Aavaa merta koskeva YLEISSOPIMUS

Tämän yleissopimuksen osapuolina olevat valtiot

haluten koota kansainvälisen oikeuden aavaa merta koskevat säännökset, ja

todeten Yhdistyneiden Kansakuntien Genevessä 24 päivästä helmikuuta 27 päivään huhtikuuta 1958 pidetyn merioikeuskonferenssin hyväksyneen seuraavat määräykset yleiseksi ilmaukseksi kansainvälisen oikeuden vakiintuneista periaatteista,

ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla

Käsite "aava meri" tarkoittaa kaikkia niitä meren osia, jotka eivät kuulu minkään valtion aluemereen tai sisäisiin aluevesiin.

2 artikla

Aava meri on avoinna kaikille kansakunnille, eikä mikään valtio voi pätevästi saattaa mitään osaa siitä täysivaltaisuutensa alaisuuteen. Aavan meren vapaus määräytyy tässä sopimuksessa määriteltyjen ehtojen ja muiden kansainvälisen oikeuden sääntöjen nojalla. Se käsittää sekä rantavaltioille että muille valtioille kuuluvana mm.:

1. merenkulun vapauden;

2. kalastusvapauden;

3. vapauden laskea merenalaisia kaapeleita ja putkijohtoja;

4. vapauden lentää aavan meren yläpuolella.

Näitä ja muita kansainvälisen oikeuden yleisten periaatteiden mukaisia vapauksia hyväksikäyttäessään tulee kaikkien valtioiden ottaa asianmukaisesti huomioon toisten valtioiden edut aavan meren vapauden hyväksikäytössä.

3 artikla

1. Voidakseen käyttää hyväkseen merten vapautta samoilla edellytyksillä kuin rantavaltiot, tulee sellaisilla valtioilla, joilla ei ole merenrantaa, olla vapaa pääsy merelle. Tämän toteuttamiseksi valtioiden, jotka sijaitsevat meren ja merenrantaa omistamattoman valtion välissä, tulee yhteisellä sopimuksella jälkimmäisen kanssa ja voimassa olevien kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti myöntää:

a) merenrantaa vailla oleville valtioille vapaa kauttakulku alueensa läpi vastavuoroisuuden perusteella; ja

b) tämän valtion lipulla purjehtiville aluksille samanlainen kohtelu kuin sen omille aluksille tai muiden valtioiden aluksille merisatamiin pääsyyn ja näiden satamien käyttöön nähden.

2. Merenrantaa vailla olevan valtion ja meren välissä sijaitsevien valtioiden tulee yhteisellä sopimuksella edellisen kanssa, ottamalla huomioon rantavaltion tai kauttakulkuvaltion oikeudet sekä merenrantaa vailla olevan valtion erityiset olosuhteet, sopia kaikista vapaaseen kauttakulkuun ja yhdenvertaiseen kohteluun satamissa liittyvistä kysymyksistä, mikäli tällaiset valtiot eivät jo ole osapuolina voimassaolevissa kansainvälisissä sopimuksissa.

4 artikla

Jokaisella valtiolla, olipa kysymyksessä rantavaltio tai ei, on oikeus antaa sen lippua käyttävien alusten purjehtia aavalla merellä.

5 artikla

1. Kunkin valtion tulee määrätä ne ehdot, joiden mukaan sen kansallisuus myönnetään aluksille ja joiden mukaan alukset rekisteröidään sen alueella sekä joilla niille annetaan oikeus käyttää sen lippua. Aluksilla on sen valtion kansallisuus, joiden lippua ne ovat oikeutetut käyttämään. Valtion ja aluksen välillä pitää olla todellinen yhdysside; erikoisesti on valtion tehokkaasti harjoitettava tuomiovaltaansa ja hallinnollisia, teknillisiä ja sosiaalisia kysymyksiä koskevaa valvontaansa sen lipun alla purjehtivissa aluksissa.

2. Jokaisen valtion tulee antaa alukselle, jolle se on myöntänyt oikeuden purjehtia lippunsa alla, tätä osoittavat asiakirjat.

6 artikla

1. Alukset saavat käyttää ainoastaan yhden valtion lippua ja ne ovat aavalla merellä yksinomaan sen tuomiovallan alaisia, lukuunottamatta tässä ja muissa kansainvälisissä sopimuksissa nimenomaan mainittuja poikkeustapauksia. Alus ei saa vaihtaa lippua matkansa aikana eikä kauttakulkusatamassa, paitsi milloin on kysymys omistusoikeuden todellisesta siirrosta tai rekisterin muutoksesta.

2. Alus, joka purjehtii kahden tai useamman valtion lipun alla, käyttäen niitä siten kuin sille sopii, ei voi vedota mihinkään näistä kansallisuuksista muihin valtioihin nähden, ja sitä voidaan pitää kansallisuudettomana aluksena.

7 artikla

Edellä olevien artiklojen määräykset eivät vaikuta niiden alusten asemaan, joita käytetään kansainvälisen järjestön viralliseen palvelukseen ja jotka purjehtivat tämän järjestön lipun alla.

8 artikla

1. Sota-alukset ovat aavalla merellä yksinomaan sen valtion tuomiovallan alaisina, jonka lipun alla ne purjehtivat.

2. Tässä sopimuksessa tarkoitetaan nimityksellä "sota-alus" jonkun valtion merivoimiin kuuluvaa alusta, jolla on sen kansallisuutta oleville sotalaivoille ominaiset ulkonaiset tunnusmerkit. Aluksen komentajan on oltava hallituksen asianmukaisesti virkaansa nimittämä upseeri, jonka nimi esiintyy merivoimien upseeriluettelossa, ja miehistön on oltava alistettuna säännönmukaiseen merivoimien sotilaalliseen kuriin.

9 artikla

Valtion omistamat tai sen hallinnassa olevat alukset, joita sen hallitus käyttää ainoastaan muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin, kuuluvat aavalla merellä yksinomaan sen valtion tuomiovaltaan, jonka lipun alla ne purjehtivat.

10 artikla

Jokaisen valtion tulee ryhtyä sen lipun alla purjehtivien alusten suhteen sellaisiin toimenpiteisiin, jotka ovat tarpeen turvallisuuden takaamiseksi merellä silmällä pitäen mm.:

a) merkinantojen käyttöä, yhteyksien ylläpitoa ja yhteentörmäyksien ehkäisemistä;

b) aluksen miehistön kokoonpanoa ja työolosuhteita, huomioon ottamalla sovellettavat kansainväliset työsopimukset;

c) laivan rakennetta, varusteita ja merikelpoisuutta.

2. Ryhtyessään tällaisiin toimenpiteisiin on jokaisen valtion noudatettava yleisesti hyväksyttyjä kansainvälisiä normeja ja kaikin tarvittavin tavoin varmistettava, että ne otetaan huomioon.

11 artikla

1. Yhteentörmäyksessä tai muussa merenkulkuonnettomuudessa, johon aavalla merellä oleva alus joutuu ja joka asettaa aluksen päällikön tai muun aluksen palveluksessa olevan henkilön rikosoikeudellisesti tai kurinpidollisesti vastuuseen, ei mihinkään rikosoikeudelliseen tai kurinpidolliseen menettelyyn saada ryhtyä tällaista henkilöä vastaan, muun kuin lippuvaltion tai sen valtion, jonka kansalainen syytetty on, oikeudellisten tai hallinnollisten viranomaisten edessä.

2. Kurinpidollisissa asioissa on ainoastaan sillä valtiolla, joka on antanut kapteenikirjan, pätevyyskirjan tai lupatodistuksen, oikeus, asianmukaisen oikeuskäsittelyn jälkeen määrätä tällaiset todistukset ja luvat peruutettaviksi siinäkin tapauksessa, että todistuksen tai luvan haltija ei ole sen valtion kansalainen.

3. Minkään muun kuin lippuvaltion viranomaiset eivät saa määrätä alusta pidätettäväksi tai takavarikoitavaksi edes tutkimuksia varten.

12 artikla

1. Jokaisen valtion on velvoitettava sen lippua käyttävien alusten päälliköt, siinä määrin kuin se on mahdollista vakavasti vaarantamatta alusta, sen miehistöä ja matkustajia:

a) antamaan apua jokaiselle henkilölle, joka tavataan merellä hukkumisvaarassa;

b) rientämään mahdollisimman nopeasti pelastamaan hätään joutuneita henkilöitä, jos hänelle on ilmoitettu heidän avuntarpeestaan, sikäli kuin tällaista toimenpidettä voidaan kohtuudella häneltä vaatia;

c) yhteentörmäyksen jälkeen antamaan apua toiselle alukselle, sen miehistölle ja matkustajille sekä, milloin se on mahdollista, ilmoittamaan toiselle alukselle oman aluksensa nimen, rekisteröintisataman ja lähimmän sataman, mihin se aikoo poiketa.

2. Jokaisen rantavaltion tulee tukea asiaan kuuluvan ja tehokkaan etsintä- ja pelastuspalvelun perustamista ja ylläpitoa turvallisuuden takaamiseksi merellä ja sen ilmatilassa sekä, milloin asianhaarat niin vaativat, olla yhteistoiminnassa tämän tarkoituksen toteuttamiseksi, ryhtymällä molemminpuolisiin alueellisiin järjestelyihin naapurivaltioiden kanssa.

13 artikla

Jokaisen valtion on ryhdyttävä tehokkaisiin toimenpiteisiin estääkseen ja rangaistakseen orjien kuljetuksen aluksissa, jotka ovat oikeutettuja käyttämään sen lippua, sekä estääkseen sen lipun laittoman käytön tällaista tarkoitusta varten. Orja, joka pakenee johonkin alukseen, on tämän lipusta riippumatta tämän tosiseikan johdosta vapaa.

14 artikla

Kaikkien valtioiden on mahdollisimman laajassa mitassa oltava yhteistoiminnassa merirosvouksen estämiseksi aavalla merellä ja kaikkialla muualla valtioiden oikeudenkäyttöpiirin ulkopuolella.

15 artikla

Merirosvoukseksi luetaan kaikki seuraavat teot:

1. Jokainen yksityisen aluksen tai yksityisen ilma-aluksen miehistön tai matkustajan tekemä laiton väkivallanteko, pidätys tai ryöstö, joka on tehty yksityistä etua silmällä pitäen ja joka kohdistuu:

a) aavalla merellä toista alusta tai ilma-alusta tai tällaisessa aluksessa olevaa henkilöä tai omaisuutta vastaan;

b) kaikkien valtioiden oikeudenkäyttöpiirin ulkopuolella olevaa alusta, ilma-alusta, henkilöitä tai omaisuutta vastaan.

2. Vapaaehtoinen osallistuminen aluksen tai ilma-aluksen toimintaan tietoisena seikoista, joiden nojalla alusta voidaan pitää merirosvoaluksena.

3. Yllytys tai tahallinen avunanto tämän artiklan 1 ja 2 kohtien tarkoittamiin tekoihin.

16 artikla

Sota-aluksen, valtion aluksen tai valtion ilma-aluksen, jonka miehistö on tehnyt kapinan ja ottanut aluksen tai ilma-aluksen valvontaansa, suorittamat 15 artiklassa määritellyt merirosvoteot rinnastetaan yksityisen aluksen suorittamiin vastaaviin tekoihin.

17 artikla

Alusta tai ilma-alusta pidetään merirosvoaluksena, jos sitä määräävien henkilöiden tarkoituksena on käyttää sitä jonkin 15 artiklassa tarkoitetun teon suorittamiseen. Sama koskee alusta ja ilma-alusta, jota on käytetty tällaisen teon suorittamiseen, niin kauan kuin se on tällaiseen tekoon syyllistyneen henkilön valvonnassa.

18 artikla

Alus tai ilma-alus voi säilyttää kansallisuutensa, vaikka siitä on tullut merirosvoalus. Kansallisuuden säilyminen tai menetys määräytyy sen valtion lain mukaan, josta tuollainen kansallisuus alkujaan johtuu.

19 artikla

Jokainen valtio voi aavalla merellä tai kaikkialla muualla valtioiden oikeudenkäyttöpiirin ulkopuolella ottaa haltuunsa merirosvoaluksen tai merirosvoudella vallatun aluksen, joka on merirosvojen valvonnassa, sekä pidättää henkilöt ja takavarikoida aluksessa olevan omaisuuden. Haltuunoton toimittaneen valtion tuomioistuimella on oikeus määrätä langetettavista rangaistuksista samoin kuin niistä toimenpiteistä, joihin on ryhdyttävä alukseen, ilma-alukseen tai omaisuuteen nähden hyvässä uskossa olevan kolmannen miehen oikeuksien huomioon ottamiseksi.

20 artikla

Milloin merirosvoudesta epäillyn aluksen tai ilma-aluksen haltuunotto on toimitettu ilman riittäviä perusteita, haltuunoton suorittanut valtio on vastuussa siitä aiheutuneesta menetyksestä ja vahingosta sille valtiolle, jonka kansallisuus aluksella tai ilma-aluksella on.

21 artikla

Ainoastaan sota-alus, sotilasilma-alus tai muu valtiovallan tehtävässä oleva, siihen asianmukaisesti valtuutettu alus tai ilma-alus saa suorittaa pidätyksen merirosvouden perusteella.

22 artikla

1. Sota-alus, joka aavalla merellä kohtaa ulkomaalaisen kauppa-aluksen, ei ole oikeutettu pysäyttämään sitä, ellei väliintulotoimenpide perustu sopimuksen suomaan oikeuteen tai ellei ole pätevää aihetta epäillä,

a) että alus harjoittaa merirosvoutta,

b) että alus harjoittaa orjakauppaa tai

c) että vaikka alus käyttää vierasta lippua tai kieltäytyy näyttämästä lippuaan, se todellisuudessa on samaa kansallisuutta kuin sota-alus.

2. Edellä alakohdissa a, b ja c edellytetyissä tapauksissa sota-alus saa tarkastaa, onko aluksella oikeus siihen lippuun, jota se käyttää. Tätä tarkoitusta varten se voi lähettää upseerin komennossa olevan veneen epäillyn aluksen luo. Jos epäilykset jatkuvat asiakirjain tarkastuksen jälkeen, voidaan tarkastus suorittaa itse aluksessa. Tarkastus on toimitettava noudattaen mahdollisimman suurta harkintaa.

3. Jos epäilykset osoittautuvat perusteettomiksi, ja jos alus, johon on noustu, ei ole tehnyt mitään sellaista, joka olisi oikeuttanut tarkastuksiin, on kaikki sen kärsimät menetykset ja vahingot sille korvattava.

23 artikla

1. Ulkomaalaisen aluksen välittömään takaa-ajoon voidaan ryhtyä, milloin rantavaltion toimivaltaisella viranomaisella on pätevät syyt epäillä aluksen rikkoneen sanotun valtion lakeja ja määräyksiä. Tällaiseen takaa-ajoon on ryhdyttävä sinä aikana, kun vieras alus tai jokin sen laivaveneistä on takaa-ajavan valtion sisäisillä aluevesillä tai sen aluemerellä tai lisävyöhykkeellä, ja takaa-ajoa voidaan jatkaa aluemeren tai lisävyöhykkeen ulkopuolella vain, jos takaa-ajo ei ole välillä keskeytynyt. Ei ole tarpeellista, että pysähtymiskehoituksen antava alus sillä hetkellä, kun vieras alus aluemerellä tai lisävyöhykkeellä vastaanottaa pysähtymiskehoituksen, myös itse on aluemerellä tai lisävyöhykkeellä. Jos vieras alus on aluemerta ja lisävyöhykettä koskevan sopimuksen 24 artiklassa määritellyllä lisävyöhykkeellä, takaa-ajoon voidaan ryhtyä vain, jos niitä oikeuksia, joiden suojelemiseksi sanottu lisävyöhyke on perustettu, on loukattu.

2. Välitön takaa-ajo-oikeus lakkaa niin pian kuin takaa-ajettu alus saapuu oman maansa tai kolmannen valtion aluemerelle.

3.Välittömän takaa-ajon ei katsota alkaneen, ellei takaa-ajava alus ole sopivin käytettävissä olevin keinoin todennut, että takaa-ajettava alus tai sen vene tai muu apuna toimiva ja takaa-ajettavaa alusta emälaivanaan käyttävä alus on aluemeren rajojen sisäpuolella tai, vastaavasti lisävyöhykkeellä. Takaa-ajo voidaan aloittaa vasta sen jälkeen, kun pysähtymistä tarkoittavat näkö- tai äänimerkinannot on annettu sellaisen etäisyyden päästä, että vieraan aluksen on ollut mahdollista ne nähdä tai kuulla.

4. Välittömään takaa-ajoon voivat ryhtyä ainoastaan sota-alukset tai sotilasilma-alukset tai muut valtiovallan tehtävissä olevat erityiset tähän tarkoitukseen valtuutetut alukset tai ilma-alukset.

5. Milloin välittömän takaa-ajon toimittaa ilma-alus

a) noudatetaan soveltuvin osin tämän artiklan 1-3 kohtien määräyksiä;

b) pysähtymismääräyksen antavan ilma-aluksen on itse tehokkaasti ajettava alusta takaa, jollei se itse pysty pysäyttämään sitä, kunnes rantavaltion alus tai toinen ilma-alus, jonka ensin mainittu on kutsunut paikalle, saapuu takaa-ajoa jatkamaan. Aavalla merellä suoritettavaa pidätystä ei tee lailliseksi vielä se, että ilma-alus vain on havainnut aluksen syyllistyneen loukkaukseen tai että sitä epäillään tällaisesta teosta, jollei ilma-alus itse ole sekä käskenyt sitä pysähtymään että ajanut sitä takaa, tai jolleivät tätä ole tehneet muut ilma-alukset tai alukset, jotka jatkavat keskeytyksettä takaa-ajoa.

6. Jonkin valtion lainkäyttövallan piirissä pidätetyn aluksen, joka on viety tämän valtion satamaan toimivaltaisen viranomaisen tutkimusta varten, vapauttamista ei voida vaatia yksinomaan sillä perusteella, että alus matkansa aikana kuljetettiin aavan meren jonkin osan kautta, mikäli olosuhteet ovat tehneet tämän välttämättömäksi.

7. Milloin alus on pysäytetty tai pidätetty aavalla merellä olosuhteissa, jotka eivät oikeuta välittömän takaa-ajo-oikeuden käyttämiseen, sille on korvattava kaikki tästä mahdollisesti aiheutuneet vahingot tai menetykset.

24 artikla

Jokaisen valtion on, ottaen huomioon voimassa olevien asiaa koskevien sopimusten säännökset, annettava määräyksiä, jotka estävät meren saastuttamisen laskemalla öljyä aluksista, putkijohdoista taikka merenpohjan tai sen sisustan hyväksi käyttämisen tai tutkimisen yhteydessä.

25 artikla

1. Jokaisen valtion tulee, ottaen huomioon kaikki asianomaisten kansainvälisten järjestöjen mahdollisesti antamat normit ja määräykset, ryhtyä toimenpiteisiin, joilla estetään meren saastuttaminen upottamalla sinne radioaktiivisia jätteitä.

2. Kunkin valtion on oltava yhteistoiminnassa asianomaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa ryhtyessään toimenpiteisiin, joilla pyritään estämään meren tai sen yläpuolella olevan ilmatilan saastuminen kaiken sellaisen toiminnan seurauksena, jota on suoritettu radio-aktiivisilla tai muilla vahingollisilla aineilla.

26 artikla

1. Kaikilla valtioilla on oikeus laskea merenalaisia kaapeleita ja putkijohtoja aavan meren pohjaan.

2. Rantavaltio ei saa estää tällaisten kaapeleiden tai putkijohtojen laskemista ja ylläpitoa, paitsi milloin on kysymys oikeudesta ryhtyä kohtuullisiksi katsottaviin toimenpiteisiin mannermaajalustan tutkimiseksi ja sen luonnonvarojen hyväksi käyttämiseksi.

3. Laskiessaan tällaisia kaapeleita tai putkijohtoja tulee asianomaisen valtion ottaa asiaan kuuluvalla tavalla huomioon jo merenpohjalla paikoillaan olevat kaapelit ja putkijohdot. Varsinkaan se ei saa vaikeuttaa jo paikoillaan olevien kaapeleiden ja putkijohtojen korjausmahdollisuuksia.

27 artikla

Jokaisen valtion on ryhdyttävä tarpeellisiin lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin määrätäkseen rangaistavaksi tahallisen tai tuottamuksellisen teon tai laiminlyönnin, jolla sen lipun alla purjehtivan aluksen tai sen tuomiovallan alaisen henkilön toimesta aavalla merellä oleva merenalainen kaapeli on katkaistu tai sitä vahingoitettu siten, että siitä voi seurata lennätin- tai puhelinyhteyksien katkeaminen tai hidastuminen, taikka merenalainen putkijohto tai korkeajännitekaapeli katkaistu tai sitä vahingoitettu. Tätä määräystä ei ole sovellettava silloin, kun henkilöt ryhdyttyään kaikkiin tarpeellisiin varotoimenpiteisiin katkeamisen tai vahingoittumisen estämiseksi ovat vain käyttäessään heille laillisesti kuuluvaa oikeutta henkensä tai aluksensa pelastamiseksi aiheuttaneet tällaisen katkeamisen tai vahingoittumisen.

28 artikla

Jokaisen valtion on ryhdyttävä tarpeellisiin lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin määrätäkseen tuomiovaltansa alaiset henkilöt, jotka omistavat aavan meren pohjalla kulkevan kaapelin tai putkijohdon, vastaamaan korjauskuluista aiheuttaessaan toisen kaapelin tai putkijohdon katkeamisen tai vahingoittumisen laskiessaan tai korjatessaan omaa kaapeliaan tai putkijohtoaan.

29 artikla

Jokaisen valtion on ryhdyttävä tarpeellisiin lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin taatakseen sen, että laivan omistajat, jotka voivat todistaa, että he ovat uhranneet ankkurin taikka verkon tai muun kalastusvälineen välttääkseen vahingoittamasta merenalaista kaapelia tai putkijohtoa, saavat korvauksen kaapelin tai putkijohdon omistajalta, mikäli laivan omistaja on edeltäkäsin ryhtynyt kaikkiin kohtuullisiin varovaisuustoimenpiteisiin.

30 artikla

Tämän sopimuksen määräykset eivät vaikuta niihin yleissopimuksiin tai muihin kansainvälisiin sopimuksiin, jotka jo ovat voimassa niissä osapuolina olevien valtioiden välillä.

31 artikla

Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten 31 päivään lokakuuta 1958 jokaiselle Yhdistyneiden Kansakuntien tai sen erityisjärjestön jäsenvaltiolle ja jokaiselle muulle yleiskokouksen yleissopimukseen osallistumaan kutsumalle valtiolle.

32 artikla

Tämä yleissopimus on ratifioitava. Ratifioimiskirjat on talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

33 artikla

Tähän yleissopimukseen voivat liittyä kaikki johonkin 31 artiklassa mainittuun ryhmään kuuluvat valtiot. Liittymiskirjat on talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

34 artikla

1. Tämä yleissopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona kahdeskymmenestoinen ratifioimis- tai liittymiskirja on talletettu Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

2. Jokaisen valtion osalta, joka ratifioi tämän yleissopimuksen tai liittyy siihen kahdennenkymmenennentoisen ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisen jälkeen, se tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona tämä valtio on tallettanut ratifioimis- tai liittymiskirjansa.

35 artikla

1. Jokainen sopimusvaltio voi sen jälkeen kun on kulunut viisi vuotta siitä päivästä, jolloin tämä yleissopimus tulee voimaan, milloin hyvänsä pyytää tämän yleissopimuksen tarkistamista pääsihteerille osoitetulla kirjallisella ilmoituksella.

2. Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous päättää niistä toimenpiteistä, joihin mahdollisesti ryhdytään tällaisen pyynnön johdosta.

36 artikla

Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin tulee ilmoittaa kaikille Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltioille ja muille 31 artiklassa mainituille valtioille:

a) tämän yleissopimuksen allekirjoittamisista ja 31, 32 ja 33 artikloiden mukaisesti tapahtuneista ratifioimis- tai liittymiskirjojen tallettamisista;

b) tämän yleissopimuksen voimaantulopäivästä 34 artiklan mukaisesti ja

c) 35 artiklan mukaisista tarkistamispyynnöistä.

37 artikla

Tämän yleissopimuksen alkuperäiskappale, jonka englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan ja pääsihteeri lähettää oikeaksi todistetut jäljennökset siitä kaikille 31 artiklassa mainituille valtioille.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet valtuutetut hallituksiensa siihen asianomaisesti määrääminä ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

Tehty Genevessä 29 päivänä huhtikuuta 1958.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.