43/1972

Asetus Asetus Japanin kanssa tulon kaksinkertaisen verotuksen ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta.

Sitten kun Suomen Tasavallan ja Japanin välillä tulon kaksinkertaisen verotuksen ja veron kiertämisen estämiseksi Helsingissä 29 päivänä helmikuuta 1972 tehdyn sopimuksen määräykset on 24 päivänä marraskuuta 1972 annetulla, myös Ahvenanmaan maakuntapäivien osaltaan hyväksymällä lailla (819/72) hyväksytty, tasavallan presidentti ratifioinut sopimuksen ja ratifioimiskirjat 30 päivänä marraskuuta 1972 vaihdettu Tokiossa, säädetään ulkoasiainministerin esittelystä, että sanottu sopimus tulee voimaan 30 päivänä joulukuuta 1972.

Tarkempia määräyksiä sopimuksen määräysten soveltamisesta antaa tarvittaessa valtiovarainministeriö.

Helsingissä 15 päivänä joulukuuta 1972.

Suomen Tasavallan ja Japanin välinen SOPIMUS tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi

Suomen Tasavalta ja Japani,

Haluten tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,

Ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla

Tätä sopimusta sovelletaan jommassakummassa tai kummassakin sopimusvaltiossa asuviin henkilöihin.

2 artikla

1. Verot, joihin tätä sopimusta sovelletaan, ovat:

a) Japanissa:

i) tulovero;

ii) yhtiövero; ja

iii) paikalliset asukasverot

(jäljempänä "Japanin vero").

b) Suomessa:

i) valtion tulovero;

ii) kunnallisvero;

iii) kirkollisvero; ja

iv) merimiesvero

(jäljempänä "Suomen vero").

2. Tätä sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai olennaisesti samanluonteisiin edellä olevassa kohdassa tarkoitettujen verojen lisäksi tai tilalle tuleviin veroihin. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen kaikista verolainsäädäntöönsä tehdyistä muutoksista kohtuullisen ajan kuluessa näiden muutosten tekemisestä.

3. Tämän sopimuksen 8 artiklan 2 kohdan osalta tätä sopimusta sovelletaan myös mainitussa kohdassa tarkoitettuihin veroihin.

3 artikla

1. Tässä sopimuksessa, jollei asiayhteydestä muuta johdu:

a) sanonnalla "Japani", maantieteellisessä merkityksessä käytettynä, tarkoitetaan koko sitä aluetta, jolla Japanin veroa koskeva lainsäädäntö on voimassa;

b) sanonnalla "Suomi" tarkoitetaan Suomen tasavaltaa;

c) sanonnoilla "sopimusvaltio" ja "toinen sopimusvaltio" tarkoitetaan Japania ja Suomea sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;

d) sanonnalla "vero" tarkoitetaan Japanin veroa tai Suomen veroa sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;

e) sanonnalla "henkilö" tarkoitetaan luonnollista henkilöä, yhtiötä ja muuta yhteenliittymää;

f) sanonnalla "yhtiö" tarkoitetaan oikeushenkilöä ja yksikköä, jota verotuksellisesti käsitellään oikeushenkilöinä;

g) sanonnoilla "sopimusvaltiossa oleva yritys ja "toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys" tarkoitetaan vastaavasti sopimusvaltiossa asuvan henkilön ja toisessa sopimusvaltiossa asuvan henkilön harjoittamaa yritystä;

h) sanonnalla "kansalaiset" tarkoitetaan:

i) Japanin osalta: kaikkia luonnollisia henkilöitä, joilla on Japanin kansalaisuus, ja kaikkia oikeushenkilöitä, jotka on perustettu tai muodostettu Japanin lainsäädännön mukaan, sekä kaikkia Japanin lainsäädännön mukaan perustettuja tai muodostettuja oikeushenkilöllisyyttä vailla olevia yksiköitä, joita Japanissa verotuksellisesti käsitellään oikeushenkilöinä;

ii) Suomen osalta: kaikkia luonnollisia henkilöitä, joilla on Suomen kansalaisuus, ja kaikkia oikeushenkilöitä ja muita yhteenliittymiä, jotka ovat syntyneet Suomen voimassa olevan lainsäädännön mukaan;

i) sanonnalla "asianomainen viranomainen" tarkoitetaan Suomen osalta valtiovarainministeriötä tai sen valtuuttamaa edustajaa ja Japanin osalta valtiovarainministeriä tai hänen valtuuttamaansa edustajaa.

2. Tätä sopimusta sopimusvaltiossa sovellettaessa on jokaisella sanonnalla, jota tässä sopimuksessa ei ole nimenomaan määritelty ja jonka osalta asiayhteydestä ei muuta johdu, se merkitys, joka sillä on tämän sopimusvaltion tässä sopimuksessa tarkoitettuja veroja koskevan lainsäädännön mukaan.

4 artikla

1. Tässä sopimuksessa sanonnalla "sopimusvaltiossa asuva henkilö" tarkoitetaan henkilöä, joka tämän sopimusvaltion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen kotipaikan, asumisen, pääkonttorin (head or main office) sijainnin, liikkeen johtopaikan tai muun sellaisen perusteen nojalla.

2. Milloin luonnollinen henkilö 1 kohdan määräysten mukaan on kummassakin sopimus. valtiossa asuva, on asianomaisten viranomaisten keskinäisin sopimuksin ratkaistava, kummassa sopimusvaltiossa tämän luonnollisen henkilön on katsottava asuvan tätä sopimusta sovellettaessa.

3. Milloin muu kuin luonnollinen henkilö on 1 kohdan määräysten mukaan molemmissa sopimusvaltioissa asuva, on sen katsottava asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa sen pääkonttori(head or main office) on.

5 artikla

1. Tässä sopimuksessa sanonnalla "kiinteä toimipaikka" tarkoitetaan kiinteää liikepaikkaa jossa yrityksen liiketoimintaa kokonaan tai osaksi harjoitetaan.

2. Sanonta "kiinteä toimipaikka" käsittää erityisesti:

a) liikkeen johtopaikan;

b) sivuliikkeen;

c) toimiston;

d) tuotantolaitoksen;

e) työpajan;

f) kaivoksen, louhoksen tai muun luonnonvarojen irroittamispaikan;

g) yli kahdentoista kuukauden ajan kestävän rakennus- tai asennustyön suorituspaikan.

3. Sanonta "kiinteä toimipaikka" ei käsitä:

a) tilojen käyttämistä ainoastaan yritykselle kuuluvien tavaroiden varastoimiseen, näytteillä pitämiseen tai luovuttamiseen;

b) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan varastoimista, näytteillä pitämistä taikka luovuttamista varten;

c) yritykselle kuuluvien, mutta ainoastaan. toisen yrityksen muokattaviksi tai jalostettaviksi tarkoitettujen tavaroiden varastoimista;

d) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan tavaroiden ostamista tai tietojen keräämistä varten yritykselle;

e) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan mainontaa, tietojen antamista, tieteellistä tutkimusta tai muuta sellaista yritykseen nähden luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa toimintaa varten.

4. Henkilön, joka olematta 5 kohdassa tarkoitettu itsenäinen edustaja, toimii sopimusvaltiossa toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen puolesta, katsotaan muodostavan kiinteän toimipaikan ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa, mikäli hänellä on valtuus tehdä sopimuksia yrityksen nimissä ja hän sitä tässä ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa tavanomaisesti käyttää, paitsi milloin hänen toimintansa rajoittuu tavaroiden ostamiseen yrityksen puolesta.

5. Sopimusvaltiossa olevalla yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa toisessa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se harjoittaa liiketoimintaa siinä sopimusvaltiossa välittäjän, yleisen kaupinta-agentin tai muun itsenäisen edustajan välityksellä, milloin nämä henkilöt toimivat säännönmukaisen liiketoimintansa rajoissa.

6. Se seikka, että sopimusvaltiossa asuvalla yhtiöllä on määräämisvalta yhtiössä tai siinä on määräämisvalta yhtiöllä, joka on toisessa sopimusvaltiossa (asuva taikka joka tässä toisessa sopimusvaltiossa (joko kiinteästä toimipaikasta tai muuten harjoittaa liiketoimintaa, ei itsestään tee kumpaakaan yhtiötä toisen kiinteäksi toimipaikaksi.

6 artikla

1. Kiinteästä omaisuudesta saadusta tulosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on.

2. a) Sanonta "kiinteä omaisuus" määräytyy, mikäli jäljempänä b ja c kohdan määräyksistä ei muuta johdu, sen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, jossa omaisuus on.

b) Sanonta "kiinteä omaisuus" käsittää kuitenkin aina kiinteän omaisuuden tarpeiston, maa- ja metsätalousyrityksen elävän ja elottoman irtaimiston, oikeudet, joihin sovelletaan yleisen lain kiinteää omaisuutta koskevia säännöksiä, kiinteistön käyttöoikeuden samoin kuin oikeudet kivennäislöydösten, lähteiden ja muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä tai oikeudesta niiden hyväksikäyttöön saataviin määrältään muuttuviin tai kiinteisiin korvauksiin.

c) Aluksia ja ilma-aluksia ei pidetä kiinteänä omaisuutena.

3. Mikäli 10 artiklan määräyksistä ei muuta johdu, voidaan tulosta, joka saadaan osakkeista yhtiössä, niihin luettuina osuudet osuuskunnassa, jonka tarkoituksena on omistaa kiinteää omaisuutta ja jonka varat koostuvat pääasiallisesti tällaisesta omaisuudesta, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä omaisuus on, edellyttäen että yhtiön kaikki osakkeet tai osuuskunnan kaikki osuudet oikeuttavat laillisesti yhtiön tai osuuskunnan omistaman kiinteän omaisuuden tai sen osan hallintaan.

4. Tämän artiklan 1 kohdan määräyksiä sovelletaan sekä kiinteän omaisuuden välittömästä käytöstä että sen vuokralle antamisesta samoin kuin kaikesta muusta käytöstä saatuun tuloon.

5. Tämän artiklan 1 ja 4 kohdan määräyksiä sovelletaan myös yrityksen kiinteästä omaisuudesta saamaan tuloon samoin kuin vapaan ammatin harjoittamisessa käytetystä kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon.

7 artikla

1. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen tuottamasta tulosta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jollei yritys harjoita liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta. Mikäli yritys harjoittaa liiketoimintaa edellä sanotuin tavoin, voidaan tässä toisessa sopimusvaltiossa verottaa yrityksen tuottamasta tulosta, mutta vain kiinteään toimipaikkaan luettavasta tulon osasta.

2. Milloin sopimusvaltiossa oleva yritys harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, on kummassakin sopimusvaltiossa kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava se tulo, jonka toimipaikka olisi voinut tuottaa, jos se olisi ollut samaa tai tai samanluonteista toimintaa samojen tai samanluonteisten edellytysten vallitessa harjoittava erillinen yritys, joka täysin itsenäisesti päättää liiketoimista sen yrityksen kanssa, jonka kiinteä toimipaikka se on.

3. Kiinteän toimipaikan tuloa määrättäessä on vähennykseksi hyväksyttävä toimipaikasta johtuneet menot, niihin luettuina johto- ja muut yleiset hallintomenot riippumatta siitä, ovatko ne syntyneet siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä toimipaikka on, vai muualla.

4. Mikäli sopimusvaltiossa noudatetun käytännön mukaan kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava tulo määrätään jakamalla yrityksen kokonaistulo yrityksen eri osien kesken, eivät 2 kohdan määräykset estä tätä sopimusvaltiota määräämästä verotettavaa tuloa sellaista käytännössä olevaa jakamismenettelyä noudattaen. Jakamismenetelmän on kuitenkin johdettava tässä artiklassa esitettyjen periaatteiden mukaiseen tulokseen.

5. Tuloa ei ole luettava kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi pelkästään sen perusteella, että kiinteä toimipaikka on ostanut tavaroita yrityksen lukuun.

6. Sovellettaessa edellä olevien kohtien määräyksiä on kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava tulo vuodesta toiseen määrättävä samaa menetelmää noudattaen, jollei pätevistä ja riittävistä syistä muuta johdu.

7. Mikäli tuloon Sisältyy tuloeriä, joita käsitellään erikseen tämän sopimuksen muissa artikloissa, tämän artiklan määräykset eivät vaikuta sanottujen artikloiden määräyksiin.

8 artikla

1. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen harjoittamasta kansainvälisestä meri- tai ilmaliikenteestä saamasta tulosta verotetaan vain tässä sopimusvaltiossa.

2. Suomessa asuva yritys on harjoittamansa kansainvälisen meri- tai ilmaliikenteen osalta vapaa Japanin yritysverosta (enterprise tax) ja Japanissa asuva yritys on harjoittamansa kansainvälisen meri- tai ilmaliikenteen osalta vapaa Suomen omaisuusverosta.

3. Tämän artiklan 1 ja 2 kohdan määräyksiä sovelletaan myös kansainvälistä meri- tai ilmaliikennettä harjoittavien yritysten osallistumiseen pooliin, yhteiseen liiketoimintaan tai kansainväliseen liiketoimintayksikköön.

9 artikla

Milloin

a) sopimusvaltiossa oleva yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistaa osan sen pääomasta, taikka

b) samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat sekä sopimusvaltiossa olevan ylityksen että toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistavat osan niiden pääomasta, ja jos jommassakummassa tapauksessa yritysten välillä on niiden kaupallisissa tai rahoitussuhteissa sovittu ehdoista tai määrätty ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mistä riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, voidaan tulo, joka olisi kertynyt toiselle näistä yrityksistä, jollei näitä ehtoja olisi ollut, mutta näiden ehtojen vuoksi ei ole kertynyt tälle yritykselle, lukea tämän yrityksen tuloon ja siitä verottaa tämän mukaisesti.

10 artikla

1. Sopimusvaltiossa asuvan yhtiön toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksamasta osingosta voidaan verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa.

2. Osingosta voidaan kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, jonka asukas osingon maksava yhtiö on, ja tämän sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, mutta siten määrättävä vero ei saa olla suurempi kuin:

a) 10 prosenttia osingon kokonaismäärästä, jos saajana on yhtiö, joka on omistanut vähintään 25 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänioikeutetuista osakkeista kuuden kuukauden ajan välittömästi ennen sen tilikauden päättymistä, jolta voitonjako tapahtuu;

b) 15 prosenttia osingon kolonaismäärästä kaikissa muissa tapauksissa.

Tämä kohta ei vaikuta yhtiön verottamiseen siitä voitosita, josta osinko maksetaan.

3. Sanonnalla "osinko" tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu osakkeista tai muista oikeuksista, jotka osallistuvat voittoon olematta saamisia, samoin kuin muista yhtiöoikeuksista saatua tuloa, joka sen sopimusvaltion verolainsäädännön mukaan, jossa asuva voiton jakava yhtiö on, rinnastetaan osakkeista saatuun tuloon.

4. Milloin sopimusvaltiossa asuvalla osingon saajalla on toisessa sopimusvaltiossa, jossa asuva osingon maksava yhtiö on, kiinteä toimipaikka, johon osingon maksamisen perusteena olevat oikeudet tosiasiallisesti liittyvät, ei 1 ja 2 kohdan määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.

5. Milloin sopimusvaltiossa asuva yhtiö saa tuloa toisesta sopimusvaltiosta, ei tämä toinen sopimusvaltio saa määrätä veroa osingosta, jonka yhtiö maksaa henkilöille, jotka eivät ole tässä toisessa sopimusvaltiossa asuvia, eikä myöskään määrätä yhtiön jakamattomasta voitosta jakamattomaan voittoon kohdistuvaa veroa, vaikka maksettu osinko tai jakamattomat voittovarat kokonaan tai osaksi koostuisivatkin tässä toisessa sopimusvaltiossa kertyneestä tulosta.

11 artikla

1. Sopimusvaltiosta kertyneistä toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetusta korosta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Korosta voidaan kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, ja tämän sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, mutta siten määrättävä vero ei saa olla suurempi kuin 10 prosenttia koron kokonaismäärästä.

3. Sanonnalla "korko" tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu valtion velkakirjoista, obligaatioista tai debentuureista riippumatta siitä, onko niiden vakuutena kiinteistökiinnitys vai ei, ja liittyykö niihin oikeus osallistua voittoon vai ei, ja kaikenlaatuisista muista saamisista, samoin kuin kaikkea muuta tuloa, joka sen sopimusvaltion verolainsäädännön mukaan, josta tulo kertyy, rinnastetaan velaksiannosta saatuun tuloon.

4. Milloin sopimusvaltiossa asuvalla koron saajalla on toisessa sopimusvaltiossa, josta korko kertyy, kiinteä toimipaikka, johon koron perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy, ei 1 ja 2 kohdan määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.

5. Koron katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa kysymyksessä oleva sopimusvaltio, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen tahi tässä sopimusvaltiossa asuva henkilö. Milloin kuitenkin koron maksajalla riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, josta koron perusteena oleva velka on aiheutunut ja jota tämä korko rasittaa kuluna, katsotaan sanotun koron kertyvän siitä sopimusvaltiosta, jossa kiinteä toimipaikka on.

6. Milloin maksettu korko maksajan ja saajan tai heidän molempien ja kolmannen henkilön välillä olevan erityisen suhteen vuoksi ylittää koron perusteena olevaan saamiseen katsoen määrän, josta maksaja ja saaja, jollei olisi tällaista suhdetta, olisivat sopineet, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan liikamäärästä kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen asianmukaisesti huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

12 artikla

1. Sopimusvaltiosta kertyneestä toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetusta rojaltista voidaan verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa.

2. Rojaltista voidaan kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, ja tämän sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, mutta siten määrättävä vero ei saa olla suurempi kuin 10 prosenttia rojaltin kokonaismäärästä.

3. Sanonnalla "rojaltit" tarkoitetaan tässä artiklassa kaikkia suorituksia, jotka saadaan korvauksena kirjallisten, taiteellisten tai tieteellisten teosten, niihin luettuina elokuvafilmit, tekijänoikeuden samoin kuin patenttien, tavaramerkkien, mallien tai muottien, kaavojen, salaisten valmistusohjeiden tai menettelytapojen käyttämisestä tai käyttöoikeudesta tahi teollisen, kaupallisen tai tieteellisen välineistön käyttämisestä tai käyttöoikeudesta taikka teollisia, kaupallisia tai tieteellisiä kokemuksia koskevista tiedoista.

4. Milloin sopimusvaltiossa asuvalla rojaltit saajalla on toisessa sopimusvaltiossa, josta rojalti kertyy, kiinteää toimipaikka, johon rojaltin perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy, ei 1 ja 2 kohdan määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.

5. Rojaltin katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa kysymyksessä oleva sopimusvaltio, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen tahi tässä sopimusvaltiossa asuva henkilö. Milloin kuitenkin rojaltin maksajalla riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, josta velvollisuus maksaa rojaltia on aiheutunut ja jota tämä rojalti rasittaa kuluna, katsotaan sanotun rojaltin kertyvän siitä sopimusvaltiosta, jossa kiinteä toimipaikka on.

6. Tämän artiklan 1, 2 ja 5 kohdan määräyksiä sovelletaan myös tuottoon, joka kertyy kirjallisten, taiteellisten tai tieteellisten teosten, niihin luettuina elokuvafilmit, tekijänoikeuden samoin kuin patenttien, tavaramerkkien, mallien tai muottien, kaavojen tai salaisten valmistusohjeiden tai menettelytapojen luovuttamisesta, paitsi milloin 13 artiklan 2 kohdan määräyksiä voidaan soveltaa tällaisesta tuotosta johtuvaan voittoon.

7. Milloin maksettu rojalti maksajan ja saajan tai heidän molempien ja kolmannen henkilön välillä olevan erityisen suhteen vuoksi ylittää rojaltin perusteena olevaan käyttöön, oikeuteen tai tietoon katsoen määrän, josta maksaja ja saaja, jollei olisi tällaista suhdetta, olisivat sopineet, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan maksun liikamäärästä kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen asianmukaisesti huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

13 artikla

1. Voitosta, joka saadaan 6 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetun kiinteän omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on.

2. Voitosta, joka saadaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvan muun kuin kiinteän omaisuuden tai sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa vapaan ammatin harjoittamista varten käytettävänä olevaan kiinteään paikkaan kuuluvan muun kuin kiinteän omaisuuden luovutuksesta, mukaan luettuna tällaisen kiinteän toimipaikan (joko erillisenä tai koko yrityksen mukana) tai kiinteän paikan luovutuksesta saatu voitto, voidaan verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa. Voitto, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa kansainvälisen liikenteen harjoittamiseen käytettyjen alusten tai ilma-alusten sekä tällaisten alusten tai ilma-alusten käyttämiseen liittyvän muun kuin kiinteän omaisuuden luovutuksesta, on vapaa verosta toisessa sopimusvaltiossa.

3. Voitto, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa muun kuin 12 artiklan 6 kohdan ja tämän artiklan edellä olevien kohtien määräyksissä mainitun omaisuuden luovutuksesta, on vapaa verosta toisessa sopimusvaltiossa.

14 artikla

1. Sopimusvaltiossa asuvan henkilön vapaan ammatin harjoittamisesta tai muusta samanluonteisesta itsenäisestä toiminnasta saamasta tulosta verotetaan vain tässä sopimusvaltiossa, jollei hänellä ole toimintaansa varten toisessa sopimusvaltiossa kiinteää paikkaa,joka on säännöllisesti hänen käytettävänään. Jos hänellä on sellainen kiinteä paikka, voidaan kiinteään paikkaan kuuluvasta osasta tuloa verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa.

2. Sanonta "vapaa ammatti" käsittää erityisesti itsenäisen tieteellisen, kirjallisen, taiteellisen, kasvatuksellisen tai opetuksellisen toiminnan sekä itsenäisen toiminnan lääkärinä, asianajajana, insinöörinä, arkkitehtina, hammaslääkärinä ja tilintarkastajana.

15 artikla

1. Mikäli 16, 18, 19, 20 ja 21 artiklan määräyksistä ei muuta johdu, verotetaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön henkilökohtaisesta työstä saamista palkoista, palkkioista ja muista sellaisista hyvityksistä vain tässä sopimusvaltiossa, jollei työ ole tehty toisessa sopimusvaltiossa. Jos työ on siellä tehty,, voidaan siitä saadusta hyvityksestä verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa.

2. Tämän artiklan 1 kohdan määräysten estämättä verotetaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa tehdystä henkilökohtaisesta työstä saamasta hyvityksestä vain ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa, jos:

a) saaja oleskelee tässä toisessa sopimusvaltiossa yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä enintään 183 päivää kalenterivuoden aikana;

b) työnantaja, joka suorittaa hyvityksen tai jonka puolesta se suoritetaan, ei ole tässä toisessa sopimusvaltiossa asuva; ja

c) hyvityksellä ei menona rasiteta työnantajan tässä toisessa sopimusvaltiossa olevaa kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa.

3. Edellä tässä artiklassa olevien määräysten estämättä voidaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen kansainväliseen liikenteeseen käyttämällä aluksella tai ilma-aluksella tehdystä henkilökohtaisesta työstä saadusta hyvityksestä verottaa tässä sopimusvaltiossa.

16 artikla

Sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa asuvan yhtiön johtokunnan tai muun hallintoelimen jäsenyydestä saamasta hyvityksestä voidaan verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa.

17 artikla

1. Tämän sopimuksen 14 ja 15 artiklan määräysten estämättä voidaan julkisesti esiintyvien henkilöiden, kuten teatteri-, elokuva-, radio- tai televisiotaiteilijoiden ja muusikkojen, samoin kuin urheilijoiden tässä ominaisuudessa harjoittamastaan henkilökohtaisesta toiminnasta saamasta tulosta verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa tätä toimintaa on harjoitettu.

2. Tämän sopimuksen muiden määräysten estämättä voidaan, milloin sopimusvaltiossa oleva yritys toisessa sopimusvaltiossa pitää saatavana 1 kohdassa mainitun julkisesti esiintyvän henkilön tai urheilijan palveluksia, tällaisen yrityksen näiden palvelusten saatavana pitämisestä saamasta tulosta verottaa viimeksi mainitussa sopimusvaltiossa.

18 artikla

Mikäli 19 artiklan 1 kohdan määräyksistä ei muuta johdu, verotetaan sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetuista, aikaisempaan palvelukseen perustuvista eläkkeistä ja muista samanluonteisista hyvityksistä vain tässä sopimusvaltiossa.

19 artikla

1. Hyvityksistä, niihin luettuina eläkkeet, jotka suoritetaan sopimusvaltion tai sen paikallisviranomaisen varoista, tai rahastoista, joihin sopimusvaltio tai sen paikallisviranomainen antaa avustuksia, luonnolliselle henkilölle, tälle sopimusvaltiolle tai paikallisviranomaiselle julkisluonteista tehtävää hoidettaessa suoritettujen palvelusten perusteella, voidaan verottaa tässä sopimusvaltiossa. Tällaisesta hyvityksestä verotetaan vain tässä sopimusvaltiossa, jos saaja on tämän sopimusvaltion kansalainen.

2. Tämän sopimuksen 15, 16,17 ja 18 artiklan määräyksiä sovelletaan hyvityksiin tai eläkkeisiin, jotka saadaan sopimusvaltion tai sen paikallisviranomaisen voiton hankkimisen tarkoituksessa harjoittaman liiketoiminnan yhteydessä tehdyistä palveluksista.

3. Tässä artiklassa sanonta "sopimusvaltio" käsittää:

a) Japanin osalta: kaikki yksiköt, joiden pääoman Japanin hallitus kokonaan omistaa, ja Japanin Pankin;

b) Suomen osalta: kaikki julkiset järjestöt ja laitokset, Suomen Pankin ja kansaneläkelaitoksen.

4. Tämän sopimuksen 1 artiklan määräykset eivät rajoita tämän artiklan määräysten soveltamista.

20 artikla

1. Professoria tai opettajaa, joka oleskelee tilapäisesti sopimusvaltiossa ajanjakson, joka ei ylitä kahta vuotta, opettaakseen tai suorittaakseen tutkimustyötä yliopistossa, korkeakoulussa, koulussa tai muussa opetuslaitoksessa ja joka asuu tai välittömästi ennen kyseistä oleskeluaan asui toisessa sopimusvaltiossa, verotetaan tällaisesta opetuksesta tai tutkimustyöstä saamastaan hyvityksestä vain tässä toisessa sopimusvaltiossa.

2. Tämän artiklan 1 kohdan määräyksiä ei sovelleta tutkimustyöstä saatuun tuloon, jos tutkimustyö suoritetaan pääasiallisesti määrätyn henkilön tai määrättyjen henkilöiden yksityiseksi hyödyksi.

21 artikla

Opiskelijan tai liikealan harjoittelijan, joka oleskelee sopimusvaltiossa yksinomaan koulutuksensa tai harjoittelunsa vuoksi ja joka asuu tai välittömästi ennen tätä oleskeluaan asui toisessa sopimusvaltiossa, elatustaan, koulutustaan tai harjoitteluaan varten saamat rahamäärät tai tulot ovat vapaat verosta ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa, milloin nämä rahamäärät tulevat hänelle tämän ensiksi mainitun sopimusvaltion ulkopuolelta tai tällainen tulo, joka kalenterivuoden aikana ei ylitä 2000 Yhdysvaltojen dollaria tai sitä vastaavaa määrää Suomen markoissa tai Japanin jeneissä, on saatu hänen ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa suorittamistaan henkilökohtaisista palveluksista.

22 artikla

Sopimusvaltiossa asuvan henkilön saamista tämän sopimuksen edellä olevissa artikloissa nimenomaisesti mainitsemattomista tuloista verotetaan vain tässä sopimusvaltiossa.

23 artikla

1. Mikäli muussa maassa kuin Japanissa maksettavan veron hyvittämistä Japanin verosta koskevasta Japanin lainsäädännöstä ei muuta johdu, Suomesta saadusta tulosta maksettava Suomen vero hyvitetään tästä tulosta maksettavasta Japanin verosta. Milloin tämä tulo on osinkoa, jonka Suomessa asuva yhtiö maksaa Japanissa asuvalle yhtiölle, joka omistaa vähintään 25 prosenttia joko osinkoa maksavan yhtiön äänioikeutetuista osakkeista tai tämän yhtiön osakkeiden kokonaismäärästä, hyvityksessä on otettava huomioon Suomen vero, joka tämän yhtiön on maksettava tulostaan.

2. Milloin Suomessa asuva henkilö saa tuloa, josta tämän sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa Japanissa, Suomen on, mikäli 3 kohdan määräyksistä ei muuta johdu, vähennettävä tulosta suoritettavasta verosta se tulosta suoritettavan veron osa, joka jakautuu Japanissa saadulle tulolle.

3. Milloin Suomessa asuva henkilö saa tuloa, josta 10, 11 ja 12 artiklan määräysten mukaan voidaan verottaa Japanissa, Suomen on vähennettävä tämän henkilön tulosta suoritettavasta verosta Japanissa suoritetun veron määrä. Tämän vähennyksen määrä ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin se ennen vähennyksen tekemista lasketun veron osa, joka jakautuu Japanista saadulle tulolle.

4. Tämän artiklan 3 kohdan määräysten estämättä on Japanissa asuvan yhtiön Suomessa asuvalle yhtiölle maksama osinko vapaa Suomen verosta siinä laajuudessa kuin se Suomen verolainsäädännön mukaan olisi vapaa Suomen verosta, jos sekä maksaja että saaja olisivat Suomessa asuvia.

24 artikla

1. Sopimusvaltion kansalaiset eivät toisessa sopimusvaltiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteiksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteiksi tämän toisen sopimusvaltion kansalaiset samoissa olosuhteissa joutuvat tai saattavat joutua.

2. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan kohdistuva verotus ei tässä toisessa sopimusvaltiossa saa olla epäedullisempi kuin tässä toisessa sopimusvaltiossa oleviin samaa toimintaa harjoittaviin yrityksiin kohdistuva verotus.

Tämän määräyksen ei ole katsottava velvoittavan sopimusvaltiota myöntämään toisessa sopimusvaltiossa asuville henkilöille sitä oikeutta henkilökohtaisten vähennysten tekemiseen taikka vapautusten tai alennusten saamiseen verotuksessa siviilisäädyn ®taikka perheen huoltovelvollisuuden johdosta, jonka se myöntää siellä asuville henkilöille.

3. Sopimusvaltiossa olevat yritykset, joiden pääoman välittömästi tai välillisesti joko kokonaan tai osaksi omistaa tai joiden pääomasta siten määrää toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö tai henkilöt, eivät ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteiksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin vero tus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteiksi ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa olevat muut samanluonteiset yritykset joutuvat tai saattavat joutua.

4. Sanonnalla "verotus" tarkoitetaan tässä artiklassa kaikenlaatuisia veroja.

5. Tämän sopimuksen 1 artiklan määräykset eivät rajoita tämän artiklan määräysten soveltamista.

25 artikla

1. Milloin sopimusvaltiossa asuva henkilö katsoo, että jommankumman tai molempien sopimusvaltioiden toimenpiteet ovat johtaneet tai johtavat hänen osaltaan verotukseen, joka ei ole tämän sopimuksen mukainen, hän voi näiden sopimusvaltioiden laeissa säädetyistä oikeussuojakeinoista huolimatta kääntyä asiassaan sen sopimusvaltion asianomaisen viranomaisen puoleen, missä hän asuu.

2. Jos asianomainen viranomainen havaitsee huomautuksen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua, sen on pyrittävä toisen sopimusvaltion asianomaisen viranomaisen kanssa keskinäisin sopimuksin hoitamaan asia siten, että verotus, joka ei ole tämän sopimuksen mukainen, väitetään.

3. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on pyrittävä keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan kaikki tämän sopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa esiintyvät vaikeudet tai epätietoisuutta aiheuttavat kysymykset. Ne voivat myös neuvotella kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta sellaisissa tapauksissa, joita tässä sopimuksessa ei ole käsitelty.

4. sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaiset voivat välittömästi neuvotella keskenään sopimukseen pääsemiseksi edellä olevissa kohdissa tarkoitetussa mielessä.

26 artikla

1. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään sellaisia tietoja, jotka ovat välttämättömiä tämän sopimuksen ja sopimusvaltioiden tässä sopimuksessa tarkoitettuja veroja koskevan sisäisen lainsäädännön täytäntöönpanemiseksi, mikäli sen perusteella tapahtuva verotus on tämän sopimuksen mukainen. Kaikkia näin vaihdettuja tietoja on käsiteltävä salaisina eikä niitä saa ilmaista muille kuin niille henkilöille tai viranomaisille, joiden tehtävänä on tässä sopimuksessa tarkoitettujen verojen määrääminen tai kantaminen.

2. Tämän artiklan 1 kohdan määräysten ei ole katsottava missään tapauksessa velvoittavan sopimusvaltiota:

a) suorittamaan hallintotoimia, jotka ovat ristiriidassa sen tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön tai hallintokäytännön kanssa;

b) antamaan yksityiskohtia koskevia tietoja, joita sen tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön tai säännönmukaisen hallintomenettelyn puitteissa ei voida hankkia; tai

c) antamaan tietoja, jotka paljastaisivat liikesalaisuuden taikka teollisen, kaupallisen tai ammatillisen salaisuuden tai menettelytavan, taikka tietoja, joiden ilmaiseminen olisi vastoin yleistä järjestystä.

27 artikla

1. Sopimusvaltion on pyrittävä perimään sellaisia toisen sopimusvaltion määräämiä veroja, joiden periminen varmistaa, että tämän toisen sopimusvaltion tämän sopimuksen nojalla myöntämää verovapautusta tai alennettua verokantaa eivät saa hyväkseen henkilö, jotka eivät ole sellaisiin etuihin oikeutettuja. Verojen perimisen suorittava sopimusvaltio on toiselle sopimusvaltiolle vastuussa siten perityistä määristä.

2. Tämän artiklan 1 kohdan määräysten ei ole katsottava missään tapauksessa velvoittavan sopimusvaltiota suorittamaan hallintotoimia, jotka ovat ristiriidassa veron perimistä suorittavan sopimusvaltion määräysten tai käytännön kanssa tai jotka olisivat vastoin tämän valtion yleistä järjestystä.

28 artikla

Tämä sopimus ei vaikuta kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen tai erityisten sopimusten määräysten mukaisiin diplomaattisten tai konsulivirkamiesten verotuksellisiin erioikeuksiin.

29 artikla

1. Tämä sopimus on ratifioitava ja ratifioimiskirjat vaihdettava Tokiossa mahdollisimman pian.

2. Tämä sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona ratifioimiskirjat on vaihdettu, ja sitä sovelletaan molemmissa sopimusvaltioissa niinä verovuosina saatuun tuloon, jotka alkavat tammikuun ensimmäisenä päivänä tai sen jälkeen sinä kalenterivuotena, jona tämä sopimus tulee voimaan.

30 artikla

Tämä sopimus on voimassa määräämättömän ajan, mutta kumpikin sopimuspuoli voi viimeistään kesäkuun kolmantenakymmenentenä päivänä kunakin kalenterivuotena, joka alkaa viiden vuoden ajanjakson kuluttua sopimuksen voimaantulopäivästä, kirjallisesti ilmoittaa toiselle sopimusvaltiolle diplomaattista tietä sopimuksen irtisanomisesta. Tässä tapauksessa sopimus lakkaa olemasta voimassa molemmissa sopimusvaltioissa niinä verovuosina saatuun tuloon nähden, jotka alkavat ilmoituksen tekemistä lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun ensimmäisenä päivänä tai sen jälkeen saman kalenterivuoden aikana.

Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, hallitustensa asianmukaisesti siihen valtuuttamina, allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Helsingissä 29 päivänä helmikuuta 1972 kahtena englannin kielisenä kappaleena.

Helsingissä 29 päivänä helmikuuta 1972

Herra Va. Asianhoitaja,

Minulla on kunnia viitata tänään allekirjoitettuun Tasavallan ja Japanin väliseen sopimukseen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi sekä vahvistaa Suomen Tasavallan hallituksen puolesta, että molempien hallitusten välillä on sovittu seuraavasta:

Ratkaistaessa sopimuksen 4 artiklan 2 kohdan perusteella keskinäisellä sopimuksella molemmissa sopimusvaltioissa asuvan luonnollisen henkilön asemaa on otettava huomioon Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön vuonna 1963 hyväksymän tulo- ja omaisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämistä tarkoittavan sopimusluonnoksen 4 artiklan 2 kohdan määräykset.

Minulla on edelleen kunnia pyytää Teitä vahvistamaan, että hallituksenne on yhtä mieltä edellä olevasta.

Käytän tätä tilaisuutta uudistaakseni Teille korkean kunnioitukseni vakuutuksen.

Helsingissä 29 päivänä helmikuuta 1972

Herra Valtiosihteeri,

Minulla on kunnia tunnustaa vastaanottaneeni tänään päivätyn noottinne, joka kuuluu seuraavasti:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Minulla on edelleen kunnia vahvistaa hallitukseni puolesta, että Japanin hallitus on yhtä mieltä edellä olevasta.

Käytän tätä tilaisuutta uudistaakseni Teille korkeimman kunnioitukseni vakuutuksen.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.