27/1971

Annettu: 16.07.1971

Asetus Portugalin kanssa tulon ja omaisuuden kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta

Sitten kun Suomen ja Portugalin välillä tulon ja omaisuuden kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi Helsingissä 27 päivänä huhtikuuta 1970 allekirjoitetun sopimuksen eräät määräykset on 7 päivänä toukokuuta 1971 annetulla, myös Ahvenanmaan maakuntapäivien osaltaan hyväksymällä lailla (606/71) hyväksytty, tasavallan presidentti ratifioinut sopimuksen ja ratifioimiskirjat 14 päivänä kesäkuuta 1971 vaihdettu, säädetään ulkoasiainministerin esittelystä, että sanottu sopimus on voimassa niin kuin siitä on sovittu.

Tarkempia määräyksiä sopimuksen määräysten soveltamisesta antaa tarvittaessa valtiovarainministeriö.

Helsingissä 16 päivänä heinäkuuta 1971.

Sopimusteksti

(Suomennos)

Suomen hallituksen ja Portugalin hallituksen välinen sopimus tulon ja omaisuuden kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi

Suomen hallitus ja Portugalin hallitus, haluten tehdä sopimuksen tulon ja omaisuuden kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi,

ovat sopineet seuraavista artikloista:

I luku

Sopimuksen soveltamisala

1 artikla
Henkilökohtainen soveltamisala

Tätä sopimusta sovelletaan jommassakummassa tai kummassakin sopimusvaltiossa asuviin henkilöihin.

2 artikla
Sopimuksen tarkoittamat verot

1. Tätä sopimusta sovelletaan sopimusvaltiolle tai sen paikalliselle viranomaiselle taikka julkisyhteisölle (personnes morales de droit public) tulon ja omaisuuden perusteella suoritettaviin veroihin niiden kantotavasta riippumatta.

2. Tulon ja omaisuuden perusteella suoritettavina veroina pidetään kaikkia kokonaistulosta ja -omaisuudesta taikka tulon ja omaisuuden osasta maksettavia veroja niihin luettuina irtaimen tai kiinteän omaisuuden luovuttamisesta saadusta tulosta samoin kuin omaisuuden arvonnousun perusteella määrättävät verot.

3. Verot, joihin tätä sopimusta sovelletaan, ovat tällä hetkellä erityisesti:

a) Portugalissa:

1) omaisuusvero (contribuiçao predial)

2) maatalousvero (imposto sobre a industria agricola);

3) teollisuusvero (contribuiqao industrial);

4) liikkuvasta pääomasta saadusta tulosta maksettava vero (imposto de capitals);

5) ammattivero (imposto profissional);

6) lisävero (imposto complementar);

7) merentakaista puolustusta ja kehittämistä varten kannettava vero (imposto para a defesa e valorizaçao do ultramar);

8) myyntivoitosta kannettava vero (imposto de mais-valias);

9) edellä mainittujen verojen lisäverot;

10) kohdissa 1-8 ainittujen verojen yhteydessä paikallisten viranomaisten hyväksi kannettavat muut verot sekä niiden lisäverot.

(Tämän jälkeen käytetään näistä veroista sanontaa “Portugalin vero”).

b) Suomessa:

1) tulo- ja omaisuusvero;

2) kunnallisvero;

3) kirkollisvero;

4) merimiesvero.

(Tämän jälkeen käytetään näistä veroista sanontaa “Suomen vero”).

4. Tätä sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai olennaisesti samanluonteisiin nykyisten lisäksi tai tilalle säädettäviin veroihin. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on kunkin vuoden alussa ilmoitettava toisilleen verolainsäädäntöönsä edellisenä vuonna tehdyistä muutoksista.

II luku

Määritelmät

3 artikla
Yleiset määritelmät

1. Tässä sopimuksessa, jollei asiayhteydestä muuta johdu:

a) sanonnat “sopimusvaltio” ja “toinen sopimusvaltio” tarkoittavat Suomea tai Portugalia sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;

b) sanonta “Portugal” tarkoittaa eurooppalaista Portugalia, joka käsittää mannermaahan kuuluvan alueen ja Azorien ja Madeiran saaristot sekä Portugalin aluemeren ulkopuolella olevat alueet, jotka kansainvälisen oikeuden ja Portugalin mannermaajalustaa koskevien lakien mukaan on määritelty tai määritellään alueeksi, jolla Portugal voi käyttää oikeuksiaan merenpohjaan ja sen sisustaan sekä niiden luonnonvaroihin;

c) sanonta “Suomi” tarkoittaa Suomen Tasavaltaa, sisällyttäen tähän sanontaan myös Suomen aluemeren ulkopuolella olevat alueet, joilla kansainvälisen oikeuden ja Suomen mannermaajalustaa koskevien lakien mukaan Suomi voi käyttää oikeuksiaan meren pohjaan ja sen sisustaan sekä, niiden luonnonvaroihin;

d) sanonta “henkilö” käsittää luonnollisen henkilön, yhtiön ja muun henkilöyhteenliittymän;

e) sanonta “yhtiö” tarkoittaa kaikkia oikeushenkilöitä ja kaikkia yhteisöjä, joita verotuksessa käsitellään oikeushenkilöinä;

f) sanonnat “sopimusvaltiossa oleva yritys” ja “toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys” tarkoittavat vastaavasti sopimusvaltiossa asuvan henkilön ja toisessa sopimusvaltiossa asuvan henkilön harjoittamaa yritystä;

g) sanonta “asianomaiset viranomaiset” tarkoittaa

1) Portugalissa valtiovarainministeriä, verohallinnon pääjohtajaa (Director-Geral das Contribuiçoes e Impostos) tai heidän valtuuttamaansa, edustajaa;

2) Suomessa valtiovarainministeriötä tai sen valtuuttamaa edustajaa;

h) sanonta “kansainvälinen liikenne” tarkoittaa sopimusvaltion yrityksen toimesta suoritettua laiva- tai lentomatkaa, joka ei rajoitu yksinomaan toiseen sopimusvaltioon.

2. Sopimusta sopimusvaltiossa sovellettaessa on jokaisella sanonnalla, jota tässä sopimuksessa ei ole toisin määritelty ja jonka suhteen asiayhteydestä ei muuta johdu, se merkitys, mikä sillä on sitä soveltavan sopimusvaltion sopimuksessa tarkoitettuja veroja koskevien lakien mukaan.

4 artikla
Verotuksellinen kotipaikka

1. Tässä sopimuksessa tarkoitetaan sanonnalla “sopimusvaltiossa asuva henkilö” henkilöä, joka kysymyksessä olevan valtion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen asumisen, pysyväisen oleskelun, liikkeen johtopaikan tai muun sellaisen perusteen nojalla.

2. Milloin luonnollinen henkilö 1 kohdan määräysten mukaan on kummassakin sopimusvaltiossa asuva, ratkaistaan asia seuraavien sääntöjen mukaan:

a) Hänen katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, missä hänellä on käytettävänään pysyvä asunto. Jos hänellä on käytettävänään pysyvä asunto molemmissa sopimusvaltioissa, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, johon hänellä on kiinteimmät henkilökohtaiset ja taloudelliset siteet (elinetujen keskus);

b) Milloin ei voida todeta, kummassa sopimusvaltiossa hänen elinetujensa keskus on, taikka milloin hänellä ei ole pysyvää asuntoa käytettävänään kummassakaan sopimusvaltiossa, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, missä hän tavanomaisesti oleskelee;

c) Milloin hän oleskelee tavanomaisesti molemmissa sopimusvaltioissa tai ei tavanomaisesti oleskele kummassakaan niistä, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa., jonka kansalainen hän on;

d) Milloin hän on molempien sopimusvaltioiden kansalainen taikka ei ole kummankaan valtion kansalainen, on sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten pyrittävä sopimuksin ratkaisemaan asia.

3. Milloin muu kuin luonnollinen henkilö on 1 kohdan määräysten mukaan molemmissa sopimusvaltioissa asuva, on sen katsottava asuvan siinä sopimusvaltiossa, missä sen tosiasiallinen johtopaikka sijaitsee.

5 artikla
Kiinteä toimipaikka

1. Sanonnalla “kiinteä toimipaikka” tarkoitetaan tässä sopimuksessa kiinteätä liikepaikkaa, jossa yrityksen liiketoimintaa yksinomaisesti tai osaksi harjoitetaan.

2. Kiinteäksi toimipaikaksi katsotaan erityisesti:

a) liikkeen johtopaikka;

b) sivuliike;

c) toimisto;

d) tuotantolaitos;

e) työpaja;

f) kaivos, louhos tai muu luonnonvarojen irroittamispaikka;

g) yli kahdentoista kuukauden ajan kestävän rakennus- tai asennustyön suorituspaikka

3. Kiinteänä toimipaikkana ei pidetä:

a) tilojen käyttämistä pelkästään yritykselle kuuluvien tavaroiden varastoimiseen, näytteillä pitämiseen tai lähettämiseen;

b) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan varastoimista tai näytteillä pitämistä taikka lähettämistä varten;

c) yritykselle kuuluvien, mutta pelkästään toisen yrityksen muokattavaksi tai jalostettavaksi tarkoitettujen tavaroiden varastoimista;

d) kiinteän liikepaikan pitämistä pelkästään tavaroiden ostamista tai tietojen hankkimista varten yritykselle;

e) kiinteän liikepaikan pitämistä pelkästään yrityksen lukuun tapahtuvaa mainontaa, tietojen keruuta, tieteellistä tutkimusta tai muuta sellaista luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa toimintaa varten.

4. Henkilön, joka olematta 5 kohdassa tarkoitettu itsenäinen edustaja, toimii sopimusvaltiossa toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen puolesta, katsotaan muodostavan kiinteän toimipaikan ensiksi mainitussa valtiossa, mikäli hänellä on valtuus tehdä tässä valtiossa sopimuksia yrityksen nimissä ja hän sitä siellä tavanomaisesti käyttää, Paitsi milloin hänen toimintansa rajoittuu tavaroiden ostamiseen yritykselle.

5. Sopimusvaltiossa olevalla yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa toisessa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se harjoittaa liiketoimintaa siinä valtiossa välittäjän, yleisen kaupinta-agentin tai muun itsenäisen edustajan välityksellä, milloin nämä henkilöt toimivat säännöllisen liiketoimintansa rajoissa.

6. Pelkästään se seikka, että sopimusvaltiossa asuvalla yhtiöllä on määräämisvalta yhtiössä tai siinä on määräämisvalta yhtiöllä, joka on toisessa sopimusvaltiossa asuva taikka joka siellä (joko kiinteästä toimipaikasta tai muuten) suorittaa liiketoimia, ei tee kumpaakaan näistä yhtiöistä tuon toisen yhtiön kiinteäksi toimipaikaksi.

III luku

Tulon verottaminen

6 artikla
Kiinteästä omaisuudesta saatu tulo

1. Kiinteästä omaisuudesta saadusta tulosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, missä omaisuus on.

2. Sanonta “kiinteä omaisuus” määräytyy sen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, missä omaisuus on. Tämä sanonta käsittää kuitenkin aina kiinteän omaisuuden tarpeiston, maa- ja metsätalousyrityksen elävän ja elottoman irtaimiston, oikeudet, joihin sovelletaan yleisen lain kiinteätä omaisuutta koskevia säännöksiä, kiinteistön käyttöoikeuden samoin kuin oikeudet kivennäislöydösten, lähteiden ja muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä tai oikeudesta niiden hyväksi käyttöön saataviin määrältään muuttuviin tai kiinteisiin korvauksin; aluksia ja ilma-aluksia ei pidetä kiinteänä omaisuutena.

3. Tämän artiklan 1 kohdan määräyksiä sovelletaan sekä kiinteistön välittömästä käytöstä että sen vuokralle antamisesta samoin kuin mistä muusta käytöstä tahansa saatuun tuloon. Näitä määräyksiä sovelletaan myös omaisuudesta saatuun tuloon, jota sen sopimusvaltion verolainsäädännön mukaan, missä omaisuus sijaitsee, käsitellään kiinteästä omaisuudesta saatuna tulona. Niitä sovelletaan myös tuloon, joka on saatu korvauksena kiinteän omaisuuden käyttöoikeudesta tai käytöstä.

4. Tämän artiklan 1 ja 3 kohdan määräyksiä sovelletaan myös yrityksen kiinteästä omaisuudesta saamaan tuloon samoin kuin vapaan ammatin harjoittamisessa käytetystä kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon.

7 artikla
Liiketulo

1. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen tuottamasta tulosta verotetaan vain siinä valtiossa, jollei yritys harjoita toisessa sopimusvaltiossa liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta. Mikäli yritys harjoittaa liiketoimintaa edellä sanotuin tavoin, voidaan tuossa toisessa valtiossa verottaa yrityksen tuottamasta tulosta, mutta vain kiinteään toimipaikkaan kuuluvasta tulon osasta.

2. Milloin sopimusvaltiossa oleva yritys harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, on kummassakin valtiossa kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi katsottava se tulo, minkä toimipaikka olisi voinut tuottaa, jos se olisi ollut Samalla tai samanlaisella alalla samojen tai samanlaisten edellytysten vallitessa toimiva erillinen yritys, joka vapaasti päättää liiketoimista.

3. Kiinteän toimipaikan tuloa määrättäessä on vähennykseksi hyväksyttävä toimipaikan hyväksi suoritetut kustannukset, niiksi luettuina myös johto- ja muut yleiset hallintokulut riippumatta siitä, onko ne suoritettu siinä sopimusvaltiossa, missä kiinteä toimipaikka on, vai muualla. Tämän kohdan määräykset eivät kuitenkaan oikeuta vähennykseen, jota ei saisi tehdä, jos kiinteä toimipaikka olisi erillinen yritys.

4. Sikäli kuin sopimusvaltiossa noudatetun käytännön mukaan kiinteään toimipaikkaan kuuluva tulo määrätään jakamalla yrityksen kokonaistulo yrityksen eri osien kesken, eivät tämän artiklan 2 kohdan määräykset estä tätä sopimusvaltiota määräämästä verotettavaa tuloa sellaista käytännössä olevaa jakamistapaa noudattaen. Jakamistavan on kuitenkin johdettava tässä artiklassa sanottujen periaatteiden mukaiseen tulokseen.

5. Tuloa ei ole katsottava muodostuvan kiinteälle toimipaikalle sen perusteella, että kiinteä toimipaikka on ainoastaan ostanut tavaroita yrityksen lukuun.

6. Sovellettaessa edellä olevien kohtien määräyksiä on kiinteään toimipaikkaan kuuluva tulo vuodesta toiseen määrättävä samaa menetelmää noudattaen, jollei pätevistä syistä muuta johdu.

7. Mikäli tuloon sisältyy tuloeriä, joita on käsitelty erikseen tämän sopimuksen muissa artikloissa, tämän artiklan määräykset eivät saa vaikuttaa sanottujen artikloiden määräyksiin.

8 artikla
Meri- ja ilmakuljetus

1. Kansainvälisen laiva- ja ilmaliikenteen harjoittamisesta saadusta tulosta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, missä yrityksen tosiasiallinen johtopaikka on.

2. Milloin merikuljetusyrityksen tosiasiallinen johtopaikka on aluksella, sen on katsottava olevan, siinä sopimusvaltiossa, missä aluksen kotisatama on, tahi, milloin tuollaista kotisatamaa ei ole, siinä sopimusvaltiossa, jossa liikkeenharjoittaja asun.

9 artikla
Kiinteässä yhteydessä keskenään olevat yritykset

Milloin

a) sopimusvaltiossa oleva yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistaa osan sen pääomasta, taikka

b) samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat sopimusvaltioissa olevien yritysten johtoon tai valvontaan tahi omistavat osan niiden pääomasta, ja jos näissä tapauksissa molempien yritysten välillä on niiden kaupallisissa tai taloudellisissa suhteissa sovittu ehdoista tai sovellettu ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mitä riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, voidaan tulo, joka olisi voinut kertyä toiselle yritykselle, jollei noita ehtoja olisi ollut, lukea tuon yrityksen tuloon ja verottaa tämän mukaisesti.

10 artikla
Osingot

1. Sopimusvaltiossa asuvan yhtiön toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle jakamista tai maksamista osingoista voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Sopimusvaltio, minkä asukas osingon maksava yhtiö on, voi kuitenkin verottaa osingosta oman lainsäädäntönsä mukaisesti, mutta maksettava vero ei saa olla suurempi kuin:

a) 10 prosenttia osinkojen kokonaismäärästä, milloin osingonsaaja on yhtiö, joka omistaa välittömästi vähintään 25 prosenttia maksavan yhtiön pääomasta;

b) muissa tapauksissa 15 prosenttia osinkojen kokonaismäärästä.

Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset sopivat keskenään siitä menettelytavasta, miten tätä rajoitusta sovelletaan.

Tämän kohdan määräykset eivät saa vaikuttaa sen yhtiön verotukseen, jonka voitosta osinko maksetaan.

3. Sanonnalla “osinko” tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu osakkeista, voitto-osuustodistuksista tai -oikeuksista, kaivososakkeista, perustajaosuuksista tai muista oikeuksista, jotka osallistuvat voittoon olematta velkasuhteeseen perustuvia saatavia, samoin kuin muista yhtiöoikeuksista saatua tuloa, joka sen valtion verolainsäädännön mukaan, missä asuva maksun suorittava yhtiö on, katsotaan osakkeista saaduksi tuloksi. Sanonnalla tarkoitetaan myös voittoa, joka on jaettu osallistumista voittoon koskevan sopimuksen perusteella (conta em participaçao).

4. Milloin sopimusvaltiossa asuvalla osingonsaajalla on toisessa sopimusvaltiossa, missä asuva osingon maksava yhtiö on, kiinteä toimipaikka, johon osingon maksamisen perustana olevat oikeudet välittömästi liittyvät, ei 1 ja 2 kohdan määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa voidaan osingoista verottaa tuossa toisessa sopimusvaltiossa sen verolainsäädännön mukaan.

5. Milloin sopimusvaltiossa asuva yhtiö saa voittoa tai tuloa toisesta sopimusvaltiosta, ei tämä toinen valtio saa määrätä veroa osingoista, jotka yhtiö maksaa henkilöille, jotka eivät ole tuossa valtiossa asuvia, eikä myöskään määrätä yhtiön jakamattomasta voitosta jakamattomaan voittoon kohdistuvaa veroa, vaikka maksetut osingot tai jakamattomat voittovarat kokonaan tai osaksi koostuisivatkin tässä toisessa valtiossa kertyneestä voitosta tai tulosta. Tämä määräys ei rajoita tämän toisen valtion oikeutta verottaa sellaisesta osallistumisesta johtuvia osinkoja, joka liittyy kiinteästi tässä toisessa valtiossa sijaitsevaan sellaisen henkilön pitämään kiinteään toimipaikkaan, joka ei ole siellä asuva.

11 artikla
Korot

1. Sopimusvaltiosta kertyneistä toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle tulevista tai maksetuista koroista voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Koroista voidaan kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, mistä ne kertyvät, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta perittävän veron määrä ei saa olla suurempi kuin 15 prosenttia koron määrästä. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset sopivat keskenään siitä menettelytavasta, miten tätä rajoitusta sovelletaan.

3. Sanonnalla “korko” tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu valtion velkakirjoista, obligaatioista tai debentuureista myös silloin, kun niiden vakuutena on kiinnitys tai niihin liittyy oikeus voittoon, tai mistä tahansa muusta saatavasta, samoin kuin muunkinlaista tuloa, joka sen valtion verolainsäädännön mukaan, josta tulo kertyy, katsotaan velaksiannosta saaduksi tuloksi. Sanonnalla tarkoitetaan myös tuloa, joka kertyy sopimusvaltion yrityksen harjoittaman tietyn elinkeinon tai teollisen tahi kaupallisen toiminnan keskeyttämisestä tai rajoittamisesta.

4. Milloin sopimusvaltiossa asuvalla koronsaajalla on toisessa sopimusvaltiossa, mistä korko kertyy, kiinteä toimipaikka, johon koron perusteena oleva saatava välittömästi liittyy, 1 ja 2 kohdan määräyksiä ei sovelleta. Tässä tapauksessa korosta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa sen verolainsäädännön mukaan.

5. Koron katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa kysymyksessä oleva valtio, sen paikallinen viranomainen, julkisyhteisö (personne morale de droit public), taikka tässä valtiossa asuva henkilö. Milloin kuitenkin koron maksajalla, riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, johon koron perusteena oleva velka liittyy ja jota tuo korko rasittaa, katsotaan sanotun koron kertyvän siitä sopimusvaltiosta, missä kiinteä toimipaikka on.

6. Milloin suoritettu korko maksajan ja saajan tai heidän molempien ja kolmannen henkilön välillä olevan erityisen suhteen vuoksi ylittää koron perusteena olevaan velkaan katsoen sen määrän, mistä velallinen ja velkoja ilman tällaista suhdetta olisivat sopineet, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi tarkoitetun määrän osalta. Tässä tapauksessa verotetaan ylimenevästä osasta asianomaisen sopimusvaltion lakien mukaan ottaen asianmukaisesti huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

12 artikla
Rojaltit

1. Sopimusvaltiossa kertyneistä toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle tulevista tai maksetuista rojalteista voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Tällaisista rojalteista voidaan kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, mistä ne kertyvät, sen lakien mukaisesti, mutta veron määrä ei saa olla suurempi kuin 10 prosenttia rojaltien kokonaismäärästä. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset sopivat keskenään, miten tätä rajoitusta sovelletaan.

3. Sanonnalla “rojalti” tarkoitetaan tässä artiklassa kaikenlaatuisia korvauksia, jotka tulevat tai on maksettu kirjallisen, taiteellisen tai tieteellisen teoksen, mukaan lukien elokuvat ja radio- ja televisiolähetyksissä esitettävät filmit ja nauhat, tekijänoikeuden, samoin kuin patenttien, tavaramerkkien, mallien tai muottien, kaavojen, salaisten valmistusohjeiden tai menettelytapojen käyttämisestä tai käyttöoikeudesta tahi teollisen, kaupallisen tai tieteellisen välineistön käyttämisestä tai käyttöoikeudesta taikka teollisia, kaupallisia tahi tieteellisiä kokemuksia koskevista tiedoista.

4. Milloin sopimusvaltiossa asuvalla rojaltinsaajalla on toisessa sopimusvaltiossa, josta rojalti kertyy, kiinteä toimipaikka, johon rojaltien perusteena olevat oikeudet ja omaisuus välittömästi liittyvät, 1 ja 2 kohdan määräyksiä ei sovelleta. Tässä tapauksessa voidaan verottaa rojalteista tuossa toisessa sopimusvaltiossa sen verolainsäädännön mukaan.

5. Rojaltin katsotaan kertyvän sopimusvaltiossa, kun sen maksaa kysymyksessä oleva valtio, sen paikallinen viranomainen, julkisyhteisö (personne moral de droit public) tai tässä valtiossa asuva henkilö. Milloin kuitenkin rojaltin maksajalla, riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, johon rojaltin maksuvelvollisuus liittyy ja jota rojalti rasittaa, katsotaan sanotun rojaltin syntyvän siinä sopimusvaltiossa, missä kiinteä toimipaikka sijaitsee.

6. Milloin maksettu rojalti sen maksajan ja saajan tai heidän molempien ja kolmannen henkilön välillä olevan erityisen suhteen vuoksi ylittää rojaltin perusteena olevaan käyttöön, oikeuteen tai tietoon katsoen määrän, mistä maksaja ja saaja, jollei tällaista suhdetta olisi, olisivat sopineet, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi tarkoitetun määrän osalta. Tässä tapauksessa verotetaan ylimenevästä osasta asianomaisen sopimusvaltion lakien mukaan, ottaen asianmukaisesti huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

13 artikla
Myyntivoitto

1. Voitosta, joka on saatu 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kiinteän omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, missä omaisuus on.

2. Voitosta, joka on saatu sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa pitämän kiinteän toimipaikan käyttöomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden tai sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa vapaan ammatin harjoittamista varten käytettävänä olevaan kiinteään paikkaan kuuluvan irtaimen omaisuuden luovutuksesta, niin myös tuollaisen kiinteän toimipaikan (joko erillisenä tai koko yrityksen ohella) tai kiinteän paikan luovutuksesta saadusta voitosta voidaan verottaa tuossa toisessa sopimusvaltiossa. Voitosta, joka on saatu 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta irtaimesta omaisuudesta, verotetaan kuitenkin vain siinä sopimusvaltiossa, missä tästä omaisuudesta sanotun artiklan mukaan on verotettava.

3. Minkä tahansa muun kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu.

4. Tämän artiklan määräykset eivät rajoita Portugalin oikeutta verottaa voitosta, joka saadaan varausten liittämisestä yhtiöpääomaan tai etuoikeudella yhtiön osakkaille tapahtuvasta osakeannista yhtiössä, jonka pääkonttori tai tosiasiallinen johtopaikka sijaitsee Portugalissa.

14 artikla
Itsenäinen henkilökohtainen työ

1. Sopimusvaltiossa asuvan henkilön vapaan ammatin harjoittamisesta tai muusta samanluonteisesta itsenäisestä toiminnasta saamasta tulosta verotetaan vain tuossa valtiossa, jollei hänellä ole toimintaansa varten toisessa sopimusvaltiossa kiinteätä paikkaa, joka oli säännöllisesti hänen käytettävänään. Jos hänellä on sellainen kiinteä paikka, voidaan kiinteään paikkaan kuuluvasta osasta tuloa verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa.

2. Sanonta “vapaa ammatti” käsittää erityisesti itsenäisen tieteellisen, kirjallisen, taiteellisen, kasvatuksellisen tal opetuksellisen toiminnan sekä itsenäisen toiminnan lääkärinä, asianajajana, insinöörinä, arkkitehtinä, hammaslääkärinä ja tilintarkastajana.

15 artikla
Työsuhteen perusteella suoritettu työ

1. Mikäli 16, 18, 19 ja 20 artikloiden määräyksistä ei muuta johdu, verotetaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön henkilökohtaisesta työstä saamista palkoista, palkkioista ja muista vastaavista hyvityksistä vain tuossa valtiossa, jollei työtä ole tehty toisessa sopimusvaltiossa. Jos työ on siellä tehty, voidaan siitä saadusta hyvityksestä verottaa tuossa toisessa valtiossa.

2. Tämän artiklan 1 kohdan määräyksistä huolimatta verotetaan sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle toisessa sopimusvaltiossa tehdystä henkilökohtaisesta työstä maksetusta hyvityksestä ainoastaan ensiksi mainitussa valtiossa, jos:

a) hyvityksen saaja oleskelee tässä toisessa valtiossa yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä enintään 183 päivää kalenterivuoden aikana, ja

b) työnantaja, joka suorittaa hyvityksen tai jonka puolesta se suoritetaan, ei ole tässä toisessa valtiossa asuva, sekä

c) hyvityksellä ei rasiteta työnantajan toisessa valtiossa olevaa kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa.

3. Edellä tässä artiklassa olevista määräyksistä huolimatta voidaan kansainvälisessä liikenteessä olevalla aluksella tai ilma-aluksella tehdystä henkilökohtaisesta työstä saadusta hyvityksestä verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johtopaikka on.

16 artikla
Johtajanpalkkiot

Sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa olevan yhtiön johto- tai hallintoelimen (Portugalissa conselho de admistraçao) tai osakkeenomistajien neuvoston (Portugalissa conselho fiscal) jäsenyydestä saamista johtajanpalkkioista ja muista sellaisista suorituksista voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa ottamalla kuitenkin huomioon, että yhtiön johtokunnan jäsenelleen jatkuvasta toiminnasta maksamasta korvauksesta on verotettava 15 artiklan määräysten mukaisesti.

17 artikla
Taiteilijat ja urheilijat

Tämän sopimuksen 14 ja 15 artiklan määräysten estämättä voidaan ammattimaisten taiteilijoiden, kuten teatteri-, elokuva-, radio- tai televisiotaiteilijoiden, ja muusikkojen samoin kuin urheilijoiden tässä ominaisuudessa henkilökohtaisesti harjoittamasta toiminnasta saamista tuloista verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa tätä toimintaa on harjoitettu.

18 artikla
Eläkkeet

Mikäli 19 artiklan 1 kohdan määräyksistä ei muuta johdu, verotetaan aikaisempaan palvelukseen perustuvista, sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetuista eläkkeistä ja muista samanluonteisista hyvityksistä vain tuossa valtiossa.

19 artikla
Julkiset suoritukset jne.

1. Hyvityksistä samoin kuin eläkkeistä, jotka suoritetaan sopimusvaltion, sen paikallisen viranomaisen tai julkisyhteisön (personne morale de droit public) varoista tai rahastoista luonnolliselle henkilölle tämän tuolle valtiolle, sen paikalliselle viranomaiselle tal julkisyhteisölle (personne morale de droit public) tekemien palvelusten perusteella, voidaan verottaa tuossa valtiossa.

2. Tämän sopimuksen 15, 16 ja 18 artikloiden määräyksiä sovelletaan hyvityksiin ja eläkkeisiin, jotka suoritetaan toisen sopimusvaltion, sen paikallisen viranomaisen tai julkisyhteisön (personne morale de droit public) harjoittaman elinkeino- ja liiketoiminnan yhteydessä tehdyistä palveluksista.

20 artikla
Opiskelijat

Sopimusvaltiossa asuvaa tai aikaisemmin asunutta henkilöä, joka tilapäisesti oleskelee toisessa sopimusvaltiossa ainoastaan

a) opiskelijana yliopistossa, korkeakoulussa tai koulussa, tai

b) kotivaltion asianomaisen viranomaisen toiselle viranomaiselle välittämänä kaupan, maa- ja metsätalouden tai tekniikan harjoittelijana, tahi

c) pääasiassa opiskelua tai tutkimustyötä varten uskonnollisen, hyväntekeväisyys-, tieteellisen tai kasvatusjärjestön antaman stipendin, apurahan tai palkkion saajana,

ei ole verotettava tässä toisessa valtiossa hänen ylläpitoa, koulutusta tai harjoittelua varten saamistaan rahamääristä tai hänelle myönnetyistä apurahoista. Tämä koskee myös tässä toisessa valtiossa suoritetuista palveluksista maksettuja korvauksia, mikäli tällaiset palvelukset liittyvät hänen opintoihinsa tai koulutukseensa tai ovat välttämättömiä hänen ylläpitoaan varten.

21 artikla
Erikseen mainitsemattomat tulot

Sopimusvaltiossa asuvan henkilön saamista tämän sopimuksen edellä olevissa artikloissa nimenomaisesti mainitsemattomista tuloista verotetaan vain siinä valtiossa. Mikäli nämä tulot eivät ole sen valtion lainsäädännön mukaan siellä veronalaisia, niistä voidaan kuitenkin verottaa toisessa sopimusvaltiossa sen lainsäädännön mukaisesti.

IV luku

Omaisuuden verottaminen

22 artikla
Omaisuus

1. Tämän sopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa määritellystä kiinteästä omaisuudesta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, missä omaisuus on.

2. Irtaimesta omaisuudesta, joka liikeomaisuutena kuuluu yrityksen kiinteään toimipalkkaan, tai ammattitoiminnan harjoittamiseen kiinteässä paikassa käytetystä irtaimesta omaisuudesta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, missä kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka on.

3. Kansainvälisessä liikenteessä olevista aluksista ja ilma-aluksista sekä tällaisissa aluksissa ja ilma-aluksissa käytetystä irtaimesta omaisuudesta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, missä yrityksen tosiasiallinen johtopaikka on.

4. Kaikesta muunlaisesta sopimusvaltiossa asuvan henkilön omaisuudesta verotetaan vain tässä valtiossa.

V luku

Kaksinkertaisen verotuksen poistamismenetelmät

23 artikla

1. Milloin Portugalissa asuva henkilö saa tuloja, josta tämän sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa Suomessa, Portugalin on vähennettävä tämän henkilön tulosta menevästä verosta Suomessa suoritetun veron määrä.

Tällainen vähennys ei saa kuitenkaan olla suurempi kuin se osa ennen vähennyksen tekemistä menevästä Portugalin verosta, joka johtuu Suomessa verotetusta tulosta.

2. Milloin Suomessa asuvalla henkilöllä On tuloa tai omaisuutta, joista tämän sopimuksen määräysten mukaisesti voidaan verottaa Portugalissa, Suomen on, mikäli tämän artiklan 3 kohdan määräyksistä ei muuta johdu, vähennettävä Suomessa maksettavasta verosta se Suomessa maksettavan veron osa, joka johtuu Portugalista saadusta tulosta tai siellä olevasta omaisuudesta.

3. Milloin Suomessa asuvalla henkilöllä on tuloa, josta 10, 11 ja 12 artiklan määräysten mukaisesti voidaan verottaa Portugalissa, Suomen on vähennettävä tämän henkilön tulosta Suomessa menevästä verosta Portugalissa suoritetun veron määrä. Tämän vähennyksen määrä ei saa kuitenkaan olla suurempi kuin se osa ennen vähennyksen tekemistä menevästä Suomen verosta, joka johtuu suhteellisesti Portugalissa saadusta tulosta.

4. Tämän artiklan 3 kohdan määräysten estämättä ovat Portugalissa asuvan yhtiön Suomessa asuvalle yhtiölle maksamat osingot vapaat Suomen verosta siinä laajuudessa kuin nämä osingot Suomen lainsäädännön mukaan olisivat vapaat Suomen verosta, Jos molemmat yhtiöt olisivat suomalaisia yhtiöitä.

5. Milloin osingoista, koroista ja rojalteista menevästä Portugalin tuloverosta on myönnetty täydellinen vapautus tai sitä on alennettu, 3 kohdan määräyksiä sovelletaan niin kuin sellaista vapautusta tai alennusta ei olisi myönnetty.

VI luku

Erityiset määräykset

24 artikla
Syrjinnän kieltäminen

1. Sopimusvaltion kansalaiset eivät toisessa sopimusvaltiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi tuon toisen valtion kansalaiset samoissa olosuhteissa joutuvat tai saattavat joutua.

2. Sanonta “kansalainen” tarkoittaa:

a) kaikkia luonnollisia henkilöitä, joilla on sopimusvaltion kansalaisuus;

b) kaikkia oikeushenkilöitä ja yhteenliittymiä, jotka on perustettu sopimusvaltion voimassa olevan lainsäädännön mukaan.

3. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan kohdistuva verotus ei tuossa toisessa valtiossa saa olla epäedullisempi kuin siinä valtiossa oleviin samalla alalla toimiviin yrityksiin kohdistuva verotus.

Tämän säännöksen ei ole katsottava velvoittavan sopimusvaltiota myöntämään toisessa sopimusvaltiossa asuville henkilöille sitä oikeutta henkilökohtaisten vähennysten tekemiseen taikka huojennusten tai veronalennusten saamiseen verotuksessa siviilisäädyn taikka perheen huoltovelvollisuuden vuoksi, minkä se myöntää siellä asuville henkilöille.

4. Sopimusvaltiossa olevalle yritykselle. jonka pääoman välittömästi tai välillisesti joko kokonaan tai osaksi omistaa tai jonka pääomasta siten määrää toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö tai henkilöt, ei ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa saa määrätä muita tai raskaampia veroja taikka verotukseen liittyviä velvoituksia kuin joiden kohteeksi ensiksi mainitussa valtiossa olevat muut samanlaiset yritykset joutuvat tai saattavat joutua.

5. Sanonta “verotus” tarkoittaa tässä artiklassa kaikenlaatuisia veroja.

25 artikla
Keskinäinen sopimusmenettely

1. Milloin sopimusvaltiossa asuva henkilö katsoo, että jommankumman tai molempien sopimusvaltioiden toimenpiteet ovat johtaneet tai johtavat hänen osaltaan verotukseen, joka ei ole tämän sopimuksen mukainen, hän voi näiden valtioiden sisäisen lainsäädännön varaamista muutoksenhakukeinoista huolimatta kääntyä asiassaan sen sopimusvaltion asianomaisen viranomaisen puoleen, missä hän asuu.

Vaade asiassa on tehtävä kahden vuoden kuluessa viimeksi määrätyn veron tiedoksiantamisesta tai mikäli on kysymys lähteellä pidättämisestä, siitä päivästä, jolloin pidätyksen alainen tulo maksettiin.

2. Jos asianomainen viranomainen havaitsee huomautuksen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua, sen on pyrittävä hoitamaan asia toisen sopimusvaltion asianomaisen viranomaisen kanssa molemminpuolisin sopimuksin siten, että verotus, joka ei ole tämän sopimuksen mukainen, vältetään.

3. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on pyrittävä keskenään sopimaan kaikkien tämän sopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa esiintyvien vaikeuksien tai epätietoisuutta aiheuttavien kysymysten poistamisesta. Ne voivat myös neuvotella kaksinkertaisen verotuksen estämisestä sellaisissa tapauksissa, joita tässä sopimuksessa ei ole käsitelty.

4. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset voivat välittömästi neuvotella keskenään sopimukseen pääsemiseksi edellisissä kohdissa tarkoitetussa mielessä. Milloin suullinen ajatustenvaihto sopimukseen pääsemiseksi näyttää tarkoituksenmukaiselta, voidaan tuollainen ajatustenvaihto toimeenpanna sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten edustajista kootussa toimikunnassa.

26 artikla
Tietojen vaihtaminen

1. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään sellaisia tietoja, jotka ovat tarpeellisia tämän sopimuksen sekä sopimusvaltion tässä sopimuksessa tarkoitettuja veroja koskevan sisäisen lainsäädännön täytäntöönpanemiseksi, sikäli kuin niiden perusteella tapahtuva verotus kuuluu tämän sopimuksen piiriin. Kaikki näin vaihdetut tiedot on pidettävä salaisina eikä niitä saa ilmaista muille kuin henkilöille tai viranomaisille, joiden tehtävänä on tässä sopimuksessa tarkoitettujen verojen määrääminen tai kantaminen.

2. Kuitenkaan ei 1 kohdan määräyksiä ole tulkittava siten, että ne velvoittavat sopimusvaltioita:

a) suorittamaan hallintotoimia, jotka ovat ristiriidassa sen tai toisen sopimusvaltion lakien tai hallintokäytännön kanssa;

b) ilmaisemaan yksityiskohtia, joita sen tai toisen sopimusvaltion lakien tai säännönmukaisen hallintomenettelyn puitteissa ei voida hankkia;

c) ilmaisemaan tietoja. jotka paljastavat kaupallisen, teollisen tai ammatillisen salaisuuden tai menettelytavan, taikka tietoja, joiden ilmaiseminen loukkaisi julkista järjestystä (ordre public).

27 artikla
Diplomaatit ja konsulit

Tämä sopimus ei koske kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen tai erityisten sopimusten määräysten mukaisia diplomaattisten tai konsulivirkamiesten verotuksellisia erioikeuksia.

28 artikla
Alueellinen laajentaminen

1. Tämä sopimus voidaan ulottaa, joko sellaisenaan tai tarpeellisin rajoituksin käsittämään minkä hyvänsä Portugalin alueen osan, joka nimenomaisesti on sopimuksen soveltamisalan ulkopuolella ja joka kantaa olennaisesti samanluonteisia veroja kuin sopimuksen tarkoittamat verot. Jokainen sellainen laajentaminen tulee voimaan siitä päivästä lukien ja sellaisin rajoituksin ja ehdoin sopimuksen lakkaaminen mukaan luettuna kuin sopimuspuolten välisellä diplomaattiteitse tapahtuvalla noottienvaihdolla tai muutoin niiden perustuslakien edellyttämää menettelyä noudattaen sovitaan.

2. Jolleivät sopimuspuolet toisin sovi, päättää sopimuspuolen 30 artiklan mukaisesti suorittama sopimuksen irtisanominen tuossa artiklassa määrätyllä tavalla sopimuksen soveltamisen jokaiseen Portugalin alueen osaan, jota se tämän artiklan perusteella on laajennettu koskemaan.

VII luku

Muut määräykset

29 artikla
Voimaantulo

1. Tämä sopimus on ratifioitava ja ratifiointikirjat on vaihdettava mahdollisimman pian Lissabonissa.

2. Sopimus tulee voimaan kuukauden kuluttua ratifiointikirjojen vaihtamista ja sen määräyksiä sovelletaan ensimmäisen kerran:

a) niiden lähteellä pidätettävien verojen osalta, joiden soveltamisen perusteena oleva tosiasia tapahtuu sopimuksen voimaantulovuotta lähinnä seuraavan vuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;

b) muiden tuloverojen osalta sopimuksen voimaantuloa seuraavan kalenterivuoden aikana kertyvään tuloon;

c) omaisuusverojen osalta sopimuksen voimaantuloa seuraavana kalenterivuotena omistettuun omaisuuteen.

30 artikla
Päättyminen

Tämä sopimus on voimassa, kunnes jompikumpi sopimusvaltio sen irtisanoo. Kumpikin sopimusvaltio voi irtisanoa sopimuksen diplomaattista tietä vähintään kuusi kuukautta ennen kalenterivuoden päättymistä tehtävällä irtisanomisella. Tässä tapauksessa lakkaa sopimus olemasta voimassa:

a) niiden lähteellä pidätettävien verojen osalta, joiden perusteena oleva tosiasia tapahtuu irtisanomisvuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;

b) muiden tuloverojen osalta irtisanomisvuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen kertyvään tuloon;

c) omaisuusverojen osalta irtisanomisvuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen omistettuun omaisuuteen.

Tämän vakuudeksi kummankin valtion täysivaltaiset edustajat ovat allekirjoittaneet sopimuksen ja varustaneet sen sineteillään.

Tehty Helsingissä kahtena englanninkielisenä kappaleena 27 päivänä huhtikuuta 1970.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.