Finlex

Asetus

Asetus Puolan kanssa tehdyn konsulisopimuksen voimaansaattamisesta.

Sitten kun Suomen Tasavallan ja Puolan Kansantasavallan välillä Helsingissä 2 päivänä kesäkuuta 1971 tehdyn konsulisopimuksen eräät määräykset on 11 päivänä heinäkuuta 1972 annetulla, myös Ahvenanmaan maakuntapäivien osaltaan hyväksymällä lailla (946/72) hyväksytty, tasavallan presidentti ratifioinut sopimuksen ja ratifioimiskirjat vaihdettu Varsovassa 15 päivänä joulukuuta 1972, säädetään ulkoasiainministerin esittelystä, että sanottu sopimus tulee voimaan 14 päivänä tammikuuta 1973 niin kuin siitä on sovittu.

Helsingissä 21 päivänä joulukuuta 1972.

Suomen Tasavallan ja Puolan Kansantasavallan välinen KONSULISOPIMUS

I Määritelmät

Suomen Tasavallan Presidentti ja Puolan Kansantasavallan Valtakunnanneuvosto,

tahtoen lujittaa molempien valtioiden välisiä ystävällisiä suhteita,

haluten säännellä ja kehittää niiden välisiä konsulisuhteita,

ovat päättäneet tehdä konsulisopimuksen ja ovat tässä tarkoituksessa määränneet valtuutetuikseen:

Suomen Tasavallan Presidentti

ulkoasiainministeri Väinö Leskisen,

Puolan Kansantasavallan Valtakunnanneuvosto

Stefan Jedrychowuskin,

Puolan Kansantasavallan ulkoasiainministerin,

jotka, vaihdettuaan oikeassa ja asianmukaisessa muodossa olevat valtakirjansa, ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla

Tässä sopimuksessa tarkoittaa:

a) "konsuliedustusto" pääkonsulinvirastoa, konsulinvirastoa tai varakonsulinvirastoa;

b) "konsulipiiri" konsuliedustustolle määrättyä toimialuetta;

c) "konsuliedustuston päällikkö" henkilöä, joka on määrätty toimimaan tässä ominaisuudessa; konsuliedustuston päällikkönä voi olla joko pääkonsuli, konsuli tai varakonsuli;

d) "konsulivirkamies" henkilöä, konsuliedustuston päällikkö mukaan luettuna, jonka tehtäväksi on tässä ominaisuudessa annettu hoitaa konsulitehtäviä;

e) "konsuliedustuston toimihenkilö" jokaista lähettäjävaltion palveluksessa olevaa henkilöä, joka suorittaa teknisiä, hallinnollisia tai palvelutehtäviä konsuliedustustossa;

f) "konsuliedustuston jäsenet" konsulivirkamiehiä ja konsuliedustuston toimihenkilöitä;

g) "konsuliedustuston tilat", omistusoikeudesta riippumatta, niitä rakennuksia tai rakennusten osia sekä niihin liittyviä alueita, joita käytetään yksinomaan konsuliedustuston tarpeisiin;

h) "konsuliedustuston arkisto" kaikkia konsuliedustuston papereita, asiakirjoja, kirjeenvaihtoa, kirjoja, filmejä, ääninauhoja ja diarikirjoja ja luetteloita samoin kuin salakirjoitusmenetelmiä ja koodeja, kortistoja sekä niiden suojaamista ja turvallisuutta tarkoittavaa irtaimistoa;

i) "alus" lähettäjävaltion lippua käyttämään oikeutettua alusta sekä ilma-alusta, joka on rekisteröity tässä valtiossa, lukuun ottamatta sota-aluksia ja sotilasilma-aluksia;

j) "törkeä rikos" vastaanottajavaltion lain mukaan rangaistavaa rikosta, josta on seurauksena vähintään kolmen vuoden vapausrangaistus tai sitä ankarampi rangaistus;

k) "kansalainen", milloin asiayhteys niin edellyttää, myös oikeushenkilöä.

II Konsuliedustuston perustaminen sekä konsuliedustuston päällikön nimittäminen

2 artikla

1. Konsuliedustusto voidaan perustaa vastaanottajavaltion alueelle vain tämän valtion suostumuksella.

2. Lähettäjä- ja vastaanottajavaltio määräävät sopimuksella konsuliedustuston sijaintipaikasta ja luokasta sekä konsulipiirin rajoista.

3 artikla

1. Konsuliedustuston päällikkö voi ryhtyä hoitamaan tehtäviään sen jälkeen, kun konsulivaltakirja on esitetty ja vastaanottajavaltion eksekvatuuri on saatu. Valtakirjassa on mainittava konsuliedustuston päällikön täydellinen nimi ja arvoluokka sekä konsuliedustuston sijaintipaikka ja konsulipiiri.

2. Siksi kunnes eksekvatuuri on annettu konsuliedustuston päällikön voidaan sallia väliaikaisesti hoitaa tehtäviään. Siinä tapauksessa sovelletaan tämän sopimuksen määräyksiä.

3. Sen jälkeen, kun konsuliedustuston päällikkö on saanut eksekvatuurin tai 2 kappaleessa mainitun väliaikaisen luvan, vastaanottajavaltion on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin, jotta hän voisi suorittaa virkatehtävänsä ja nauttia hänelle kuuluvia helpotuksia, erioikeuksia ja -vapauksia.

4 artikla

1. Siinä tapauksessa, että konsulivirkamies on määrätty konsuliedustustoon muussa kuin konsuliedustuston päällikön ominaisuudessa, lähettäjävaltion diplomaattisen edustuston on, ennen kuin hän ryhtyy suorittamaan tehtäviään, ilmoitettava vastaanottajavaltion ulkoasiainministeriölle konsulivirkamiehen täydellinen nimi, hänen virka-asemansa ja konsuliedustusto, johon hänet on määrätty.

2. Lähettäjävaltion on myös ilmoitettava vastaanottajavaltion ulkoasiainministeriölle jokaisen konsuliedustuston toimihenkilön täydellinen nimi ja tehtävien laatu.

5 artikla

1. Konsulivirkamiesten on oltava lähettäjävaltion kansalaisia.

2. Vastaanottajavaltio antaa jokaiselle konsulivirkamiehelle asianmukaisen asiakirjan todistuksena siitä, että hän on oikeutettu suorittamaan virkaansa kuuluvia tehtäviä tämän valtion alueella.

6 artikla

1. Jos konsuliedustuston päällikkö on estynyt suorittamasta tehtäviään tai konsuliedustuston päällikön virka on avoimena, lähettäjävaltio voi valtuuttaa saman konsuliedustuston virkamiehen tai vastaanottajavaltiossa olevan muun konsuliedustustonsa virkamiehen tai siinä olevan diplomaattisen edustustonsa diplomaattisen henkilökunnan jäsenen toimimaan väliaikaisesti konsuliedustuston päällikkönä. Tämän henkilön täydellinen nimi ja virkaasema on ilmoitettava etukäteen vastaanottajavaltion ulkoasiainministeriölle.

2. Konsuliedustuston väliaikaisena päällikkönä toimimaan valtuutettu henkilö nauttii tämän sopimuksen edellyttämiä konsuliedustuston päällikön helpotuksia, erioikeuksia ja -vapauksia. Ollessaan diplomaattiedustuston diplomaattisen henkilökunnan jäsen hän nauttii lisäksi niitä erioikeuksia ja -vapauksia, joihin hänellä on oikeus diplomaattisen henkilökunnan jäsenenä.

III Helpotukset, erioikeudet ja -vapaudet

7 artikla

Vastaanottajavaltion viranomaisten tulee kaikin tavoin helpottaa konsuliedustuston tehtävien suorittamista.

8 artikla

Lähettäjävaltion valtakunnan vaakuna sekä konsuliedustuston nimellä lähettäjävaltion ja vastaanottajavaltion virallisilla kielillä varustettu kilpi voidaan kiinnittää konsuliedustustona sekä konsuliedustuston päällikön virka-asuntona käytettyihin rakennuksiin. Lähettäjävaltion kansallista lippua voidaan käyttää edellä mainituissa rakennuksissa sekä kulkuneuvoissa, joita käytetään konsuliedustuston päällikön virka. tehtävissä.

9 artikla

1. Konsuliedustuston tilat ovat loukkaamattomat. Vastaanottajavaltion viranomaiset eivät saa tulla konsuliedustuston tiloihin ilman konsuliedustuston päällikön, lähettäjävaltion diplomaattisen edustuston päällikön tai heistä jommankumman asianmukaisesti siihen valtuuttaman henkilön lupaa. Lupa oletetaan annetuksi tulipalon tai välittömiä turvallisuustoimenpiteitä vaativan muun onnettomuuden sattuessa. Kuitenkaan ei näiden viranomaisten ole missään tapauksessa lupa loukata konsuliedustuston arkiston loukkaamattomuusperiaatetta.

2. Mitä edellä 1 kappaleessa määrätään sovelletaan myös konsuliedustuston päällikön asuntoon.

3. Konsuliedustuston arkisto on aina loukkaamaton riippumatta sen sijainnista.

10 artikla

1. Konsuliedustustolla on oikeus vapaaseen viestiyhteyteen lähettäjävaltion viranomaisten, diplomaattiedustustojen tai sen muiden konsuliedustustojen kanssa niiden sijaintipaikasta riippumatta. Edellä mainittuun tarkoitukseen konsuliedustusto voi käyttää kaikkia viestitysvälineitä, mukaan luettuina diplomaattikuriirit ja diplomaattiset kuriirilähetykset, sekä salakirjoitusta ja koodeja.

2. Konsuliedustuston virallinen kirjeenvaihto, samoin kuin konsuliedustustolle lähetetty ja sen lähettämä kuriiriposti ja sinetöidyt diplomaattilähetykset, jotka on varustettu niiden virallisen luonteen osoittavilla näkyvillä ulkonaisilla merkeillä, ovat loukkaamattomia, eivätkä vastaanottajavaltion viranomaiset saa niitä tarkastaa tai pidättää. Kuitenkin jos vastaanottajavaltion viranomaisilla on vakava syy uskoa lähetyksen sisältävän muuta kuin kirjeenvaihtoa, asiakirjoja tai virallisluonteisia yksinomaan virkakäyttöön tarkoitettuja esineitä, he voivat pyytää lähettäjävaltion valtuutettua edustajaa heidän läsnä ollessaan avaamaan tällaisen lähetyksen. Jos tähän pyyntöön ei suostuta, lähetys on palautettava lähetyspaikkaansa.

11 artikla

1. Konsuliedustuston virkatilat ja konsuliedustuston jäsenten asunnot samoin kuin huoneistojen hallintaan oikeuttavien asunto-osakeyhtiöiden tai -osuuskuntien osakkeet tai osuudet, jotka ovat lähettäjävaltion tai sen puolesta toimivan henkilön omistuksessa tai vuokraamia, ovat vapaat kaikista muista kansallisista, alueellisista ja kunnallisista veroista ja maksuista kuin niistä, jotka ovat maksuja erityisistä palveluksista tai jotka ovat rakentamiseen liittyviä välillisiä veroja.

2. Edellä 1 kappaleessa tarkoitettuja verovapauksia ei sovelleta veroihin ja maksuihin, mikäli ne vastaanottajavaltion lain mukaan ovat sen luonnollisen tai oikeushenkilön maksettavia, joka on tehnyt sopimuksen lähettäjävaltion tai sen puolesta toimivan henkilön kanssa.

3. Konsuliedustuston jäsenet ja heidän talouteensa kuuluvat perheenjäsenet ovat vapautetut kaikista henkilöön tai omaisuuteen kohdistuvista kansallisista, alueellisista tai kunnallisista veroista ja maksuista paitsi:

a) sellaisista välillisistä veroista, jotka säännönmukaisesti sisältyvät tavaroiden ja palvelusten hintaan;

b) vastaanottajavaltion alueella olevasta yksityisestä kiinteästä omaisuudesta kannettavista veroista;

c) vastaanottajavaltiossa kertyneestä muusta yksityisestä tulosta kuin lähettäjävaltiolta virkatoimista tai -tehtävistä saadusta Palkasta tai korvauksesta maksettavista veroista;

d) vastaanottajavaltion kantamista jäämistö- tai perintöveroista, ottaen huomioon 16 artiklan määräykset;

e) erityisistä palveluksista kannetuista maksuista;

f) leimaveroista, ottaen huomioon 1 kappaleen määräykset.

4. Edellä 1, 2 ja 3 kappaleessa tarkoitettuja verovapauksia sovelletaan kaikkiin samanlaisiin tai oleellisesti vastaavanlaisiin veroihin ja maksuihin, joita myöhemmin määrätään olemassaolevien verojen tai maksujen lisäksi tai näiden tilalle.

5. Edellä 3 ja 4 kappaleessa tarkoitettuihin verovapauksiin sovelletaan 20 artiklan määräyksiä.

12 artikla

1. Konsuliedustuston jäsen ei ole vastaanottajavaltion rikos-, siviili- tai hallintolainkäyttövallan alainen teosta, jonka hän on tehnyt virallisessa ominaisuudessa, ottaen huomioon 20 artiklan määräykset.

2. Mitä edellä 1 kappaleessa on määrätty, ei kuitenkaan sovelleta siviilikanteeseen:

a) joka aiheutuu konsuliedustuston jäsenen solmimasta sopimuksesta, jota hän ei ole tehnyt nimenomaisesti tai hiljaisesti lähettäjävaltion puolesta;

b) joka pannaan vireille kolmannen osapuolen toimesta vastaanottajavaltiossa sattuneessa onnettomuudessa ajoneuvon tai aluksen aiheuttamasta vahingosta;

c) joka johtuu konsulivirkamiehen 28 artiklan nojalla suorittamista toimenpiteistä.

3. Lähettäjävaltio voi luopua konsuliedustuston jäsentä koskevasta lainkäyttövallan vapautuksesta. Sellaisen luopumisen on oltava aina nimenomainen ja siitä on ilmoitettava : kirjallisesti vastaanottajavaltion asianomaiselle viranomaiselle.

4. Lainkäyttövallan vapautuksesta luopumisen ei katsota sisältävän luopumista tuomion täytäntöönpanoa koskevasta vapautuksesta, johon eri luopuminen on tarpeen.

13 artikla

1. Konsuliedustuston päällikön muussa kuin hänen virallisessa ominaisuudessaan suorittaman teon johdosta ei häntä vastaan saa ryhtyä minkäänlaiseen toimenpiteeseen eikä mihinkään muuhun kuin 12 artiklan 2 kappaleessa määriteltyyn vastaanottajavaltion tuomioistuimen tai muiden viranomaisten suorittamaan rikos-, siviili- tai hallinto-oikeudenkäyntiin, Paitsi sopimusvaltioiden välillä diplomaattista tietä tehdyn aikaisemman sopimuksen perusteella.

2. Mitä edellä 1 kappaleessa määrätään sovelletaan myös konsuliedustuston päällikön talouteen kuuluviin perheenjäseniin ottaen huomioon 20 artiklan määräykset.

14 artikla

1. Konsulivirkamies, johon 13 artiklan määräyksiä ei sovelleta, voidaan pidättää tai vangita oikeudenkäyntiä varten vain törkeän rikoksen ollessa kysymyksessä ja vastaanottajavaltion asianomaisen viranomaisen määräyksestä.

2. Edellä 1 kappaleessa mainittua tapausta lukuun ottamatta tällaista konsulivirkamiestä ei saa asettaa minkään vapauden menettämisen tai rajoituksen kohteeksi paitsi lopullista oikeuden päätöstä täytäntöönpantaessa.

3. Mitä edellä 1 ja 2 kappaleessa on määrätty sovelletaan myös konsulivirkamiesten talouteen kuuluviin perheenjäseniin ottaen huomioon 20 artiklan määräykset.

15 artikla

1. Konsuliedustuston jäsenet voidaan kutsua todistajiksi tuomioistuimessa tapahtuvaan tai hallinnolliseen oikeudenkäyntiin. He voivat kieltäytyä esiintymästä todistajana asioissa, jotka koskevat heidän virkatoimiaan, tai esiintymästä asiantuntijana lähettäjävaltion lakia koskevissa asioissa. Toimenpiteet konsulivirkamiehen pakottamiseksi esiintymään todistajana tai antamaan todistajalausunto eivät ole sallittuja. Haaste on annettava virallisen kirjelmän muodossa, eikä se saa sisältää uhkausta pakkotoimenpiteistä.

2. Konsulivirkamiehen pyynnöstä hänen todistajalausuntonsa voidaan vastaanottaa hänelle sopivana ajankohtana konsuliedustuston tiloissa tai hänen asunnossaan tai, mikäli mahdollista, kirjallisesti.

3. Konsuliedustuston jäsen on oikeutettu esiintyessään todistajana antamaan vakuutuksen valan asemasta.

4. Mitä edellä 1, 2 ja 3 kappaleissa määrätään sovelletaan, soveltuvin osin, konsulivirkamiesten talouteen kuuluviin perheenjäseniin ottaen huomioon 20 artiklan määräykset.

16 artikla

Konsuliedustuston jäsenen tai hänen talouteensa kuuluvan perheenjäsenen kuoltua vastaanottajavaltion tulee sallia vainajan irtaimiston maastavienti tullitta eikä sen tule kantaa jäämistö- eikä perintöveroja, mikäli tämä omaisuus on ollut vastaanottajavaltiossa yksinomaan sen vuoksi, että vainaja oli tässä valtiossa konsuliedustuston jäsenenä tai konsuliedustuston jäsenen perheenjäsenenä. Tähän artiklaan sovelletaan 20 artiklan määräyksiä.

17 artikla

Konsuliedustuston jäsenet ja heidän talouksiinsa kuuluvat perheenjäsenet ovat vapaat kaikista vastaanottajavaltion lakien ja määräysten asettamista yleisistä velvollisuuksista, jotka koskevat ulkomaalaisten rekisteröintiä ja oleskeluluvan hankkimista samoin kuin kaikista henkilökohtaisista ja julkisista palveluksista tai sotilasvelvollisuuksista, kuten sotilaallisista pakko-otoista, pakkosuorituksista ja sotilasmajoituksesta ottaen huomioon 20 artiklan määräykset.

18 artikla

1. Vastaanottajavaltio sallii maahantuonnin ja jälleenviennin maasta sekä myöntää vapautuksen kaikista tulleista ja maksuista:

a) esineille, ajoneuvot mukaan luettuina, jotka on tarkoitettu konsuliedustuston virkakäyttöön, samassa laajuudessa kuin esineille, jotka on tarkoitettu lähettäjävaltion diplomaattisen edustuston virkakäyttöön;

b) esineille, ajoneuvot mukaan lukien, jotka on tarkoitettu konsulivirkamiehen ja hänen talouteensa kuuluvien perheenjäsenten henkilökohtaiseen käyttöön samoin kuin hänen sijoittumiseensa tarkoitetut esineet, samassa laajuudessa kuin esineille, jotka on tarkoitettu lähettäjävaltion diplomaattiseen henkilökuntaan kuuluvien jäsenten käyttöön, ottaen huomioon 20 artiklan säännökset.

2. Konsuliedustuston toimihenkilöt nauttivat 1 kappaleessa määriteltyjä erioikeuksia ja vapautuksia niiden esineiden osalta, jotka he tuovat maahan ensimmäisen kerran sinne asettuessaan.

19 artikla

Konsuliedustuston jäsenten ja heidän talouteensa kuuluvien perheenjäsenten on noudatettava kaikkia vastaanottajavaltion lakeja ja säännöksiä, jotka koskevat ajoneuvojen tai alusten käytöstä johtuvaa vastuuvakuutusta.

20 artikla

Konsuliedustuston jäsenet ja heidän talouteensa kuuluvat perheenjäsenet eivät nauti 11 artiklan 3 ja 4 kappaleessa, 12 artiklan 1 kappaleessa, 13 artiklan 2 kappaleessa, 14 artiklan 3 kappaleessa, 15, 16, 17 artikloissa ja 18 artiklan 1 kappaleessa mainittuja erioikeuksia ja -vapauksia, mikäli he ovat vastaanottajavaltion kansalaisia tai heillä on pysyvä asuinpaikka siinä valtiossa.

IV Konsulitehtävät

21 artikla

Konsulivirkamies edistää taloudellisia, kaupallisia, sivistyksellisiä ja tieteellisiä suhteita lähettäjä- ja vastaanottajavaltion välillä sekä kehittää muilla tavoin ystävällisiä suhteita niiden välillä.

22 artikla

Konsulivirkamies on oikeutettu tehtäviään suorittaessaan kääntymään konsulipiirissään olevien tuomioistuimien ja muiden viranomaisten puoleen.

23 artikla

1. Konsulivirkamiehellä on oikeus suojella lähettäjävaltion ja sen kansalaisten oikeuksia ja etuja.

2. Konsulivirkamiehellä on oikeus edustaa ilman erityistä valtakirjaa vastaanottajavaltion tuomioistuimissa ja hallintoviranomaisissa lähettäjävaltion kansalaista, joka poissaolonsa tai muun pätevän syyn vuoksi on estynyt suojelemasta oikeuksiaan ja etujaan.

3. Edellä 2 kappaleessa mainittu edustus on voimassa, kunnes edustettava on määrännyt valtuutetun tai itse ryhtynyt valvomaan oikeuksiaan ja etujaan.

24 artikla

Konsulivirkamiehella on oikeus:

a) pitää luetteloa konsulipiirissään pysyvästi tai väliaikaisesti oleskelevista lähettäjävaltion kansalaisista;

b) antaa passeja tai muita henkilöllisyystodistuksia ja matka-asiakirjoja lähettäjävaltion kansalaisille sekä muuttaa ja uudistaa sellaisia asiakirjoja;

c) antaa viisumeja.

25 artikla

1. Konsuliedustuston päälliköllä on oikeus päättää avioliittoja edellyttäen, että molemmat avioliiton osapuolet ovat lähettäjävaltion kansalaisia ja että sellaisen avioliiton päättäminen ei ole vastaanottajavaltion lain vastaista. Konsuliedustuston on ilmoitettava vastaanottajavaltion asianomaisille viranomaisille avioliittojen solmimisesta.

2. Konsulivirkamiehellä on oikeus pitää luetteloa lähettäjävaltion kansalaisten syntymä- ja kuolemantapauksista sekä antaa asiaankuuluvia tietoja tämän valtion asianomaisille viranomaisille. Tämä ei kuitenkaan vapauta lähettäjävaltion kansalaisia velvollisuudesta noudattaa vastaanottajavaltion syntymästä ja kuolemasta annettavia ilmoituksia koskevia lakeja ja määräyksiä.

26 artikla

Konsulivirkamies voi tarvittaessa esittää vastaanottajavaltion oikeus- tai muille viranomaisille sopivien henkilöiden määräämistä lähettäjävaltion kansalaisten väliaikaiseksi tai pysyväksi holhoojaksi tai uskotuksi mieheksi tahi heidän omaisuutensa hoitajaksi milloin omaisuus on jäänyt valvontaa vaille.

27 artikla

1. Konsulivirkamies voi suorittaa seuraavia tehtäviä:

a) laatia, todistaa ja ottaa talletettavaksi testamentteja sekä laatia muita lähettäjävaltion kansalaisten yksipuolisia tahdonilmaisuja todistavia asiakirjoja;

b) laatia ja todistaa asiakirjoja vahvistamaan lähettäjävaltion kansalaisten kesken taikka lähettäjävaltion kansalaisten ja vastaanottajavaltion tai kolmannen valtion kansalaisten kesken tehtyjä oikeustoimia, mikäli näitä asiakirjoja tullaan käyttämään ja ne tulevat aiheuttamaan oikeudellisia seuraamuksia lähettäjävaltion alueella;

c) todistaa lähettäjävaltion kansalaisten allekirjoituksia kaikenlaatuisissa asiakirjoissa; todistaa jäljennöksiä ja otteita lähettäjävaltion viranomaisten, virkamiesten tai kansalaisten antamista asiakirjoista;

d) vastaanottaa ja todistaa lähettäjävaltion kansalaisten lausuntoja ja antaa asiaankuuluvia todistuksia ja asiakirjoja;

e) laillistaa lähettäjävaltion tai vastaanottajavaltion viranomaisten tai virkamiesten laatimia asiakirjoja;

f) ottaa lähettäjävaltion tuomioistuinten ja muiden viranomaisten pyynnöstä sen kansalaisilta vapaaehtoisuuteen perustuen todistajanlausuntoja siviiliasioissa ja välittää heille näitä asioita koskevia oikeudellisia tai muita asiakirjoja, joita edellä mainitut tuomioistuimet ja muut viranomaiset ovat antaneet;

g) vastaanottaa lähettäjävaltion kansalaisilta säilytettäväksi rahaa, arvoesineitä sekä asiakirjoja;

h) suorittaa muita tehtäviä, joiden hoitamisen lähettäjävaltio on hänelle uskonut, edellyttäen, että nämä eivät ole vastaanottajavaltion lakien ja määräysten vastaisia.

2. Lähettäjävaltion konsulivirkamiehen laatimilla, todistamilla tai laillistamilla asiapapereilla ja asiakirjoilla, jotka on varustettu virallisella leimalla, on sama voima ja vaikutus kuin jos vastaanottajavaltion virkamiehet tai viranomaiset olisivat laatineet tai todistaneet ne. Vastaanottajavaltion viranomaiset ovat kuitenkin velvolliset tunnustamaan mainittujen asiakirjojen pätevyyden vain mikäli ne eivät ole tämän valtion lakien ja määräysten vastaisia.

28 artikla

1. Lähettäjävaltion kansalaisen kuoltua vastaanottajavaltiossa asianomaisen viranomaisen tulee viipymättä ilmoittaa siitä lähettäjävaltion konsulivirkamiehelle ja lähettää hänelle maksuttomasti jäljennös kuolintodistuksesta.

2. Jos vastaanottajavaltion viranomainen saa tietoonsa, että siinä valtiossa on mitä tahansa kansalaisuutta olevan kuolleen henkilön jäämistö, johon nähden lähettäjävaltion kansalaisella saattaa olla etuja valvottavana, sanotun viranomaisen tulee viipymättä ilmoittaa asiasta lähettäjävaltion konsulivirkamiehelle.

3. Sen valtion asianomainen viranomainen, jonka alueella 1 ja 2 kappaleissa mainittu jäämistö sijaitsee, on valtionsa lakien ja määräysten mukaisesti ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin jäämistön suojelemiseksi sekä annettava konsulivirkamiehelle jäljennös mahdollisesta testamentista, samoin kuin kaikki saatavissa olevat tiedot perillisistä ja jäämistön luonteesta ja arvosta sekä antaa hänelle tieto perintöasian käsittelyn alkamisesta tai siitä vaiheesta, missä asia on.

4. Jäämistön suojelemista koskevissa 1 ja 2 kappaleissa mainituissa asioissa konsulivirkamies voi olla yhteistyössä vastaanottajavaltion asianomaisten viranomaisten kanssa, erityisesti:

a) kaikissa toimenpiteissä jäämistön vahingoittumisen ehkäisemiseksi, mukaan luettuna irtaimen omaisuuden myynti;

b) jäämistön hoitajan tai uskotun miehen määräämisessä ja muita jäämistön hallintoa koskevia kysymyksiä järjestettäessä.

5. Kun lähettäjävaltion kansalainen, jolla ei ole asuinpaikkaa eikä ole muuten edustettuna vastaanottajavaltiossa, esittää tässä valtiossa olevaan jäämistöön kohdistuvan vaateen, konsulivirkamies on oikeutettu edustamaan häntä vastaanottajavaltion oikeusistuimissa tai muissa viranomaisissa joko itse tai valtuutetun välityksellä.

6. Lähettäjävaltion konsulivirkamies voi valtionsa sellaisten kansalaisten puolesta, jotka eivät asu vastaanottajavaltiossa, ottaa vastaan heidän perintö- tai testamenttiosuutensa samoin kuin kaikki korvaukset, eläkkeet, sosiaaliset etuudet tai vakuutusmäärät lähettääkseen ne henkilöille, jotka ovat oikeutettuja ne saamaan.

7. Lähettäjävaltion kansalaiselle kuuluvan irtaimen jäämistön ja sen myynnistä kertyneiden varojen luovuttaminen konsulivirkamiehelle voidaan suorittaa, mikäli perinnönjättäjän velkojain vaateet on tyydytetty tai niistä asetettu vakuus sekä kaikki jäämistöön liittyvät verot ja maksut on suoritettu tai niistä asetettu vakuus.

29 artikla

1. Milloin lähettäjävaltion kansalainen, jolla ei ole vastaanottajavaltiossa asuinpaikkaa, on matkallaan siellä kuollut, on häneltä jääneet tavarat ilman erityistä menettelyä luovutettava lähettäjävaltion konsulivirkamiehelle. Konsulivirkamiehen, jolle nämä tavarat on luovutettu, tulee niiden arvon määrään saakka suorittaa vainajan vastaanottajavaltiossa oleskelunsa aikana tekemät velat.

2. Konsulivirkamies on oikeutettu, ottaen huomioon vastaanottajavaltion lait ja määräykset, lähettämään ulkomaille tämän artiklan 1 kappaleessa ja 28 artiklan 6 ja 7 kappaleessa mainitut jäämistöt.

30 artikla

1. Konsulivirkamiehellä on oikeus tavata, avustaa ja neuvoa jokaista lähettäjävaltion kanalaista, sekä tarvittaessa hankkia hänelle oikeudenkäyntiapua. Vastaanottajavaltio ei saa millään tavalla rajoittaa lähettäjävaltion kansalaisten pääsyä konsuliedustustoon.

2. Vastaanottajavaltion asianomaisten viranomaisten on viipymättä ilmoitettava konsulivirkamiehelle lähettäjävaltion kansalaisen pidättämisestä, vangitsemisesta tai missä muussa muodossa tahansa tapahtuneesta vapauden riistosta.

3. Lähettäjävaltion konsulivirkamiehellä on oikeus milloin tahansa käydä tapaamassa ja muuten olla yhteydessä pidätettyyn, vangittuun tai missä muussa muodossa tahansa vapautensa menettäneeseen taikka vapausrangaistusta kärsivään lähettäjävaltion kansalaiseen. Tässä kappaleessa tarkoitettuja oikeuksia on käytettävä vastaanottajavaltion lakien ja määräysten mukaisesti, vankilasäännöt mukaanluettuna, ottaen huomioon, ettei sanottujen lakien ja määräysten soveltaminen saa tehdä mitättömäksi näitä oikeuksia.

31 artikla

1. Konsulivirkamiehellä on oikeus antaa kaikkea apua lähettäjävaltion aluksille ja niiden miehistölle; hän voi käyttää lähettäjävaltion lainsäädännön myöntämää oikeutta valvoa ja tarkastaa tämän valtion aluksia ja niiden miehistöjä ja ryhtyä kaikkiin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on varmistaa lähettäjävaltion lainsäädännön noudattaminen merenkulun ja lentoliikenteen alalla. Tässä tarkoituksessa konsulivirkamies voi myös vierailla lähettäjävaltion aluksissa heti kun ne on tuloselvitetty, ja niiden päälliköt ja miehistön jäsenet voivat käydä hänen luonaan.

2. Vastaanottajavaltion viranomaisten tulee kunnioittaa kaikkia niitä lähettäjävaltion aluksia ja niiden miehistöjä koskevia toimenpiteitä, joihin konsulivirkamies ryhtyy lähettäjävaltion lakien ja määräysten mukaisesti, mukaanluettuna toimenpiteet aluksen päällikön ja miehistön palkkaamiseksi tai vapauttamiseksi toimestaan samoin kuin aluksen päällikön ja miehistön jäsenten välisten kaikenluontoisten riitojen selvittämiseksi, mikäli ne eivät loukkaa vastaanottajavaltion tuomioistuinten ja muiden viranomaisten toimivaltaa sellaisten rikosten tai rikkomusten osalta, jotka häiritsevät yleistä rauhaa ja turvallisuutta satamassa, eikä heidän oikeuttaan soveltaa vastaanottajavaltion lakeja ja määräyksiä sen alueella oleviin aluksiin niiden kansallisuudesta riippumatta. Mainittujen toimenpiteiden toteuttamiseksi konsulivirkamies voi pyytää vastaanottajavaltion asianomaisten viranomaisten apua.

32 artikla

1. Kun vastaanottajavaltion tuomioistuin tai muu viranomainen aikoo vangita tai muuten pidättää lähettäjävaltion aluksen päällikön tai sen miehistön jäsenen tai muun henkilön, joka ei ole vastaanottajavaltion kansalainen taikka takavarikoida tällaisella aluksella olevaa omaisuutta, vastaanottajavaltion asianomaisten viranomaisten on tiedotettava asiasta konsulivirkamiehelle niin ajoissa, että hän voi saapua alukselle ennen mainitun loimenpiteen suorittamista. Jos ennakkotiedotus konsulivirkamiehelle on käytännössä mahdoton, on vastaanottajavaltion viranomaisen niin pian kuin mahdollista ilmoitettava asiasta hänelle, ei kuitenkaan myöhemmin kuin mainitut toimenpiteet on aloitettu. Näiden viranomaisten on annettava konsulivirkamiehelle mahdollisuus tavata pidätetty tai vangittu henkilö ja olla yhteydessä häneen sekä ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin tällaisen henkilön tai aluksen etujen turvaamiseksi.

2. Harkitessaan onko 1 kappaleessa mainittuihin toimenpiteisiin ryhdyttävä ja millä keinoin, asianomaisten viranomaisten on otettava huomioon merenkulun vaatimukset.

3. Mitä edellä 1 kappaleessa on määrätty ei sovelleta maahanmuuttoa, tullia, terveydenhoitoa ja ihmishengen turvallisuutta merellä koskeviin viranomaisten tavanomaisiin tarkastuksiin eikä sellaisiin toimenpiteisiin, joihin on ryhdytty aluksen päällikön pyynnöstä tai hänen suostumuksellaan.

33 artikla

1. Milloin lähettäjävaltion alus kärsii haaksirikon, ajaa karille, ajautuu rantaan tai muuten vaurioituu vastaanottajavaltion alueella tai jos vastaanottajavaltiosta löydetään sanottuun alukseen tai sen lastiin tahi kolmannen valtion haaksirikkoutuneen aluksen lastiin kuuluva lähettäjävaltion tai sen kansalaisen omistama esine, tulee vastaanottajavaltion asianomaisten viranomaisten välittömästi tiedottaa asiasta konsulivirkamiehelle sekä ilmoittaa hänelle niistä toimenpiteistä, joihin on ryhdytty aluksen samoin kuin ihmishenkien sekä aluksessa olevan lastin ja omaisuuden säilyttämiseksi ja suojelemiseksi. Kyseessä oleviin toimenpiteisiin tulee, milloin se on käytännöllisesti mahdollista, ryhtyä yhteistyössä konsulivirkamiehen ja aluksen päällikön kanssa.

2. Jollei ole ketään, jolla olisi valtuudet toimia, on konsulivirkamies katsottava valtuutetuksi suorittamaan samat toimenpiteet, jotka omistaja olisi voinut suorittaa, jos hän olisi ollut paikalla, ja jotka koskevat:

a) lähettäjävaltion alusta, sen lastia tai siihen kuuluvaa esinettä tahi sen lastiin kuuluvaa esinettä, joka on joutunut erilleen aluksesta; tai

b) kolmannen valtion haaksirikkoutuneen aluksen lastia tai lastiin kuuluvaa esinettä, jonka omistaa lähettäjävaltio tai sen kansalainen, ja joka on löydetty vastaanottajavaltion alueelta tai tuotu sen satamaan.

3. Vastaanottajavaltion asianomaisten viranomaisten tulee konsulivirkamiehen pyynnöstä antaa hänelle tarpeellista apua hänen suorittaessaan toimenpiteitä aluksen onnettomuuden johdosta.

4. Vaurioituneesta aluksesta, sen lastista, varusteista, tarvekaluista, varastoista tai muista tavaroista ei kanneta vastaanottajavaltion alueella tullia tai muita samanlaisia tuonnista johtuvia veroja, ellei niitä luovuteta käytettäviksi tai kulutettaviksi tässä valtiossa.

34 artikla

Konsuliedustusto voi kantaa vastaanottajavaltion alueella konsulitoimituksista lähettäjävaltion lakien ja määräysten mukaisia maksuja.

V Soveltamis- ja loppumääräykset

35 artikla

1. Tämän sopimuksen määräyksiä konsulivirkamiehen oikeuksista ja velvollisuuksista sovelletaan myös sopimuspuolten diplomaattisten edustustojen diplomaattisen henkilökunnan niihin jäseniin, jotka suorittavat konsulitehtäviä, ja mistä diplomaattinen edustusto on ilmoittanut vastaanottajavaltion ulkoasiainministeriölle.

2. Konsulitehtävien suorittaminen ei vaikuta 1 kappaleessa mainittujen diplomaattisen henkilökunnan jäsenten diplomaattisiin erioikeuksiin ja -vapauksiin.

36 artikla

1. Tämä sopimus on ratifioitava ja se tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä ratifioimiskirjojen vaihtamisen jälkeen, mikä suoritetaan Varsovassa.

2. Sopimus on tehty määräämättömäksi ajaksi. Kumpikin sopimuspuoli voi irtisanoa sen kirjallisesti. Siinä tapauksessa sen voimassaoloaika päättyy kuuden kuukauden kuluttua irtisanomisilmoituksesta.

Edellä olevan vakuudeksi molempien sopimusvaltioiden valtuutetut ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen ja vahvistaneet sen c sinetillään.

Tehty Helsingissä 2 päivänä kesäkuuta 1971 kahtena suomen- ja puolankielisenä kappaleena, molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.

Suomen Tasavallan ja Puolan Kansantasavallan väliseen konsulisopimukseen liittyvä PÖYTÄKIRJA

Allekirjoitettaessa tänä päivänä Suomen Tasavallan ja Puolan Kansantasavallan välinen konsulisopimus allekirjoittaneet valtuutetut ovat sopineet seuraavista määräyksistä:

1. Konsulisopimuksen 30 artiklan 2 kappaleen mukaisen ilmoituksen konsulivirkamiehelle tulee tapahtua kolmen päivän kuluessa lähettäjävaltion kansalaisen pidättämisestä, vangitsemisesta tai muusta vapauden menetyksestä.

2. Konsulisopimuksen 30 artiklan 3 kappaleen mukainen tapaamis- ja yhteydenpito-oikeus lähettäjävaltion kansalaisen kanssa on myönnettävä konsulivirkamiehelle neljän päivän kuluessa mainitun kansalaisen pidättämisestä, vangitsemisesta tai muusta vapauden menetyksestä.

Tämä pöytäkirja on Suomen Tasavallan ja Puolan Kansantasavallan välisen konsulisopimuksen erottamaton osa.

Tehty Helsingissä 2 päivänä kesäkuuta 1971 kahtena suomen- ja puolankielisenä kappaleena, molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.

NOOTTIENVAIHTO Suomen ulkoasiainministeri Puolan ulkoasiainministerille

Helsingissä 2 päivänä kesäkuuta 1971

Teidän Ylhäisyytenne,

Minulla on kunnia viitata Suomen tasavallan ja Puolan kansantasavallan välillä tänään allekirjoitettuun sopimukseen ja vahvistaa, että Suomi on valmis tekemään sopimuksen seuraavin ehdoin:

Lähettäjävaltion konsulinvirasto voi suorittaa konsulitehtäviä vastaanottajavaltiossa olevan l konsulipiirinsä alueella kolmannen valtion puolesta toisaalta vastaanottajavaltion ja lähettäjävaltion sekä toisaalta asianomaisen kolmannen valtion kesken etukäteen tehdyn sopimuksen perusteella.

Mikäli edelläoleva vastaa Teidän Ylhäisyytenne hallituksen näkökantaa, minulla on kunnia ehdottaa, että tätä noottia ja Teidän Ylhäisyytenne vastausta siihen pidettäisiin asianomaisten hallitusten välisenä sopimuksena tässä asiassa.

Vastaanottakaa, j.n.e.

NOOTTIENVAIHTO Puolan ulkoasiainministeri Suomen ulkoasiainministerille

Helsingissä 2 päivänä kesäkuuta 1971

Teidän Ylhäisyytenne,

Minulla on kunnia tunnustaa vastaanottaneeni Teidän Ylhäisyytenne tänään päivätty nootti, joka kuuluu seuraavasti:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Minulla on kunnia ilmaista suostumukseni ylläolevaan ja hyväksyä ehdotus, että Teidän Ylhäisyytenne nootti ja tämä vastaus muodostaisivat sopimuksen tässä asiassa.

Vastaanottakaa, j.n.e.