen käsitys mahdollisuuksista selvittää asia sovinnollisesti. Tämän kertomuksen tulee sisältää myös asianomaisten sopimusvaltioiden tekemät kirjalliset huomautukset sekä pöytäkirja suullisista huomautuksista.

d) Jos komission kertomus toimitetaan tämän kappaleen c kohdan mukaisesti, asianomaisten sopimusvaltioiden on kolmen kuukauden kuluessa kertomuksen vastaanottamisesta ilmoitettava komitean puheenjohtajalle, hyväksyvätkö ne vai eivät komission kertomuksen sisällön.

8. Tämän artiklan määräykset eivät vaikuta komitean tämän yleissopimuksen 41 artiklan mukaisiin velvoitteisiin.

9. Asianomaiset sopimusvaltiot jakavat tasapuolisesti kaikki komission jäsenten kulut pääsihteerin esittämien arviointien mukaisesti.

10. Pääsihteerillä on oikeus maksaa tarvittaessa komission jäsenten kulut ennen kuin asianomaiset sopimusvaltiot ovat korvanneet ne tämän artiklan 9 kappaleen mukaisesti.

43 artikla

Artiklassa 27 ja sitä seuraavissa artikloissa tarkoitetun komitean sekä tämän yleissopimuksen 42 artiklan nojalla mahdollisesti perustettavien ad hoc sovittelukomissioiden jäsenet ovat oikeutettuja Yhdistyneiden Kansakuntien tehtävissä olevien asiantuntijoiden etuihin, erioikeuksiin ja vapauksiin, kuten on säädetty Yhdistyneiden Kansakuntien erioikeuksia ja vapauksia koskevan yleissopimuksen asianomaisissa kohdissa.

44 artikla

Tämän yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevia määräyksiä on sovellettava siten, ettei loukata ihmisoikeuksien alalla Yhdistyneiden Kansakuntien tai erityisjärjestöjen peruskirjoissa ja yleissopimuksissa tai niiden nojalla määrättyjä menettelyjä, ja ne eivät estä sopimusvaltioita turvautumasta muuhun menettelyyn erimielisyyksien ratkaisemiseksi yleisten tai erityisten niiden välillä voimassa olevien kansainvälisten sopimusten mukaisesti.

45 artikla

Komitea toimittaa yleiskokoukselle Talous- ja sosiaalineuvoston kautta vuosittaisen selostuksen toiminnastaan.

V OSA

46 artikla

Minkään tässä yleissopimuksessa ei ole tulkittava rajoittavan Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan eikä erityisjärjestöjen perussääntöjen määräyksiä, jotka määräävät Yhdistyneiden Kansakuntien ja erityisjärjestöjen eri elinten vastuun tämän yleissopimuksen käsittelemissä kysymyksissä.

47 artikla

Minkään tässä yleissopimuksessa ei ole tulkittava heikentävän kaikkien kansojen luontaista oikeutta nauttia sekä täydellisesti ja vapaasti käyttää hyväkseen luonnonrikkauksiaan ja voimavarojaan.

VI OSA

48 artikla

1. Tämä yleissopimus on avoinna jokaisen Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltion tai sen erityisjärjestön jäsenen, Kansainvälisen tuomioistuimen perussäännön sopimusvaltion ja jokaisen muun valtion allekirjoittamista varten, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous on kutsunut tulemaan tämän yleissopimuksen osapuoleksi.

2. Tämä yleissopimus edellyttää ratifiointia. Ratifiointikirjat on talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

3. Tämä yleissopimus on avoinna kaikkien tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen valtioiden liittymistä varten.

4. Liittyminen tapahtuu tallettamalla liittymiskirja Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

5. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri ilmoittaa kaikille tämän yleissopimuksen allekirjoittaneille tai siihen liittyneille valtioille jokaisesta ratifiointi- tai liittymiskirjan tallettamisesta.

49 artikla

1. Tämä yleissopimus tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua siltä päivästä, jona kolmaskymmenesviides ratifiointi- tai liittymiskirja on talletettu Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

2. Jokaisen valtion osalta, joka ratifioi tämän yleissopimuksen tai liittyy siihen kolmannenkymmenennenviidennen ratifiointi- tai liittymiskirjan tultua talletetuksi, yleissopimus tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua sen oman ratifiointi- tai liittymiskirjan tallettamispäivästä.

50 artikla

Tämän yleissopimuksen määräykset ulottuvat koskemaan rajoituksitta ja poikkeuksitta kaikkia liittovaltion osia.

51 artikla

1. Jokainen tämän yleissopimuksen sopimusvaltio voi tehdä muutosehdotuksen ja toimittaa sen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille. Pääsihteeri tiedottaa sen jälkeen muutosehdotuksista yleissopimuksen sopimusvaltioille ja pyytää näitä ilmoittamaan hänelle, kannattavatko ne sopimusvaltioiden konferenssin koollekutsumista käsittelemään ehdotusta ja äänestämään siitä. Siinä tapauksessa, että ainakin kolmannes valtioista kannattaa tällaista konferenssia, pääsihteeri kutsuu koolle konferenssin Yhdistyneiden Kansakuntien suojeluksen alaisena. Jokainen konferenssissa läsnäolevien ja äänestävien valtioiden enemmistön hyväksymä muutos on alistettava Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen hyväksyttäväksi.

2. Tällaiset muutokset tulevat voimaan, kun yleiskokous on ne hyväksynyt ja kun yleissopimuksen osapuolina olevat valtiot ovat kahden kolmasosan enemmistöllä hyväksyneet ne kukin oman perustuslakinsa säätämän menettelyn mukaisesti.

3. Tällaisten muutosten tullessa voimaan ne sitovat ainoastaan niitä osapuolia, jotka ovat hyväksyneet ne, muiden osapuolien ollessa vielä yleissopimuksen ja jokaisen aiemman niiden hyväksymän muutoksen määräysten sitomia.

52 artikla

Lukuunottamatta tämän yleissopimuksen 48 artiklan 5 kappaleen mukaisesti tehtäviä ilmoituksia pääsihteerin tulee tiedottaa kaikille saman artiklan 1 kappaleessa tarkoitetuille valtioille seuraavat seikat:

a) 48 artiklan mukaiset allekirjoittamiset, ratifioinnit sekä liittymiset;

b) Tämän yleissopimuksen 49 artiklan mukainen voimaantulopäivä sekä 51 artiklan mukainen muutosten voimaantulopäivä.

53 artikla

1. Tämä yleissopimus, jonka englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, on talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien arkistoon.

2. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin tulee toimittaa tämän yleissopimuksen oikeaksi todistetut jäljennökset kaikille tämän yleissopimuksen 48 artiklassa tarkoitetuille valtioille.

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen liittyvä valinnainen pöytäkirja

Tämän pöytäkirjan osapuolet,

jotka ovat sitä mieltä, että kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen (jota jäljempänä kutsutaan "yleissopimukseksi") tarkoitusten saavuttamiseksi ja sen määräysten täyttämiseksi olisi tarkoituksenmukaista valtuuttaa yleissopimuksen IV osassa asetettu ihmisoikeuskomitea (jota kutsutaan jäljempänä "komiteaksi") vastaanottamaan ja käsittelemään niin kuin tässä pöytäkirjassa on määrätty, niiltä yksityisiltä henkilöiltä tulevia ilmoituksia, jotka väittävät joutuneensa johonkin yleissopimuksessa ilmaistuun oikeuteen kohdistuneen loukkauksen uhriksi,

ovat sopineet seuraavaa:

1 artikla

Yleissopimuksen sopimusvaltio, josta tulee tämän pöytäkirjan osapuoli, tunnustaa komitean pätevyyden ottaa vastaan ja käsitellä ilmoituksia tuomiovaltansa piiriin kuuluvilta yksityisiltä henkilöiltä, jotka väittävät joutuneensa tuon valtion taholta tapahtuneen johonkin yleissopimuksessa ilmaistuun oikeuteen kohdistuneen loukkauksen uhriksi. Komitea älköön ottako vastaan sellaista yleissopimuksen osapuolta koskevaa ilmoitusta, joka ei ole tämän pöytäkirjan osapuoli.

2 artikla

Sen mukaan mitä 1 artiklassa on määrätty, yksityiset henkilöt, jotka väittävät jotakin yleissopimuksessa luetelluista oikeuksistaan loukatun ja jotka ovat käyttäneet kaikki mahdolliset kotimaiset oikeuskeinot, voivat lähettää kirjallisen ilmoituksen komitean käsiteltäväksi.

3 artikla

Komitean on katsottava pätemättömäksi jokainen tämän pöytäkirjan alainen ilmoitus, joka on nimetön tai joka sen mielestä merkitsee tällaisen ilmoituksen lähettämisoikeuden väärinkäyttöä tai on ristiriidassa yleissopimuksen määräysten kanssa.

4 artikla

1. Komitean on ottaen huomioon 3 artiklan määräykset toimitettava jokainen sille tämän pöytäkirjan mukaisesti lähetetty ilmoitus tämän pöytäkirjan sen osapuolen tietoon, jota syytetään jonkin yleissopimuksen määräyksen loukkaamisesta.

2. Kuuden kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottaneen valtion tulee lähettää komitealle asiaa ja niitä mahdollisia toimenpiteitä, joihin mainittu valtio on ryhtynyt, valaisevat kirjalliset selvitykset ja ilmoitukset.

5 artikla

1. Komitea käsittelee tämän pöytäkirjan mukaisesti vastaanotettuja ilmoituksia kaiken sen kirjallisen tietoaineksen perusteella, mitä kyseinen henkilö ja valtio ovat sen käytettäväksi antaneet.

2. Komitea ei käsittele mitään yksityisen henkilön lähettämää ilmoitusta, ellei ole osoitettu, että:

(a) samaa asiaa ei tutkita jossakin toisessa kansainvälisessä tutkinta- tai sovittelumenettelyssä,

(b) yksityinen henkilö on käyttänyt kaikki mahdolliset kotimaiset oikeuskeinot. Tätä sääntöä ei pidä soveltaa silloin, kun asian käsittely viivästyy kohtuuttomasti.

3. Komitean istunnot ovat suljettuja sen tutkiessa ilmoituksia tämän pöytäkirjan nojalla.

4. Komitean tulee esittää näkökantansa asianomaiselle sopimusvaltiolle sekä yksityiselle henkilölle.

6 artikla

Komitean on sisällytettävä yleissopimuksen 45 artiklassa määrättyyn vuosikertomukseen yhteenveto tämän pöytäkirjan mukaisesta toiminnastaan.

7 artikla

Yleiskokouksen 14 päivänä joulukuuta 1960 tekemässä päätöksessä 1514 (XV), joka koski julistusta itsenäisyyden myöntämisestä siirtomaille ja siirtomaakansoille, esitettyjen tavoitteiden ollessa toteutumatta tämän pöytäkirjan määräykset eivät saa millään tavoin rajoittaa Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan sekä muiden Yhdistyneiden Kansakuntien ja sen erityisjärjestöjen yleissopimusten ja asiakirjojen näille kansoille myöntämää oikeutta hakea parannusta oloihinsa.

8 artikla

1. Tämän pöytäkirjan voi allekirjoittaa jokainen valtio, joka on allekirjoittanut yleissopimuksen.

2. Tämän pöytäkirjan voi ratifioida jokainen valtio, joka on ratifioinut yleissopimuksen tai liittynyt siihen. Ratifiointikirjat on talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

3. Tähän pöytäkirjaan voi liittyä jokainen valtio, joka on ratifioinut yleissopimuksen tai liittynyt siihen.

4. Liittyminen tapahtuu tallettamalla liittymiskirja Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

5. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri tiedottaa kaikille valtioille, jotka ovat allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan tai liittyneet siihen, jokaisen ratifiointi- tai liittymiskirjan tallettamisen.

9 artikla

1. Yleissopimuksen voimaantulon jälkeen tämä pöytäkirja tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun kymmenes ratifiointi- tai liittymiskirja on talletettu Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

2. Jokaisen valtion kohdalla, joka ratifioi tämän pöytäkirjan tai liittyy siihen kymmenennen ratifiointi- tai liittymiskirjan tallettamisen jälkeen, tämä pöytäkirja tulee voimaan kolme kuukautta sen oman ratifiointi- tai liittymiskirjan tallettamispäivän jälkeen.

10 artikla

Tämän pöytäkirjan määräykset ulottuvat liittovaltioiden kaikkiin osiin ilman mitään rajoituksia tai poikkeuksia.

11 artikla

1. Jokainen tämän pöytäkirjan osapuoli voi tehdä muutosehdotuksen ja lähettää sen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille. Sen jälkeen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri tiedottaa jokaisesta muutosehdotuksesta tämän pöytäkirjan osapuolille sekä pyytää niitä ilmoittamaan hänelle, kannattavatko ne osapuolten konferenssin koolle kutsumista käsittelemään ehdotusta ja äänestämään siitä. Siinä tapauksessa, että vähintään kolmannes osapuolista kannattaa tällaista konferenssia, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri kutsuu konferenssin koolle Yhdistyneiden Kansakuntien suojeluksen alaisena. Jokainen konferenssissa läsnä olevien ja äänestävien osapuolten enemmistön hyväksymä muutos on alistettava Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen hyväksyttäväksi.

2. Muutokset tulevat voimaan, kun yleiskokous on ne hyväksynyt ja kun tämän pöytäkirjan osapuolten kahden kolmasosan enemmistö on ne hyväksynyt kukin oman perustuslakimenettelynsä mukaisesti.

3. Muutosten tullessa voimaan ne sitovat niitä osapuolia, jotka ovat ne hyväksyneet; muita osapuolia sitovat edelleen tämän pöytäkirjan määräykset sekä jokainen niiden hyväksymä aikaisempi muutos.

12 artikla

1. Jokainen osapuoli voi irtisanoa tämän pöytäkirjan milloin tahansa Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille lähettämällään kirjallisella ilmoituksella. Irtisanominen tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin saaman ilmoituksen vastaanottamispäivästä.

2. Irtisanominen ei vaikuta tämän pöytäkirjan määräysten jatkuvaan soveltamiseen jokaiseen 2 artiklan alaiseen ilmoitukseen nähden, joka on lähetetty ennen irtisanomisen voimaantuloa.

13 artikla

Riippumatta tämän pöytäkirjan 8 artiklan 5 kappaleen mukaisista ilmoituksista Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin on tiedotettava kaikille yleissopimuksen 48 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetuille valtioille erityisesti seuraavista seikoista:

a) 8 artiklan mukaiset allekirjoittamiset, ratifioinnit ja liittymiset;

b) tämän pöytäkirjan voimaantulo 9 artiklan mukaisesti sekä jokainen 11 artiklan mukainen muutoksen voimaantulo;

c) 12 artiklan mukaiset irtisanomiset.

14 artikla

1. Tämä pöytäkirja, jonka englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, on talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien arkistoon.

2. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin on lähetettävä tämän pöytäkirjan oikeiksi todistetut jäljennökset kaikille yleissopimuksen 48 artiklassa tarkoitetuille valtioille.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.