17/1975

Asetus Asetus jalometallituotteiden tarkastuksesta ja leimauksesta tehdyn yleissopimuksen voimaansaattamisesta.

Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:

Sitten kun tasavallan presidentti on 31 päivänä joulukuuta 1974 ratifioinut Wienissä 15 päivänä marraskuuta 1972 jalometallituotteiden tarkastuksesta ja leimauksesta tehdyn yleissopimuksen ja ratifioimiskirja on 9 päivänä tammikuuta 1975 talletettu Ruotsin hallituksen huostaan, sanottu yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan 27 päivänä kesäkuuta 1975 niin kuin siitä on sovittu.

Helsingissä 11 päivänä huhtikuuta 1975.

YLEISSOPIMUS jalometallituotteiden tarkastuksesta ja leimauksesta

Esipuhe

Itävallan tasavalta, Suomen tasavalta, Norjan kuningaskunta, Portugalin tasavalta, Ruotsin kuningaskunta, Sveitsin liittotasavalta sekä Ison Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta,

haluten helpottaa jalometallituotteiden kansainvälistä kauppaa ja samalla haluten oikeutetusti suojella kuluttajaa näiden tuotteiden erikoisluonteesta johtuen,

ovat sopineet seuraavaa:

I Tavoitteet ja toimintaperiaatteet

1 artikla

1. Sopimusvaltion lakisääteisten määräysten, joissa säädetään, että jalometallituotteet on tarkastettava virallisessa tarkastuslaitoksessa ja että sen vakuutena tuotteissa on oltava viralliset tarkastusleimat, tai että niissä on leimat, joista käy ilmi vastuunalainen tekijä, metallin laatu tai sen pitoisuus, on katsottava tulleen noudatetuksi, kun kyseessä ovat jalometallituotteet, jotka on tuotu maahan jonkun toisen sopimusvaltion alueelta ja jotka on tarkastettu ja leimattu tämän sopimuksen määräysten mukaisesti.

2. Tuotteita, jotka on tarkastettu ja leimattu tämän sopimuksen määräysten mukaisesti, älköön tuontia harjoittavassa sopimusvaltiossa uudelleen tarkastettako 1 kappaleessa mainitulla tavalla, ellei kysymyksessä ole 6 artiklassa mainittu pistokoetarkastus.

3. Tämän sopimuksen määräykset eivät vaadi sopimusvaltiota sallimaan sellaisten jalometallituotteiden tuontia tai kauppaa, jotka eivät täytä maassa pitoisuudesta säädettyjä vähimmäismääräyksiä. Ei myöskään mikään tässä sopimuksessa vaadi sopimusvaltiota, joka hyväksyy 800 hopean pitoisuudeksi, sallimaan sellaisten tuotteiden tuontia tai kauppaa, joiden pitoisuusleimaksi on lyöty 830.

2 artikla

Tässä sopimuksessa "jalometallituotteilla" tarkoitetaan hopeasta, kullasta, platinasta tai näiden seoksista valmistettuja tuotteita, kuten liitteessä I on määritelty.

3 artikla

1. Jotta 1 artiklan määräyksistä olisi hyötyä jalometallituotteet tulee:

a) esittää tarkastettavaksi valtuutettuun tarkastuslaitokseen, joka 5 artiklan mukaisesti on tehtävään määrätty;

b) valtuutetun tarkastuslaitoksen tarkastaa liitteissä I ja II määrättyjen sääntöjen ja menetelmien mukaisesti;

c) leimata liitteessä II kuvatuilla leimoilla, joihin myös mainitun liitteen 8 kohdassa määritelty yhteinen tarkastusleima sisältyy.

2. 1 artiklan suomia etuja ei sovelleta jalometallituotteisiin, joissa, sen jälkeen kun ne liitteen II mukaisesti on leimattu, joku näistä leimoista on muutettu tai hävitetty.

4 artikla

Sopimusvaltiot eivät ole velvollisia soveltamaan 1 artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä sellaisiin jalometallituotteisiin, joita sen jälkeen kun ne on valtuutetussa tarkastuslaitoksessa tarkastettu ja leimattu 3 artiklan mukaisesti, on muutettu lisäämällä tai jollain muulla tavoin.

II Tarkastus ja pakotteet

5 artikla

1. Jokainen sopimusvaltio nimeää yhden tai useampia tarkastuslaitoksia, jotka ainoina virallisina eliminä alueellaan ovat oikeutettuja tarkastamaan jalometallituotteita tämän sopimuksen mukaisesti ja lyömään tuotteisiin oman, määrätyn tarkastusleimansa ja yhteisen tarkastusleiman.

2. Jokainen sopimusvaltio ilmoittaa kirjallisesti tallettajavaltiolle nimeämänsä valtuutetut tarkastuslaitokset ja niiden käyttämien tarkastuslaitosten leimat, samoinkuin tarkastuslaitoksien valtuuksien peruuttamisen. Tallettajavaltio antaa tästä heti kirjallisen ilmoituksen jokaiselle sopimusvaltiolle.

6 artikla

Tämän sopimuksen määräykset eivät estä sopimusvaltiota suorittamasta pistokoetarkastuksia jalometallituotteilla, joissa on tämän sopimuksen edellyttämät leimat. Näiden kokeiden suorittaminen ei saa aiheuttaa tämän sopimuksen mukaisesti leimattujen jalometallituotteiden tuonnissa ja kaupassa kohtuuttomia haittoja.

7 artikla

Sopimusvaltiot valtuuttavat täten tallettajavaltion rekisteröimään yhteisen tarkastusleiman nojautuen Pariisin yleissopimukseen teollisen omistusoikeuden suojaamiseksi, maailman henkisen omaisuuden järjestössä (WIPO) kunkin sopimusvaltion kansallisena tarkastusleimana. Tallettajavaltion on meneteltävä samoin, jos tämä sopimus jonkun sopimusvaltion suhteen astuu voimaan myöhemmin, tai kun joku valtio liittyy.

8 artikla

1. Jokaisella sopimusvaltiolla tulee olla ja sen tulee ylläpitää lainsäädäntöä, joka rangaistuksen uhalla kieltää kaikki väärennökset tai kaiken väärinkäytön, joka kohdistuu tämän sopimuksen mukaiseen yhteiseen tarkastusleimaan, tai valtuutettujen tarkastuslaitosten leimoihin, jotka on ilmoitettu 5 artiklan 2 kappaleen mukaisesti ja joka kieltää esineen luvattoman muuttamisen tai pitoisuusleiman tai vastuuleiman muuttamisen tai hävittämisen sen jälkeen, kun esineeseen on lyöty yhteinen tarkastusleima.

2. Jokainen sopimusvaltio sitoutuu ryhtymään lain vaatimiin toimenpiteisiin, jos on osoittautunut, tai jos joku toisista sopimusvaltioista on sille ilmoittanut olevan tarpeeksi näyttöä siitä, että yhteistä tarkastusleimaa tai valtuutettujen tarkastuslaitosten leimoja on väärennetty tai väärinkäytetty, tai että sen jälkeen, kun jalometallituote on leimattu yhteisellä tarkastusleimalla, siihen on tehty luvattomia muutoksia tai sen pitoisuusleimaa tai vastuuleimaa on joko muutettu tai ne on hävitetty. Mikäli osoittautuu tarkoituksenmukaiseksi voidaan ryhtyä myös muihin toimenpiteisiin.

9 artikla

1. Jos tuontia harjoittavalla sopimusvaltiolla tai jollakin sen tarkastuslaitoksista on syytä olettaa, että vientiä harjoittavan sopimusvaltion tarkastuslaitos on lyönyt tuotteeseen yhteisen tarkastusleiman ilman, että kaikkia tähän sopimukseen liittyviä määräyksiä on noudatettu, on asiasta heti neuvoteltava sen tarkastuslaitoksen kanssa, joka otaksuttavasti on tuotteen leimannut ja tämän tarkastuslaitoksen on asian selvittämiseksi annettava kaikkea mahdollista apua. Jos tyydyttävään tulokseen ei päästä, jompikumpi osapuolista ilmoittaa tapauksesta kirjallisesti pysyvän komitean puheenjohtajalle. Puheenjohtajan on tällöin kutsuttava pysyvä komitea koolle kuukauden kuluessa kirjallisen ilmoituksen saapumisesta.

2. Jos tapaus 1 kappaleen nojalla on jätetty pysyvän komitean selvitettäväksi, pysyvä komitea voi, annettuaan kummallekin osapuolelle tilaisuuden tulla kuulluksi, suositella toimenpiteitä, jotka se katsoo sopiviksi.

3. Jos kohtuullisen ajan kuluttua 2 kappaleen mukaista suositusta ei ole otettu huomioon, tai jos pysyvä komitea ei ole sellaista antanut, tuontia harjoittava sopimusvaltio voi sen alueelle tuotuihin kyseessä olevan tarkastuslaitoksen leimaamiin jalometallituotteisiin soveltaa välttämättömäksi katsomaansa tehostettua tarkastusta ja sillä On myös oikeus kieltäytyä toistaiseksi vastaanottamasta näitä tuotteita. Tällaisista toimenpiteistä on kirjallisesti ilmoitettava jokaiselle sopimusvaltiolle ja pysyvän komitean on ne määräajoin tarkistettava.

4. Jos on näyttöä yhteisen tarkastusleiman uusiutuvasta ja karkeasta väärinkäytöstä, voi tuontia harjoittava sopimusvaltio määräajaksi kieltäytyä hyväksymästä tuotteita, joissa on kyseessä olevan tarkastuslaitoksen tarkastusleima riippumatta siitä, ovatko tuotteet tarkastettu ja leimattu tämän sopimuksen mukaisesti tai ei. Sellaisessa tapauksessa tuontia harjoittava sopimusvaltio ilmoittaa asiasta heti muille sopimusvaltioille ja pysyvän komitean on kokoonnuttava tutkimaan asiaa kuukauden kuluessa.

III Pysyvä komitea ja sääntöjen muutokset

10 artikla

1. Tämän sopimuksen mukaan on perustettava pysyvä komitea, jossa jokainen sopimusvaltio on edustettuna. Jokaisella sopimusvaltiolla on yksi ääni.

2. Pysyvän komitean tehtävät ovat:

tutkia ja seurata tämän sopimuksen soveltamista käytäntöön;

edistää teknillistä ja hallinnollista yhteistyötä sopimusvaltioiden kesken tämän sopimuksen piiriin kuuluvissa kysymyksissä;

harkita toimenpiteitä, jotka varmistavat tämän sopimuksen säännösten yhdenmukaisen tulkinnan ja käytäntöön soveltamisen;

edistää leimojen asianmukaista suojaamista väärennöksien ja väärinkäytön varalta;

esittää suosituksena tapauksissa, jotka 9 artiklan 2 kappaleen mukaan on jätetty sille tutkittavaksi, tai kun tätä sopimusta sovellettaessa ilmenee erimielisyyttä asioissa, jotka on jätetty pysyvän komitean ratkaistaviksi.

3. Pysyvä komitea laatii kokousten menettelytapasäännöt sekä säännöt kokousten koollekutsumisesta. Komitean tulee kokoontua vähintään kerran vuodessa. Ensimmäisen kokouksen kutsuu koolle tallettajavaltio kuuden kuukauden kuluessa tämän sopimuksen voimaanastumisesta.

4. Pysyvä komitea voi esittää suosituksia kaikista tämän sopimuksen soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä, tai ehdottaa muutoksia sopimukseen tai sen liitteisiin. Nämä suositukset tai ehdotukset lähetetään tallettajavaltiolle, joka ilmoittaa niistä kaikille sopimusvaltioille.

11 artikla

1. Jos tallettajavaltio vastaanottaa sopimuksen liitteitä koskevan pysyvän komitean muutosehdotuksen, on sen kirjallisesti ilmoitettava tästä kaikille sopimusvaltioille ja pyydettävä näiden hallituksilta suostumusta muutosehdotuksiin neljän kuukauden kuluessa. Tämä suostumus voi olla ehdollinen, jotta jokainen maa voi noudattaa valtiosääntönsä mukaista menettelyä.

2. Ellei kielteistä vastausta ole saatu minkään sopimusvaltion hallitukselta 1 kappaleessa mainitussa ajassa, liitteitä koskeva muutos astuu voimaan kuuden kuukauden kuluttua tämän ajanjakson päättymisestä, ellei muutoksessa ole voimaantuloa määrätty myöhäisemmäksi ja edellyttäen, että 1 kappaleen mukaiset suostumusehdot on täytetty. Tallettajavaltion tulee ilmoittaa kirjallisesti jokaiselle sopimusvaltiolle muutoksen voimaantulosta ja sitä koskevan päivämäärän.

3. Jos tallettajavaltio saa pysyvältä komitealta ehdotuksen sopimuksen artikloihin tehtävästä muutoksesta, tai jonkun sopimusvaltion ehdotuksen sopimuksen tai sen liitteiden muuttamisesta, tulee sen esittää nämä ehdotukset kaikkien sopimusvaltioiden hyväksyttäviksi.

4. Jos sopimusvaltio kolmen kuukauden kuluessa luettuna siitä päivästä jona muutosehdotus 3 kappaleen nojalla on jätetty tutkittavaksi pyytää aloittamaan neuvottelut kyseessä olevasta ehdotuksesta, on tallettajavaltion ryhdyttävä toimenpiteisiin neuvottelujen aloittamiseksi.

5. Muutos, joka 3 kappaleen nojalla on tehty tähän sopimukseen tai sen liitteisiin, astuu voimaan yhden kuukauden kuluttua sen jälkeen, kun viimeinen hyväksymisasiakirja on talletettu, ellei muutoksessa ole sovittu muuta päivämäärää, edellyttäen, että kaikki sopimusvaltiot ovat muutoksen hyväksyneet. Hyväksymisasiakirjat talletetaan tallettajavaltion huostaan, joka antaa tästä kirjallisen ilmoituksen kaikille sopimusvaltioille.

IV Loppumääräykset

12 artikla

1. Tähän sopimukseen voi liittyä Yhdistyneiden Kansakuntien tai sen erityisjärjestön jäsenvaltio, tai valtio, joka kuuluu kansainväliseen atomienergiajärjestöön tai joka on Kansainvälisen tuomioistuimen jäsen ja jolla on virallinen elin, joka on pätevä suorittamaan jalometallituotteiden tarkastuksen ja leimauksen tämän sopimuksen määräysten mukaisesti.

2. Liittymistä koskevat anomukset, joissa ilmenee suostumus hyväksyä tämän sopimuksen velvoitteet ja joissa on selvitys niistä tarkastuslaitoksista, jotka anojavaltio nimeää 5 kappaleen edellyttämällä tavalla, on osoitettava tallettajavaltiolle, joka tekee tästä kirjallisen ilmoituksen jokaisen sopimusvaltion hallitukselle pyytäen näiltä liittymisen hyväksymistä.

3. Puoltaessaan liittymisanomuksia on sopimusvaltioiden hallitusten yksinomaan huomioitava liittymisanomuksessa nimetyn tarkastuslaitoksen tekninen pätevyys ja luotettavuus ja että 8 artiklan edellyttämät järjestelyt ovat olemassa.

4. Hallitusten tulee antaa kirjallinen vastaus tallettajavaltiolle neljän kuukauden kuluessa siitä kun ne ovat saaneet ilmoituksen liittymisanomuksesta. Jos joku hallitus ei ole vastannut tämän määräajan kuluessa, käsitetään asia siten, että se on hyväksynyt liittymisen. Tallettajavaltion tulee ilmoittaa sekä anojavaltion että sopimusvaltioiden hallituksille, onko anomusta yleisesti puollettu.

5. Jos kaikkien sopimusvaltioiden hallitukset ovat hyväksyneet liittymisen, anojavaltio voi liittyä tähän sopimukseen tallettamalla liittymisasiakirjat tallettajavaltion huostaan, joka ilmoittaa tästä kirjallisesti jokaiselle muulle sopimusvaltiolle. Liittyminen astuu voimaan kolmen kuukauden kuluttua asiakirjojen tallettamisesta.

13 artikla

Tanskan kuningaskunta Ja Islannin tasavalta, jotka ovat osallistuneet tämän sopimuksen laatimiseen, voivat liittyä siihen tallettamalla liittymisasiakirjan tallettajavaltion huostaan. Liittyminen astuu voimaan kahden kuukauden kuluttua tämän asiakirjan tallettamisesta, ei kuitenkaan ennenkuin 16 artiklan 2 kappaleessa mainittu neljän kuukauden aika on kulunut umpeen.

14 artikla

1. Allekirjoittajavaltion tai liittyvän valtion hallitus voi tallettaessaan ratifioimis- tai liittymisasiakirjat tai koska tahansa myöhemmin, ilmoittaa kirjallisesti tallettajalle, koskeeko sopimus kaikkia alueita vai vaan osaa niistä, jotka tiedonannossa on nimetty ja joiden ulkoisista velvoitteista se vastaa. Tallettajavaltio on velvollinen ilmoittamaan tästä kaikkien sopimusvaltioiden hallituksille.

2. Jos tiedonanto on jätetty samanaikaisesti kun ratifioimis- tai liittymisasiakirjat on talletettu, tämä sopimus astuu voimaan näiden alueiden kohdalta samana päivänä kuin se astuu voimaan ilmoituksen jättäneessä valtiossa. Kaikissa muissa tapauksissa sopimus astuu voimaan näiden alueiden kohdalta kolme kuukautta sen jälkeen, kun tallettajavaltio on vastaanottanut tiedonannon.

3. Valtion hallitus, joka on tehnyt 1 kappaleessa mainitun ilmoituksen, voi kolmen kuukauden irtisanomisajalla sanoa tämän sopimuksen irti joko kaikkien tai joidenkin alueiden osalta ilmoittamalla siitä kirjallisesti tallettajavaltiolle, jonka tulee tiedottaa siitä kirjallisesti jokaiselle muulle sopimusvaltiolle.

15 artikla

Jokainen sopimusvaltio voi irtisanoa tämän sopimuksen 12 kuukauden irtisanomisajalla ilmoittamalla siitä kirjallisesti tallettajavaltiolle, joka tiedottaa siitä muille sopimusvaltioille, tai muulla sopimusvaltioiden kesken sovitulla tavalla. Jokaisen sopimusvaltion tulee irtisanoessaan sopimuksen sitoutua irtisanoutumisen tapahduttua lopettamaan yhteisen tarkastusleiman kaikkinaisen käytön.

16 artikla

1. Allekirjoittajavaltioiden tulee ratifioida tämä sopimus. Ratifioimisasiakirjat talletetaan tallettajavaltion huostaan, jonka tulee kirjallisesti ilmoittaa kaikille allekirjoittajavaltioille talletuksista.

2. Tämä sopimus astuu voimaan neljä kuukautta sen jälkeen, kun neljäs ratifioimisasiakirja on talletettu. Jokaisessa muussa allekirjoittajavaltiossa, joka tallettaa ratifioimiskirjansa myöhemmin, tämä sopimus astuu voimaan kahden kuukauden kuluttua tallettamispäivästä lukien, ei kuitenkaan ennen yllämainitun neljän kuukauden määräajan päättymistä.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, siihen asianmukaisesti valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Wienissä 15 päivänä marraskuuta 1972 yhtenä ranskan ja englannin kielisenä kappaleena, molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset. Sopimus tulee talletettavaksi Ruotsin hallituksen huostaan, joka toimittaa tästä oikeaksi todistetut jäljennökset kaikille muille sopimusvaltioille tai liittyville valtioille.

Liite I Määritelmät ja tekniset määräykset

1. Jalometallituotteilla tarkoitetaan tässä sopimuksessa tuotteita, jotka on valmistettu joko kokonaan tai osaksi kullasta, hopeasta, platinasta tai niiden seoksista ja jotka ovat metalli osiltaan täydelliset, seuraavia poikkeuksia lukuunottamatta:

a) metalliseoksista valmistetut tuotteet, jotka sisältävät vähemmän kuin 375 tuhannesosaa kultaa, vähemmän kuin 800 tuhannesosaa hopeaa tai vähemmän kuin 950 tuhannesosaa platinaa;

b) osat tai puolivalmisteet;

c) raaka-aineet kuten harkot, levyt, tangot, lehtijalometallituotteet, kanget, langat, nauhat ja putket.

Pitoisuudet

2. Sopimus käsittää ainoastaan seuraavat pitoisuudet:

a) kullalle 750, 585 ja 375;

b) hopealle 925, 830 ja 800;

c) platinalle 950.

3. Pitoisuus ilmoittaa kuinka monta painoosaa puhdasta kultaa, hopeaa tai platinaa sisältyy 1000 paino-osan seosta.

4. Jos jalometallituotteen pitoisuus on korkeampi kuin joku yllä kohdassa 2 mainituista vastaavan jalometallin pitoisuusmerkinnöistä osoittaa, on se tämän sopimuksen tarkoitusta varten varustettava lähinnä alemmalla pitoisuusmerkinnällä.

5. Tuotteen kaikkien osien hienopitoisuus lukuunottamatta juotetta ja niitä osia, jotka ovat mainitut alla kohdissa 7-14, tulee olla vähintään yhtä korkea kuin itse tuotteen.

Juotteen käyttö

6. Juotteen pitoisuudet määritellään seuraavasti:

a) Kulta. Kultatuotteissa käytettävien juotteiden pitoisuuden tulee olla sama kuin itse tuotteen seuraavia poikkeuksia lukuunottamatta:

750-pitoisesta kultaseoksesta valmistettujen filigraanitöiden ja kellojen kuorien juotteiden tulee sisältää vähintään 740 tuhannesosaa kultaa. Valkokultatuotteet, jotka ovat valmistetut 750-pitoisesta valkokullasta saadaan juottaa juotteella, jonka pitoisuus on vähintään 585 tuhannesosaa kultaa.

b) Hopea. Hopeatuotteiden juotteiden tulee sisältää vähintään 650 tuhannesosaa hopeaa.

c) Platina. Platinatuotteiden juotteiden tulee sisältää vähintään 995 tuhannesosaa kultaa, hopeaa, platinaa tai palladiumia.

Juotetta, jonka pitoisuus on alempi kuin tuotteen hienopitoisuus, käytettäköön ainoastaan sen verran, kuin on juottamista varten tarpeellista. Tällaista juotetta ei saa käyttää tuotteen vahvistamiseen, painon lisäämiseen tai täyttämiseen.

Epäjalojen metalliosien käyttö

7. Epäjalojen metalliosien käyttö jalometallituotteissa on kielletty seuraavia poikkeuksia lukuunottamatta:

a) täytekynien ja sytyttimien sisäosat, kellojen koneistot sekä tapaukset, joissa edellämainitunlaisten osien valmistaminen jalosta metallista teknillisistä syistä ei ole mahdollista;

b) veitsen terät, tulppien avaajien ja korkkiruuvien osat, joita teknisistä syistä ei voida jalometallista valmistaa;

c) jouset;

d) hopeisten saranoiden tapit;

e) hopeisten rintakorujen neulat.

8. Kohdissa 7 a, c, d ja e mainittuja epäjalosta metallista valmistettuja osia ei saa juottamalla kiinnittää jalometalliin.

9. Mikäli mahdollista on epäjalosta metallista valmistettuun osaan lyötävä tai kaiverrettava merkintä "METAL" tai siitä metallista käytetty lyhennysmerkintä. Ellei kumpaakaan merkintää voida käyttää, on epäjalosta metallista valmistetun osan oltava värinsä puolesta selvästi eroitettavissa tuotteen jalometalliosasta. Määräys ei koske kellojen koneistoja. Epäjaloa metallia ei saa käyttää teoksen vahvistamiseen, painon lisäämiseen tai täyttämiseen.

Epämetallisten aineiden käyttö

10. Epämetallisten aineiden käyttö on sallittua, jos ne erottuvat selvästi jalometallista, elleivät ne ole päällystetty tai muuten tehty jalometallin kaltaiseksi ja jos niiden määrä on selvästi nähtävissä. Veitsien, haarukoiden ja lusikoiden kädensijojen täyttö on sallittua e.m. aineilla edellyttäen, että aineita ei käytetä enempää kuin mitä kiinnittämiseen on tarpeen.

Useamman kuin yhden jalometallin käyttö samassa tuotteessa

11. Useamman kuin yhden jalometallin käyttö samassa tuotteessa on kielletty paitsi seuraavissa tapauksissa:

a) platinaosien käyttö tuotteissa, joiden kultaosien paino ylittää 50 % kokonaismetallipainosta, ehdolla, että tuote leimataan kultana tuotteen kultaosaan II liitteen 5 kohdan mukaisesti;

b) kulta- ja/tai platinaosien käyttö tuotteissa, joiden hopeaosien paino ylittää 50 % kokonaismetallipainosta ehdolla, että tuote leimataan hopeana tuotteen hopeaosaan II liitteen 5 kohdan mukaisesti;

c) pienten, vähemmän jalosta metallista valmistettujen mekaanisten osien käyttö, kuten esim. lukkojen kielet, joita teknisistä syistä ei voida valmistaa jalommasta metallista ehdolla, että vähemmän jalosta jalometallista tehtyyn osaan lyödään merkintä, josta ilmenee metallin laatu.

12. Hopeatuotteiden kultaus tai päällystäminen kullalla on sallittu ehdolla, että koko tuote on leimattu hopeatuotteena. Valkokulta-, hopea- tai platinatuotteiden päällystäminen rhodiumilla on sallittu ehdolla, että koko tuote on vastaavasti leimattu kulta-, hopea- tai platinatuotteena.

13. Muiden metallien, paitsi 12 kohdassa mainittujen, käyttäminen jalometallituotteiden päällysteisiin tai aluskerroksiin on kielletty.

14. Platinaosien kohdassa 11 a, kulta- tai platinaosien kohdassa 11 b, vähemmän jalojen jalometalliosien, joihin on viitattu kohdassa 11 c, sekä kultapäällyksen kohdassa 12 mainitut pitoisuudet eivät saa olla alempia kuin mitä näiden metallien pitoisuuksien minimiarvoista kohdassa 2 on määrätty.

Liite II Valtuutetun tarkastuslaitoksen tarkastus

1. Valtuutetun tarkastuslaitoksen tulee tutkia täyttävätkö ne jalometallituotteet, jotka on jätetty leimattavaksi yhteisellä tarkastusleimalla, tämän sopimuksen I liitteen ehdot.

Analyysimenetelmät

2f. Valtuutetun tarkastuslaitoksen tulee jalometallipitoisuustutkimuksissaan käyttää seuraavia analyysimenetelmiä:


Kulta:     Kupellaatiomenetelmä;
Hopea:     Gay-Lussac tai
           Volhard tai
           Potentiometrinen menetelmä;
Platina:   Gravimetrinen (Ammonium Kloroplatinaatti) tai
           Atomi absorptio tai
           Spektrograafinen tai
           Spektrofotometrinen menetelmä.

3. Otettujen ja tutkittujen näytteiden lukumäärän tulee olla riittävän suuri, jotta tarkastuslaitos voi olla varma siitä, että tutkittujen tuotteiden kaikki osat täyttävät vaadittavat pitoisuusmääräykset.

4. Vajauspoikkeamia ei sallita. Valtuutettu tarkastuslaitos voi kuitenkin sallia käytetyn analyysimenetelmän tarkkuudesta johtuvia vähäisiä poikkeamia vaadittujen hienopitoisuus. arvojen suhteen.

Leimaaminen

5. Jalometallituotteissa käytetään seuraavia leimoja:

a) rekisteröityä vastuuleimaa kohdassa 7 mainitulla tavalla;

b) lukua merkittynä arabialaisin numeroin, joka osoittaa tuotteen pitoisuuden tuhannesosassa;

c) valtuutetun tarkastuslaitoksen leimaa;

d) yhteistä tarkastusleimaa kohdassa 8 mainitulla tavalla.

Leimat a ja b on joko leimattava tai valettava tuotteeseen.

Leimat c ja d on leimattava tuotteeseen.

6. Jos tuotteessa on osa tai useampia, jotka ovat siihen saranoilla liitetty, tai ovat siitä muuten helposti irroitettavissa, on yllämainitut leimat lyötävä vain tuotteen varsinaiseen pääosaan. Tällaisessa tapauksessa tarkastuslaitos voi, jos se on mahdollista, lyödä yhteisen tarkastusleiman esineen muihin osiin.

7. 5 a kohdan vastuuleimasta tulee käydä ilmi vastuunalaisen tekijän nimi, nimen lyhennys tai tunnusmerkki. Leimaus tulee olla rekisteröity sopimusvaltion virallisessa rekisterissä tai sen valtuutetun tarkastuslaitoksen virallisessa rekisterissä, jonka alueella kyseessä oleva tuote on tarkastettu.

8. Yhteisessä tarkastusleimassa on kuvattuna viivatulta pohjalta kohoavina korkokuvina vaaka ja arabialaisin numeroin merkitty luku, joka osoittaa tuotteen hienopitoisuutta tuhannesosissa ympäröitynä kehyksellä, joka määrittelee jalometallin laadun seuraavasti:

- Kultatuotteille (kuva jätetty tästä pois)

- Hopeatuotteille (kuva jätetty tästä pois)

- Platinatuotteille (kuva jätetty tästä pois)

Esimerkkejä yhteisten tarkastusleimojen malleista on esitetty liitteessä.

9. Jos valtuutettu tarkastuslaitos on havainnut, että tuote täyttää tämän sopimuksen I liitteen vaatimukset, valtuutettu tarkastuslaitos leimatkoon tuotteen omalla nimetyllä tarkastusleimallaan ja yhteisellä tarkastusleimalla. Kun johonkin tuotteeseen on lyöty yhteinen tarkastusleima, valtuutettu tarkastuslaitos varmistautukoon, ennenkuin palauttaa tuotteen, että tuote on leimattu täysin 5 ja 6 kohtien määräysten mukaisesti. Mikäli mahdollista tulee kaikkien leimojen olla toistensa välittömässä läheisyydessä.

Liite Esimerkkejä yhteisestä tarkastusleimasta

750-pitoisille kultatuotteille

925-pitoisille hopeatuotteille

950-pitoisille platinatuoteille

(kuvat on jätetty tästä pois)

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.