Finlex

Asetus

Asetus Unkarin kanssa tehdyn konsulisopimuksen voimaansaattamisesta.

Sitten kun Suomen Tasavallan ja Unkarin Kansantasavallan välillä Helsingissä 24 päivänä elokuuta 1971 tehdyn konsulisopimuksen eräät määräykset on 11 päivänä heinäkuuta 1972 annetulla myös Ahvenanmaan maakuntapäivien osaltaan hyväksymällä lailla (817/72) hyväksytty, tasavallan presidentti ratifioinut sopimuksen ja ratifioimiskirjat vaihdettu Budapestissa 2 päivänä joulukuuta 1972, säädetään ulkoasiainministerin esittelystä, että sanottu sopimus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1973 niin kuin siitä on sovittu.

Helsingissä 15 päivänä joulukuuta 1972.

Suomen Tasavallan ja Unkarin Kansantasavallan välinen KONSULISOPIMUS

I. Määritelmät

Suomen Tasavallan Presidentti ja Unkarin Kansantasavallan Puhemiesneuvosto

tahtoen lujittaa molempien valtioiden välisiä ystävällisiä suhteita,

haluten säännellä ja kehittää niiden välisiä konsulisuhteita,

ovat päättäneet tehdä konsulisopimuksen ja ovat tässä tarkoituksessa määränneet valtuutetuikseen:

Suomen Tasavallan Presidentti

vt. ulkoasiainministeri

Olavi J. Mattilan

Unkarin Kansantasavallan Puhemiesneuvosto

varaulkoministeri

Janos Nagyn

jotka, vaihdettuaan oikeassa ja asianmukaisessa muodossa olevat valtakirjansa, ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla

Tässä sopimuksessa tarkoittaa:

a) "konsuliedustusto" pääkonsulivirastoa, konsulivirastoa tai varakonsulivirastoa;

b) "konsulipiiri" konsuliedustustolle määrättyä toimialuetta;

c) "konsuliedustuston päällikkö" henkilöä, joka on määrätty toimimaan tässä ominaisuudessa; konsuliedustuston päällikkönä voi olla joko pääkonsuli, konsuli tai varakonsuli

d) "konsulivirkamies" henkilöä, konsuliedustuston päällikkö mukaan luettuna, jonka tehtäväksi on tässä ominaisuudessa annettu hoitaa konsulitehtäviä;

e) "konsuliedustuston toimihenkilö" jokaista lähettäjävaltion palveluksessa olevaa henkilöä, joka suorittaa teknisiä, hallinnollisia tai palvelutehtäviä konsuliedustustossa;

f) "konsuliedustuston jäsenet" konsulivirkamiehiä ja konsuliedustuston toimihenkilöitä;

g) "konsuliedustuston tilat", omistusoikeudesta riippumatta, niitä rakennuksia tai rakennusten osia sekä niihin liittyviä alueita, joita käytetään yksinomaan konsuliedustuston tarpeisiin;

h) "konsuliedustuston arkisto" kaikkia konsuliedustuston papereita, asiakirjoja, kirjeenvaihtoa, kirjoja, filmejä, ääninauhoja ja diarikirjoja ja luetteloita samoin kuin salakirjoitusmenetelmiä ja koodeja, kortistoja sekä niiden suojaamista ja turvallisuutta tarkoittavaa irtaimistoa;

i) "alus" lähettäjävaltion lippua käyttämään oikeutettua alusta;

j) "kansalainen", milloin asiayhteys niin edellyttää, myös oikeushenkilöä.

II. Konsuliedustuston Perustaminen sekä konsuliedustuston päällikön nimittäminen

2 artikla

1. Konsuliedustusto voidaan perustaa vastaanottajavaltion alueelle vain tämän valtion suostumuksella.

2. Lähettäjä. ja vastaanottajavaltio määräävät sopimuksella konsuliedustuston sijaintipaikasta ja luokasta sekä konsulipiirin rajoista.

3 artikla

1. Konsuliedustuston päällikkö voi ryhtyä hoitamaan tehtäviään sen jälkeen, kun konsulivaltakirja on esitetty ja vastaanottajavaltion eksevatuuri tai muu lupa on saatu. Valtakirjassa on mainittava konsuliedustuston päällikön täydellinen nimi ja virka-asema sekä konsuliedustuston sijaintipaikka ja konsulipiiri.

2. Jos vastaanottajavaltio kieltäytyy myöntämästä eksekvatuuria tai muuta lupaa, se ei ole velvollinen ilmoittamaan lähettäjävaltiolle syytä siihen.

3. Siksi kunnes eksevatuuri tai muu lupa on annettu konsuliedustuston päällikön voidaan väliaikaisesti hoitaa tehtäviään. Siinä tapauksessa sovelletaan tämän sopimuksen määräyksiä.

4. Sen jälkeen, kun konsuliedustuston päällikkö on saanut eksekvatuurin tai muun luvan taikka 3 kappaleessa mainitun väliaikaisen luvan, vastaanottajavaltion on viipymättä ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin, jotta hän voisi suorittaa virkatehtävänsä ja nauttia hänelle kuuluvia helpotuksia, erioikeuksia ja -vapauksia.

4 artikla

1. Siinä tapauksessa, että konsulivirkamies on määrätty konsuliedustustoon muussa kuin konsuliedustuston päällikön ominaisuudessa, lähettäjävaltion diplomaattisen edustuston on, ennen kuin hän ryhtyy suorittamaan tehtäviään, ilmoitettava vastaanottajavaltion ulkoasiainministeriölle konsulivirkamiehen täydellinen nimi, hänen virka-asemansa ja konsuliedustusto, johon hänet on määrätty.

2. Lähettäjävaltion on myös ilmoitettava vastaanottajavaltion ulkoasiainministeriölle jokaisen konsuliedustuston toimihenkilön täydellinen nimi, kansalaisuus ja tehtävien laatu.

5 artikla

1. Konsulivirkamiehenä voi olla yksinomaan lähettäjävaltion kansalainen, eikä hänellä saa olla vakinaista asuinpaikkaa vastaanottajavaltiossa.

2. Konsuliedustuston toimihenkilö voi olla joko lähettäjä- tai vastaanottajavaltion kansalainen. Vastaanottajavaltion kansalaista ja siellä vakinaisesti asuvaa henkilöä palvelukseen otettaessa konsuliedustuston toimihenkilöksi on noudatettava vastaanottajavaltion tätä koskevia lakeja ja määräyksiä.

3. Vastaanottajavaltio antaa jokaiselle konsuliedustuston jäsenelle asianmukaisen asiakirjan todistuksena hänen virka-asemastaan.

6 artikla

1. Jos konsuliedustuston päällikkö on estynyt suorittamasta tehtäviään tai konsuliedustuston päällikön virka on avoimena, lähettäjävaltio voi valtuuttaa saman konsuliedustuston virkamiehen tai vastaanottajavaltiossa olevan muun konsuliedustustonsa virkamiehen tai siinä olevan diplomaattisen edustustonsa diplomaattisen henkilökunnan jäsenen väliaikaisesti toimimaan konsuliedustuston päällikkönä. Tämän henkilön täydellinen nimi ja virka-asema on ilmoitettava etukäteen vastaanottajavaltion ulkoasiainministeriölle.

2. Konsuliedustuston väliaikaisena päällikkönä toimimaan valtuutettu henkilö nauttii tämän sopimuksen edellyttämiä konsuliedustuston päällikön helpotuksia, erioikeuksia ja -vapauksia. Ollessaan diplomaattiedustuston diplomaattisen henkilökunnan jäsen hän nauttii lisäksi niitä erioikeuksia ja -vapauksia, joihin hänellä on oikeus diplomaattisen henkilökunnan jäsenenä.

7 artikla

Vastaanottajavaltio voi milloin tahansa perustelematta päätöstään ilmoittaa lähettäjävaltiolle diplomaattista tietä, että konsuliedustuston jäsen ei ole hyväksyttävä. Lähettäjävaltion on sen jälkeen kutsuttava kysymyksessä oleva henkilö kotimaahan tai vapautettava hänet tehtävistään. Jos lähettäjävaltio laiminlyö tämän kohtuullisessa ajassa vastaanottajavaltio voi peruuttaa konsuliedustuston päällikön eksekvatuurin tai muun luvan tai kieltäytyä enää tunnustamasta konsuliedustuston jäsentä tässä ominaisuudessa.

III. Helpotukset, erioikeudet ja -vapaudet

8 artikla

Vastaanottajavaltion viranomaisten tulee kaikin tavoin helpottaa konsuliedustuston tehtävien suorittamista.

9 artikla

Lähettäjävaltion valtakunnan vaakunta sekä konsuliedustuston nimellä lähettäjävaltion ja vastaanottajavaltion virallisilla kielillä varustettu kilpi voidaan kiinnittää konsuliedustustona sekä konsuliedustuston päällikön virkaasuntona käytettyihin rakennuksiin. Lähettäjävaltion kansallista lippua voidaan käyttää edellä mainituissa rakennuksissa sekä kulkuneuvoissa, joita käytetään konsuliedustuston päällikön virkatehtävissä.

10 artikla

1. Konsuliedustuston tilat ovat luokkaamattomat. Vastaanottajavaltion viranomaiset eivät saa tulla konsuliedustuston tiloihin ilman konsuliedustuston päällikön, lähettäjävaltion diplomaattisen edustuston päällikön tai heistä jommankumman asianmukaisesti siihen valtuuttaman henkilön lupaa.

2. Mitä edellä 1 kappaleessa määrätään sovelletaan myös konsulivirkamiehen asuntoon.

3. Konsuliedustuston arkisto on aina loukkaamaton riippumatta sen sijainnista.

11 artikla

1. Konsuliedustustolla on oikeus vapaaseen viestiyhteyteen lähettäjävaltion hallituksen, diplomaattiedustustojen tai konsuliedustustojen kanssa niiden sijaintipaikasta riippumatta. Edellä mainittuun tarkoitukseen konsuliedustusto voi käyttää kaikkia viestitysvälineitä sekä diplomaattikuriireja ja diplomaattisia lähetyksiä samoin kuin salakirjoitusta ja koodeja. Radiolähettimen asentamiseen ja käyttöön on kuitenkin hankittava vastaanottajavaltion lupa.

2. Konsuliedustustoa veloitetaan yleisten viestiyhteyksien käytöstä samalla tavoin kuin diplomaattista edustustoa.

3. Konsuliedustuston virallinen kirjeenvaihto, riippumatta viestitysvälineen lajista samoin kuin konsuliedustustolle lähetetty ja sen lähettämä diplomaattinen kuriiriposti ja sinetöidyt diplomaattiset lähetykset, jotka on varustettu niiden virallisen luonteen osoittavilla näkyvillä ulkonaisilla merkeillä, ovat loukkaamattomia, eivätkä vastaanottajavaltion viranomaiset saa niitä tarkastaa tai pidättää.

12 artikla

1. Lähettäjävaltio ja konsuliedustuston jäsen vapautetaan kaikista valtion ja kunnan veroista ja maksuista, jotka välittömästi liittyvät konsuliedustuston tiloihin ja konsulivirkamiesten asuntoihin. Tämä vapautus ei koske saaduista palveluksista suoritettavia veroja eikä maksuja tai liikevaihtoveroja rakennustarvikkeista ja rakentamiseen liittyvistä palveluksista. Tämä vapautus ei myöskään koske sellaisia rakennuksia tai kiinteää omaisuutta, joita hallitaan asunto-osakeyhtiön, muun yhtiön tai osuuskunnan osakkeiden tai osuuksien omistuksen nojalla. Vapautus ei liioin koske sellaisen tulon veronalaisuutta, joka kertyy edellä tarkoitetusta omaisuudesta tai sen myynnistä, mikäli omistaja on konsuliedustuston jäsen.

2. Konsuliedustuston jäsen ja hänen talouteensa kuuluva perheenjäsenensä vapautetaan tuloveroista sellaisen tulon osalta, jonka lähde ei ole vastaanottajavaltiossa, ja omaisuusverosta sellaisen omaisuuden osalta, joka ei ole vastaanottajavaltiossa. Palkat ja palkkiot, jotka lähettäjävaltio suorittaa mainituille henkilöille vastaanottajavaltiossa viran tai toimen yhteydessä tai muusta sellaisesta syystä, katsotaan kertyneiksi lähteistä, jotka eivät ole vastaanottajavaltiossa.

3. Vapautukset, jotka mainitaan edellä 1 ja 2 kohdissa, koskevat myös samanlaisia tai olennaisesti samankaltaisia veroja ja maksuja, joita jälkeenpäin kannetaan sanottujen verojen ja maksujen lisäksi tai sijasta.

13 artikla

1. Konsuliedustuston jäsen ei ole vastaanottajavaltion rikoslainkäyttövallan alainen. Hän ei ole myöskään sen siviili- ja hallintolainkäyttövallan alainen, paitsi milloin on kysymyksessä:

a) vastaanottajavaltiossa sijaitsevaa yksityistä kiinteää omaisuutta koskeva kanne, jollei se ole hänen hallinnassaan lähettäjävaltion lukuun konsuliedustuston tarkoituksia varten;

b) jäämistöä koskeva kanne, johon nähden konsuliedustuston jäsen esiintyy testamentin toimeenpanijana, pesänselvittäjänä, perillisenä tai jälkisäädöksen saajana ja toimii yksityishenkilönä eikä lähettäjävaltion puolesta;

c) kanne, joka koskee konsuliedustuston jäsenen vastaanottajavaltiossa virallisten tehtäviensä ohella harjoittamaa ammatti- tai liiketoimintaa.

2. Mihinkään täytäntöönpanotoimenpiteisiin ei saa ryhtyä konsuliedustuston jäsentä vastaan, paitsi niissä tapauksissa, joista määrätään tämän artiklan 1 kappaleessa a), b) ja c)-kohdissa ja edellyttäen, että näihin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä puuttumatta hänen henkilönsä tai asuntonsa loukkaamattomuuteen.

3. Mitä 1 ja 2 kappaleessa edellä on määrätty sovelletaan myöskin konsulivirkamiehen perheenjäseniin, jotka kuuluvat hänen talouteensa; konsuliedustuston toimihenkilön perheenjäsen, joka kuuluu hänen talouteensa, on vapautettu vastaanottajavaltiossa vain sen rikoslainkäyttövallasta edellyttäen kummassakin tapauksessa, että nämä perheenjäsenet ovat lähettäjävaltion kansalaisia.

14 artikla

1. Konsuliedustuston jäsen voidaan kutsua todistamaan tuomioistuimessa tapahtuvaan tai hallinnolliseen oikeudenkäyntiin. Toimenpiteet konsuliedustuston jäsenen pakottamiseksi esiintymään todistajana tai antamaan todistajalausunto eivät ole sallittuja. Haaste on annettava virallisen kirjelmän muodossa, eikä se saa sisältää uhkausta pakkotoimenpiteistä.

2. Konsulivirkamiehen pyynnöstä hänen todistajalausuntonsa voidaan vastaanottaa hänelle sopivana ajankohtana konsuliedustuston tiloissa tai hänen asunnossaan tai, mikäli mahdollista, kirjallisesti.

3. Konsuliedustuston jäseneltä ei saada vaatia valan vannomista.

4. Konsuliedustuston jäsen saa kieltäytyä todistamasta kaikesta siitä, mitä hän asemansa perusteella on saanut tietää, ja hän saa myös kieltäytyä esiintymästä asiantuntijana lähettäjävaltion lakia koskevissa asioissa.

5. Konsuliedustuston jäsenten talouteen kuuluviin perheenjäseniin sovelletaan 1, 2 ja 3 kappaleen määräyksiä.

15 artikla

1. Lähettäjävaltio voi luopua 13 ja 14 artiklassa mainittua konsuliedustuston jäsentä koskevasta lainkäyttövallan vapautuksesta. Luopumisen on oltava aina nimenomainen ja siitä on ilmoitettava kirjallisesti vastaanottajavaltion asianomaiselle viranomaiselle.

2. Lainkäyttövallan vapautuksesta luopumisen ei katsota sisältävän luopumista tuomion täytäntöönpanoa koskevasta vapautuksesta, johon eri luopuminen on tarpeen.

3. Henkilön, joka on 13 artiklan perusteella vapautettu lainkäyttövallasta, aloittama oikeudenkäynti estää häntä vetoamasta lainkäyttövallasta vapautukseen jokaiseen pääkanteeseen välittömästi liittyvään vastakanteeseen nähden.

16 artikla

Konsuliedustuston jäsenen tai hänen talouteensa kuuluvan perheenjäsenen kuoltua vastaanottajavaltion tulee sallia vainajan irtaimiston maastavienti tullitta eikä sen tule kantaa jäämistö- eikä perintöveroja, mikäli tämä omaisuus on ollut vastaanottajavaltiossa yksinomaan sen vuoksi, että vainaja oli tässä valtiossa konsuliedustuston jäsenenä tai konsuliedustuston jäsenen perheenjäsenenä.

17 artikla

Konsuliedustuston jäsenet ja heidän talouteensa kuuluvat perheenjäsenet ovat vapaat kaikista vastaanottajavaltion lakien ja määräysten asettamista yleisistä velvollisuuksista, jotka koskevat ulkomaalaisten rekisteröintiä ja oleskeluluvan hankkimista samin kuin kaikista henkilökohtaisista ja julkisista palveluksista tai sotilasvelvollisuuksista, kuten sotilaallisista pakko-otoista, pakkosuorituksista ja sotilasmajoituksista.

18 artikla

1. Vastaanottajavaltio sallii maahantuonnin ja jälleenviennin maasta sekä myöntää vapautuksen kaikista tulleista, veroista ja maksuista:

a) tavarat, ajoneuvot mukaan luettuina, jotka on tarkoitettu konsuliedustuston virkakäyttöön, samassa laajuudessa kuin tavaroilla, jotka on tarkoitettu lähettäjävaltion diplomaattisen edustuston virkakäyttöön;

b) tavarat, ajoneuvot mukaan luettuina, jotka on tarkoitettu konsulivirkamiehen ja hänen talouteensa kuuluvien perheenjäsenten henkilökohtaiseen käyttöön samoin kuin hänen sijoittumiseensa tarkoitetut tavarat, samassa laajuudessa kuin tavaroille, jotka on tarkoitettu lähettäjävaltion diplomaattiseen henkilökuntaan kuuluvien jäsenten käyttöön.

2. Konsuliedustuston toimihenkilöt nauttivat 1 kappaleessa määriteltyjä erioikeuksia ja vapautuksia niiden tavaroiden osalta, jotka he tuovat maahan ensimmäisen kerran sinne asettuessaan.

19 artikla

Kaikkien henkilöiden, joille tässä sopimuksessa myönnetään erioikeuksia ja -vapauksia, on huolimatta näistä erioikeuksista ja -vapauksista, noudatettava vastaanottajavaltion lakeja ja määräyksiä, mukaanluettuna liikenteen valvontaan ja moottoriajoneuvojen vastuuvakuutusta koskevat lait ja määräykset.

20 artikla

Konsuliedustuston jäsenet ja heidän talouteensa kuuluvat perheenjäsenet eivät nauti 12, 13 artiklassa, 14 artiklan 1, 3 ja 5 kappaleessa, 16, 17 ja 18 artiklassa mainittuja erioikeuksia ja -vapauksia, mikäli he ovat vastaanottajavaltion kansalaisia tai heillä on vakinainen asuinpaikka siinä valtiossa.

IV. Konsulin tehtävät

21 artikla

Konsulivirkamies edistää taloudellisia, kaupallisia, sivistyksellisiä ja tieteellisiä suhteita lähettäjä- ja vastaanottajavaltion välillä sekä matkailua samoin kuin kehittää muilta tavoin ystävällisiä suhteita niiden välillä.

22 artikla

Konsulivirkamies on oikeutettu tehtäviään suorittaessaan kääntymään:

a) konsulipiirissään olevien tuomioistuimien ja paikallisten viranomaisten puoleen

b) sekä vastaanottajavaltion ylioikeuksien ja keskusviranomaisten puoleen sen lakien ja määräysten sallimissa rajoissa.

23 artikla

1. Konsulivirkamiehillä on oikeus suojella lähettäjävaltion ja sen kansalaisten oikeuksia ja etuja.

2. Konsulivirkamiehellä on oikeus edustaa ilman erityistä valtakirjaa vastaanottajavaltion tuomioistuimissa ja hallintoviranomaisissa lähettäjävaltion kansalaista, joka poissaolonsa tai muun pätevän syyn vuoksi on estynyt suojelemasta oikeuksiaan ja etujaan.

3. Edellä 2 kappaleessa mainittu edustus on voimassa, kunnes edustettava on määrännyt valtuutetun tai itse ryhtynyt valvomaan, oikeuksiaan ja etujaan.

24 artikla

Konsulivirkamiehellä on oikeus:

a) pitää luetteloa konsulipiirissään pysyvästi tai väliaikaisesti oleskelevista lähettäjävaltion kansalaisista;

b) antaa passeja ja muita matka-asiakirjoja lähettäjävaltion kansalaisille sekä muuttaa ja uudistaa sellaisia asiakirjoja;

c) myöntää viisumeja.

25 artikla

1. Konsuliedustuston päälliköllä on oikeus päättää avioliittoja edellyttäen, että molemmat avioliiton osapuolet ovat lähettäjävaltion kansalaisia ja että sellaisen avioliiton päättäminen tapahtuu vastaanottajavaltion lain mukaisesti. Konsuliedustuston on ilmoitettava vastaanottajavaltion asianomaisille viranomaisille avioliittojen solmimisesta.

2. Konsulivirkamiehellä on oikeus pitää luetteloa Päätetyistä lähettäjävaltion kansalaisten syntymä- ja kuolemantapauksista sekä päätetyistä avioliitoista.

3. Edellä 1 ja 2 kappaleessa olevat määräykset eivät kuitenkaan vapauta lähettäjävaltion kansalaisia velvollisuudesta noudattaa vastaanottajavaltion syntymästä ja kuolemasta sekä avioliittojen päättämisestä annettavia ilmoituksia koskevia lakeja ja määräyksiä.

26 artikla

Konsulivirkamies voi tarvittaessa esittää vastaanottajavaltion oikeus- tai muille viranomaisille sopivien henkilöiden määräämistä lähettäjävaltion kansalaisten holhoojaksi tai uskotuksi mieheksi tahi heidän omaisuutensa hoitajaksi milloin omaisuus on jäänyt valvontaa vaille.

27 artikla

1. Konsulivirkamies voi

a) laatia, todistaa ja ottaa talletettavaksi testamentteja sekä laatia muita lähettäjävaltion kansalaisten yksipuolisia tahdonilmaisuja sisältäviä asiakirjoja;

b) laatia ja todistaa asiakirjoja vahvistamaan lähettäjävaltion kansalaisten kesken taikka lähettäjävaltion kansalaisten ja vastaanottajavaltion tai kolmannen valtion kansalaisten kesken tehtyjä oikeustoimia, mikäli näitä asiakirjoja tullaan käyttämään ja ne tulevat aiheuttamaan oikeudellisia seuraamuksia lähettäjävaltion alueella;

c) todistaa lähettäjävaltion kansalaisten allekirjoituksia kaikenlaatuisissa asiakirjoissa; todistaa jäljennöksiä ja otteita lähettäjävaltion viranomaisten, virkamiesten tai yksityisten henkilöiden antamista asiakirjoista;

d) vastaanottaa ja todistaa lähettäjävaltion kansalaisten lausuntoja ja antaa asiaankuuluvia todistuksia ja asiakirjoja;

e) laillistaa lähettäjävaltion tai vastaanottajavaltion viranomaisten tai virkamiesten laatimia asiakirjoja;

f) suorittaa ja laillistaa asiakirjojen käännöksiä;

g) ottaa lähettäjävaltion tuomioistuinten ja muiden viranomaisten pyynnöstä sen kansalaisilta vapaaehtoisuuteen perustuen todistajalausuntoja siviiliasioissa ja välittää heille näitä asioita koskevia asiakirjoja, joita edellä mainitut tuomioistuimet ja muut viranomaiset ovat antaneet;

h) vastaanottaa lähettäjävaltion kansalaisilta säilytettäväksi rahaa, arvoesineitä sekä asiakirjoja;

i) suorittaa muita tehtäviä, joiden hoitamisen lähettäjävaltio on hänelle uskonut.

2. Lähettäjävaltion konsulivirkamiehen laatimalla, todistamalla tai laillistamalla asiapapereilla ja asiakirjoilla, jotka on varustettu virallisella leimalla, on sama voima ja vaikutus kuin jos vastaanottajavaltion virkamiehet tai viranomaiset olisivat laatineet tai todistaneet ne. Vastaanottajavaltion viranomaiset ovat kuitenkin velvolliset tunnustamaan mainittujen asiakirjojen pätevyyden vain mikäli ne eivät ole tämän valtion lakien ja määräysten vastaisia.

3. Konsulivirkamiehen käyttäessä hänelle tässä artiklassa myönnettyjä oikeuksia hänen on toimittava vastaanottajavaltion lakien ja määräysten mukaisesti.

28 artikla

1. Lähettäjävaltion kansalaisen kuoltua vastaanottajavaltiossa asianomaisen viranomaisen tulee viipymättä ilmoittaa siitä lähettäjävaltion konsulivirkamiehelle ja lähettää hänelle maksuttomasti kuolintodistus tai muu virallinen ilmoitus kuolemantapauksesta.

2. Jos vastaanottajavaltion viranomainen saa tietoonsa, että siinä valtiossa on mitä tahansa kansalaisuutta olevan kuolleen henkilön jäämistö, johon nähden lähettäjävaltion kansalaisella saattaa olla etuja valvottavana, sanotun viranomaisen tulee viipymättä ilmoittaa asiasta

3. Sen sopimusvaltion asianomaisen viranomaisen, jonka alueella 2 kappaleessa mainittu jäämistö sijaitsee, on valtionsa lakien ja määräysten mukaisesti ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin jäämistön suojelemiseksi sekä annettava konsulivirkamiehelle jäljennös mahdollisesta testamentista, samoin kuin kaikki saatavissa olevat tiedot perillisistä ja jäämistön luonteesta ja arvosta sekä annettava hänelle tieto perintöasian käsittelyn alkamisesta tai sen käsittelyvaiheesta.

4. Jäämistön suojelemista koskevassa 2 kappaleessa mainitussa asiassa konsulivirkamies voi olla yhteistyössä vastaanottajavaltion asianomaisten viranomaisten kanssa, erityisesti:

a) kaikissa toimenpiteissä jäämistön vahingoittumisen ehkäisemiseksi, mukaan luettuna irtaimen omaisuuden myynti;

b) jäämistön hoitajan tai uskotun miehen määräämisessä ja muita jäämistön hallintoa koskevia kysymyksiä järjestettaessä.

5. Kun lähettäjävaltion kansalainen, jolla ei ole asuinpaikkaa eikä ole muuten edustettuna vastaanottajavaltiossa, esittää tässä valtiossa olevaan jäämistöön kohdistuvan vaateen, konsulivirkamies on oikeutettu edustamaan häntä vastaanottajavaltion oikeusistuimissa tai muissa viranomaisissa joko itse tai valtuutetun välityksellä.

6. Milloin vastaanottajavaltion alueella noudatettavien perintöä koskevien säännöksien mukaan peritty irtain omaisuus tahi irtaimen tai kiinteän omaisuuden myynnistä saatu tulo tulee perintöoikeuden tai testamentin nojalla lähettäjävaltion kansalaiselle, jolla ei ole vakinaista asuinpaikkaa vastaanottajavaltiossa ja joka ei ole määrännyt itselleen uskottua miestä, sanottu omaisuus tai sen myynnistä saatu tulo luovutetaan lähettäjävaltion konsuliedustustolle edellyttäen että:

a) he ovat laillisia perillisiä joko perintöoikeuden tai testamentin nojalla;

b) asianomaiset viranomaiset tarvittaessa antavat luvan perintöomaisuuden tai sen myynnistä saadun tulon luovuttamiseen;

c) kaikki kuolinpesän velat, jotka on ilmoitettu vastaanottajavaltion lakien määräämässä ajassa, on maksettu tai niistä on asetettu vakuus;

d) perintöverot on maksettu tai niistä on asetettu vakuus.

29 artikla

1. Milloin lähettäjävaltion kansalainen, jolla ei ole vastaanottajavaltiossa asuinpaikkaa, on matkallaan siellä kuollut, on häneltä jääneet tavarat ilman erityistä menettelyä luovutettava lähettäjävaltion konsulivirkamiehelle, mikäli perinnönjättäjän velkojain vaateet on tyydytetty tai niistä asetettu vakuus.

2. Konsulivirkamies on oikeutettu, ottaen huomioon vastaanottajavaltion lait ja määräykset, lähettämään ulkomaille tämän artiklan 1 kappaleessa ja 28 artiklan 6 kappaleessa mainitut jäämistöt.

30 artikla

1. Konsulivirkamiehellä on oikeus tavata ja olla yhteydessä lähettäjävaltion jokaisen kansalaisen kanssa sekä oikeus avustaa ja neuvoa häntä ja tarvittaessa hankkia hänelle oikeudenkäyntiapua. Vastaanottajavaltio ei saa millään tavalla rajoittaa lähettäjävaltion kansalaisen pääsyä konsuliedustustoon.

2. Vastaanottajavaltion asianomaisten viranomaisten on viipymättä ilmoitettava konsulivirkamiehelle lähettäjävaltion kansalaisen pidättämisestä, vangitsemisesta tai missä muussa muodossa tahansa tapahtuneesta vapauden riistosta.

3. Konsulivirkamiehellä on oikeus viivytyksettä käydä tapaamassa ja muuten olla yhteydessä pidätettyyn, vangittuun tai missä muussa muodossa tahansa vapautensa menettäneeseen taikka vapausrangaistusta kärsivään lähettäjävaltion kansalaiseen. Tässä kappaleessa tarkoitettuja oikeuksia on käytettävä vastaanottajavaltion lakien ja määräysten mukaisesti, vankilasäännöt mukaanluettuna, ottaen huomioon, ettei sanottujen lakien ja määräysten soveltaminen saa mitätöidä näitä oikeuksia.

31 artikla

1. Konsulivirkamiehellä on oikeus antaa kaikkea apua lähettäjävaltion aluksille ja niiden miehistölle; hän voi käyttää lähettäjävaltion lainsäädännön myöntämää oikeutta valvoa ja tarkastaa tämän valtion aluksia ja niiden miehistöjä ja ryhtyä kaikkiin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on varmistaa lähettäjävaltion lainsäädännön noudattaminen merenkulun alalla. Tässä tarkoituksessa konsulivirkamies voi myös vierailla lähettäjävaltion aluksissa heti kun ne on tuloselvitetty, ja niiden päälliköt ja miehistön jäsenet voivat käydä hänen luonaan.

2. Vastaanottajavaltion viranomaisten tulee kunnioittaa kaikkia niitä lähettäjävaltion aluksia ja niiden miehistöjä koskevia toimenpiteitä, joihin konsulivirkamies ryhtyy lähettäjävaltion lakien ja määräysten mukaisesti, samoin kuin aluksen päällikön ja miehistön jäsenten välisten kaikenluontoisten riitojen selvittämiseksi, mikäli ne eivät loukkaa vastaanottajavaltion tuomioistuinten ja muiden viranomaisten toimivaltaa sellaisten rikosten tai rikkomusten osalta, jotka häiritsevät yleistä rauhaa ja turvallisuutta satamassa, eikä heidän oikeuttaan soveltaa vastaanottajavaltion lakeja ja määräyksiä sen alueella oleviin aluksiin niiden kansallisuudesta riippumatta. Mainittujen toimenpiteiden suorittamiseksi konsulivirkamies voi pyytää vastaanottajavaltion asianomaisten viranomaisten apua.

32 artikla

1. Kun vastaanottajavaltion tuomioistuin tai muu viranomainen aikoo vangita tai muuten lähettäjävaltion aluksessa pidättää aluksen päällikön tai sen miehistön jäsenen tai muun henkilön, joka ei ole vastaanottajavaltion kansalainen taikka takavarikoida tällaisella aluksella olevaa omaisuutta, vastaanottajavaltion asianomaisten viranomaisten on tiedotettava asiasta konsulivirkamiehelle niin ajoissa, että hän voi saapua alukselle ennen mainitun toimenpiteen suorittamista. Jos ennakkotiedotus konsulivirkamiehelle on käytännössä mahdoton, on vastaanottajavaltion viranomaisen niin pian kuin mahdollista ilmoitettava asiasta hänelle, ei kuitenkaan myöhemmin kuin mainitut toimenpiteet on aloitettu. Näiden viranomaisten on varattava konsulivirkamiehelle mahdollisuus tavata pidätetty tai vangittu henkilö ja olla yhteydessä häneen sekä ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin tällaisen henkilön tai aluksen etujen turvaamiseksi.

2. Harkitessaan onko 1 kappaleessa mainittuihin pakkotoimenpiteisiin ryhdyttävä ja millä keinoin, asianomaisten viranomaisten on otettava huomioon merenkulun vaatimukset.

3. Mitä edellä on määrätty ei sovelleta maahanmuuttoa, tullia, terveydenhoitoa ja ihmishengen turvallisuutta merellä koskeviin viranomaisten tavanomaisiin tarkastuksiin eikä sellaisiin toimenpiteisiin, joihin on ryhdytty aluksen päällikön pyynnöstä tai hänen suostumuksellaan.

33 artikla

1. Milloin lähettäjävaltion alus kärsii haaksirikon, ajaa karille, ajautuu rantaan tai muuten vaurioituu vastaanottajavaltion alueella tai jos vastaanottajavaltiosta löydetään sanottuun alukseen tai sen lastiin tahi kolmannen välitön haaksirikkoutuneen aluksen lastiin kuuluva lähettäjävaltion tai sen kansalaisen omistama esine, tulee vastaanottajavaltion asianomaisten viranomaisten välittömästi tiedottaa asiasta konsulivirkamiehelle sekä ilmoittaa hänelle niistä toimenpiteistä, joihin on ryhdytty aluksen samoin kuin ihmishenkien sekä aluksessa lastin ja omaisuuden säilyttämiseksi ja suojelemiseksi. Kyseessä oleviin toimenpiteisiin tulee, milloin se on käytännöllisesti mahdollista, ryhtyä yhteistyössä konsulivirkamiehen ja aluksen päällikön kanssa.

2. Jollei ole ketään, jolla olisi valtuudet toimia, on konsulivirkamies katsottava valtuutetuksi suorittamaan samata toimenpiteet, jotka omistaja olisi voinut suorittaa, jos hän olisi ollut paikalla, ja jotka koskevat:

a) lähettäjävaltion alusta, sen lastia tai siihen kuuluvaa esinettä tahi sen lastiin kuuluvaa esinettä, joka on joutunut erilleen aluksesta; tai

b) kolmannen valtion haaksirikkoutuneen aluksen lastia tai lastiin kuuluvaa esinettä, jonka omistaa lähettäjävaltio tai sen kansalainen, ja joka on löydetty vastaanottajavaltion alueelta tai tuotu sen satamaan.

3. Vastaanottajavaltion asianomaisten viranomaisten tulee konsulivirkamiehen pyynnöstä antaa hänelle apua hänen suorittaessaan toimenpiteitä aluksen onnettomuuden johdosta.

4. Vaurioituneesta aluksesta, sen lastista, varusteista, tarvekaluista, varastoista tai muista tavaroista ei kanneta vastaanottajavaltion alueella tulli tai muita samanlaisia tuonnista johtuvia veroja, ellei niitä luovuteta käytettäviksi tai kulutettaviksi tässä valtiossa.

34 artikla

Mitä edellä 31-33 artikloissa on määrätty, sovelletaan vastaavasti myös ilma-aluksiin.

35 artikla

Konsuliedustusto voi kantaa vastaanottajavaltion alueella konsulitoimituksista lähettäjävaltion lakien ja määräysten mukaisia maksuja.

V. Loppumääräykset

36 artikla

1. Tämän sopimuksen määräyksiä konsulivirkamiehen oikeuksista ja velvollisuuksista sovelletaan myös sopimuspuolten diplomaattisten edustustojen diplomaattisen henkilökunnan niihin jäseniin, jotka suorittavat konsulitehtäviä, ja mistä diplomaattinen edustusto on ilmoittanut vastaanottajavaltion ulkoasiainministeriölle.

2. Konsulitehtävien suorittaminen ei vaikuta 1 kappaleessa mainittujen diplomaattisen henkilökunnan jäsenten diplomaattisiin erioikeuksiin ja -vapauksiin.

37 artikla

1. Tämä sopimus on ratifioitava ja se tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä ratifioimiskirjojen vaihtamisen jälkeen, mikä suoritetaan Budapestissa

2. Sopimus on voimassa määräämättömän ajan. Kumpikin sopimuspuoli voi irtisanoa sen kirjallisesti. Siinä tapauksessa sen voimassaoloaika päättyy kuuden kuukauden kuluttua irtisanomisilmoituksesta.

Edellä olevan vakuudeksi molempien sopimusvaltioiden valtuutetut ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen ja vahvistaneet sen sinetillään.

Tehty Helsingissä 24 päivänä elokuuta 1971 kahtena suomen- ja unkarinkielisenä kappaleena, molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.

Suomen Tasavallan ja Unkarin Kansantasavallan väliseen konsulisopimukseen liittyvä PÖYTÄKIRJA

Allekirjoitettaessa tänä päivänä Suomen Tasavallan ja Unkarin Kansantasavallan välinen konsulisopimus allekirjoittaneet valtuutetut ovat sopineet seuraavista määräyksistä:

1. Konsulisopimuksen 30 artiklan 2 kappaleen mukaisen ilmoituksen konsulivirkamiehelle tulee tapahtua kolmen päivän kuluessa lähettäjävaltion kansalaisen pidättämisestä, vangitsemisesta tai muusta vapauden menetyksestä.

2. Konsulisopimuksen 30 artiklan 3 kappaleen mukainen tapaamis- ja yhteydenpito. oikeus lähettäjävaltion kansalaisen kanssa on myönnettävä konsulivirkamiehelle neljän päivän kuluessa mainitun kansalaisen pidättämisestä, vangitsemisesta tai muusta vapauden menetyksestä.

3. Konsulisopimuksen 30 artiklan 3 kappaleessa mainittu konsulivirkamiehen oikeus tavata vangittuna tai missä muodossa tahansa pidätettynä olevaa taikka vapausrangaistusta kärsivää lähettäjävaltion kansalaista ja olla yhteydessä häneen myönnetään toistuvasti.

Tämä pöytäkirja on Suomen Tasavallan ja Unkarin Kansantasavallan välisen konsulisopimuksen erottamaton osa.

Tehty Helsingissä 24 päivänä elokuuta 1971 kahtena suomen- ja unkarinkielisenä kappaleena, molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.