18/1972

Asetus Asetus ydinaseiden sekä muiden joukkotuhoaseiden merenpohjaan ja sen sisustaan asettamisen kieltämistä koskevan sopimuksen voimaansaattamisesta.

Sitten kun eduskunta on 29 päivänä huhtikuuta 1971 hyväksynyt Moskovassa, Lontoossa ja Washingtonissa 11 päivänä helmikuuta 1971 tehdyn ydinaseiden sekä muiden joukkotuhoaseiden merenpohjaan ja sen sisustaan asettamisen kieltämistä koskevan sopimuksen, tasavallan presidentti ratifioinut sopimuksen ja Suomen ratifioimiskirja 8 päivänä kesäkuuta 1971 talletettu Amerikan Yhdysvaltojen, Iso-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan sekä Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton hallitusten huostaan ja sopimus tullut kansainvälisesti voimaan 18 päivänä toukokuuta 1972, säädetään ulkoasiainministerin esittelystä, että sanottu sopimus on voimassa niin kuin siitä on sovittu.

Helsingissä 25 päivänä toukokuuta 1972.

SOPIMUS ydinaseiden sekä muiden joukkotuhoaseiden merenpohjaan ja sen sisustaan asettamisen kieltämiseksi.

Tämän sopimuksen sopimusvaltiot, todeten ihmiskunnan yhteisen edun mukaista olevan edistää merenpohjan tutkimista ja käyttöä rauhanomaisiin tarkoituksiin,

katsoen, että merenpohjassa tapahtuvan ydinasekilvan estäminen palvelee maailmanrauhan säilyttämistä, vähentää kansainvälistä jännitystä ja vahvistaa valtioiden välisiä ystävällisiä suhteita,

vakuuttuneina siitä, että tämä sopimus muodostaa askeleen merenpohjan ja sen sisustan sulkemiseksi asekilvan ulkopuolelle,

vakuuttuneina siitä, että tämä sopimus muodostaa askeleen kohti tiukan ja tehokkaan kansainvälisen valvonnan alaisena tapahtuvaa yleistä ja täydellistä aseidenriisuntaa koskevaa sopimusta, ja päättäneinä jatkaa neuvotteluja tämän päämäärän saavuttamiseksi,

vakuuttuneina siitä, että tämä sopimus tulee edistämään Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan päämääriä ja periaatteita kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaisella tavalla ja loukkaamatta aavan meren vapautta,

ovat sopineet seuraavaa:

1 artikla

Sopimusvaltiot sitoutuvat olemaan asettamatta tai sijoittamatta merenpohjaan ja sen sisustaan 2 artiklassa määritellyn merenpohjavyöhykkeen ulomman rajan ulkopuolelle ydinaseita tai mitään muuta laatua olevia joukkotuhoaseita samoin kuin rakenteita, laukaisulaitteita tai mitään muita sellaisten aseiden varastointia, kokeilua tai käyttöä varten erityisesti suunniteltuja laitteita.

2. Tämän artiklan 1 kohdassa mainittuja sitoumuksia on sovellettava myös samassa kohdassa mainittuun merenpohjavyöhykkeeseen, kuitenkin niin, että sellaisella merenpohjavyöhykkeellä ne eivät koske rannikkovaltiota eivätkä sen aluevesien alla olevaa merenpohjaa.

3. Sopimusvaltiot sitoutuvat olemaan avustamatta, rohkaisematta tai saattamatta mitään valtiota panemaan tämän artiklan 1 kohdassa mainittua toimintaa täytäntöön tai osallistumatta millään muulla tavalla sellaiseen toimintaan.

2 artikla

Tämän sopimuksen tarkoitusta varten 1 artiklassa mainitun merenpohjavyöhykkeen ulkoraja on oleva yhdenmukainen Genevessä 29 päivänä huhtikuuta 1958 allekirjoitetun aluemerta ja lisävyöhykettä koskevan yleissopimuksen II osassa mainitun vyöhykkeen kahdentoista meripeninkulman ulkorajan kanssa ja se on mitattava sanotun yleissopimuksen I osan II osaston määräysten ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti.

3 artikla

1. Tämän sopimuksen päämäärän edistämiseksi ja sen määräysten noudattamisen turvaamiseksi jokaisella sopimusvaltiolla on oleva oikeus tarkkailemalla todeta muiden sopimusvaltioiden toimintaa merenpohjassa ja sen sisustassa 1 artiklassa mainitun vyöhykkeen ulkopuolella, edellyttäen että tarkkaileminen ei häiritse sellaista toimintaa.

2. Jos tällaisen tarkkailemisen tapahduttua on kohtuullisessa määrin aihetta epäillä sopimuksen asettamien velvoitusten täyttämistä, sopimusvaltion, joka vastaa epäilyjä aiheuttavasta toiminnasta, on neuvoteltava epäilyjen poistamiseksi. Jos epäilyt jatkuvat, sopimusvaltion, jolla on sellaisia epäilyjä, on tiedotettava asiasta muille sopimusvaltioille, ja asianosaisten tulee toimia yhdessä sellaisten lisätarkistustoimenpiteiden aikaansaamiseksi, joista voidaan sopia, mukaanluettuina sellaisten kohteiden, rakenteiden, rakennelmien tai muiden laitteiden sopiva katsastus, joiden kohtuudella voidaan olettaa olevan 1 artiklassa mainittua laatua. Toiminta-alueella olevilla osapuolilla, mukaanluettuna jokainen rannikkovaltio ja jokaisella muulla sitä pyytävällä osapuolella tulee olla oikeus osallistua sellaiseen neuvotteluun ja yhteistoimintaan. Lisätarkistustoimenpiteiden tultua loppuunsuoritetuiksi on sellaiset toimenpiteet alullepanneen osapuolen lähetettävä asianmukainen selonteko muille sopimusvaltioille.

3. Mikäli valtiota, joka vastaa kohtuullisessa määrin epäilyä aiheuttavasta toiminnasta, ei voida tunnistaa tarkkailemalla kohdetta, rakennetta, rakennelmaa tai muuta laitetta, sopimusvaltion, jolla on sellaisia epäilyjä, on tiedotettava asiasta toiminta-alueella oleville sopimusvaltioille ja kaikille muille sopimusvaltioille sekä sopivasti tiedusteltava asiaa näiltä. Mikäli näiden tiedustelujen avulla voidaan vakuuttua siitä, että tietty sopimusvaltio vastaa toiminnasta, tämän sopimusvaltion on neuvoteltava muiden osapuolten kanssa ja oltava yhteistoiminnassa heidän kanssaan tämän artiklan 2 kohdassa säädetyllä tavalla. Ellei (toiminnasta vastaavasta valtiosta voida vakuuttautua näiden tiedustelujen avulla, voi tiedusteleva sopimusvaltio, jonka on kutsuttava muut toimintaalueella olevat osapuolet mukaanluettuina jokainen rannikkovaltio, ja kaikki muut yhteistyötä haluavat osapuolet osallistumaan, ryhtyä lisätarkistustoimenpiteisiin katsastus mukaanluettuna.

4. Jos tämän artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tapahtuva neuvottelu ja yhteistyö eivät ole poistaneet toimintaa koskevia epäilyjä ja tämän sopimuksen asettamien velvoitteiden täyttäminen edelleen muodostaa vakavan kysymyksen, sopimusvaltio voi, Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan säännösten mukaisesti, siirtää asian turvallisuusneuvostolle, joka voi ryhtyä toimintaan peruskirjan mukaisesti.

5. Jokainen sopimusvaltio voi ryhtyä tämän artiklan mukaiseen tarkistukseen käyttäen joko omia keinojaan tai jonkin muun sopimusvaltion täysin tai osittain avustamana taikka tarkoitustenmukaisten kansainvälisten toimenpiteiden avulla Yhdistyneiden Kansakuntien puitteissa ja sen peruskirjan mukaisella tavalla.

6. Tämän sopimuksen mukainen tarkistustoiminta ei saa häiritä muiden sopimusvaltioiden toimintaa ja on se suoritettava ottaen asianmukaisesti huomioon kansainvälisen oikeuden tunnustamat oikeudet mukaanluettuina aavan meren vapaudet ja rannikkovaltioiden oikeudet niiden mannerjalustojen tutkimisen ja hyväksikäytön suhteen.

4 artikla

Minkään tässä sopimuksessa ei ole tulkittava tukevan tai heikentävän jonkin sopimusvaltion asemaa olemassa oleviin kansainvälisiin yleissopimuksiin nähden, mukaan luettuna vuoden 1958 aluemerta ja lisävyöhykettä koskeva yleissopimus, taikka sellaisiin oikeuksiin tahi vaateisiin nähden, joita koskevia väitteitä tällainen valtio saattaa esittää, eikä myöskään mitä tulee sellaisten oikeuksien ja vaateiden tunnustamiseen tai tunnustamatta jättämiseen, mitkä jokin muu valtio väittää itselleen kuuluviksi sen rannikon edustalla olevien vesien, mukaan luettuna muun muassa aluemeret ja lisävyöhykkeet, sekä merenpohjan, mukaan luettuna mannerjalusta, osalta.

5 artikla

Sopimusvaltiot sitoutuvat jatkamaan vilpittömässä mielessä neuvotteluja, jotka koskevat lisätoimenpiteitä aseidenriisunnan alalla merenpohjassa tai sen sisustassa tapahtuvan asekilvan estämiseksi.

6 artikla

Jokainen sopimusvaltio saa esittää muutoksia tähän sopimukseen. Muutokset tulevat voimaan jokaisen sopimusvaltion osalta, joka hyväksyy muutokset, silloin kun sopimusvaltioiden enemmistö on hyväksynyt ne, ja sen jälkeen jokaisen jäljellä olevan sopimusvaltion kohdalla sinä päivänä, jolloin se on ne hyväksynyt.

7 artikla

Viiden vuoden kuluttua tämän sopimuksen voimaantulosta on Genevessä, Sveitsissä pidettävä sopimuksen osapuolten konferenssi tämän sopimuksen soveltamisen tarkistamiseksi, jotta vakuuttauduttaisiin siitä, että sopimuksen johdannossa luetellut tarkoitusperät ja sopimuksen ehdot toteutetaan. Sellaisen tarkistuksen on otettava huomioon asiaan vaikuttava teknologinen kehitys kokonaisuudessaan. Tarkistuskonferenssin tulee päättää osallistuvien osapuolten enemmistön kannan mukaisesti olisiko ja koska lisätarkistuskonferenssi kutsuttava koolle.

8 artikla

Jokaisella sopimusvaltiolla on kansallisen täysivaltaisuutensa perusteella oikeus erota sopimuksesta, jos se katsoo, että poikkeukselliset, tämän sopimuksen asiapiiriin liittyvät tapahtumat ovat vaarantaneet sen elintärkeitä etuja. Sen tulee ilmoittaa tällaisesta eroamisesta kaikille muille sopimusvaltioille sekä Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostolle kolme kuukautta etukäteen. Tällaisen ilmoituksen tulee sisältää selitys niistä poikkeuksellisista tapahtumista, joiden se katsoo vaarantaneen elintärkeitä etujaan.

9 artikla

Tämän sopimuksen määräykset eivät millään tavalla koske sopimusvaltioiden sitoumuksia ydinaseista vapaita vyöhykkeitä perustavien kansainvälisten sopimusten perusteella.

10 artikla

1. Tämä sopimus on avoinna allekirjoittamista varten kaikille valtioille. Jokainen valtio, joka ei allekirjoita sopimusta ennen sen voimaantuloa tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti, saa liittyä siihen milloin tahansa.

2. Tämä sopimus on allekirjoittajavaltioiden ratifioitava. Ratifioimis- ja liittymiskirjat on talletettava Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton, Iso-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan ja Amerikan Yhdysvaltojen hallitusten huostaan, jotka täten nimetään tallettajahallituksiksi.

3. Tämä sopimus tulee voimaan, kun kahdenkymmenenkahden hallituksen, mukaanlukien sopimuksen tallettajiksi nimettyjen hallitusten, ratifioimiskirjat on talletettu.

4. Niiden valtioiden osalta, joiden ratifioimis- tai liittymiskirjat talletetaan tämän sopimuksen voimaantulon jälkeen, se tulee voimaan niiden ratifioimis. tai liittymiskirjan tallettamispäivänä.

5. Tallettajahallitusten tulee viipymättä ilmoittaa jokaisen sopimuksen allekirjoittaneen ja siihen liittyvän valtion hallitukselle kunkin allekirjoituksen päivämäärä, kunkin ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisen päivämäärä, tämän sopimuksen voimaantulon päivämäärä, ja muiden tiedonantojen vastaanottamisesta.

6. Tallettajahallitusten on rekisteröitävä tämä sopimus Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaisesti.

11 artikla

Tämä sopimus, jonka kiinan-, englannin-, ranskan-, venäjän- ja espanjankieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, on talletettava tallettajahallitusten arkistoihin. Tämän sopimuksen asianmukaisesti todistetut jäljennökset on tallettajahallitusten lähetettävä sen allekirjoittaneiden ja siihen liittyvien valtioiden hallituksille.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet asianmukaisesti siihen valtuutettuina ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty kolmena kappaleena Moskovassa, Lontoossa ja Washingtonissa 11 päivänä helmikuuta tuhat yhdeksänsataa seitsemänkymmentäyksi.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.