3/1963

Alkuperäinen sopimus: 6/1928

BERNIN YLEISSOPIMUS kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta

9 päivältä syyskuuta 1886, täydennetty Pariisissa 4 päivänä toukokuuta 1896, tarkistettu Berliinissä 13 päivänä marraskuuta 1908, täydennetty Bernissä 20 päivänä maaliskuuta 1914, tarkistettu Roomassa 2 päivänä kesäkuuta 1928 ja tarkistettu Brysselissä 26 päivänä kesäkuuta 1948

Alankomaat, Australia, Belgia, Brasilia, Espanja, Etelä-Afrikan Liitto, Intia, Irlanti, Islanti, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin, Yhdistynyt kuningaskunta, Italia, Itävalta, Jugoslavian, Kanada, Kreikka, Libanon, Liechtenstein, Luxemburg, Marokko, Monaco, Norja, Pakistan, Puola, Portugal, Ranska, Ruotsi, Suomi, Sveitsi, Syyria, Tanska, Tshekkoslovakia, Tunisia, Unkari, Uusi Seelanti ja Vatikaanivaltio,

haluten yhteisesti mahdollisimman tehokkaasti ja yhdenmukaisesti suojata tekijäin oikeuksia heidän kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiinsa,

ovat päättäneet tarkistaa ja täydentää asiakirjan, joka on allekirjoitettu Bernissä 9 päivänä syyskuuta 1886, täydennetty Pariisissa 4 päivänä toukokuuta 1896, tarkistettu Berliinissä 13 päivänä marraskuuta 1908, täydennetty Bernissä 20 päivänä maaliskuuta 1914 ja tarkistettu Roomassa 2 päivänä kesäkuuta 1928.

Tämän vuoksi allekirjoittaneet valtuutetut, esitettyään oikeiksi ja asianmukaisiksi todetut valtakirjansa, ovat sopineet seuraavaa:

1 artikla

Ne maat, joihin tätä yleissopimusta sovelletaan, ovat järjestyneet liitoksi suojatakseen tekijäin oikeuksia heidän kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiinsa.

2 artikla

1. Sanonta "kirjalliset ja taiteelliset teokset" käsittää kaikki kirjallisuuden, tieteen ja taiteen alaan kuuluvat tuotteet, olipa niiden ilmaisutapa ja -muoto mikä tahansa, kuten: kirjat, kirjaset ja muut kirjoitukset; esitelmät, puheet, saarnat sekä muut samankaltaiset tuotteet; näyttämöteokset tai näyttämösävellysteokset; tanssi- ja eletaiteelliset teokset, joiden lavastus on määrätty kirjallisesti tai muulla tavalla; sanallisia tai sanattomia sävellysteoksia; elokuvateokset ja elokuvaamiseen verrattavalla tavalla valmistetut teokset; piirustus-, maalaus-, rakennus-, kuvanveisto-, kaiverrus- ja kivipiirrostaiteen teokset; valokuvat ja valokuvaamiseen verrattavalla tavalla valmistetut teokset; sovelletun taiteen tuotteet; kuvitukset, maantieteelliset kartat; maantieteelliset, topografiset, rakennustaiteelliset tai tieteelliset pohjapiirrokset, luonnokset ja plastilliset teokset.

2. Käännökset, mukaelmat, säveltaiteelliset sovitelmat ja muut kirjallisen tai taiteellisen teoksen muunnelmat suojataan samalla tavoin kuin alkuperäisteokset, supistamatta alkuperäisteoksen tekijän oikeuksia. Liittomailla on kuitenkin valta lainsäädännössään määrätä, millä tavoin lainsäädännön, hallinnon tai oikeuslaitoksen alaan kuuluvien virallisten tekstien käännöksiä suojataan.

3. Kirjallisten tai taiteellisten teosten kokoelmat, kuten tietosanakirjat ja kokoomateokset, jotka aineiston valinnan tai järjestelyn perusteella ovat henkisen työn tuotteita, suojataan sellaisinaan, supistamatta tekijäin oikeuksia kuhunkin näihin kokoelmiin sisältyvään teokseen.

4. Edellä mainitut teokset suojataan kaikissa liittomaissa. Tämä suoja on voimassa tekijän ja hänen oikeutensa haltijoiden hyväksi.

5. Liittomailla on valta lainsäädännössään määrätä sovelletun taiteen tuotteita sekä joukkotuotantoon soveltuvia kaavoja ja malleja koskevien lakien soveltamisala samoin kuin näiden tuotteiden, kaavojen ja mallien suojaamisen edellytykset. Niiden teosten osalta, joita teoksen kotimaassa suojataan vain kaavoina ja malleina, ei muissa liittoon kuuluvissa maissa voida vaatia muuta suojaa kuin mitä näissä maissa myönnetään kaavoille ja malleille.

2_bis artikla

1. Liittomailla on valta lainsäädännössään jättää poliittiset puheet ja oikeudenkäynnissä pidetyt puheet kokonaan tai osaksi edellisessä artiklassa mainittua suojaa vaille.

2. Liittomailla on niinikään valta lainsäädännössään määrätä, millaisin ehdoin sanomalehdistö saa toisintaa esitelmiä, puheita, saarnoja ja muita samankaltaisia teoksia.

3. Tekijällä yksin on kuitenkin oikeus järjestää kummassakin edellisessä kappaleessa mainitut teokset kokoelmiksi.

3 artikla

(3 artikla kumottu.)

4 artikla

1. Tekijöillä, jotka ovat jonkin liittomaan kansalaisia, on muissa liittomaissa kuin teoksen kotimaassa teostensa osalta, olivatpa ne julkaisemattomia tai jossakin liittomaassa ensi kerran julkaistuja, ne oikeudet, jotka kunkin maan laki nykyään tai vastedes myöntää omille kansalaisille, sekä tässä yleissopimuksessa erityisesti määrätyt oikeudet.

2. Näiden oikeuksien saaminen tai käyttäminen ei edellytä mitään muodollisuuksia ja on se riippumaton siitä, saako teos osakseen suojaa kotimaassaan. Jollei tässä yleissopimuksessa toisin sanota, määräytyvät suojan laajuus sekä tekijän oikeuksien turvaamiseksi käytettävät oikeuskeinot yksinomaan sen maan lainsäädännön mukaan, missä suojaa vaaditaan.

3. Julkaistujen teosten kohdalta pidetään teoksen kotimaana sitä maata, missä teos on ensiksi julkaistu, myös milloin kysymys on teoksista, jotka on samanaikaisesti julkaistu useissa samanpituisen suoja-ajan myöntävissä liittomaissa. Milloin kysymys on teoksista, jotka on samanaikaisesti julkaistu useissa eripituisen suoja-ajan myöntävissä liittomaissa, pidetään teoksen kotimaana sitä maata, jonka lainsäädännössä myönnetään lyhyin suoja-aika. Samanaikaisesti liittoon kuulumattomassa ja liittomaassa julkaistujen teosten kohdalta pidetään teoksen kotimaana yksinomaan viimeksi mainittua maata. Samanaikaisesti useassa maassa julkaistuna teoksena pidetään jokaista teosta, joka on ilmestynyt kahdessa tai useammassa maassa kolmenkymmenen päivän kuluessa teoksen ensimmäisestä julkaisemisesta lukien.

4. "Julkaistuilla teoksilla" tarkoitetaan 4, 5 ja 6 artiklassa teoksia, jotka ovat ilmestyneet ja saatettu riittävässä määrin yleisön saataviin teoskappaleiden valmistusmenetelmään katsomatta. Näyttämöteoksen, näyttämösävellysteoksen sekä elokuvan tai sävellysteoksen esittämistä, kirjallisen teoksen julkista luentaa, kirjallisen ja taiteellisen teoksen siirtämistä tai lähettämistä radiossa, taideteoksen näytteillepanemista ja rakennusteoksen valmistamista ei pidetä julkaisemisena.

5. Julkaisemattomien teosten kotimaana pidetään sitä maata, johon tekijä kuuluu. Rakennusteoksen sekä rakennukseen liittyvän graafisen tai plastillisesti muotoillun teoksen kotimaana pidetään kuitenkin sitä liittomaata, missä teokset on rakennettu tai yhdistetty rakennukseen.

5 artikla

Liittomaan kansalaisilla, jotka ensiksi julkaisevat teoksensa toisessa liittomaassa, on viimeksi mainitussa maassa samat oikeudet kuin sen maan kansalaisiin kuuluvilla tekijöillä.

6 artikla

1. Tekijöillä, jotka eivät ole minkään liittomaan kansalaisia ja jotka julkaisevat teoksensa ensi kerran jossakin liittomaassa, on siellä samat oikeudet kuin sen maan kansalaisiin kuuluvilla tekijöillä sekä muissa liittomaissa ne oikeudet, jotka tässä yleissopimuksessa myönnetään.

2. Jollei liittoon kuulumaton maa riittävästi suojaa jonkin liittomaan kansalaisiin kuuluvien tekijöiden teoksia, viimeksi mainittu maa voi rajoittaa sellaisten teosten suojaa, joiden tekijät, näitä teoksia ensimmäisen kerran julkaistaessa, ovat ensiksi mainitun maan kansalaisia ja vailla todellista kotipaikkaa jossakin liittomaassa. Mikäli maa, jossa teos on ensimmäisen kerran julkaistu, käyttää tätä oikeuttaan, muut liittomaat eivät ole velvollisia antamaan tällaisen erikoiskohtelun alaiselle teokselle laajempaa suojaa kuin se saa siinä maassa, jossa se ensiksi julkaistiin.

3. Edellisen kappaleen nojalla tehty rajoitus ei saa vähentää niitä oikeuksia, jotka tekijä on saanut liittomaassa julkaistulle teokselle ennen rajoituksen voimaantuloa.

4. Liittomaiden, jotka tämän artiklan nojalla rajoittavat tekijänoikeuden suojaa, on siitä annettava Sveitsin valaliiton hallitukselle kirjallinen ilmoitus, jossa mainitaan ne maat, joiden osalta suojaa on rajoitettu, ja niin ikään ne rajoitukset, jotka kohdistuvat asianomaisen maan kansalaisiin kuuluvan tekijän oikeuksiin. Sveitsin valaliiton hallitus ilmoittaa heti asiasta kaikille liittomaille.

6_bis artikla

1. Riippumatta varallisuusoikeuksistaan ja myös luovutettuaan ne toiselle tekijällä on koko elämänsä ajan oikeus vaatia teokseen kohdistuvan tekijänoikeutensa tunnustamista ja niin ikään oikeus vastustaa kaikkea sanotun teoksen vääristämistä, typistämistä tai muuta muuttamista, samoin kuin kaikkia teokseen kohdistuvia toimenpiteitä, jotka vahingoittavat hänen kunniaansa tai mainettaan.

2. Liittomaiden lainsäädännön sallimissa rajoissa ovat edellisessä kappaleessa tekijälle myönnetyt oikeudet voimassa hänen kuolemansa jälkeen ainakin varallisuusoikeuksien lakkaamiseen saakka ja niitä saavat käyttää sanotussa lainsäädännössä määrätyt henkilöt tai laitokset. Liittomailla on valta lainsäädännössään määrätä tässä kappaleessa tarkoitettujen oikeuksien käyttämisen edellytykset.

3. Tässä artiklassa mainittujen oikeuksien suojaamiseksi käytettävistä oikeuskeinoista määrätään sen maan lainsäädännössä, missä suojaa vaaditaan.

7 artikla

1. Tässä yleissopimuksessa määrätty suoja on voimassa tekijän elinajan ja viisikymmentä vuotta hänen kuoltuaan.

2. Jos yksi tai useammat liittomaat myöntävät pitemmän suoja-ajan kuin 1 kappaleessa on sanottu, määräytyy suoja-aika kuitenkin sen maan lain mukaan, missä suojaa vaaditaan, mutta suoja-aika ei voi olla teoksen kotimaassa säädettyä suoja-aika pitempi.

3. Elokuvateosten, valokuvateosten sekä elokuvaamiseen ja valokuvaamiseen verrattavalla tavalla valmistettujen teosten samoin kuin sovelletun taiteen tuotteiden osalta suoja-aika määräytyy sen maan lain mukaan, missä suojaa vaaditaan, mutta suoja-aika ei voi olla teoksen kotimaassa säädettyä suoja-aikaa pitempi.

4. Nimettä tai salanimellä julkaistujen teosten suoja-aika on viisikymmentä vuotta niiden julkaisemisesta. Milloin tekijän käyttämä salanimi ei aiheuta epäilystä hänen henkilöllisyydestään, on suoja-aika kuitenkin sama kuin 1 kappaleessa on sanottu. Jos nimettä tai salanimellä julkaistun teoksen tekijä ilmaisee henkilöllisyytensä edellä mainitun ajan kuluessa, on sovellettava 1 kappaleen mukaista suoja-aikaa.

5. Tekijän kuoleman jälkeen julkaistujen teosten osalta, jotka eivät kuulu edellä 3 ja 4 kappaleessa mainittuihin ryhmiin, lakkaa tekijän perillisten ja muiden oikeudenhaltijain hyväksi tuleva suoja viidenkymmenen vuoden kuluttua tekijän kuolemasta.

6. Tekijän kuoleman jälkeinen suoja-aika sekä 3, 4 ja 5 kappaleessa määrätyt suoja-ajat luetaan kuolemasta tai julkaisemisesta, mutta niiden pituus lasketaan vasta sen vuoden tammikuun 1 päivästä, joka seuraa mainittujen suoja-aikojen alkamisen aiheuttanutta tapahtumaa.

7_bis artikla

Teoksen yhdessä luoneille tekijöille yhteisesti kuuluvan tekijänoikeuden suoja-aika lasketaan viimeksi elossa olleen tekijän kuolinpäivästä.

8 artikla

Tämän yleissopimuksen suojaamien kirjallisten ja taiteellisten teosten tekijöillä on koko sinä aikana, jona heidän oikeutensa alkuperäisteokseen on voimassa, yksinomainen oikeus kääntää tai käännättää teoksensa.

9 artikla

1. Jonkin liittomaan sanoma- tai aikakauslehdissä julkaistuja jatkoromaaneja, novelleja ja muita teoksia, minkä aiheisia tahansa, olivatpa ne kirjallisia, tieteellisiä tai taiteellisia, ei saa muissa liittomaissa toisintaa tekijän luvatta.

2. Ajankohtaisia taloudellisia, poliittisia tai uskonnollisia kysymyksiä käsitteleviä kirjoituksia voidaan sanomalehdistössä toisintaa, jollei niiden toisintamista koskevaa nimenomaista varausta ole tehty. Lähde on kuitenkin aina selvästi mainittava; tämän velvollisuuden laiminlyömisen oikeudelliset seuraamukset määräytyvät sen maan lainsäädännön mukaan, missä suojaa vaaditaan.

3. Tämän yleissopimuksen tarkoittama suoja ei käsitä päivän uutisia eikä sekalaisia tietoja, jotka ovat laadultaan tavanomaisia sanomalehtitiedotuksia.

10 artikla

1. Kaikissa liittomaissa ovat lyhyet lainaukset sanoma- ja aikakauslehtikirjoituksista sallittuja, myös lehdistökatsausten muodossa.

2. Oikeus lainausten tekemiseen kirjallisista tai tieteellisistä teoksista opetusta varten tarkoitettuihin tai tieteellisluontoisiin teoksiin taikka lukukirjoihin, tarkoituksen oikeuttamissa rajoissa, määräytyy liittomaiden lainsäädännön ja näiden maiden kesken voimassa olevien tai ehkä tehtävien erityisten sopimusten mukaan.

3. Sitaattien ja lainausten ohessa on ilmoitettava lähde sekä tekijän nimi, mikäli se mainitaan lähteessä.

10_bis artikla

Liittomailla on valta lainsäädännössään määrätä ne edellytykset, joiden mukaan lyhyitä katkelmia kirjallisista tai taiteellisista teoksista on sallittu tallentaa, toisintaa ja julkisesti esittää ajankohtaisten tapahtumien selostamiseksi valokuvaamisen tai elokuvan avulla tai yleisradiossa.

11 artikla

1. Näyttämöteosten, näyttämö-sävellysteosten sekä sävellysteosten tekijöillä on yksinomainen oikeus sallia: 1) teostensa julkinen esittäminen; 2) teostensa esityksen toisintaminen yleisölle millä tavoin tahansa. Tämä ei kuitenkaan aiheuta rajoituksia 11 bis ja 13 artiklan määräyksiin.

2. Samat oikeudet myönnetään näyttämö- ja näyttämö-sävellysteosten tekijöille näiden teosten käännösten osalta koko siksi ajaksi, jona heidän oikeutensa alkuperäisteokseen ovat voimassa.

3. Tämän artiklan suoja ei edellytä, että tekijät julkaistessaan teoksiaan kieltävät niiden julkisen esittämisen.

11_bis artikla

1. Kirjallisten ja taiteellisten teosten tekijöillä on yksinomainen oikeus sallia:

1) teostensa lähettäminen radiossa tai niiden julkinen esittäminen muilla merkkien, äänen tai kuvien langattomaan lähettämiseen käytettävillä laitteilla; 2) teoksen radiolähetyksen julkinen toisintaminen langan avulla tai ilman sitä, milloin toisintaminen tapahtuu muun kuin alkuperäisen yrityksen toimesta; 3) teoksen radiolähetyksen julkinen toisintaminen kovaäänisellä tai muulla samankaltaisella merkkien, äänen tai kuvien siirtämiseen käytettävällä laitteella.

2. Liittomailla on valta lainsäädännössään määrätä 1 kappaleessa mainittujen oikeuksien käyttämisen edellytykset, mutta näiden edellytysten vaikutus rajoittuu yksinomaan niihin maihin, jotka ovat ne asettaneet. Ne eivät saa missään tapauksessa vaikuttaa tekijän aatteelliseen oikeuteen eikä hänen oikeuteensa saada kohtuullinen korvaus, minkä, jollei siitä ole sovittu, asianomainen viranomainen määrää.

3. Ellei toisin ole sovittu, tämän artiklan 1 kappaleen mukaan annettuun suostumukseen ei sisälly oikeutta teoksen radiolähetyksen siirtämiseen äänen tai kuvien tallennuslaitteeseen. Liittomailla on kuitenkin valta lainsäädännössään määrätä ne edellytykset, joilla radioyritys saa suorittaa lyhytaikaisia tallennuksia omilla välineillään ja omia lähetyksiään varten. Sellaisessa lainsäädännössä voidaan sallia, että tallenteet, joilla on poikkeuksellinen asiakirjallinen arvo, säilytetään virallisissa arkistoissa.

11_ter artikla

Kirjallisten teosten tekijöillä on yksinomainen oikeus sallia teostensa julkinen luenta.

12 artikla

Kirjallisten, tieteellisten ja taiteellisten teosten tekijöillä on yksinomainen oikeus sallia teostensa muunteleminen, sovittaminen tai muulla tavoin muuttaminen.

13 artikla

1. Sävellysteosten tekijöillä on yksinomainen oikeus sallia: 1) teostensa tallentaminen laitteisiin, joilla ne voidaan toisintaa mekaanisesti; 2) siten tallennettujen teosten julkinen esittäminen näiden laitteiden avulla.

2. Jokainen liittomaa voi omalta kohdaltaan lainsäädännössään määrätä edellä 1 kappaleessa mainittujen oikeuksien soveltamista koskevia varauksia ja ehtoja, mutta kaikkien sellaisten varausten ja ehtojen vaikutus rajoittuu yksinomaan siihen maahan, joka ne on määrännyt. Ne eivät missään tapauksessa saa loukata tekijän oikeuta saada kohtuullinen korvaus, minkä, jollei siitä ole sovittu, asianomainen viranomainen määrää.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksillä ei ole taannehtivaa vaikutusta eikä niitä siis liittomaassa ole sovellettava teoksiin, jotka on siellä laillisesti siirretty mekaanisiin laitteisiin ennen Berliinissä 13 päivänä marraskuuta 1908 allekirjoitetun yleissopimuksen voimaantuloa tai, sellaisen maan osalta, joka sanotun päivän jälkeen on yhtynyt yleissopimukseen tai vastedes tulee yhtymään siihen, ennen yhtymispäivää.

4. Tallenteet, jotka on tehty tämän artiklan 2 ja 3 kappaleen mukaisesti, ja jotka ilman asianomaisten lupaa on tuotu sellaiseen maahan, missä ne eivät ole sallittuja, voidaan siellä takavarikoida.

14 artikla

1. Kirjallisten, tieteellisten tai taiteellisten teosten tekijöillä on yksinomainen oikeus sallia: 1) teostensa muunteleminen ja toisintaminen elokuvan avulla sekä näin muunneltujen tai toisinnettujen teosten levittäminen; 2) näin muunneltujen tai toisinnettujen teosten julkinen esittäminen.

2. Muunnellun tai toisinnetun teoksen tekijän oikeuksia supistamatta suojataan elokuvateos samalla tavoin kuin alkuperäisteos.

3. Kirjallisiin, tieteellisiin tai taiteellisiin teoksiin perustuvien elokuvateosten muunteleminen siirtämällä ne muuhun taidelajiin on sallittu vain alkuperäisteoksen tekijän luvalla, elokuvateoksen tekijän oikeutta loukkaamatta.

4. Kirjallisten, tieteellisten ja taiteellisten teosten elokuvamuunnelmia eivät koske 13 artiklan 2 kappaleessa mainitut rajoitukset ja ehdot.

5. Edellä olevia määräyksiä sovelletaan myös sellaiseen toisinnokseen tai tuotteeseen, joka on saatu aikaan jollakin toisella, elokuvauksen kaltaisella menetelmällä.

14_bis artikla

1. Alkuperäisten taideteosten sekä kirjailijoiden ja säveltäjien alkuperäisten käsikirjoitusten osalta tekijällä - tai, hänen kuolemansa jälkeen, kansallisessa lainsäädännössä määrätyillä henkilöillä tai laitoksilla - on luovuttamaton oikeus osuuteen teosten sellaisten myyntien tuotosta, jotka tapahtuvat tekijän suorittaman ensimmäisen luovutuksen jälkeen.

2. Edellisessä kappaleessa mainittua suojaa voidaan vaatia liittomaissa vain sikäli kuin tekijän kotimaan lainsäädännössä myönnetään tällaista suojaa ja ainoastaan sen maan lainsäädännössä sallituissa rajoissa, missä suojaa vaaditaan.

3. Tarkemmat määräykset osuuksien suorittamisesta ja niiden suuruudesta annetaan liittomaiden lainsäädännöissä.

15 artikla

1. Jotta tässä yleissopimuksessa suojattujen kirjallisten ja taiteellisten teosten tekijöitä voitaisiin, kunnes vastakohta näytetään, pitää tekijöinä, jotka sillä perusteella voivat nostaa kanteen liittomaiden tuomioistuimissa heidän teostensa jäljittelijöitä vastaan, riittää, että heidän nimensä on tavanmukaisesti ilmoitettu teoksessa. Tätä kappaletta sovelletaan myös silloin, kun sanottu nimi on salanimi eikä tekijän käyttämä salanimi aiheuta epäilystä hänen henkilöllisyydestään.

2. Tekijää mainitsematta julkaistujen teosten ja muiden kuin edellisessä kappaleessa tarkoitettujen salanimellä julkaistujen teosten osalta katsotaan, kunnes vastakohta näytetään, teoksessa mainitun kustantajan edustavan tekijää; tässä ominaisuudessaan hänellä on valta valvoa ja käyttää tekijän oikeuksia. Tämän kappaleen soveltaminen lakkaa, kun tekijä ilmaisee henkilöllisyytensä ja todistaa asemansa.

16 artikla

1. Niiden liittomaiden asianomaiset viranomaiset, joissa alkuperäinen teos on laillisesti suojattu, voivat takavarikoida jokaisen jäljitellyn teoksen.

2. Näissä maissa takavarikko voidaan myös toimittaa sellaisen jäljennöksen osalta, joka on peräisin maasta, missä teos ei ole suojattu tai missä siihen kohdistunut suoja on lakannut olemasta voimassa.

3. Takavarikko toimitetaan kunkin maan lainsäädännön mukaisesti.

17 artikla

Tämän yleissopimuksen määräykset eivät millään tavoin rajoita liittomaan hallituksen oikeutta lainsäädäntö- tai hallintotoimin sallia, valvoa tai kieltää sellaisten teosten tai tuotteiden levittäminen, esittäminen tai näytteillepaneminen, joiden osalta asianomaisella viranomaisella on sanottu oikeus.

18 artikla

1. Tätä yleissopimusta on sovellettava kaikkiin teoksiin, jotka sen voimaan tullessa eivät kotimaassaan vielä ole tulleet yleiseksi omaisuudeksi suoja-ajan päättymisen johdosta.

2. Jos teos kuitenkin sille aikaisemmin myönnetyn suoja-ajan päättymisen vuoksi on tullut yleiseksi omaisuudeksi siinä maassa, jossa suojaa vaaditaan, ei teos saa siellä uudelleen suojaa.

3. Tätä periaatetta sovellettaessa on noudatettava liittomaiden kesken tässä tarkoituksessa tehtyjen tai tehtävien erityisten yleissopimusten määräyksiä. Jollei tällaisia määräyksiä ole, tulee asianomaisten maiden omalta osaltaan vahvistaa periaatteen soveltamistapa.

4. Edellä olevia määräyksiä on myös sovellettava uusien maiden yhtyessä liittoon sekä myös siinä tapauksessa, että suoja-aikaa 7 artiklaa soveltamalla tai varaumista luopumalla pitennetään.

19 artikla

Tämän yleissopimuksen määräykset eivät estä vaatimasta sellaisten pitemmälle menevien määräysten soveltamista, jotka ehkä on vahvistettu jonkin liittomaan lainsäädännössä.

20 artikla

Liittomaiden hallitukset pidättävät itselleen oikeuden suorittaa keskenään erityisjärjestelyjä, mikäli ne myöntävät tekijöille yleissopimuksen suomia oikeuksia laajempia oikeuksia tai mikäli niihin sisältyy muita määräyksiä, jotka eivät ole ristiriidassa tämän yleissopimuksen kanssa. Voimassa oleviin järjestelyihin sisältyviä, edellä mainittuja ehtoja vastaavia määräyksiä on edelleen sovellettava.

21 artikla

1. Kansainvälinen toimisto, joka on perustettu nimellä "Kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamista tarkoittavan kansainvälisen liiton toimisto", säilytetään edelleen.

2. Tämän toimiston korkeana suojelijana on Sveitsin valaliiton hallitus, joka vahvistaa toimiston järjestysmuodon ja valvoo sen toimintaa.

3. Toimiston virallisena kielenä on ranskan kieli.

22 artikla

1. Kansainvälinen toimisto kerää tekijäin kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin liittyvien oikeuksien suojaamista koskevia kaikenlaatuisia tietoja. Se järjestää ja julkaisee niitä, toimeenpanee tutkimuksia, joista on yhteistä etua ja hyötyä liitolle, ja toimittaa, nojautuen eri hallitusten sen käytettäväksi asettamiin asiakirjoihin, liiton tarkoitusperiä koskevia kysymyksiä käsittelevää ranskankielistä aikakausjulkaisua. Liittomaiden hallitukset pidättävät itselleen oikeuden, yhteisesti siitä sovittuaan, valtuuttaa toimiston toimittamaan aikakausjulkaisun yhdellä tai useammalla muulla kielellä, jos kokemus osoittaa sen tarpeelliseksi.

2. Kansainvälisen toimiston on oltava aina liiton jäsenten käytettävissä toimittaakseen niille sellaisia tietoja, joita ne saattavat tarvita kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamista koskevissa asioissa.

3. Kansainvälisen toimiston johtaja laatii virkatoiminnastaan vuosikertomuksen, joka toimitetaan liiton kaikille jäsenille.

23 artikla

1. Kansainvälisen liiton toimiston menoista vastaavat liittomaat yhteisesti. Siihen asti kun asiasta tehdään uusi päätös menot eivät saa ylittää sataakahtakymmentätuhatta kultafrangia (Tämä rahayksikkö on 100 centimeä käsittävä kultafrangi, jonka paino on 10/31 grammaa ja pitoisuus 0,900.) vuodessa. Tätä määrää voidaan tarvittaessa korottaa liittomaiden tai 24 artiklassa mainitun konferenssin yksimielisellä päätöksellä.

2. Tästä menojen kokonaismäärästä kullekin maalle tulevan osuuden määräämiseksi liittomaat ja liittoon myöhemmin yhtyvät maat jaetaan kuuteen luokkaan, joista jokainen osallistuu menoihin tietyn yksikköluvun mukaan, eli seuraavasti:

1 luokka ............ 25 yksikköä

2 " ............ 20 "

3 " ............ 15 "

4 " ............ 10 "

5 " ............ 5 "

6 " ............ 3 "

3. Nämä kertoimet kerrotaan kuhunkin luokkaan kuuluvien maiden lukumäärällä ja näin saatujen tulosten summa on se yksikkömäärä, jolla kokonaismenot on jaettava. Osamäärä ilmaisee menoyksikön määrän.

4. Jokainen valtio ilmoittaa liittoon yhtyessään, mihin edellä mainituista luokista se haluaa kuulua, mutta sillä on oikeus aina myöhemmin ilmoittaa haluavansa kuulua johonkin toiseen luokkaan.

5. Sveitsin hallitus laatii toimiston tuloja menoarvion ja valvoo sen menoja, myöntää tarpeelliset ennakot ja laatii vuotuisen tilinpäätöksen, joka saatetaan kaikkien muiden maiden hallitusten tietoon.

24 artikla

1. Tätä yleissopimusta voidaan tarkistaa sellaisten parannusten tekemiseksi, jotka ovat omiaan täydellistämään liiton järjestelmää.

2. Tällaiset samoin kuin liiton kehitystä muutoin koskevat kysymykset käsitellään konferensseissa, jotka vuorollaan pidetään eri liittomaissa näiden maiden valtuutettujen kesken. Sen maan hallitus, missä konferenssi on pidettävä, valmistelee kansainvälisen toimiston kanssa konferenssin työt. Toimiston johtajan tulee olla konferenssien istunnoissa läsnä ja hänellä on oikeus osallistua keskusteluihin, mutta ei äänestyksiin.

3. Tähän yleissopimukseen tehtävä muutos ei ole pätevä liiton osalta, jolleivät kaikki siihen kuuluvat maat sitä yksimielisesti hyväksy.

25 artikla

1. Liittoon kuulumattomat maat, jotka takaavat laillisen suojan tämän yleissopimuksen käsittämille oikeuksille, saavat pyynnöstään yhtyä siihen.

2. Tällaisesta yhtymisestä on kirjallisesti ilmoitettava Sveitsin valaliiton hallitukselle ja tämän toimesta kaikille muille liittomaille.

3. Yhtyminen merkitsee samalla tämän yleissopimuksen kaikkien määräysten hyväksymistä ja osallisuutta kaikkiin siinä mainittuihin etuihin sekä tulee voimaan kuukauden kuluttua siitä lukien, kun Sveitsin valaliiton hallitus on lähettänyt siitä tiedon muille liittomaille, jollei yhtyvä maa ole ilmoittanut myöhäisempää ajankohtaa. Ilmoituksessa voidaan kuitenkin mainita, että yhtyvä maa aikoo ainakin toistaiseksi korvata 8 artiklan käännöksiä koskevat määräykset vuonna 1896 Pariisissa tarkistetun, vuoden 1886 liittosopimuksen 5 artiklan määräyksillä, edellyttäen, että nämä määräykset soveltuvat ainoastaan käännöksiin maan kielelle tai kielille.

26 artikla

1. Jokainen liittomaa voi milloin tahansa kirjallisesti ilmoittaa Sveitsin valaliiton hallitukselle, että tätä yleissopimusta on sovellettava sen merentakaisiin alueisiin, siirtomaihin, protektoraatteihin, huoltohallintoalueisiin tai mihin tahansa muuhun alueeseen, jonka kansainvälisistä suhteista se vastaa, ja yleissopimusta on tällöin sovellettava kaikkiin ilmoituksessa mainittuihin alueisiin 25 artiklan 3 kappaleen mukaisesti määrätystä ajankohdasta lukien. Ellei sellaista ilmoitusta ole tehty, ei yleissopimusta sovelleta näihin alueisiin.

2. Jokainen liittomaa voi milloin tahansa kirjallisesti ilmoittaa Sveitsin valaliiton hallitukselle, että yleissopimusta ei enää ole sovellettava edellisessä kappaleessa tarkoitetussa ilmoituksessa mainittuihin alueisiin tai johonkin niistä, ja yleissopimuksen soveltaminen lakkaa tässä ilmoituksessa mainittujen alueiden osalta kahdentoista kuukauden kuluttua Sveitsin valaliiton hallitukselle osoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta.

3. Sveitsin valaliiton hallitukselle tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräysten mukaan tehdyt ilmoitukset on tämän hallituksen toimitettava kaikille liittomaille.

27 artikla

1. Tämä sopimus korvaa liittomaiden välisissä suhteissa 9 päivänä syyskuuta 1886 tehdyn Bernin yleissopimuksen sekä ne sopimukset, joilla sitä jälkeenpäin on tarkistettu. Aikaisemmin voimassa olleet sopimukset pysyvät edelleen voimassa niiden maiden välisissä suhteissa, jotka eivät ratifioi tätä yleissopimusta.

2. Ne maat, joiden puolesta tämä yleissopimus on allekirjoitettu, voivat jatkuvasti säilyttää aikaisemmin tekemiensä varaumien suomat edut, mikäli ne tekevät tätä koskevan ilmoituksen tallettaessaan ratifioimiskirjansa.

3. Ne nykyään liittoon kuuluvat maat, joiden puolesta tätä yleissopimusta ei allekirjoiteta, voivat milloin tahansa yhtyä siihen 25 artiklassa mainituin tavoin. Siinä tapauksessa ne voivat käyttää hyväkseen edellisen kappaleen määräyksiä.

27_bis artikla

Kaikki tämän yleissopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevat kahden tai useamman liittomaan väliset erimielisyydet, joita ei voida ratkaista neuvotteluilla, on alistettava Kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistavaksi, mikäli asianomaiset valtiot eivät sovi muusta menettelystä. Maan, jonka pyynnöstä erimielisyys on alistettu tuomioistuimen ratkaistavaksi, on siitä ilmoitettava kansainväliselle toimistolle; tämän tulee siitä tiedottaa muille liittomaille.

28 artikla

1. Tämä yleissopimus on ratifioitava ja ratifioinnit talletettava Brysselissä viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 1951. Belgian hallitus tiedottaa näistä ratifioinneista, niiden päivämääristä sekä kaikista niihin mahdollisesti liittyvistä ilmoituksista Sveitsin valaliiton hallitukselle, joka ilmoittaa niistä muille liittomaille.

2. Tämä yleissopimus tulee voimaan sen ratifioineiden liittomaiden välillä kuukauden kuluttua 1 päivästä heinäkuuta 1951. Jos kuitenkin vähintään kuusi liittomaata on ratifioinut sen ennen tätä ajankohtaa, se tulee voimaan näiden liittomaiden kesken kuukauden kuluttua siitä, kun Sveitsin valaliiton hallitus on ilmoittanut niille kuudennen ratifioimiskirjan tallettamisesta sekä niiden liittomaiden osalta, jotka ratifioivat myöhemmin, kuukauden kuluttua kunkin tällaisen ratifioinnin ilmoittamisesta.

3. Liittoon kuulumattomat maat voivat yhtyä liittoon 1 päivään heinäkuuta 1951 mennessä liittymällä joko Roomassa 2 päivänä kesäkuuta 1928 allekirjoitettuun yleissopimukseen tai tähän yleissopimukseen. Heinäkuun 1 päivästä 1951 lukien ne voivat yhtyä vain tähän yleissopimukseen. Liittomaat, jotka eivät ole ratifioineet tätä yleissopimusta 1 päivään heinäkuuta 1951 mennessä, voivat yhtyä siihen 25 artiklassa mainituin tavoin. Ne voivat tässä tapauksessa käyttää hyväkseen 27 artiklan 2 kappaleen määräyksiä.

29 artikla

1. Tämä yleissopimus pysyy voimassa rajoittamattoman ajan. Jokaisella liittomaalla on kuitenkin oikeus milloin tahansa irtisanoa se toimittamalla sitä koskeva kirjallinen ilmoitus Sveitsin valaliiton hallitukselle.

2. Sellainen irtisanominen, josta mainitun hallituksen on ilmoitettava kaikille muille liittomaille, koskee vain irtisanoutunutta valtiota ja tulee voimaan vasta kahdentoista kuukauden kuluttua Sveitsin valaliiton hallitukselle osoitetun irtisanomisilmoituksen vastaanottamisesta. Muiden liittovaltioiden osalta yleissopimus jää voimaan.

3. Mikään maa ei saa käyttää edellisessä kappaleessa mainittua oikeutta irtisanomiseen enne kuin viisi vuotta on kulunut siitä, kun maa on sopimuksen ratifioinut tai siihen yhtynyt.

30 artikla

1. Niiden maiden, jotka sisällyttävät lainsäädäntöönsä tämän yleissopimuksen 7 artiklan 1 kappaleessa mainitun viidenkymmenen vuoden pituisen suoja-ajan, on siitä kirjallisesti ilmoitettava Sveitsin valaliiton hallitukselle, joka viipymättä tiedottaa siitä kaikille muille liittomaille.

2. Sama on voimassa niiden maiden osalta, jotka luopuvat 25 ja 27 artiklan nojalla tekemistään tai voimassa pysyttämistään varaumista.

31 artikla

Konferenssien viralliset asiakirjat laaditaan ranskan kielellä. Niistä valmistetaan samanarvoinen englanninkielinen teksti. Jos asiakirjojen tulkinnasta aiheutuu erimielisyyttä, pidetään ranskankielistä tekstiä todistusvoimaisena. Jokainen liittomaa tai liittomaiden ryhmä voi sovittuaan kansainvälisen toimiston kanssa sen toimesta laadituttaa haluamansa kielisen virallisen tekstin näistä asiakirjoista. Nämä tekstit julkaistaan konferenssien asiakirjoissa ranskankielisen ja englanninkielisen tekstin liitteinä.

Minkä vakuudeksi alla mainitut valtuutetut ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

Tehty Brysselissä 26 päivänä kesäkuuta 1948 yhtenä ainoana kappaleena, joka talletetaan Belgian ulkoasiain- ja ulkomaankaupan ministeriön arkistoon. Jokaiselle liittomaalle lähetetään oikeaksi todistettu jäljennös diplomaattista tietä.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.