33/1972

Ihmisten kaupan ja toisten prostituutiosta hyötymisen tukahduttamista koskeva YLEISSOPIMUS

Johdanto

Ottaen huomioon, että prostituutio ja siihen liittyvästä ihmisten kaupasta prostituutiota varten aiheutuva paha eivät ole sopusoinnussa ihmisarvon kanssa ja että ne vaarantavat yksilön, perheen ja yhteiskunnan hyvinvointia,

ottaen huomioon, että seuraavat naisten ja lasten kaupan tukahduttamista koskevat kansainväliset sopimukset ovat voimassa:

1. Tehokkaan turvan takaamiseksi valkoiseksi orjakaupaksi kutsuttua rikollista ammattia vastaan 18 päivänä toukokuuta 1904 tehty kansainvälinen sopimus, sellaisena kuin se on muutettu Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 3 päivänä joulukuuta 1948 hyväksymällä pöytäkirjalla,

2. Valkoisen orjakaupan ehkäisemiseksi 4 päivänä toukokuuta 1910 tehty kansainvälinen yleissopimus, sellaisena kuin se on muutettu edellä mainitulla pöytäkirjalla,

3. Naisten ja lasten kaupan ehkäisemiseksi 30 päivänä syyskuuta 1921 tehty kansainvälinen yleissopimus, sellaisena kuin se on muutettu Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 20 päivänä lokakuuta 1947 hyväksymällä pöytäkirjalla,

4. Täysi-ikäisten naisten kaupan vastustamiseksi 11 päivänä lokakuuta 1933 tehty kansainvälinen yleissopimus, sellaisena kuin se on muutettu edellä mainitulla pöytäkirjalla,

ottaen huomioon, että Kansainliitto vuonna 1937 valmisti luonnoksen yleissopimukseksi, jossa edellä mainittujen sopimusten alaa laajennettiin, ja

ottaen huomioon, että vuoden 1937 jälkeen tapahtunut kehitys tekee mahdolliseksi sellaisen yleissopimuksen aikaansaamisen, johon on yhdistetty edellä mainitut sopimukset ja sisällytetty vuoden 1937 yleissopimusehdotuksen pääasiallinen sisältö tarpeellisine muutoksineen,

sopimuspuolet ovat nyt sopineet seuraavista määräyksistä:

1 artikla

Tämän yleissopimuksen sopimuspuolet sitoutuvat rankaisemaan jokaista henkilöä, joka toisen henkilön intohimojen tyydyttämiseksi:

1. hankkii, viekottelee tai houkuttelee mukaansa prostituutiota varten toisen henkilön, vaikkapa tämän suostumuksellakin;

2. käyttää toisen henkilön prostituutiota hyödykseen, vaikkapa tämän suostumuksellakin.

2 artikla

Tämän yleissopimuksen sopimuspuolet sitoutuvat edelleen rankaisemaan jokaista henkilöä, joka

1. pitää tai hoitaa tai tietoisesti rahoittaa bordellia tai osallistuu sellaisen rahoittamiseen;

2. tietoisesti antaa vuokralle tai vuokraa talon tai muun paikan tai osan siitä toisten prostituutiota varten.

3 artikla

Yrityksiä 1 ja 2 artiklassa mainittuihin rikoksiin ja näiden rikosten valmistelua tarkoittavia toimenpiteitä on myös rangaistava sisäisen lainsäädännön sallimissa rajoissa.

4 artikla

Tahallinen osallistuminen 1 ja 2 artiklassa mainittuihin tekoihin on myös rangaistava sisäisen lainsäädännön sallimissa rajoissa.

Osallistumista tarkoittavia toimenpiteitä on, sisäisen lainsäädännön sallimissa rajoissa, käsiteltävä erillisinä rikoksina, mikäli tämä on tarpeellista rankaisematta jäämisen ehkäisemiseksi.

5 artikla

Tapauksissa, joissa vahinkoa kärsineet henkilöt sisäisen lainsäädännön mukaan ovat oikeutetut esiintymään asianosaisina tässä yleissopimuksessa tarkoitettua rikosta koskevassa oikeudenkäynnissä, olkoon ulkomaalaisilla sama oikeus samoin ehdoin kuin oman maan kansalaisilla.

6 artikla

Kukin tämän yleissopimuksen sopimuspuoli suostuu ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin peruuttaakseen tai kumotakseen jokaisen voimassa olevan lain, säännöksen tai hallinnollisen määräyksen, jonka nojalla prostituutioon osallistuvista henkilöistä, tai henkilöistä, joiden epäillään osallistuvan prostituutioon, joko pidetään erityistä rekisteriä tai heille annetaan erityinen asiakirja, taikka heidän valvomistaan tai ilmoittautumistaan koskevan poikkeuksellisen menettelyn.

7 artikla

Tässä yleissopimuksessa mainittujen rikosten johdosta vieraissa valtioissa langetetut tuomiot on, sisäisen lainsäädännön sallimissa rajoissa, otettava huomioon:

1. rikoksen uusimisperusteena,

2. rikoksentekijälle kansalaisena yleisesti kuuluvien oikeuksien (civil rights) menettämisperusteena.

8 artikla

Tämän yleissopimuksen 1 ja 2 artiklassa mainittuja rikoksia on pidettävä luovuttamisen edellytyksenä olevina rikoksina rikoksentekijäin luovuttamista koskevassa jokaisessa sopimuksessa, joka on tehty tai myöhemmin tehdään tämän yleissopimuksen sopimuspuolten välillä.

Tämän yleissopimuksen sopimuspuolet, jotka eivät pidä rikoksentekijäin luovuttamista koskevaa sopimusta luovuttamisen ehtona, pitävät tästä lähtien tämän yleissopimuksen 1 ja 2 artikloissa mainittuja rikoksia luovuttamisen edellytyksenä olevina rikoksina keskinäisissä suhteissaan.

Luovuttaminen suoritetaan sen maan lakien mukaan, jolle pyyntö esitetään.

9 artikla

Valtioissa, joiden laki ei salli omien kansalaisten luovuttamista, on kansalaiset, jotka tehtyään ulkomailla jonkin tämän yleissopimuksen 1 ja 2 artiklassa mainitun rikoksen ovat palanneet kotimaahansa, asetettava syytteeseen ja tuomittava oman maansa tuomioistuimissa.

Tätä määräystä ei ole sovellettava, jos samanlaisessa tapauksessa tämän yleissopimuksen sopimuspuolten välillä ulkomaalaisen luovuttamiseen ei voida suostua.

10 artikla

Artiklassa 9 olevia määräyksiä ei sovelleta, kun rikoksesta syytetty henkilö on ollut syytteessä vieraassa valtiossa ja, jos hänet on tuomittu, kärsinyt rangaistuksensa tai saanut sen lykätyksi tai vähennetyksi tämän vieraan valtion lakien mukaisesti.

11 artikla

Mitään tämän yleissopimuksen määräystä ei ole tulkittava niin, että se määräisi sopimuspuolen asenteen yleiseen kysymykseen rikosoikeudellisen tuomiovallan rajoista kansainvälisen oikeuden mukaan.

12 artikla

Tämä yleissopimus ei vaikuta periaatteeseen, että tässä mainitut rikokset on kussakin valtiossa määriteltävä, pantava syytteeseen sekä rangaistava tämän valtion sisäisen lainsäädännön mukaan.

13 artikla

Tämän yleissopimuksen sopimuspuolet ovat velvolliset panemaan täytäntöön tässä yleissopimuksessa mainittuihin rikoksiin kohdistuvat virka-avun pyynnöt sisäisen lainsäädäntönsä ja käytäntönsä mukaan.

Virka-avun pyynnöt toimitetaan:

1. oikeusviranomaisten välillä suoraan tapahtuvan kirjeenvaihdon kautta, tai

2. kummankin valtion oikeusministereiden välillä suoraan tapahtuvan kirjeenvaihdon kautta tai pyynnön esittävän valtion jonkin muun toimivaltaisen viranomaisen ja sen valtion oikeusministerin välillä suoraan tapahtuvan kirjeenvaihdon kautta, jolle pyyntö esitetään, tai

3. pyynnön esittävän valtion diplomaattisen tai konsuliedustajan välityksellä siinä valtiossa, jossa pyyntö esitetään; tämän edustajan on lähetettävä virka-avun pyynnöt suoraan toimivaltaiselle oikeusviranomaiselle tai sen valtion hallituksen määräämälle viranomaiselle, jolle pyyntö esitetään, ja hänen on saatava suoraan tältä viranomaiselta virka-avun pyynnön täytäntöönpanoa koskevat asiakirjat.

Tapauksissa 1 ja 3 on jäljennös virka-avun pyynnöistä aina lähetettävä ylemmälle viranomaiselle siinä valtiossa, jolle esitys on tehty.

Jollei toisin ole sovittu, on virka-avun pyynnöt laadittava pyynnön esittäneen viranomaisen kielellä, edellyttäen kuitenkin aina, että valtio jolle pyyntö esitetään, voi vaatia käännöksen omalle kielelleen pyynnön esittävän viranomaisen oikeaksi todistamana.

Kunkin tämän yleissopimuksen sopimuspuolen tulee kullekin muulle tämän yleissopimuksen sopimuspuolelle ilmoittaa, minkä tai mitkä yllämainituista perilletoimittamismuodoista se hyväksyy toisen valtion virka-avun pyyntöjen osalta.

Siihen asti kunnes valtio on antanut tällaisen ilmoituksen, on siellä voimassa olevaa menettelyä virka-avun pyyntöjen osalta jatkuvasti noudatettava.

Virka-avun pyyntöjen täytäntöönpaneminen ei saa antaa aihetta minkäänlaisten muiden maksujen tai kulujen kuin asiantuntijakulujen korvausvaatimuksille.

Mitään tässä artiklassa ei ole tulkittava niin, että tämän yleissopimuksen sopimuspuolet sitoutuisivat rikosasioissa hyväksymään minkäänlaista sisäisen lainsäädäntönsä vastaista todistelumuotoa tai -menettelyä.

14 artikla

Kunkin tämän yleissopimuksen sopimuspuolen on perustettava tai pysytettävä elin, jonka tehtäviin kuuluu tässä yleissopimuksessa mainittujen rikosten johdosta suoritettujen tutkimusten tulosten järjestäminen ja keskittäminen.

Näiden elinten on kerättävä kaikki tiedot, joiden katsotaan voivan helpottaa tässä yleissopimuksessa mainittujen rikosten ehkäisemistä ja rankaisemista, ja oltava läheisessä yhteydessä muiden valtioiden vastaavien elinten kanssa.

15 artikla

Sisäisen lainsäädännön sallimissa rajoissa ja 14 artiklassa mainituista tehtävistä vastuussa olevien viranomaisten harkinnan mukaan niiden on annettava seuraavat tiedot muiden valtioiden vastaaville viranomaisille:

1. yksityiskohtaiset tiedot jokaisesta tässä yleissopimuksessa mainitusta rikoksesta tai jokaisesta rikoksen yrityksestä;

2. yksityiskohtaiset tiedot tässä yleissopimuksessa mainittuun rikokseen syyllistyneitä henkilöitä koskevasta syytteeseen panosta, etsinnästä, pidättämisestä, tuomitsemisesta, vastaanottopyynnön hylkäämisestä tai karkoittamisesta, samoin kuin näiden henkilöiden liikkumista sekä heitä koskevia muita hyödyllisiä tietoja.

Näin annettujen tietojen tulee käsittää rikoksentekijöiden tunnusmerkit, sormenjäljet, valokuvat, toimintatavat, poliisitutkintapöytäkirjat sekä tuomioita koskevat pöytäkirjat.

16 artikla

Tämän yleissopimuksen sopimuspuolet sopivat siitä, että ne ryhtyvät julkisten ja yksityisten opetus-, terveydenhoito-, sosiaalisten ja taloudellisten sekä näihin aloihin liittyvien laitosten välityksellä toimiin tai edistämään toimia, joiden tarkoituksena on prostituution ehkäiseminen ja prostituution sekä tässä yleissopimuksessa mainittujen rikosten uhriksi joutuneiden henkilöiden palauttaminen normaaliin elämään.

17 artikla

Tämän yleissopimuksen sopimuspuolet sitoutuvat maahantulon Ja maastalähdön osalta ottamaan käyttöön tai pysyttämään sellaisia järjestelyjä, joihin tämän yleissopimuksen määräykset velvoittavat prostituutiota varten harjoitetun, kumpaa tahansa sukupuolta olevia henkilöitä koskevan ihmisten kaupan ehkäisemiseksi.

Ne sitoutuvat erityisesti:

1. antamaan tarpeellisia määräyksiä maahantulevien ja maastalähtevien, erityisesti naisten ja lasten, suojelemiseksi niin tulo- kuin lähtöpaikalla samoin kuin myös matkan aikana;

2. huolehtimaan asianmukaisesta julkisuudesta varoittaakseen yleisöä tällaisesta kaupasta aiheutuvista vaaroista;

3. ryhtymään asianmukaisiin toimenpiteisiin valvonnan aikaansaamiseksi rautatieasemilla, lentoasemilla, merisatamissa ja matkan aikana samoin kuin muilla yleisillä paikoilla prostituutiota varten harjoitetun kansainvälisen ihmisten kaupan ehkäisemiseksi;

4. ryhtymään asianmukaisiin toimenpiteisiin, jotta asianomaisille viranomaisille ilmoitettaisiin sellaisten henkilöiden saapumisesta, jotka prima facie näyttävät olevan tällaisen kaupan johtohenkilöitä ja avustajia tai uhreja.

18 artikla

Tämän yleissopimuksen sopimuspuolet sitoutuvat sisäisen lainsäädäntönsä määräysten mukaan hankkimaan ilmoituksia muukalaisilta, jotka ovat prostituoituja, saadakseen selville heidän henkilöllisyytensä ja siviilisäätynsä sekä kuka on aikaansaanut sen, että he ovat poistuneet valtiostaan. Nämä tiedot on toimitettava kysymyksessä olevien henkilöiden kotivaltion viranomaisille heidän mahdollista kotiuttamistaan varten.

19 artikla

Tämän yleissopimuksen sopimuspuolet sitoutuvat sisäisen lainsäädäntönsä määräysten mukaan ja tuottamatta haittaa sisäisen lainsäädännön rikkomisesta aiheutuvalle syytteeseenpanolle tai muulle toimenpiteelle sekä mahdollisuuksiensa mukaan:

1. ennen kuin varojen puutteessa olevien, prostituutiota varten harjoitetun kansainvälisen ihmisten kaupan uhrien kotiuttamista koskevat järjestelyt on saatettu päätökseen, sopivalla tavalla huolehtimaan heidän väliaikaisesta hoidostaan ja ylläpidostaan;

2. kotiuttamaan ne 18 artiklassa mainitut henkilöt, jotka pyytävät kotiuttamista, tai joiden kotiuttamista pyytävät ne henkilöt, joiden määräysvallan alaisina nämä ovat, tai joiden karkoittaminen on määrätty lain mukaan. Kotiuttaminen suoritetaan vasta sen jälkeen, kun vastaanottajavaltion kanssa on sovittu kotiutettavan henkilöllisyydestä ja kansalaisuudesta sekä rajoille saapumista koskevasta paikasta ja ajasta. Tämän yleissopimuksen jokaisen sopimuspuolen tulee helpottaa tällaisten henkilöiden kauttakulkua alueellaan.

Siinä tapauksessa, että edellisessä kohdassa mainitut henkilöt eivät itse voi korvata heidän kotiuttamisestaan aiheutuneita kustannuksia, eikä heillä myöskään ole puolisoa, sukulaisia eikä holhoojaa, jotka maksaisivat heidän puolestaan, heidän kotiuttamisestaan lähimmälle kotivaltion suunnassa olevalle raja-asemalle: lähtösatamaan tai lentoasemalle aiheutuvat kustannukset on sen valtion korvattava, jonka alueella he oleskelevat, ja loput kustannuksista on kotivaltion korvattava.

20 artikla

Tämän yleissopimuksen sopimuspuolten on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin, mikäli ne eivät ole jo niin tehneet, työnvälitystoimistojen valvomiseksi estääkseen työtä hakevia henkilöitä, erityisesti naisia ja lapsia, joutumasta prostituution vaaroille alttiiksi.

21 artikla

Tämän yleissopimuksen sopimuspuolten on saatettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin tietoon valtioissaan jo voimassa olevat sellaiset lait ja säädökset, sekä sen jälkeen ilmoitettava vuosittain ne voimaansaatetut uudet lait ja säädökset, jotka koskevat tämän yleissopimuksen alaa, samoin kuin kaikki yleissopimuksen soveltamista koskevat toimenpiteensä. Pääsihteeri julkaisee saamansa tiedot säännöllisin ajoin ja toimittaa ne kaikille Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenille ja niille jäsenyyttä vailla oleville valtioille, joille tästä yleissopimuksesta on virallisesti tiedotettu 23 artiklan mukaisesti.

22 artikla

Jos tämän yleissopimuksen sopimuspuolten välillä syntyy erimielisyys sen tulkinnasta tai soveltamisesta ja jollei sitä voida ratkaista muulla tavoin, erimielisyys on, jonkin riitapuolen pyynnöstä, alistettava Kansainväliselle tuomioistuimelle.

23 artikla

Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten jokaiselle Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenelle ja jokaiselle muulle valtiolle, jolle talous- ja sosiaalineuvosto on lähettänyt kutsun.

Tämä yleissopimus on ratifioitava ja ratifioimiskirjat on talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

Ensimmäisessä kohdassa mainitut valtiot, jotka eivät ole allekirjoittaneet yleissopimusta, voivat liittyä siihen.

Liittyminen tapahtuu tallettamalla liittymiskirja Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

Tässä yleissopimuksessa tarkoitetaan sanalla "valtio" allekirjoittajavaltion tai yleissopimukseen liittyneen valtion kaikkia siirtomaita ja huoltohallintoalueita, samoin kuin kaikkia niitä alueita, joista tällainen valtio on kansainvälisesti vastuussa.

24 artikla

Tämä yleissopimus tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona toinen ratifioimis- tai liittymiskirja talletettiin.

Valtion osalta, joka ratifioi yleissopimuksen tai liittyy siihen toisen ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisen jälkeen, yleissopimus tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä tämän valtion ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisesta.

25 artikla

Viiden vuoden kuluttua tämän yleissopimuksen voimaantulosta mikä tahansa yleissopimuksen sopimuspuoli voi sanoa sen irti Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille osoittamallaan kirjallisella ilmoituksella.

Tällainen irtisanominen tulee voimaan siitä ilmoituksen tehneen valtion osalta yhden vuoden kuluttua siitä päivästä, jolloin Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri on vastaanottanut ilmoituksen.

26 artikla

Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin tulee ilmoittaa kaikille Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenille ja 23 artiklassa mainituille jäsenyyttä vailla oleville valtioille:

a) allekirjoituksista, ratifioinneista ja liittymisistä, jotka on vastaanotettu 23 artiklan mukaan;

b) päivämäärästä, jolloin tämä yleissopimus 24 artiklan mukaan tulee voimaan;

c) irtisanomisista, jotka on vastaanotettu 25 artiklan mukaan.

27 artikla

Kukin tämän yleissopimuksen sopimuspuoli sitoutuu hallitusmuotonsa mukaisesti ryhtymään tarpeellisiin lainsäädännöllisiin tai muihin toimenpiteisiin, jotka ovat välttämättömät tämän yleissopimuksen soveltamiseksi.

28 artikla

Tämän yleissopimuksen määräykset kumoavat, yleissopimuksen sopimuspuolten välisissä suhteissa, johdannon toisen kappaleen 1, 2, 3 ja 4 kohdissa mainittujen kansainvälisten sopimusten määräykset; jokaisen näistä sopimuksista katsotaan lakanneen olemasta voimassa silloin, kun sen kaikista sopimuspuolista on tullut tämän yleissopimuksen sopimuspuolia.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet hallitustensa asianmukaisesti valtuuttamina ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen, joka on avattu allekirjoitettavaksi Lake Successissa, New Yorkissa, kahdentenakymmenentenäensimmäisenä päivänä maaliskuuta tuhatyhdeksänsataaviisikymmentä ja josta oikeaksi todistettu jäljennös pääsihteerin toimesta toimitetaan kaikille Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenille ja 23 artiklassa mainituille jäsenyyttä vailla oleville valtioille.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.