20/1972

Asetus Asetus vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla Pariisissa tehdyn yleissopimuksen voimaansaattamisesta.

Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:

1 §.

Sitten kun Pariisissa 29 päivänä heinäkuuta 1960 vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla tehdyn yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Pariisissa 28 päivänä tammikuuta 1964 allekirjoitetulla lisäpöytäkirjalla, eräät määräykset on 8 päivänä kesäkuuta 1972 annetulla atomivastuulailla (484/72) hyväksytty, tasavallan presidentti päättänyt, että Suomi liittyy sanottuun Pariisin yleissopimukseen ja sitä muuttavaan lisäpöytäkirjaan, ja Suomen liittymisilmoitus on esitetty Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön pääsihteerille, on Pariisin yleissopimus lisäpöytäkirjoineen voimassa tästä päivästä lukien, niin kuin siitä on sovittu, ottaen kuitenkin huomioon mitä 2 §:ssä säädetään.

2 §.

Ennen 1 §:ssä mainittuun Pariisin yleissopimukseen liittymistä on Suomen osalta esitetty yleissopimuksen 18 artiklan mukaisesti allekirjoittajamaiden nimenomaisesti hyväksymä varauma, jonka mukaan Suomella on oikeus pitää niitä kansallisia lakeja, jotka sisältävät mainitun yleissopimuksen 6 artiklan b kohdassa tarkoitettuja kansainvälisiä sopimuksia vastaavia määräyksiä, kansainvälisinä sopimuksina 6 artiklan b ja d kohdan mielessä. Tämän varauman soveltamisesta säädetään atomivastuulain 15 §:n 3 momentin nojalla erikseen asetuksella.

Helsingissä 16 päivänä kesäkuuta 1972.

YLEISSOPIMUS vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla

Saksan Liittotasavallan, Itävallan Tasavallan, Belgian Kuningaskunnan, Tanskan Kuningaskunnan, Espanjan, Ranskan Tasavallan, Kreikan Kuningaskunnan, Italian Tasavallan, Luxemburgin Suurherttuakunnan, Norjan Kuningaskunnan, Alankomaiden Kuningaskunnan, Portugalin Tasavallan, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan, Ruotsin Kuningaskunnan, Sveitsin Liittovaltion ja Turkin Tasavallan hallitukset;

ottaen huomioon, että Euroopan ydinenergiajärjestön, joka on perustettu Euroopan taloudellisen yhteistoiminnan järjestön (jäljempänä "järjestö") piiriin, tehtävä on edistää ydinenergiaa koskevan lainsäädännön aikaansaamista ja yhdenmukaistamista sopimusmaissa, erityisesti mikäli on kysymys atomiriskien vahingonkorvausvastuusta ja vakuutuksesta;

haluten turvata henkilöille, jotka ovat kärsineet ydintapahtumien aiheuttamia vahinkoja, kohtuullisen ja oikeudenmukaisen korvauksen, samalla kuin ryhdytään välttämättömiin toimenpiteisiin, jottei ehkäistä ydinenergian tuotannon ja käytön kehitystä rauhanomaisiin tarkoituksiin;

vakuuttuneina siitä, että on välttämätöntä yhdenmukaistaa eri maiden lainsäädännössä näistä vahingoista johtuvan vastuun perussäännökset, samalla kuin näille maille jätetään vapaus päättää kansallisella pohjalla niistä lisätoimenpiteistä, joita ne pitävät välttämättöminä, ja laajentaa tämän yleissopimuksen määräykset koskemaan vahinkoja, jotka johtuvat sellaisista ionisoivan säteilyn aiheuttamista tapahtumista, joita se ei koske;

ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla

a) Tässä yleissopimuksessa:

i) "Ydintapahtuma" tarkoittaa jokaista vahinkoa aiheuttavaa tapahtumaa tai samasta alkulähteestä johtuvaa tapahtumasarjaa, edellyttäen, että tämä tapahtuma tai tapahtumasarja taikka siitä syntynyt vahinko on aiheutunut tai ollut seurauksena ydinpolttoaineiden taikka radioaktiivisten tuotteiden tai jätteiden radioaktiivisista ominaisuuksista tai radioaktiivisista ominaisuuksista ja niiden yhteydessä esiintyvistä myrkyllisistä, räjähtävistä tai muista vaarallisista ominaisuuksista.

ii) "Ydinlaitos" tarkoittaa reaktoreita, lukuunottamatta liikennevälineen osana olevia reaktoreita; ydinaineita valmistavia tai käsitteleviä tehtaita, ydinpolttoaineen isotooppeja erottavia tehtaita, säteilytetyn ydinpolttoaineen puhdistusta suorittavia tehtaita, ydinaineiden säilytyslaitoksia, lukuunottamatta niitä laitoksia, joita käytetään tilapäiseen säilytykseen kuljetuksen aikana; samoin kuin muita laitoksia, joissa säilytetään ydinpolttoainetta taikka radioaktiivista tuotteita tai jätteitä, edellyttäen, että Euroopan ydinvoimajärjestön johtokunta (jäljempänä "johtokunta") niin päättää.

iii) "Ydinpolttoaine" tarkoittaa halkeavaa ainetta, joka käsittää metallin, seoksen tai kemiallisen yhdisteen muodossa olevaa uraania (luonnonuraani siihen luettuna) tai plutoniumia taikka sen mukaan kuin johtokunta kulloinkin päättää muuta halkeavaa ainetta.

iv) "Radioaktiivisella tuotteella tai jätteellä" tarkoitetaan radioaktiivista ainetta, joka on ydinpolttoaineiden valmistuksen tai käytön yhteydessä tehty tai tullut radioaktiiviseksi säteilyn avulla, lukuunottamatta (1) ydinpolttoainetta ja (2) radioisotooppeja, joita käytetään tai on tarkoitus käyttää ydinlaitoksen ulkopuolella teollisiin, kaupallisiin, maatilataloudellisiin, lääkinnällisiin tai tieteellisiin tarkoituksiin.

v) "Ydinaineella" tarkoitetaan ydinpolttoaineita (lukuunottamatta luonnonuraania ja köyhdytettyä uraania) sekä radioaktiivisia tuotteita tai jätteitä.

vi) "Ydinlaitoksen haltijalla" tarkoitetaan henkilöä, jonka asianomainen julkinen viranomainen on osoittanut tai tunnustanut ydinlaitoksen käyttäjäksi.

b) Johtokunta voi päättää, että määrätyt tai määrätynlaiset ydinlaitokset, ydinpolttoaineet tai ydinaineet niiden aiheuttamien vähäisten riskien vuoksi eivät kuulu tämän yleissopimuksen soveltamisalaan.

2 artikla

Tämä yleissopimus ei koske ydintapahtumia, jotka sattuvat sopimukseen liittymättömien valtioiden alueella, eikä näillä alueilla sattuneita vahinkoja, ehdolla ettei sopimusvaltion laki, jonka alueella vastuussa olevan laitoksenhaltijan ydinlaitos on, toisin määrää, ja ettei 6 e artiklassa tarkoitettuja oikeuksia loukata.

3 artikla

a) Ydinlaitoksen haltija on vastuussa tämän yleissopimuksen mukaisesti

i) henkilöön kohdistuneesta vahingosta; ja

ii) omaisuuteen kohdistuneesta vahingosta lukuunottamatta

1) ydinlaitosta itseään ja tämän laitoksen alueella olevaa omaisuutta, jota käytetään tai on tarkoitus käyttää tämän laitoksen yhteydessä,

2) 4 artiklassa mainituissa tapauksissa sitä kuljetusvälinettä, jossa kysymyksessä olevat ydinaineet olivat ydintapahtuman sattuessa, edellyttäen, että vahingon tai menetyksen (jäljempänä "vahinko") on näytetty aiheutuneen ydintapahtumasta, joka on johtunut tässä laitoksessa olevista ydinpolttoaineista tai radioaktiivisista tuotteista tai jätteistä taikka sieltä peräisin olevista ydinaineista, lukuunottamatta mitä 4 artiklassa määrätään.

b) Kun vahingon on aiheuttanut yhdessä ydintapahtuma ja muu kuin ydintapahtuma, on muun kuin ydintapahtuman aiheuttama vahinko, siinä määrin kuin se ei ole varmuudella erotettavissa ydintapahtuman aiheuttamasta vahingosta, katsottava ydintapahtuman aiheuttamaksi vahingoksi. Kun vahingon on aiheuttanut yhdessä ydintapahtuma ja ionisoiva säteily, jota tämä yleissopimus ei koske, mikään tämän yleissopimuksen määräys ei rajoita eikä muutoinkaan koske henkilöiden vastuuta ionisoivan säteilyn yhteydessä.

c) Jokainen sopimusvaltio voi lainsäädännöllään määrätä, että sen alueella olevan ydinlaitoksen haltijan vastuuseen sisältyy vastuu vahingosta, joka aiheutuu tai johtuu tässä ydinlaitoksessa olevasta mistä hyvänsä muusta säteilylähteestä peräisin olevasta ionisoivasta säteilystä kuin sellaisesta, joka mainitaan tämän artiklan a kohdassa.

4 artikla

Ydinaineiden kuljetuksen osalta, siihen luettuna kuljetuksen aikana tapahtunut tilapäinen säilytys, on voimassa, mikäli 2 artiklasta ei muuta johdu:

a) Ydinlaitoksen haltija on vastuussa tämän sopimuksen mukaisesti vahingosta, jos näytetään, että se on johtunut tämän laitoksen ulkopuolella sattuneesta ydintapahtumasta, jonka ovat aiheuttaneet ydinaineet mainitusta laitoksesta tapahtuvan kuljetuksen aikana; kuitenkin vain edellyttäen, että tapahtuma sattuu

i) ennen kuin vastuu ydinaineiden aiheuttamasta ydintapahtumista on siirtynyt kirjallisen sopimuksen nimenomaisen määräyksen mukaan toisen ydinlaitoksen haltijalle;

ii) ellei sellaisen sopimuksen nimenomaista määräystä ole, ennen kuin toisen ydinlaitoksen haltija on ottanut vastaan ydinaineet;

iii) jos ydinaineet ovat tarkoitetut reaktoriin, joka on kuljetusvälineen osa, ennen kuin tämän reaktorin käyttämiseen asianmukaisen luvan saanut henkilö on ottanut vastaan ydinaineet;

iv) ennen kuin ydinaineet on purettu kuljetusvälineestä, jolla ne ovat tulleet sopimukseen kuulumattoman valtion alueelle, jos ne on lähetetty tässä valtiossa olevalle henkilölle.

b) Laitoksen haltija on vastuussa kaikista vahingoista tämän yleissopimuksen mukaan, jos osoitetaan, että ne ovat aiheutuneet ydintapahtumasta, joka on sattunut laitoksen ulkopuolella kuljetettaessa ydinaineita laitokseen, vain jos ydintapahtuma sattuu

i) sen jälkeen kuin vastuu ydintapahtumista, jotka ovat aiheutuneet ydinaineista, on siirtynyt hänelle toiselta laitoksenhaltijalta kirjallisen sopimuksen nimenomaisen määräyksen nojalla;

ii) ellei sellaista nimenomaista määräystä ole, sen jälkeen kuin hän on ottanut ydinaineet vastaan;

iii) sen jälkeen kuin hän on ottanut vastaan ydinaineet henkilöltä, joka on kuljetusvälineen osana olevan reaktorin haltija; mutta

iv) sen jälkeen kuin ydinaineet on lastattu kuljetusvälineeseen, jolla sopimukseen kuulumattomassa valtiossa oleva henkilö lähettää ne laitoksenhaltijan kirjallisella suostumuksella tämän valtion alueelta.

c) Tämän yleissopimuksen mukaan vastuussa olevan laitoksenhaltijan on luovutettava rahdinkuljettajalle todistus, jonka on antanut vakuutuksenantaja tai 10 artiklan mukaisen muun taloudellisen takuun antaja. Todistuksesta tulee ilmetä laitoksenhaltijan nimi ja osoite sekä takuun määrä, laatu ja kestoaika; henkilö, joka on antanut todistuksen tai jonka puolesta se on annettu, ei voi kiistää siinä olevia tietoja. Todistuksesta on myös ilmettävä ydinaineet ja matka, jota vakuutus tai takuu tarkoittaa, ja sen tulee sisältää asianomaisen julkisen viranomaisen selitys, että laitoksenhaltijaksi ilmoitettu henkilö on tämän sopimuksen tarkoittama ydinlaitoksen haltija.

d) Sopimusvaltion laissa voidaan määrätä, että siinä mainituin ehdoin ja ottamalla huomioon 10 a artiklan säännökset rahdinkuljettaja voi omasta anomuksestaan ja tämän sopimusvaltion alueella sijaitsevan ydinvoimalaitoksen haltijan suostumuksella asianomaisen julkisen viranomaisen päätöksellä olla laitoksenhaltijan asemesta vastuussa syntyneistä vahingoista tämän yleissopimuksen mukaan. Tässä tapauksessa katsotaan rahdinkuljettaja yleissopimusta sovellettaessa ydinaineiden kuljetuksen aikana sattuneiden vahinkojen osalta kysymyksessä olevan valtion alueella sijaitsevan ydinlaitoksen haltijaksi.

5 artikla

a) Jos ydintapahtuman aiheuttaneet ydinpolttoaineet tai radioaktiiviset tuotteet tai jätteet ovat olleet useiden ydinlaitosten hallussa ja ovat ydinlaitoksessa vahingon tapahtuessa, ei kukaan laitoksenhaltija, jonka hallussa ne ovat olleet aikaisemmin, ole vastuussa vahingosta.

b) Jos vahinko on kuitenkin aiheutunut ydintapahtumasta, joka on sattunut ydinlaitoksessa ja koskee vain ydinaineita, jotka on varastoitu sinne tilapäisesti kuljetuksen aikana, ydinlaitoksen haltija ei ole vastuussa, jos toinen laitoksenhaltija tai henkilö on vastuussa 4 artiklan mukaan.

c) Jos ydinpolttoaineet tai radioaktiiviset tuotteet tai jätteet, joista ydintapahtuma on aiheutunut, ovat olleet useissa ydinlaitoksissa eivätkä ole ydinlaitoksessa vahingon tapahtuessa, ei vahingosta ole vastuussa kukaan muu kuin sen ydinlaitoksen haltija, jossa ne viimeksi olivat ennen vahingon tapahtumista, tai se haltija, joka myöhemmin on ottanut ne vastaan.

d) Jos useat laitoksenhaltijat ovat tämän yleissopimuksen mukaan vastuussa samasta vahingosta, he vastaavat siitä omasta ja toistensa puolesta; kuitenkin niin, että jos vastuu johtuu vahingosta, joka on aiheutunut kuljetettavina olevia ydinaineita koskevasta ydintapahtumasta joko samassa kuljetusneuvossa tai, kun on kysymys kuljetuksen aikana tapahtuneesta tilapäisestä varastoinnista, samassa ydinlaitoksessa, mainittujen laitoksenhaltijain yhteenlasketun vastuun enimmäismäärä on sama kuin jonkun laitoksenhaltijan korkein vastuu 7 artiklan mukaan. Missään tapauksessa ei laitoksenhaltijan vastuu ydintapahtuman johdosta voi olla suurempi kuin hänen vastuunsa on 7 artiklan mukaan.

6 artikla

a) Vahingonkorvausvaadetta ydintapahtuman aiheuttamasta vahingosta ei voida esittää muuta kuin laitoksenhaltijaa vastaan, joka tämän yleissopimuksen mukaan on vastuussa vahingosta, tai, jos kanteen nostaminen suoraan vakuutuksenantajaa tai 10 artiklan mukaisen takuun antajaa vastaan on sallittu kansallisen lain perusteella, vakuutuksenantajaa tai taloudellisen takuun antajaa vastaan.

b) Jollei tässä artiklassa toisin määrätä, kukaan muu henkilö ei ole vastuussa ydintapahtuman aiheuttamasta vahingosta; tämä määräys ei kuitenkaan vaikuta sellaisten kansainvälisten kuljetusta koskevien sopimusten soveltamiseen, jotka ovat voimassa tai avoinna allekirjoittamista, ratifioimista tai liittymistä varten tämän yleissopimuksen allekirjoituspäivänä.

c) i) Mikään tässä yleissopimuksessa ei vaikuta:

1. henkilön vastuuseen ydinvahingosta, jonka on aiheuttanut ydintapahtuma, josta laitoksenhaltija 3 artiklan a) ii) 1 ja 2 kohdan tai 9 artiklan nojalla ei ole vastuussa tämän yleissopimuksen mukaan ja joka on johtunut tämän henkilön vahingoittamisen tarkoituksessa tekemästä toimesta tai laiminlyönnistä;

2. kuljetusvälineessä olevan reaktorin käyttöön asianmukaisesti luvan saaneen henkilön vastuuseen vahingosta, jonka ydintapahtuma on aiheuttanut, kun laitoksenhaltija ei ole vastuussa sellaisesta vahingosta 4 artiklan a) iii tai b) iii kohdan mukaan.

ii) Laitoksenhaltija ei ole vastuussa tähän sopimukseen kuulumattomissa tapauksissa vahingosta, jonka ydintapahtuma on aiheuttanut, ellei ole käytetty 7 artiklan c kohdassa tarkoitettua oikeutta, ja silloin vain siinä määrin kuin kansallinen laki tai sen sopimusvaltion laki, jonka alueella vastuussa olevan laitoksenhaltijan ydinlaitos sijaitsee, sisältää erityismääräyksiä kuljetusvälineelle aiheutuneesta vahingosta.

d) Jokainen henkilö, joka on suorittanut korvausta ydintapahtuman aiheuttamasta vahingosta jonkin tämän artiklan b kohdassa tarkoitetun kansainvälisen sopimuksen nojalla tai sopimukseen kuulumattoman valtion lain nojalla, saa suorittamaansa määrään saakka samat oikeudet kuin vahingonkärsijällä, jolle hän on korvausta suorittanut, oli tämän yleissopimuksen mukaan.

e) Jokainen henkilö, jolla on pääasiallinen toimipaikka sopimusvaltion alueella tai joka on sellaisen henkilön palveluksessa ja joka on suorittanut korvausta vahingosta, jonka on aiheuttanut sopimukseen kuulumattoman valtion alueella sattunut ydintapahtuma, tai joka on sattunut tällaisen valtion alueella, saa suorittamaansa määrään saakka samat oikeudet, jotka siten korvauksen saaneella henkilöllä olisi ollut laitoksenhaltijaa vastaan, ellei 2 artiklan määräystä olisi.

f) Laitoksenhaltijalla on takautumisoikeus vain

i) jos ydintapahtumasta johtunut vahinko on aiheutunut tahallisesta vahinkoa tarkoittaneesta teosta tai laiminlyömisestä, tahallisen teon tai laiminlyönnin suorittanutta luonnollista henkilöä vastaan;

ii) jos ja siinä määrin kuin siitä on niinenomaan sovittu sopimuksessa;

g) Siinä määrin kuin laitoksenhaltijalla on tämän artiklan f kohdan mukaan takautumisoikeus jotakin henkilöä vastaan, tällä henkilöllä ei ole tämän artiklan d tai e kohtien mukaista oikeutta laitoksenhaltijaa vastaan.

h) Jos määräykset, jotka koskevat kansallista tai julkista sairausvakuutus-, sosiaaliturva- tai työntekijäin tapaturma- tai ammattitautivakuutusjärjestelmiä, sisältävät korvauksen ydintapahtuman aiheuttamasta vahingosta, riippuvat sellaisten järjestelmien mukaan korvausta saavien oikeudet ja sellaisiin järjestelmiin perustuvat takaisinsaantioikeudet sopimusvaltion laista taikka sellaisten hallitusten välisten järjestöjen määräyksistä, jotka ovat vahvistaneet mainitunlaisia järjestelmiä.

7 artikla

a) Ydintapahtuman aiheuttamasta vahingosta maksettavien korvausten yhteismäärä ei voi ylittää tämän artiklan mukaisesti vahvistettua vastuun enimmäismäärää.

b) Laitoksenhaltijan ydintapahtuman aiheuttamista vahingoista johtuvan vastuun enimmäismäärä on 15000000 Euroopan maksusopimuksen yksikköä siten kuin se on määritelty tämän yleissopimuksen tekopäivänä (jäljempänä "maksuyksikkö"). Sopimusvaltio voi kuitenkin, ottaen huomioon laitoksenhaltijan mahdollisuuden saada vakuutus tai muu 10 artiklan mukainen taloudellinen takuu, lainsäädännössään määrätä tätä korkeamman tai alhaisemman vastuun määrän, ei kuitenkaan 5000000 maksuyksikköä alempaa määrää. Nämä määrät voidaan muuttaa kansalliseksi valuutaksi pyöreinä summina.

c) Jokainen sopimusvaltio voi säätää, että 3 artiklan a) ii) 2 kohdassa mainittua poikkeusta ei sovelleta, edellyttäen, että kuljetusvälineeseen kohdistuneen vahingon vastuuseen sisällyttäminen ei missään tapauksessa saa johtaa siihen, että laitoksenhaltijan vastuu muusta vahingosta alenee 5000000 maksuyksikköä pienempään määrään.

d) Sopimusvaltion alueella sijaitsevien ydinlaitoksen haltijoille tämän artiklan b kohdan perusteella vahvistettu vastuumäärä niin myös sopimusvaltion lainsäädännössä tämän artiklan c kohdan mukaisesti annetut määräykset ovat voimassa tällaisen laitoksenhaltijan vastuuseen riippumatta siitä, missä ydintapahtuma sattuu.

e) Sopimusvaltio voi alueensa kautta tapahtuvan ydinaineiden kuljettamisen ehdoksi määrätä, että ulkomaisen laitoksenhaltijan enimmäisvastuuta korotetaan, jos sopimusvaltio katsoo, että tämä määrä ei riittävästi peitä ydintapahtumavaaraa kauttakulun aikana, kuitenkin siten, että korotettu enimmäismäärä ei saa ylittää sopimusvaltion omalla alueella sijaitsevien ydinlaitosten haltijoille vahvistettua enimmäismäärää.

f) Tämän artiklan e kohdan määräyksiä ei sovelleta

i) merikuljetukseen, milloin kansainvälisen oikeuden mukaan on olemassa oikeus pakottavan vaaran uhatessa hakea hätäsatamaa kysymyksessä olevan sopimusvaltion alueella tai oikeus vaarattomaan kauttakulkuun sen alueen läpi; tai

ii) ilmakuljetukseen, milloin sopimuksen tai kansainvälisen oikeuden mukaan on olemassa oikeus lentää kysymyksessä olevan sopimusvaltion alueen ylitse tai laskeutua sen alueelle.

g) Korkoja ja kustannuksia, jotka tämän yleissopimuksen mukaista korvausvaatimusta käsitellyt tuomioistuin on määrännyt maksettaviksi, ei ole katsottava tämän yleissopimuksen tarkoittamiksi korvauksiksi ja laitoksenhaltijan on maksettava ne niiden korvausmäärien lisäksi, joista hän voi olla vastuussa tämän artiklan nojalla.

8 artikla

a) Oikeus korvaukseen tämän yleissopimuksen mukaan vanhentuu, ellei kannetta ole pantu vireille 10 vuodessa ydintapahtuman sattumisesta lukien. Laitoksen sijaintimaan laissa voidaan kuitenkin määrätä 10 vuotta pitempi vanhentumisaika, jos vastuussa olevan laitoksen sijaintimaa on huolehtinut siitä, että laitoksenhaltijan vastuu korvauskanteista, jotka on pantu vireille 10 vuoden määräajan jälkeen ja määräajan pidentämisajan kuluessa, on katettu. Tämä vanhentumisajan pidentäminen ei kuitenkaan missään tapauksessa saa vaikuttaa niiden henkilöiden korvausoikeuteen tämän yleissopimuksen mukaan, jotka ovat panneet vireille kanteen laitoksenhaltijaa vastaan hengen menetyksen tai henkilövahinkojen nojalla ennen mainitun 10 vuoden määräajan päättymistä.

b) Jos vahinko on aiheutunut ydintapahtumasta, joka on johtunut ydinpolttoaineista tai radioaktiivisista tuotteista tai jätteistä, jotka tapahtuman sattuessa oli varastettu, kadotettu tai hylätty ja joita ei ollut otettu uudelleen haltuun, lasketaan a kohdassa mainittu määräaika ydintapahtumasta lukien, mutta aika ei missään tapauksessa saa ylittää 20 vuotta laskettuna siitä päivästä, jolloin varkaus, katoaminen tai hylkääminen tapahtui.

c) Kansallisella lainsäädännöllä voidaan määrätä aika, joka ei ole 2 vuotta lyhyempi, oikeuden vanhentumiselle tai lakkaamiselle, luettuna joko siitä päivästä, jolloin vahingonkärsijä sai tiedon tai hänen olisi kohtuullista huolellisuutta noudattaen pitänyt saada tieto sekä vahingosta että vastuussa olevasta laitoksenhaltijasta, edellyttäen, ettei tämän artiklan a ja b kohdan mukaisesti vahvistettua määräaikaa ole ylitetty.

d) Milloin 13 artiklan c) ii kohdan määräyksiä on sovellettava, ei oikeus korvaukseen kuitenkaan raukea, jos tämän artiklan a kohdassa mainitussa määräajassa,

i) ennen kuin 17 artiklassa mainittu tuomioistuin on antanut päätöksensä, kanne on pantu vireille jossakin niistä tuomioistuimista, jotka mainittu tuomioistuin voi valita; jos mainittu tuomioistuin päättää, että pätevä tuomioistuin on muu kuin se, jossa kanne on ollut vireillä, on mainitun tuomioistuimen määrättävä määräaika, jonka kuluessa kanne on pantava vireille näin osoitetussa pätevässä tuomioistuimessa; tai

ii) sopimusvaltiolle on tehty esitys siitä, että se pyytäisi tuomioistuinta määräämään 13 artiklan c) ii kohdan mukaisen pätevän tuomioistuimen, ja kanne on pantu vireille edellä tarkoitetun ratkaisun jälkeen kansainvälisen tuomioistuimen määräämässä ajassa.

e) Jollei kansallisessa lainsäädännössä toisin määrätä, on henkilöllä, joka on kärsinyt ydintapahtuman johdosta vahingon ja joka on pannut korvauskanteen vireille tässä artiklassa mainitussa määräajassa, oikeus muuttaa vaatimustaan, jos vahinko on pahentunut määräajan päättymisen jälkeen, edellyttäen, että asianomainen tuomioistuin ei ole lopullisesti ratkaissut asiaa.

9 artikla

Laitoksenhaltija ei ole vastuussa vahingosta, jonka on aiheuttanut ydintapahtuma, joka on suoranaisesti johtunut aseellisesta selkkauksesta, vihollisuuksista, sisällissodasta, kapinasta tai, ellei sen sopimusvaltion laissa, jonka alueella ydinlaitos sijaitsee, toisin määrätä, vakavasta poikkeuksellisen luontoisesta luonnonmullistuksesta.

10 artikla

a) Laitoksenhaltija on velvollinen peittääkseen tämän yleissopimuksen mukaisen vastuun, ottamaan ja pitämään voimassa 7 artiklan mukaiseen määrään asti vakuutuksen tai muun taloudellisen takuun, joka luonteeltaan ja ehdoiltaan vastaa asianomaisen julkisen viranomaisen antamia määräyksiä.

b) Vakuutuksenantaja tai se, joka on antanut muun taloudellisen takuun, ei voi tilapäisesti tai lopullisesti lakkauttaa tämän artiklan a kohdassa tarkoitettua vakuutusta tai muuta taloudellista takuuta jättämättä siitä ennakolta kirjallista ilmoitusta asianomaiselle julkiselle viranomaiselle vähintään 2 kuukautta aikaisemmin tai, jos vakuutus tai taloudellinen takuu koskee ydinaineiden kuljetusta, sinä aikana, jolloin kuljetus jatkuu.

c) Vakuutuksen, jälleenvakuutuksen tai muun taloudellisen takuun perusteella maksettavia määriä ei voida käyttää muuhun tarkoitukseen kuin ydintapahtuman aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen.

11 artikla

Vahingonkorvauksen laadusta, muodosta ja laajuudesta tämän yleissopimuksen rajoissa sekä korvausten oikeudenmukaisesta jakamisesta määrätään kansallisella lainsäädännöllä.

12 artikla

Vahingonkorvaukset, jotka on maksettava tämän yleissopimuksen mukaan, vakuutus- ja jälleenvakuutusmaksut, vakuutuksen, jälleenvakuutuksen tai muun taloudellisen takuun nojalla 10 artiklan mukaan suoritettavat määrät sekä 7 artiklan g kohdassa tarkoitetut korot ja kustannukset ovat vapaasti siirrettävissä sopimusvaltioitten raha-alueiden välillä.

13 artikla

a) Ellei tässä artiklassa toisin määrätä, ovat vain sen sopimusvaltion tuomioistuimet, jonka alueella ydintapahtuma sattui, pätevät käsittelemään 3, 4, 6 artiklan a kohdan sekä 6 artiklan e kohdan nojalla vireille pantuja kanteita.

b) Kun ydintapahtuma on sattunut sopimusvaltioiden alueen ulkopuolella tai kun ydintapahtuman paikka ei ole varmuudella määrättävissä, on sellaiset kanteet pantava vireille sen sopimusvaltion tuomioistuimissa, jonka alueella vastuussa olevan haltijan ydinlaitos sijaitsee. c) Jos useamman sopimuspuolen tuomioistuimet olisivat päteviä tämän artiklan a tai b kohdan mukaan, on tuomiovalta

i) jos ydintapahtuma on sattunut osittain kaikkien sopimusvaltioiden alueen ulkopuolella ja osittain vain yhden sopimusvaltion alueella, tämän sopimusvaltion tuomioistuimilla; ja

ii) kaikissa muissa tapauksissa sen sopimusvaltion tuomioistuimilla, jotka jonkun sopimusvaltion pyynnöstä on tuomioistuimiksi, joille asia suoranaisimmin kuuluu, määrännyt 17 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin.

d) Tämän artiklan mukaisesti pätevän tuomioistuimen julistama päätös tai yksipuolinen tuomio on, kun se voidaan panna täytäntöön tuomioistuimen soveltaman lain mukaisesti, täytäntöönpanokelpoinen myös jokaisessa muussa sopimusvaltiossa niin pian kuin asianomaisen sopimusvaltion määräämät muodollisuudet on täytetty. Asian aineellinen uudelleen tutkiminen ei ole sallittu. Edellä olevat määräykset eivät koske päätöksiä, jotka eivät ole saavuttaneet lain voimaa.

e) Jos korvauskanne pannaan vireille sopimusvaltiota vastaan, joka laitoksenhaltijana on vastuussa tämän yleissopimuksen mukaan, mainittu sopimusvaltio ei voi vedota mihinkään vapauteen tuomiovallan alaisuudesta tämän artiklan nojalla pätevässä tuomioistuimessa, lukuunottamatta täytäntöönpanotoimia.

14 artikla

a) Tätä yleissopimusta on sovellettava harjoittamatta mitään syrjintää kansalaisuuden, kotipaikan tai asuinpaikan perusteella.

b) "Kansallisella lailla" ja "kansallisella lainsäädännöllä" tarkoitetaan sen valtion kansallista lakia tai kansallista lainsäädäntöä, jonka tuomioistuin tämän yleissopimuksen mukaan on pätevä tuomitsemaan ydintapahtumasta johtuvista vaatimuksista, ja mainittua lakia tai lainsäädäntöä on sovellettava kaikkiin asia- ja oikeudenkäyntijärjestyskysymyksiin, joista ei ole erityisiä määräyksiä tässä yleissopimuksessa.

c) Kansallista lakia ja kansallista lainsäädäntöä on sovellettava harjoittamatta mitään syrjintää kansalaisuuden, kotipaikan tai asuinpaikan perusteella.

15 artikla

a) Kukin sopimusvaltio voi ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, joita se pitää tarpeellisina tämän yleissopimuksen mukaisen korvauksen lisäämiseksi.

b) Sikäli kuin vahingon korvaamiseen käytetään valtion varoja 7 artiklan mukaisen 5 000 000 maksuyksikön ylittävältä osalta, voidaan sellainen toimenpide toteuttaa missä muodossa tahansa, vaikkakin siten poikettaisiin tämän yleissopimuksen määräyksistä.

16 artikla

Johtokunnan 1 artiklan a) ii ja iii kohdan sekä 1 artiklan b kohdan mukaiset päätökset on tehtävä sopimusvaltiota edustavien jäsenten yksimielisellä suostumuksella.

17 artikla

Kaikki tämän yleissopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevat erimielisyydet kahden tai useamman sopimusvaltion välillä tutkii johtokunta, ja jollei sovintoratkaisuun päästä, asia siirretään jonkun asianomaisen sopimusvaltion pyynnöstä sen tuomioistuimen ratkaistavaksi, joka on perustettu turvallisuusvalvonnan järjestämistä ydinenergian alalla koskevalla, 20 päivänä joulukuuta 1957 tehdyllä yleissopimuksella.

18 artikla

a) Varaumia, jotka koskevat yhtä tai useampia tämän yleissopimuksen määräyksiä, voidaan esittää koska tahansa ennen tämän yleissopimuksen ratifioimista tai siihen liittymistä taikka ennen 23 artiklassa mainitun ilmoituksen antamista siinä mainitun tai mainittujen alueiden osalta ja ne ovat sallittuja ainoastaan allekirjoittajavaltioiden nimenomaisella suostumuksella.

b) Tällaista suostumusta ei kuitenkaan vaadita allekirjoittajavaltion osalta, joka ei itse ole ratifioinut tätä yleissopimusta kahdentoista kuukauden määräajassa siitä päivästä lukien, jolloin järjestön pääsihteeri 24 artiklan mukaisesti on tiedottanut sille varautumasta.

c) Tämän artiklan mukaisesti hyväksytty varauma voidaan koska tahansa peruuttaa ilmoittamalla siitä järjestön pääsihteerille.

19 artikla

a) Tämä yleissopimus on ratifioitava. Ratifioimiskirjat talletetaan järjestön pääsihteerin huostaan.

b) Tämä yleissopimus tulee voimaan kun vähintään viisi allekirjoittajaa on tallettanut ratifioimiskirjansa. Kunkin allekirjoittajan osalta, joka ratifioi sen myöhemmin, tämä yleissopimus tulee voimaan heti kun sen ratifioimiskirja on talletettu.

20 artikla

Muutokset tähän yleissopimukseen on hyväksyttävä kaikkien sopimusvaltioiden keskinäisellä sopimuksella. Ne tulevat voimaan, kun kaksi kolmannesta sopimusvaltioista on ne ratifioinut tai vahvistanut. Sopimusvaltion osalta, joka ratifioi tai vahvistaa ne myöhemmin, muutokset tulevat voimaan siitä päivästä lukien, jolloin ratifioiminen tai vahvistaminen on tapahtunut.

21 artikla

a) Sellaisen järjestössä jäsenenä olevan tai siihen liittyneen maan hallitus, joka ei ole tämän yleissopimuksen allekirjoittajavaltio, voi liittyä yleissopimukseen ilmoittamalla siitä järjestön pääsihteerille.

b) Sellaisen muun maan hallitus, joka ei ole tämän yleissopimuksen allekirjoittajavaltio, voi liittyä yleissopimukseen ilmoittamalla siitä järjestön pääsihteerille ja sopimusvaltioiden yksimielisellä suostumuksella. Liittyminen tulee voimaan tämän suostumuksen antamispäivästä lukien.

22 artikla

a) Tämä yleissopimus on voimassa kymmenen vuotta sen voimaantulopäivästä lukien. Kukin sopimusvaltio voi osaltaan lopettaa tämän yleissopimuksen soveltamisen mainitun ajan umpeenkuluttua tekemällä siitä ennakolta kahtatoista kuukautta aikaisemmin ilmoituksen järjestön pääsihteerille.

b) Niiden sopimusvaltioiden osalta, jotka eivät ole tämän artiklan a kohdan mukaan lopettaneet sopimuksen soveltamista, jää sopimus voimaan kymmenen vuoden kuluttua vielä viideksi vuodeksi ja sen jälkeen jatkuvasti viisivuotiskausiksi niiden sopimusvaltioiden osalta, jotka eivät ole lopettaneet sen soveltamista tällaisen viisivuotiskauden päättyessä tekemällä tästä kahtatoista kuukautta aikaisemmin ennakkoilmoituksen järjestön pääsihteerille.

c) Järjestön pääsihteerin on viiden vuoden kuluttua yleissopimuksen voimaantulopäivästä tai sopimusvaltion pyynnöstä jonakin muuna ajankohtana kuuden kuukauden kuluessa pyynnön esittämisestä lukien kutsuttava koolle konferenssi harkitsemaan tämän yleissopimuksen tarkistamista.

23 artikla

a) Tämä yleissopimus on voimassa sopimusvaltioiden emäalueilla.

b) Kukin allekirjoittaja- tai sopimusvaltio voi tämän yleissopimuksen allekirjoittaessaan tai ratifioidessaan tai siihen liittyessään tai minä myöhempänä ajankohtana tahansa tiedoittaa järjestön pääsihteerille tehdyllä ilmoituksella, että tätä yleissopimusta sovelletaan niillä sopimusvaltioon kuuluvilla alueilla - ne alueet mukaanluettuina, joista tämä valtio vastaa kansainvälisissä suhteissa -, joissa tätä yleissopimusta ei ole sovellettava tämän artiklan a kohdan mukaisesti ja jotka on mainittu tässä ilmoituksessa. Sellainen ilmoitus voidaan sitä koskevan alueen tai alueiden osalta peruuttaa tekemällä tästä kaksitoista kuukautta aikaisemmin ilmoitus järjestön pääsihteerille.

c) Kaikki sopimuspuolen alueet - ne alueet mukaanluettuina, joista sopimusvaltio on vastuussa kansainvälisissä suhteissa -, joiden osalta tämä sopimus ei ole voimassa, katsotaan tätä yleissopimusta sovellettaessa sopimusvaltioihin kuulumattomien valtioiden alueiksi.

24 artikla

Järjestön pääsihteeri tiedottaa kaikille allekirjoittajille ja hallituksille, jotka ovat liittyneet yleissopimukseen, ratifioimiskirjojen, liittymistä ja eroamista koskevien asiakirjojen vastaanottamisesta samoin kuin 23 artiklan nojalla tehdyistä ilmoituksista ja johtokunnan 1 artiklan a) ii ja iii kohdan ja 1 artiklan b kohdan nojalla tekemistä päätöksistä. Hänen tulee myös ilmoittaa niille tämän yleissopimuksen voimaantulopäivästä, yleissopimukseen tehtyjen muutosten sanamuodoista ja voimaantulopäivästä samoinkuin 18 artiklan mukaisesti tehdyistä varaumista.

Liite I

Seuraavat varaumat on hyväksytty allekirjoitettaessa tätä yleissopimusta tai allekirjoitettaessa lisäpöytäkirjaa:

1. 6 artiklan a ja c) i kohta

Saksan Liittotasavallan, Itävallan Tasavallan ja Kreikan Kuningaskunnan hallitusten varauma

Varauma oikeudesta jättää kansallisen lain säännöksellä voimaan muun henkilön kuin ydinvoimalaitoksen haltijan vastuu, edellyttäen, että tämä korvausvastuu on täysin katettu, myös aiheettoman oikeudenkäynnin varalta, vakuutuksella tai muulla taloudellisella takuulla, josta laitoksenhaltija on huolehtinut, taikka valtion takuulla.

2. 6 artiklan b ja d kohta

Itävallan Tasavallan, Kreikan Kuningaskunnan, Norjan Kuningaskunnan ja Ruotsin Kuningaskunnan hallitusten varauma 1)

(1) Suomi on tehnyt tämän varauman yleissopimuksen 18 artiklan a kohdan mukaisesti ja se on kaikkien allekirjoittajavaltioiden hyväksymä.)

Varauma oikeudesta pitää niitä kansallisia lakeja, jotka sisältävät 6 artiklan b kohdassa tarkoitettuja kansainvälisiä sopimuksia vastaavia määräyksiä, kansainvälisinä sopimuksina 6 artiklan b ja d kohdan mielessä.

3. 8 artiklan a kohta:

Saksan Liittotasavallan ja Itävallan Tasavallan hallitusten varauma.

Varauma oikeudesta säätää Saksan Liittotasavallan, vastaavasti Itävallan Tasavallan alueella sattuvien ydintapahtumien suhteen pitempi kuin 10 vuoden vanhentumisaika, jos on ryhdytty toimenpiteisiin laitoksenhaltijan vastuun kattamiseksi kaikkien korvauskanteiden suhteen, jotka on pantu vireille 10 vuoden määräajan jälkeen ja sellaisen pitemmän määräajan kuluessa.

4. 9 artikla:

Saksan Liittotasavallan ja Itävallan Tasavallan hallituksen varauma.

Varauma oikeudesta edellyttää Saksan Liittotasavallan, vastaavasti Itävallan Tasavallan alueella sattuvien ydintapahtumien suhteen, että laitoksenhaltija on vastuussa sellaisen ydintapahtuman aiheuttamasta vahingosta, joka on suoranaisesti johtunut aseellisesta selkkauksesta, vihollisuuksista, sisällissodasta, kapinasta tai vakavasta poikkeuksellisen luontoisesta luonnonmullistuksesta.

5. 19 artikla:

Saksan Liittotasavallan, Itävallan Tasavallan ja Kreikan Kuningaskunnan hallitusten varauma

Varauma oikeudesta katsoa tämän yleissopimuksen ratifioimisen sisältävän velvollisuuden kansainvälisen oikeuden mukaan sisällyttää kansalliseen lainsäädäntöön vahingonkorvausvastuuta ydinvoiman alalla koskevia määräyksiä tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti.

Liite II

Tämän yleissopimuksen ei voida tulkita riistävän siltä sopimusvaltiolta, jonka alueella toisen sopimusvaltion alueella sattuneesta ydintapahtumasta on aiheutunut vahinkoa, takautumisoikeutta, joka sillä voi olla kansainvälisen oikeuden mukaan.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat ovat siihen asianmukaisesti valtuutettuina allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

Tehty Pariisissa 29 päivänä heinäkuuta 1960 englannin, ranskan, saksan, espanjan, italian ja hollannin kielellä yhtenä kappaleena, joka jää talletettavaksi Euroopan taloudellisen yhteistoiminnan järjestön pääsihteerin huostaan, joka toimittaa siitä oikeaksi vahvistetun jäljennöksen kaikille allekirjoittajille.

LISÄPÖYTÄKIRJA yleissopimukseen vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla

II

(Loppumääräykset)

a) Tämän lisäpöytäkirjan määräykset muodostavat erottamattoman osan 29 päivänä heinäkuuta 1960 allekirjoitetusta yleissopimuksesta vahingonkorvausvastuusta ydinenergian alalla (jota tämän jälkeen kutsutaan "yleissopimukseksi").

b) Tämä lisäpöytäkirja on ratifioitava tai vahvistettava. Tätä lisäpöytäkirjaa koskeva ratifiointikirja on talletettava taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön pääsihteerin huostaan. Tämän lisäpöytäkirjan vahvistusta koskeva ilmoitus on hänelle toimitettava.

c) Tämän lisäpöytäkirjan allekirjoittaneet valtiot, jotka ovat jo ratifioineet yleissopimuksen, sitoutuvat ratifioimaan tai vahvistamaan tämän lisäpöytäkirjan mahdollisimman pian. Lisäpöytäkirjan allekirjoittaneet muut valtiot sitoutuvat ratifioimaan tai vahvistamaan sen samanaikaisesti yleissopimuksen ratifioinnin kanssa. Liittyminen yleissopimukseen hyväksytään vain, jos se tapahtuu tämän lisäpöytäkirjan liittymisen yhteydessä.

d) Järjestön pääsihteeri ilmoittaa kaikille allekirjoittajavaltioille samoin kuin liittyneille valtioille jokaisen ratifiointikirjan tai jokaisen vahvistusta koskevan ilmoituksen vastaanottamisesta.

e) Laskettaessa niiden ratifiointien lukua, jotka tarvitaan 19 artiklan b kohdan mukaan, jotta yleissopimus tulee voimaan, on otettava huomioon vain ne allekirjoittajavaltiot, jotka ovat ratifioineet yleissopimuksen ja ratifioineet tai vahvistaneet tämän lisäpöytäkirjan.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat asianmukaisesti valtuutettuina ovat allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan.

Tehty Pariisissa 28 päivänä tammikuuta 1964 englannin, ranskan, saksan, italian, espanjan ja hollannin kielillä, yhtenä kappaleena, joka on talletettava taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön pääsihteerin huostaan, joka toimittaa siitä oikeaksi todistetun jäljennöksen kaikille allekirjoittajavaltioille.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.