77/1968

Asetus Asetus pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta.

1 §.

Sitten kun tasavallan presidentti on 13 päivänä syyskuuta 1968 päättänyt, että Suomi liittyy Genevessä 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehtyyn pakolaisten oikeusasemaa koskevaan yleissopimukseen, ja Suomen liittymiskirja on 10 päivänä lokakuuta 1968 talletettu Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan, säädetään ulkoasiainministerin esittelystä, että sanottu yleissopimus Suomen osalta tulee voimaan 8 päivänä tammikuuta 1969 niin kuin siitä on sovittu, ottaen kuitenkin huomioon 2 § :ssä mainitut varaumat.

2 §.

Edellä 1 §:Ssä mainittuun yleissopimukseen liityttäessä on Suomen osalta tehty seuraavat varaumat, jotka ovat:

1) yleinen varauma, jossa selitetään, ettei pakolaiselle yleissopimuksen määräyksiä sovellettaessa myönnettävään vieraan maan kansalaisia koskevaan edullisimpaan kohteluun vaikuta ne erityiset edut, jotka Suomi on myöntänyt tai tulee vastaisuudessa myöntämään Islannin, Norjan, Ruotsin tai Tanskan kansalaisille;

2) varauma yleissopimuksen 7 artiklan 2 kohdan osalta, joka tarkoittaa, ettei Suomi yleisesti ottaen tule vapauttamaan pakolaista, joka täyttää kolmen vuoden oleskelua Suomessa koskevan ehdon, niistä lainsäädäntömme vastavuoroisuusehdoista, jotka Suomen oikeus asettaa edellytykseksi, että ulkomaalainen voi nauttia jotain määrättyä etua;

3) varauma, jossa selitetään, ettei yleissopimuksen 8 artikla ole Suomea sitova; 4) varauma yleissopimuksen 12 artiklan 1 kohdan osalta, mikä tarkoittaa, ettei yleissopimus aiheuta muutosta Suomen osalta voimassa olevaan kansainväliseen yksityisoikeuteen, sikäli kuin siinä määrätään, että pakolaisen henkilöoikeudellinen asema määräytyy hänen kotimaansa lain mukaan;

5) varauma yleissopimuksen 24 artiklan 1 b ja 3 kohtien osalta, jossa selitetään, etteivät näiden kohtien määräykset ole Suomea sitovia;

6) varauma yleissopimuksen 25 artiklan osalta, jossa selitetään, että suomalainen viranomainen ei ole velvollinen antamaan ulkomaalaisen viranomaisen sijasta sellaista asiakirjaa tai todistusta, jonka antaminen ei ole mahdollista Suomessa; sekä

7) varauma yleissopimuksen 28 artiklan osalta, jossa selitetään, ettei Suomi hyväksy tämän kohdan asettamia velvoituksia, koska meillä noudatetun käytännön mukaan on tarkoituksenmukaisempaa antaa muukalaispasseja; Suomi on sensijaan valmis tunnustamaan päteviksi muiden sopimusvaltioiden tämän artiklan mukaisesti antamat matkustusasiakirjat.

3 §.

Edellä 1 §:ssä mainittuun yleissopimukseen liityttäessä on Suomi selittänyt, että yleissopimuksen 1 artiklan A kohdan sanonnalla "ennen 1 päivää tammikuuta 1951 sattuneilla tapauksilla" tarkoitetaan Suomen osalta "ennen 1 päivää tammikuuta 1951 Euroopassa tai muualla sattuneita tapauksia".

Helsingissä 5 päivänä joulukuuta 1968.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.