8/1955

Asetus Asetus maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta, merisotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden, sairaiden ja haaksirikkoutuneiden aseman parantamisesta, sotavankien kohtelusta sekä siviilihenkilöiden suojelemisesta sodan aikana tehtyjen Genèven sopimusten voimaansaattamisesta.

Sitten kun Suomi on 21 päivänä tammikuuta 1955 ratifioinut maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta, merisotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden, sairaiden ja haaksirikkoutuneiden aseman parantamisesta, sotavankien kohtelusta sekä siviilihenkilöiden suojelemisesta sodan aikana Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 tehdyt sopimukset ja ratifioimiskirja on talletettu 22 päivänä helmikuuta 1955, säädetään ulkoasiainministerin esittelystä, että mainitut sopimukset ovat voimassa niinkuin niistä on sovittu.

Helsingissä 22 päivänä huhtikuuta 1955.

Genèven sopimus maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta 12 päivänä elokuuta 1949.

Allekirjoittaneet niiden hallitusten täysivaltaiset edustajat, jotka ovat olleet edustettuina Genèvessä 21 päivästä huhtikuuta 12 päivään elokuuta 1949 kokoontuneessa, maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta Genèvessä 27 päivänä heinäkuuta 1929 tehdyn sopimuksen tarkistamista varten kutsutussa diplomaattisessa konferenssissa, ovat sopineet seuraavasti:

I luku.

Yleiset määräykset.

1 artikla.
Sopimuksen noudattaminen.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat noudattamaan tätä sopimusta ja saattamaan sen noudatetuksi kaikissa olosuhteissa.

2 artikla.
Sopimuksen soveltaminen.

Tätä sopimusta on, mikäli kysymys ei ole rauhan aikana voimaan tulevista määräyksistä, sovellettava, kun julistetaan sota tai syntyy muu aseellinen selkkaus kahden tai useamman Korkean sopimuspuolen välillä, vaikka joku niistä ei olekaan tunnustanut sotatilaa.

Sopimusta on niinikään sovellettava, kun jonkin Korkean sopimuspuolen alue tai osa siitä on vallattuna, vaikka valtaus ei kohtaakaan sotilaallista vastarintaa.

Jos selkkaukseen joutunut valta ei ole osallinen tähän sopimukseen, pysyvät sopimukseen osalliset vallat kuitenkin keskinäisissä suhteissa sidottuina siihen. Lisäksi ne ovat siihen sidotut sanottuun valtaan nähden, jos tämä hyväksyy sopimuksen määräykset ja soveltaa niitä.

3 artikla.
Kansainvälistä luonnetta vailla olevat selkkaukset.

Kun jonkin Korkean sopimuspuolen alueella syntyy aseellinen selkkaus, jolla ei ole kansainvälistä luonnetta, kukin selkkaukseen osallisista on velvollinen noudattamaan ainakin seuraavia määräyksiä:

1) Henkilöitä, jotka eivät suoranaisesti ota osaa vihollisuuksiin, heihin lukien aseellisiin voimiin kuuluvat, jotka ovat laskeneet aseensa, sekä ne, jotka ovat joutuneet taistelukyvyttömiksi sairauden, haavoittumisen, pidättämisen tai muun syyn johdosta, on kaikissa olosuhteissa kohdeltava inhimillisesti tekemättä mitään epäsuopeata erottelua rodun, värin, uskonnon tai uskomuksen, sukupuolen, syntyperän tai omaisuuden tai muun niihin verrattavan tunnusmerkin perusteella.

Sen takia ovat ja pysyvät, aikaan ja paikkaan katsomatta, mainittujen henkilöiden suhteen kiellettyinä:

a) henkeen ja ruumiilliseen koskemattomuuteen kohdistuvat loukkaukset, erittäinkin murha kaikissa muodoissaan, silpominen, julmuutta osoittava piteleminen ja kidutus;

b) panttivangiksi ottaminen;

c) henkilökohtaisen arvon loukkaukset, erittäinkin nöyryyttävät ja alentavat kohtelut;

d) tuomiot, joita ei ole antanut sellainen tuomioistuin, jonka toimintaan liittyvät sivistyskansojen välttämättömiksi tunnustamat oikeudelliset takeet, ja teloitukset, jotka pannaan täytäntöön sellaisen tuomioistuimen edeltävättä ratkaisutta.

2) Haavoittuneet ja sairaat on kerättävä ja niitä on hoidettava.

Puolueeton ihmisystävällinen järjestö, sellainen kuin Punaisen Ristin kansainvälinen komitea, saa tarjota palveluksiaan selkkauksen osapuolille.

Selkkauksen osapuolet tekevät toisaalta voitavansa saattaakseen erikoissopimuksin voimaan tämän sopimuksen muut määräykset joko kokonaan tai osittain.

Edellä olevien määräysten soveltamisella ei ole vaikutusta selkkauksen osapuolten oikeudelliseen asemaan.

4 artikla.
Soveltaminen puolueettomien valtain taholta.

Puolueettomien valtain on vastaavasti sovellettava tämän sopimuksen määräyksiä haavoittuneisiin ja sairaisiin sekä lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan jäseniin, jotka kuuluvat selkkauksen osapuolten aseellisiin voimiin ja on vastaanotettu tai eristetty sanottujen valtain alueille, niin myös kuolleina tavattuihin.

5 artikla.
Soveltamisajan pituus.

Suojeltuihin henkilöihin, jotka ovat joutuneet vastapuolen valtaan, tätä sopimusta on sovellettava heidän lopulliseen kotiuttamiseensa saakka.

6 artikla.
Erikoissopimukset.

Lukuun ottamatta sopimuksia, jotka on nimenomaan edellytetty 10, 15, 23, 28, 31, 36, 37 ja 52 artiklassa, Korkeat sopimuspuolet saavat tehdä muita erikoissopimuksia kaikista kysymyksistä, jotka niiden mielestä soveltuvat erikseen järjesteltäviksi. Erikoissopimuksella ei voida loukata haavoittuneille ja sairaille sekä lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan jäsenille tämän sopimuksen mukaan kuuluvaa asemaa eikä supistaa siinä heille suotuja oikeuksia.

Haavoittuneet ja sairaat sekä lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan jäsenet pysyvät sanotuista erikoissopimuksista johtuviin etuihin osallisina niin kauan kuin tätä sopimusta on heihin sovellettava, mikäli mainituissa tai lisäksi tehdyissä sopimuksissa ei ole nimenomaan toisin määrätty tai jokin selkkauksen osapuoli heidän suhteensa ryhdy edullisempiin toimenpiteisiin.

7 artikla.
Oikeuksien luovuttamattomuus.

Haavoittuneet ja sairaat sekä lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan jäsenet eivät missään tapauksessa voi osittainkaan luopua niistä oikeuksista, jotka heille on turvattu tässä sopimuksessa tai edellisessä artiklassa tarkoitetussa erikoissopimuksessa, mikäli sellainen on tehty.

8 artikla.
Suojelijavallat

Tätä sopimusta on sovellettava niiden suojelijavaltain yhteisin toimin ja huolehtiessa valvonnasta, joiden tehtävänä on varjella selkkauksen osapuolten etuja. Sitä varten voivat suojelijavallat diplomaattiseen tai konsulinvirkakuntaansa kuuluvien henkilöiden lisäksi määrätä valtuutettuja kansalaistensa tai muiden puolueettomien valtain kansalaisten joukosta. Näiden valtuutettujen tulee olla sen vallan hyväksymiä, jonka valtapiirissä he suorittavat tehtäväänsä.

Selkkauksen osapuolten on mahdollisimman suuressa määrin helpotettava suojelijavaltain edustajien ja valtuutettujen tehtävän täyttämistä.

Suojelijavallan edustajat ja valtuutetut eivät missään tapauksessa saa mennä heille tästä sopimuksesta johtuvaa tehtävää ulommaksi; heidän on varsinkin otettava huomioon, mitä sen vallan turvallisuus, jonka valtapiirissä he suorittavat tehtäväänsä, ehdottoman välttämättömästi vaatii. Ainoastaan pakottavien sotilaallisten syiden vaatiessa voidaan heidän toimintaansa poikkeuksellisesti ja väliaikaisesti rajoittaa.

9 artikla.
Punaisen Ristin kansainvälisen komitean toiminta.

Tämän sopimuksen määräykset eivät estä sitä ihmisystävällistä toimintaa, johon Punaisen Ristin kansainvälinen komitea tai muu puolueeton ihmisystävällinen järjestö selkkauksen osapuolten siihen suostuessa ryhtyy suojellakseen haavoittuneita ja sairaita sekä lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan jäseniä ja antaakseen heille apuaan.

10 artikla.
Suojelijavallan sijaiset.

Korkeat sopimuspuolet saavat milloin tahansa sopia, että tämän sopimuksen mukaan suojelijavallalle kuuluvat tehtävät uskotaan kansainväliselle järjestölle, joka pystyy täysin takaamaan niiden puolueettoman ja tehokkaan täyttämisen.

Jos haavoittuneet ja sairaat tai lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan jäsenet syystä tai toisesta eivät saa tai eivät enää saa etua suojelijavallan tai 1 kappaleen mukaisesti sen tehtävien suorittajaksi määrätyn järjestön toiminnasta, on pidättäjävalta velvollinen pyytämään puolueetonta valtiota tai sanotunlaista järjestöä ottamaan huolehtiakseen tehtävistä, jotka tämän sopimuksen mukaan kuuluvat selkkauksen osapuolten määräämälle suojelijavallalle.

Ellei suojelua voida täten turvata, on pidättäjävalta velvollinen pyytämään ihmisystävällistä kansainvälistä järjestöä, kuten Punaisen Ristin kansainvälistä komiteaa, ottamaan huolehtiakseen tämän sopimuksen mukaan suojelijavalloille kuuluvista tehtävistä tai vastaanottamaan, tässä artiklassa määrätyin edellytyksin, sellaisen järjestön tarjoamat palvelukset.

Jokaisen puolueettoman vallan tai jokaisen järjestön, joka on edellä mainitussa tarkoituksessa vastaanottanut asianomaisen vallan pyynnön tai itse tarjonnut palveluksiaan, tulee toiminnassaan olla tietoinen vastuustaan sitä selkkauksen osapuolta kohtaan, josta riippuvaisia tämän sopimuksen suojelemat henkilöt ovat, ja sen tulee esittää riittävät takeet pystyväisyydestään kysymyksessä olevaan tehtävään ja sen tasapuoliseen täyttämiseen.

Edellä olevista määräyksistä ei voida poiketa sellaisten valtojen keskeisin erikoissopimuksin, joista toisen neuvotteluvapaus on, vaikkapa vain ohimenevästi, toista valtaa tai sen liittolaista kohtaan rajoitettu sotatapahtumien johdosta, varsinkin milloin sen alue tai olennainen osa siitä on vallattu.

Tässä sopimuksessa oleva maininta suojelijavallasta tarkoittaa myös järjestöjä, jotka tässä artiklassa tarkoitetussa merkityksessä astuvat sen sijaan.

11 artikla.
Sovittelumenettely.

Erimielisyyden selvittämiseksi tarjoavat suojelijavallat hyviä palveluksiaan aina kun ne katsovat sen tarkoituksenmukaiseksi suojeltujen henkilöiden edun kannalta, erittäinkin milloin selkkauksen osapuolet ovat erimielisiä tämän sopimuksen soveltamisesta ja tulkinnasta.

Tässä tarkoituksessa kukin suojelijavalloista voi, selkkauksen osapuolen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan, ehdottaa osapuolille heidän edustajiensa ja erityisesti niiden viranomaisten kokousta, joille huolenpito haavoittuneista ja sairaista sekä lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan jäsenistä kuuluu, kokouspaikan saattaessa olla puolueettomallakin, soveliaasti valitulla alueella. Selkkauksen osapuolet ovat velvolliset ottamaan varteen niille tässä kohden tehdyt ehdotukset. Suojelijavallat voivat selkkauksen osapuolen suostumuksin tarvittaessa ehdottaa puolueettomaan valtaan kuuluvan tai Punaisen Ristin kansainvälisen komitean valtuuttaman henkilön kutsumista ottamaan osaa kokoukseen.

II luku.

Haavoittuneista ja sairaista.

12 artikla.
Suojelu, kohtelu ja hoito.

Aseellisissa voimissa palvelevia ja muita seuraavassa artiklassa mainittuja henkilöitä, jotka ovat haavoittuneita tai sairaita, on pidettävä loukkaamattomina ja suojeltava kaikissa olosuhteissa.

Heitä on sen selkkauksen osapuolen, jonka vallassa he ovat, kohdeltava ja hoidettava inhimillisesti tekemättä mitään epäsuopeata erottelua sukupuolen, rodun, kansallisuuden, uskonnon, poliittisten mielipiteiden tai muun niihin verrattavan tunnusmerkin perusteella. Ovat jyrkästi kielletyt kaikki heidän henkeensä tai henkilöönsä kohdistuvat loukkaukset ja, muiden muassa, heidän surmaamisensa ja sukupuuttoon hävittämisensä, heidän alistamisensa kidutukseen, heihin kohdistuvien biologisten kokeiden suorittaminen, heidän jättämisensä vakain tuumin lääkinnöllisettä avutta tai hoidotta tai heidän saattamisensa alttiiksi varta vasten luoduille tartunnan vaaroille.

Vain pakottavista lääkinnöllisistä syistä voidaan jollekulle antaa hoidon saamisen järjestyksessä etusija.

Naisia on kohdeltava kaikella heidän sukupuolensa mukaisella huomaavaisuudella.

Selkkauksen osapuolen, joka joutuu jättämään haavoittuneita tai sairaita vastapuolelleen, on heidän mukanaan jätettävä, mikäli sotilaalliset vaatimukset sen sallivat, osa lääkintähenkilökuntaansa ja -varusteitaan heidän hoitonsa avustamiseksi.

13 artikla.
Suojellut henkilöt.

Tätä sopimusta on sovellettava haavoittuneisiin ja sairaisiin, jotka kuuluvat johonkin seuraavista ryhmistä:

1) selkkauksen osapuolen aseellisissa joukoissa palvelevat sekä ne, jotka palvelevat sanottujen aseellisten voimien osana olevissa miliisijoukoissa tai vapaaehtoisjoukoissa;

2) henkilöt, jotka palvelevat muissa jollekin selkkauksen osapuolista kuuluvissa ja oman alueensa, vaikka se olisi vallattukin, ulko- tai sisäpuolella toimivissa miliisi- tai vapaaehtoisjoukoissa, järjestettyjen vastarintaliikkeiden joukot niihin luettuina, mikäli nämä miliisi- ja vapaaehtoisjoukot, sanotut vastarintaliikkeet mukaan lukien, täyttävät seuraavat ehdot:

a) niillä on johtajana alaisistaan vastuussa oleva henkilö;

b) niillä on määrätty ja välimatkan päästä erotettavissa oleva tunnusmerkki;

c) ne kantavat aseitaan avoimesti;

d) ne mukautuvat sotatoimissaan sodan lakeihin ja tapoihin.

3) sellaisissa säännöllisissä aseellisissa voimissa palvelevat, jotka osoittavat kuuliaisuutta hallitukselle tai vallanpitäjälle, jota pidättäjävalta ei ole tunnustanut;

4) aseellisia voimia seuraavat ja niihin suoranaisesti kuulumattomat henkilöt, kuten sotilaslentokoneiden miehistöön luettavat siviilihenkilöt, sotakirjeenvaihtajat, tarvikkeiden hankkijat, työyksiköissä tai aseellisten voimien hyvinvoinnista huolehtivissa palveluskunnissa palvelevat, edellyttäen että he ovat saaneet siihen luvan niiltä aseellisilta voimilta, joita he seuraavat;

5) ne, jotka palvelevat kauppalaivaston miehistöissä, heihin lukien laivanpäälliköt, luotsit ja oppilaat, ja selkkauksen osapuolten siviililentokoneiden miehistöt, elleivät puheena olevat henkilöt saa osakseen edullisempaa kohtelua muiden kansainvälisen oikeuden määräysten perusteella;

6) valtaamattoman alueen väestö, joka vihollisen lähestyessä tarttuu omasta aloitteestaan aseisiin taistellakseen maahan tunkeutuvia joukkoja vastaan ja ennättämättä järjestäytyä säännöllisiksi aseellisiksi joukoiksi, edellyttäen että aseiden kantaminen tapahtuu avoimesti sekä noudattaen sodan lakeja ja tapoja.

14 artikla.
Asema.

Huomioon ottaen edellisen artiklan määräykset ovat sodankävijän haavoittuneet ja sairaat, jotka ovat joutuneet vastapuolen valtaan, sotavankeja ja heihin on sovellettava sotavankeja koskevia kansainvälisen oikeuden sääntöjä.

15 artikla.
Haavoittuneiden etsiminen. Evakuointi.

Jokaisena ajankohtana ja erittäinkin taistelukosketuksen jälkeen on selkkauksen osapuolten viivytyksettä ryhdyttävä kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin haavoittuneiden ja sairaiden etsimiseksi ja kokoamiseksi, heidän suojelemisekseen ryöstännältä ja pahoinpitelyltä sekä tarpeellisen hoidon turvaamiseksi heille, niin myös kuolleiden etsimiseksi ja heidän ruumiittensa ryöstämisen ehkäisemiseksi.

Aina milloin olosuhteet sen sallivat, on sovittava aselevosta, tulen keskeyttämisestä tai paikallisista järjestelyistä, jotta taistelukentälle jääneet haavoittuneet voitaisiin korjata pois, vaihtaa tai kuljettaa.

Niinikään voivat selkkauksen osapuolet tehdä keskinäisiä paikallisia sopimuksia evakuoidakseen tai vaihtaakseen haavoittuneet ja sairaat vyöhykkeeltä, joka on piiritetty tai jonka yhteydet on katkaistu, sekä turvatakseen lääkintä- ja uskonnolliselle henkilökunnalle ynnä lääkintävarusteille kauttakulun sanotulle vyöhykkeelle.

16 artikla.
Tietojen luetteloiminen ja edelleen toimittaminen.

Selkkauksen osapuolten on mahdollisimman lyhyessä ajassa merkittävä luetteloon kaikki sellaiset seikat, jotka ovat omiaan yksilöimään sen valtaan joutuneet vastapuolen haavoittuneet, sairaat ja kuolleet. Näiden tietojen tulee mikäli mahdollista sisältää:

a) maininta vallasta, josta he ovat riippuvaisia;

b) matrikkeli-(kantakortti-)numero;

c) sukunimi;

d) etunimi tai -nimet;

e) syntymäaika;

f) muut tiedot, jotka näkyvät henkilökortista tai tuntolevystä;

g) vangiksi joutumisen tai kuoleman aika ja paikka;

h) haavoja, sairautta tai kuoleman syytä koskevat tiedot.

Edellä mainitut tiedot on mahdollisimman lyhyessä ajassa toimitettava Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 sotavankien kohtelusta tehdyn sopimuksen 122 artiklassa tarkoitetulle tiedonantotoimistolle, jonka on suojeluvallan ja sotavankien keskustoimiston välityksellä toimitettava ne edelleen sille vallalle, josta sanotut henkilöt ovat riippuvaisia.

Selkkauksen osapuolten on laadittava ja edellisessä kappaleessa mainituin tavoin toisilleen toimitettava kuolintodistukset tai asianmukaisesti oikeiksi vahvistetut kuolleiden luettelot. Niiden on niinikään kerättävä ja sanotun toimiston välityksellä toisilleen toimitettava kaksinkertaisten tuntolevyjen toiset puoliskot, testamentit ja muut asiakirjat, jotka ovat tärkeitä kuolleiden perheelle, rahamäärät sekä yleensä kaikki kuolleilta tavatut esineet, joilla on sisäistä tai tunnearvoa. Nämä esineet samoin kuin ne, joiden haltijaa ei ole voitu selvittää, on lähetettävä sinetöidyissä paketeissa liitteinään ilmoitus kaikista kuolleen haltijan henkilöllisyyden selvittämiseksi tarpeellisista seikoista sekä täydellinen luettelo paketin sisällöstä.

17 artikla.
Kuolleita koskevia määräyksiä.

Selkkauksen osapuolten on pidettävä huolta siitä, että ennen kuolleiden hautaamista tai polttamista, mikä on toimitettava yksilöllisesti sikäli kuin olosuhteet sen suinkin sallivat, suoritetaan huolellinen ja mikäli mahdollista lääkinnöllinen ruumiiden tarkastus kuoleman toteamiseksi, henkilöllisyyden selvittämiseksi sekä näitä seikkoja koskevan kertomuksen varalta. Kaksinkertaisen tuntolevyn puolisko sekä itse tuntolevy, jos kysymys on yksinkertaisesta levystä, on jätettävä ruumiiseen.

Ruumiit voidaan polttaa vain pakottavien terveydellisten syiden niin vaatiessa taikka kuolleen henkilön uskonnosta johtuvista syistä. Milloin polttaminen tapahtuu, on seikkaperäinen maininta, joka käsittää myös polttamisen syyn, tehtävä siitä kuolintodistukseen tai oikeaksi vahvistettuun kuolleiden luetteloon.

Selkkauksen osapuolten on lisäksi huolehdittava siitä, että kuolleet saavat kunniallisen hautauksen, mikäli mahdollista heidän uskontonsa mukaisin menoin, että heidän hautojaan kunnioitetaan ja ne järjestetään kuolleiden kansallisuuden mukaan toistensa yhteyteen sekä että hautoja pidetään asianmukaisessa kunnossa ja siten merkittyinä, että ne voidaan aina löytää. Tätä varten ja vihollisuuksien alkaessa niiden on virallisesti järjestettävä hautavirasto silmällä pitäen ruumiiden mahdollista kaivamista maasta, vainajien henkilöllisyyden selvittämisen turvaamista hautapaikan sijainnista riippumatta sekä ruumiiden mahdollista palauttamista kotimaahan. Nämä määräykset soveltuvat myös tuhkaan, jota hautaviraston on säilytettävä kunnes kotimaa on ilmoittanut niistä viimeisistä toimenpiteistä, joihin se haluaa tässä kohden ryhtyä.

Niin pian kuin olosuhteet sallivat ja viimeistään vihollisuuksien päättyessä näiden hautavirastojen on 16 artiklan toisessa kappaleessa mainitun tiedonantotoimiston välityksellä vaihdettava keskenään luetteloita, jotka osoittavat hautojen tarkan sijainnin ja miten ne on merkitty sekä sisältävät niihin haudattuja kuolleita koskevia tietoja.

18 artikla.
Väestön osuus.

Sotilasviranomainen voi vedota asujainten ihmisystävyyteen kehoittaakseen näitä hänen valvontansa alaisina vapaaehtoisesti keräämään ja hoitamaan haavoittuneita ja sairaita, jolloin hän myöntää niille, jotka ovat noudattaneet vetoomusta, heidän tarvitsemansa suojelun ja helpotukset. Jos alue joutuu tai jälleen joutuu vastapuolen valvontaan, tämän on pidettävä suojelu ja helpotukset voimassa näihin henkilöihin nähden.

Sotilasviranomaisen on oikeutettava asujaimet ja avustusyhdistykset, sellaisillakin alueilla, joihin on tunkeuduttu tai jotka on vallattu, omasta aloitteestaan keräämään ja hoitamaan haavoittuneita tai sairaita mihin kansallisuuteen nämä kuulunevatkin. Siviiliväestön on pidettävä haavoittuneita ja sairaita loukkaamattomina sekä erittäinkin oltava tekemättä heitä kohtaan minkäänlaista väkivaltaa.

Ketään ei saa milloinkaan ahdistaa tai tuomita sen johdosta, että hän on antanut apuaan haavoittuneille tai sairaille.

Tämän artiklan määräykset eivät vapauta valtaajavaltaa sille kuuluvista velvoituksista haavoittuneiden ja sairaiden lääkinnälliseen ja moraaliseen huoltoon.

III luku.

Lääkintämuodostelmista ja -laitoksista.

19 artikla.
Suojelu.

Lääkintähuollon kiinteisiin laitoksiin ja liikkuviin lääkintämuodostelmiin ei saa missään olosuhteissa kohdistaa hyökkäystä, vaan selkkauksen osapuolten tulee niitä jokaisena ajankohtana pitää loukkaamattomina ja suojella. Jos ne joutuvat vastapuolen käsiin, niiden on saatava jatkaa toimintaansa mikäli tämä valta ei itse turvaa näissä laitoksissa ja muodostelmissa olevien haavoittuneiden ja sairaiden tarpeellista hoitoa.

Asianomaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että edellä mainitut lääkintälaitokset ja -muodostelmat mahdollisuuden mukaan sijoitetaan sillä tavoin, että sotilaallisiin kohteisiin ehkä kohdistetut hyökkäykset eivät saata näitä lääkintälaitoksia ja -muodostelmia vaaraan.

20 artikla.
Sairaala-alusten suojelu.

Sairaala-aluksiin, joilla on oikeus Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 merisotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden, sairaiden ja haaksirikkoutuneiden aseman parantamisesta tehdyn sopimuksen mukaiseen suojaan, ei saa kohdistaa hyökkäystä maalta käsin.

21 artikla.
Laitosten ja muodostelmien suojan lakkaaminen.

Lääkintähuollon kiinteiden laitosten ja liikkuvien lääkintämuodostelmien osaksi tuleva suoja saattaa lakata vain, jos niitä on käytetty, ihmisystävällisestä tehtävästään poikkeavasti, vihollista vahingoittaviin toimiin. Kuitenkin lakkaa suoja vasta sitten kun on annettu varoitus asettamalla jokaisessa soveltuvassa tapauksessa kohtuullinen määräaika ja se on jätetty varteen ottamatta.

22 artikla.
Seikat, joiden johdosta suoja ei lakkaa.

Sellaisina tekoina, joiden johdosta lääkintämuodostelmain tai -laitosten osaksi 19 artiklan mukaan tuleva suoja menetettäisiin, ei ole pidettävä:

1) että muodostelman tai laitoksen henkilökunta on aseistettu ja käyttää aseitaan puolustaakseen itseään taikka haavoittuneita tai sairaita;

2) että muodostelmaa tai laitosta, aseistettujen sairaanhoitajien puuttuessa, suojaa vartiomiehistö tai saattue;

3) että näistä muodostelmista ja laitoksista tavataan haavoittuneilta ja sairailta otettuja käsiaseita ja ampumatarvikkeita, joita ei ole vielä luovutettu asianomaiselle viranomaiselle;

4) että muodostelmassa tai laitoksessa on eläinlääkintähenkilökuntaa tai -varusteita kuulumatta siihen olennaisena osana;

5) että muodostelmien ja laitosten tai niiden henkilökunnan ihmisystävällinen toiminta on ulotettu siviilihaavoittuneisiin tai -sairaisiin.

23 artikla.
Lääkintävyöhykkeet ja -paikkakunnat.

Rauhan ajasta alkaen voivat Korkeat sopimuspuolet ja vihollisuuksien alettua selkkauksen osapuolet perustaa alueilleen ja, tarpeen vaatiessa, vallatuille alueille lääkintävyöhykkeitä ja -paikkakuntia siten järjestettyinä, että niillä voidaan saattaa sodan seurauksilta suojaan haavoittuneet ja sairaat sekä henkilökunta, jonka tehtäviin kuuluu näiden vyöhykkeiden ja paikkakuntien järjestäminen ja hallinto sekä niihin koottujen henkilöiden hoito.

Selkkauksen alkaessa tai kestäessä asianomaiset osapuolet voivat tehdä keskenään sopimuksia perustamiensa vyöhykkeiden ja paikkakuntien tunnustamisesta. Siinä tarkoituksessa ne voivat saattaa voimaan tähän sopimukseen liitetyn sopimusluonnoksen määräykset tekemällä niihin mahdollisesti tarpeellisiksi havaitsemiaan muutoksia.

Suojelijavaltoja ja Punaisen Ristin kansainvälistä komiteaa kehoitetaan tarjoamaan hyviä palveluksiaan näiden lääkintävyöhykkeiden ja -paikkakuntien perustamiseksi ja tunnustamiseksi.

IV luku.

Henkilökunnasta.

24 artikla.
Vakinaisen henkilökunnan suojelu.

Lääkintähenkilökuntaa, jonka yksinomaisena tehtävänä on haavoittuneiden ja sairaiden etsiminen, kerääminen, kuljettaminen tai hoitaminen taikka tautien ehkäiseminen, henkilökuntaa, jonka yksinomaisena tehtävänä on lääkintämuodostelmien ja -laitosten hallinto sekä aseellisten voimien kenttäpappeja on pidettävä loukkaamattomina ja suojeltava kaikissa olosuhteissa.

25 artikla.
Tilapäisen henkilökunnan suojelu.

Sotilaita, jotka on erityisesti koulutettu käytettäviksi tarvittaessa sairaanhoitajina tai apulaispaarinkantajina etsittäessä, kerättäessä, kuljetettaessa tai hoidettaessa haavoittuneita tai sairaita, on niinikään pidettävä loukkaamattomina ja suojeltava, jos he suorittavat näitä tehtäviä joutuessaan kosketukseen vihollisen kanssa tai sen valtaan.

26 artikla.
Avustusyhdistysten henkilökunta.

Punaisen Ristin kansallisten yhdistysten sekä muiden vapaaehtoisten avustusyhdistysten, jotka ovat maansa hallituksen tunnustamia ja laillistamia, henkilökunnat ovat, mikäli niitä käytetään samanlaisiin tehtäviin kuin 24 artiklassa tarkoitettua henkilökuntaa, edellyttäen että näiden yhdistysten henkilökunnat ovat sotalakien ja sotilaallisten ohjesääntöjen alaiset.

Niiden yhdistysten nimet, jotka joku Korkeista sopimuspuolista on oikeuttanut sen vastuulla antamaan apua armeijainsa säännölliselle lääkintähuollolle, sopimuspuolen on ilmoitettava toiselle joko rauhan aikana taikka vihollisuuksien alkaessa tai kestäessä, joka tapauksessa kuitenkin ennen kuin yhdistyksen antaman avun tehokas hyväksikäyttö on alkanut.

27 artikla.
Puolueettomien maiden yhdistykset.

Puolueettoman maan tunnustama yhdistys voi tarjota henkilökuntansa tai lääkintämuodostelmiensa apua selkkauksen osapuolelle ainoastaan maansa hallituksen suostumuksin ja selkkauksen asianomaisen osapuolen luvalla. Tämä henkilökunta ja nämä muodostelmat on asetettava tämän selkkaukseen osallisen vallan valvontaan.

Puolueettoman maan hallituksen on ilmoitettava suostumuksestaan sen valtion vastapuolelle, joka vastaanottaa avun. Selkkauksen osapuoli, joka on vastaanottanut avun, on velvollinen ennen tämän käyttämistä ilmoittamaan siitä vastapuolelleen.

Missään olosuhteissa ei tätä apua ole pidettävä sekaantumisena selkkaukseen.

Sen henkilökunnan jäsenet, jota ensimmäisessä kappaleessa tarkoitetaan, on asianmukaisesti varustettava 40 artiklassa tarkoitetuilla henkilökorteilla ennen kuin he jättävät sen puolueettoman maan, johon he kuuluvat.

28 artikla.
Henkilökunnan pidättäminen.

Henkilökuntaa, joka on mainittu 24 ja 26 artiklassa, ei saa, jos se on joutunut vastapuolen valtaan, pidättää muutoin kuin mikäli sotavankien terveydentila, hengelliset tarpeet ja lukumäärä sitä vaativat.

Siten pidätettyjä henkilökunnan jäseniä ei katsota sotavangeiksi. Kuitenkin he saavat hyväkseen ainakin kaikki ne edut, jotka johtuvat Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 sotavankien kohtelusta tehdyn sopimuksen määräyksistä. Heidän on, pidättäjävallan sotalakien ja sotilaallisten ohjesääntöjen puitteissa, sen asianomaisten virastojen määräämisvallan alaisina ja sopusoinnussa sen kanssa, mikä heidän toimensa tunnolliseen täyttämiseen kuuluu, jatkettava lääkinnöllistä ja hengellistä toimintaansa sotavankien, ensisijaisesti niiden hyväksi, jotka kuuluvat samoihin aseellisiin voimiin kuin he itsekin. Lääkinnöllisen tai hengellisen tehtävänsä suorittamista varten he lisäksi saavat osakseen seuraavat edut:

a) He ovat oikeutetut säännöllisin väliajoin käymään sotavankien luona, jotka ovat työkunnissa tai leirin ulkopuolella olevissa sairaaloissa. Pidättäjävallan on tätä varten annettava heidän käytettävikseen tarpeelliset kulkuneuvot.

b) Jokaisessa leirissä korkeimman arvoluokan vanhin sotilaslääkäri on leirin sotilasviranomaisille vastuussa kaikesta, mikä koskee pidätetyn henkilökunnan toimintaa. Tässä tarkoituksessa selkkauksen osapuolet vihollisuuksien alkaessa sopivat heidän lääkintähenkilökuntainsa arvoasteiden keskinäisestä vastaavaisuudesta, 26 artiklassa tarkoitettujen yhdistysten henkilökunta mukaan luettuna. Kaikissa heidän tehtävänsä kuuluvissa kysymyksissä tämä lääkäri sekä kenttäpapit saavat kääntyä suoraan leirin asianomaisten viranomaisten puoleen. Näiden on myönnettävä heille kaikki tarpeelliset helpotukset näitä kysymyksiä koskevan kirjeenvaihdon suhteen.

c) Vaikka pidätetty henkilökunta onkin oleskeluleirinsä sisäisen kurin alainen, sitä ei voida pakottaa lääkinnölliselle tai uskonnolliselle tehtävälleen vieraaseen työhön.

Vihollisuuksien kestäessä selkkauksen osapuolten on sovittava pidätetyn henkilökunnan mahdollisesta vaihtamisesta ja vahvistettava siinä noudatettava menettely.

Mikään edellä olevista määräyksistä ei vapauta pidättäjävaltaa velvoituksista, mitkä sillä lääkinnällisessä ja hengellisessä suhteessa on sotavankeja kohtaan.

29 artikla.
Tilapäisen henkilökunnan asema.

Henkilökunta, joka on mainittu 25 artiklassa, on vihollisen valtaan jouduttuaan katsottava sotavangiksi, mutta sitä on käytettävä lääkintätehtäviin sikäli kuin tarvetta siihen ilmaantuu.

30 artikla.
Lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan palauttaminen.

Henkilökunnan jäsenet, joiden pidättäminen 28 artiklan nojalla ei ole välttämätöntä, on palautettava selkkauksen osapuolelle, johon he kuuluvat, niin pian kuin tie on avoinna heidän palauttamiselleen ja sotilaalliset vaatimukset sen sallivat.

Heitä ei ole palauttamista odotettaessa katsottava sotavangeiksi. Kuitenkin he saavat hyväkseen ainakin kaikki ne edut, jotka johtuvat Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 sotavankien kohtelusta tehdyn sopimuksen määräyksistä. Heidän on jatkettava tehtäviensä täyttämistä vastapuolen johdon alaisina ja on heitä ensi sijassa käytettävä hoitamaan sen selkkaukseen osallisen vallan haavoittuneita ja sairaita, johon he itsekin kuuluvat.

Lähtiessään he vievät mukanaan irtaimen tavaran, henkilökohtaiset käyttöesineet, arvoesineet ja kojeet, mikäli ne ovat heidän omiaan.

31 artikla.
Palautettavan henkilökunnan valinta.

Valittaessa henkilökuntaa, jonka palauttamista 30 artiklassa edellytetään, ei huomiota ole kiinnitettävä henkilöiden rotuun, uskontoon tai poliittisiin mielipiteisiin, vaan ensisijaisesti heidän pidättämisensä ajanluvunmukaiseen järjestykseen sekä heidän terveydentilaansa.

Vihollisuuksien alkaessa selkkauksen osapuolet voivat erikoissopimuksin vahvistaa pidätettävän henkilökunnan prosenttiluvun vankien lukumäärän suhteen sekä sen jakautumisen leireittäin.

32 artikla.
Puolueettomien maiden henkilökunnan palauttaminen.

Henkilöitä, jotka on mainittu 27 artiklassa ja jotka ovat joutuneet vastapuolen valtaan, ei voida pidättää.

Jollei toisin ole sovittu, heillä on oikeus palata maahansa tai, ellei se ole mahdollista, sen selkkaukseen osallisen vallan alueelle, jonka palveluksessa he olivat, niin pian kuin tie on avoinna heidän palaamiselleen ja sotilaalliset vaatimukset sen sallivat.

Palauttamista odottaessaan heidän on jatkettava tehtäviensä täyttämistä vastapuolen johdon alaisina; heidät on ensi kädessä määrättävä hoitamaan sen selkkaukseen osallisen vallan haavoittuneita ja sairaita, jonka palveluksessa he olivat.

Lähtiessään he vievät mukanaan irtaimen tavaran, henkilökohtaiset käyttöesineet, arvoesineet, kojeet ja aseet sekä, mikäli mahdollista, heille kuuluvat kulkuneuvot.

Selkkauksen osapuolet turvaavat tälle henkilökunnalle sen ollessa niiden vallassa samanlaiset elatus- ja asumisedut sekä samanlaiset määrärahat ja palkan kuin niiden armeijan vastaavalle henkilökunnalle. Ravinnon tulee joka tapauksessa olla riittävää määrän, laadun ja vaihtelun puolesta niin että se takaa asianomaisille terveydentilan säännöllisen tasapainon.

V luku.

Rakennuksista ja varusteista.

33 artikla.
Rakennukset ja varastot.

Armeijain liikkuvien lääkintämuodostelmien varusteet, kun ne ovat joutuneet vastapuolen valtaan, on jätettävä haavoittuneiden ja sairaiden tarpeisiin käytettäväksi.

Aseellisten voimien kiinteiden lääkintälaitosten rakennukset, varusteet ja varastot pysyvät sotalakien alaisina, mutta niitä ei saa käyttää tarkoituksestaan poikkeavasti niin kauan kuin niitä tarvitaan haavoittuneita ja sairaita varten. Kuitenkin voivat taistelevien armeijain päälliköt pakottavan sotilaallisen tarpeen vaatiessa, käyttää niitä hyväkseen, edellyttäen että ensin on ryhdytty tarpeellisiin toimiin niissä hoitoa saaneiden sairaiden ja haavoittuneiden hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Varusteita ja varastoja, joita tässä artiklassa tarkoitetaan, ei saa tahallisesti tuhota.

34 artikla.
Avustusyhdistysten omaisuus.

Tämän sopimuksen etuihin osallisten avustusyhdistysten irtainta ja kiinteätä omaisuutta on pidettävä yksityisenä omaisuutena.

Sodan lakien ja tapojen sodankävijöille tunnustamaa oikeutta pakko-ottoon ei saa käyttää muutoin kuin pakottavan tarpeen vaatiessa ja ainoastaan kun ensin on turvattu huolenpito haavoittuneista ja sairaista.

VI luku.

Lääkintäkuljetuksista.

35 artikla.
Suojelu.

Haavoittuneiden ja sairaiden sekä lääkintävarusteiden kuljetuksia on pidettävä loukkaamattomina ja suojeltava samoin kuin liikkuvia lääkintämuodostelmia.

Milloin sellaiset kuljetukset tai kulkuneuvot joutuvat vastapuolen käsiin, ne on katsottava sotalakien alaisiksi ehdoin että se selkkauksen osapuoli, joka on ne vallannut, ottaa joka tapauksessa huolehtiakseen niissä olevista haavoittuneista ja sairaista.

Siviilihenkilökunta ja kaikki pakko-otolla saadut kuljetusvälineet ovat kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen alaiset.

36 artikla.
Lääkintäilma-alukset.

Lääkintäilma-aluksiin, toisin sanoen ilma-aluksiin, joita käytetään yksinomaan haavoittuneiden ja sairaiden siirtämiseen taikka lääkintähenkilökunnan ja -varusteiden kuljetukseen, ei saa kohdistaa hyökkäystä, vaan sodankävijäin on pidettävä niitä loukkaamattomina niiden suorittaessa lentoja korkeuksissa, aikoina ja reiteillä, joista kaikki asianomaiset sodankävijät ovat keskenään erityisesti sopineet.

Niiden on kansallisten värien ohella näkyvästi kannettava 38 artiklassa tarkoitettua tunnusmerkkiä ala-, ylä- ja sivupinnoillaan. Ne on varustettava jokaisella muulla merkillä tai tuntemisvälineellä, joka on vahvistettu sodankävijäin tekemässä sopimuksessa joko vihollisuuksien alkaessa tai niiden kestäessä.

Jollei toisin ole sovittu, on lentäminen vihollisalueen tai vihollisen valtaaman alueen yli kielletty.

Lääkintäilma-alusten on noudatettava jokaista laskeutumiskehoitusta. Siten määrätyn laskeutumisen tapahduttua ilma-alus ja siinä olevat saavat jatkaa lentoaan sitten kun ehkä on toimitettu tarkastus.

Siinä tapauksessa, että vihollisalueelle tai vihollisen valtaamalle alueelle on jouduttu laskeutumaan tahattomasti, haavoittuneet ja sairaat sekä ilma-aluksen miehistö ovat sotavankeja. Lääkintähenkilökuntaa on kohdeltava 24 ja seuraavien artiklain mukaisesti.

37 artikla.
Lentäminen puolueettoman alueen yli. Maihin siirretyt haavoittuneet ja sairaat.

Selkkauksen osapuolten lääkintäilma-alukset voivat, huomioon ottaen mitä toisessa kappaleessa sanotaan, lentää puolueettomain valtain alueen yli ja laskeutua siellä maahan tai veteen pakkotilanteensa tai poiketakseen sinne. Niiden on etukäteen puolueettomille valloille ilmoitettava kulustaan näiden alueen kautta sekä noudatettava jokaista kehoitusta laskeutua maahan tai veteen. Ne ovat suojassa hyökkäyksiltä vain lentäessään korkeuksissa, aikoina ja reiteillä, joista asianomaisten selkkauksen osapuolten ja puolueettomain valtain kesken on erityisesti sovittu.

Puolueettomat vallat voivat kuitenkin asettaa ehtoja ja rajoituksia niiden lääkintäilma-alusten noudatettaviksi, jotka aikovat lentää niiden alueen yli tai laskeutua siellä maihin. Täten ehkä määrättyjä ehtoja ja rajoituksia on sovellettava yhtäläisesti kaikkiin selkkauksen osapuoliin.

Paikallisen viranomaisen suostumuksella lääkintäilma-aluksesta puolueettomalle alueelle maihin siirrettyjä haavoittuneita ja sairaita on, jollei puolueettoman vallan ja selkkauksen osapuolten kesken ole toisin sovittu, puolueettoman vallan säilytettävä, milloin kansainvälinen oikeus niin vaatii, siten etteivät he voi uudelleen ottaa osaa sotatoimiin. Heidän majoittamisestaan ja eristämisestään aiheutuvat kustannukset on sen vallan kärsittävä, josta haavoittuneet ja sairaat ovat riippuvaisia.

VII luku.

Tunnusmerkistä.

38 artikla.
Sopimusmerkki.

Kunnioituksen osoittamiseksi Sveitsille pidetään armeijain lääkintähuollon tunnuksena ja merkkinä liittovaltion värit keskenään vaihtamalla muodostettua heraldista merkkiä, valkeapohjoista punaista ristiä.

Kuitenkin on niiden maiden osalta, jotka jo nykyisin käyttävät punaisen ristin sijasta tunnusmerkkinä punaista puolikuuta taikka punaista leijonaa ja aurinkoa valkoisella pohjalla, nämä tunnukset niinikään hyväksyttävä tätä sopimusta vastaaviksi.

39 artikla.
Merkin käyttö.

Asianomaisen sotilaspäällystön valvonnan alaisena merkki on pantava näkyviin lippuihin, käsivarsinauhoihin ja kaikkiin lääkintähuollon varusteisiin.

40 artikla.
Lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan henkilöllisyystodisteet.

Niiden, jotka kuuluvat 24 artiklassa sekä 26 ja 27 artiklassa tarkoitettuun henkilökuntaan, tulee vasemmassa käsivarressaan kantaa sotilasviranomaisen antamaa ja leimaamaa vedenkestävää käsivarsinauhaa, jossa on tunnusmerkki.

Tähän henkilökuntaan kuuluvien tulee niin ikään kantaa, paitsi

16 artiklassa tarkoitettua tuntolevyä, erityistä henkilökorttia, johon tunnusmerkki on pantu. Henkilökortin tulee olla vedenkestävä ja mittasuhteiltaan sellainen että se mahtuu taskuun. Sen tulee olla laadittu kansalliskielellä ja sisältää maininta ainakin asianomaisen henkilön suku- ja etunimistä, syntymäajasta, arvosta ja matrikkeli-(kantakortti-)numerosta, ja siitä tulee ilmetä, minkä aseman perusteella hänellä on oikeus tämän sopimuksen mukaiseen suojaan. Kortissa tulee olla sen haltijan valokuva sekä lisäksi joko hänen allekirjoituksensa tai hänen sormenjälkensä tai molemmat. Siihen tulee olla lyötynä sotilasviranomaisen koholeima.

Henkilökortin tulee olla yhtäläinen kunkin armeijan keskuudessa ja mikäli mahdollista samankaltainen Korkeitten sopimuspuolten armeijoissa. Selkkauksen osapuolet voivat käyttää esikuvana tähän sopimukseen esimerkkinä liitettyä mallia. Niiden on vihollisuuksien alkaessa toisilleen ilmoitettava käyttämänsä malli. Kukin henkilökortti on mikäli mahdollista, laadittava ainakin kahtena kappaleena, joista kotimaavalta säilyttää yhtä.

Missään tapauksessa älköön edellä mainittuun henkilökuntaan kuuluvalta riistettäkö hänen virkamerkkejään tai henkilökorttiaan taikka oikeutta käsivarsinauhan kantamiseen. Katoamisen tapahtuessa hänellä on oikeus saada kaksoiskappale kortista ja sijaisarvomerkit.

41 artikla.
Tilapäisen henkilökunnan henkilöllisyystodisteet.

Niiden, jotka kuuluvat 25 artiklassa mainittuun henkilökuntaan, on ainoastaan lääkintätehtäviä suorittaessaan, kannettava käsivarsinauhaa, jossa tunnusmerkki on keskellä pienoiskoossa ja jonka sotilasviranomainen on antanut ja leimannut.

Henkilöllisyyspapereissa, joita tähän henkilökuntaan kuuluvat kantavat, tulee olla mainittuna haltijan saama lääkintäkoulutus, hänen tehtäviensä tilapäislaatu sekä hänellä oleva oikeus käsivarsinauhan kantamiseen.

42 artikla.
Muodostelmien ja laitosten merkitseminen.

Tämän sopimuksen mukaisen tunnuslipun saakoot nostaa ainoastaan sellaiset lääkintämuodostelmat ja -laitokset, jotka siinä määrätään pidettäviksi loukkaamattomina, ja vain sotilasviranomaisen suostumuksin.

Liikkuvissa muodostelmissa ja kiinteissä laitoksissa voidaan sen rinnalla panna näkyviin sen selkkaukseen osallisen vallan kansallinen lippu, jonka alainen muodostelma tai laitos on.

Kuitenkin saavat vihollisen valtaan joutuneet muodostelmat nostaa vain sopimuslipun.

Selkkauksen osapuolet ryhtyvät, mikäli sotilaalliset vaatimukset sen sallivat, tarpeellisiin toimenpiteisiin tehdäkseen vihollisen maa-, ilma- ja merivoimille selvästi näkyviksi lääkintämuodostelmien ja -laitosten tunnusmerkit ja siten poistaakseen jokaisen hyökkäystoiminnan mahdollisuuden.

43 artikla.
Puolueettomien muodostelmien merkitseminen.

Puolueettomien maiden lääkintämuodostelmat, jotka 27 artiklassa mainituin edellytyksin ovat saaneet oikeuden tarjota palveluksiaan sodankävijälle, tulee sopimuslipun rinnalla nostaa tämän sodankävijän kansallinen lippu, jos tämä käyttää sille 42 artiklan mukaan tarjoutuvaa mahdollisuutta.

Ellei asianomainen sotilasviranomainen toisin määrää, ne voivat kaikissa oloissa nostaa oman kansallisen lippunsa vastapuolen valtaan jouduttuaankin.

44 artikla.
Merkin käytön rajoituksia. Poikkeuksia.

Valkeapohjaisen punaisen ristin merkkiä sekä sanoja "Punainen Risti" ja "Genèven Risti" ei saa, mikäli kysymys ei ole tämän artiklan seuraavissa kappaleissa mainituista poikkeuksista, rauhan tai sodan aikana käyttää muutoin kuin osoittamaan ja suojaamaan lääkintämuodostelmia ja -laitoksia, henkilökuntaa ja varusteita, joita tämä sopimus ja muut kansainväliset saman alan sopimukset suojaavat. Sama koskee 38 artiklan toisessa kappaleessa tarkoitettuja tunnusmerkkejä, mikäli kysymys on niitä käyttävistä maista. Punaisen Ristin kansalliset yhdistykset ja muut 26 artiklassa tarkoitetut yhdistykset saavat ainoastaan tämän kappaleen määräysten puitteissa käyttää tämän sopimuksen mukaiseen suojaan oikeuttavaa tunnusmerkkiä.

Lisäksi saavat Punaisen Ristin, (Punaisen Puolikuun, Punaisen Leijonan ja Auringon) kansalliset yhdistykset rauhan aikana kansallisen lainsäädännön mukaisesti käyttää Punaisen Ristin nimeä ja tunnusmerkkiä muun toimintansa yhteydessä, joka on sopusoinnussa Punaisen Ristin kansainvälisissä kokouksissa vahvistettujen periaatteiden kanssa. Milloin tällainen toiminta jatkuu sodan aikana, merkin käytön tulee tapahtua sellaisissa olosuhteissa, ettei voida katsoa sen tarkoittavan suoda tämän sopimuksen mukaista suojaa; merkki on oleva suhteellisen pienikokoinen eikä sitä saa panna käsivarsinauhaan tai ulkokattoon.

Punaisen Ristin kansainvälisillä järjestöillä ja niiden asianmukaisesti laillistetulla henkilökunnalla on oikeus aina käyttää valkeapohjaista punaisen ristin merkkiä.

Poikkeuksellisesti, kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja jonkin Punaisen Ristin (Punaisen Puolikuun, Punaisen Leijonan ja Auringon) kansallisen yhdistyksen nimenomaisin suostumuksin sopimusmerkkiä saadaan käyttää rauhan aikana niiden kulkuneuvojen merkitsemiseen, joita käytetään sairaskuljetukseen taikka sellaisten apuasemien paikan osoittamiseen, jotka ovat varatut yksinomaan haavoittuneiden tai sairaiden maksutonta hoitoa varten.

VIII luku.

Sopimuksen täytäntöönpano.

45 artikla.
Täytäntöönpanon yksityiskohdat ja ennalta arvaamattomat tapaukset.

Kunkin selkkaukseen osallisen vallan on ylipäällikkönsä välityksellä pidettävä huolta edellä olevien artiklain täytäntöönpanon yksityiskohdista sekä ennalta arvaamattomien tapausten järjestämisestä tämän sopimuksen yleisten periaatteiden mukaisesti.

46 artikla.
Kostotoimenpiteiden kielto.

Tämän sopimuksen suojelemiin haavoittuneisiin, sairaisiin, henkilökuntiin, rakennuksiin tai varusteisiin kohdistetut kostotoimenpiteet ovat kielletyt.

47 artikla.
Sopimuksen levittäminen.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat asianomaisissa maissansa levittämään mahdollisimman laajalti, sekä rauhan että sodan aikana, tämän sopimuksen tekstiä ja erittäinkin liittämään sen opiskelun sotilas- ja, mikäli mahdollista, siviilikoulutuksen ohjelmiin, niin että sen periaatteet tulisivat koko väestön, varsinkin taistelevien aseellisten voimien, lääkintähenkilökunnan ja kenttäpappien tuntemiksi.

48 artikla.
Käännökset.

Korkeitten sopimuspuolten on ilmoitettava toisilleen Sveitsin liittoneuvoston ja vihollisuuksien aikana suojelijavaltain välityksellä tämän sopimuksen viralliset käännökset sekä sen soveltamiseksi antamansa lait ja määräykset.

IX luku.

Väärinkäytösten ja rikosten rankaiseminen.

49 artikla.
Rangaistusseuraamukset. I. Yleistä.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin lainsäädäntötoimiin teon luonnetta vastaavien rangaistusseuraamusten säätämiseksi henkilöille, jotka tekevät tai käskevät toisen tekemään jonkin sellaisen törkeän rikoksen tätä sopimusta vastaan kuin seuraavassa artiklassa määritellään.

Jokainen sopimuspuoli on velvollinen etsiskelemään henkilöitä, joita syytetään siitä, että he ovat tehneet tai käskeneet toisen tekemään jonkin sanotunlaisista törkeistä rikoksista, ja sen on saatettava heidät omien tuomioistuintensa tutkittaviksi, mikä heidän kansallisuutensa lieneekin. Se voi myöskin, jos se niin mieluummin tahtoo, sen omaan lainsäädäntöön sisältyvien määräysten mukaisesti luovuttaa heidät tuomittaviksi toiselle asianomaiselle sopimuspuolelle, mikäli tällä sopimuspuolella on esitettävinä riittävän raskauttavia seikkoja syytettyä vastaan.

Kunkin sopimuspuolen on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin saadakseen lakkaamaan muut tämän sopimuksen vastaiset teot kuin ne, joita seuraavassa artiklassa olevan määritelmän mukaisesti on pidettävä törkeinä.

Syytetyt saavat joka tapauksessa osakseen sellaiset oikeudenkäynnin ja vapaan puolustuksen takeet, jotka eivät ole vähäisempiä kuin ne, joita tarkoitetaan Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 sotavankien kohtelusta tehdyn sopimuksen 105 ja seuraavissa artikloissa.

50 artikla.
II. Törkeät rikokset.

Edellisessä artiklassa tarkoitettuja törkeitä rikoksia ovat ne, joihin sisältyy jokin seuraavista teoista, sikäli kuin se kohdistuu tällä sopimuksella suojeltuun henkilöön tai omaisuuteen: tahallinen surmaaminen, kidutus tai epäinhimillinen kohtelu, biologiset kokeilut siihen luettuina, tahallinen suuren kärsimyksen aiheuttaminen tai törkeä ruumiilliseen koskemattomuuteen tai terveyteen kohdistuva loukkaus, omaisuuden hävittäminen ja anastaminen, joka ei ole sotilaallisen välttämättömyyden kannalta perusteltu ja on toteutettu suuressa mittakaavassa laittomasti ja mielivaltaisesti.

51 artikla.
III. Sopimuspuolten vastuu.

Mikään Korkeista sopimuspuolista ei voi vapauttaa itseään tai toista sopimuspuolta vastuusta, johon se tai toinen sopimuspuoli on joutunut edellisessä artiklassa tarkoitettujen rikosten johdosta.

52 artikla.
Tutkintamenettely.

Selkkauksen osapuolen pyynnöstä on asianomaisten osapuolten määräämällä tavalla toimitettava tutkinta kaikista väitetyistä tämän sopimuksen loukkauksista.

Jos tutkinnassa noudatettavasta menettelystä ei päästä yksimielisyyteen, osapuolten on yhteisesti valittava välimies, joka ratkaisee, mitä menettelyä on noudatettava.

Sitten kun loukkaus on todettu, selkkauksen osapuolten on tehtävä siitä loppu ja tukahdutettava se mahdollisimman pikaisesti.

53 artikla.
Merkin väärinkäyttö.

Tunnuksen tai nimityksen "Punainen Risti" tai "Genèven Risti" sekä jokaisen niitä jäljittelevän merkin tai nimityksen käyttö on oleva aina ja riippumatta siitä, mikä on käytön tarkoitus tai minä ajankohtana siihen on ryhdytty, kielletty yksityisiltä sekä, yhteisöiltä ja liikkeiltä, niin hyvin julkis- kuin yksityisoikeudellisilta, mikäli niillä ei ole siihen oikeutta tämän sopimuksen nojalla.

Sen arvonannon johdosta, mikä on osoitettu Sveitsille omaksumalla liittovaltion värit päinvastaiseen järjestykseen asetettuina, ja ottaen huomioon sekaannuksen, mikä saattaa syntyä Sveitsin vaakunan ja tämän sopimuksen mukaisen erottavan tunnusmerkin välillä, Sveitsin valaliiton vaakunan ja jokaisen sitä jäljittelevän merkin käyttö tavara- tai kauppamerkkinä tai sellaisen merkin osana, joko kaupallisten rehellisyysvaatimusten vastaisesti taikka tavalla, joka on omiaan loukkaamaan sveitsiläisten kansallistunnetta, on oleva aina kielletty yksityisiltä, yhteisöiltä ja liikkeiltä.

Kuitenkin voivat Korkeat sopimuspuolet, jotka eivät ole olleet osallisia Genèvessä 27 päivänä heinäkuuta 1929 tehtyyn sopimukseen, myöntää ensimmäisessä artiklassa tarkoitettujen tunnusten, nimitysten ja merkkien aikaisemmille käyttäjille tämän sopimuksen voimaantulosta laskettavan kolmen vuoden määräajan sellaisesta käytöstä luopumiseksi, jolloin on edellytettävä, että tämän ajan kuluessa käyttö ei saa sodan aikana ilmetä siten kuin tarkoitettaisiin sen kautta suoda tämän sopimuksen mukainen suoja.

Tämän artiklan ensimmäisessä kappaleessa lausuttu kielto soveltuu niinikään, aikaisempien käyttäjien saavuttamiin oikeuksiin vaikuttamatta, 38 artiklan toisessa kappaleessa tarkoitettuihin tunnuksiin ja nimityksiin.

54 artikla.
Väärinkäytösten ehkäiseminen.

Korkeitten sopimuspuolten, joiden lainsäädäntö on tällä hetkellä riittämätön, on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin, jotta 53 artiklassa tarkoitetut väärinkäytökset voitaisiin jokaisena ajankohtana ehkäistä ja tukahduttaa.

Loppumääräyksiä.

55 artikla.
Kielet.

Tämä sopimus on laadittu ranskaksi ja englanniksi. Molemmat kielet ovat yhtä todistusvoimaiset.

Sveitsin liittoneuvosto laadituttaa sopimuksesta viralliset käännökset venäjän- ja espanjankielille.

56 artikla.
Allekirjoittaminen.

Tämä sopimus, jonka päivämäärä on tämä päivä, voidaan 12 päivään helmikuuta 1950 mennessä allekirjoittaa niiden valtojen nimessä, jotka olivat edustettuina Genèvessä 21 päivänä huhtikuuta 1949 avatussa konferenssissa, samoin kuin myös sanotussa konferenssissa edustamatta olleiden valtojen nimissä, mikäli ne ovat osallisia maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta vuosina 1864, 1906 ja 1929 tehtyihin Genèven sopimuksiin.

57 artikla.
Ratifiointi.

Tämä sopimus on ratifioitava niin pian kuin mahdollista ja ratifioimiskirjat talletettava Berniin.

Kunkin ratifioimiskirjan tallettamisesta laaditaan pöytäkirja, josta Sveitsin liittoneuvosto toimittaa oikeaksi todistetun jäljennöksen kaikille niille valloille, joiden nimissä sopimus on allekirjoitettu tai yhtymisilmoitus annettu.

58 artikla.
Voimaantulo.

Tämä sopimus tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun vähintään kaksi ratifioimiskirjaa on talletettu.

Sen jälkeen sopimus tulee kunkin Korkean sopimuspuolen osalta voimaan kuuden kuukauden kuluttua sen ratifioimiskirjan tallettamisesta.

59 artikla.
Suhde aikaisempiin sopimuksiin.

Tämä sopimus korvaa Korkeitten sopimuspuolten välisissä suhteissa 22 päivänä elokuuta 1864, 6 päivänä heinäkuuta 1906 ja 27 päivänä heinäkuuta 1929 tehdyt sopimukset.

60 artikla.
Sopimukseen yhtyminen.

Tähän sopimukseen voi sen voimaantulopäivän jälkeen yhtyä jokainen valta, jonka nimessä sitä ei ole allekirjoitettu.

61 artikla.
Yhtymisilmoitukset.

Yhtymiset on kirjallisesti ilmoitettava Sveitsin liittoneuvostolle ja ne tulevat voimaan kuuden kuukauden kuluttua niiden vastaanottamisesta.

Sveitsin liittoneuvoston on tiedoitettava yhtymisestä kaikille valloille, joiden nimissä sopimus on allekirjoitettu tai yhtymisilmoitus tehty.

62 artikla.
Välitön voimaantulo.

Tilanteet, joita tarkoitetaan 2 ja 3 artiklassa, saattavat välittömästi voimaan ratifioimiset ja yhtymiset, joita koskevan tallettamisen tai ilmoituksen selkkauksen osapuoli on tehnyt ennen vihollisuuksien tai valtauksen alkamista tai sen jälkeen. Selkkauksen osapuolilta saapuneista ratifioimisista ja yhtymisistä on Sveitsin liittoneuvoston tiedoitettava kaikkein nopeinta tietä käyttäen.

63 artikla.
Irtisanominen.

Kukin Korkeista sopimuspuolista saattaa irtisanoa tämän sopimuksen.

Irtisanominen on kirjallisesti ilmoitettava Sveitsin liittoneuvostolle. Tämän on tiedoitettava irtisanomisesta kaikkien Korkeitten sopimuspuolten hallituksille.

Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua sen ilmoittamisesta Sveitsin liittoneuvostolle. Kuitenkaan ei irtisanomisella, josta on tehty ilmoitus irtisanovan vallan ollessa osallisena selkkaukseen, ole mitään vaikutusta niin kauan kuin rauhaa ei ole tehty eikä missään tapauksessa niin kauan kuin tämän sopimuksen suojelemien henkilöiden vapauttamista ja kotiuttamista koskevat toimenpiteet ovat loppuun suorittamatta.

Irtisanominen on voimassa ainoastaan irtisanovan vallan suhteen. Sillä ei ole mitään vaikutusta velvoituksiin, joiden täyttämiseen selkkauksen osapuolet ovat sidotut kansainvälisen oikeuden yleisten periaatteiden nojalla sellaisina kuin ne ilmenevät sivistyskansojen kesken muodostuneesta käytännöstä, inhimillisyyden laeista ja julkisen omantunnon vaatimuksista.

64 artikla.
Rekisteröiminen Yhdistyneissä Kansakunnissa.

Sveitsin liittoneuvosto rekisteröittää tämän sopimuksen Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristössä. Niinikään Sveitsin liittoneuvosto ilmoittaa Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristölle kaikista sen vastaanottamista ratifioimisista, yhtymisistä ja irtisanomisista, jotka koskevat tätä sopimusta.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, talletettuaan kukin valtuutuksensa, ovat merkinneet allekirjoituksensa tähän sopimukseen.

Tehty Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 ranskan- ja englanninkielillä. Alkuperäinen kappale on talletettava Sveitsin valaliiton arkistoon. Sveitsin liittoneuvosto lähettää oikeaksi todistetun jäljennöksen sopimuksesta kullekin allekirjoittajavaltiolle sekä niille valtioille, jotka myöhemmin yhtyvät sopimukseen.

Liite I. Luonnos sopimukseksi lääkintävyöhykkeistä ja -paikkakunnista.

1 artikla.

Lääkintävyöhykkeet on tarkoin varattava niille henkilöille, joita tarkoitetaan Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta tehdyn sopimuksen 23 artiklassa, sekä henkilökunnalle, jonka tehtävänä on näiden vyöhykkeiden ja paikkakuntien järjestäminen ja hallinto ynnä hoidon antaminen niihin kootuille henkilöille.

Kuitenkin on henkilöillä, joilla on pysyväinen asuinpaikka näiden vyöhykkeiden piirissä, oikeus oleskella siellä.

2 artikla.

Henkilöt, jotka mistä syystä tahansa ovat lääkintävyöhykkeellä, eivät saa vyöhykkeen sisä- tai ulkopuolellakaan ryhtyä mihinkään työhön, joka on suoranaisessa yhteydessä sotatoimiin tai sotatarviketuotantoon.

3 artikla.

Lääkintävyöhykkeen perustanut valta on velvollinen ryhtymään kaikkiin soveliaisiin toimenpiteisiin estääkseen pääsyn sinne kaikilta henkilöiltä, joilla ei ole oikeutta tulla sinne tai olla siellä.

4 artikla.

Lääkintävyöhykkeiden tulee olla seuraavien ehtojen mukaisia:

a) ne saavat muodostaa vain vähäisen osan sen vallan valvonnassa olevasta alueesta, joka on ne perustanut;

b) niiden asukasmäärän tulee olla vähäinen verrattuna siihen kuinka monta henkilöä sinne voidaan sijoittaa;

c) niiden tulee sijaita kaukana eikä niissä saa olla mitään sotilaallista kohdetta tai tärkeätä teollisuus- tai hallintolaitosta;

d) niitä ei saa sijoittaa seutuihin, joilla kaiken todennäköisyyden mukaan saattaa olla merkitystä sotatoimien suorittamiselle.

5 artikla.

Lääkintävyöhykkeet ovat seuraavien velvoitusten alaiset:

a) liikenneyhteyksiä ja kulkuvälineitä, joita sellaisilla vyöhykkeillä saattaa olla, ei saa käyttää sotilashenkilöiden tai sotatarvikkeiden siirtoon tai näiden pelkkään kauttakulkuunkaan;

d) niitä ei missään tapauksessa saa puolustaa sotilaallisesti.

6 artikla.

Lääkintävyöhykkeet on merkittävä käyttämällä punaisia ristejä (punaisia puolikuita, punaisia leijonia ja aurinkoja) valkopohjalla sekä vyöhykkeen ympärysrajoilla että rakennuksissa.

Öisin ne voidaan merkitä myös soveliain valaistuslaittein.

7 artikla.

Kunkin vallan on rauhan aikana tai vihollisuuksien alkaessa annettava kaikille Korkeille sopimuspuolille tiedoksi luettelo niistä lääkintävyöhykkeistä, jotka on perustettu sen valvonnassa olevalle alueelle. Sen on ilmoitettava jokaisesta uudesta vyöhykkeestä, joka on perustettu selkkauksen aikana.

Niin pian kuin vastapuoli on saanut mainitunlaisen ilmoituksen, vyöhyke on katsottava asianmukaisessa järjestyksessä perustetuksi.

Jos vastapuoli kuitenkin on sitä mieltä, että jotakin tässä sopimuksessa määrättyä ehtoa ei ilmeisestikään ole täytetty, se voi kieltäytyä tunnustamasta vyöhykettä ilmoittamalla kieltäytymisestään sille osapuolelle, jonka alainen vyöhyke on, tai jättää tunnustuksensa 8 artiklassa mainitun tarkastuksen järjestämisestä riippuvaksi.

8 artikla.

Jokainen valta, joka on tunnustanut yhden tai useampia vastapuolen perustamia lääkintävyöhykkeitä, on oikeutettu pyytämään, että yksi tai useammat erikoiskomissiot tarkastavat, täyttävätkö vyöhykkeet tässä sopimuksessa mainitut ehdot ja velvoitukset.

Tätä varten on erikoiskomissioiden jäsenillä oleva joka hetki vapaa pääsy eri vyöhykkeille ja he voivat viipyä niissä pysyväisestikin. Heille on suotava kaikki helpotukset, jotta he voisivat suorittaa tarkastustehtävänsä.

9 artikla.

Siinä tapauksessa, että erikoiskomissiot toteaisivat seikkoja, jotka näyttävät tämän sopimuksen määräysten vastaisilta, niiden on viipymättä siitä ilmoitettava sille vallalle, jonka alainen vyöhyke on, ja asetettava tälle viiden päivän määräaika oikaisun aikaansaamista varten; niiden on myös asiasta tiedoitettava sille vallalle, joka on tunnustanut vyöhykkeen.

Jos tämän määräajan päättyessä se valta, jonka alainen vyöhyke on, ei ole menetellyt sille annetun ilmoituksen mukaisesti, vastapuoli voi selittää vapautuneensa tästä sopimuksesta sanotun vyöhykkeen suhteen.

10 artikla.

Valta, joka on perustanut yhden tai useampia lääkintävyöhykkeitä tai -paikkakuntia, sekä sen vastapuoli, jolle niiden olemassaolosta on ilmoitettu nimittävät tai antavat puolueettomien valtain nimittää henkilöt, jotka voidaan valita 8 ja 9 artiklassa mainittujen erikoiskomissioiden jäseniksi.

11 artikla.

Lääkintävyöhykkeisiin ei saa missään olosuhteissa kohdistaa hyökkäystä, vaan selkkauksen osapuolten on niitä aina suojeltava ja pidettävä loukkaamattomina.

12 artikla.

Kun jokin alue on vallattu, siellä olevia lääkintävyöhykkeitä on jatkuvasti pidettävä loukkaamattomina ja käytettävä tarkoitukseensa.

Valtaajavalta voi kuitenkin muuttaa niiden käyttötarkoitusta ehdolla, että kaikkiin toimenpiteisiin on ryhdytty niihin koottujen henkilöiden turvallisuuden takaamiseksi.

13 artikla.

Tätä sopimusta on sovellettava myös paikkakuntiin, jotka asianomaiset vallat ovat määränneet palvelemaan samaa tarkoitusta kuin lääkintävyöhykkeet.

Liite II

HENKILÖKORTTI armeijan lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan jäsenille

(jätetty tästä pois)

Genèven sopimus merisotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden, sairaiden ja haaksirikkoutuneiden aseman parantamisesta 12 päivältä elokuuta 1949.

Allekirjoittaneet niiden hallitusten täysivaltaiset edustajat, jotka ovat olleet edustettuina Genèvessä 21 päivästä huhtikuuta 12 päivään elokuuta 1949 kokoontuneessa, vuonna 1906 tehdyn Genèven sopimuksen periaatteiden soveltamisesta merisotaan 18 päivänä lokakuuta 1907 tehdyn Haagin X sopimuksen tarkistamista varten kutsutussa diplomaattisessa konferenssissa, ovat sopineet seuraavasti:

I luku.

Yleiset määräykset.

1 artikla.
Sopimuksen noudattaminen.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat noudattamaan tätä sopimusta ja saattamaan sen noudatetuksi kaikissa olosuhteissa.

2 artikla.
Sopimuksen soveltaminen.

Tätä sopimusta on, mikäli kysymys ei ole rauhan aikana voimaan tulevista määräyksistä, sovellettava, kun julistetaan sota tai syntyy muu aseellinen selkkaus kahden tai useamman Korkean sopimuspuolen välillä, vaikka joku niistä ei olekaan tunnustanut sotatilaa.

Sopimusta on niinikään sovellettava, kun jonkin Korkean sopimuspuolen alue tai osa siitä on vallattuna, vaikka valtaus ei kohtaakaan sotilaallista vastarintaa.

Jos selkkaukseen joutunut valta ei ole osallinen tähän sopimukseen, pysyvät sopimukseen osalliset vallat kuitenkin sidottuina siihen. Lisäksi ne ovat siihen sidotut sanottuun valtaan nähden, jos tämä hyväksyy sopimuksen määräykset ja soveltaa niitä.

3 artikla.
Kansainvälistä luonnetta vailla olevat selkkaukset.

Kun jonkin Korkean sopimuspuolen alueella syntyy aseellinen selkkaus, jolla ei ole kansainvälistä luonnetta, kukin selkkaukseen osallisista on velvollinen noudattamaan ainakin seuraavia määräyksiä:

1) Henkilöitä, jotka eivät suoranaisesti ota osaa vihollisuuksiin, heihin lukien aseellisiin voimiin kuuluvat, jotka ovat laskeneet aseensa, sekä ne, jotka ovat joutuneet taistelukyvyttömiksi sairauden, haavoittumisen, pidättämisen tai muun syyn johdosta, on kaikissa olosuhteissa kohdeltava inhimillisesti tekemättä mitään epäsuopeata erottelua rodun, värin, uskonnon tai uskomuksen, sukupuolen tai syntyperän tai omaisuuden tai muun niihin verrattavan tunnusmerkin perusteella.

Sen takia ovat ja pysyvät, aikaan ja paikkaan katsomatta, mainittujen henkilöiden suhteen kiellettyinä:

a) henkeen ja ruumiilliseen koskemattomuuteen kohdistuvat loukkaukset, erittäinkin kaikissa muodoissaan, silpominen, julmuutta osoittava piteleminen ja kidutus;

b) panttivangiksi ottaminen;

c) henkilökohtaisen arvon loukkaukset, erittäinkin nöyryyttävät ja alentavat kohtelut;

d) tuomiot, joita ei ole antanut sellainen tuomioistuin, jonka toimintaan liittyvät sivistyskansojen välttämättömiksi tunnustamat oikeudelliset takeet, ja teloitukset, jotka pannaan täytäntöön sellaisen tuomioistuimen edeltävättä ratkaisutta.

2) Haavoittuneet, sairaat ja haaksirikkoutuneet on kerättävä ja niitä on hoidettava.

Puolueeton ihmisystävällinen järjestö, sellainen kuin Punaisen Ristin kansainvälinen komitea, saa tarjota palveluksiaan selkkauksen osapuolille.

Selkkauksen osapuolet tekevät toisaalta voitavansa saattaakseen erikoissopimuksin voimaan tämän sopimuksen muut määräykset joko kokonaan tai osittain.

Edellä olevien määräysten soveltamisella ei ole vaikutusta selkkauksen osapuolten oikeudelliseen asemaan.

4 artikla.
Soveltamisala.

Milloin sotatoimia käydään selkkauksen osapuolten maa- ja merivoimien välillä, tämän sopimuksen määräyksiä on sovellettava ainoastaan aluksissa oleviin sotavoimiin.

Aluksista maihin nousseet sotavoimat joutuvat välittömästi Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta tehdyn sopimuksen määräysten alaisiksi.

5 artikla.
Soveltaminen puolueettomien valtain taholta.

Puolueettomien valtain on vastaavasti sovellettava tämän sopimuksen määräyksiä haavoittuneisiin, sairaisiin ja haaksirikkoutuneisiin sekä lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan jäseniin, jotka kuuluvat selkkauksen osapuolten aseellisiin voimiin ja on vastaanotettu tai eristetty sanottujen valtain alueelle, niin myös kuolleina tavattuihin.

6 artikla.
Erikoissopimukset.

Lukuun ottamatta sopimuksia, jotka on nimenomaan edellytetty 10, 18, 31, 38, 39, 40, 43 ja 53 artiklassa, Korkeat sopimuspuolet saavat tehdä muita erikoissopimuksia kaikista kysymyksistä, jotka niiden mielestä soveltuvat erikseen järjesteltäviksi. Erikoissopimuksella ei voida loukata haavoittuneiden, sairaiden ja haaksirikkoutuneiden sekä lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan jäsenille tämän sopimuksen mukaan kuuluvaa asemaa eikä supistaa siinä heille suotuja oikeuksia.

Haavoittuneet, sairaat ja haaksirikkoutuneet sekä lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan jäsenet pysyvät sanotuista erikoissopimuksista johtuviin etuihin osallisina niin kauan kuin tätä sopimusta on heihin sovellettava, mikäli mainituissa tai lisäksi tehdyissä sopimuksissa ei ole nimenomaan toisin määrätty tai jokin selkkauksen osapuoli heidän suhteensa ryhdy edullisempiin toimenpiteisiin.

7 artikla.
Oikeuksien luovuttamattomuus.

Haavoittuneet, sairaat ja haaksirikkoutuneet sekä lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan jäsenet eivät missään tapauksessa voi osittainkaan luopua niistä oikeuksista, jotka heille on turvattu tässä sopimuksessa tai edellisessä artiklassa tarkoitetussa erikoissopimuksessa, mikäli sellainen on tehty.

8 artikla.
Suojelijavallat.

Tätä sopimusta on sovellettava niiden suojelijavaltain yhteisin toimin ja huolehtiessa valvonnasta, joiden tehtävänä on varjella selkkauksen osapuolten etuja. Sitä varten voivat suojelijavallat diplomaattiseen tai konsulivirkakuntaansa kuuluvien henkilöiden lisäksi määrätä valtuutettuja kansalaistensa tai muitten puolueettomien valtain kansalaisten joukosta. Näiden valtuutettujen tulee olla sen vallan hyväksymiä, jonka valtapiirissä he suorittavat tehtäväänsä.

Selkkauksen osapuolten on mahdollisimman suuressa määrin helpotettava suojelijavaltain edustajien ja valtuutettujen tehtävän täyttämistä.

Suojelijavallan edustajat ja valtuutetut eivät missään tapauksessa saa mennä heille tästä sopimuksesta johtuvaa tehtävää ulommaksi; heidän on varsinkin otettava huomioon, mitä sen vallan turvallisuus, jonka valtapiirissä he suorittavat tehtäväänsä, ehdottoman välttämättömästi vaatii. Ainoastaan pakottavien sotilaallisten syiden vaatiessa voidaan heidän toimintaansa poikkeuksellisesti ja väliaikaisesti rajoittaa.

9 artikla.
Punaisen Ristin kansainvälisen komitean toiminta.

Tämän sopimuksen määräykset eivät estä sitä ihmisystävällistä toimintaa, johon Punaisen Ristin kansainvälinen komitea tai muu puolueeton ihmisystävällinen järjestö selkkauksen osapuolten siihen suostuessa ryhtyy suojellakseen haavoittuneita, sairaita ja haaksirikkoutuneita sekä lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan jäseniä ja antaakseen heille apuaan.

10 artikla.
Suojelijavallan sijaiset.

Korkeat sopimuspuolet saavat milloin tahansa sopia, että tämän sopimuksen mukaan suojelijavallalle kuuluvat tehtävät uskotaan kansainväliselle järjestölle, joka pystyy täysin takaamaan niiden puolueettoman ja tehokkaan täyttämisen.

Jos haavoittuneet, sairaat ja haaksirikkoutuneet tai lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan jäsenet syystä tai toisesta eivät saa tai eivät enää saa etua suojelijavallan tai 1 kappaleen mukaan sen tehtävien suorittajaksi määrätyn järjestön toiminnasta, on pidättäjävalta velvollinen pyytämään puolueetonta valtiota tai sanotunlaista järjestöä ottamaan huolehtiakseen tehtävistä, jotka tämän sopimuksen mukaan kuuluvat selkkauksen osapuolten määräämälle suojelijavallalle.

Ellei suojelua voida täten turvata, on pidättäjävalta velvollinen pyytämään ihmisystävällistä kansainvälistä järjestöä, kuten Punaisen Ristin kansainvälistä komiteaa, ottamaan huolehtiakseen tämän sopimuksen mukaan suojelijavalloille kuuluvista tehtävistä tai vastaanottamaan, tässä artiklassa määrätyin edellytyksin, sellaisen järjestön tarjoamat palvelukset.

Jokaisen puolueettoman vallan tai jokaisen järjestön, joka on edellä mainitussa tarkoituksessa vastaanottanut asianomaisen vallan pyynnön tai itse tarjonnut palveluksiaan, tulee toiminnassaan olla tietoinen vastuustaan sitä selkkauksen osapuolta kohtaan, josta riippuvaisia tämän sopimuksen suojelemat henkilöt ovat, ja sen tulee esittää riittävät takeet pystyväisyydestään kysymyksessä olevaan tehtävään ja sen tasapuoliseen täyttämiseen.

Edellä olevista määräyksistä ei voida poiketa sellaisten valtojen keskeisin erikoissopimuksin, joista toisen neuvotteluvapaus on, vaikkapa vain ohimenevästi, toista valtaa tai sen liittolaista kohtaan rajoitettu sotatapahtumien johdosta, varsinkin milloin sen alue tai olennainen osa siitä on vallattu.

Tässä sopimuksessa oleva maininta suojelijavallasta tarkoittaa myös järjestöjä, jotka tässä artiklassa tarkoitetussa merkityksessä astuvat sen sijaan.

11 artikla.
Sovittelumenettely.

Erimielisyyden selvittämiseksi tarjoavat suojelijavallat hyviä palveluksiaan aina kun ne katsovat sen tarkoituksenmukaiseksi suojeltujen henkilöiden edun kannalta, erittäinkin milloin selkkauksen osapuolet ovat erimielisiä tämän sopimuksen soveltamisesta ja tulkinnasta.

Tässä tarkoituksessa kukin suojelijavalloista voi, selkkauksen osapuolen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan, ehdottaa osapuolille heidän edustajiensa ja erityisesti niiden viranomaisten kokousta, joille huolenpito haavoittuneista, sairaista ja haaksirikkoutuneista sekä lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan jäsenista kuuluu, kokouspaikan saattaessa olla puolueettomallakin, soveliaasti valitulla alueella. Selkkauksen osapuolet ovat velvolliset ottamaan varteen niille tässä kohden tehdyt ehdotukset. Suojelijavallat voivat selkkauksen osapuolen suostumuksin tarvittaessa ehdottaa puolueettomaan valtaan kuuluvan tai Punaisen Ristin kansainvälisen komitean valtuuttaman henkilön kutsumista ottamaan osaa kokoukseen.

II luku.

Haavoittuneista, sairaista ja haaksirikkoutuneista.

12 artikla.
Suojelu, kohtelu ja hoito.

Aseellisissa voimissa palvelevia ja muita seuraavassa artiklassa mainittuja henkilöitä, jotka ovat merellä ja ovat haavoittuneita, sairaita tai haaksirikkoutuneita, on pidettävä loukkaamattomina ja suojeltava kaikissa olosuhteissa ottaen huomioon, että haaksirikolla tarkoitetaan jokaista haaksirikkoa, millaisissa olosuhteissa se lieneekin tapahtunut, siihen lukien ilma-aluksen pakollinen mereen laskeutuminen tai heittäytyminen ilma-aluksesta.

Heitä on sen selkkauksen osapuolen, jonka vallassa he ovat, kohdeltava ja hoidettava inhimillisesti tekemättä mitään epäsuopeata erottelua sukupuolen, rodun, kansallisuuden, uskonnon, poliittisten mielipiteiden tai muun niihin verrattavan tunnusmerkin perusteella. Ovat jyrkästi kielletyt kaikki heidän henkeensä tai henkilöönsä kohdistuvat loukkaukset ja, muiden muassa, heidän surmaamisensa ja sukupuuttoon hävittämisensä, heidän alistamisensa kidutukseen, heihin kohdistuvien biologisten kokeiden suorittaminen, heidän jättämisensä vakain tuumin lääkinnöllisettä avutta tai hoidotta tai heidän saattamisensa alttiiksi varta vasten luoduille tartunnan vaaroille.

Vain pakottavista lääkinnöllisistä syistä voidaan jollekulle antaa hoidon saamisen järjestyksessä etusija.

Naisia on kohdeltava kaikella heidän sukupuolensa mukaisella huomaavaisuudella.

13 artikla.
Suojellut henkilöt.

Tätä sopimusta on sovellettava merellä oleviin haaksirikkoutuneisiin, haavoittuneisiin ja sairaisiin, jotka kuuluvat johonkin seuraavista ryhmistä:

1) selkkauksen osapuolten aseellisissa voimissa palvelevat sekä ne, jotka palvelevat sanottujen aseellisten voimien osana olevissa miliisijoukoissa tai vapaaehtoisjoukoissa;

2) henkilöt, jotka palvelevat muissa jollekin selkkauksen osapuolille kuuluvissa ja oman alueensa, vaikka se olisi vallattukin, ulko- tai sisäpuolella toimivissa miliisi- tai vapaaehtoisjoukoissa, järjestettyjen vastarintaliikkeiden joukot niihin luettuina, mikäli nämä miliisi- ja vapaaehtoisjoukot, sanotut vastarintaliikkeet mukaan lukien, täyttävät seuraavat ehdot:

a) niillä on johtajana alaisistaan vastuussa oleva henkilö;

b) niillä on määrätty ja välimatkan päästä erotettavissa oleva tunnusmerkki;

c) ne kantavat aseitaan avoimesti;

d) ne mukautuvat sotatoimissaan sodan lakeihin ja tapoihin.

3) sellaisissa säännöllisissä aseellisissa voimissa palvelevat, jotka osoittavat kuuliaisuutta hallitukselle tai vallanpitäjälle, jota pidättäjävalta ei ole tunnustanut;

4) aseellisia voimia seuraavat ja niihin suoranaisesti kuulumattomat henkilöt, kuten sotilaslentokoneiden miehistöön kuuluvat siviilihenkilöt, sotakirjeenvaihtajat, tarvikkeiden hankkijat, työyksiköissä tai aseellisten voimien hyvinvoinnista huolehtivissa palveluskunnissa palvelevat, edellyttäen, että he ovat saaneet siihen luvan niiltä aseellisilta voimilta, joita he seuraavat;

5) ne, jotka palvelevat kauppalaivaston miehistössä, heihin lukien laivanpäälliköt, luotsit ja oppilaat, ja selkkauksen osapuolten siviililentokoneiden miehistöt, elleivät puheena olevat henkilöt saa osakseen edullisempaa kohtelua muiden kansainvälisen oikeuden määräysten perusteella;

6) valtaamattoman alueen väestö, joka vihollisen lähestyessä tarttuu omasta aloitteestaan aseisiin taistellakseen maahan tunkeutuvia joukkoja vastaan ja ennättämättä järjestäytyä säännöllisiksi aseellisiksi joukoiksi, edellyttäen että aseiden kantaminen tapahtuu avoimesti sekä noudattaen sodan lakeja ja tapoja.

14 artikla.
Sodankävijälle luovuttaminen.

Jokainen sodankävijän sotalaiva voi vaatia luovutettaviksi haavoittuneet, sairaat ja haaksirikkoutuneet, jotka ovat sotilaallisissa taikka avustusyhdistysten tai yksityisten sairaala-aluksissa taikka myös kauppa-, purje- tai muissa aluksissa niiden kansallisuudesta riippumatta, mikäli haavoittuneiden tai sairaiden tila sallii luovuttamisen ja sotalaivalla on käytettävänään laitteet heidän tarpeellisen hoitonsa turvaamiseksi.

15 artikla.
Puolueettoman sota-aluksen huostaan otetut haavoittuneet.

Jos haavoittuneita, sairaita tai haaksirikkoutuneita on otettu puolueettoman sotalaivan tai puolueettoman ilmasota-aluksen huostaan, on, mikäli kansainvälinen oikeus niin vaatii, pidettävä huolta siitä, etteivät he voi uudelleen ottaa osaa sotatoimiin.

16 artikla.
Vastapuolen valtaan joutuneet haavoittuneet.

Huomioon ottaen 12 artiklan määräykset ovat sodankävijän haavoittuneet, sairaat ja haaksirikkoutuneet, jotka ovat joutuneet vastapuolen valtaan, sotavankeja ja heihin on sovellettava sotavankeja koskevia kansainvälisen oikeuden sääntöjä. Haltuunottajan asiana on olosuhteiden mukaan päättää, pitääkö se heidät huostassaan vai lähettääkö se heidät johonkin maansa tai puolueettoman maan tai ehkäpä vastapuolen satamaan. Viimeksi mainitussa tapauksessa eivät sotavangit, jotka siten ovat palautetut maahansa, saa olla palveluksessa sodan aikana.

17 artikla.
Puolueettomassa satamassa maihin siirretyt haavoittuneet.

Paikallisen viranomaisen suostumuksella puolueettomassa satamassa maihin siirrettyjä haavoittuneita, sairaita ja haaksirikkoutuneita on, jollei puolueettoman vallan ja selkkauksen osapuolten kesken ole toisin sovittu, puolueettoman vallan säilytettävä, milloin kansainvälinen oikeus niin vaatii, siten etteivät he voi uudelleen ottaa osaa sotatoimiin.

Sairaalaolosta ja eristämisestä aiheutuvat kustannukset on sen vallan kärsittävä, josta haavoittuneet, sairaat tai haaksirikkoutuneet ovat riippuvaisia.

18 artikla.
Taistelun uhrien etsiminen.

Jokaisen taistelun jälkeen on selkkauksen osapuolten viivytyksettä ryhdyttävä kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin haaksirikkoutuneiden, haavoittuneiden ja sairaiden etsimiseksi ja kokoamiseksi, heidän suojelemisekseen ryöstännältä ja pahoinpitelyltä sekä tarpeellisen hoidon turvaamiseksi heille, niin myös kuolleiden etsimiseksi ja heidän ruumiittensa ryöstämisen ehkäisemiseksi.

Aina milloin olosuhteet sen sallivat, selkkauksen osapuolten on tehtävä paikallisia sopimuksia haavoittuneiden tai sairaiden evakuoimisesta meritse vyöhykkeeltä, joka on piiritetty tai jonka yhteydet on katkaistu, sekä turvatakseen lääkintä- ja uskonnolliselle henkilökunnalle ynnä lääkintävarusteille kauttakulun sanotulle vyöhykkeelle.

19 artikla.
Tietojen luetteloiminen ja edelleen toimittaminen.

Selkkauksen osapuolten on mahdollisimman lyhyessä ajassa merkittävä luetteloon kaikki sellaiset seikat, jotka ovat omiaan yksilöimään kaikki sen valtaan joutuneet vastapuolen haaksirikkoutuneet, haavoittuneet, sairaat ja kuolleet. Näiden tietojen tulee mikäli mahdollista sisältää:

a) maininta vallasta, josta he ovat riippuvaisia;

b) matrikkeli-(kantakortti-)numero;

c) sukunimi;

d) etunimi tai -nimet;

e) syntymäaika;

f) muut tiedot, jotka näkyvät henkilökortista tai tuntolevystä;

g) vangiksi joutumisen tai kuoleman aika ja paikka;

h) haavoja, sairautta tai kuoleman syytä koskevat tiedot.

Edellä mainitut tiedot on mahdollisimman lyhyessä ajassa toimitettava Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 sotavankien kohtelusta tehdyn sopimuksen 122 artiklassa tarkoitetulle tiedonantotoimistolle, jonka on suojelijavallan ja sotavankien keskustoimiston välityksellä toimitettava ne edelleen sille vallalle, josta sanotut henkilöt ovat riippuvaisia.

Selkkauksen osapuolten on laadittava ja edellisessä kappaleessa mainituin tavoin toisilleen toimitettava kuolintodistukset tai asianmukaisesti oikeiksi vahvistetut kuolleiden luettelot. Niiden on niinikään kerättävä ja sanotun toimiston välityksellä toisilleen toimitettava kaksinkertaisten tuntolevyjen toiset puoliskot tai itse tuntolevyt, jos kysymys on yksikertaisista levyistä, testamentit ja muut asiakirjat, jotka ovat tärkeitä kuolleiden perheelle, rahamäärät sekä yleensä kaikki kuolleilta tavatut esineet, joilla on sisäistä tai tunnearvoa. Nämä esineet samoin kuin ne, joiden haltijaa ei ole voitu selvittää on lähetettävä sinetöidyissä paketeissa liitteinään ilmoitus kaikista kuolleen haltijan henkilöllisyyden selvittämiseksi tarpeellisista seikoista sekä täydellinen luettelo paketin sisällöstä.

20 artikla.
Kuolleita koskevia määräyksiä.

Selkkauksen osapuolten on pidettävä huolta siitä, että ennen kuolleiden hautaamista mereen, mikä on tapahtuva yksilöllisesti sikäli kuin olosuhteet sen suinkin sallivat, suoritetaan huolellinen ja mikäli mahdollista lääkinnöllinen ruumiiden tarkastus kuoleman toteamiseksi, henkilöllisyyden selvittämiseksi sekä näitä seikkoja koskevan kertomuksen varalta. Jos on käytetty kaksinkertaista tuntolevyä, sen toinen puolisko on jätettävä ruumiiseen.

Jos kuolleita on siirretty maihin, on niiden suhteen sovellettava Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta tehdyn sopimuksen määräyksiä.

21 artikla.
Vetoaminen puolueettomiin aluksiin.

Selkkauksen osapuolet voivat vedota puolueettomien kauppa-, purje- ja muiden alusten päälliköiden ihmisystävyyteen, jotta he ottaisivat aluksiinsa ja hoitaisivat haavoittuneita, sairaita ja haaksirikkoutuneita sekä korjaisivat kuolleita.

Kaikenlaatuiset alukset, jotka ovat noudattaneet vetoomusta, samoin kuin ne, jotka omasta aloitteestaan ovat keränneet haavoittuneita, sairaita tai haaksirikkoutuneita, saavat osakseen erikoissuojelua ja helpotuksia avustustehtävänsä täyttämistä varten.

Missään tapauksessa ei niitä saa sellaisen kuljetuksen johdosta pidättää; mutta ne eivät, ellei niille ole muuta luvattu, vapaudu pidättämisestä, joka johtuu niiden tekemistä puolueettomuuden loukkauksista.

III luku.

Sairaala-aluksista.

22 artikla.
Ilmoitus sotilaallisista sairaala-aluksista ja niiden suojelu.

Sotilaalliset sairaala-alukset, toisin sanoen alukset, jotka vallat ovat rakentaneet ja varustaneet erikoisesti ja yksinomaan haavoittuneiden, sairaiden ja haaksirikkoutuneiden auttamiseksi, hoitamiseksi ja kuljettamiseksi, ei saa missään olosuhteissa ahdistaa hyökkäyksellä tai vallata, vaan niitä on jokaisena ajankohtana pidettävä loukkaamattomina ja suojeltava, edellyttäen että niiden nimet ja tuntomerkit on tiedoitettu selkkauksen osapuolille kymmenen päivää ennen niiden käyttämistä.

Ilmoituksessa on tuntomerkkeinä mainittava vetomäärä bruttorekisteritonneissa, pituus keulasta perään sekä mastojen ja savupiippujen lukumäärä.

23 artikla.
Rannalla olevien lääkintälaitosten suojelu.

Rannalla oleviin lääkintälaitoksiin, joilla on oikeus Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta tehdyn sopimuksen mukaiseen suojaan, ei saa mereltä käsin kohdistaa hyökkäystä tai pommitusta.

24 artikla.
Avustusyhdistysten ja yksityisten sairaala-alukset. I.Selkkaukseen osalliseen valtaan kuuluvain.

Sairaala-aluksia, joita Punaisen Ristin kansalliset yhdistykset, virallisesti tunnustetut avustusyhdistykset tai yksityiset käyttävät, on suojeltava samalla tavoin kuin sotilaallisia sairaala-aluksia ja ne ovat turvatut valtaamiselta, jos se selkkauksen osapuoli, josta ne ovat riippuvaisia, on antanut niille virallisen tehtävän ja sikäli kuin 22 artiklan määräyksiä ilmoituksen tekemisestä on noudatettu.

Näiden alusten mukana tulee olla asianomaisen viranomaisen antama todistus siitä, että aluksen varustaminen ja lähtö ovat tapahtuneet todistuksen antajan sitä valvoessa.

25 artikla.
II. Puolueettomaan maahan kuuluvain.

Punaisen Ristin kansallisten yhdistysten, virallisesti tunnustettujen avustusyhdistysten tai yksityisten, jotka kuuluvat puolueettomaan maahan, käyttämiä sairaala-aluksia on suojeltava samalla tavoin kuin sotilaallisia sairaala-aluksia ja ne ovat turvatut pidättämiseltä, jos ne ovat asettuneet jonkin selkkaukseen osallisen vallan johdon alaisiksi saatuaan siihen suostumuksen maansa hallitukselta sekä luvan sanotulta selkkauksen osapuolelta ja sikäli kuin 22 artiklan määräyksiä ilmoituksen tekemisestä on noudatettu.

26 artikla.
Vetomäärä.

Suojelusta, jota 22, 24 ja 25 artiklassa tarkoitetaan, pääsevät osallisiksi sairaala-alukset niiden vetomäärästä riippumatta samoin kuin niiden pelastusveneet, missä ne liikkunevatkin. Mahdollisimman suuren mukavuuden ja turvallisuuden takaamiseksi selkkauksen osapuolet kuitenkin tekevät voitavansa, jotta haavoittuneiden, sairaiden ja haaksirikkoutuneiden kuljettamiseksi pitkien välimatkojen päähän ja avomerellä käytettäisiin ainoastaan sairaala-aluksia, joiden vetomäärä on enemmän kuin 2,000 bruttotonnia.

27 artikla.
Rannikkopelastusalukset.

Aluksia, joita valtio tai virallisesti tunnustetut avustusyhdistykset käyttävät rannikkopelastustoimintaan, on niinikään samoin edellytyksin kuin 22 ja 24 artiklassa on sanottu, pidettävä loukkaamattomina ja suojeltava, mikäli sotatointen vaatimukset sen sallivat.

Samoin on mikäli mahdollista suhtauduttava kiinteisiin rannikkolaitteisiin, joita yksinomaan sanotut alukset käyttävät ihmisystävällistä tehtäväänsä varten.

28 artikla.
Laivojen sairassuojain suojelu.

Jos sotalaivassa sattuu taistelu, sairassuojia on pidettävä loukkaamattomina ja säästettävä niin paljon kuin mahdollista. Nämä sairassuojat ja niiden varusteet pysyvät sotalakien alaisina, mutta niitä ei ole käytettävä tarkoituksestaan poikkeavasti niin kauan kuin niitä tarvitaan haavoittuneita ja sairaita varten. Kuitenkin voi päällikkö, jonka valtaan ne ovat joutuneet, pakottavan sotilaallisen tarpeen vaatiessa käyttää niitä hyväkseen, edellyttäen että ensin on ryhdytty tarpeellisiin toimiin niissä hoidettavina olleiden sairaiden ja haavoittuneiden asianmukaisen hoidon turvaamiseksi.

29 artikla.
Sairaala-alus vallatussa satamassa.

Vihollisen valtaan joutuvassa satamassa oleva sairaala-alus on oikeutettu poistumaan sieltä.

30 artikla.
Sairaala-alusten käyttö.

Alusten, jotka on mainittu 22, 24, 25 ja 27 artiklassa, on annettava apua ja avustusta haavoittuneille, sairaille ja haaksirikkoutuneille kansallisuudesta riippumatta.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat olemaan käyttämättä näitä aluksia mihinkään sotilaalliseen tarkoitukseen.

Nämä alukset eivät saa millään tavoin häiritä taistelevain puolten liikkeitä.

Taistelujen aikana ja jälkeen ne toimivat omalla vastuullaan.

31 artikla.
Valvonta- ja tarkastusoikeus.

Selkkauksen osapuolilla on oikeus valvoa ja tarkastaa 22, 24, 25 ja 27 artiklassa mainittuja aluksia. Ne voivat kieltää avustuksen näiltä aluksilta, käskeä ne poistumaan, määrätä niille tietyn kulkusuunnan, säännöstellä niiden radiolennättimen ja muiden tiedoitusvälineiden käytön, vieläpä pidättää ne enintään seitsemän päivän ajaksi pysähtymiskäskystä lukien, jos olosuhteiden vakavuus sitä vaatii.

Ne voivat väliaikaisesti asettaa alukseen toimitsijan, jonka yksinomaisena tehtävänä on niiden käskyjen täytäntöönpanon turvaaminen, jotka on annettu ensimmäisen kappaleen määräysten nojalla.

Selkkauksen osapuolten on, mikäli mahdollista, merkittävä sairaala-alusten laivapäiväkirjaan, sairaala-aluksen päällikön ymmärtämällä kielellä, niille antamansa käskyt.

Selkkauksen osapuolet voivat joko yksipuolisesti tai erikoissopimuksen nojalla sijoittaa sairaala-aluksiinsa puolueettomia huomioitsijoita toteamaan, että tämän sopimuksen määräyksiä on tarkoin noudatettu.

32 artikla.
Viipyminen puolueettomassa satamassa.

Aluksia, jotka on mainittu 22, 24, 25 ja 27 artiklassa, ei ole rinnastettava sotalaivoihin, mitä tulee niiden viipymiseen puolueettomassa satamassa.

33 artikla.
Muunnetut kauppa-alukset.

Sairaala-aluksiksi muunnettuja kauppa-aluksia ei koko sinä aikana, minkä vihollisuudet kestävät, saa asettaa muuhun tarkoitukseen käytettäviksi.

34 artikla.
Suojan lakkaaminen.

Sairaala-alusten ja laivoissa olevien sairassuojain osaksi tuleva suoja saattaa lakata vain, jos niitä on käytetty, ihmisystävällisestä tehtävästään poikkeavasti, vihollista vahingoittaviin toimiin. Kuitenkin lakkaa suoja vasta sitten kun on annettu varoitus asettamalla jokaisessa soveltuvassa tapauksessa kohtuullinen määräaika ja sellainen varoitus on jätetty varteen ottamatta.

Erittäinkään eivät sairaala-alukset saa radiolennättimellä tai muulla tiedoitusvälineellä tapahtuvia lähetyksiä varten pitää hallussaan salakielijärjestelmää tai sitä käyttää.

35 artikla.
Seikat, joiden johdosta suoja ei lakkaa.

Sellaisina tekoina, joiden johdosta sairaala-alusten tai laivoissa olevien sairassuojain osaksi tuleva suoja menetettäisiin, ei ole pidettävä:

1) että näiden alusten tai sairassuojain henkilökunta on aseistettu ja käyttää aseitaan järjestyksen pitämiseksi taikka puolustaakseen itseään tai haavoittuneita tai sairaita;

2) että aluksessa on laitteita, jotka ovat tarkoitetut yksinomaan turvaamaan mernkulkua tai tiedoitusten lähettämistä;

3) että sairaala-aluksista tai laivojen sairassuojista tavataan haavoittuneilta, sairailta ja haaksirikkoutuneilta otettuja käsiaseita ja ampumatarvikkeita, joita ei ole vielä luovutettu asianomaiselle viranomaiselle;

4) että sairaala-aluksissa tai laivojen sairassuojissa tapahtuva tai miehistöjen suorittama ihmisystävällinen toiminta ulotetaan haavoittuneisiin, sairaisiin tai haaksirikkoutuneisiin siviilihenkilöihin;

5) että sairaala-alukset kuljettavat yksinomaan lääkintätehtäviin tarkoitettuja varusteita tai henkilökuntaa yli säännönmukaisen tarpeensa.

IV luku.

Henkilökunnasta.

36 artikla.
Sairaala-alusten henkilökunnan suojelu.

Sairaala-alusten uskonnollista, lääkintä- ja sairaanhoitohenkilökuntaa ja niiden miehistöä on pidettävä loukkaamattomana ja suojeltava; heitä ei voida pidättää heidän ollessaan näiden alusten palveluksessa, olkoonpa aluksessa haavoittuneita ja sairaita tai ei.

37 artikla.
Muiden alusten lääkintä- ja uskonnollinen henkilökunta.

Uskonnollista, lääkintä- ja sairaanhoitohenkilökuntaa, jonka tehtävänä on 12 ja 13 artiklassa mainittujen henkilöiden lääkinnöllinen ja hengellinen huolto, on vihollisen valtaan jouduttuaan pidettävä loukkaamattomana ja suojeltava; se saa jatkaa tehtäviään niin kauan kuin tämä on tarpeen haavoittuneiden ja sairaiden hoitamiseksi. Sen jälkeen on se palautettava niin pian kuin sitä vallassaan pitävä ylipäällikkö katsoo tämän mahdolliseksi. Henkilökuntaan kuuluvat saavat aluksesta lähtiessään viedä mukanaan henkilökohtaisen omaisuutensa.

Jos kuitenkin osoittautuisi välttämättömäksi pidättää osa sanotusta henkilökunnasta sotavankien lääkinnällisiä tai hengellisiä tarpeita varten, on ryhdyttävä kaikkiin toimenpiteisiin sen päästämiseksi maihin mahdollisimman pikaisesti.

Maihin siirtyessään pidätetty henkilökunta joutuu Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta tehdyn sopimuksen määräysten alaiseksi.

V luku.

Lääkintäkuljetuksista.

38 artikla.
Lääkintävarusteita kuljettavat alukset.

Alukset, jotka on rahdattu lääkintäkuljetusta varten, ovat oikeutetut kuljettamaan varusteita, jotka on yksinomaan tarkoitettu aseellisten voimien haavoittuneiden ja sairaiden hoitoon tai sairauksien ehkäisemiseen, edellyttäen että niiden matkaa koskevista yksityiskohdista on tiedoitettu vastapuolena olevalle vallalle ja tämä on ne hyväksynyt. Vastapuolena olevalla vallalla pysyy oikeus sanottujen alusten pysäyttämiseen, mutta sillä ei ole oikeutta niitä vallata tai takavarikoida kuljetettavia varusteita.

Selkkauksen osapuolten siihen suostuessa voidaan näihin aluksiin asettaa puolueettomia huomioitsijoita valvomaan kuljetettavia varusteita. Tätä varten on annettava vapaasti katsastaa varusteita.

39 artikla.
Lääkintäilma-alukset.

Lääkintäilma-aluksiin, toisin sanoen ilma-aluksiin, joita käytetään yksinomaan haavoittuneiden, sairaiden ja haaksirikkoutuneiden siirtämiseen taikka lääkintähenkilökunnan ja varusteiden kuljetukseen, ei saa kohdistaa hyökkäystä, vaan sodankävijäin on pidettävä niitä loukkaamattomina niiden suorittaessa lentoja korkeuksissa, aikoina ja reiteillä, joista kaikki asianomaiset sodankävijät ovat keskenään erityisesti sopineet.

Niiden on kansallisten värien ohella näkyvästi kannettava 41 artiklassa tarkoitettua tunnusmerkkiä ala-, ylä- ja sivupinnoillaan. Ne on varustettava jokaisella muulla merkillä tai tuntemisvälineellä, joka on vahvistettu sodankävijäin tekemässä sopimuksessa joko vihollisuuksien alkaessa tai niiden kestäessä.

Jollei toisin ole sovittu, on lentäminen vihollisalueen tai vihollisen valtaaman alueen yli kielletty.

Lääkintäilma-alusten on noudatettava jokaista kehoitusta laskeutua maahan tai veteen. Siten määrätyn laskeutumisen tapahduttua ilma-alus ja siinä olevat saavat jatkaa lentoaan sitten kun ehkä on toimitettu tarkastus.

Siinä tapauksessa, että vihollisalueelle tai vihollisen valtaamalle alueelle on jouduttu laskeutumaan tahattomasti, haavoittuneet, sairaat ja haaksirikkoutuneet sekä ilma-aluksen miehistö ovat sotavankeja. Lääkintähenkilökuntaa on kohdeltava 36 ja 37 artiklan mukaisesti.

40 artikla.
Lentäminen puolueettoman alueen yli. Maihin siirretyt haavoittuneet.

Selkkauksen osapuolten lääkintäilmaalukset voivat, huomioon ottaen mitä toisessa kappaleessa sanotaan, lentää puolueettomain valtain alueen yli ja laskeutua siellä maahan tai veteen pakkotilanteessa tai poiketakseen sinne. Niiden on etukäteen puolueettomille valloille ilmoitettava kulustaan näiden alueen kautta sekä noudatettava jokaista kehoitusta laskeutua maahan tai veteen. Ne ovat suojassa hyökkäyksiltä vain lentäessään korkeuksissa, aikoina ja reiteillä, joista asianomaisten selkkauksen osapuolten ja puolueettomain valtain kesken on erityisesti sovittu.

Puolueettomat vallat voivat kuitenkin asettaa ehtoja ja rajoituksia niiden lääkintäilma-alusten noudatettaviksi, jotka aikovat lentää niiden alueen yli tai laskeutua siellä maihin. Täten ehkä määrättyjä ehtoja ja rajoituksia on sovellettava yhtäläisesti kaikkiin selkkauksen osapuoliin.

Paikallisen viranomaisen suostumuksella lääkintäilma-aluksesta puolueettomalle alueelle maihin siirrettyjä haavoittuneita, sairaita ja haaksirikkoutuneita on, jollei puolueettoman vallan ja selkkauksen osapuolten kesken ole toisin sovittu, puolueettoman vallan säilytettävä, milloin kansainvälinen oikeus niin vaatii, siten etteivät he voi uudelleen ottaa osaa sotatoimiin. Heidän sairaalassaolostaan tai eristämisestään aiheutuvat kustannukset on sen vallan kärsittävä, joista haavoittuneet, sairaat tai haaksirikkoutuneet ovat riippuvaisia.

VI luku.

Tunnusmerkistä.

41 artikla.
Merkin käyttö.

Asianomaisen sotilasviranomaisen valvonnan alaisena on valkeapohjainen punaisen ristin merkki pantava näkyviin lippuihin, käsivarsinauhoihin ja kaikkiin lääkintähuollon varusteisiin.

Kuitenkin on niiden maiden osalta, jotka jo nykyisin käyttävät punaisen ristin sijasta tunnusmerkkinä punaista puolikuuta taikka punaista leijonaa ja aurinkoa valkoisella pohjalla, nämä tunnukset niinikään hyväksyttävä tätä sopimusta vastaaviksi.

42 artikla.
Lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan henkilöllisyystodisteet.

Niiden, jotka kuuluvat 36 ja 27 artiklassa tarkoitettuun henkilökuntaan, tulee vasemmassa käsivarressaan kantaa sotilasviranomaisen antamaa ja leimaamaa vedenkestävää käsivarsinauhaa, jossa on tunnusmerkki.

Tähän henkilökuntaan kuuluvien tulee niinikään kantaa, paitsi 19 artiklassa tarkoitettua tuntolevyä, erityistä henkilökorttia, johon tunnusmerkki on pantu. Henkilökortin tulee olla vedenkestävä ja mittasuhteiltaan sellainen, että se mahtuu taskuun. Sen tulee olla laadittu kansalliskielellä ja sisältää maininta ainakin asianomaisen henkilön suku- ja etunimistä, syntymäajasta, arvosta ja matrikkeli-(kantakortti-)numerosta, ja siitä tulee ilmetä, minkä aseman perusteella hänellä on oikeus tämän sopimuksen mukaiseen suojaan. Kortissa tulee olla sen haltijan valokuva sekä lisäksi joko hänen allekirjoituksensa tai hänen sormenjälkensä taikka molemmat. Siihen tulee olla lyötynä sotilasviranomaisen koholeima.

Henkilökortin tulee olla yhtäläinen kunkin armeijan keskuudessa ja mikäli mahdollista samankaltainen Korkeitten sopimuspuolten armeijoissa. Selkkauksen osapuolet voivat käyttää esikuvana tähän sopimukseen esimerkkinä liitettyä mallia. Niiden on vihollisuuksien alkaessa toisilleen ilmoitettava käyttämänsä malli. Kukin henkilökortti on mikäli mahdollista laadittava ainakin kahtena kappaleena, joista kotimaavalta säilyttää yhtä.

Missään tapauksessa älköön edellä mainittuun henkilökuntaan kuuluvalta riistettäkö hänen virkamerkkejään tai henkilökorttiaan taikka oikeutta käsivarsinauhan kantamiseen. Katoamisen tapahtuessa hänellä on oikeus saada kaksoiskappale kortista ja sijaisarvomerkit.

43 artikla.
Sairaala-alusten merkitseminen.

Alusten, jotka on mainittu 22, 24, 25 ja 27 artiklassa, on merkittävä itsensä seuraavasti:

a) niiden kaikkien ulkopintain tulee olla valkoisia;

b) yksi tai useampia mahdollisimman suuria tummanpunaisia ristejä on maalattava rungon molemmille puolille sekä vaakasuorassa tasossa oleviin pintoihin niin että ne ovat mahdollisimman selvästi näkyviä sekä ilmasta että mereltä katsoen.

Kaikkien sairaala-alusten on niiden tuntemista varten nostettava kansallinen lippunsa sekä lisäksi, jos kysymys on puolueettoman maan aluksesta, sen selkkaukseen osallisen vallan lippu, jonka johdon alaisiksi ne ovat asettuneet. Valkoisen punaristilipun tulee liehua isossa mastossa niin ylhäällä kuin mahdollista.

Sairaala-alusten pelastusveneet, rannikkopelastusveneet ja kaikki lääkintähuollon käytössä olevat pienet alukset on maalattava valkoisiksi ja niissä tulee olla selvästi näkyvät tummanpunaiset ristit. Niihin on yleensä sovellettava, mitä edellä on sanottu sairaala-alusten merkitsemistavoista.

Edellä mainittujen alusten, jotka tahtovat öiseen aikaan tai huonon näkyväisyyden vallitessa varmistautua niille kuuluvasta suojasta, tulee sen selkkaukseen osallisen vallan suostumuksella, jonka vallassa ne ovat, ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin tehdäkseen maalauksensa ja erottavat tunnuksensa riittävän näkyviksi.

Sairaala-alusten, jotka vihollinen on 31 artiklan nojalla toistaiseksi pidättänyt, tulee laskea alas sen selkkaukseen osallisen vallan lippu, jonka palveluksessa ne ovat tai jonka johdon alaisiksi ne ovat asettuneet.

Rannikkopelastusveneet, jos ne valtaajavallan suostumuksella jatkavat toimintaansa vallatusta asemasta käsin, voidaan oikeuttaa edelleen liputtamaan kansallisilla väreillä punaristilipun rinnalla, milloin ne ovat asemapaikkansa ulkopuolella, ehdoin kuitenkin että siitä edeltäkäsin ilmoitetaan kaikille asianomaisille selkkauksen osapuolille.

Kaikki tämän artiklan punaristitunnusta koskevat määräykset soveltuvat niinikään muihin 41 artiklassa mainittuihin tunnuksiin.

Selkkausten osapuolten on kaikkina ajankohtina tehtävä voitavansa sopimusten aikaansaamiseksi nykyaikaisempiin niiden käytettävissä oleviin menetelmiin turvautumisesta tässä artiklassa tarkoitettujen alusten tuntemisen helpottamiseksi.

44 artikla.
Merkkien käytön rajoitus.

Tunnusmerkkejä, joita 43 artiklassa tarkoitetaan, ei voida rauhan eikä sodan aikana käyttää muutoin kuin siinä mainittujen alusten merkitsemiseen ja suojaamiseen paitsi sellaisissa tapauksissa, joita ehkä edellytetään toisessa kansainvälisessä sopimuksessa tai kaikkien asianomaisten selkkauksen osapuolten tekemässä sopimuksessa.

45 artikla.
Väärinkäytösten ehkäiseminen.

Korkeitten sopimuspuolten, joiden lainsäädäntö on tällä hetkellä riittämätön, on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin, jotta kaikki 43 artiklassa tarkoitettujen erottavien tunnusmerkkien väärinkäytökset voitaisiin jokaisena ajankohtana ehkäistä ja tukahduttaa.

VII luku.

Sopimuksen täytäntöönpano.

46 artikla.
Täytäntöönpanon yksityiskohdat ja ennalta arvaamattomat tapaukset.

Kunkin selkkaukseen osallisen vallan on ylipäällikkönsä välityksellä pidettävä huolta edellä olevain artiklain täytäntöönpanon yksityiskohdista sekä ennalta arvaamattomien tapausten järjestämisestä tämän sopimuksen yleisten periaatteiden mukaisesti.

47 artikla.
Kostotoimenpiteiden kielto.

Tämän sopimuksen suojelemiin haavoittuneisiin, sairaisiin, haaksirikkoutuneisiin, henkilökuntiin, aluksiin tai varusteisiin kohdistetut kostotoimenpiteet ovat kielletyt.

48 artikla.
Sopimuksen levittäminen.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat asianomaisissa maissansa levittämään mahdollisimman laajalti, sekä rauhan että sodan aikana, tämän sopimuksen tekstiä ja erittäinkin liittämään sen opiskelun sotilas- ja, mikäli mahdollista, siviilikoulutuksen ohjelmiin niin että sen periaatteet tulisivat koko väestön, varsinkin taistelevien aseellisten voimien, lääkintähenkilökunnan ja kenttäpappien tuntemiksi.

49 artikla.
Käännökset. Soveltamislait.

Korkeitten sopimuspuolten on ilmoitettava toisilleen Sveitsin liittoneuvoston ja vihollisuuksien aikana suojelijavaltain välityksellä tämän sopimuksen viralliset käännökset sekä sen soveltamiseksi antamansa lait ja määräykset.

VIII luku.

Väärinkäytösten ja rikosten rankaiseminen.

50 artikla.
Rangaistusseuraamukset. I. Yleistä.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin lainsäädäntötoimiin teon luonnetta vastaavien rangaistusseuraamusten säätämiseksi henkilöille, jotka tekevät tai käskevät toisen tekemään jonkin sellaisen törkeän rikoksen tätä sopimusta vastaan kuin seuraavassa artiklassa määritellään.

Jokainen sopimuspuoli on velvollinen etsiskelemään henkilöitä, joita syytetään siitä, että he ovat tehneet tai käskeneet toisen tekemään jonkin sanotunlaisista törkeistä rikoksista, ja sen on saatettava heidät omien tuomioistuintensa tutkittaviksi, mikä heidän kansallisuutensa lieneekin. Se voi myöskin, jos se niin mieluummin tahtoo, sen omaan lainsäädäntöön sisältyvien määräysten mukaisesti luovuttaa heidät tuomittaviksi toiselle asianomaiselle sopimuspuolelle, mikäli tällä sopimuspuolella on esitettävinä riittävän raskauttavia seikkoja syytettyä vastaan.

Kunkin sopimuspuolen on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin saadakseen lakkaamaan muut tämän sopimuksen vastaiset teot kuin ne, joita seuraavassa artiklassa olevan määritelmän mukaisesti on pidettävä törkeinä.

Syytetyt saavat joka tapauksessa osakseen sellaiset oikeudenkäynnin ja vapaan puolustuksen takeet, jotka eivät ole vähäisempiä kuin ne, joita tarkoitetaan Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 sotavankien kohtelusta tehdyn sopimuksen 105 ja seuraavissa artikloissa.

51 artikla.
II. Törkeät rikokset.

Edellisessä artiklassa tarkoitettuja törkeitä rikoksia ovat ne, joihin sisältyy jokin seuraavista teoista, sikäli kuin se kohdistuu tällä sopimuksella suojeltuun henkilöön tai omaisuuteen: tahallinen surmaaminen, kidutus tai epäinhimillinen kohtelu, biologiset kokeilut siihen luettuina, tahallinen suuren kärsimyksen aiheuttaminen tai törkeä ruumiilliseen koskemattomuuteen tai terveyteen kohdistuva loukkaus, omaisuuden hävittäminen ja anastaminen, joka ei ole sotilaallisen välttämättömyyden kannalta perusteltu ja on toteutettu suuressa mittakaavassa laittomasti ja mielivaltaisesti.

52 artikla.
III. Sopimuspuolten vastuu.

Mikään Korkeista sopimuspuolista ei voi vapauttaa itseään tai toista sopimuspuolta vastuusta, johon se tai toinen sopimuspuoli on joutunut edellisessä artiklassa tarkoitettujen rikosten johdosta.

53 artikla.
Tutkintamenettely.

Selkkauksen osapuolen pyynnöstä on asianomaisten osapuolten määräämällä tavalla toimitettava tutkinta kaikista väitetyistä tämän sopimuksen loukkauksista.

Jos tutkinnassa noudatettavasta menettelystä ei päästä yksimielisyyteen, osapuolten on yhteisesti valittava välimies, joka ratkaisee mitä menettelyä on noudatettava.

Sitten kun loukkaus on todettu, selkkauksen osapuolten on tehtävä siitä loppu ja tukahdutettava se mahdollisimman pikaisesti.

Loppumääräyksiä.

54 artikla.
Kielet.

Tämä sopimus on laadittu ranskaksi ja englanniksi. Molemmat kielet ovat yhtä todistusvoimaiset.

Sveitsin liittoneuvosto laadituttaa sopimuksesta viralliset käännökset venäjän- ja espanjankielille.

55 artikla.
Allekirjoittaminen.

Tämä sopimus, jonka päivämääränä on tämä päivä, voidaan 12 päivänä helmikuuta 1950 mennessä allekirjoittaa niiden valtojen nimissä, jotka olivat edustettuina Genèvessä 21 päivänä huhtikuuta 1949 avatussa konferenssissa, samoin kuin myös sanotussa konferenssissa edustamatta olleiden valtojen nimissä, mikäli ne ovat osallisia 18 päivänä lokakuuta 1907 tehtyyn Haagin X. sopimukseen vuonna 1906 tehdyn Genèven sopimuksen periaatteiden soveltamisesta merisotaan taikka Genèven sopimuksiin vuosilta 1864, 1906 tai 1929 maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta.

56 artikla.
Ratifiointi.

Tämä sopimus on ratifioitava niin pian kuin mahdollista ja ratifioimiskirjat talletettava Berniin.

Kunkin ratifioimiskirjan tallettamisesta laaditaan pöytäkirja, josta Sveitsin liittoneuvosto toimittaa oikeaksi todistetun jäljennöksen kaikille niille valloille, joiden nimissä sopimus on allekirjoitettu tai yhtymisilmoitus annettu.

57 artikla.
Voimaantulo.

Tämä sopimus tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun vähintään kaksi ratifioimiskirjaa on talletettu.

Sen jälkeen sopimus tulee kunkin Korkean sopimuspuolen osalta voimaan kuuden kuukauden kuluttua sen ratifioimiskirjan tallettamisesta.

58 artikla.
Suhde vuoden 1907 sopimukseen.

Tämä sopimus korvaa, Korkeitten sopimuspuolten välisissä suhteissa, 18 päivänä lokakuuta 1907 tehdyn Haagin X. sopimuksen vuonna 1906 tehdyn Genèven sopimuksen periaatteiden soveltamisesta merisotaan.

59 artikla.
Sopimukseen yhtyminen.

Tähän sopimukseen voi sen voimaantulopäivän jälkeen yhtyä jokainen valta, jonka nimessä sitä ei ole allekirjoitettu.

60 artikla.
Yhtymisilmoitukset.

Yhtymiset on kirjallisesti ilmoitettava Sveitsin liittoneuvostolle ja ne tulevat voimaan kuuden kuukauden kuluttua niiden vastaanottamisesta.

Sveitsin liittoneuvoston on tiedoitettava yhtymisestä kaikille valloille, joiden nimissä sopimus on allekirjoitettu tai yhtymisilmoitus tehty.

61 artikla.
Välitön voimaantulo.

Tilanteet, joita tarkoitetaan 2 ja 3 artiklassa, saattavat välittömästi voimaan ratifioimiset ja yhtymiset, joita koskevan tallettamisen tai ilmoituksen selkkauksen osapuoli on tehnyt ennen vihollisuuksien tai valtauksen alkamista tai sen jälkeen. Selkkauksen osapuolilta saapuneista ratifioimisista ja yhtymisistä on Sveitsin liittoneuvoston tiedoitettava kaikkien nopeinta tietä käyttäen.

62 artikla.
Irtisanominen.

Kukin Korkeista sopimuspuolista saattaa irtisanoa tämän sopimuksen.

Irtisanominen on kirjallisesti ilmoitettava Sveitsin liittoneuvostolle. Tämän on tiedoitettava irtisanomisesta kaikkien Korkeitten sopimuspuolten hallituksille.

Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua sen ilmoittamisesta Sveitsin liittoneuvostolle. Kuitenkaan ei irtisanomisella, josta on tehty ilmoitus irtisanovan vallan ollessa osallisena selkkaukseen, ole mitään vaikutusta niin kauan kuin rauhaa ei ole tehty eikä missään tapauksessa niin kauan kuin tämän sopimuksen suojelemien henkilöiden vapauttamista ja kotiuttamista koskevat toimenpiteet ovat loppuun suorittamatta.

Irtisanominen on voimassa ainoastaan irtisanovan vallan suhteen. Sillä ei ole mitään vaikutusta velvoituksiin, joiden täyttämiseen selkkauksen osapuolet ovat sidotut kansainvälisen oikeuden yleisten periaatteiden nojalla sellaisina kuin ne ilmenevät sivistyskansojen kesken muodostuneesta käytännöstä, inhimillisyyden laeista ja julkisen omantunnon vaatimuksista.

63 artikla.
Rekisteröiminen Yhdistyneissä kansakunnissa.

Sveitsin liittoneuvosto rekisteröittää tämän sopimuksen Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristössä. Niinikään Sveitsin liittoneuvosto ilmoittaa Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristölle kaikista sen vastaanottamista ratifioimisissa, yhtymisistä ja irtisanomisista, jotka koskevat tätä sopimusta.

Tämä vakuudeksi allekirjoittaneet, talletettuaan kukin valtuuksensa, ovat merkinneet allekirjoituksensa tähän sopimukseen.

Tehty Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 ranskan- ja englanninkielillä. Alkuperäinen kappale on talletettava Sveitsin valaliiton arkistoon. Sveitsin liittoneuvosto lähettää oikeaksi todistetun jäljennöksen sopimuksesta kullekin allekirjoittajavaltiolle sekä niille valtioille, jotka myöhemmin yhtyvät sopimukseen.

Liite

HENKILÖKORTTI merisotavoimain lääkintä- ja uskonnollisen henkilökunnan jäsenille

(jätetty tästä pois)

Genèven sopimus sotavankien kohtelusta 12 päivältä elokuuta 1949.

Allekirjoittaneet niiden hallitusten täysivaltaiset valtuutetut, jotka ovat olleet edustettuina Genèvessä 21 päivästä huhtikuuta 12 päivään elokuuta 1949 kokoontuneessa, sotavankien kohtelusta Genèvessä 27 päivänä heinäkuuta 1929 tehdyn sopimuksen tarkistamista varten kutsutussa diplomaattisessa konferenssissa ovat sopineet seuraavasti:

I osa.

Yleiset määräykset.

1 artikla.
Sopimuksen noudattaminen.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat noudattamaan tätä sopimusta ja saattamaan sen noudatetuksi kaikissa olosuhteissa.

2 artikla.
Sopimuksen soveltaminen.

Tätä sopimusta on, mikäli kysymys ei ole rauhan aikana voimaan tulevista määräyksistä, sovellettava, kun julistetaan sota tai syntyy muu aseellinen selkkaus kahden tai useamman Korkean sopimuspuolen välillä, vaikka jokin niistä ei olisikaan tunnustanut sotatilaa.

Sopimusta on niinikään sovellettava, kun jonkin sopimuspuolen alue tai osa siitä on vallattuna, vaikka valtaus ei kohtaakaan sotilaallista vastarintaa.

Jos selkkaukseen joutunut valta ei ole osallinen tähän sopimukseen, pysyvät sopimukseen osalliset vallat kuitenkin keskinäisissä suhteissa sidottuina siihen. Lisäksi ne ovat siihen sidotut sanottuun valtaan nähden, jos tämä hyväksyy sopimuksen määräykset ja soveltaa niitä.

3 artikla.
Kansainvälistä luonnetta vailla olevat selkkaukset.

Kun jonkin Korkean sopimuspuolen alueella syntyy aseellinen selkkaus, jolla ei ole kansainvälistä luonnetta, kukin selkkaukseen osallisista on velvollinen noudattamaan ainakin seuraavia määräyksiä:

1) Henkilöitä, jotka eivät suoranaisesti ota osaa vihollisuuksiin, heihin lukien aseellisiin voimiin kuuluvat, jotka ovat laskeneet aseensa, sekä ne, jotka ovat joutuneet taistelukyvyttömiksi sairauden, haavoittumisen, pidättämisen tai muun syyn johdosta, on kaikissa olosuhteissa kohdeltava inhimillisesti tekemättä mitään epäsuopeata erottelua rodun, värin, uskonnon tai uskomuksen, sukupuolen, syntyperän tai omaisuuden tai muun niihin verrattavan tunnusmerkin perusteella.

Sen takia ovat ja pysyvät, aikaan ja paikkaan katsomatta, mainittujen henkilöiden suhteen kiellettyinä:

a) henkeen ja ruumiilliseen koskemattomuuteen kohdistuvat loukkaukset, erittäinkin murha kaikissa muodoissaan, silpominen, julmuutta osoittava piteleminen ja kidutus;

b) panttivangiksi ottaminen;

c) henkilökohtaisen arvon loukkaukset, erittäinkin nöyryyttävät ja alentavat kohtelut;

d) tuomiot, joita ei ole antanut sellainen tuomioistuin, jonka toimintaan liittyvät sivistyskansojen välttämättömiksi tunnustamat oikeudelliset takeet, ja teloitukset, jotka pannaan täytäntöön sellaisen tuomioistuimen edeltävättä ratkaisutta.

2) Haavoittuneet ja sairaat on kerättävä ja niitä on hoidettava.

Puolueeton ihmisystävällinen järjestö, sellainen kuin Punaisen Ristin kansainvälinen komitea, saa tarjota palveluksiaan selkkauksen osapuolille.

Selkkauksen osapuolet tekevät toisaalta voitavansa saattaakseen erikoissopimuksin voimaan tämän sopimuksen muut määräykset joko kokonaan tai osittain.

Edellä olevien määräysten soveltamisella ei ole vaikutusta selkkauksen osapuolten oikeudelliseen asemaan.

4 artikla.
Sotavangit.

A. Sotavankeja tämän sopimuksen tarkoittamassa merkityksessä ovat henkilöt, jotka johonkin seuraavista ryhmistä kuuluvina ovat joutuneet vihollisen valtaan:

1) selkkauksen osapuolen aseellisissa voimissa palvelevat sekä ne, jotka palvelevat sanottujen aseellisten voimien osana olevissa miliisijoukoissa tai vapaaehtoisjoukoissa;

2) henkilöt, jotka palvelevat muissa jollekin selkkauksen osapuolista kuuluvissa ja oman alueensa, vaikka se olisi vallattukin, ulko- tai sisäpuolella toimivissa miliisi- tai vapaaehtoisjoukoissa, järjestettyjen vastarintaliikkeiden joukot niihin luettuina, mikäli nämä miliisi- ja vapaaehtoisjoukot, sanotut vastarintaliikkeet mukaan lukien, täyttävät seuraavat ehdot:

a) niillä on johtajana alaisistaan vastuussa oleva henkilö;

b) niillä on määrätty ja välimatkan päästä erotettava tunnusmerkki;

c) ne kantavat aseitaan avoimesti;

d) ne mukautuvat sotatoimissaan sodan lakeihin ja tapoihin;

3) sellaisissa säännöllisissä aseellisissa voimissa palvelevat, jotka osoittavat kuuliaisuutta hallitukselle tai vallanpitäjälle, jota pidättäjävalta ei ole tunnustanut;

4) aseellisia voimia seuraavat ja niihin suoranaisesti kuulumattomat henkilöt, kuten sotilaslentokoneiden miehistöön luettavat siviilihenkilöt, sotakirjeenvaihtajat, tarvikkeiden hankkijat, työyksiköissä tai aseellisten joukkojen hyvinvoinnista huolehtivissa palveluskunnissa palvelevat, edellyttäen että he ovat saaneet siihen luvan niiltä aseellisilta voimilta, joita he seuraavat ja jotka puolestaan ovat velvolliset antamaan heille todistukseksi siitä liitteessä olevan mallin mukaisen henkilökortin;

5) ne, jotka palvelevat kauppalaivaston miehistöissä, heihin lukien laivanpäälliköt, luotsit ja oppilaat, ja selkkauksen osapuolten siviililentokoneiden miehistöt, elleivät puheena olevat henkilöt saa osakseen edullisempaa kohtelua muiden kansainvälisen oikeuden määräysten perusteella;

6) valtaamattoman alueen väestö, joka vihollisen lähestyessä tarttuu omasta aloitteestaan aseisiin taistellakseen maahan tunkeutuvia joukkoja vastaan ja ennättämättä järjestäytyä säännöllisiksi aseellisiksi voimiksi, edellyttäen että aseiden kantaminen tapahtuu avoimesti sekä noudattaen sodan lakeja ja tapoja.

B. Tämän sopimuksen mukaan sotavangeille tulevasta kohtelusta pääsevät niinikään osallisiksi:

1) vallatun alueen aseellisiin voimiin kuuluvat tai kuuluneet henkilöt, jos valtaajavalta tämän kuulumisen perusteella, vaikka se olisikin heidät alussa vapauttanut niin kauan kuin vihollisuudet jatkuvat vallatun alueen ulkopuolella, pitää välttämättömänä ryhtyä heidän eristämiseensä, erittäinkin milloin nämä henkilöt ovat tehneet tuloksettomaksi jääneen yrityksen liittyäkseen jälleen niihin joukkoihin, joihin he ovat kuuluneet ja jotka ovat taistelemassa, tai milloin he ovat jättäneet noudattamatta eristämistä tarkoittavan kehoituksen;

2) johonkin tässä artiklassa lueteltuun ryhmään kuuluvat henkilöt, jotka puolueettomat tai ei-sotaakäyvät vallat ovat ottaneet alueelleen ja jotka nämä ovat velvolliset eristämään kansainvälisen oikeuden nojalla, estettä kuitenkaan olematta siihen, että he saavat osakseen suopeampaa kohtelua, jota vallat katsoisivat hyväksi heille suoda, sekä niiden määräysten jäädessä lukuun ottamatta, jotka sisältyvät 8, 10 ja 15 artiklaan, 30 artiklan viidenteen kohtaan, 58-67 artikloihin, 92 ja 126 artiklaan sekä, milloin diplomaattiset suhteet ovat olemassa, toisaalta selkkauksen osapuolten ja toisaalta asianomaisen puolueettoman tai ei sotaakäyvän vallan välillä, niihin artikloihin, jotka koskevat suojelijavaltaa. Milloin sellaiset diplomaattiset suhteet ovat olemassa, selkkauksen osapuolet, joista riippuvaisia nämä henkilöt ovat, saavat heitä kohtaan käyttää tässä sopimuksessa suojelijavalloille uskottuja toimivaltuuksia, niiden valtuuksien sen johdosta supistumatta, joita nämä vallat säännönmukaisesti käyttävät diplomatian tai konsulitoimen alalla vallitsevan käytännön tai siinä noudatettavien sopimusten perusteella.

C. Tämän artiklan estämättä on sovellettava, mitä tämän sopimuksen 33 artiklassa tarkoitetuissa lääkinnöllisen ja uskonnollisen henkilökunnan säännöissä määrätään.

5 artikla.
Soveltamisen alkaminen ja päättyminen.

Tätä sopimusta on sovellettava 4 artiklassa tarkoitettuihin henkilöihin niin pian kuin he ovat joutuneet vihollisen valtaan ja siihen saakka, kun heidät on lopullisesti vapautettu tai kotiutettu.

Jos on epäilystä siitä, kuuluuko henkilö, joka on suorittanut sodankäyntiteon tai joutunut vihollisen käsiin, johonkin 4 artiklassa lueteltuun ryhmään, sellainen henkilö saa osakseen tämän sopimuksen mukaisen suojelun odottaessaan, että asianomainen tuomioistuin on määrännyt hänen asemansa.

6 artikla.
Erikoissopimukset.

Lukuun ottamatta sopimuksia, jotka on nimenomaan edellytetty 10, 23, 28, 33, 60, 65, 66, 67, 72, 73, 75, 109, 110, 118, 119, 122 ja 132 artiklassa, Korkeat sopimuspuolet saavat tehdä muita erikoissopimuksia kaikista kysymyksistä, jotka niiden mielestä soveltuvat erikseen järjesteltäviksi. Erikoissopimuksella ei voida loukata vangeille tämän sopimuksen mukaan kuuluvaa asemaa eikä supistaa siinä heille suotuja oikeuksia.

Sotavangit pysyvät sanotuista erikoissopimuksista johtuviin etuihin osallisina niin kauan kuin tätä sopimusta on heihin sovellettava, mikäli mainituissa tai lisäksi tehdyissä sopimuksissa ei ole nimenomaan toisin määrätty tai jokin selkkauksen osapuoli heidän suhteensa ryhdy edullisempiin toimenpiteisiin.

7 artikla.
Oikeuksien luovuttamattomuus.

Sotavangit eivät missään tapauksessa voi osittainkaan luopua niistä oikeuksista, jotka heille on turvattu tässä sopimuksessa tai edellisessä artiklassa tarkoitetussa erikoissopimuksessa, mikäli sellainen on tehty.

8 artikla.
Suojelijavallat.

Tätä sopimusta on sovellettava niiden suojelijavaltain yhteisin toimin ja huolehtiessa valvonnasta, joiden tehtävänä on varjella selkkauksen osapuolten etuja. Sitä varten voivat suojelijavallat diplomaattiseen tai konsulivirkakuntaan kuuluvien henkilöiden lisäksi määrätä valtuutettuja kansalaistensa tai muiden puolueettomien valtain kansalaisten joukosta. Näiden valtuutettujen tulee olla sen vallan hyväksymiä, jonka valtapiirissä he suorittavat tehtäväänsä.

Selkkauksen osapuolten on mahdollisimman suuressa määrin helpotettava suojelijavaltain edustajien ja valtuutettujen tehtävän täyttämistä.

Suojelijavallan edustajat ja valtuutetut eivät missään tapauksessa saa mennä heille tästä sopimuksesta johtuvaa tehtävää ulommaksi; heidän on varsinkin otettava huomioon, mitä sen vallan turvallisuus, jonka valtapiirissä he suorittavat tehtäväänsä, ehdottoman välttämättömästi vaatii.

9 artikla.
Punaisen Ristin kansainvälisen komitean toiminta.

Tämän sopimuksen määräykset eivät estä sitä ihmisystävällistä toimintaa, johon Punaisen Ristin kansainvälinen komitea tai muu puolueeton ihmisystävällinen järjestö selkkauksen asianomaisten osapuolten siihen suostuessa ryhtyy suojellakseen sotavankeja ja antaakseen heille apuaan.

10 artikla.
Suojelijavaltain sijaiset.

Korkeat sopimuspuolet saavat milloin tahansa sopia, että tämän sopimuksen mukaan suojelijavallalle kuuluvat tehtävät uskotaan kansainväliselle järjestölle, joka pystyy täysin takaamaan niiden puolueettoman ja tehokkaan täyttämisen.

Jos sotavangit syystä tai toisesta eivät saa tai eivät enää saa etua suojelijavallan tai 1 kappaleen mukaisesti sen tehtävien suorittajaksi määrätyn järjestön toiminnasta, on pidättäjävalta velvollinen pyytämään puolueetonta valtiota tai sanotunlaista järjestöä ottamaan huolehtiakseen tehtävistä, jotka tämän sopimuksen mukaan kuuluvat selkkauksen osapuolten määräämälle suojelijavallalle.

Ellei suojelua voida täten turvata, on pidättäjävalta velvollinen pyytämään ihmisystävällistä kansainvälistä järjestöä, kuten Punaisen Ristin kansainvälistä komiteaa, ottamaan huolehtiakseen tämän sopimuksen mukaan suojelijavalloille kuuluvista ihmisystävällisistä tehtävistä tai vastaanottamaan, tässä artiklassa määrätyin edellytyksin, sellaisen järjestön tarjoamat palvelukset.

Jokaisen puolueettoman vallan tai jokaisen järjestön, joka on edellämainitussa tarkoituksessa vastaanottanut asianomaisen vallan pyynnön tai itse tarjonnut palveluksiaan, tulee toiminnassaan olla tietoinen vastuustaan sitä selkkauksen osapuolta kohtaan, josta riippuvaisia tämän sopimuksen suojelemat henkilöt ovat, ja sen tulee esittää riittävät takeet pystyväisyydestään kysymyksessä olevaan tehtävään ja sen tasapuoliseen täyttämiseen.

Edellä olevista määräyksistä ei voida poiketa sellaisten valtojen keskeisin erikoissopimuksin, joista toisen neuvotteluvapaus on, vaikkapa vain ohimenevästi, toista valtaa tai sen liittolaisia kohtaan rajoitettu sotatapahtumien johdosta, varsinkin milloin sen alue tai olennainen osa siitä on vallattu.

Tässä sopimuksessa oleva maininta suojelijavallasta tarkoittaa myös järjestöjä, jotka tässä artiklassa tarkoitetussa merkityksessä astuvat sen sijaan.

11 artikla.
Sovittelumenettely.

Erimielisyyden selvittämiseksi tarjoavat suojelijavallat hyviä palveluksiaan aina, kun katsovat sen tarkoituksenmukaiseksi suojeltujen henkilöiden edun kannalta, erittäinkin milloin selkkauksen osapuolet ovat erimielisiä tämän sopimuksen soveltamisesta ja tulkinnasta.

Tässä tarkoituksessa kukin suojelijavalloista voi, selkkauksen osapuolen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan, ehdottaa osapuolille heidän edustajiensa ja erityisesti niiden viranomaisten kokousta, joille huolenpito sotavangeista kuuluu, kokouspaikan saattaessa olla puolueettomallakin, soveliaasti valitulla alueella. Selkkauksen osapuolet ovat velvolliset ottamaan varteen niille tässä kohden tehdyt ehdotukset. Suojelijavallat voivat selkkauksen osapuolen suostumuksin tarvittaessa ehdottaa puolueettomaan valtaan kuuluvan tai Punaisen Ristin kansainvälisen komitean valtuuttaman henkilön kutsumista ottamaan osaa kokoukseen.

II osa.

Sotavankien yleinen suojelu.

12 artikla.
Vastuu sotavankien kohtelusta.

Sotavangit ovat vihollisvallan, mutta eivät niiden yksilöiden tai joukko-osastojen vallassa, jotka ovat ottaneet heidät vangeiksi. Siitä henkilökohtaisesta vastuusta riippumatta, joka on saattanut syntyä, pidättäjävalta on vastuussa sotavangeille osoitetusta kohtelusta.

Pidättäjävalta saa luovuttaa sotavangin ainoastaan vallalle, joka on osallinen tähän sopimukseen, ja vain milloin pidättäjävalta on vakuuttautunut, että kysymyksessä oleva valta on halukas ja kykenevä soveltamaan tätä sopimusta. Kun sotavankeja on siten luovutettu, vastuu tämän sopimuksen soveltamisesta on sillä vallalla, joka on suostunut heidät vastaanottamaan, koko sen ajan, minkä he ovat sen huostaan uskottuina.

Kuitenkin on, jos tämä valta jättää jossakin tärkeässä kohden noudattamatta sopimuksen määräyksiä, sotavangit luovuttanut valta velvollinen, suojelijavallan ilmoituksesta, ryhtymään tehokkaisiin toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi tai pyytämään sotavankien palauttamista sille. Tällaista pyyntöä on noudatettava.

13 artikla.
Vankien inhimillinen kohtelu.

Sotavankeja on jokaisena ajankohtana kohdeltava inhimillisesti. Mitkään laittomat teot tai laiminlyönnit suojelijavallan puolelta, josta aiheutuu sen vallassa olevan sotavangin kuolema tai joka saattaa vakavaan vaaraan hänen terveytensä, eivät ole sallitut ja pidetään sellaista tekoa tai laiminlyöntiä tämän sopimuksen törkeänä rikkomisena. Erityisesti on kielletty vangin alistaminen hänen ruumiinsa silpomiseen taikka lääkinnölliseen tai tieteelliseen kokeeseen, minkä laatuiseen tahansa, ellei se ole asianomaisen vangin lääkinnöllisen hoidon kannalta oikeutettu ja ole hänen etunsa mukaista.

Sotavankeja on niinikään aina suojeltava varsinkin kaikilta väkivallan teoilta tai uhkauksilta sekä solvauksilta ja julkiselta uteliaisuudelta.

Kostotoimenpiteet heidän suhteensa ovat kielletyt.

14 artikla.
Vankien henkilöllisyyden kunnioittaminen.

Sotavangeilla on kaikissa olosuhteissa oikeus vaatia, että heidän henkilöllisyyttään ja kunniaansa pidetään loukkaamattomana.

Naisia on kohdeltava kaikella heidän sukupuolensa mukaisella huomaavaisuudella ja heidän tulee joka tapauksessa saada osakseen yhtä suopeaa kohtelua kuin osoitetaan miehille.

Sotavangit säilyttävät täydellisesti heidän oikeuskelpoisuutensa sellaisena kuin se heillä oli vangeiksi joutuessaan. Pidättäjävalta ei voi rajoittaa siitä johtuvien oikeuksien käyttöä alueellaan tai sen ulkopuolella muutoin kuin mikäli vankeus sitä vaatii.

15 artikla.
Vankien elatus.

Sotavankeja hallussaan pitävä valta on velvollinen antamaan heille maksuttoman elatuksen sekä, niinikään maksuttomasti, heidän terveydentilansa vaatiman lääkärinhoidon.

16 artikla.
Kohtelun tasapuolisuus.

Mikäli muuta ei johdu niistä tämän sopimuksen määräyksistä, jotka koskevat arvoasemaa ja sukupuolta, sekä lukuun ottamatta sitä etuoikeutettua kohtelua, jota sotavangeille osoitetaan heidän terveydentilansa, ikänsä tai ammattitaitonsa vuoksi, pidättäjävalta on velvollinen kohtelemaan kaikkia sotavankeja samalla tavoin tekemättä mitään epäsuopeaa erottelua rodun, kansallisuuden, uskonnon, valtiollisten mielipiteiden tai muun niihin verrattavan tunnusmerkin perusteella.

III osa.

Vankeus. I alaosasto. Vankeuden alkaminen.

17 artikla.
Sotavangin kuulustelu.

Kukin sotavanki, on, kun häneltä kysytään näitä seikkoja, ainoastaan velvollinen ilmoittamaan nimensä, etunimensä ja arvonsa, syntymäaikansa sekä matrikkeli-(kantakortti-)numeronsa. Viimeksi mainitun numeron puuttuessa on vastaavat tiedot annettava.

Jos edellisessä kappaleessa mainittua sääntöä tahallaan rikotaan, voidaan kysymyksessä olevan vangin kohdalta supistaa niitä etuja, mitkä on myönnetty sotavangeille, joilla on hänen arvonsa tai asemansa.

Kukin selkkauksen osapuoli on velvollinen toimittamaan jokaiselle sen tuomiovallan alaiselle henkilölle, joka saattaa joutua sotavangiksi, henkilökortin, joka osoittaa hänen nimensä, etunimensä ja arvonsa sekä syntymäaikansa ja jossa on mainittu hänen matrikkelinumeronsa tai annettu sitä vastaavat tiedot. Tähän henkilökorttiin voidaan sitäpaitsi ottaa nimikirjoitus tai sormenjäljet taikka molemmat sekä muita merkintöjä, joita selkkauksen osapuolet haluavat niihin lisättäviksi ja jotka koskevat niiden aseellisiin voimiin kuuluvia henkilöitä. Sen tulee mikäli mahdollista olla kooltaan 6.5 * 10 cm ja laadittu kahtena kappaleena. Sotavangin on vaadittaessa esitettävä tämä henkilökortti, mutta sitä ei saa missään tapauksessa ottaa häneltä pois.

Sotavankeihin ei saa kohdistaa minkäänlaista ruumiillista tai henkistä kidutusta tai mitään pakkoa tietojen saamiseksi häneltä, millaisista tiedoista lieneekin kysymys. Sotavankeja, jotka kieltäytyvät vastaamasta, ei saa uhata eikä loukata eikä heitä myöskään saa alistaa minkäänlaiseen epämieluiseen tai haitalliseen kohteluun.

Sotavangit, jotka ruumiillisen tai henkisen tilansa vuoksi ovat kykenemättömiä tekemään selkoa henkilöllisyydestään, annetaan terveydenhoitoviranomaisten huostaan. Näiden sotavankien henkilöllisyys todetaan käyttämällä kaikkia mahdollisesti tarjoutuvia keinoja, edellisen kappaleen määräyksiä kuitenkaan loukkaamatta.

Sotavankien kuulustelu on toimitettava kielellä, jota he ymmärtävät.

18 artikla.
Sotavangin omaisuus.

Kaikki henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetut esineet - lukuun ottamatta aseita, hevosia sekä sotilaallisia varusteita ja asiakirjoja - on jätettävä sotavankien haltuun, samoin kuin myös heidän metalliset kypäränsä, kaasunaamarinsa ja kaikki muut esineet, jotka on heille annettu heidän henkilökohtaista suojelemistaan varten. Niinikään on heidän haltuunsa jätettävä esineet, joita käytetään pukeutumis- tai ravitsemistarkoituksiin, vieläpä siinä tapauksessa, että ne kuuluvat heidän säännönmukaisiin varusesineisiinsä.

Sotavangeilta ei minään hetkenä saa puuttua asiakirjaa, joka osoittaa heidän henkilöllisyytensä. Pidättäjävalta toimittaa sellaisen niille, joilla ei asiakirjaa ennestään ole.

Arvo- ja kansallisuusmerkkejä, kunniamerkkejä sekä esineitä, joilla on ensisijaisesti henkilökohtainen tai tunnearvo, älköön sotavangeilta otettako pois.

Rahaeriä, joita sotavangeilla on hallussaan, älköön heiltä otettako pois muutoin kuin upseerin määräyksestä ja vasta sitten kuin erityiseen rekisteriin on merkitty näiden erien määrä ja niiden haltijan tuntomerkit sekä tälle on annettu yksityiskohtainen kuitti, jossa on selvästi mainittu kysymyksessä olevan kuitin antajan nimi, arvo ja joukko-osasto. Erät, jotka ovat pidättäjävallan rahaa tai jotka on vangin pyynnöstä muunnettu sellaiseksi rahaksi, merkitään vangin hyväksi tiliin sen mukaan kuin 64 artiklassa sanotaan.

Pidättäjävallalla ei ole oikeutta ottaa sotavangilta pois arvoesineitä muutoin kuin turvallisuussyiden vaatiessa. Tässä tapauksessa on menettely samanlainen kuin otettaessa pois rahaeriä.

Nämä esineet samoin kuin ne vangilta otetut rahaerät, jotka ovat muuta kuin pidättäjävallan rahalajia ja joiden haltija ei ole pyytänyt niiden muuntamista, on pidättäjävallan toimesta säilytettävä sekä alkuperäisessä muodossaan palautettava vangille, kun vankeus päättyy.

19 artikla.
Vankien evakuointi.

Sotavangit on mahdollisimman pian heidän vangiksi joutumisestaan evakuoitava leireihin, jotka ovat kyllin kaukana taisteluvyöhykkeeltä ja siten turvassa vaaralta.

Toistaiseksikaan älköön vaaravyöhykkeellä pidettäkö muita kuin sellaisia sotavankeja, jotka haavoittumisen tai sairauden johdosta joutuisivat alttiiksi suuremmalle vaaran uhalle evakuoituina kuin paikalle jääneinä.

Sotavankeja älköön tarpeettomasti pantako vaaralle alttiiksi heidän odottaessaan evakuoimistaan taistelualueelta.

20 artikla.
Evakuoinnin toteuttamistapa.

Sotavangin evakuointi on aina toimitettava inhimillisesti ja vastaavasti samanlaisin ehdoin, jotka pidättäjävallan joukot saavat hyväkseen niiden sijoituspaikkaa vaihdettaessa.

Pidättäjävalta toimittaa evakuoitaville sotavangeille juomavettä ja riittävästi ravintoa sekä huolehtii tarpeellisesta vaatetuksesta ja lääkärinhoidosta; se ryhtyy kaikkiin asianmukaisiin varokeinoihin varmistaakseen heidän turvallisuutensa evakuoinnin aikana ja se laatii mahdollisimman pikaisesti evakuoitujen sotavankien luettelon.

Jos sotavankien on evakuoinnin aikana kuljettava kauttakulkuleirien kautta, heidän oleskelunsa näissä leireissä on oleva mahdollisimman lyhyt.

III osa.

Vankeus. II alaosasto. Sotavankien eristäminen (internoiminen).

I luku.

Yleistä.

21 artikla.
Liikkumisvapauden rajoittaminen.

Pidättäjävalta voi määrätä sotavangit eristettäviksi (internoitaviksi). Se voi panna niille velvoituksen olla poistumatta tiettyä sen leirin rajaviivaa ulommaksi, missä he ovat eristettyinä, tai, jos tämä leiri on aidattu, olla menemättä aitauksen ulkopuolelle. Mikäli muuta ei johdu tämän sopimuksen rikosoikeudellisia tai kurinpidollisia seuraamuksia koskevista määräyksistä, näitä vankeja ei saa pitää suljetussa paikassa, ellei sellainen toimenpide osoittaudu tarpeelliseksi heidän terveytensä suojaamiseksi; tällainen tila ei missään tapauksessa saa jatkua kauemmin kuin ovat voimassa ne olosuhteet, jotka ovat tehneet sen tarpeelliseksi.

Sotavangit voidaan päästää osittaiseen tai täydelliseen vapauteen kunniasanaa tai sitoumusta vastaan, mikäli sen vallan lait, josta he ovat riippuvaisia, sen sallivat. Tähän toimenpiteeseen on ryhdyttävä erittäinkin milloin se on omansa vaikuttamaan vankien terveydentilaa edistävästi. Ketään vankia ei voida pakottaa hyväksymään vapauteen päästämistä kunniasanaa tai sitoumusta vastaan.

Vihollisuuksien alkamisen jälkeen kukin selkkauksen osapuoli on velvollinen tiedoittamaan vastapuolelle ne lait ja ohjesäännöt, joissa on niiden kansalaisiin nähden määrätty, onko sallittua tai kiellettyä hyväksyä vapauteen päästäminen kunniasanaa tai sitoumusta vastaan. Sotavangit, jotka siten tiedoitettujen lakien tai ohjesääntöjen mukaan on päästetty vapauteen kunniasanaa tai sitoumusta vastaan, on katsottava kunniansa kautta velvoittautuneen sekä sitä valtaa kohtaan, josta he ovat riippuvaisia, että sitä kohtaan, joka on ottanut heidät vangeiksi, tunnollisesti täyttämään antamansa lupauksen. Sellaisissa tapauksissa se valta, josta he ovat riippuvaisia, on velvollinen olemaan heiltä vaatimatta tai vastaanottamatta mitään annetun kunniasanan tai sitoumuksen vastaisia palveluksia.

22 artikla.
Paikat ja olosuhteet.

Sotavangit voidaan eristää vain sellaisiin huoneisiin, jotka sijaitsevat mannermaalla ja joissa on täydet takeet terveydenhoidosta ja terveyden säilymisestä; mikäli erityisissä tapauksissa ei ole meneteltävä muutoin sen johdosta, että vankien oma etu sitä vaatii, ei eristettyjen sijoittaminen rangaistuslaitoksiin ole sallittu.

Sotavangit, jotka on eristetty epäterveellisiin tai sellaisiin seutuihin, joiden ilmasto on heille vahingollinen, on mahdollisimman pikaisesti siirrettävä heille edullisempaan ilmastoon.

Pidättäjävallan on ryhmitettävä sotavangit leireihin tai leirien osastoihin ottaen huomioon heidän kansallisuutensa, kielensä ja tottumuksensa, kuitenkin niin ettei vankeja suostumuksettaan eroteta toisista niihin aseistettuihin joukkoihin kuuluvista sotavangeista, joissa he vangeiksi joutuessaan palvelivat.

23 artikla.
Vankien turvallisuus.

Ketään sotavankia älköön minään hetkenä lähetettäkö seutuun tai pidätettäkö seudussa, jossa hän voi joutua taisteluvyöhykkeen tulen alaiseksi, älköönkä myöskään käytettäkö saattamaan läsnäolollaan sotatoimilta suojatuksi tiettyjä kohteita tai paikkakuntia.

Sotavangeilla tulee olla suojia pommituksia ja muita sodan vaaroja vastaan samalla tavoin kuin paikallisella siviiliväestöllä; lukuun ottamatta niitä heistä, jotka osallistuvat heidän majapaikkojensa suojelemiseen sanotuilta vaaroilta he saavat heti kun hälytys on annettu mennä sanottuihin suojiin niin nopeasti kuin mahdollista. Kaikkia muita suojaamistoimia, joihin ryhdytään väestön hyväksi, on sovellettava myös heihin.

Pidättäjävallat antavat toisilleen suojelijavaltain välityksellä tarkoituksenmukaisia tietoja sotavankileirien maantieteellisestä sijainnista.

Aina milloin sotilaalliset näkökohdat sen sallivat, sotavankileirit on päivällä merkittävä kirjaimin PG tai PW sillä tavoin sijoitettuina että ne voidaan selvästi erottaa korkealta ilmasta; kuitenkin voivat asianomaiset vallat sopia muusta merkitsemistavasta. Ainoastaan sotavankileirit saadaan sanotuin tavoin merkitä.

24 artikla.
Pysyväiset kauttakulkuleirit.

Pysyväiset kauttakulku- tai valikointileirit on järjestettävä samaan tapaan kuin edellä tässä alaosastossa on määrätty, ja sotavangit saavat niissä osakseen samanlaisen kohtelun kuin muissa leireissä.

II luku.

Sotavankien majoitus, ravitseminen ja vaatetus.

25 artikla.
Majoitus.

Sotavangeilla tulee olla samanlaiset majoitusolot kuin samalle paikkakunnalle sijoitetuilla pidättäjävallan joukko-osastoilla. Näitä oloja järjestettäessä on otettava huomioon vankien tavat ja tottumukset eivätkä ne missään tapauksessa saa olla heidän terveydelleen haitallisia.

Edelläolevia määräyksiä on sovellettava erittäinkin sotavankien yhteisiin makuupaikkoihin, niin hyvin kokonaispinta-alaan ja ilmatilan vähimmäismäärään nähden kuin sisustuksen ja makuutilojen suhteen, peitteet lukuun ottaen.

Huoneet, jotka on tarkoitettu sotavankien sekä yksityiseen että yhteiseen käyttöön, on pidettävä täysin suojattuina kosteudelta, riittävästi lämmitettyinä ja valaistuina, erittäinkin yön tulon ja valojen sammuttamisen välisenä aikana. Kaikkiin varotoimiin on ryhdyttävä tulenvaaraa vastaan.

Kaikissa leireissä, joihin on sijoitettu naisvankeja samaan aikaan kuin miehiä, on heille varattava erilliset yhteismakuupaikat.

26 artikla.
Ravitseminen.

Päivittäisen perusannoksen tulee olla määrän, laadun ja vaihtelevaisuuden puolesta riittävä pitämään vangit hyvässä terveydentilassa sekä estämään painon häviön tai ravinnonpuutteesta johtuvat häiriöt. On myös kiinnitettävä huomiota siihen ruokajärjestykseen, johon vangit ovat tottuneet.

Pidättäjävallan on toimitettava työtä tekeville sotavangeille lisäravintoa, joka on tarpeen sen työn täyttämiseksi, johon heitä käytetään.

Sotavangeille on toimitettava riittävästi juomavettä. Tupakan käyttö on sallittu.

Sotavankien tulee mahdollisuuden mukaan päästä mukaan valmistamaan jokapäiväistä ruokaansa; sitä varten heitä saadaan pitää työssä keittiöissä. Heille on lisäksi annettava välineitä, joilla he voivat itse valmistaa lisäravintoa käytettävissään olevista aineista.

Soveliaat huoneet on varattava yhteisiksi ruokasaleiksi.

Kaikki ravintoon kohdistuvat kollektiiviset kurinpitotoimenpiteet ovat kielletyt.

27 artikla.
Vaatetus.

Pidättäjävallan on, ottaen huomioon sen seudun ilmaston, jossa sotavangit ovat, toimitettava näille riittävästi vaatteita, alusvaatteita ja kenkiä. Vihollisarmeijain sotilaspukuja, jotka pidättäjävalta on ottanut saaliiksi, on käytettävä sotavankien pukemiseen, mikäli ne ovat maan ilmastoon soveltuvia.

Näiden tarvikkeiden säännöllisesti vaihtamisesta toisiin ja korjaamisesta on pidättäjävallan huolehdittava. Lisäksi on työtä tekevien sotavankien saatava sovelias työpuku aina milloin työn laatu sitä vaatii.

28 artikla.
Kanttiinit.

Kaikkiin leireihin on pystytettävä kanttiineja, joissa sotavangit voivat hankkia itselleen ruokatavaroita, käyttöesineitä, saippuaa ja tupakkaa hintoihin, jotka eivät missään tapauksessa saa olla paikalliskaupassa käypiä korkeampia.

Kanttiinien tulot on käytettävä sotavankien hyväksi; erityinen rahasto on tätä varten perustettava. Luottamusmiehellä on oikeus osallistua kanttiinin hallintoon ja sanotun rahaston hoitoon.

Kun leiri lakkautetaan, rahaston ylijäämä (saatavasaldo) on luovutettava ihmisystävälliselle kansainväliselle järjestölle käytettäväksi sotavankien hyväksi, joilla on sama kansallisuus kuin niillä, jotka ovat osallistuneet rahaston kartuttamiseen. Yleisen kotiuttamisen tapahtuessa nämä tulot jäävät pidättäjävallalle, jollei asianomaisten valtojen välillä toisin sovita.

III luku.

Terveyden- ja lääkärinhoito.

29 artikla.
Terveydenhoito.

Pidättäjävalta on velvollinen ryhtymään kaikkiin terveydenhoidollisiin toimenpiteisiin turvatakseen leirien puhtauden ja terveellisyyden sekä ehkäistäkseen kulkutaudit.

Sotavankien käytettävinä tulee päivin ja öin olla terveydenhoitosääntöjen mukaiset ja pysyväisesti puhtaina pidetyt laitteet. Leireissä, joissa on naisvankeja, on näille varattava erilliset laitteet.

Sen lisäksi ja lukuun ottamatta kylpyammeita ja suihkuja, joilla leirit on varustettava, sotavangeille on toimitettava riittävästi vettä ja saippuaa jokapäiväistä ruumiin puhtaanapitoa ja liinavaatteiden pesua varten; tätä varten tarpeelliset laitteet, mukavuudet ja aika on annettava heille.

30 artikla.
Lääkärinhoito.

Jokaisessa leirissä on oleva asianmukainen sairassuoja, jossa sotavangit saavat tarvitsemaansa hoitoa sekä soveliaan ruokavalion mukaista ravintoa. Eristysosastoja on tarvittaessa järjestettävä tarttuvaan tautiin sairastuneille sekä mielisairaille.

Sotavangit, joita on kohdannut vakava sairaus tai joiden tila vaatii erikoishoitoa tai kirurgista käsittelyä tai hoitoa sairaalassa, on otettava vastaan jokaisessa sotilaallisessa tai siviililuontoisessa heidän hoitamiseensa pystyvässä lääkintämuodostelmassa, vaikka heidän kotiuttamisensa olisi odotettavissa lähitulevaisuudessa. Erikoishelpotuksia on suotava invaliidien, erityisesti sokeiden hoidon suhteen sekä heidän ennalleen saattamisekseen kotiuttamista odotettaessa.

Sotavankien hoitoon on ensi sijassa käytettävä sen vallan lääkintähenkilökuntaa, josta he ovat riippuvaisia, ja mikäli mahdollista henkilöitä, joilla on sama kansallisuus kuin hoidettavilla.

Sotavankeja älköön estettäkö tarkastusta varten kääntymästä lääkintöviranomaisten puoleen. Pidättäjävallan viranomaisten on pyynnöstä annettava jokaiselle hoitoa saaneelle vangille virallinen todistus, joka osoittaa heidän vammojensa tai sairautensa laadun sekä hoidon kestämisajan ja hoitotavat. Todistuksen kaksoiskappale on lähetettävä sotavankien keskustoimistolle.

Hoitokustannuksista, siihen lukien sellaisten laitteiden hankkimisesta johtuvat, jotka ovat tarpeen sotavankien pitämiseksi hyvässä terveydentilassa, erittäinkin hammas- ja muut proteesit sekä silmälasit, vastaa pidättäjävalta.

31 artikla.
Lääkärintarkastukset.

Sotavankien suhteen on lääkärintarkastuksia toimitettava vähintään kerran kuukaudessa. Ne käsittävät jokaisen vangin painon tarkastuksen ja rekisteröinnin. Niiden tarkoituksena on erityisesti yleisen terveyden- ja ravitsemustilan sekä puhtauden tarkastus samoin kuin tarttuvien tautien, varsinkin tuberkuloosin, malarian ja sukupuolitautien selville saaminen. Sitä varten on käytettävä mahdollisimman tehokkaita tarjona olevia menetelmiä, esimerkiksi määräaikaista radiografiaa pienoisfilmisarjoin tuberkuloosin toteamiseksi sen alkuvaiheessa.

32 artikla.
Lääkinnöllisiä toimia harjoittavat vangit.

Sotavangit, jotka eivät ole palvelleet aseellisten joukkojensa lääkintähenkilökunnassa, mutta jotka ovat lääkäreitä, hammaslääkäreitä, sairaanhoitajia tai -hoitajattaria, pidättäjävalta voi määrätä harjoittamaan lääkinnöllisiä toimiaan sellaisten sotavankien hyväksi, jotka ovat riippuvaisia samasta vallasta kuin he itse. Tässä tapauksessa he jatkuvasti pysyvät sotavankeina, mutta heitä on kuitenkin kohdeltava samalla tavoin kuin lääkintähenkilökunnan vastaavia jäseniä, jotka pidättäjävalta on pidättänyt. Heidät on vapautettava kaikesta muusta työstä, joka 49 artiklan mukaan saatettaisiin heille määrätä.

IV luku.

Sotavankeja avustamaan pidätetyt lääkintähenkilökunnan jäsenet sekä sotapapit.

33 artikla.
Pidätetyn henkilökunnan oikeudet ja etuoikeudet.

Niitä lääkintähenkilökunnan jäseniä ja sotapappeja, jotka pidättäjävalta on pidättänyt vallassaan sotavankien avustamiseksi, ei pidetä sotavankeina. Kuitenkin he saavat osakseen kaikki ne edut ja kaiken sen suojan, mistä määrätään tässä sopimuksessa, niin myös kaikki ne helpotukset, jotka ovat tarpeen, jotta he voisivat antaa lääkinnöllistä hoitoa ja hengellistä apua sotavangeille.

Heidän on jatkettava lääkinnöllisten ja hengellisten toimiensa harjoittamista sotavankien hyväksi, ensi sijassa niiden, jotka kuuluvat niihin aseellisiin voimiin, joiden alaisia hekin ovat, huomioon ottaen että sen tulee tapahtua pidättäjävallan sotilaallisten lakien ja ohjesääntöjen puitteissa, sen asianomaisten elinten valvonnassa sekä heidän ammattiinsa kuuluvaa tunnollisuutta noudattaen. He saavat lisäksi lääkinnöllistä tai hengellistä tehtäväänsä suorittaessaan osakseen seuraavat helpotukset:

a) Heillä on oikeus käydä säännöllisin väliajoin tapaamassa sotavankeja työkunnissa tai sairaaloissa leirin ulkopuolella. Pidättäjävalta asettaa tätä varten heidän käytettäväkseen tarpeelliset kulkuvälineet.

b) Jokaisessa leirissä korkeimman arvoasteen vanhin sotilaslääkäri on vastuussa leirin sotilasviranomaisille kaikesta, mikä koskee pidätetyn lääkintähenkilökunnan toimintaa. Tätä varten on selkkauksen osapuolten vihollisuuksien lakatessa sovittava, mitkä arvoasteet vastaavat toisiaan lääkintähenkilökuntien osalta, näihin lukien niiden yhdistysten lisähenkilökunnat, joita tarkoitetaan maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 tehdyn sopimuksen 26 artiklassa. Kaikkien tehtäväänsä kuuluvien kysymysten osalta sanottu lääkäri samoin kuin sotapapit saavat kääntyä suoraan leirin asianomaisten viranomaisten puoleen. Näiden on suotava heille kaikki helpotukset mainittuja kysymyksiä koskevan kirjeenvaihdon suhteen.

c) Pidätettyä henkilökuntaa, vaikka se onkin oleskeluleirinsä sisäisen kurinpidon alainen, ei saa pakottaa mihinkään sen lääkinnölliselle tai hengelliselle tehtävälle vieraaseen työhön.

Vihollisuuksien aikana on selkkauksen osapuolten sovittava pidätetyn henkilökunnan mahdollisesta vapauttamisesta ja siinä noudatettavasta menettelystä.

Mikään edellä olevista määräyksistä ei vapauta pidättäjävaltaa niistä velvoituksista, mitkä sillä on sotavankien suhteen lääkinnöllisellä ja hengellisellä alalla.

V luku.

Uskonto, henkiset ja ruumiilliset harrastukset.

34 artikla.
Uskonto.

Sotavangit saavat kaikessa laajuudessa harjoittaa uskontoaan, siihen luettuna myös osallistuminen heidän uskonmenoihinsa, edellyttäen, että ne ovat yleisten, pidättäjäviranomaisten antamien järjestysohjeiden mukaiset.

Soveliaita huoneita on varattava uskonmenoja varten.

35 artikla.
Pidätetyt sotapapit.

Sotapapeilla, jotka joutuvat vihollisvallan käsiin ja jäävät tai pidätetään avustamaan sotavankeja, on oikeus antaa heille apua pappeina ja vapaasti harjoittaa tointaan uskontokuntansa jäsenten keskuudessa sopusoinnussa näiden uskonnollisen käsityksen kanssa. Heidät on jaettava eri leirien ja työkuntien kesken, joissa on samoihin aseellisiin voimiin kuuluvia, samaa kieltä puhuvia tai samaa uskontoa harjoittavia sotavankeja. Heidän on saatava hyväkseen tarpeelliset helpotukset ja erityisesti käytettävikseen 33 artiklassa tarkoitetut kulkuvälineet käydäkseen tapaamassa leirin ulkopuolella olevia sotavankeja. Heillä on papintoimiensa suhteen vapaus, kirjeiden tarkastuksesta johtuvin rajoituksin, olla kirjeenvaihdossa pidätysmaan uskonnollisten viranomaisten sekä kansainvälisten uskonnollisten järjestöjen kanssa. Kirjeet ja kortit, jotka he tässä tarkoituksessa lähettävät, luetaan 71 artiklassa tarkoitetun osuuden lisäykseksi.

36 artikla.
Sotavangit, jotka ovat uskontokunnan pappeja.

Sotavangit, jotka ovat uskontokunnan pappeja, mutta jotka eivät ole olleet sotapappeina omassa armeijassaan, ovat oikeutetut, minkä niminen heidän uskontokuntansa lieneekin, vapaasti harjoittamaan papintointaan uskontokuntansa jäsenten keskuudessa. Tässä suhteessa heitä kohdellaan samoin kuin pidättäjävallan pidättämiä sotapappeja. Heitä ei saa pakottaa mihinkään työhön.

37 artikla.
Sotavangit, joilta puuttuu uskontokuntansa pappi.

Milloin sotavangeilla ei ole käytettävänään pidätetyn sotapapin tai sellaisen sotavangin apua, joka on heidän uskontokuntansa pappi, on asianomaisten vankien pyynnöstä määrättävä tätä tehtävää täyttämään pappi, jolla on sama tai samankaltainen uskontunnustus kuin heillä, tai, sellaisen puuttuessa, pystyvä maallikko, milloin se on mahdollista uskontunnustuksen kannalta. Tämä määrääminen, joka on pidättäjävallan hyväksyttävä, on toimitettava asianomaisten sotavankien yhteisin suostumuksin ja, mikäli se on tarpeen, samaa uskontunnustusta olevan paikallisen uskonnollisen viranomaisen hyväksymisin. Siten määrätyn henkilön on noudatettava kaikkia pidättäjävallan antamia järjestys- ja turvallisuusmääräyksiä.

38 artikla.
Virkistys, opinnot, urheilu.

Pidättäjävalta edistää sotavankien älyllisiä, kasvatuksellisia, virkistystä tarkoittavia ja urheilullisia harrastuksia, ottaen tällöin huomioon mihin kukin vanki tuntee enimmän mieltymystä; se ryhtyy kaikkiin tarpeellisiin toimiin niiden toteuttamisen hyväksi antaen heidän käytettävikseen soveliaita huoneita ja tarpeelliset varusteet.

Sotavangeilla tulee olla tilaisuus antautua ruumiin harjoituksiin siihen lukien urheilu ja leikit, sekä oleskella ulkoilmassa. Tätä varten on riittävästi varattava vapaita kenttiä kaikissa leireissä.

VI luku.

Kuri.

39 artikla.
Hallinto, tervehtiminen.

Jokainen sotavankileiri on asetettava pidättäjävallan säännöllisiin sotavoimiin kuuluvan, vastuunalaisen upseerin välittömään käskyvaltaan. Tällä upseerilla tulee olla tämän sopimuksen teksti, hänen tulee valvoa, että hänen alaisena henkilökunta tuntee sen määräykset ja hän on, hallituksensa valvonnan alaisena, vastuussa sen soveltamisesta.

Sotavangit, upseereja lukuunottamatta, ovat velvolliset tervehtimään kaikkia pidättäjävallan upseereja sekä muutoinkin tekemään näille ne ulkonaiset kunnioituksen osoitukset, jotka ovat edellytetyt heidän oman armeijansa ohjesäännöissä.

Sotavankiupseerit eivät ole velvolliset tervehtimään muita kuin arvoltaan heitä ylempiä pidättäjävallan upseereja; kuitenkin he ovat tervehtimisvelvollisia leirin komentajaa kohtaan tämän arvosta riippumatta.

40 artikla.
Arvo- ja kunniamerkit.

Arvo- ja kansallisuusmerkkien sekä kunniamerkkien kantaminen on sallittu.

41 artikla.
Tämän sopimuksen sekä sotavankeja koskevien järjestyssääntöjen ja määräysten nähtäville paneminen.

Jokaisessa leirissä on tämän sopimuksen ja sen liitteiden sekä 6 artiklassa tarkoitettujen erikoissopimusten teksti sotavankien kielellä laadittuna pantava nähtäville sellaisiin paikkoihin, joissa kaikki sotavangit voivat niihin perehtyä. Ne on pyynnöstä tiedoitettava sotavangeille, joiden on mahdotonta tutustua nähtäville pantuun tekstiin.

Kaikenlaiset järjestysohjeet, määräykset, tiedoitukset ja julisteet, jotka koskevat sotavankien käyttäytymistä on annettava heille tiedoksi kielellä, jota he ymmärtävät; ne on pantava nähtäville sillä tavoin kuin edellä on sanottu ja kappaleita niistä on annettava luottamusmiehelle. Kaikki sotavankeihin henkilökohtaisesti kohdistuvat määräykset ja käskyt on niinikään annettava kielellä, jota he ymmärtävät.

42 artikla.
Aseiden käyttö.

Aseiden käyttö sotavankeja, erityisesti niitä kohtaan, jotka pakenevat tai yrittävät paeta, on äärimmäinen keino, jota tulee edeltää asianhaarojen mukainen kehoitus.

VII luku.

Sotavankien arvoasteet.

43 artikla.
Arvoasteiden tiedoittaminen.

Vihollisuuksien alkaessa selkkauksen osapuolet tiedoittavat toisilleen kaikkien tämän sopimuksen 4 artiklassa mainittujen henkilöiden arvonimet ja -asteet, jotta turvattaisiin samanvertainen kohtelu sellaisille sotavangeille, joilla on vastaavanlainen sotilasarvo; jos arvonimiä ja -asteita perustetaan jälkeenpäin, on ne samalla tavoin tiedoitettava.

Pidättäjävalta tunnustaa sotavankien saamat arvonylennykset, jotka se valta, josta he ovat riippuvaisia, on asianomaisessa järjestyksessä antanut tiedoksi.

44 artikla.
Upseerien kohtelu.

Upseereita ja heihin verrattavia sotavankeja on kohdeltava osoittamalla asianmukaista huomiota heidän sotilasarvolleen ja iälleen.

Upseerileirien palvelun turvaamiseksi on sotavankeina olevia samojen armeijain sotilaita, jotka mikäli mahdollista ovat samaa kieltä puhuvia, määrättävä niihin riittävän lukuisasti ottaen huomioon upseerien ja heihin verrattavien arvoaste; heitä ei voida pakottaa mihinkään muuhun työhön.

Upseerien itsensä toimesta tapahtuvaa jokapäiväisen ruokajärjestyksen valvomista on kaikin tavoin suosittava.

45 artikla.
Muiden vankien kohtelu.

Muita sotavankeja kuin upseereita ja heihin verrattavia on kohdeltava osoittamalla asianmukaista huomiota heidän sotilasarvolleen ja iälleen.

Sotavankien itsensä toimesta tapahtuvaa jokapäiväisen ruokajärjestyksen valvomista on kaikin tavoin suosittava.

VIII luku.

Sotavankien siirtäminen heidän saavuttuaan leiriin.

46 artikla.
Ehdot.

Pidättäjävallan on, päättäessään sotavankien siirtämisestä, otettava lukuun vankien itsensä edut, erittäinkin silmällä pitäen sitä, ettei heidän kotiuttamisensa vaikeutuisi.

Sotavankien siirtäminen on aina toimitettava inhimillisesti ja sellaisin ehdoin, jotka vastaavat ainakin niitä, jotka pidättäjävallan joukot saavat hyväkseen niiden sijoituspaikkaa vaihdettaessa. Huomiota on aina kiinnitettävä niihin ilmastollisiin oloihin, joihin sotavangit ovat tottuneet, eivätkä ne olosuhteet, joissa siirtäminen toimitetaan, saa missään tapauksessa olla haitalliset heidän terveydelleen.

Pidättäjävallan on toimitettava sotavangeille heidän siirtämisensä aikana juomavettä ja ravintoa niin että se riittää pitämään heidän terveydentilansa hyvänä, niin myös vaatteita, asumuksia ja tarpeellista lääkärinhoitoa. Sen on ryhdyttävä kaikkiin asianmukaisiin varovaisuustoimiin huolehtiakseen, erittäinkin kun on kysymys meri- tai ilmamatkasta, heidän turvallisuudestaan siirron aikana ja sen on ennen heidän lähtöään laadittava luettelo siirretyistä sotavangeista.

47 artikla.
Asianhaarat, jotka estävät siirtämisen.

Sairaita tai haavoittuneita sotavankeja ei ole siirrettävä niin kauan kuin heidän parantumisensa saattaisi vaarantua matkan johdosta, ellei heidän turvallisuutensa ehdottoman välttämättömästi vaadi siirtämistä.

Jos rintama lähestyy leiriä, leirissä olevat vangit saadaan siirtää vain, jos se saattaa tapahtua turvallisuusvaatimusten mukaisissa oloissa tai jos he joutuisivat suurempaan vaaranuhkaan jäädessään paikoilleen kuin tullessaan siirretyiksi.

48 artikla.
Menettely.

Siirtämisen tapahtuessa on sotavangeille virallisesti ilmoitettava heidän lähdöstään ja uudesta postiosoitteestaan; tämä ilmoitus on annettava kyllin ajoissa, jotta he voisivat suorittaa toimet matkatavarain mukaan ottamiseksi ja antaa asiasta tiedon perheelleen.

Heillä on oikeus ottaa mukaansa henkilökohtaiset käyttöesineensä, kirjeenvaihtonsa sekä heidän osoitteellaan saapuneet paketit; mikäli siirtämiseen liittyvät olosuhteet sitä vaativat, voidaan näiden esineiden paino rajoittaa siihen, mitä vanki voi sopivasti kantaa, mutta missään tapauksessa ei sallittu paino saa ylittää kahtakymmentäviittä kiloa.

Kirjeenvaihto ja paketit, jotka ovat osoitetut heidän entiseen leiriinsä, on viipymättä toimitettava edelleen heille. Leirin komentajan on, yhteisymmärryksessä luottamusmiehen kanssa, ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin turvatakseen sen, että sotavankien yhteiset tavarat ja ne heidän matkatavaransa, joita he tämän artiklan toisen kappaleen nojalla määrätyn rajoituksen johdosta eivät voi kuljettaa mukanaan, saadaan siirretyiksi.

Pidättäjävallan on vastattava siirroista aiheutuneista kustannuksista.

III osa.

Vankeus. III alaosasto. Sotavankien työnteko.

49 artikla.
Yleistä.

Pidättäjävalta saa käyttää työhön sotavankeja, jotka ovat siihen kykeneviä ottaen huomioon heidän ikänsä, sukupuolensa, arvonsa sekä ruumiillisen kykynsä, erittäinkin pitääkseen heidän ruumiillisen ja moraalisen terveydentilansa hyvänä.

Sotavankeina olevia aliupseereita ei saa pakottaa muuhun kuin valvontatyöhön. Ne, joita ei tähän pakoiteta, saavat pyytää muuta työtä, joka soveltuu heille ja jota heille mahdollisuuden mukaan toimitetaan.

Jos upseerit ja heihin verrattavat pyytävät heille soveltuvaa työtä, sitä on heille mahdollisuuden mukaan toimitettava. Heitä ei missään tapauksessa voida pakottaa työhön.

50 artikla.
Sallitut työt.

Lukuun ottamatta töitä, joilla on yhteyttä heidän leirinsä hallintoon, kuntoon panemiseen tai kunnossa pitämiseen, sotavankeja ei saa pakottaa muihin kuin joihinkin seuraavista ryhmistä kuuluviin töihin:

a) maanviljelys;

b) tuotanto-, alkutuotanto- ja käsityöteollisuudet, lukuun ottamatta metallurgista, mekaanista ja kemiallista teollisuutta sekä sotilaallisluontoisia tai sotilaallisia tarkoituksia palvelevia julkisia töitä ja rakennustöitä;

c) sellaisten varastojen kuljetus ja hoito, joilla ei ole sotilaallista luonnetta tai tarkoitusta;

d) kauppa, taide ja käsityö;

e) kotitalous;

f) julkiset työt, joilla ei ole sotilaallista luonnetta tai tarkoitusta.

Jos edellä olevia määräyksiä loukataan, sotavangeilla on oikeus käyttää valitusoikeuttaan 78 artiklan mukaisesti.

51 artikla.
Työolot.

Sotavangeille on järjestettävä soveliaat työolot, erittäinkin mitä tulee asumuksiin, ravintoon, pukeutumiseen ja työvälineisiin; nämä työolot eivät saa olla niitä huonompia, jotka on varattu pidättäjävallan omille kansalaisille heitä samanlaisiin töihin käytettäessä; ilmastolliset olot on niinikään otettava huomioon.

Pidättäjävallan, joka käyttää hyväkseen sotavankien työtä, on pidettävä huolta siitä, että niillä paikkakunnilla, missä vangit työskentelevät, sovelletaan kansallisia lakeja työn suojelusta sekä erittäinkin työntekijäin turvallisuutta koskevia sääntöjä ja asetuksia.

Sotavankien tulee saada harjaannusta ja heidät on varustettava heidän tekemäänsä työhön soveltuvin suojavälinein, jotka ovat samanlaisia kuin pidättäjävallan kansalaisille annetut. Sen estämättä, mitä 52 artiklassa sanotaan, sotavangit voidaan pakottaa sietämään säännönmukaisia siviilityön vaaroja.

Missään tapauksessa ei työoloja saa tehdä ankarammiksi kurinpitotoimin.

52 artikla.
Vaaralliset ja nöyryyttävät työt.

Sotavankeja ei saa muutoin kuin vapaaehtoisina käyttää epäterveellisiin tai vaarallisiin töihin.

Ketään sotavankia ei saa määrätä työhön, jota voidaan pitää nöyryyttävänä pidättäjävallan oman armeijan jäsenelle.

Miinojen ja muiden senkaltaisten laitteiden poistamista on pidettävä vaarallisena työnä.

53 artikla.
Työn kestämisaika.

Sotavankien työn päivittäinen kestämisaika, siihen lukien matka työpaikkaan ja paluu sieltä, ei saa olla liiallinen eikä se missään tapauksessa saa olla pitempi kuin paikkakunnalla samanlaista työtä suorittaviin siviilityöntekijöihin nähden, jotka ovat pidättäjävallan kansalaisia, on myönnetty luvalliseksi.

Sotavangeille on keskellä päivän työtään annettava vähintään tunnin lepo; tämä lepo on oleva yhtä pitkä kuin pidättäjävallan työntekijäin saama, jos se näiden osalta on sanottua aikaa pitempi. Heille on niinikään joka viikko myönnettävä kahdenkymmenenneljän perättäisen tunnin lepo ensi sijassa sunnuntaisin tai heidän kotimaassaan vietettyinä lepopäivinä. Lisäksi on jokainen yhden vuoden työtä tehnyt vanki saapa kahdeksan perättäistä päivää kestävän levon, jolta ajalta hänen työpalkkansa on maksettava.

Jos käytetään muita työmenetelmiä, kuten kappaletyötä, ne eivät saa liiallisesti pitkittää työn kestämistä.

54 artikla.
Työpalkka. Tapaturmat ja työstä johtuvat sairaudet.

Sotavangeille tuleva työpalkka vahvistetaan tämän sopimuksen 62 artiklassa olevien määräysten mukaisesti.

Sotavankien, joita on kohdannut työtapaturma tai jotka ovat sairastuneet työn kestäessä tai sen johdosta, on saatava kaikki heidän tilansa vaatima hoito. Pidättäjävallan on lisäksi annettava heille lääkärintodistus, jonka perusteella he voivat saattaa voimaan oikeutensa sitä valtaa kohtaan, josta he ovat riippuvaisia, ja sen on lähetettävä todistuksesta toinen kappale 123 artiklassa tarkoitetulle sotavankien tiedonantotoimistolle.

55 artikla.
Lääkärintarkastus.

Sotavankien kelpoisuutta työhön on valvottava määräajoin, ainakin kerran vuodessa toimitettavin lääkärintarkastuksin. Näissä tarkastuksissa on erityisesti kiinnitettävä huomiota sotavangeilta vaadittujen töiden laatuun.

Jos sotavanki katsoo olevansa kykenemätön tekemään työtä, hänellä on oikeus ilmoittautua leirin lääkintöviranomaisille. Lääkärit saavat suositella sellaisten vankien vapauttamista työstä, jotka heidän mielestään ovat siihen kykenemättömiä.

56 artikla.
Työkalut.

Työkunnissa noudatettava järjestys on oleva samanlainen kuin sotavankileireissä.

Jokainen työkunta pysyy jatkuvasti sotavankileirin valvonnan alaisena ja siitä hallinnollisesti riippuvaisena. Sotilasviranomaiset ja leirin komentaja ovat hallituksensa valvonnan alaisina vastuussa siitä, että tämän sopimuksen määräyksiä noudatetaan työkunnassa.

Leirin komentaja pitää päivän tasalla olevaa luetteloa hänen leiristään riippuvaisista työkunnista ja antaa sen tiedoksi pidättäjävallan valtuutetuille sekä Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle tai muille sotavankien avustamisesta huolehtiville järjestöille, jotka käyvät leirissä.

57 artikla.
Yksityishenkilöille työtä suorittavat vangit.

Yksityishenkilöille työtä suorittavat sotavangit, vaikka ensiksi mainitut ovatkin ottaneet vastatakseen heidän valvonnastaan ja suojelemisestaan, ovat oikeutetut saamaan ainakin yhtä hyvän kohtelun kuin tässä sopimuksessa on määrätty; pidättäjävalta, sotilasviranomaiset ja sen leirin komentaja, johon vangit kuuluvat, ovat täydellisesti vastuussa sotavankien elatuksesta, hoidosta, kohtelusta ja näille sotavangeille suoritettavasta työpalkasta.

Näillä sotavangeilla on oikeus pysyä yhteydessä sen leirin luottamusmiehiin, josta he ovat riippuvaisia.

III osa.

Vankeus. IV alaosasto. Sotavankien rahavarat.

58 artikla.
Käteisvarat.

Vihollisuuksien alkaessa ja odottaessaan asiasta suojelijavallan kanssa tehtävää sopimusta pidättäjävalta voi vahvistaa sen enimmäismäärän rahaa, jonka sotavangit saavat käteisvaroina tai muussa vastaavassa muodossa pitää hallussaan. Heillä laillisesti hallussaan ollut ylijäämä, joka on otettu heiltä pois tai pidätetty, on, samoin kuin jokainen heidän tekemänsä rahatalletus, merkittävä heidän tililleen eikä sitä saa heidän suostumuksettaan muuntaa muuksi rahalajiksi.

Milloin sotavangit on oikeutettu käteismaksusta tekemään ostoksia tai vastaanottamaan palveluksia leirin ulkopuolella, nämä maksut on joko vankien itsensä tai leirin hallinnon suoritettava ja on viimeksi mainitun merkittävä suoritukset velaksi asianomaisen sotavangin tiliin. Pidättäjävalta antaa asiasta tarpeelliset määräykset.

59 artikla.
Vangeilta otetut rahaerät.

Ne erät pidättäjävallan rahaa, jotka 18 artiklan määräysten mukaisesti on otettu sotavangeilta heidän vangeiksi joutuessaan, on tämän alaosaston 64 artiklassa olevien määräysten mukaisesti merkittävä kunkin tiliin hänen saatavakseen.

Niinikään on tähän tiliin saatavaksi merkittävä ne erät pidättäjävallan rahaa, jotka on saatu sotavangeilta samana hetkenä otettujen rahaerien muuttamisesta muuhun rahalajiin.

60 artikla.
Palkan ennakot.

Pidättäjävalta suorittaa kaikille sotavangeille kuusikausittain palkan ennakkoa, jonka määrä vahvistetaan muutamalla sanotun vallan rahaksi seuraavat rahamäärät:

I ryhmä: Sotilasarvoltaan kersanttia alemmat vangit: kahdeksan Sveitsin frangia;

II ryhmä: kersantit ja muut aliupseerit tai vastaavanarvoiset vangit: kaksitoista Sveitsin frangia;

III ryhmä: upseerit kapteenin arvoon saakka tai vastaavanarvoiset vangit: viisikymmentä Sveitsin frangia;

IV ryhmä: majurit, everstiluutnantit, everstit tai vastaavanarvoiset vangit: kuusikymmentä Sveitsin frangia;

V ryhmä: kenraalit tai vastaavanarvoiset vangit: seitsemänkymmentäviisi Sveitsin frangia.

Asianomaiset selkkauksen osapuolet voivat kuitenkin erikoissopimuksin muuttaa edellä lueteltuihin eri ryhmiin kuuluville sotavangeille tulevaa palkan ennakon määrää.

Sitä paitsi, jos edellä ensimmäisessä kappaleessa mainitut määrät ovat liian korkeita verrattuina pidättäjävallan oman armeijansa jäsenille maksamiin palkkoihin tai jos niistä muun syyn vuoksi aiheutuisi vakavaa häiriötä tälle vallalle, tämän on, odottaessaan mainittujen määrien muutosta koskevan erikoissopimuksen tekemistä sen vallan kanssa, josta sotavangit ovat riippuvaisia, meneteltävä seuraavasti:

a) sen on jatkuvasti merkittävä sotavankien tileihin saatavaksi ensimmäisessä kappaleessa mainitut määrät,

b) se saattaa kohtuullisina pidettäviin rahaeriin rajoittaa ne palkan ennakoista nostettavat määrät, jotka se asettaa sotavankien käytettäviksi; kuitenkaan eivät nämä rahaerät I ryhmän vankien osalta saa milloinkaan olla pidättäjävallan oman armeijansa jäsenille maksamia alhaisemmat.

Sellaisen rajoituksen syyt on viipymättä tiedoitettava suojelijavallalle.

61 artikla.
Palkan lisä.

Pidättäjävallan on otettava vastaan palkan lisänä jaettavaksi rahalähetykset, jotka se valta, josta sotavangit ovat riippuvaisia, toimituttaa näille ehdoin, että saman suuruinen määrä on maksettava kullekin saman ryhmän vangille, että rahaeriä saavat kaikki tämän ryhmän vangit, jotka ovat tästä vallasta riippuvaisia, ja että rahaerät 64 artiklan määräysten mukaisesti mahdollisimman pian merkitään saatavaksi kunkin vangin henkilökohtaiselle tilille. Nämä palkan lisät eivät vapauta pidättäjävaltaa mistään sille tämän sopimuksen mukaan kuuluvista velvoituksista.

62 artikla.
Työpalkka.

Sotavangeille on välittömästi pidättäjävallan viranomaisten toimesta suoritettava kohtuullinen työpalkka, jonka määrän nämä viranomaiset vahvistavat, mutta joka ei saa milloinkaan olla neljättäosaa Sveitsin frangia alhaisempi kokonaiselta työpäivältä. Pidättäjävalta saattaa vahvistamansa päiväpalkat tiedoksi sotavangeille, sekä, asianomaisen suojelijavallan välityksellä, sille vallalle, josta he ovat riippuvaisia.

Pidättäjävallan viranomaisten on niinikään suoritettava työpalkkaa sotavangeille, jotka on pysyväisesti määrätty tehtäviin tai käsityöhön, joilla on yhteyttä leirien hallintoon tai niiden sisäiseen järjestämiseen tai kunnossapitoon, sekä sotavangeille, jotka on velvoitettu suorittamaan tovereittensa hyväksi hengellistä tai lääkinnöllistä toimintaa.

Luottamusmiehen, hänen apulaistensa, ja, milloin sellaisia on, hänen neuvonantajiensa palkka maksetaan kantiinin tuloista kertyneestä rahastosta; sen määrän vahvistaa luottamusmies ja hyväksyy leirin komentaja. Jos sellaista rahastoa ei ole, suorittavat pidättäjävallan viranomaiset näille vangeille kohtuullisen työpalkan.

63 artikla.
Rahavarain siirrot.

Sotavangeilla on oikeus vastaanottaa heille henkilökohtaisesti tai yhteisesti osoitettuja rahalähetyksiä.

Jokaisella sotavangilla on oikeus määrätä seuraavan artiklan mukaan pidetyn tilinsä hänen hyväkseen osoittamasta määrästä (saatavasaldosta) niissä rajoissa, jotka pidättäjävalta, joka suorittaa pyydetyt maksut, vahvistaa. Mikäli estettä ei joudu pidättäjävallan tärkeiksi katsomista rahataloudellisista rajoituksista, sotavangit ovat oikeutetut suorittamaan maksuja ulkomailla. Tässä tapauksessa on etusija annettava sellaisille henkilöille suoritettaville maksuille, joista sotavangit ovat vastuussa.

Joka tapauksessa sotavankien tulee saada, mikäli se valta, josta he ovat riippuvaisia, siihen suostuu, suoritetuiksi maksuja omassa maassaan seuraavaa menettelyä noudattaen: pidättäjävalta toimituttaa mainitulle vallalle, suojelijavallan välityksellä, ilmoituksen joka sisältää kaikki asianmukaiset tiedot maksun lähettäjästä ja saajasta sekä maksettavasta määrästä pidättäjävallan rahassa ilmaistuna; tämä ilmoitus on asianomaisen vangin allekirjoitettava ja leirin komentajan varmennettava. Pidättäjävalta veloittaa sotavangin tiliä tällä määrällä; siten velaksi merkitty määrä on sen merkittävä saatavana sen vallan hyväksi, josta sotavangit ovat riippuvaisia.

Soveltaessaan edellä olevia määräyksiä pidättäjävalta voi käyttää tämän sopimuksen V liitteessä olevan kaavan mukaista ilmoitustapaa.

64 artikla.
Vangin tili.

Pidättäjävallan on kunkin sotavangin kohdalta pidettävä tiliä, joka sisältää ainakin seuraavat merkinnät:

1) määrät, jotka ovat vangille tulevat tai hän on saanut nostaa palkan ennakkona, työpalkkana tai muulla perusteella; ne erät pidättäjävallan rahaa, jotka on otettu vangilta pois; vangilta otetut ja hänen pyynnöstään sanotun vallan rahaksi muunnetut rahaerät;

2) ne rahaerät, jotka on annettu vangeille käteisvaroina tai muussa vastaavassa muodossa; hänen lukuunsa ja pyynnöstään suoritetut maksut; edellisen artiklan kolmannen kappaleen mukaisesti siirretyt rahaerät.

65 artikla.
Tilin hoito.

Jokainen sotavangin tiliin viety asiakirja on oleva hänen itsensä tai hänen puolestaan toimivan luottamusmiehen varmentama joko nimikirjoituksin tai nimimerkein.

Sotavankien on jokaisena ajankohtana saatava kohtuulliset helpotukset katsastaakseen tiliä tai saadakseen siitä otteen; tiliä voivat niinikään tarkastaa suojelijavallan edustajat käydessään leirissä.

Sotavankeja leiristä toiseen siirrettäessä heidän henkilökohtainen tilinsä seuraa heitä. Milloin siirto tapahtuu pidättäjävallasta toiseen, seuraavat heitä sellaiset heidän rahaeränsä, jotka eivät ole pidättäjävallan rahalajia; heille on annettava todistus muista rahaeristä, jotka jäävät tilille heidän saatavanaan.

Asianomaiset selkkauksen osapuolet voivat sopia siitä, että ne suojelijavallan välityksellä ja säännöllisin väliajoin saattavat toistensa tietoon supistelmat sotavankien tileistä.

66 artikla.
Tilin selvitys.

Kun sotavangin vankeus päättyy vapauttamisen tai kotiuttamisen johdosta, on pidättäjävallan annettava hänelle asianomaisen upseerin allekirjoittama asiakirja, joka osoittaa, minkä suuruinen hänen saatavansa tilisaldon mukaan on vankeuden päättyessä. Toiselta puolen pidättäjävalta toimituttaa sille vallalle, josta sotavangit ovat riippuvaisia, suojelijavallan välityksellä luettelot, joissa on kaikki asiaan kuuluvat tiedot sellaisista sotavangeista, joiden vankeus on päättynyt kotiuttamisen, vapauttamisen, pakenemisen, kuoleman tai muun seikan johdosta, ja on näissä luetteloissa erittäinkin mainittava heidän tiliensä saatavasaldot. Kunkin näiden luetteloiden lehden tulee olla pidättäjävallan valtuuttaman edustajan oikeaksi vahvistama.

Asianomaiset vallat voivat erikoissopimuksin kokonaan tai osittain muuttaa edelläolevia tämän artiklan määräyksiä.

Se valta, josta sotavanki on riippuvainen, on vastuussa hänelle siitä, että se pitää huolta sen saatavasaldon suorittamisesta hänelle, joka on jäänyt pidättäjävallan velaksi vankeuden päättyessä.

67 artikla.
Maksujen selvittely selkkauksen osapuolten kesken.

Sotavangeille 60 artiklan mukaisesti suoritetut palkan ennakot katsottakoon sen vallan puolesta tehdyiksi, josta he ovat riippuvaisia; nämä palkan ennakot samoin kuin kaikki sanotun vallan 63 artiklan kolmannen kappaleen ja 68 artiklan nojalla tekemät suoritukset on vihollisuuksien päättyessä saatettava järjestelyn kohteeksi asianomaisten valtojen kesken.

68 artikla.
Korvauspyynnöt.

Jokainen sotavangin korvauspyyntö, joka perustuu tapaturmaan tai muuhun työstä aiheutuvaan työkyvyttömyyteen, on suojelijavallan välityksellä saatettava tiedoksi sille vallalle, josta hän on riippuvainen. Pidättäjävallan on 54 artiklassa olevien määräysten mukaisesti, joka tapauksessa annettava sotavangille asiakirja, joka osoittaa vamman tai työkyvyttömyyden laadun, ne olosuhteet, joissa se on syntynyt, sekä tiedot hänen saamastaan lääkärin- tai sairaalahoidosta. Tämä asiakirja on pidättäjävallan asianomaisen upseerin allekirjoitettava ja lääkinnöllistä laatua olevat tiedot on lääkintäpalveluksessa olevan lääkärin todistettava oikeiksi.

Pidättäjävallan toimesta on niinikään sille vallalle, josta sotavangit ovat riippuvaisia, annettava tiedoksi jokainen vangin korvauspyyntö, joka koskee häneltä 18 artiklan nojalla otettuja ja hänelle kotiuttamisen tapahtuessa palauttamatta jätettyjä henkilökohtaisia käyttöesineitä, rahaeriä ja arvoesineitä, samoin kuin jokainen sellainen korvauspyyntö, joka koskee vangin joko pidättäjävallan tai tämän palveluksessa olevan henkilön syyksi lukemaa menetystä. Siitä huolimatta on pidättäjävallan omalla kustannuksellaan hankittava toiset esineet sellaisten henkilökohtaisten käyttöesineiden sijaan, jotka ovat vangille tarpeen hänen vankeutensa aikana. Joka tapauksessa on pidättäjävallan annettava vangille vastuunalaisen upseerin allekirjoittama asiakirja, joka sisältää kaikki asianmukaiset tiedot niistä syistä, joiden vuoksi näitä käyttöesineitä, rahaeriä ja arvoesineitä ei ole palautettu hänelle. Tämän asiakirjan kaksoiskappale on 123 artiklassa tarkoitetun sotavankien keskustoimiston välityksellä toimitettava sille vallalle, josta vanki on riippuvainen.

III osa.

Vankeus. V alaosasto. Sotavankien suhteet ulkomaailmaan.

69 artikla.
Ilmoitus suoritetuista toimenpiteistä.

Niin pian kuin pidättäjävallan vallassa on sotavankeja, tämän on heille sekä suojelijavallan välityksellä sille vallalle, josta he ovat riippuvaisia, annettava tiedoksi ne toimenpiteensä, joihin se on ryhtynyt täyttääkseen tämän alaosaston määräykset; sen on myöskin tiedoitettava kaikista näiden toimenpiteiden muutoksista.

70 artikla.
Vangiksijoutumiskortti.

Jokaiselle sotavangille on heti vangiksi jouduttuaan tai viimeistään viikon kuluttua hänen saapumisestaan leiriin, vaikka se olisikin kauttakulkuleiri, niin myös sairauden kohdatessa tai siirrettäessä vanki sairaalaan tai toiseen leiriin suotava tilaisuus lähettää sekä suoraan perheelleen että 123 artiklassa tarkoitetulle sotavankien keskustoimistolle kirjekortti, joka on mikäli mahdollista laadittu tämän sopimuksen liitteessä olevan mallin mukaan ja joka sisältää tiedon vankeudesta, vangin osoitteesta ja hänen terveydentilastaan. Sanotut kortit on toimitettava perille mahdollisimman joutuisasti eikä niitä saa millään tavoin viivyttää.

71 artikla.
Kirjeenvaihto.

Sotavangit ovat oikeutetut lähettämään ja vastaanottamaan kirjeitä ja kortteja. Jos pidättäjävalta katsoo tarpeelliseksi rajoittaa tätä kirjeenvaihtoa, sen on ainakin sallittava lähettää kuukausittain kaksi kirjettä ja neljä korttia, laadittuina mikäli mahdollista tähän sopimukseen liitettyjen mallien mukaan (70 artiklassa tarkoitettuja vangiksijoutumiskortteja sanottuihin lukuihin sisällyttämättä). Muita rajoituksia saadaan määrätä vain, jos pidättäjävallalla on täysi aihe pitää niitä myös vankien omaan etuun soveltuvina, ottaen huomioon ne vaikeudet, joita pidättäjävallalla on hankkiessaan riittävää määrää pystyviä kääntäjiä toimittamaan tarpeellisen tarkastuksen (sensuurin). Jos sotavangeille tulevaa kirjeenvaihtoa on rajoitettava, siitä voi päättää vain se valta, josta he ovat riippuvaisia, pidättäjävallan mahdollisesti tehtyä siitä pyynnön. Nämä kirjeet ja kortit on kuljetettava mahdollisimman nopeakulkuisin välinein, joita pidättäjävallalla on käytettävissään; niitä ei voida viivästyttää tai pidättää kuriin perustuvin syin.

Sotavangit, jotka eivät ole pitkään aikaan saaneet uutisia perheeltään taikka joiden on mahdotonta niitä saada tai puolestaan heille antaa tavallista postinkuljetusta käyttäen, samoin kuin nekin, joita pitkät välimatkat eroittavat omaisistaan, ovat oikeutetut lähettämään sähkösanomia, joista menevät maksut on vietävä pidättäjävallan pitämään tiliin tai suoritettava heidän käytettävissään olevista rahoista. Niinikään saavat sotavangit sellaiset helpotukset hyväkseen kiireellisissä tapauksissa.

Yleensä on sotavankien kirjeenvaihto tapahtuva heidän äidinkielellään. Selkkauksen osapuolet voivat sallia muunkin kielisen kirjeenvaihdon.

Sotavankien postia sisältävät säkit on huolellisesti sinetöitävä, varustettava sellaisella päällekirjoituksella, joka selvästi osoittaa niiden sisällön, sekä osoitettava määräpaikan postitoimistoihin.

72 artikla.
Avustuslähetykset. I. Yleiset periaatteet.

Sotavangit ovat oikeutetut vastaanottamaan postitse tai muulla tavoin henkilökohtaisia tai yhteisiä lähetyksiä, erittäinkin sellaisia, jotka sisältävät elintarvikkeita, vaatteita ja lääkkeitä sekä heidän uskonnon, opintojen tai vapaahetkien tarvettaan tyydyttämään tarkoitettuja välineitä, niihin lukien kirjat, uskonnonharjoituksessa käytettävät esineet, tieteelliset apuneuvot, tutkintokaavat, soittovälineet sekä urheilutarpeet ja sotavankien opintojen tai taiteellisen toiminnan harjoittamiseen tarvittavat välineet.

Näiden lähetysten johdosta ei pidättäjävalta saata vapautua mistään tähän sopimukseen perustuvista velvollisuuksistaan.

Ainoat rajoitukset, jotka voidaan määrätä sovellettaviksi näihin lähetyksiin nähden, ovat ne, jotka suojelijavalta on ehdottanut sotavankien omaa etua silmällä pitäen tai, mitä tulee vain heille henkilökohtaisesti tarkoitettuihin lähetyksiin, ne, jotka perustuvat kuljetus- tai liikennevälineitä rasittavaan poikkeukselliseen tungokseen ja ovat Punaisen Ristin kansainvälisen komitean tai muun sotavankeja avustavan järjestön ehdottamia.

Henkilökohtaisia tai yhteisiä lähetyksiä koskevista toimitusehdoista on tarvittaessa tehtävä erikoissopimuksia asianomaisten valtojen kesken, joilla ei missään tapauksessa ole oikeutta viivästyttää lähetysten jakelua sotavangeille. Elintarvike- ja vaatelähetykset eivät saa sisältää kirjoja; lääketarvikkeet on yleensä lähetettävä yhteispaketteina.

73 artikla.
II. Yhteisavustukset.

Elleivät asianomaiset vallat ole tehneet erikoissopimusta yhteisten avustuslähetysten vastaanoton ja jakelun ehdoista, on sovellettava tähän sopimukseen liitettyä yhteisavustusten ohjesääntöä.

Edellä mainituilla erikoissopimuksilla ei missään tapauksessa voida rajoittaa luottamusmiehen oikeutta ottaa sotavangeille tarkoitettuja yhteisiä avustuslähetyksiä haltuunsa, suorittaa niiden jakelu ja käyttää niitä vankien hyväksi.

Niillä ei myöskään voida rajoittaa sitä oikeutta valvoa lähetysten jakelua vastaanottajille, mikä on suojelijavallan, Punaisen Ristin kansainvälisen komitean tai minkä tahansa muun eristettyjä henkilöitä avustavan ja yhteislähetysten perille toimittamisen tehtäväkseen ottaneen järjestön edustajilla.

74 artikla.
III. Vapautus posti- ja kuljetusmaksuista.

Kaikki sotavangeille tarkoitetut avustuslähetykset ovat vapautetut kaikista maahantuonti-, tulli- ja muista maksuista.

Kirjeenvaihto sekä avustus- ja sallitut rahalähetykset, jotka on osoitettu sotavangeille tai joita nämä postitse lähettävät joko suoraan tai 122 artiklassa tarkoitettujen tiedonantotoimistojen ja 123 artiklassa tarkoitetun sotavankien keskustoimiston välityksellä, ovat vapautetut kaikista postimaksuista lähettämis- ja määrämaassa sekä välillä olevissa maissa.

Kuljetuskustannuksista sellaisten sotavangeille tarkoitettujen avustuslähetysten osalta, joita niiden painon vuoksi tai muusta syystä ei voida toimittaa heille postitse, vastaa pidättäjävalta kaikilla sen valvonnassa olevilla alueilla. Muut tähän sopimukseen osalliset vallat vastaavat kuljetuskustannuksista kukin alueellaan.

Niistä näiden lähetysten kuljetuskustannuksista, jotka jäävät edellä määrättyjen maksuvapautusten ulkopuolelle, vastaa lähettäjä, mikäli asianomaiset vallat eivät ole erikseen toisin sopineet.

Korkeat sopimuspuolet tekevät voitavansa lennätinmaksujen alentamiseksi pienimpään mahdolliseen määräänsä sotavankien lähettämien ja heille osoitettujen sähkösanomain osalta.

75 artikla.
Erikoiskuljetusvälineet.

Siinä tapauksessa, että sotatoimet estävät asianomaisia valtoja täyttämästä niille kuuluvaa velvollisuutta turvata 70, 71, 72 ja 77 artiklassa tarkoitettujen lähetysten kuljetus, asianomaiset suojelijavallat, Punaisen Ristin kansainvälinen komitea tai mikä tahansa muu järjestö, jonka selkkauksen osapuolet ovat hyväksyneet, voivat ottaa huolehtiakseen näiden lähetysten kuljettamisesta siihen soveltuvilla välineillä (rautatievaunuilla, moottoriajoneuvoilla, laivoilla tai lentokoneilla jne.). Tässä tarkoituksessa Korkeat sopimuspuolet tekevät voitavansa toimittaakseen niille näitä kuljetusvälineitä ja oikeuttaakseen näiden käyttämisen liikenteeseen, erittäinkin antamalla tarpeellinen turvakirja.

Näitä kuljetusvälineitä voidaan niin ikään käyttää kuljettamaan:

a) kirjeitä, luetteloita ja kertomuksia, joita lähettävät toisilleen 123 artiklassa tarkoitettu keskustiedonantotoimisto ja 122 artiklassa tarkoitetut kansalliset toimistot;

b) sotavankeja koskevia kirjeitä ja kertomuksia, joita suojelijavallat, Punaisen Ristin kansainvälinen komitea tai mikä muu tahansa sotavankeja avustava järjestö lähettää omille edustajilleen tai selkkauksen osapuolille tai saa näiltä.

Edellä olevat määräykset eivät mitenkään rajoita jokaiselle selkkauksen osapuolelle kuuluvaa oikeutta järjestää, jos se niin mieluummin tahtoo, muita kuljetusvälineitä ja antaa turvakirjoja molemminpuolisesti sovituin ehdoin.

Mikäli erikseen ei ole toisin sovittu, vastaavat näiden kuljetusvälineiden käytöstä aiheutuvista kustannuksista suhteellisesti ne selkkauksen osapuolet, joiden kansalaisten hyväksi sanotut palvelukset tulevat.

76 artikla.
Kirjeiden ja tavaroiden tarkastus.

Sotavangeille osoitettujen tai heidän lähettämiensä kirjeiden tarkastus (sensuuri) on toimitettava mahdollisimman joutuisasti. Sen saavat toimittaa ainoastaan lähettäjä- ja saajavaltiot ja kumpikin vain kerran.

Sotavangeille tarkoitettujen tavaralähetysten tarkastusta älköön toimitettako sellaisissa olosuhteissa, joissa lähetysten sisältö saattaa turmeltua, ja se on, mikäli kysymys ei ole kirjoituksesta tai painotuotteesta, suoritettava vastaanottajan tai hänen asianmukaisesti valtuuttamansa toverin läsnäollessa. Henkilökohtaisten tai yhteisten lähetysten luovutusta sotavangeille älköön tarkastusvaikeuksien varjolla viivytettäkö.

Selkkauksen osapuolten sotilaallista tai poliittisista syistä julistama kirjeenvaihtokielto saattaa olla voimassa vain toistaiseksi ja kestää ainoastaan mahdollisimman lyhyen ajan.

77 artikla.
Oikeudellisten asiakirjain laatiminen ja perille toimittaminen.

Pidättäjävallat myöntävät kaikki helpotukset sotavangeille tarkoitettujen tai heidän antamiensa asiakirjojen, erityisesti valtakirjojen ja testamenttien perille toimittamiseen suojelijavallan tai 123 artiklassa tarkoitetun sotavankien keskustoimiston välityksellä.

Joka tapauksessa tulee sotavankien saada pidättäjävalloilta helpotuksia näiden asiakirjain laatimiseen; erittäinkin on sanottujen valtain annettava heille lupa neuvotella lakimiehen kanssa ja ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin heidän nimikirjoituksensa oikeaksi todistuttamiseksi.

III osa.

Vankeus. VI alaosasto. Sotavankien suhteet viranomaisiin.

I luku.

Sotavankien valitukset vankeusoloista.

78 artikla.
Valitukset ja anomukset.

Sotavangeilla on oikeus tehdä viranomaisille, joiden vallassa he ovat, valituksia niiden vankeusolojen suhteen, joissa he joutuvat elämään.

Heillä on myös rajoitukseton oikeus kääntyä joko luottamusmiehen välityksellä tai, jos he pitävät sitä tarpeellisena, suoraankin suojelijavaltain edustajien puoleen osoittaakseen näille ne kohdat, joiden osalta heillä on tehtävänä valituksia vankeusoloista.

Näitä anomuksia ja valituksia ei ole rajoitettava eikä luettava 71 artiklassa mainittuun kirjeenvaihto-osuuteen sisältyväksi. Ne on toimitettava perille kiireellisesti. Niiden johdosta älköön määrättäkö mitään rangaistuksia, vaikka ne havaittaisiin aiheettomiksi.

Luottamusmiehet saavat suojelijavaltain edustajille lähettää määräajoin kertomuksia tilanteesta leireissä ja sotavankien tarpeista.

II luku.

Sotavankien edustajat.

79 artikla.
Valinta.

Kaikissa paikoissa, missä on sotavankeja, lukuun ottamatta niitä, joissa on upseereita, sotavangit valitsevat vapaasti ja salaisin äänestyksin, joka kuudes kuukausi sekä niinikään toimen joutuessa avoimeksi, luottamusmiehiä, joiden tehtävänä on edustaa heitä sotilasviranomaisten, suojelijavaltain, Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ja jokaisen muun järjestön luona, joka avustaa vankeja. Nämä luottamusmiehet voidaan valita uudelleen.

Upseerien ja heihin verrattavien sotavankien leireissä sekä sekaluontoisissa leireissä korkeimman arvoasteen vanhin sotavankiupseeri on tunnustettava luottamusmieheksi. Upseerileireissä on hänen apunaan oleva yksi tai useampia upseerien valitsemia neuvonantajia; sekaluontoisissa leireissä on nämä avustajat muiden kuin upseerivankien valittava keskuudestaan.

Sotavankien työleireissä on samaa kansallisuutta olevat sotavankiupseerit asetettava täyttämään sotavangeille kuuluvia leirin hallintotehtäviä. Lisäksi voidaan nämä upseerit valita luottamusmiesten toimiin tämän artiklan ensimmäisen kappaleen määräysten mukaisesti. Siinä tapauksessa on luottamusmiehen avustajat valittava muiden kuin upseerivankien keskuudesta.

Jokaisen luottamusmieheksi valitun tulee saada pidättäjävallan hyväksyminen, ennenkuin hän voi ryhtyä toimeensa. Jos pidättäjävalta kieltäytyy hyväksymästä vankitovereittensa valitsemaa sotavankia, sen on suojelijavallalle ilmoitettava kieltäytymisensä syyt.

Luottamusmiehellä tulee joka tapauksessa olla sama kansallisuus, kieli ja tottumukset kuin niillä vangeilla, joita hän edustaa. Niin muodoin sotavangeilla, jotka on kansallisuutensa, kielensä ja tottumustensa mukaan jaettu leirin eri osastoihin, on oleva jokaisen osaston kohdalta oma luottamusmiehensä tämän artiklan edellä olevien kappaleiden määräysten mukaisesti.

80 artikla.
Tehtävät.

Luottamusmiesten on edistettävä sotavankien ruumiillista ja henkistä hyvinvointia.

Jos sotavangit päättävät toteuttaa keskinäisen avustusjärjestelmän, kuuluu tällaisen järjestäminen erityisesti luottamusmiesten toimivaltaan niiden erikoistehtävien ohella, joita heille muissa tämän sopimuksen määräyksissä uskotaan.

Luottamusmiehet eivät ole pelkästään virkansa nojalla vastuussa sotavankien tekemistä rikkomuksista.

81 artikla.
Erikoisoikeudet.

Luottamusmiehiä ei saa pakottaa muuhun työhön, jos heidän tehtävänsä täyttäminen sen johdosta vaikeutuisi.

Luottamusmiehet voivat sotavankien keskuudesta ottaa itselleen tarvitsemansa apulaiset. Heille on suotava kaikki aineelliset helpotukset ja erittäinkin tiettyjä liikkumisvapauksia, jotka ovat tarpeen heidän tehtävänsä täyttämiseksi (käynnit työkuntien luona, avustuslähetysten vastaanotto jne.).

Luottamusmiehillä on oikeus käydä huoneissa, joihin on eristetty sotavankeja, ja näillä on oikeus vapaasti neuvotella luottamusmiestensä kanssa.

Niinikään on luottamusmiehille suotava kaikki helpotukset, mitä tulee posti- ja lennätinyhteyksiin pidättäjävallan viranomaisten, suojelijavaltain, Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ja niiden valtuutettujen, lääkinnöllisten sekakomiteain sekä sotavankeja avustavien järjestöjen kanssa. Työkuntien luottamusmiehillä on oleva samat helpotukset yhteyksiä varten pääleirin luottamusmieheen. Näitä yhteyksiä älköön rajoitettako älköönkä niitä luettako 71 artiklassa mainittuun osuuteen.

Ketään luottamusmiestä ei voida siirtää toisaalle varaamatta hänelle kohtuuden mukaan tarvitsemaansa aikaa seuraajansa perehdyttämiseksi vireillä oleviin asioihin.

Erottamisen tapahtuessa on sellaisen päätöksen perusteet tiedoitettava suojelijavallalle.

III luku.

Rangaistukset ja kurinpidolliset seuraamukset. I. Yleiset määräykset.

82 artikla.
Sovellettava lainsäädäntö.

Sotavangit ovat niiden lakien, asetusten ja yleisten määräysten alaisia, joita noudatetaan pidättäjävallan sotavoimissa. Sellaisella vallalla on oikeus ryhtyä oikeudellisiin ja kurinpidollisiin toimenpiteisiin sellaisen sotavangin suhteen, joka on rikkonut näitä lakeja, asetuksia tai yleisiä määräyksiä. Kuitenkaan ei mikään tämän luvun säännösten vastainen syyte tai seuraamus ole sallittu.

Jos lait, asetukset tai yleiset määräykset selittävät rangaistaviksi sotavankien tekoja, vaikka samat teot pidättäjävallan sotavoimien jäsenten tekeminä jäävät rankaisematta, sellaiset teot saattavat aiheuttaa vain kurinpidollisen seuraamuksen.

83 artikla.
Valinta, kurinpidollisen ja oikeudellisen menettelyn välillä.

Milloin kysymys on siitä, onko sotavangin tekemästä rikoksesta rangaistus määrättävä kurinpidollisessa tai oikeudellisessa menettelyssä, pidättäjävalta huolehtii siitä, että asianomaiset viranomaiset noudattavat mitä suurinta lempeyttä kysymystä ratkaistessaan ja mahdollisuuden mukaan turvautuvat ennemmin kurinpidollisiin toimenpiteisiin kuin syytteen ajamiseen tuomioistuimessa.

84 artikla.
Tuomioistuimet.

Ainoastaan sotatuomioistuimilla on valta sotavangin tuomitsemiseen, ellei pidättäjävallan lainsäädännössä nimenomaan oikeuteta siviilituomioistuimia tuomitsemaan tämän vallan aseellisissa voimissa palvelevaa henkilöä samanlaisesta rikoksesta, mistä sotavankia syytetään.

Missään tapauksessa ei sotavankia ole saatettava minkään sellaisen tuomioistuimen tutkittavaksi, joka ei riippumattomuuden ja puolueettomuuden suhteen tarjoa olennaisia, yleisesti tunnustettuja takeita ja jonka menettely ei erittäinkään turvaa 105 artiklassa tarkoitettuja oikeuksia ja keinoja puolustautumiseen.

85 artikla.
Ennen vangiksi joutumista tehdyt rikkomukset.

Sotavangit, joita pidättäjävallan lainsäädännön nojalla syytetään ennen vangiksi joutumistaan tekemistään rikoksista, pysyvät, vaikka heidät tuomittaisiinkin, osallisina tästä sopimuksesta johtuvaan suojaan.

86 artikla.
"Non bis in idem".

Sotavankia voidaan rangaista vain kerran samasta teosta tai saman syytekohdan perusteella.

87 artikla.
Rangaistukset.

Pidättäjävallan sotilasviranomaiset tai tuomioistuimet eivät voi määrätä sotavangeille muita kuin sellaisia rangaistuksia, jotka voivat kohdata tämän vallan aseellisina voimina palvelevaa samanlaisesta teosta.

Rangaistusta määrätessään on pidättäjävallan tuomioistuinten ja viranomaisten mahdollisimman suuressa määrin otettava huomioon se seikka, ettei syytetty, koska hän ei ole pidättäjävallan kansalainen, ole sidottu siihen minkäänlaisin uskollisuusvelvoituksin ja että hän on sen vallassa hänen omasta tahdostaan riippumattomien olosuhteiden johdosta. Niillä on oikeus vapaasti lieventää vangin syyksi väitetystä teosta seuraavaa rangaistusta eivätkä ne tällöin ole velvolliset soveltamaan tämän rangaistuksen vähintä määrää.

Kiellettyjä ovat kaikki yhteisrangaistukset yksilöllisistä teoista, kaikki ruumiinrangaistukset, kaikki sulkemiset huoneisiin, joihin päivänvalo ei pääse, sekä yleensä kaikenlaatuinen kidutus ja julmuus.

Myöskään ei pidättäjävalta saa keneltäkään sotavangilta riistää hänen arvoaan eikä estää häntä käyttämästä arvonmerkkejään.

88 artikla.
Rangaistusten täytäntöönpano.

Sotavankeina olevia upseereja, aliupseereja tai sotilaita, jotka kärsivät kurinpidollista tai oikeuden määräämää rangaistusta, ei ole kohdeltava ankarammin kuin saadaan kohdella samaa rangaistusta kärsiviä pidättäjävallan aseellisissa voimissa palvelevia henkilöitä, joilla on vastaava sotilasarvo.

Naispuolisia sotavankeja ei saa tuomita ankarampaan rangaistukseen tai, heidän kärsiessään rangaistusta, kohdella ankarammin kuin pidättäjävallan sotavoimiin kuuluvia naisia, joita on rangaistu samanlaisesta rikkomuksesta.

Missään tapauksessa ei naispuolisia sotavankeja ei saa tuomita ankarampaan rangaistukseen tai, heidän kärsiessään rangaistusta, kohdella ankarammin kuin pidättäjävallan sotavoimiin kuuluvaa mieshenkilöä, jota on rangaistu samanlaisesta rikkomuksesta.

Sotavankeja ei saa sen jälkeen, kun he ovat kärsineet heille kurinpidollista tai oikeudellista tietä määrätyt rangaistukset, kohdella toisin kuin muitakaan vankeja.

III luku.

Rangaistukset ja kurinpidolliset seuraamukset. II. Kurinpidolliset seuraamukset.

89 artikla.
Yleistä. I. Rangaistuksen luonne.

Sotavankeihin sovellettavat kurinpitorangaistukset ovat:

1) sakko, joka ei saa nousta enempään kuin 50 prosenttiin 60 ja 62 artiklassa tarkoitetuista palkan ennakosta ja työpalkasta eikä näin laskettuna käsittää pitempää aikaa kuin kolmekymmentä päivää;

2) niiden erikoisetujen lakkauttaminen, jotka on myönnetty lisänä tämän sopimuksen mukaiseen kohteluun;

3) työtä vuorotta, enintään kaksi tuntia päivässä;

4) aresti.

Kuitenkaan ei 3) kohdassa mainittua rangaistusta saa soveltaa upseereihin.

Missään tapauksessa eivät kurinpitorangaistukset saa olla epäinhimillisiä, raakoja tai sotavankien terveydelle vahingollisia.

90 artikla.
II. Rangaistusten pituus.

Saman rangaistuksen pituus ei milloinkaan saa olla kolmeakymmentä päivää pitempi. Kun kysymys on kurinpitorikkomuksesta, on ennen asian käsittelyä tai rangaistuksen määräämistä tutkintavankeudessa kulunut aika vähennettävä määrätystä rangaistuksesta.

Edellä mainittua kolmenkymmenen päivän aikaa ei saa ylittää siinäkään tapauksessa, että vangin on silloin, kun hänen asiaansa käsitellään, kurinpidollisesti vastattava useista rikkomuksista, olkootpa nämä toisiinsa liittyviä tai eivät.

Kurinpitoasiassa annetun päätöksen ja sen täytäntöönpanon välillä ei saa kulua aikaa enemmän kuin kuukausi.

Kun sotavanki tuomitaan uuteen kurinpitorangaistukseen, tulee kunkin rangaistuksen täytäntöönpanon välillä kulua vähintään kolmen päivän aika, milloin jokin rangaistus käsittää kymmenen päivää tai enemmän.

91 artikla.
Pakeneminen. I. Onnistunut pako.

Sotavangin pakoa on seuraavissa tapauksissa pidettävä onnistuneena:

1) hän on saavuttanut sen vallan, josta hän on riippuvainen, tai tämän liittolaisvallan sotavoimat;

2) hän on jättänyt taakseen alueen, joka on pidättäjävallan tai tämän liittolaisvallan valtaan alistettu;

3) hän on saavuttanut pidättäjävallan aluevesillä olevan laivan, joka kulkee sen vallan lipun suojassa, josta hän on riippuvainen, tai tämän liittolaisvallan lipuin, edellyttäen ettei sanottua laivaa ole alistettu pidättäjävallan valtaan.

Sotavankeja, jotka heidän pakonsa tämän artiklan mukaisessa merkityksessä onnistuttua joutuvat uudelleen vangeiksi, ei saa tuomita mihinkään rangaistukseen heidän aikaisemman pakonsa johdosta.

92 artikla.
II. Onnistumaton pako.

Sotavankia, joka on yrittänyt paeta ja joka on saatu kiinni ennen kuin hänen pakonsa on onnistunut 91 artiklan mukaisessa merkityksessä, ei saa tämän teon johdosta uusimistapauksessakaan tuomita muuhun kuin kurinpitorangaistukseen.

Kiinni saatu vanki on niin pian kuin mahdollista luovutettava asianomaisille sotilasviranomaisille.

Poiketen 88 artiklan neljännestä kappaleesta voidaan sotavangit, joita on rangaistu onnistumattoman paon johdosta, panna erikoisvalvonnan alaisiksi, ehdoin kuitenkin, ettei siten haitata heidän terveyttään, että heitä silloin pidetään sotavankien leirissä ja ettei siten kumota mitään tämän sopimuksen heille suomista takeista.

93 artikla.
III. Liitännäisrikokset.

Pakenemista tai pakenemisen yritystä, vaikka kysymys olisikin uusimisesta, ei ole pidettävä raskauttavana asianhaarana, kun sotavanki on saatettu tuomioistuimen tutkittavaksi paon tai pakoyrityksen aikana tekemästään rikoksesta.

Sen mukaisesti kuin on sanottu 83 artiklassa saattavat sotavankien tekemät rikokset, jotka on tehty ainoastaan heidän pakonsa helpottamiseksi ja jotka eivät ole sisältäneet minkäänlaista henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa, olkoonkin että teko kohdistuu julkiseen omaisuuteen tai käsittää varkauden hyötymistarkoituksetta, väärien asiakirjojen valmistamisen ja käytön tai siviilivaatteiden kantamisen, antaa aihetta ainoastaan kurinpitorangaistukseen.

Sotavangit, jotka ovat paon tai pakoyrityksen suhteen olleet yhteistoiminnassa, voivat sen johdosta saada vain kurinpitorangaistuksen.

94 artikla.
IV. Ilmoitus vangin kiinnisaamisesta.

Jos paennut sotavanki on saatu kiinni, on siitä 122 artiklassa mainitussa järjestyksessä ilmoitettava sille vallalle, josta hän on riippuvainen, mikäli hänen paostaankin oli ilmoitettu.

95 artikla.
Menettely. I. Tutkintavankeus.

Kurinpitorikkomuksista syytettyjä sotavankeja ei saa päätöstä odotettaessa pitää tutkintavankeudessa, ellei samaa menettelyä noudateta pidättäjävallan aseellisissa voimissa palveleviin nähden samanlaisesta rikkomuksesta tai ellei sitä ole pidettävä tärkeänä järjestyksen ja kurin säilyttämiseksi leirissä.

Kaikkien sotavankien kohdalta on kurinpitorikkomuksesta aiheutuvan tutkintavankeuden aika supistettava ehdottomaan vähimmäismäärään eikä se saa ylittää neljäätoista päivää.

Tämän luvun 97 ja 98 artiklain määräyksiä on sovellettava sotavankeihin, jotka kurinpitorikkomusten johdosta ovat tutkintavankeudessa.

96 artikla.
II. Asianomaiset viranomaiset ja puolustautumisoikeus.

Teot, joilla on loukattu kuria, on tutkittava välittömästi.

Mikäli muuta ei johdu tuomioistuinten ja ylempien sotilasviranomaisten toimivallasta, saattaa kurinpitorangaistuksen määrätä vain upseeri, jossa leirin komentajana on kurinpitovaltuus, tai hänen sijaisenaan oleva vastuunalainen upseeri tai se, jolle hän on siirtänyt valtuutensa.

Missään tapauksessa ei näitä valtuuksia voida siirtää sotavangille eikä vanki saa käyttää sellaisia valtuuksia.

Ennen kuripitorangaistuksen tuomitsemista on syytettynä olevalle sotavangille tarkoin ilmoitettava ne teot, joista häntä syytetään. Hänelle on varattava tilaisuus käyttäytymisensä selittämiseen ja puolustautumiseen. Hänellä on oikeus kuulustuttaa todistajia ja tarvittaessa turvautua kykenevän tulkin apuun. Päätös on ilmoitettava sotavangille ja luottamusmiehelle.

Leirin komentajan on pidettävä tuomituista kurinpitorangaistuksista luetteloa, jota suojelijavallan edustajien on saatava tarkastaa.

97 artikla.
Rangaistusten täytäntöönpano. I. Huoneet.

Sotavankeja älköön missään tapauksessa siirrettäkö rangaistuslaitoksiin (vankiloihin, kuritushuoneisiin, pakkotyölaitoksiin jne.) kärsimään kurinpitorangaistusta.

Huoneiden, joissa sotavangit kärsivät kurinpitorangaistusta, tulee olla 25 artiklassa tarkoitettujen terveydenhoitovaatimusten mukaiset. Rangaistukseen tuomitulle sotavangille on tehtävä mahdolliseksi pitää itsensä puhtaana 29 artiklan määräysten mukaan.

Upseerit ja heihin verrattavat eivät saa olla pidätettyinä samoissa huoneissa kuin aliupseerit ja sotamiehet.

Naispuoliset sotavangit, jotka kärsivät kurinpitorangaistusta, on pidettävä erillään miehistä ja heidän välitön valvontansa on uskottava naishenkilöille.

98 artikla.
II. Tärkeimmät takeet.

Kurinpitorangaistuksen johdosta pidätettyinä olevat sotavangit saavat edelleen hyväkseen tämän sopimuksen säännöksistä johtuvan turvan, mikäli ne eivät itse pidättämisen johdosta käy soveltumattomiksi. Kuitenkaan ei heitä missään tapauksessa voida erottaa 78 ja 126 artiklaan perustuvista eduista.

Kurinpitorangaistukseen tuomituilta sotavangeilta ei voida riistää heidän arvoonsa perustuvia etuoikeuksia.

Kurinpitorangaistukseen tuomituilla sotavangeilla tulee olla päivittäin tilaisuus ruumiinliikuntoon ja ulkoilmassa oleskeluun vähintään kahden tunnin aikana.

Heillä on oikeus olla pyynnöstään läsnä päivittäisessä lääkärintarkastuksessa; heille on annettava terveydentilansa vaatimaa hoitoa ja heidät on tarvittaessa siirrettävä eristämispaikan sairassuojaan taikka sairaalaan.

Heillä on oikeus lukea ja kirjoittaa sekä lähettää ja vastaanottaa kirjeitä. Sitä vastoin voidaan paketit ja rahalähetykset jättää heille antamatta ennen kuin rangaistusaika on päättynyt; ne on tätä odotettaessa annettava luottamusmiehelle, joka luovuttaa paketeissa olevat pilaantuvat ruokatavarat sairassuojalle.

III luku.

Rangaistukset ja kurinpidolliset seuraamukset. III. Oikeudenkäynnit.

99 artikla.
Pääsäännöt. I. Yleiset periaatteet.

Ketään sotavankia ei voida syyttää tai tuomita teosta, jota ei ole nimenomaan kielletty sen tekemispäivänä voimassa olevassa pidättäjävallan lainsäädännössä tai kansainvälisessä oikeudessa.

Minkäänlaista henkistä tai ruumiillista painostusta ei saa kohdistaa sotavankiin hänen taivuttamisekseen tunnustamaan syyllisyytensä siihen tekoon, josta häntä syytetään.

Ketään sotavankia ei voida tuomita, ellei hänellä ole ollut tilaisuutta puolustautumiseen ja häntä ole avustanut kykenevä puolustaja.

100 artikla.
II. Kuolemanrangaistus.

Sotavangeille ja suojelijavalloille on mahdollisimman pian ilmoitettava, mistä rikoksista saattaa pidättäjävallan lainsäädännön mukaan seurata kuolemanrangaistus.

Myöhemmin ei mistään rikoksesta voida säätää seuraamukseksi kuolemanrangaistusta sen vallan suostumuksetta, josta vangit ovat riippuvaisia.

Vankia ei voida tuomita kuolemaan, ellei tuomioistuimen huomiota ole 87 artiklan toisen kappaleen mukaan erityisesti kiinnitetty siihen seikkaan, ettei syytetty, koska hän ei ole pidättäjävallan kansalainen, ole siihen sidottu minkäänlaisin uskollisuusvelvoituksin ja että hän on sen vallassa hänen omasta tahdostaan riippumattomien olosuhteiden johdosta.

101 artikla.
III. Kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoa koskeva määräaika.

Kun sotavanki on tuomittu kuolemaan, ei tuomiota saa panna täytäntöön ennen kuin kuusi kuukautta on kulunut siitä, kun 107 artiklassa tarkoitettu yksityiskohtainen tiedoitus on saapunut suojelijavallalle ilmoitetun osoitteen mukaan lähetettynä.

102 artikla.
Menettely. I. Tuomion pätevyyden edellytykset.

Sotavanki voidaan katsoa pätevästi tuomituksi ainoastaan, jos tuomion on antanut sama tuomioistuin ja noudattaen samaa menettelyä kuin siinäkin tapauksessa, että kysymys olisi ollut pidättäjävallan sotavoimiin kuuluvasta henkilöstä, ja edellyttäen lisäksi, että tämän luvun määräyksiä on noudatettu.

103 artikla.
II. Tutkintavankeus (sen vähentäminen ja järjestely).

Jokainen sotavankeja koskeva oikeudellinen tutkinta on toimitettava niin joutuisasti kuin olosuhteet sen sallivat ja sillä tavoin että oikeudenkäynti tapahtuu mahdollisimman aikaisin. Ketään sotavankia ei saa pitää tutkintavankeudessa, ellei sellainen toimenpide ole sovellettavissa myös pidättäjävallan aseellisissa voimissa palveleviin samanlaisten rikkomusten johdosta tai ellei kansallisen turvallisuuden etu sitä vaadi. Tämä tutkintavankeus ei missään tapauksessa saa kestää kolmea kuukautta kauemmin.

Sotavangin tutkintavankeuden aika on vähennettävä sen vapausrangaistuksen ajasta, johon hänet tuomitaan; se on otettava lukuun rangaistusta määrättäessä.

Tutkintavankeutensa aikana sotavangit saavat edelleen hyväkseen tämän luvun 97 ja 98 artiklassa johtuvan turvan.

104 artikla.
III. Ilmoitus oikeudenkäynnistä.

Joka kerran kun pidättäjävalta on päättynyt nostaa syytteen sotavankia vastaan; sen on ilmoitettava siitä suojelijavallalle niin pian kuin mahdollista ja ainakin kolmea viikkoa ennen kuin syytettä ryhdytään oikeudessa käsittelemään. Tämä määräaika ei ala kulua ennen kuin sanottu ilmoitus on saapunut suojelijavallalle lähetettynä sillä osoitteella, jonka se on etukäteen ilmoittanut pidättäjävallalle.

Tämän ilmoituksen tulee sisältää seuraavat tiedot:

1) sotavangin nimi ja etunimet, hänen arvonsa, matrikkeli-(kantakortti-) numeronsa, syntymäaikansa ja hänellä ehkä oleva ammattinsa;

2) eristämis- ja pidättämispaikka;

3) syytekohta tai -kohdat eriteltyinä (maininnoin syytteen perusteena olevista rangaistussäännöksistä);

4) asiaa käsittelevän tuomioistuimen nimi sekä ensimmäisen oikeudenistunnon paikka ja aika.

Sama ilmoitus on pidättäjävallan annettava sotavangin luottamusmiehelle.

Ellei silloin, kun syytettä olisi ryhdyttävä oikeudessa käsittelemään, selvitystä esitetä siitä, että suojelijavalta, sotavanki ja asianomainen luottamusmies ovat saaneet edellä mainitun ilmoituksen vähintään kolme viikkoa ennen oikeuden istuntoa, on juttu, syytettä enemmälti käsittelemättä, lykättävä toiseen oikeuden istuntoon.

105 artikla.
IV. Puolustautumisoikeudet ja -keinot.

Sotavangilla on oikeus käyttää avustajanaan jotakin vankitoveriaan, saada oman valintansa mukaan puolustajakseen kykenevä asianajaja, haastattaa todistajia ja turvautua, jos hän katsoo sen tarpeelliseksi, pätevän tulkin apuun. Näistä oikeuksista on pidättäjävallan hyvissä ajoin ennen oikeuden istuntoa ilmoitettava hänelle.

Jos sotavanki ei ole valinnut puolustajaa, suojelijavalta toimittaa sen hänelle; tätä varten on sanotulla vallalla oleva käytettävänään vähintään viikon aika. Suojelijavallan pyynnöstä on pidättäjävallan annettava sille luettelo henkilöistä, jotka ovat kykeneviä huolehtimaan puolustuksesta. Siinä tapauksessa, ettei sotavanki eikä suojelijavaltakaan ole valinnut puolustajaa, pidättäjävallan on määrättävä kykenevä asianajaja puolustamaan syytettyä.

Syytetyn puolustuksen valmistamiseen on puolustajalla oleva käytettävänään vähintään kahden viikon aika ennen ensimmäistä oikeuden istuntoa, ja on hänelle myös myönnettävä tarpeelliset helpotukset; erittäinkin tulee hänen saada vapaasti käydä syytetyn luona ja keskustella hänen kanssaan todistajain olematta saapuvilla. Hän voi keskustella kaikkien syytettyä puolustavien todistajien kanssa, sotavangit niihin luettuina. Nämä helpotukset ovat olevat hänen käytettävinään kunnes muutoksenhakua koskevat määräajat ovat päättyneet.

Syytettynä olevan sotavangin tulee saada hyvissä ajoin ennen ensimmäistä oikeuden istuntoa tiedokseen, sellaisella kielellä jota hän ymmärtää, syytekirja samoin kuin myös asiakirjat, jotka on yleensä annettava hänelle tiedoksi pidättäjävallan sotavoimiin nähden voimassa olevien lakien mukaisesti. Samanlainen tiedoksiantaminen on samoin edellytyksin toimitettava hänen puolustajalleen.

Suojelijavallan edustajalla on oikeus olla läsnä oikeuden istunnossa paitsi milloin tämä poikkeuksellisesti on ollut pidettävä suljetuin ovin valtion turvallisuusedun vuoksi; tässä tapauksessa pidättäjävalta ilmoittaa siitä suojelijavallalle.

106 artikla.
V. Muutoksenhaku.

Jokaisella sotavangilla on oikeus, samoin edellytyksin kuin pidättäjävallan aseellisissa voimissa palvelevilla tehdä valitus ja käyttää hyväkseen kaikkia muitakin muutoksenhakukeinoja ylintä oikeusastetta myöten sellaisen tuomion johdosta, joka on kohdistunut häneen. Hänelle on annettava täydellinen selko muutoksenhakuoikeuksistaan ja niiden käyttämisessä noudatettavista määräajoista.

107 artikla.
VI. Tuomioiden tiedoksiantaminen.

Jokainen sotavankiin kohdistunut tuomio on viipymättä saatettava suojelijavallan tietoon lyhykäisenä tiedoituksena, josta niinikään ilmenee, onko sotavangilla oikeus hakea muutosta valittamalla tai muulla tavoin. Tällainen tiedoksiantaminen on toimitettava myös asianomaiselle luottamusmiehelle. Niinikään on tuomiosta, ellei sitä ole julistettu hänen läsnä ollessaan, annettava tieto sotavangille sellaisella kielellä, jota hän ymmärtää. Sitä paitsi on pidättäjävallan viipymättä ilmoitettava suojelijavallalle, onko sotavanki päättänyt käyttää tai olla käyttämättä muutoksenhakuoikeuttaan.

Sen lisäksi, milloin tuomio on käynyt lopulliseksi ja, jos kysymys on kuolemanrangaistuksesta, milloin tuomio on julistettu ensimmäisessä oikeusasteessa, pidättäjävallan on niin pian kuin mahdollista osoitettava suojelijavallalle yksityiskohtainen tiedoitus, joka sisältää:

1) tuomion tarkan sanamuodon;

2) kertoelman valmistavasta tutkinnasta ja oikeudessa tapahtuneesta käsittelystä mainiten erityisesti, mitä syyte ja puolustus sisältävät;

3) ilmoituksen, kun sellaisesta tapauksesta on kysymys, siitä rangaistuslaitoksesta, jossa rangaistus on kärsittävä.

Edellä olevissa kappaleissa tarkoitetut ilmoitukset on tehtävä suojelijavallalle sitä osoitetta käyttäen, jonka tämä on etukäteen saattanut pidättäjävallan tietoon.

108 artikla.
Rangaistuksen täytäntöönpano. Vankilajärjestys.

Rangaistukset, joihin sotavangit on tuomittu säännönmukaisesti ja täytäntöönpanokelpoisiksi tulleilla tuomioilla, on kärsittävä samoissa laitoksissa ja olosuhteissa kuin kysymyksen ollessa pidättäjävallan aseellisissa voimissa palvelevista. Näiden olosuhteiden tulee joka tapauksessa olla sopusoinnussa terveydenhoidon ja inhimillisyyden vaatimusten kanssa.

Naispuolinen sotavanki, joka joutuu kärsimään siten määrättyä rangaistusta, on sijoitettava erilliseen huoneeseen ja alistettava naishenkilöiden suorittamaan valvontaan.

Vapausrangaistukseen tuomitut sotavangit saavat joka tapauksessa hyväkseen tämän sopimuksen 78 ja 126 artiklasta johtuvat edut. Lisäksi heillä on oikeus vastaanottaa ja lähettää kirjeitä ja kortteja, vastaanottaa ainakin yksi avustuspaketti kuukaudessa ja säännönmukaisesti saada ruumiinliikuntoa ulkoilmassa; heillä on oikeus saada terveydentilansa vaatimaa lääkärinhoitoa sekä pyytämäänsä hengellistä apua. Mikäli heille on määrättävä rangaistuksia, niiden tulee olla sopusoinnussa 87 artiklan kolmannen kappaleen määräysten kanssa.

IV osa.

Vankeuden päättyminen. I alaosasto. Välitön kotiuttaminen sekä puolueettoman maan hoitoon sijoittaminen.

109 artikla.
Yleistä.

Selkkauksen osapuolet ovat velvolliset, mikäli tämän artiklan kolmannessa kappaleessa ei toisin määrätä, palauttamaan maihinsa vaikeasti sairaat ja vaikeasti haavoittuneet sotavangit, heidän lukumääräänsä ja arvoonsa katsomatta sekä pidettyään huolta heidän saamisestaan sellaiseen tilaan, että heidät voidaan kuljettaa, sen mukaan kuin seuraavan artiklan ensimmäisessä kappaleessa tarkemmin sanotaan.

Vihollisuuksien kestäessä selkkauksen osapuolet tekevät voitavansa, yhteistoimin asianomaisten puolueettomien valtain kanssa, sijoittaakseen seuraavan artiklan toisessa kappaleessa tarkoitetut haavoittuneet ja sairaat sotavangit puolueettoman maan hoitoon; ne voivat lisäksi tehdä sopimuksia kauan vankeudessa olleiden terveiden sotavankien välittömästä kotiuttamisesta tai eristämisestä puolueettomaan maahan.

Ketään haavoittunutta tai sairasta sotavankia, joka tämän artiklan ensimmäisen kappaleen mukaan olisi kotiutettavissa, ei saa vastoin hänen tahtoaan kotiuttaa vihollisuuksien jatkuessa.

110 artikla.
Välitöntä kotiuttamista sekä hoitoon uskomista koskevat tapaukset.

Välittömästi on kotiutettava:

1) parantumattomasti haavoittuneet ja sairaat, joiden henkinen tai ruumiillinen kunto näyttää huomattavasti alentuneen;

2) haavoittuneet ja sairaat, jotka lääkärin arvion mukaan eivät voi parantua vuoden kuluessa, joiden tila vaatii hoitoa ja joiden henkinen tai ruumiillinen kunto näyttää huomattavasti alentuneen;

3) parantuneet, haavoittuneet ja sairaat, joiden henkinen ja ruumiillinen kunto näyttää huomattavasti ja pysyväisesti alentuneen.

Puolueettoman maan hoitoon voidaan sijoittaa:

1) haavoittuneet ja sairaat, joiden parantuminen on odotettavissa haavoittumista tai sairauden alkamista lähinnä seuraavan vuoden kuluessa, jos puolueettomassa maassa saatavan hoidon voidaan edellyttää varmistavan ja jouduttavan parantumista;

2) sotavangit, joiden henkinen tai ruumiillinen terveys lääkärin arvion mukaan joutuu vakavan uhan alaiseksi vankeuden edelleen jatkuessa, mutta jotka voisivat välttää tämän uhan puolueettoman maan hoitoon sijoittamisella.

Ehdot, jotka puolueettoman maan hoitoon sijoitettujen sotavankien tulee täyttää, jotta heidät voitaisiin kotiuttaa, samoin kuin heidän asemansa on vahvistettava asianomaisten valtain välisin sopimuksin. Yleensä on puolueettoman maan hoitoon sijoitetut sotavangit vapautettava, jos he kuuluvat johonkin seuraavista ryhmistä:

1) ne, joiden terveydentila on huonontunut välittömän kotiuttamisen edellytyksiä vastaavaksi;

2) ne, joiden henkinen tai ruumiillinen kunto pysyy hoidonkin jälkeen huomattavasti alentuneena.

Mikäli asianomaisten selkkauksen osapuolten kesken ei ole tehty erikoissopimuksia niiden työkyvyttömyys- ja sairaustapausten määrittelemiseksi, jotka aiheuttavat välittömän kotiuttamisen tai puolueettoman maan hoitoon sijoittamisen, nämä tapaukset on vahvistettava niiden periaatteiden mukaisesti, jotka sisältyvät tähän sopimukseen liitettyihin välitöntä kotiuttamista ja puolueettoman maan hoitoon sijoittamista koskevaan mallisopimukseen sekä lääkinnöllisiä sekakomissioita koskevaan ohjesääntöön.

111 artikla.
Puolueettomaan maahan eristäminen.

Pidättäjävalta, se valta, josta sotavangit ovat riippuvaisia sekä molempien mainittujen valtain hyväksymä puolueeton valta tekevät voitavansa sellaisten sopimusten aikaansaamiseksi, joissa sallitaan sotavankien eristäminen sanotun puolueettoman maan alueelle vihollisuuksien lakkaamiseen saakka.

112 artikla.
Lääkinnölliset sekakomissiot.

Kun vihollisuudet ovat alkaneet, on lääkinnöllisiä sekakomiteoita asetettava tarkastamaan sairaita ja haavoittuneita sotavankeja ja tekemään kaikkia asian vaatimia päätöksiä heidän suhteensa. Näiden komissioiden asettaminen, tehtävät ja toiminta määräytyy tämän sopimuksen liitteenä olevan ohjesäännön määräysten mukaan.

Kuitenkin voidaan sellaiset sotavangit, jotka pidättäjävallan lääkintöviranomaisten käsityksen mukaan ilmeisesti ovat vaikeasti haavoittuneita tai vaikeasti sairaita, kotiuttaa, vaikkei lääkinnöllinen sekakomissio ole heitä tarkastanut.

113 artikla.
Lääkinnöllisten sekakomissioiden tarkastettavat vangit.

Paitsi pidättäjävallan lääkintöviranomaisten määräämät saavat myös seuraaviin ryhmiin kuuluvat haavoittuneet ja sairaat sotavangit ilmoittautua lääkinnöllisten sekakomissioiden tarkastettaviksi:

1) haavoittuneet ja sairaat, kun tarkastusta on ehdottanut heidän kansalaisuuttaan tai sellaisen selkkauksen osapuoliin kuuluvan vallan kansalaisuutta oleva lääkäri, joka on sen vallan liittolainen, josta he ovat riippuvaisia, edellyttäen että lääkäri harjoittaa tointaan leirissä;

2) haavoittuneet ja sairaat, jotka heidän luottamusmiehensä on ehdottanut;

3) haavoittuneet ja sairaat, kun tarkastusta on ehdottanut se valta, josta he ovat riippuvaisia, taikka tämän vallan tunnustama järjestö, joka avustaa vankeja.

Sotavangit, jotka eivät kuulu mihinkään edellä mainituista ryhmistä, saavat siitä huolimatta ilmoittautua lääkinnöllisten sekakomissioiden tarkastettaviksi, mutta heidät tarkastetaan vasta mainittuihin ryhmiin kuuluvien jälkeen.

Lääkinnöllisen sekakomission tarkastettavina olevien sotavankien kansalaisuutta oleva lääkäri sekä heidän luottamusmiehensä ovat oikeutetut olemaan läsnä tarkastuksessa.

114 artikla.
Tapaturman uhreiksi joutuneet vangit.

Sotavangit, joita on kohdannut tapaturma, vapaaehtoisesti itseään haavoittaneita siis lukuun ottamatta, pääsevät, mitä tulee kotiuttamiseen ja puolueettoman vallan hoitoon sijoittamiseen, osallisiksi tämän sopimuksen suomista eduista.

115 artikla.
Rangaistusta kärsivät vangit.

Ketään kurinpitorangaistukseen tuomittua sotavankia, joka täyttää kotiuttamisen tai puolueettoman maan hoitoon sijoittamisen ehdot, ei voida pidättää sen johdosta, ettei hän ole kärsinyt rangaistustaan.

Sotavangit, joita syytetään tai jotka on tuomittava oikeudessa ja jotka voitaisiin määrätä kotiutettaviksi tai puolueettomaan maahan sijoitettaviksi, saavat hyväkseen sanotut toimenpiteet ennen oikeudenkäynnin tai rangaistuksen täytäntöönpanon päättymistä, jos pidättäjävalta siihen suostuu.

Selkkauksen osapuolet ilmoittavat toisilleen niiden nimet, jotka pidätetään, kunnes oikeudenkäynti tai rangaistuksen täytäntöönpano on päättynyt.

116 artikla.
Kotiuttamiskustannukset.

Sotavankien kotiuttamisesta tai heidän siirtämisestään puolueettomaan maahan aiheutuvista kustannuksista vastaa se valta, josta nämä vangit ovat riippuvaisia, pidättäjävallan rajasta alkaen.

117 artikla.
Kotiuttamisen jälkeinen toiminta.

Ketään kotiutettua ei saa käyttää aktiiviseen sotapalveluun.

IV osa.

Vankeuden päättyminen. II alaosasto. Sotavankien vapauttaminen ja kotiuttaminen vihollisuuksien päättyessä.

118 artikla.
Vapauttaminen ja kotiuttaminen.

Sotavangit on viipymättä vapautettava ja kotiutettava aktiivisten vihollisuuksien päättyessä.

Jos tästä ei ole määräyksiä selkkauksen osapuolten vihollisuuksien lakkaamisen varalta tekemässä sopimuksessa taikka jos tällainen sopimus puuttuu, kukin pidättäjävalta laatii itse ja viipymättä toteuttaa kotiuttamissuunnitelman, joka on edellisessä kappaleessa lausutun periaatteen mukainen.

Kummassakin tapauksessa on päätetyt toimenpiteet saatettava sotavankien tietoon.

Kotiuttamiskustannukset on joka tapauksessa jaoiteltava kohtuuden mukaisesti pidättäjävallan ja sen vallan välillä, josta vangit ovat riippuvaisia. Tässä jaoittelussa on seuraavia periaatteita noudatettava:

a) milloin molemmat vallat rajoittuvat toisiinsa, on sen vallan, josta sotavangit ovat riippuvaisia, suoritettava kotiuttamiskustannukset pidättäjävallan rajasta alkaen;

b) milloin sanotut vallat eivät rajoitu toisiinsa, pidättäjävallan on suoritettava sotavankien kuljettamiskustannukset alueellaan rajaansa tai siihen lastaussatamaan saakka, joka on lähimpänä sitä valtaa, josta he ovat riippuvaisia. Mitä tulee jäljellä oleviin kotiuttamisesta aiheutuviin kustannuksiin, asianomaiset vallat sopivat niiden kohtuullisesta jakamisesta keskenään. Sellaisen sopimuksen päättämisestä ei missään tapauksessa saa aiheutua vähintäkään viivästystä sotavankien kotiuttamisessa.

119 artikla.
Menettelyn yksityiskohtia.

Kotiuttamiset on toteutettava samanlaisissa olosuhteissa kuin tämän sopimuksen 46-48 artikloissa on määrätty sotavankien siirtoihin nähden sekä ottaen huomioon 118 artiklan ja jäljempänä olevat määräykset.

Kotiuttamisen tapahtuessa on sotavangeilta 18 artiklan määräysten mukaisesti otetut arvoesineet sekä ulkomaan rahaa olevat erät, joita ei ole muunnettu pidättäjävallan rahaksi, palautettava heille. Arvoesineet ja ulkomaan rahaa olevat erät, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet sotavangeille palauttamatta heitä kotiutettaessa, on luovutettava 122 artiklassa tarkoitetun tiedonantotoimiston haltuun.

Sotavangit ovat oikeutetut viemään mukanaan henkilökohtaiset käyttöesineensä, kirjeenvaihtonsa sekä heidän osoitteellaan saapuneet paketit; näiden esineiden paino voidaan, jos kotiuttamisolosuhteet sitä vaativat, rajoittaa siihen, minkä vanki voi sopivasti kantaa; joka tapauksessa on vangilla oikeus viedä mukanaan vähintään kaksikymmentäviisi kiloa.

Muut kotiutetun sotavangin henkilökohtaiset käyttöesineet on pidättäjävallan säilytettävä; tämä toimituttaa ne heille niin pian kuin se on sen vallan kanssa, josta vanki on riippuvainen, tehnyt sopimuksen niistä ehdoista, joita on noudatettava heidän kuljettamisessaan sekä siitä aiheutuvien kustannusten korvaamisessa.

Vangit, joihin on kohdistettu rikosasiana ajettu syyte rikoslain mukaan rangaistavasta rikoksesta tai rikkomuksesta, voidaan pidättää oikeudenkäynnin ja sen tuloksesta riippuen, rangaistusajan päättymiseen saakka. Vastaavasti on asian laita niiden suhteen, jotka on tuomittu rikoslain mukaan rangaistavasta rikoksesta tai rikkomuksesta.

Selkkauksen osapuolet ilmoittavat toisilleen niiden vankien nimet, jotka pidätetään oikeudenkäynnin loppumiseen tai rangaistuksen täytäntöönpanon päättymiseen saakka.

Selkkauksen osapuolten on sovittava komissioiden asettamisesta etsimään tietymättömiin joutuneita sotavankeja sekä huolehtimaan heidän mahdollisimman pikaisesta kotiuttamisestaan.

IV osa.

Vankeuden päättyminen. III alaosasto. Sotavankien kuolema.

120 artikla.
Testamentit, kuolintodistukset, hautaus, ruumiinpoltto.

Sotavankien testamentit on laadittava siten, että ne vastaavat heidän kotimaansa lainsäädännön mukaisia pätevyysvaatimuksia, joiden saattamiseksi pidättäjävallan tietoon sanottu maa ryhtyy tarpeellisiin toimenpiteisiin. Sotavangin pyynnöstä ja joka tapauksessa hänen kuoltuaan on testamentti viivytyksettä toimitettava suojelijavallalle ja oikeaksi todistettu jäljennös siitä keskustiedonantotoimistolle.

Kuolintodistukset, tähän sopimukseen liitetyn kaavan mukaan laadittuina, tai vastuunalaisen upseerin oikeaksi todistamat luettelot kaikista vankeudessa kuolleista sotavangeista on mahdollisimman nopeasti toimitettava 122 artiklan mukaisesti asetetulle sotavankien tiedonantotoimistolle. Näissä todistuksissa tai luetteloissa tulee mainita 17 artiklan kolmannessa kappaleessa luetellut henkilötiedot, kuolemantapauksen paikka ja aika, kuoleman syy, hautauspaikka ja -aika sekä kaikki tarpeelliset tiedot hautojen yksilöimiseksi.

Ennen hautaamista tai ruumiinpolttoa on toimitettava lääkinnöllinen ruumiintarkastus kuoleman toteamiseksi, kertomuksen laatimisen varalta ja, mikäli on tarpeen, vainajan henkilöllisyyden selvittämiseksi.

Pidättäjäviranomaisten on huolehdittava siitä, että vankeusaikanaan kuolleet sotavangit saavat kunniallisen hautauksen, mikäli mahdollista heidän uskontonsa mukaisin menoin, sekä että heidän hautojaan kunnioitetaan, pidetään asianmukaisessa kunnossa ja siten merkittyinä, että ne voidaan aina löytää. Mikäli se kulloinkin on mahdollista, on kuolleet sotavangit, jotka olivat samasta vallasta riippuvaisia, haudattava samaan paikkaan.

Kuolleet sotavangit on haudattava kukin erikseen, paitsi milloin ylivoimaisen esteen vuoksi yhteishautaus ei ole vältettävissä. Ruumiit voidaan polttaa vain pakottavien terveydellisten syiden niin vaatiessa taikka kuolleen henkilön uskonnosta johtuvista syistä taikka sen johdosta, että hän on ilmaissut sitä toivovansa. Milloin polttaminen tapahtuu, siitä ja sen perusteista on otettava maininta kuolintodistukseen.

Jotta haudat voitaisiin aina löytää, kaikki hautauksia ja hautoja koskevat tiedot on rekisteröitävä pidättäjävallan perustamassa hautavirastossa. Luettelot haudoista ja tiedot sotavangeista, jotka on haudattu hautausmaihin tai muualle, on toimitettava sille vallalle, josta sotavangit olivat riippuvaisia. Aluetta valvova valta, mikäli se on osallinen tähän sopimukseen, on velvollinen pitämään huolta näistä haudoista ja rekisteröimään kaikki jälkeenpäin tapahtuvat ruumiiden siirrot. Näitä määräyksiä on sovellettava myös tuhkaan, jota hautaviraston on säilytettävä, kunnes kotimaa on ilmoittanut niistä lopullisista toimenpiteistä, joihin se haluaa tässä kohden ryhtyä.

121 artikla.
Erityisissä olosuhteissa kuolleet tai haavoittuneet sotavangit.

Milloin sotavangin kuoleman tai vaikean ruumiinvamman on aiheuttanut vartiomies, toinen sotavanki tai jokin muu henkilö tai sellaista aiheuttamista on syytä epäillä, samoin kuin myös, milloin kuoleman syy on tuntematon, pidättäjävallan on välittömästi sellaisen tapahtuman jälkeen toimitettava virallinen tutkinta.

Tästä on viipymättä tiedoitettava suojelijavallalle. Todistajien, erittäinkin sotavankien lausumat on otettava talteen; kertomus, joka sisältää sanotut lausumat, on toimitettava mainitulle vallalle.

Jos tutkinta osoittaa yhden tai useita henkilöitä syyllisiksi, pidättäjävallan on ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin syytteen nostamiseksi sitä tai niitä vastaan, jotka ovat vastuussa.

V osa.

Sotavankien hyväksi toimivat tiedonantotoimistot ja avustusyhdistykset.

122 artikla.
Kansalliset toimistot.

Selkkauksen alkaessa ja kaikissa valtaustapauksissa on kunkin selkkauksen osapuolista perustettava virallinen sen vallassa olevien sotavankien tiedonantotoimisto; puolueettomien tai ei-sotaakäyvien valtain, jotka ovat ottaneet alueelleen 4 artiklassa mainittuihin ryhmiin kuuluvia henkilöitä, on meneteltävä samoin näiden henkilöiden suhteen. Asianomaisen vallan on huolehdittava siitä, että tiedonantotoimistolla on käytettävänään sen tehokkaan toiminnan kannalta tarpeelliset huoneet, välineet ja henkilökunta. Sillä on vapaus käyttää tähän tehtävään sotavankeja ottaen huomioon tämän sopimuksen sotavankien työtä koskevassa alaosastossa olevat määräykset.

Kukin selkkauksen osapuolista on velvollinen mahdollisimman nopeasti antamaan toimistolleen tämän artiklan neljännessä, viidennessä ja kuudennessa kappaleessa mainitut tiedot kaikista 4 artiklassa tarkoitetuista ja sen valtaan joutuneista vihollishenkilöistä. Puolueettomien tai ei-sotaakäyväin valtain on meneteltävä samoin niiden sanottuihin ryhmiin kuuluvien henkilöiden suhteen, jotka se on ottanut alueelleen.

Toimiston on kiireellisesti mahdollisimman nopein keinoin toimitettava nämä tiedot edelleen asianomaisille valloille käyttäen toiselta puolen suojelijavaltojen ja toiselta puolen 123 artiklassa tarkoitetun keskustoimiston välitystä.

Näiden tietojen tulee olla sen laatuisia, että asianomaiset perheet voidaan niiden avulla nopeasti perehdyttää asiaan. Huomioon ottaen mitä 17 artiklassa määrätään, näiden tietojen, mikäli ne ovat tiedonantotoimiston hallussa, tulee jokaisen sotavangin osalta sisältää suku- ja etunimet, arvo, matrikkeli-(kantakortti-)numero, syntymäpaikka ja -aika, maininta siitä vallasta, josta hän on riippuvainen, isän etunimi ja äidin tyttönimi, sen henkilön nimi, jolle tieto on annettava, sekä osoite, jota on käytettävä vangille osoitetussa kirjeenvaihdossa.

Tiedonantotoimiston on asianomaisilta eri virastoilta saatava tiedot muutoksista, vapautuksista, kotiuttamisista, pakenemisista, sairaalaan sijoittamisista sekä kuolemantapauksista, ja se toimittaa ne edelleen ylempänä kolmannessa kappaleessa mainituin tavoin.

Niinikään on toimitettava säännönmukaisesti ja mikäli mahdollista kerran viikossa tietoja sellaisen vangin tilasta, joka on vakavasti sairas tai haavoittunut.

Tiedonantotoimiston on myös vastattava kaikkiin kyselyihin, jotka koskevat sotavankeja, heihin lukien ne, jotka ovat kuolleet vankeusaikanaan; sen on ryhdyttävä tarpeellisiin tiedusteluihin sellaisten siltä pyydettyjen tietojen hankkimiseksi, jotka siltä puuttuvat.

Kaikki toimiston antamat kirjalliset tiedoitukset on vahvistettava allekirjoituksin tai sinetein.

Tiedonantotoimisto on lisäksi velvollinen kokoamaan ja asianomaisille valloille toimittamaan kaikki henkilökohtaiset arvoesineet niihin lukien muuta kuin pidättäjävallan rahaa olevat rahaerät ja lähiomaisten kannalta tärkeiksi katsottavat asiakirjat, kun sellaisia esineitä on jäänyt sotavangilta hänen päästessään kotiutetuksi tai vapaaksi tai hänen paetessaan tai kuollessaan. Toimiston on lähetettävä nämä esineet sinetöidyissä paketeissa; näihin paketteihin on liitettävä selitys, joka osoittaa tarkoin sen henkilön, jolle esineet kuuluivat, sekä täydellinen luettelo paketin sisällyksestä. Muut kysymyksessä olevien sotavankien henkilökohtaiset esineet on palautettava sen mukaan kuin asianomaisten selkkauksen osapuolten välillä sovitaan.

123 artikla.
Keskustoimisto.

Sotavankien keskustiedonantotoimisto on perustettava puolueettomaan maahan. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea tekee, mikäli se pitää sitä tarpeellisena, asianomaisille valloille esityksen sellaisen toimiston järjestämisestä.

Tämän toimiston tehtävänä on keskittää kaikki sotavankeja koskevat tiedot, jotka se saa virallista tai yksityistä tietä; sen on mahdollisimman joutuisasti toimitettava ne edelleen vankien kotimaahan tai sille vallalle, josta nämä ovat riippuvaisia. Sen tulee saada selkkauksen osapuolilta kaikki kohtuulliset helpotukset tietojen perille toimittamista varten.

Korkeita sopimuspuolia ja erityisesti niitä, joiden hyväksi keskustoimiston palvelukset koituvat, kehoitetaan antamaan toimistolle sen tarvitsemaa rahallista avustusta.

Edellä olevia määräyksiä ei ole tulkittava niin, että niillä tarkoitettaisiin rajoittaa Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ja 125 artiklassa mainittujen avustusyhdistysten ihmisystävällistä toimintaa.

124 artikla.
Vapautukset maksuista.

Kansallisilla tiedonantotoimistoilla ja keskustiedonantotoimistolla tulee olla kaikinpuolinen postimaksuvapaus sekä 74 artiklassa tarkoitetut vapautukset; lisäksi tulee sen saada mahdollisimman laaja lennätinmaksuvapaus tai ainakin huomattavia maksujen alennuksia.

125 artikla.
Avustusyhdistykset ja muut järjestöt.

Mikäli muuta ei johdu siitä, että pidättäjävallat katsovat välttämättömäksi ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin turvallisuutensa takaamiseksi tai muun hyväksyttävän tarpeen vaatiessa, sanotut vallat ovat velvolliset varaamaan parhaan vastaanoton uskonnollisille järjestöille, avustusyhdistyksille ja muille järjestöille, jotka tulevat avustamaan sotavankeja. Niiden on suotava näille sekä näiden asianmukaisesti valtuutetuille edustajille kaikki tarpeelliset helpotukset käyntien tekemiseksi sotavankien luona, avustusten tai kasvatus-, virkistys- ja uskonnollisiin tarkoituksiin soveltuvien välineiden, mitä alkuperää ne lienevätkin, jakamiseksi heille, taikka auttaakseen heitä vapaa-aikojensa järjestämiseen leirien sisäpuolella. Mainitunlaisia yhdistyksiä ja järjestöjä voidaan perustaa joko pidättäjävallan alueella tai toisessa maassa taikka voi niillä myös olla kansainvälinen luonne.

Pidättäjävalta voi rajoittaa niiden yhdistysten ja järjestöjen lukua, joiden valtuutetuilla on oikeus harjoittaa toimintaansa sen alueella ja valvonnassa, kuitenkin ehdoin, ettei sellainen rajoittaminen estä antamasta tehokasta ja riittävää apua kaikille sotavangeille.

Punaisen Ristin kansainvälisen komitean erikoisasema tällä alalla on oleva aina tunnustettu ja kunnioitettu.

Kun avustusten tai edellä mainittuihin tarkoituksiin soveltuvien välineiden antaminen sotavangeille tapahtuu tai viimeistään lyhyen ajan kuluessa sen jälkeen on avustusyhdistykselle tai lähettäjäjärjestölle toimitettava jokaisesta lähetyksestä kuitti, jonka sotavankien luottamusmies on allekirjoittanut. Samanaikaisesti on sotavankeja valvovien hallinnollisten viranomaisten annettava kuitit näistä lähetyksistä.

VI osa.

Sopimuksen täytäntöönpano. I alaosasto. Yleisiä määräyksiä.

126 artikla.
Valvonta.

Suojelijavaltain edustajilla tai valtuutetuilla on oikeus mennä kaikkiin paikkoihin, missä on sotavankeja, erittäinkin eristämis-, pidätys- ja työpaikkoihin; heillä on oleva pääsy kaikkiin sotavankien käyttämiin huoneisiin. Heillä on myös oikeus käydä siirrettyjen sotavankien lähtö-, kauttakulku- ja saapumispaikoissa. Heillä on oikeus todistajien saapuvilla olematta keskustella sotavankien ja erityisesti heidän luottamusmiehensä kanssa, tarpeen vaatiessa tulkin välityksellä.

Suojelijavaltain edustajien ja valtuutettujen vapaassa vallassa on valita ne paikat, joissa he haluavat käydä; näiden käyntien lukua ja pituutta ei saa rajoittaa. Käynnit voidaan kieltää vain pakottavan sotilaallisen välttämättömyyden niin vaatiessa ja ainoastaan poikkeuksellisesti ja väliaikaisesti.

Pidättäjävalta sekä se valta, josta käyntien tarkoittamat sotavangit ovat riippuvaisia, voivat tarpeen vaatiessa sopia keskenään siitä, että näiden sotavankien kotimaan kansalaiset saavat ottaa osaa käynteihin.

Punaisen Ristin kansainvälisen komitean jäsenillä on samat etuoikeudet. Näiden valtuutettujen määrääminen edellyttää sen vallan suostumusta, jonka vallassa käyntien tarkoittamat sotavangit ovat.

127 artikla.
Sopimuksen levittäminen.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat asianomaisissa maissansa levittämään mahdollisimman laajalti, sekä rauhan että sodan aikana tämän sopimuksen tekstiä ja erittäinkin liittämään sen opiskelun sotilas- ja mikäli mahdollista, siviilikoulutuksen ohjelmiin niin että sen periaatteet tulisivat kaikkien sen sotavoimain ja koko sen väestön tuntemiksi.

Sotilas- ja muilla viranomaisilla, jotka sodan aikana joutuvat olemaan vastuussa sotavangeista, tulee olla tämän sopimuksen teksti ja heidän tulee olla erityisesti perehdytettyjä sen määräyksiin.

128 artikla.
Käännökset. Soveltamislait.

Korkeiden sopimuspuolten on ilmoitettava toisilleen Sveitsin liittoneuvoston ja vihollisuuksien aikana suojelijavaltain välityksellä tämän sopimuksen viralliset käännökset sekä sen soveltamiseksi antamansa lait ja ohjesäännöt.

129 artikla.
Rangaistusseuraamukset. I. Yleistä.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin lainsäädäntötoimiin teon luonnetta vastaavien rangaistusseuraamusten säätämiseksi henkilöille, jotka tekevät tai käskevät toisen tekemään jonkin sellaisen törkeän rikoksen tätä sopimusta vastaan kuin seuraavassa artiklassa määritellään.

Jokainen sopimuspuoli on velvollinen etsiskelemään henkilöitä, joita syytetään siitä, että he ovat tehneet tai käskeneet toisen tekemään jonkin sanotunlaisista törkeistä rikoksista, ja sen on saatettava heidät omien tuomioistuintensa tutkittaviksi, mikä heidän kansallisuutensa lieneekin. Se voi myöskin, jos se niin mieluummin tahtoo, sen omaan lainsäädäntöön sisältyvien määräysten mukaisesti luovuttaa heidät tuomittaviksi toiselle asianomaiselle sopimuspuolelle, mikäli tällä sopimuspuolella on esitettävinä riittävän raskauttavia seikkoja syytettyä vastaan.

Kunkin sopimuspuolen on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin saadakseen lakkaamaan muut tämän sopimuksen vastaiset teot kuin ne, joita seuraavassa artiklassa olevan määritelmän mukaan on pidettävä törkeinä.

Syytetyt saavat joka tapauksessa osakseen sellaiset oikeudenkäynnin ja vapaan puolustuksen takeet, jotka eivät ole vähäisempiä kuin ne, joita 105 ja seuraavissa artikloissa tarkoitetaan.

130 artikla.
II. Törkeät rikokset.

Edellisessä artiklassa tarkoitettuja törkeitä rikoksia ovat ne, joihin sisältyy jokin seuraavista teoista, sikäli kuin se kohdistuu tällä sopimuksella suojeltuun henkilöön tai omaisuuteen: tahallinen surmaaminen, kidutus tai epäinhimillinen kohtelu, biologiset kokeilut siihen luettuina, tahallinen suuren kärsimyksen aiheuttaminen tai törkeä ruumiilliseen koskemattomuuteen tai terveyteen kohdistuva loukkaus, sotavangin pakottaminen palvelemaan vihollisvallan aseellisissa voimissa ja tahallinen teko, jolla sotavangilta riistetään oikeus tulla säännönmukaisesti ja puolueettomasti tuomituksi tämän sopimuksen määräyksiä noudattaen.

131 artikla.
III. Sopimuspuolten vastuu.

Mikään Korkein sopimuspuolista ei voi vapauttaa itseään tai toista sopimuspuolta vastuusta, johon se tai toinen sopimuspuoli on joutunut edellisessä artiklassa tarkoitettujen rikosten johdosta.

132 artikla.
Tutkintamenettely.

Selkkauksen osapuolen pyynnöstä on asianomaisen osapuolen määräämällä tavalla toimitettava tutkinta kaikista väitetyistä tämän sopimuksen loukkauksista.

Jos tutkinnassa noudatettavista menettelystä ei päästä yksimielisyyteen, osapuolten on yhteisesti valittava välimies, joka ratkaisee, mitä menettelyä on noudatettava.

Sitten kun loukkaus on todettu, selkkauksen osapuolten on tehtävä siitä loppu ja tukahdutettava se mahdollisimman pikaisesti.

VI osa.

Sopimuksen täytäntöönpano. II alaosasto. Loppumääräyksiä.

133 artikla.
Kielet.

Tämä sopimus on laadittu ranskaksi ja englanniksi. Molemmat tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset.

Sveitsin liittoneuvosto laadituttaa sopimuksesta viralliset käännökset venäjän- ja espanjankielille.

134 artikla.
Suhde vuoden 1929 sopimukseen.

Tämä sopimus korvaa 27 päivänä heinäkuuta 1929 tehdyn sopimuksen Korkeiden sopimuspuolten välisissä suhteissa.

135 artikla.
Suhde Haagin sopimuksiin.

Niiden valtojen välisissä suhteissa, joita sitoo Haagissa 29 päivänä heinäkuuta 1899 tai 18 päivänä lokakuuta 1907 tehty, maasodan lakeja ja tapoja koskeva sopimus ja jotka ovat osallisia nyt tehtyyn sopimukseen, viimeksi mainittu täydentää sanottujen Haagin sopimusten liitteenä olevan ohjesäännön II osastoa.

136 artikla.
Allekirjoittaminen.

Tämä sopimus, jonka päivämäärä on tämä päivä, voidaan 12 päivään helmikuuta 1950 mennessä allekirjoittaa niiden valtojen nimissä, jotka olivat edustettuina Genèvessä 21 päivänä huhtikuuta 1949 avatussa konferenssissa, samoin kuin myös sanotussa konferenssissa edustamatta olleiden valtojen nimissä, mikäli ne ovat osallisia 27 päivänä heinäkuuta 1929 tehtyyn sopimukseen.

137 artikla.
Ratifiointi.

Tämä sopimus on ratifioitava niin pian kuin mahdollista ja ratifioimiskirjat talletettava Berniin.

Kunkin ratifioimiskirjan tallettamisesta laaditaan pöytäkirja, josta Sveitsin liittoneuvosto toimittaa oikeaksi todistetun jäljennöksen kaikille niille valloille, joiden nimissä sopimus on allekirjoitettu tai yhtymisilmoitus annettu.

138 artikla.
Voimaantulo.

Tämä sopimus tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun vähintään kaksi ratifioimiskirjaa on talletettu.

Sen jälkeen sopimus tulee kunkin Korkean sopimuspuolen osalta voimaan kuuden kuukauden kuluttua sen ratifioimiskirjan tallettamisesta.

139 artikla.
Sopimukseen yhtyminen.

Tähän sopimukseen voi sen voimaantulopäivän jälkeen yhtyä jokainen valta, jonka nimessä sitä ei ole allekirjoitettu.

140 artikla.
Yhtymisilmoitukset.

Yhtymiset on kirjallisesti ilmoitettava Sveitsin liittoneuvostolle ja ne tulevat voimaan kuuden kuukauden kuluttua niiden vastaanottamisesta.

Sveitsin liittoneuvoston on tiedoitettava yhtymisistä kaikille valloille, joiden nimessä sopimus on allekirjoitettu tai yhtymisilmoitus tehty.

141 artikla.
Välitön voimaantulo.

Tilanteet, joita tarkoitetaan 2 ja 3 artiklassa, saattavat välittömästi voimaan ratifioimiset ja yhtymiset, joita koskevan tallettamisen tai ilmoituksen selkkauksen osapuoli on tehnyt ennen vihollisuuksien tai valtauksen alkamista tai sen jälkeen. Selkkauksen osapuolilta saapuneista ratifioimisista ja yhtymisistä on Sveitsin liittoneuvoston tiedoitettava kaikkien nopeinta tietä käyttäen.

142 artikla.
Irtisanominen.

Kukin Korkeista sopimuspuolista saattaa irtisanoa tämän sopimuksen.

Irtisanominen on kirjallisesti ilmoitettava Sveitsin liittoneuvostolle. Tämän on tiedoitettava irtisanomisesta kaikkien Korkeiden sopimuspuolten hallituksille.

Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua sen ilmoittamisesta Sveitsin liittoneuvostolle. Kuitenkaan ei irtisanomisella, josta on tehty ilmoitus irtisanovan vallan ollessa osallisena selkkaukseen, ole mitään vaikutusta niin kauan kuin rauhaa ei ole tehty eikä missään tapauksessa niin kauan kuin tämän sopimuksen suojelemien henkilöiden vapauttamista ja kotiuttamista koskevat toimenpiteet ovat loppuun suorittamatta.

Irtisanominen on voimassa ainoastaan irtisanovan vallan suhteen. Sillä ei ole mitään vaikutusta velvoituksiin, joiden täyttämiseen selkkauksen osapuolet ovat sidotut kansainvälisen oikeuden yleisten periaatteiden nojalla sellaisina kuin ne ilmenevät sivistyskansojen kesken muodostuneesta käytännöstä, inhimillisyyden laeista ja julkisen omantunnon vaatimuksista.

143 artikla.
Rekisteröiminen Yhdistyneissä Kansakunnissa.

Sveitsin liittoneuvosto rekisteröittää tämän sopimuksen Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristössä. Niinikään Sveitsin liittoneuvosto ilmoittaa Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristölle kaikista sen vastaanottamista ratifioimisista, yhtymisistä ja irtisanomisista, jotka koskevat tätä sopimusta.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, talletettuaan kukin valtuutuksensa, ovat merkinneet nimikirjoituksensa tähän sopimukseen.

Tehty Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 ranskan- ja englanninkielillä. Alkuperäinen kappale on talletettava Sveitsin valaliiton arkistoon. Sveitsin liittoneuvosto lähettää oikeaksi todistetun jäljennöksen sopimuksesta kullekin allekirjoittajavaltiolle sekä niille valtioille, jotka myöhemmin yhtyvät sopimukseen.

LIITE I. Mallisopimus haavoittuneiden ja sairaiden sotavankien välittömästä kotiuttamisesta ja puolueettoman maan hoitoon sijoittamisesta.

(katso 110 artiklaa)

I. - Välitöntä kotiuttamista ja puolueettoman maan hoitoon sijoittamista koskevat periaatteet.

A. Välitön kotiuttaminen.

Välittömästi on kotiutettava:

1) Kaikki sotavangit, jotka trauman seurauksena potevat seuraavia vammoja: jäsenen menetys, halvaus, nivel- tai muu vamma, mikäli vamma käsittää ainakin toisen käden tai jalan menettämisen tai on toisen käden tai jalan menettämisen veroinen.

Varaamalla laajemman tulkinnan mahdollisuus on seuraavia tapauksia pidettävä yhden käden tai jalan menettämisen veroisina:

a) käden tai kaikkien sormien menettäminen tai toisen käden peukalon ja etusormen menettäminen; jalan menettäminen tai toisen jalan kaikkien varpaiden ja jalkaterän menettäminen;

b) nivelen jäykkyys (ankylosis), luukudoksen menettäminen, arpeutumisen aiheuttama kutistuminen, joka poistaa toimintakyvyn yhdeltä suurista nivelistä tai toisen käden kaikista sorminivelistä;

c) pitkien luiden valenivel;

d) epämuodostumat, jotka johtuvat luunmurtumasta tai muusta vammasta ja jotka vakavasti haittaavat toimintaa ja kuormituskykyä.

2) Kaikki haavoittuneet sotavangit, joiden tila on muodostunut siinä määrin kroonilliseksi, että lääketieteellisen ennusteen perusteella paraneminen ei näytä hoidosta huolimatta olevan odotettavissa haavoittumispäivää seuraavan vuoden kuluessa, kuten esimerkiksi seuraavissa tapauksissa:

a) projektiili sydämessä, vaikka lääkinnöllinen sekakomissio ei voisikaan tutkimushetkellä todeta mitään vakavaa häiriötä;

b) metallisiru aivoissa tai keuhkoissa, vaikka lääkinnöllinen sekakomissio ei voisikaan tutkimushetkellä todeta mitään paikallis- tai yleisreaktiota siitä;

c) luumätä, kun toipumista ei voi odottaa vuoden kuluessa vahingoittumisesta ja joka näyttää todennäköisesti päättyvän nivelen jäykkyyteen (ankyloosiin) tai muuhun huonontumiseen, joka on käden tai jalan menettämisen veroinen;

d) perforoiva tai märkivä vamma isoissa nivelissä;

e) kallovamma, jossa luukudos puuttuu tai on muuttunut;

f) kasvojen vioittuminen tai palovamma, jossa on kudospuutos ja toiminnallisia häiriöitä;

g) selkäydinvamma;

h) perifeeristen hermojen vioittuma, jonka seuraukset ovat verrattavissa käden tai jalan menettämiseen, ja joiden hoito vaatii enemmän kuin yhden vuoden vahingoittumispäivästä lukien, esimerkiksi: hartia- tai lumbosaksaalisen punoksen vioittuminen, medianus- tai iskiashermon vioittuminen, samoin kombinoitu värttinä- ja kyynärhermon vioittuminen tai lateraalisen popliteahermon (N. peroneus communis) ja medinaalisen popliteahermon (N. tihialis) kombinoitu vioittuminen, jne. Erillinen värttinähermon (musculospiral), kyynärhermon, lateraalisen ja medinaalisen popliteahermon vioittuminen ei oikeuta kotiuttamista paitsi kontrakturatapauksissa tai vakavan neurotroofisen häiriön ollessa kyseessä;

i) virtsaelinvioittumat, jotka tekevät ne toimintakyvyttömiksi.

3) Kaikki sairaat sotavangit, joiden tila on muodostunut siinä määrin kroonilliseksi, että lääketieteellisen ennusteen mukaan paraneminen ei näytä hoidosta huolimatta olevan odotettavissa sairauden alkamisesta seuraavan vuoden kuluessa, kuten esimerkiksi seuraavissa tapauksissa:

a) minkä tahansa elimen proggredioiva tuberkuloosi, jota lääketieteellisen ennusteen mukaisesti, ei voida saattaa terveeksi tai ainakin huomattavasti parantaa hoidolla puolueettomassa maassa;

b) nesteiden keuhkopussintulehdus;

c) vakavat ei-tuberkuloottiset parantumattomiksi oletetut hengityselinten taudit, esim. vakava keuhkojen laajentuminen siihen liittyvine keuhkoputkien tulehduksineen tai ilman niitä; krooninen astma *); krooninen keuhkoputkien tulehdus *) joka on kestänyt yli yhden vuoden vankeudessa; keuhkoputkien laajentuma *); jne.

d) verenkiertoelinten vakavat krooniset sairaudet, esim. läppäviat ja sydämen lihastulehdus *), jotka ovat osoittaneet merkkejä verenkiertohäiriöstä vankeuden aikana, vaikka lääkinnöllinen sekakomissio ei voi osoittaa tutkimushetkellä mitään sellaisia merkkejä; sydänpussin ja verisuonten sairaudet (Buergerin tauti, aneurysmat suurissa verisuonissa); jne.

e) vakavat krooniset ruuansulatuselinten sairaudet, esim. maha- tai pohjukaissuolihaava; vankeudessa suoritettujen mahalaukkuleikkausten jälkitilat, krooninen gastritis, suolitulehdus tai paksusuolen tulehdus, jotka ovat kestäneet yli vuoden ja ovat vakavasti vaikuttaneet yleistilaan; maksacirrosi; krooniset sappirakkoviat *); jne.

f) vakavat krooniset virtsa- ja sukupuolielinten sairaudet, esim. krooniset munuaistaudit, jotka aiheuttavat huonokuntoisuutta; munuaisen poistaminen munuaistuberkuloosin tähden; krooninen munuaispikaritulehdus tai krooninen virtsarakkotulehdus; hydronephrosis tai pyonephrosis; vaikeat krooniset gynekoloogiset tilat; normaali raskaus tai obstetriset häiriöt, joita on mahdotonta korjata puolueettomassa maassa; jne.

g) vaikeat krooniset keskus- ja perifeerisen hermoston taudit, esim. kaikki ilmeiset psykoosit ja psykoneuroosit, sellaiset kuin vakava hysteria, vakava vankeuspsykoneurosis jne. asianmukaisesti erikoislääkärin toteamana *); mikä tahansa epilepsia asianmukaisesti leirilääkärin toteamana *); aivoverisuonten kalkkeutuminen; krooninen hermotulehdus, joka on kestänyt yli yhden vuoden; jne.

h) vakava, krooninen neuro-vegetatiivisen systeemin sairaus, jossa on huomattava henkisen tai ruumiillisen kunnon huonontuminen, huomattava painon väheneminen ja yleinen astenia;

i) molempien silmien sokeus, tai yhden silmän sokeus, jos toisen silmän näkö on laseilla korjattunakin vähemmän kuin 1; näkötarkkuuden väheneminen, jossa on mahdotonta palauttaa sitä laseilla korjattunakaan tarkkuuteen 1/2 ainakin toisessa silmässä *), muut vakavat silmäsairaudet, esim. glaucoma; iritis; chorioiditis; trachoma; jne.

k) kuulohäiriöt, kuten täydellinen, toispuolinen kuurous, jos toinen korva ei voi eroittaa tavallista puhetta yhden metrin matkalta *); jne.

l) vakavat aineenvaihdunnan sairaudet, esim. sokeritauti, joka vaatii insuliinin käyttöä; jne.

(Lääkinnöllisen sekakomission päätöksen on suuressa määrin perustuttava niihin merkintöihin, joita sotavankien kanssa samaa kansallisuutta olevat leirilääkärit ja kirurgit ovat tehneet, tai pidättäjävallan erikoislääkärien tutkimukseen.)

m) vakavat sisäeritteisten rauhasten häiriöt, esim. thyreotoxicosis; hypothyreosis; Addisonin tauti; Simmendin kakeksia, tetania; jne.

n) vakavat ja krooniset vertamuodostavien elinten häiriöt;

o) vakavat, krooniset myrkytystapaukset, esim. lyijymyrkytys, elohopeamyrkytys, morfinismi, kokainismi, alkoholismi, kaasumyrkytys tai sädevammat; jne.

p) krooniset liikuntaelinten sairaudet, joissa on ilmeisiä toiminnallisia häiriöitä, esim. artritis deformaus; primäärinen ja sekundäärinen progressiivinen polyarthritis; reumatismi, johon liittyy vakavia kliinisiä oireita; jne.

q) vakavat krooniset ihosairaudet, jotka eivät asetu hoidosta;

r) mikä tahansa pahanlaatuinen kasvannainen;

s) vakavat krooniset infektiotaudit, jotka ovat puhkeamisestaan lähtien kestäneet yli vuoden ajan, esim. malaria, jossa on vakava elimellinen huonontuminen, ameeba tai basilliäärinen dysenteria, jossa on vakavia häiriöitä; tertiäärinen viskeraalinen kuppatauti, joka on hoidolle resistentti; spitaali; jne.

t) vakava avitaminosis tai vakava nälästä johtuva nääntyminen.

(Lääkinnöllisen sekakomission päätöksen on suuressa määrin perustuttava niihin merkintöihin, joita sotavankien kanssa samaa kansallisuutta olevat leirilääkärit ja kirurgit ovat tehneet, tai pidättäjävallan erikoislääkärien tutkimukseen.)

B. Puolueettoman maan hoitoon sijoittaminen.

Puolueettoman maan hoitoon sijoitettaviksi on esitettävä:

1) Kaikki haavoittuneet sotavangit, joiden paraneminen ei ole sotavankeudessa odotettavissa, mutta jotka saattavat tulla terveiksi tai joiden tila saattaa huomattavasti parantua, jos heidät sijoitetaan puolueettoman maan hoitoon;

2) sotavangit, joilla on tuberkuloosi, minkä laatuinen tahansa ja missä elimessä tahansa, ja joiden hoitaminen puolueettomassa maassa todennäköisesti aikaansaisi heidän tervehtymisensä tai heidän tilansa huomattavan parantumisen, lukuun ottamatta ensi asteen tuberkuloosia, joka on parantunut ennen vangiksi joutumista;

3) sellaisen taudin saaneet sotavangit, joka vaatii hengitys-, verenkierto-, ruuansulatuselinten, hermoston, aistin-, sukupuoli- ja virtsa-, iho-, liikunto, yms. elinten hoitoa, mikäli sellainen hoito ilmeisesti tuottaisi parempia tuloksia puolueettomassa maassa kuin vankeudessa;

4) sotavangit, joilta vankeudessa on, ei-tuberkuloottisen munuaissairauden vuoksi, poistettu munuainen; paranemassa olevat tai piilevät luumätätapaukset; sokeritauti, joka ei vaadi insuliinin käyttöä; jne.

5) sotavangit, jotka ovat saaneet sodasta tai vankeudesta aiheutuneen neuroosin.

Jos vankeusneuroositapauksissa parantuminen ei ole seurannut kolmessa kuukaudessa puolueettoman maan hoitoon sijoittamisesta tai tämän ajan päätyttyä lopullinen parantuminen ei ilmeisesti ole lähellä, on kotiuttaminen toimitettava;

6) kaikki sotavangit, jotka ovat saaneet kroonisen myrkytyksen (kaasut, metallit, alkaloidit jne.) ja joiden osalta toiveet parantumisesta puolueettomassa maassa ovat erittäin suotuisat;

7) kaikki naispuoliset sotavangit, jotka ovat raskaina tai joilla on äiteinä huomassaan imetettäviä tai pieniä lapsia.

Puolueettoman maan hoitoon sijoittaminen ei saa koskea seuraavia tapauksia:

1) asianmukaisesti todettuja kroonillisia psykooseja;

2) elimellisiä tai toiminnallisia hermotauteja, joita on pidettävä parantumattomina;

3) tarttuvia tauteja sinä aikana kuin ne ovat tartunta-asteella, tuberkuloosia lukuun ottamatta.

II. - Yleensä huomioon otettavaa.

1) Edellä mainittuja ehtoja on yleensä tulkittava ja sovellettava niin laajassa mielessä kuin mahdollista.

Sodasta tai vankeudesta aiheutuneiden neuropaattisten tai psykopaattisten tilojen samoin kuin kaikenasteisten tuberkuloositapausten on erityisesti päästävä osallisiksi tästä vapaamielisestä tulkinnasta. Sotavankeja, jotka ovat saaneet useita haavoja, joista mikään ei erillisenä oikeuttaisi kotiuttamiseen, on tutkittava samassa hengessä, ottaen huomioon haavojen lukumäärästä aiheutuva traumaattinen neuroosi.

2) Kaikki tapaukset, jotka kiistattomasti tuottavat oikeuden välittömään kotiuttamiseen (amputatio, täydellinen sokeus tai kuurous, avoin keuhkotuberkuloosi, mielenhäiriö, pahanlaatuinen kasvannainen jne.) on tutkittava sekä niistä aiheutuvat kotiuttamiset suoritettava niin pian kuin mahdollista leirin lääkärien tai pidättäjävallan asettamien sotilaslääkärikomissioiden toimesta.

3) Vammat ja sairaudet, jotka ovat sotaa aikaisempia eivätkä ole pahentuneet, sekä sodassa saadut vammat, jotka eivät ole estäneet ryhtymästä uudelleen sotapalvelukseen, eivät tuota oikeutta välittömään kotiuttamiseen.

4) Näitä määräyksiä on tulkittava ja sovellettava yhtäläisesti kaikissa selkkaukseen osallistuvissa valtioissa. Asianomaisten valtain ja viranomaisten on suotava lääkinnöllisille sekakomissioille kaikki niiden tehtävien täyttämiseen tarpeelliset helpotukset.

5) Edellä I otsakkeen kohdalla mainitut esimerkit ovat vain tyypillisiä tapauksia. Niitä tapauksia, jotka eivät ole tarkoin näiden määräysten mukaisia, on arvosteltava sotavankien kohtelusta tehdyn sopimuksen 110 artiklassa olevien määräysten ja tähän mallisopimukseen sisältyvien periaatteiden hengessä.

LIITE II. Lääkinnöllisiä sekakomissioita koskeva ohjesääntö.

(katso 112 artiklaa.)

1 artikla.

Sopimuksen 112 artiklassa tarkoitetuissa lääkinnöllisissä sekakomissioissa on oleva kolme jäsentä, joista kahden tulee kuulua puolueettomaan maahan ja kolmas on pidättäjävallan määrättävä. Yksi puolueettomista jäsenistä on toimiva puheenjohtajana.

2 artikla.

Puolueettomat kaksi jäsentä on Punaisen Ristin kansainvälisen komitean määrättävä pidättäjävallan pyynnöstä ja toimimalla yhteisymmärryksessä suojelijavallan kanssa. Heidän kotipaikkansa saattaa olla heidän kotimaassaan tai muussa puolueettomassa maassa tai pidättäjävallan alueella.

3 artikla.

Puolueettomien jäsenten on saatava toimiinsa asianomaisten selkkauksen osapuolten hyväksyminen, jonka nämä ilmoittavat Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle ja suojelijavallalle. Tämän ilmoituksen tapahduttua jäsenet katsotaan pätevästi määrätyiksi.

4 artikla.

Riittävä luku varajäseniä on myös määrättävä astumaan tarvittaessa varsinaisten jäsenten sijaan. Heidät on määrättävä samalla kuin varajäsenet tai ainakin niin pian kuin mahdollista.

5 artikla.

Jos Punaisen Ristin kansainvälinen komitea ei jostakin syystä voi ryhtyä toimiin puolueettomien jäsenten määräämiseksi, on niihin ryhtyminen suojelijavallan asiana.

6 artikla.

Mikäli mahdollista on molempien puolueettomien jäsenten oltava lääkäreitä ja toisen heistä kirurgi.

7 artikla.

Puolueettomien jäsenten tulee olla täysin riippumattomia selkkauksen osapuolista, joiden on suotava kaikki helpotukset heidän velvollisuuksiensa täyttämiseksi.

8 artikla.

Punaisen Ristin kansainvälisen komitean on antaessaan tämän ohjesäännön 2 ja 4 artiklassa tarkoitetut määräykset vahvistettava määräyksen saaneiden toimiehdot yhteisymmärryksessä pidättäjävallan kanssa.

9 artikla.

Lääkinnöllisen sekakomitean on aloitettava työnsä niin pian kuin mahdollista sen jälkeen kun puolueettomat jäsenet on hyväksytty ja joka tapauksessa kolmen kuukauden kuluessa sellaisesta hyväksymisestä.

10 artikla.

Lääkinnöllisten sekakomiteain on tutkittava kaikki sotavankisopimuksen 113 artiklassa tarkoitetut vangit. Niiden on ehdotettava kotiuttamista, kotiuttamisen hylkäämistä tai asian lykkäämistä uuden tutkimuksen toimittamiseksi. Niiden päätöksenä on enemmistön mielipide.

11 artikla.

Lääkinnöllisen sekakomitean päätöksistä kussakin asiassa on tarkastuskäyntiä seuraavan kuukauden kuluessa tiedoitettava pidättäjävallalle, suojelijavallalle sekä Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle. Lääkinnöllisen sekakomitean on niinikään annettava kullekin tarkastetulle vangille tieto tehdystä päätöksestä ja sen on annettava sille, jonka kotiuttamista on ehdotettu, tähän sopimukseen liitetyn mallin mukainen todistus.

12 artikla.

Pidättäjävalta on velvollinen panemaan täytäntöön lääkinnöllisten sekakomiteain päätökset kolmen kuukauden kuluessa siitä kun se on saanut vastaanottaa asianomaisen tiedoituksen sellaisista päätöksistä.

13 artikla.

Ellei ketään puolueetonta lääkäriä ole siinä maassa, jossa lääkinnöllisten sekakomiteain toimintaa näyttää tarvittavan, ja jos jostakin syystä on mahdotonta määrätä toisessa maassa asuvia puolueettomia lääkäreitä, pidättäjävallan on, yhteisymmärryksessä suojelijavallan kanssa, asetettava lääkinnöllinen komissio, jonka on otettava täyttääkseen samat tehtävät kuin lääkinnöllinen sekakomitea, lukuun ottamatta kuitenkaan mitä tämän ohjesäännön 1, 2, 3, 4, 5 ja 8 artiklassa määrätään.

14 artikla.

Lääkinnöllisten komissioiden tulee toimia pysyväisesti ja niiden on tarkastettava kukin leiri enintään kuuden kuukauden väliajoin.

LIITE III. Yhteisavustusten ohjesääntö.

(katso 73 artiklaa)

1 artikla.

Luottamusmiehillä on oikeus jakaa yhteisavustuslähetykset, joista he ovat vastuussa, kaikille heidän leireihinsä hallinnollisesti kuuluville vangeille, niihin lukien ne, jotka ovat sairaaloissa taikka vankiloissa tai muissa rangaistuslaitoksissa.

2 artikla.

Yhteisavustuslähetysten jakelu on toimitettava lahjoittajien antamien ohjeiden sekä luottamusmiesten laatiman suunnitelman mukaisesti. Lääkeavustusten jakelu on kuitenkin ensi sijassa toimitettava yhteisymmärryksessä vanhempien lääkintäupseerien kanssa ja nämä voivat sairaaloissa ja sairassuojissa poiketa sanotuista ohjeista sikäli kuin heidän potilaittensa tarpeet sitä vaativat. Näissä puitteissa jakelun tulee aina tapahtua tasapuolisesti.

3 artikla.

Vastaanotettujen tavarain laadun ja määrän toteamiseksi sekä niistä lahjoittajille annettavain yksityiskohtaisten selostusten laatimiseksi luottamusmiehillä ja heidän apulaisillaan on oikeus päästä heidän leiriensä lähellä oleviin avustuslähetysten saapumispaikkoihin.

4 artikla.

Luottamusmiehille on suotava kaikki tarpeelliset helpotukset, jotta he voisivat todeta, onko yhteisavustusten jakelu heidän leiriensä kaikissa ala- ja lisäosastoissa tapahtunut heidän ohjeittensa mukaisesti.

5 artikla.

Luottamusmiehillä on oikeus täyttää tai antaa työkuntien luottamusmiehille tai sairaaloiden tai sairassuojien vanhemmille lääkintäupseereille täytettäväksi lomakkeita tai kyselykaavakkeita, jotka ovat tarkoitetut lahjoittajia varten ja koskevat yhteisavustuksia (jakelua, tarpeita, määriä jne.). Nämä lomakkeet ja kyselykaavakkeet on asianmukaisesti täytettyinä viivytyksettä toimitettava edelleen lahjoittajille.

6 artikla.

Siinä tarkoituksessa, että yhteisavustusten säännöllinen jakelu sotavangeille varmistettaisiin heidän leireissään ja että voitaisiin tyydyttää tarpeet, jotka syntyvät uusien sotavankiryhmien saapumisesta, sotavankien luottamusmiehillä on oikeus muodostaa ja pitää tarpeellisia varastoja saapuneista yhteisavustuksista. Tätä varten heidän käytettävinään pitää olla soveliaita varastosuojia; kukin varastosuoja on varustettava kahdella lukolla, joista toisen avaimet pitää hallussaan luottamusmies ja toisen leirin komentaja.

7 artikla.

Milloin yhteislähetyksin on saatu vaatteita, kullakin sotavangilla on oikeus pitää itsellään vähintään yksi kokonainen vaatekerta. Jos vangeilla on useampia kuin yksi vaatekerta, luottamusmiehellä on valta ottaa pois liikavaatteet niiltä, joilla on suurin luku vaatekertoja, tai erityisiä vaatekappaleita, jotka eivät ole ainoita, mikäli sellainen toimenpide on välttämätön huonommin varustettujen vankien tarpeiden tyydyttämiseksi. Hän ei kuitenkaan saa ottaa pois toista alusvaatekertaa taikka toisia sukkia tai kenkiä, ellei se ole ainoa keino tällaisten esineiden hankkimiseksi vangille, jolta ne kokonaan puuttuvat.

8 artikla.

Korkeat sopimuspuolet ja erityisesti pidättäjävallat ovat velvolliset, sikäli kuin suinkin on mahdollista eivätkä väestön elintarvikkeiden säännöstelystä johtuvat rajoitukset ole esteenä sallimaan ostosten teon alueellaan yhteisavustusten jakamiseksi sotavangeille. Niiden on vastaavasti helpotettava rahavarojen siirtoja sekä muiden teknillistä tai hallinnollista laatua olevien rahataloudellisten toimenpiteiden suorittamista, jotka koskevat sellaisia ostoksia.

9 artikla.

Edellä olevien määräysten estämättä sotavangeilla säilyy oikeus vastaanottaa yhteisavustuksia ennen eristämispaikkaan saapumista tai heidän kuljetuksensa aikana. Niinikään pysyy suojelijavallan, Punaisen Ristin kansainvälisen komitean sekä muun sellaisen ihmisystävällisen järjestön edustajilla, joka antaa apuaan sotavangeille ja on vastuussa avustuslähetysten perille toimittamisesta, mahdollisuus varmistaa sellaisten lähetysten jakelu niiden vastaanottajille kaikin muin soveliaiksi katsominsa keinoin.

LIITE IV. E. Kotiuttamistodistus.

(katso liitettä II, artikla 11)

                 KOTIUTTAMISTODISTUS.

Päiväys:
Leiri:
Sairaala:
Nimi:
Etunimet:
Syntymäaika:
Arvo:
Matrikkelin n:o:
Vangin n:o:
Haavoittumissairaus:
Komission päätös:

                   Lääkinnöllisen sekakomission
                         puheenjohtaja:

A = välitön kotiuttaminen

B = puolueettoman maan hoitoon sijoittaminen

C = uusintatarkastus seuraavan komission toimesta

LIITE V. Sotavankien omaan maahansa lähettämiä maksuja koskevat ohjeet.

(katso 63 artiklaa)

1) Ilmoituksessa, joka mainitaan 63 artiklan 3 kappaleessa, on seuraavat tiedot:

a) maksun lähettäneen vangin 17 artiklassa tarkoitettu matrikkeli-(kantakortti)-numero, arvo, sukunimi ja etunimet;

b) kotimaassa olevan maksunsaajan nimi ja osoite;

c) suoritettava rahamäärä ilmaistuna pidättäjävallan rahassa.

2) Tämän ilmoituksen allekirjoittaa sotavanki. Ellei hän osaa kirjoittaa, panee hän siihen todistajan oikeaksi vahvistaman nimimerkin. Luottamusmies varmentaa niinikään ilmoituksen.

3) Leirin komentaja liittää tähän ilmoitukseen todistuksen siitä, että asianomaisen sotavangin saatavasaldo ei ole maksettavaa määrää pienempi.

4) Nämä ilmoitukset voidaan tehdä luetteloiden muodossa. Luetteloiden jokainen lehti on luottamusmiehen varmennettava ja leirin komentajan todistettava oikeaksi.

Genèven sopimus siviilihenkilöiden suojelemisesta sodan aikana 12 päivältä elokuuta 1949.

Allekirjoittaneet niiden hallitusten täysivaltaiset valtuutetut, jotka ovat olleet edustettuina Genèvessä 21 päivästä huhtikuuta 12 päivään elokuuta 1949 kokoontuneessa, siviilihenkilöiden suojelemista sodan aikana koskevan sopimuksen laatimista varten kutsutussa diplomaattisessa konferenssissa, ovat sopineet seuraavasti:

I osa.

Yleiset määräykset.

1 artikla.
Sopimuksen noudattaminen.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat noudattamaan tätä sopimusta ja saattamaan sen noudatetuksi kaikissa olosuhteissa.

2 artikla.
Sopimuksen soveltaminen.

Tätä sopimusta on, mikäli kysymys ei ole rauhan aikana voimaan tulevista määräyksistä, sovellettava, kun julistetaan sota tai syntyy muu aseellinen selkkaus kahden tai useamman Korkean sopimuspuolen välillä, vaikka jokin niistä ei olekaan tunnustanut sotatilaa.

Sopimusta on niinikään sovellettava, kun jonkin sopimuspuolen alue tai osa siitä on vallattuna, vaikka ei kohtaakaan sotilaallista vastarintaa.

Jos selkkaukseen joutunut valta ei ole osallinen tähän sopimukseen, pysyvät sopimuksen osalliset vallat kuitenkin keskinäisissä suhteissaan sidottuina siihen. Lisäksi ne ovat siihen sidotut sanottuun valtaan nähden, jos tämä hyväksyy sopimuksen määräykset ja soveltaa niitä.

3 artikla.
Kansainvälistä luonnetta vailla olevat selkkaukset.

Kun jonkin Korkean sopimuspuolen alueella syntyy aseellinen selkkaus, jolla ei ole kansainvälistä luonnetta, kukin selkkaukseen osallisista on velvollinen noudattamaan ainakin seuraavia määräyksiä:

1) Henkilöitä, jotka eivät suoranaisesti ota osaa vihollisuuksiin, heihin lukien aseellisiin voimiin kuuluvat, jotka ovat laskeneet aseensa, sekä ne, jotka ovat joutuneet taistelukyvyttömiksi sairauden, haavoittumisen, pidättämisen tai muun syyn johdosta, on kaikissa olosuhteissa kohdeltava inhimillisesti tekemättä mitään epäsuopeaa erottelua rodun, värin, uskonnon tai uskomuksen, sukupuolen, syntyperän tai omaisuuden tai muun niihin verrattavan tunnusmerkin perusteella.

Sen takia ovat ja pysyvät, aikaan ja paikkaan katsomatta, mainittujen henkilöiden suhteen kiellettyinä:

a) henkeen ja ruumiilliseen koskemattomuuteen kohdistuvat loukkaukset, erittäinkin murha kaikissa muodoissa, silpominen, julmuutta osoittavat piteleminen ja kidutus;

b) panttivangiksi ottaminen;

c) henkilökohtaisen arvon loukkaukset, erittäinkin nöyryyttävät ja alentavat kohtelut;

d) tuomiot, joita ei ole antanut sellainen tuomioistuin, jonka toimintaan liittyvät sivistyskansojen välttämättömiksi tunnustamat oikeudelliset takeet, ja teloitukset, jotka pannaan täytäntöön sellaisen tuomioistuimen edeltävättä ratkaisutta.

2) Haavoittuneet ja sairaat on kerättävä ja niitä on hoidettava.

Puolueeton ihmisystävällinen järjestö, sellainen kuin Punaisen Ristin kansainvälinen komitea, saa tarjota palveluksiaan selkkauksen osapuolille.

Selkkauksen osapuolet tekevät toisaalta voitavansa saattaakseen erikoissopimuksin voimaan tämän sopimuksen muut määräykset joko kokonaan tai osittain.

Edellä olevien määräysten soveltamisella ei ole vaikutusta selkkauksen osapuolten oikeudelliseen asemaan.

4 artikla.
Suojeltujen henkilöiden määritelmä.

Sopimuksen suojelemia ovat henkilöt, jotka, minä ajankohtana ja millä tavoin tahansa, selkkauksen tai valtauksen sattuessa ovat sellaisen selkkauksen osapuolen tai valtaajan vallinnassa, jonka kansalaisia he eivät ole.

Sellaisen valtion kansalaiset, joka ei ole sopimukseen sidottu, eivät ole sen suojelemia. Puolueettoman valtion kansalaisia, jotka ovat sotaakäyvän valtion alueella, sekä myötäsotaakäyvän valtion kansalaisia ei pidetä suojeltuina niin kauan kuin valtiolla, jonka kansalaisia he ovat, on säännönmukainen diplomaattinen edustus siinä valtiossa, jonka vallassa he ovat.

II osan määräyksillä on kuitenkin laajempi soveltamisala niin kuin 13 artiklassa määritellään.

Henkilöitä, joita suojellaan sen mukaan kuin on määrätty maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta Genèvessä 12 päivältä elokuuta 1949 tai merisotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden, sairaiden ja haaksirikkoutuneiden aseman parantamisesta Genèvessä 12 päivältä elokuuta 1949 taikka sotavankien käsittelystä Genèvessä 12 päivältä elokuuta 1949 tehdyssä sopimuksessa, ei pidetä suojeltuina henkilöinä siinä mielessä kuin tässä sopimuksessa tarkoitetaan.

5 artikla.
Poikkeuksia.

Jos selkkauksen osapuolella on pätevää aihetta epäillä, että tietty, tämän sopimuksen suojelema henkilö ryhtyy valtion turvallisuutta vaarantavaan toimintaan, tai jos on selvitetty hänen itse teossa siihen ryhtyneen, sellainen henkilö ei voi vedota tässä sopimuksessa suotuihin oikeuksiin ja etuuksiin, mikäli ne, jos olisivat voimassa hänen hyväkseen, saattaisivat vaarantaa valtion turvallisuutta.

Jos tämän sopimuksen suojelema henkilö on vallatulla alueella pidätetty vakoilijana tai tuholaistyön tekijänä tai sen vuoksi, että häntä yksilöllisesti pätevin syin epäillään ryhtymisestä valtaajan turvallisuutta vaarantavaan toimintaan, sellaiselta henkilöltä voidaan, mikäli sotilaallinen turvallisuus sitä ehdottomasti vaatii, evätä tässä sopimuksessa suodut kanssakäymisoikeudet.

Kaikissa näissä tapauksissa on edellisissä kappaleissa tarkoitettuja henkilöitä kuitenkin kohdeltava inhimillisesti eikä heiltä syytettyinä saa riistää tällä sopimuksella turvattua oikeutta tasapuoliseen ja säännönmukaiseen oikeudenkäyntiin. Myös on kaikki suojelluille henkilöille kuuluvat, tässä sopimuksessa tarkoitetut oikeudet palautettava heille mahdollisimman aikaisena ajankohtana ottaen asianhaarojen mukaan huomioon valtion tai valtaajan turvallisuus.

6 artikla.
Soveltamisen alkaminen ja lakkaaminen.

Tätä sopimusta on sovellettava jokaisen 2 artiklassa tarkoitetun selkkauksen tai valtauksen alusta.

Selkkauksen osapuolten alueella sopimuksen soveltaminen lakkaa sotatoimien yleensä päätyttyä.

Vallatulla alueella tämän sopimuksen soveltaminen lakkaa vuoden kuluttua sotatoimien yleisestä päättymisestä; kuitenkin on valtaajavaltio valtauksen ajaksi sidottu - mikäli tämä valta suorittaa hallitustoimia kysymyksessä olevalla alueella - tämän sopimuksen seuraavien artiklain määräyksiin: 1-12, 27, 29-34, 47, 49, 51, 52, 53, 59, 61-77 ja 143.

Suojellut henkilöt, jotka vapautetaan tai kotiutetaan taikka asettuvat alueelle jälleen asumaan sanottujen määräaikain päätyttyä, saavat sillä välin osakseen tässä sopimuksessa suodut edut.

7 artikla.
Erikoissopimukset.

Lukuun otetamatta sopimuksia, jotka on nimenomaan edellytetty 11, 14, 15, 17, 36, 108, 109, 132, 133 ja 149 artiklassa, Korkeat sopimuspuolet saavat tehdä muita erikoissopimuksia kaikista kysymyksistä, jotka niiden mielestä soveltuvat erikseen järjestettäviksi. Erikoissopimuksella ei voida loukata suojelluille henkilöille tämän sopimuksen mukaisesti kuuluvaa asemaa eikä supistaa siinä heille suotuja oikeuksia.

Suojellut henkilöt saavat osakseen sanotuista erikoissopimuksista johtuvat edut niin kauan kuin tätä sopimusta on heihin sovellettava, mikäli mainituissa tai lisäksi tehdyissä sopimuksissa ei ole nimenomaan toisin määrätty tai jokin selkkauksen osapuoli heidän suhteensa ryhdy edullisempiin toimenpiteisiin.

8 artikla.
Oikeuksien luovuttamattomuus.

Suojellut henkilöt eivät missään tapauksessa voi osittainkaan luopua oikeuksista, jotka heille on turvattu tässä sopimuksessa tai edellisessä artiklassa tarkoitetussa erikoissopimuksessa, mikäli sellainen on tehty.

9 artikla.
Suojelijavallat.

Tätä sopimusta on sovellettava niiden suojelijavaltain yhteisin toimin ja huolehtiessa valvonnasta, joiden tehtävänä on varjella selkkauksen osapuolten etuja. Sitä varten voivat suojelijavallat diplomaattiseen tai konsulivirkakuntaansa kuuluvien henkilöiden lisäksi määrätä valtuutettuja kansalaistensa tai muiden puolueettomien valtain kansalaisten joukosta. Näiden valtuutettujen tulee olla sen vallan hyväksymiä, jonka valtapiirissä he suorittavat tehtäväänsä.

Selkkauksen osapuolten on mahdollisimman suuressa määrin helpotettava suojelijavaltain edustajien ja valtuutettujen tehtävän täyttämistä.

Suojelijavallan edustajat ja valtuutetut eivät missään tapauksessa saa mennä heille tästä sopimuksesta johtuvaa tehtävää ulommaksi; heidän on varsinkin otettava huomioon, mitä sen vallan turvallisuus, jonka valtapiirissä he suorittavat tehtäväänsä, ehdottoman välttämättömästi vaatii.

10 artikla.
Punaisen Ristin kansainvälisen komitean toiminta.

Tämän sopimuksen määräykset eivät estä sitä ihmisystävällistä toimintaa, johon Punaisen Ristin kansainvälinen komitea tai muu puolueeton ihmisystävällinen järjestö selkkauksen asianomaisten osapuolten siihen suostuessa ryhtyy suojellakseen siviilihenkilöitä ja antaakseen heille apuaan.

11 artikla.
Suojelijavaltain sijaiset.

Korkeat sopimuspuolet saavat milloin tahansa sopia, että tämän sopimuksen mukaan suojelijavallalle kuuluvat tehtävät uskotaan järjestölle, joka pystyy ne täysin puolueettomasti ja tehokkaasti täyttämään.

Jos suojellut henkilöt syystä tai toisesta eivät saa tai eivät enää saa etua suojelijavallan tai 1 kappaleen mukaisesti sen tehtävien suorittajaksi määrätyn järjestön toiminnasta, on heitä vallinnassaan pitävä valta velvollinen pyytämään puolueetonta valtiota tai sanotunlaista järjestöä ottamaan huolehtiakseen tehtävistä, jotka tämän sopimuksen mukaan kuuluvat selkkauksen osapuolten määräämälle suojelijavallalle.

Ellei suojelua voida täten turvata, on suojeltuja henkilöitä vallinnassaan pitävä valta velvollinen pyytämään ihmisystävällistä kansainvälistä järjestöä, kuten Punaisen Ristin kansainvälistä komiteaa, ottamaan huolehtiakseen tämän sopimuksen mukaan suojelijavalloille kuuluvista ihmisystävällisistä tehtävistä tai vastaanottamaan, mikäli tämän artiklan määräyksistä ei muuta johdu, sellaisen järjestön tarjoamat palvelukset.

Jokaisen puolueettoman vallan ja jokaisen järjestön, joka on edellä mainitussa tarkoituksessa vastaanottanut asianomaisen vallan pyynnön tai itse tarjonnut palveluksiaan, tulee toiminnassaan olla tietoinen vastuustaan sitä selkkauksen osapuolta kohtaan, josta riippuvaisia tämän sopimuksen suojelemat henkilöt ovat ja sen tulee esittää riittävät takeet pystyväisyydestään kysymyksessä olevaan tehtävään ja sen tasapuoliseen täyttämiseen.

Edellä olevista määräyksistä ei voida poiketa sellaisten valtojen keskeisin erikoissopimuksin, joista toisen neuvotteluvapaus on, vaikkapa vain ohimenevästi, toista valtaa tai sen liittolaisia kohtaan rajoitettu sotatapahtumien johdosta, varsinkin milloin sen alue tai olennainen osa siitä on vallattu.

Tässä sopimuksessa oleva maininta suojelijavallasta tarkoittaa myös järjestöjä, jotka tässä artiklassa tarkoitetussa merkityksessä astuvat sen sijaan.

Tämän artiklan määräykset ulottuvat vastaavasti tapauksiin, joissa puolueettoman valtion kansalaiset ovat vallatulla tai sellaisen sotaakäyvän valtion alueella, jossa heidän kotivaltiollaan ei ole säännönmukaista diplomaattista edustusta.

12 artikla.
Sovittelumenettely.

Erimielisyyden selvittämiseksi tarjoavat suojelijavallat hyviä palveluksiaan aina kun ne katsovat sen tarkoituksenmukaiseksi suojeltujen henkilöiden edun kannalta, erittäinkin milloin selkkauksen osapuolet ovat erimielisiä tämän sopimuksen soveltamisesta ja tulkinnasta.

Tässä tarkoituksessa kukin suojelijavalloista voi selkkauksen osapuolen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan, ehdottaa osapuolille heidän edustajiensa ja erityisesti niiden viranomaisten kokousta, joille huolenpito suojeltavista henkilöistä kuuluu, kokouspaikan saattaessa olla puolueettomallakin, soveliaasti valitulla alueella. Selkkauksen osapuolet ovat velvolliset ottamaan vastaan niille tässä kohden tehdyt ehdotukset. Suojelijavallat voivat selkkauksen osapuolten suostumuksin tarvittaessa ehdottaa puolueettomaan valtaan kuuluvan tai Punaisen Ristin kansainvälisen komitean valtuuttaman henkilön kutsumista ottamaan osaa kokoukseen.

II osa.

Väestön yleinen suojelu eräiltä sodan seurauksilta.

13 artikla.
II osan soveltamisala.

Tämän osan määräyksissä tarkoitetaan selkkaukseen joutuneiden maiden väestöjä kokonaisuudessaan, sallimatta minkään epäsuopean erottelun tekemistä erittäinkään rodun, kansallisuuden, uskonnon tai poliittisten mielipiteiden perusteella, ja niillä pyritään lieventämään sodan synnyttämiä kärsimyksiä.

14 artikla.
Lääkintö- ja turvallisuustarkoituksiin varatut vyöhykkeet ja paikkakunnat.

Rauhan ajasta alkaen voivat Korkeat sopimuspuolet ja vihollisuuksien alettua selkkauksen osapuolet perustaa alueilleen ja, tarpeen vaatiessa, vallatuille alueille lääkintä- ja turvallisuustarkoituksiin varattuja vyöhykkeitä ja paikkakuntia siten järjestettyinä, että niillä voidaan saattaa sodan seurauksilta suojaan haavoittuneet sekä sairaat, kivulloiset ja iäkkäät henkilöt, viisitoista vuotta nuoremmat lapset, raskaudentilassa olevat naiset ja seitsemää vuotta nuorempien lasten äidit.

Selkkauksen alkaessa tai kestäessä asianomaiset osapuolet voivat tehdä keskenään sopimuksia perustamiensa vyöhykkeiden ja paikkakuntien tunnustamisesta. Siinä tarkoituksessa ne voivat saattaa voimaan tähän sopimukseen liitetyn sopimusluonnoksen määräykset tekemällä niihin mahdollisesti tarpeellisiksi havaitsemiaan muutoksia.

Suojelijavaltoja ja Punaisen Ristin kansainvälistä komiteaa kehoitetaan tarjoamaan hyviä palveluksiaan näiden lääkintä- ja turvallisuustarkoituksiin varattujen vyöhykkeiden ja paikkakuntien perustamiseksi ja tunnustamiseksi.

15 artikla.
Puolueettomat vyöhykkeet.

Jokainen selkkauksen osapuoli voi joko välittömästi tai jonkin puolueettoman valtion tai ihmisystävällisen järjestön välityksellä ehdottaa vastapuolelle perustettavaksi sellaisille paikkakunnille, joilla käydään taisteluja, puolueettomiksi katsottavia vyöhykkeitä seuraavien henkilöiden suojelemiseksi, mitään erottelua heidän välillään tekemättä, taisteluiden aiheuttamilta vaaroilta, nimittäin:

a) haavoittuneiden ja sairaiden, kuulukootpa he taistelijoihin tai eivät;

b) siviilihenkilöiden, jotka eivät osallistu vihollisuuksiin eivätkä ryhdy mihinkään sotilaallisluontoiseen työhön oleskellessaan näillä vyöhykkeillä.

Niin pian kuin selkkauksen osapuolet ovat päässeet yksimielisiksi sanotunlaisen puolueettomaksi katsottavan vyöhykkeen maantieteellisestä asemasta, hallinnosta, muonittamisesta ja valvonnasta, on tehtävä kirjallinen sopimus, joka on selkkauksen osapuolten allekirjoitettava. Tässä sopimuksessa määrätään vyöhykkeen puolueettomana pitämisen alkukohtia ja kestämisaika.

16 artikla.
Haavoittuneet ja sairaat. I. Yleinen suojelu.

Haavoittuneet ja sairaat samoin kuin myös kivulloiset henkilöt ja raskaudentilassa olevat naiset saavat osakseen erikoista suojelua ja huolenpitoa.

Mikäli sotilaalliset näkökohdat sen sallivat, kukin selkkauksen osapuolista helpottaa toimenpiteitä kaatuneitten ja haavoittuneiden etsimiseksi, haaksirikkoutuneiden ja muiden vakavaan vaaraan joutuneiden auttamiseksi, niin myös heidän suojelemisekseen ryöstännältä ja pahoinpitelyltä.

17 artikla.
II. Evakuoiminen.

Selkkauksen osapuolet pyrkivät voitavansa mukaan tekemään keskenään paikallisia sopimuksia evakuoidakseen haavoittuneet, sairaat, kivulloiset henkilöt, vanhukset, lapset ja lapsensynnyttäjät vyöhykkeeltä, joka on piiritetty tai jonka yhteydet on katkaistu sekä turvatakseen kaikkien uskontokuntien papeille sekä lääkintähenkilökunnalle ja lääkintävälineistölle kauttakulun sanotulle vyöhykkeelle.

18 artikla.
III. Sairaaloiden suojelu.

Siviilisairaaloihin, jotka on järjestetty haavoittuneiden, sairaiden, kivulloisten henkilöiden ja lapsensynnyttäjien hoitamiseksi, ei missään olosuhteissa saa kohdistaa hyökkäystä; selkkauksen osapuolet pitävät loukkaamattomina ja suojelevat niitä jokaisena ajankohtana.

Selkkaukseen osallisten valtioiden tulee antaa kaikille siviilisairaaloille kirjallinen todistus, joka osoittaa, että niillä on siviilisairaalan luonne ja ettei niiden hallinnassa olevia rakennuksia käytetä tarkoituksiin, jotka 19 artiklan mukaisesti tekevät ne suojattomiksi.

Mikäli valtio on antanut siihen luvan, siviilisairaalat varustetaan tunnusmerkillä, jota tarkoitetaan maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 tehdyn sopimuksen 38 artiklassa.

Selkkauksen osapuolet ryhtyvät, mikäli sotilaalliset vaatimukset sallivat, tarpeellisiin toimenpiteisiin tehdäkseen vihollisen maa-, ilma- ja merivoimille selvästi näkyviksi siviilisairaaloiden erottavat tunnusmerkit ja siten poistaakseen jokaisen hyökkäystoiminnan mahdollisuuden.

Katsoen niihin vaaroihin, joita sairaaloille voi koitua sotilaallisten hyökkäyskohteiden läheisyydestä, on suositeltavaa pitää huolta siitä, että ne sijoitetaan sellaisista kohteista niin kauaksi kuin mahdollista.

19 artikla.
IV. Sairaaloiden suojan lakkaaminen.

Suoja, johon siviilisairaalat ovat oikeutettuja, voi lakata vain, jos niitä on käytetty, ihmisystävällisestä tehtävästään poikkeavasti, vihollista vahingoittaviin toimiin. Kuitenkin lakkaa suoja vasta sitten, kun on annettu varoitus asettamalla jokaisessa soveltuvassa tapauksessa kohtuullinen määräaika ja sellainen varoitus on jätetty varteen ottamatta.

Vahingoittavana toimena ei ole pidettävä sitä, että haavoittuneita tai sairaita sotilaita hoidetaan näissä sairaaloissa tai että niistä tavataan tällaisilta sotilailta otettuja käsiaseita tai ampumatarvikkeita, joita ei ole vielä luovutettu asianomaiselle viranomaiselle.

20 artikla.
V. Sairaaloiden henkilökunta.

Siviilisairaaloiden toiminnassa ja hallinnossa säännönmukaisesti ja yksinomaisesti palvelemaan määrättyä henkilökuntaa, tähän lukien myös ne, joiden asiana on huolehtia haavoittuneiden ja sairaiden siviilihenkilöiden sekä kivulloisten henkilöiden ja lapsensynnyttäjien etsimisestä, muutosta, kuljettamisesta ja hoitamisesta, on kunnioitettava ja suojeltava.

Vallatuilla alueilla ja sotatoimivyöhykkeillä sanottu henkilökunta käyttää tuntovälineenään henkilökorttia, joka osoittaa kortin haltijan aseman ja jossa on hänen valokuvansa ynnä vastuunalaisen viranomaisen koholeima, sekä niinikään, palveluksessa ollessaan, leimattu, vedenkestävää käsivarsinauhaa, jota kannetaan vasemmassa käsivarressa. Tämän käsivarsinauhan antaa valtio ja siinä pitää olla maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 tehdyn sopimuksen 38 artiklassa tarkoitettu tunnusmerkki.

Muuta siviilisairaaloiden toiminnassa ja hallinnossa palvelemaan määrättyä henkilökuntaa on kunnioitettava ja suojeltava ja siihen kuuluvalla on oikeus palveluksen aikana kantaa edellä tarkoitettua käsivarsinauhaa tässä artiklassa mainituin ehdoin. Hänen henkilökorttinsa osoittaa ne tehtävät, jotka hänelle on uskottu.

Jokaisen siviilisairaalan johdon on joka hetki pidettävä asianomaisten kansallisten ja valtaajaviranomaisten saatavissa päivän tasalla olevaa henkilökuntansa luetteloa.

21 artikla.
VI. Maa- ja merikuljetukset.

Haavoittuneiden ja sairaiden siviilihenkilöiden sekä kivulloisten henkilöiden ja lapsensynnyttäjien kuljetuksia, jotka suoritetaan maalla kulkuneuvo- ja sairaalajunasaattuein tai merellä sellaisiin kuljetuksiin tarkoitetuin laivoin, on pidettävä loukkaamattomina ja suojeltava samalla tavoin kuin 18 artiklassa tarkoitettuja sairaaloita ja ne käyttävät asianomaisen valtion suostumuksella merkkinään nostettua lippua, jossa on maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 tehdyn sopimuksen 38 artiklassa tarkoitettu tunnusmerkki.

22 artikla.
VII. Ilmakuljetukset.

Ilma-aluksiin, joita käytetään yksinomaan haavoittuneiden ja sairaiden siviilihenkilöiden, kivulloisten henkilöiden ja lapsensynnyttäjien taikka lääkintähenkilökunnan ja lääkintätarvikkeiden kuljetukseen, ei saa kohdistaa hyökkäystä, vaan niitä on pidettävä loukkaamattomina, milloin ne lentävät korkeuksissa, aikoina ja reiteillä, joista on erikseen sovittu kaikkien selkkauksen osapuolten yhteisesti tekemässä sopimuksessa.

Ne voivat käyttää merkkinään maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 tehdyn sopimuksen 38 artiklassa tarkoitettua erottavaa tunnusmerkkiä.

Mikäli toisin ei ole sovittu, on lentäminen vihollisalueen tai vihollisen valtaaman alueen yli kielletty.

Näiden ilma-alusten on noudatettava jokaista laskeutumiskehoitusta. Siten määrätyn laskeutumisen tapahduttua ilma-alus ja siinä olevat saavat jatkaa lentoaan sitten, kun ehkä on toimitettu tarkastus.

23 artikla.
Lääkkeiden, elintarvikkeiden ja vaatteiden lähettäminen.

Kunkin Korkean sopimuspuolen on myönnettävä vapaa kauttakulku kaikille lääkkeiden ja lääkintätarvikkeiden samoin kuin jumalanpalvelukseen tarpeellisten esineiden lähetyksille, mikäli ne on tarkoitettu yksinomaan toisen sopimuspuolen, olkoonkin vihollismaan, siviiliväestölle. Niinikään on kukin sopimuspuoli velvollinen sallimaan vapaan kauttakulun kaikille välttämättömien elintarvikkeiden, vaatteiden ja vahvistavien lääkkeiden lähetyksille, mikäli ne on tarkoitettu viittätoista vuotta nuoremmille lapsille, raskaudentilassa oleville naisille tai lapsensynnyttäjille.

Sopimuspuolen velvollisuus sallia edellisessä artiklassa mainittujen lähetysten vapaa kauttakulku on voimassa edellytyksellä, ettei ole aihetta olettaa tällä sopimuspuolella olevan mitään pätevää syytä pelkoon:

a) että nämä lähetykset joutuvat muualle kuin määräpaikkaansa, tai

b) että valvonta saattaa olla tehoton, tai

c) että vihollinen voi saada niistä ilmeistä etua sotaponnistuksilleen tai taloudelleen käyttämällä lähetyksiä korvaamaan tarvikkeita, jotka sen olisi täytynyt muuten hankkia tai tuottaa, tai päästämällä sellaisia aineita, tuotteita tai palveluksia vapautumaan, jotka muuten olisi ollut varattava sanotunlaisten tarvikkeiden valmistukseen.

Valta, joka antaa luvan tämän artiklan ensimmäisessä kappaleessa mainittujen lähetysten kauttakulkuun, voi panna luvan ehdoksi, että jakelu saajille toimitetaan suojeluvaltain itse paikalla suorittaman valvonnan alaisena.

Nämä lähetykset on kuljetettava edelleen mahdollisimman nopeasti, ja valtiolla, joka antaa luvan niiden vapaaseen kauttakulkuun, on oikeus määrätä ne teknilliset ehdot, joiden varassa lupa annetaan.

24 artikla.
Lastenhuoltotoimenpiteitä.

Selkkauksen osapuolten on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin, jotteivät viittätoista vuotta nuoremmat lapset, jotka sodan johdosta ovat tulleet orvoiksi tai joutuneet erilleen perheestään, jäisi huollotta ja jotta kaikissa oloissa heidän elatustaan, uskonnonharjoitustaan ja kasvatustaan helpotettaisiin. Kasvatus on mikäli mahdollista uskottava henkilöille, joilla on sama sivistysperinne.

Selkkauksen osapuolten on helpotettava näiden lapsien ottamista puolueettomaan maahan selkkauksen ajaksi saadessaan siihen suostumuksen suojelijavallalta, mikäli sellainen on, ja edellyttäen että niillä on varmuus siitä, ettei ensimmäisessä kappaleessa lausuttuja periaatteita loukata.

Sitä paitsi ne tulevat voitavansa mukaan ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin, jotta kahtatoista vuotta nuorempien lasten henkilöllisyys voitaisiin todeta niiden kannettavan henkilölaatan avulla tai muulla tavoin.

25 artikla.
Perheuutiset.

Jokainen henkilö, joka on selkkauksen osapuolen alueella tai sen valtaamalla alueella, on oikeutettu antamaan perheensä jäsenille, missä nämä lienevätkin, henkilökohtaista luonnetta olevia tietoja sekä vastaanottamaan sellaisia. Tämä kirjeenvaihto on kuljetettava edelleen joutuisasti ja aiheettomatta viivytyksettä.

Jos olosuhteiden pakosta perheen jäsenten kirjeenvaihto tavallista postinkuljetustietä on käynyt vaikeaksi tai mahdottomaksi, asianomaisten selkkauksen osapuolten on käännyttävä puolueettoman välittäjän, kuten 140 artiklassa tarkoitetun keskustiedonantotoimiston puoleen, päättääkseen yhdessä sen kanssa keinoista, joilla turvataan niille kuuluvien velvollisuuksien täyttäminen parhaalla mahdollisella tavalla, varsinkin yhteistoimin Punaisen Ristin (Punaisen Puolikuun, Punaisen Leijonan ja Auringon) kansallisten yhdistysten kanssa.

Jos selkkauksen osapuolet katsovat tarpeelliseksi rajoittaa perheen jäsenten kirjeenvaihtoa, ne voivat enintään pakottaa käyttämään vakiinnutettuja (standardisoituja) kaavoja, joissa on kaksikymmentäviisi vapaasti valittua sanaa, ja rajoittaa niiden lähettämisen yhteen kappaleeseen kuukaudessa.

26 artikla.
Sodan hajoittamat perheet.

Kukin selkkauksen osapuoli on velvollinen helpottamaan etsiskelyjä, joihin sodan hajoittamain perheiden jäsenet ryhtyvät palauttaakseen yhteyden toisiinsa ja mikäli mahdollista tavatakseen toisensa. Varsinkin on niiden suhtauduttava suopeasti tällaiseen tehtävään omistautuvien järjestöjen toimintaan edellyttäen, että viimeksi mainitut ovat niiden hyväksymiä ja mukautuvat turvallisuustoimenpiteisiin, joihin ne ryhtyvät.

III osa.

Suojeltujen henkilöiden asema ja kohtelu. I alaosasto.

Selkkauksen osapuolten alueita ja vallattuja alueita

yhteisesti koskevia määräyksiä.

27 artikla.
Kohtelu. I. Yleistä.

Suojelluilla henkilöillä on kaikissa olosuhteissa oikeus vaatia, että heidän henkilöään, kunniaansa, perheoikeuksiaan, uskonnollisia vakaumuksiaan ja uskonnonharjoitustaan, tottumuksiaan ja tapojaan kunnioitetaan ja pidetään arvossa. Heitä on jokaisena ajankohtana kohdeltava inhimillisesti ja suojeltava varsinkin kaikilta väkivallan teoilta tai uhkauksilta sekä solvauksilta ja julkiselta uteliaisuudelta.

Naiset ovat erityisesti suojatut kaikilta heidän kunniansa loukkauksilta ja varsinkin raiskaukselta, prostitutioon pakottamiselta ja kaikilta heidän siveytensä loukkauksilta.

Mikäli terveydentilaa, ikää ja sukupuolta koskevista määräyksistä ei muuta johdu, selkkauksen osapuolen on kohdeltava kaikkia sen vallassa olevia suojeltuja henkilöitä samanlaista huomaavaisuutta osoittaen ja tekemättä mitään epäsuopeata erottelua varsinkaan rodun, uskonnon ja poliittisten mielipiteiden perusteella.

Selkkauksen osapuolet voivat kuitenkin suojeltujen henkilöiden suhteen ryhtyä sodasta aiheutuviin valvonta- ja turvallisuustoimenpiteisiin.

28 artikla.
II. Vaaravyöhykkeet.

Ketään suojeltua henkilöä älköön käytettäkö saattamaan läsnäolollaan sotatoimilta suojatuksi tiettyjä kohteita tai paikkakuntia.

29 artikla.
III. Vastuu.

Selkkauksen osapuoli, jonka vallinnassa on suojeltuja henkilöitä, on vastuussa edustajiensa heille osoittamasta kohtelusta. Henkilökohtainen vastuu, joka on saattanut syntyä, pysyy sen estämättä voimassa.

30 artikla.
Suojelijavaltojen ja avustusjärjestöjen puoleen kääntyminen.

Suojelluille henkilöille on suotava kaikki helpotukset kääntymiseksi suojelijavaltojen, Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ja Punaisen Ristin (Punaisen Puolikuun, Punaisen Leijonan ja Auringon) kansallisen yhdistyksen puoleen siinä maassa, missä he oleskelevat, sekä jokaisen heitä avustavan järjestön puoleen.

Näille eri järjestöille on viranomaisten myönnettävä kaikki helpotukset niissä rajoissa, jotka johtuvat sotilaallisista välttämättömyyksistä ja turvallisuusvaatimuksista.

Paitsi niitä 143 artiklassa tarkoitettuja käyntejä, joita suojelijavaltain ja Punaisen Ristin kansainvälisen komitean edustajat tekevät, suojeltuja henkilöitä vallinnassaan pitävän vallan sekä valtaajavallan on helpotettava mahdollisuuden mukaan käyntejä, joita tahtovat suojeltujen luo tehdä muiden järjestöjen edustajat, joiden tarkoituksiin kuuluu antaa sanotuille henkilöille hengellistä tai aineellista apua.

31 artikla.
Pakon kieltäminen.

Mitään ruumiillista tai henkistä pakkoa älköön käytettäkö suojeltuja henkilöitä kohtaan varsinkaan tietojen saamiseksi heiltä tai kolmannelta.

32 artikla.
Ruumiinrääkkäyksen, kiduttamisen yms. kieltäminen.

Korkeat sopimuspuolet kieltävät nimenomaan toisiltaan kaikki toimenpiteet, jotka ovat omansa aiheuttamaan ruumiillisia kärsimyksiä heidän vallinnassaan oleville suojelluille henkilöille tai aikaansaamaan heidän häviämisensä sukupuuttoon. Tämä kielto käsittää ei ainoastaan tahallisen surmaamisen, kiduttamisen, ruumiinrangaistukset, silpomiset ja lääkinnölliset tai tieteelliset kokeet, jotka eivät ole suojellun henkilön lääkinnöllisen hoidon kannalta välttämättömiä, vaan myös kaikki muut raakamaiset teot, olkootpa niiden suorittajat siviilivirkakuntaan kuuluvia tai sotilaita.

33 artikla.
Yksilöllinen vastuu, yhteisrangaistukset, kostotoimenpiteet, ryöstäntä.

Ketään suojeltua henkilöä älköön rangaistako rikkomuksesta, jota hän ei ole henkilökohtaisesti tehnyt. Yhteisrangaistukset samoin kuin kaikki pelotus- tai terroritoimenpiteet ovat kielletyt.

Ryöstäntä on kielletty.

Suojeltuihin henkilöihin tai heidän omaisuuteensa kohdistuvat kostotoimenpiteet ovat kielletyt.

34 artikla.
Panttivangit.

Panttivankien ottaminen on kielletty.

III osa.

Suojeltujen henkilöiden asema ja kohtelu. II alaosasto.

Selkkauksen osapuolen alueella olevat ulkomaalaiset.

35 artikla.
Oikeus alueelta poistumiseen.

Jokaisella suojellulla henkilöllä, joka tahtoo poistua alueelta selkkauksen alkaessa tai kestäessä, on oikeus niin tehdä, mikäli hänen lähtönsä ei ole vastoin valtion kansallisia etuja. Hänen poistumispyyntönsä on käsiteltävä säännönmukaista menettelyä noudattaen ja päätös on annettava mahdollisimman pikaisesti. Saatuaan poistumisluvan hän voi varata itselleen matkaa varten tarpeelliset rahat ja ottaa mukaansa kohtuullisen määrän henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja esineitä.

Henkilöillä, joilta poistumislupa on evätty, on oikeus vaatia, että pätevä tuomioistuin tai hallintokollegio, jonka heitä vallinnassaan pitävä valta on tätä tarkoitusta varten perustanut, ottaa epäävän päätöksen mahdollisimman lyhyen ajan kuluessa uudelleen käsiteltäväksi.

Jos suojelijavallan edustajat sitä pyytävät, heidän on, mikäli turvallisuusnäkökohdat eivät ole esteenä eivätkä asianomaiset sitä vastusta, saatava tieto syistä, joiden vuoksi poistumispyyntöön ei ole jonkin tai joidenkin sellaisen pyynnön tehneiden kohdalta suostuttu, ja mahdollisimman joutuisasti kaikkien niiden henkilöiden nimistä, joiden pyyntö on evätty.

36 artikla.
Kotiuttamismenettely.

Maasta poistumisen, joka perustuu edellisessä artiklassa mainittuun lupaan, tulee tapahtua turvallisuuden, terveydenhoidon, puhtauden ja ravitsemisen kannalta tyydyttävissä olosuhteissa. Kustannukset, jotka syntyvät sen jälkeen, kun suojeltua henkilöä vallinnassaan pitävän vallan alueelta on poistuttu, ovat määrämaan tai, mikäli ne aiheutuvat oleskelusta puolueettomassa maassa, sen vallan korvattavat, jonka kansalaisten hyväksi ne ovat syntyneet. Näitä muuttoja koskevat käytännölliset yksityiskohdat järjestetään tarvittaessa asianomaisten valtojen keskeisin erikoissopimuksin.

Mitä edellä on sanottu, ei ole esteenä niiden erikoissopimusten soveltamiseen, joita selkkauksen osapuolet ehkä ovat keskenään tehneet vihollisen haltuun joutuneiden kansalaistensa vaihtamiseksi ja kotiuttamiseksi.

37 artikla.
Vangitut henkilöt.

Suojeltuja henkilöitä, jotka ovat tutkintavankeudessa tai kärsimässä vapausrangaistusta, on heidän pidättämisensä aikana käsiteltävä inhimillisesti.

He saavat heti vapauduttuaan pyytää lupaa maasta poistumiseen sen mukaan kuin edellisissä artikloissa on sanottu.

38 artikla.
Kotiuttamatta olevat henkilöt. I. Yleistä.

Niitä erikoistoimenpiteitä lukuunottamatta, joihin voidaan ryhtyä tämän sopimuksen, erittäinkin sen 27 ja 41 artiklan nojalla, suojeltujen henkilöiden asema määräytyy periaatteellisesti niiden säännösten mukaan, jotka koskevat ulkomaalaisten kohtelua rauhan aikana. Joka tapauksessa on heille suotava seuraavat oikeudet:

1) heillä on oleva oikeus vastaanottaa heille osoitetut yksityiset ja kollektiiviset avustukset;

2) heidän tulee saada, mikäli heidän terveydentilansa sitä vaatii, lääkärin- ja sairaala-hoitoa samassa määrin- kuin asianomaisen valtion kansalaiset;

3) heillä on oleva oikeus harjoittaa uskontoaan ja saada henkistä apua uskontokuntansa papeilta;

4) jos he asuvat sodasta aiheutuviin vaaroihin nähden erityisen uhanalaisella paikkakunnalla, heillä on oleva paikan muuttamiseen yhtäläinen oikeus kuin asianomaisen valtion kansalaisilla;

5) viittätoista vuotta nuorempien lasten, raskaudentilassa olevien naisten ja seitsemää vuotta nuorempien lasten äitien tulee saada osakseen etuoikeutettua kohtelua samassa laajuudessa kuin asianomaisen valtion kansalaiset.

39 artikla.
II. Toimeentulokeinot.

Suojelluille henkilöille, jotka selkkauksen johdosta ovat menettäneet tuloa tuottavan toimensa, on varattava tilaisuus palkallisen työn saantiin ja heillä on tässä kohden oleva, mikäli turvallisuusnäkökohdista ja 40 artiklasta ei muuta johdu, samat edut kuin sen vallan kansalaisilla, jonka alueella he ovat.

Jos selkkauksen osapuoli alistaa suojellun henkilön sellaiseen valvontaan, joka estää häntä pitämästä huolta toimeentulostaan, ja varsinkin milloin tämä henkilö ei turvallisuussyistä voi saada itselleen palkattua työtä kohtuullisin ehdoin, mainitun osapuolen on annettava avustusta hänen ja niiden henkilöiden tarpeisiin, jotka ovat hänen huollettavinaan.

Suojellut henkilöt saavat joka tapauksessa vastaanottaa avustuseriä kotimaastaan, suojelijavallalta ja 30 artiklassa mainituilta hyväntekeväisyysyhdistyksiltä.

40 artikla.
III. Työnteko.

Suojeltuja henkilöitä ei voida pakottaa työhön laajemmalti kuin sen selkkauksen osapuolen kansalaisia, jonka alueella he ovat.

Jos suojellut henkilöt ovat vihollismaan kansalaisia, heitä ei voida pakottaa muihin kuin sellaisiin töihin, jotka säännönmukaisesti ovat tarpeellisia ihmisten ravitsemisen, majoituksen, vaatetuksen, kuljetuksen ja terveyden turvaamiseksi ja jotka eivät ole suoranaisessa yhteydessä sotatoimien suorittamiseen.

Edellisissä kappaleissa mainituissa tapauksissa työhön pakotettujen suojeltujen henkilöiden tulee saada osakseen samat työehdot ja sama määrä suojelua kuin oleskelumaan kansalaisiin kuuluvat työntekijät erittäinkin mitä tulee palkkaan, työajan pituuteen, varusteisiin, ennakkovalmennukseen sekä työtapaturmien ja ammattitautien korvaamiseen.

Jos edellä olevia määräyksiä loukataan, suojeltujen henkilöiden on sallittava käyttää heille 30 artiklan mukaan kuuluvaa valitusoikeutta.

41 artikla.
IV. Pakolliseen oleskelupaikkaan määrääminen. Eristäminen.

Jos pidättäjävalta ei katso muita tässä sopimuksessa mainittuja valvontatoimenpiteitä riittäviksi, ovat ankarimpia valvontatoimenpiteitä, joihin se saattaa turvautua, pakolliseen oleskelupaikkaan määrääminen tai eristäminen (internoiminen) 42 ja 43 artiklan mukaisesti.

Soveltaessaan 39 artiklan toisen kappaleen määräyksiä henkilöihin, jotka on pakotettu luopumaan vakinaisesta asuinpaikastaan päätöksen nojalla, jossa heidät määrätään ottamaan toisella paikkakunnalla pakollinen oleskelupaikka, pidättäjävalta on velvollinen niin tarkoin kuin mahdollista noudattamaan eristettyjen henkilöiden kohtelua koskevia sääntöjä (tämän sopimuksen III osa IV alaosasto).

42 artikla.
V. Eristämisen tai pakolliseen oleskelupaikkaan määräämisen perusteet.

Vapaaehtoinen eristäminen.

Suojeltujen henkilöiden eristämisestä tai pakolliseen oleskelupaikkaan määräämisestä ei voida tehdä päätöstä, ellei pidättäjävallan turvallisuus sitä ehdottoman välttämättömästi vaadi.

Jos jokin henkilö suojelijavallan edustajien välityksellä pyytää, että hänet vapaaehtoisesti eristettäisiin, ja hänen oma asemansa tekee sen välttämättömäksi, pidättäjävalta on velvollinen ryhtymään sen mukaisiin toimenpiteisiin.

43 artikla.
VI. Menettely.

Jokaisella suojellulla henkilöllä, joka on eristetty tai määrätty pakolliseen oleskelupaikkaan, on oikeus vaatia, että pätevä tuomioistuin tai hallintokollegio, jonka pidättäjävalta on tarkoitusta varten perustanut, ottaa häntä koskevan päätöksen mahdollisimman lyhyen ajan kuluessa uudelleen käsiteltäväksi. Jos päätös eristämisestä tai pakolliseen oleskelupaikkaan määräämisestä pysytetään voimassa, tuomioistuimen tai hallintokollegion on otettava määräajoin ja ainakin kahdesti vuodessa sanotun henkilön asia tarkastettavakseen, jotta alkuperäistä päätöstä voitaisiin muuttaa hänen edukseen, mikäli olosuhteet sen sallivat.

Elleivät asianomaiset suojellut henkilöt sitä vastusta, pidättäjävallan tulee saattaa niin joutuisasti kuin mahdollista suojelijavallan tietoon niiden suojeltujen henkilöiden nimet, jotka on eristetty tai määrätty pakolliseen oleskelupaikkaan, sekä niiden nimet, jotka on vapautettu eristämisestä tai pakollisesta oleskelupaikasta. Vastaavin varauksin on ensimmäisessä kappaleessa mainittujen tuomioistuimen ja hallintokollegioiden päätöksistäkin annettava niin joutuisasti kuin mahdollista tieto suojelijavallalle.

44 artikla.
VII. Pakolaiset.

Ryhtyessään tässä sopimuksessa tarkoitettuihin valvontatoimenpiteisiin, pidättäjävalta ei saa käsitellä pakolaisia, jotka tosiasiallisesti eivät saa osakseen suojelua miltään hallitukselta, vihollisiin kuuluvina ulkomaalaisina yksistään sen perusteella, että he oikeudellisesti (de jure) ovat vihollisvaltion kansalaisia.

45 artikla.
VIII. Toiselle vallalle luovuttaminen.

Suojeltuja henkilöitä älköön luovutettako vallalle, joka ei ole osallinen tähän sopimukseen.

Tämä määräys ei estä suojeltujen henkilöiden kotiuttamista tai heidän palaamistaan asuinmaahansa vihollisuuksien päätyttyä.

Suojeltuja henkilöitä ei heitä vallinnassaan pitävä valta saa luovuttaa sopimukseen osalliselle vallalle, ennenkuin ensiksi mainittu valta on vakuuttautunut, että kysymyksessä oleva sopimukseen osallinen valta on halukas ja kykenevä soveltamaan tätä sopimusta. Kun suojeltuja henkilöitä on siten luovutettu, vastuu tämän sopimuksen soveltamisesta on sillä vallalla, joka on suostunut heidät vastaanottamaan, koko sen ajan, minkä he ovat sen huostaan uskottuina. Kuitenkin on, jos tämä valta jättää jossakin tärkeässä kohden noudattamatta sopimuksen määräyksiä, suojellut henkilöt luovuttanut valta velvollinen, suojelijavallan ilmoituksesta, ryhtymään tehokkaisiin toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi tai pyytämään suojeltujen henkilöiden palauttamista sille. Tällaista pyyntöä on noudatettava.

Suojeltua henkilö ei saada missään tapauksessa luovuttaa maahan, jossa hän saattaa pelätä joutuvansa vainotuksi poliittisten tai uskonnollisten mielipiteittensä takia.

Tämän artiklan määräykset eivät estä ennen vihollisuuksien alkamista tehtyjen, rikoksen tekijäin luovuttamista koskevien sopimusten nojalla luovuttamasta suojeltuja henkilöitä, joita syytetään yleisistä rikoslakia vastaan tehdyistä rikoksista.

46 artikla.
Rajoittavien toimenpiteiden lakkaaminen.

Suojeltuihin henkilöihin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet, mikäli niitä ei ole aikaisemmin peruutettu, on kumottava niin pian kuin mahdollista vihollisuuksien päätyttyä.

Heidän omaisuuttaan koskevat rajoittavat toimenpiteet lakkautetaan niin pian kuin mahdollista vihollisuuksien päätyttyä heitä vallinnassaan pitävän vallan lainsäädännön mukaisesti.

III osa.

Suojeltujen henkilöiden asema ja kohtelu. III alaosasto. Vallatut alueet.

47 artikla.
Oikeuksien loukkaamattomuus.

Suojellut henkilöt, jotka ovat vallatulla alueella eivät missään tapauksessa tai millään tavoin menetä tämän sopimuksen heille suomia etuja sen johdosta, että valtauksen seurauksena jokin muutos on kohdannut kysymyksessä olevan alueen valtiollisia laitoksia tai hallitusta, tai sen johdosta, että vallatun alueen viranomaiset ja valtaajavalta ovat siitä keskenään sopineet, tai siitä syystä, että viimeksi mainittu on yhdistänyt vallatun alueen kokonaan tai osaksi omaan alueeseensa.

48 artikla.
Erityisiä kotiuttamistapauksia.

Suojellut henkilöt, jotka eivät ole sen vallan kansalaisia, jonka alue on vallattuna, saavat 35 artiklassa mainituin edellytyksin käyttää hyväkseen maastapoistumisoikeutta, ja sitä koskevat päätökset on tehtävä menettelyssä, jonka valtaajavalta sanotun artiklan mukaisesti järjestää.

49 artikla.
Karkoittamiset, siirtämiset, evakuoimiset.

Suojeltujen henkilöiden pakolliset joukko- tai erillissiirrot sekä karkoittamiset vallatulta alueelta valtaaja- tai muun vallan alueelle, olipa se vallattu tai ei, ovat kielletyt, niiden aiheesta riippumatta.

Valtaajavalta voi kuitenkin ryhtyä tietyn vallatun paikkakunnan täydelliseen tai osittaiseen evakuoimiseen, jos väestön turvallisuus tai pakottavat sotilaalliset syyt sitä vaativat. Evakuointi ei saa johtaa suojeltujen henkilöiden siirtämiseen vallatun alueen ulkopuolelle, paitsi milloin on asiallisesti mahdotonta välttää sellaista siirtoa. Siten evakuoitu väestö on palautettava kotiseudulleen niin pian kuin vihollisuudet kysymyksessä olevan alueen piirissä ovat lakanneet.

Näitä siirtoja ja evakuoimisia suorittaessaan valtaajavallan on, niin pitkälti kuin on mahdollista, meneteltävä niin, että suojellut henkilöt sijoitetaan sopiviin asumuksiin, että siirrot toimitetaan terveyden, turvallisuuden ja ravitsemisen suhteen tyydyttävällä tavalla ja että saman perheen jäseniä ei eroteta toisistaan.

Suojelijavallalle on siirroista ja evakuoimisista ilmoitettava niin pian kuin ne ovat tapahtuneet.

Valtaajavalta ei ole oikeutettu pidättämään suojeltuja henkilöitä paikkakunnalla, joka on sodan vaaroihin nähden erikoisen uhanalaisessa asemassa, paitsi milloin väestön turvallisuus tai pakottavat sotilaalliset syyt sitä vaativat.

Valtaajavalta ei saa valtaamalleen alueelle karkoittaa tai siirtää osaa omasta siviiliväestöstään.

50 artikla.
Lapset.

Valtaajavallan on, valtion ja paikallisten viranomaisten avulla, helpotettava lasten hoito- ja kasvatuslaitosten asianmukaista toimintaa.

Sen on ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin helpottaakseen lasten henkilöllisyyden toteamista ja heidän sukulaisuussuhteittensa selvittämistä. Sillä ei ole oikeutta missään tapauksessa muuttaa heidän henkilöllistä asemaansa eikä merkitä heitä alaistensa muodostelmien tai järjestöjen luetteloihin.

Jos paikallisten laitosten toiminta on puutteellista, valtaajavallan tulee ryhtyä toimenpiteisiin turvatakseen orpojen ja sodan johdosta vanhemmistaan eroon joutuneiden lasten toimeentulon ja kasvatuksen, mikäli mahdollista sellaisten henkilöiden avulla, joilla on sama kansallisuus, kieli ja uskonto kuin sanotuilla lapsilla, ja edellyttäen, ettei ole läheistä omaista tai myöskään ystävää, joka voisi asiasta huolehtia.

Erityinen sen toimiston jaosto, joka on perustettu 136 artiklassa olevien määräysten mukaisesti, on saapa tehtäväkseen ryhtyä kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin sellaisten lasten henkilöllisyyden selvittämiseksi, joiden kohdalta siitä ei ole varmuutta. Tiedot, joita on olemassa niiden isästä ja äidistä tai muista lähiomaisista, on aina merkittävä muistiin.

Valtaajavalta ei saa panna esteitä niiden toimenpiteiden soveltamiselle, jotka ennen valtausta käytäntöön otettuina, tarkoittavat etusijan antamista viittätoista vuotta nuoremmille lapsille, raskaudentilassa oleville naisille ja seitsemää vuotta nuorempien lasten äideille ravinnon, lääkärinhoidon ja sodan seurauksilta suojelemisen suhteen.

51 artikla.
Sotilasluetteloihin ottaminen. Työ.

Valtaajavalta ei saa pakottaa suojeltuja henkilöitä palvelemaan aseellisissa voimissaan tai apujoukoissaan. Kaikenlainen vapaaehtoista palvelukseen astumista tarkoittava painostus tai propaganda on kielletty.

Valtaajavalta ei saa pakottaa suojeltuja henkilöitä työhön, elleivät nämä ole kahdeksantoista vuotta täyttäneitä; kysymykseen saattaa kuitenkin tulla vain työ, joka on välttämätön valtausarmeijan tarpeita tai julkisen edun vaatimia tehtäviä varten taikka vallatun maan väestön ravitsemisen, majoittamisen, vaatettamisen, kuljettamisen tai terveyden kannalta. Suojeltuja henkilöitä älköön pakotettako mihinkään sellaiseen työhön, jonka johdosta he joutuisivat osallistumaan sotatoimiin. Valtaajavalta ei saa pakottaa suojeltuja henkilöitä varmistamaan väkivoimin niiden huoneistojen turvallisuutta, joissa he suorittavat pakkotyötä.

Työtä voidaan suorittaa vain sen alueen rajojen sisäpuolella, jossa kysymyksessä olevat henkilöt oleskelevat. Kutakin sellaista henkilöä on, mikäli mahdollista, pidettävä vakinaisella työpaikkakunnallaan. Työstä on maksettava kohtuullinen palkka, joka on oikeassa suhteessa työntekijöiden ruumiillisiin ja henkisiin kykyihin. Vallatussa maassa voimassa olevaa lainsäädäntöä, joka koskee työehto- ja suojelutoimenpiteitä, on, varsinkin mitä tulee palkkaan, työajan pituuteen, varusteisiin, ennakkovalmennukseen sekä työtapaturmien ja ammattitautien korvaamiseen, sovellettava suojeltuihin henkilöihin heidän ollessaan tässä artiklassa tarkoitetuissa töissä.

Työmääräysten antaminen ei missään tapauksessa saa johtaa siihen, että työntekijät joutuvat palvelemaan sotilaallisissa tai puolisotilaallisissa järjestöissä.

52 artikla.
Työntekijäin suojelu.

Minkäänlaisin sopimuksin, välipuhein tai järjestelyin ei voida supistaa kullekin työntekijälle, olipa hän vapaaehtoinen tai ei taikka oleskelkoonpa hän missä tahansa, kuuluvaa oikeutta kääntyä suojelevan vallan edustajien puoleen sen väliintulon pyytämiseksi.

Kaikki sellaiset toimenpiteet, joilla tarkoitetaan aikaansaada työttömyyttä tai vähentää vallatun alueen työntekijäin mahdollisuuksia työntekoon, heidän taivuttamisekseen tekemään työtä valtaajavallan hyväksi, ovat kielletyt.

53 artikla.
Kielletyt tuhoamiset.

Valtaajavalta ei saa tuhota irtainta tai kiinteätä omaisuutta, joka kuuluu yksityisille henkilöille yksilöllisesti tai yhteisesti tai valtiolle tai julkisoikeudellisille yhteisöille tai sosiaalisille tai osuustoiminnallisille järjestöille, paitsi milloin sotatoimet ovat tehneet tuhoamisen ehdottoman välttämättömäksi.

54 artikla.
Tuomarit ja muut virkamiehet.

Valtaajavalta ei saa muuttaa vallatun alueen virkamiesten tai tuomarien asemaa tai kohdistaa heihin sen johdosta, että ovat omantunnon syistä kieltäytyneet hoitamasta virkaansa tai tointansa, pakotteita tai mitään väkivaltaa tai minkäänlaisia heidän asettamistaan muita huonompaan asemaan tarkoittavia toimenpiteitä.

Viimeksi mainittu kielto ei estä soveltamasta 51 artiklan toista kappaletta. Se jättää koskemattomaksi valtaajalle kuuluvan vallan poistaa julkisten virkain tai tointen haltijat toimistaan.

55 artikla.
Elintarvike- ja lääkintähuolto.

Valtaajavalta on, niin pitkälti kuin sen käytettävissä olevat varat suinkin sallivat, velvollinen varustamaan väestön elintarvikkeilla ja lääkeaineilla; sen velvollisuutena on erittäinkin tuoda maahan elin-, lääkintä- ja muita välttämättömiä tarvikkeita, milloin vallatun alueen omat varat ovat riittämättömät.

Valtaajavalta ei saa pakkotilauksin ottaa vallatulla alueella olevia elin- tai lääkintätarvikkeita tai muita tavaroita muuhun tarkoitukseen kuin valtausarmeijan ja -hallinnon tarpeisiin; sen on otettava huomioon siviiliväestön tarpeet. Mikäli muissa kansainvälisissä sopimuksessa ei toisin määrätä, sen on ryhdyttävä tarpeellisiin toimiin, jotta kustakin pakkotilauksesta annettaisiin sen oikeata arvoa vastaava korvaus.

Suojelijavallat voivat joka hetki vapaasti tarkastaa vallatun alueen elin- ja lääkintätarvikevarastojen tilan, mikäli ohimenevät rajoitukset eivät käy välttämättömiksi pakollisen sotilaallisen välttämättömyyden johdosta.

56 artikla.
Terveydenhoito.

Valtaajavalta on velvollinen kaikin käytettävissä olevin keinoin sekä yhteistoiminnassa kansallisten ja paikallisten viranomaisten kanssa turvaamaan ja voimassa pitämään lääkintö- ja sairaanhoitolaitokset ja -asemat samoin kuin terveyden ja julkisen terveydenhoidon vallatulla alueella, erittäinkin ottamalla käytäntöön ja soveltamalla tarttuvien tautien ja kulkutautien leviämisen vastustamiseksi tarpeellisia estämistoimenpiteitä. Kaikkiin eri luokkiin kuuluvalla lääkintöhenkilökunnalla on oikeus täyttää tehtävänsä.

Jos uusia sairaaloita perustetaan vallatulle alueelle eivätkä valtauksen kohteena olevan valtion asianomaiset elimet siellä enää toimi, valtaajaviranomaisten on tarvittaessa meneteltävä 18 artiklassa mainituin tavoin niiden tunnustamiseksi. Vastaavissa olosuhteissa valtaajaviranomaisten on niinikään meneteltävä 20 ja 21 artiklassa mainituin tavoin sairaaloiden ja kulkuneuvojen henkilökunnan tunnustamiseksi.

Ottaessaan suoritettavikseen terveyttä ja terveydenhoitoa koskevia toimenpiteitä sekä pannessaan niitä täytäntöön valtaajavalta ottaa huomioon vallatun alueen väestön moraaliset ja eetilliset vaatimukset.

57 artikla.
Sairaaloiden pakko-otto.

Siviilisairaaloita valtaajavalta voi ottaa pakko-otoin käyttöönsä vain toistaiseksi ja ainoastaan välttämättömän tarpeen vaatiessa, antaakseen niissä hoitoa haavoittuneille ja sairaille sotilaille, sekä ehdoin että soveliaisiin toimenpiteisiin ryhdytään sairaalaan otettujen henkilöiden hoitamiseksi ja käsittelemiseksi ja siviiliväestön sairaalatarpeiden tyydyttämiseksi.

Siviilisairaalain tarvikkeisiin ja varastoihin ei pakko-ottoa voida kohdistaa, mikäli on välttämätöntä varata ne siviiliväestön tarpeisiin.

58 artikla.
Hengellinen apu.

Valtaajavallan on sallittava pappien antaa hengellistä apua uskontokuntiensa jäsenille.

Sen on myös vastaanotettava uskonnollisiin tarpeisiin välttämättömiä kirjoja ja esineitä sekä helpotettava niiden jakelua vallatulla alueella.

59 artikla.
Avustustoimet.

I. Yhteisavustukset.

Milloin vallatun alueen väestöllä tai sen osalla ei ole riittävästi elintarvikkeita, valtaajavallan on hyväksyttävä tätä väestöä tarkoittavat avustustoimet sekä helpotettava niitä kaikin käytettävissä olevin varoin.

Nämä avustustoimet, joihin voivat ryhtyä joko valtiot tai puolueeton ihmisystävällinen järjestö, kuten Punaisen Ristin kansainvälinen komitea, käsittävät erittäinkin elintarvikkeiden, lääkeaineiden ja vaatteiden lähettämisen.

Kaikkien sopimusvaltioiden on annettava lupa näiden lähetysten vapaaseen kauttakulkuun ja huolehdittava niiden suojelemisesta.

Valta, joka on suonut vapaan kauttakulun selkkauksessa sen vastapuolena olevan vallan alueelle kuljetettaville lähetyksille, on kuitenkin oikeutettu tarkastamaan lähetykset, säännöstelemään niiden kauttakulun määrättyjen aikataulujen ja reittien mukaan sekä saamaan suojelijavallalta riittävän vakuutuksen siitä, että lähetykset tullaan käyttämään niitä tarvitsevan väestön avustamiseksi eikä valtaajavallan hyväksi.

60 artikla.
II. Valtaajavallan velvollisuudet.

Avustuslähetykset eivät missään suhteessa vapauta valtaajavaltaa sille 55, 56 ja 59 artiklassa säädetystä vastuusta. Se ei millään tavoin saa ohjata avustuslähetyksiä käytettäviksi niille määrätystä tarkoituksesta poikkeavasti, paitsi milloin pakottava välttämättömyys vaatii niin menettelemään vallatun alueen väestön eduksi ja suojelijavalta siihen suostuu.

61 artikla.
III. Jakelu.

Edellisissä artikloissa mainittujen avustuslähetysten jakelu on toimitettava yhteistoimin suojelijavallan kanssa ja sen valvonnassa. Tämä tehtävä voidaan myös valtaaja- ja suojelijavallan keskeisin sopimuksin, uskoa puolueettomalle valtiolle, Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle tai muulle puolueettomalle, ihmisystävälliselle järjestölle.

Näistä avustuslähetyksistä ei vallatulla alueella saa kantaa mitään veroja tai maksuja, mikäli niiden kantaminen ei ole välttämätöntä alueen talouden hyväksi. Valtaajavallan on helpotettava näiden lähetysten joutuisaa jakelua.

Kaikki sopimuspuolet tekevät voitavansa näiden vallatulle alueelle menevien lähetysten ilmaisen kauttakulun ja kuljetuksen sallimiseksi.

62 artikla.
IV. Henkilökohtaiset avustukset.

Mikäli pakottavat turvallisuusnäkökohdat eivät muuta vaadi, vallatulla alueella olevat suojellut henkilöt ovat oikeutetut vastaanottamaan heille osoitetut henkilökohtaiset avustuslähetykset.

63 artikla.
Punaisen Ristin kansalliset yhdistykset ja muut avustusjärjestöt.

Mikäli valtaajavallan turvallisuutta koskevat pakottavat näkökohdat eivät vaadi muunlaisiin ohimeneviin ja poikkeuksellisiin toimenpiteisiin ryhtymistä, on noudatettava seuraavaa:

a) Punaisen Ristin (Punaisen Puolikuun, Punaisen Leijonan ja Auringon) tunnustetut kansalliset yhdistykset ovat oikeutetut harjoittamaan toimintaansa Punaisen Ristin periaatteiden mukaisesti sellaisina kuin ne on määritelty Punaisen Ristin kansainvälisissä konferensseissa. Muilla avustusyhdistyksillä pitää olla oikeus harjoittaa ihmisystävällistä toimintaansa samanlaisin edellytyksin;

b) valtaaja ei saa vaatia näiden yhdistysten henkilökunnan ja rakenteen suhteen tehtäväksi mitään muutosta, joka saattaisi olla haitaksi mainitun toiminnan harjoittamiselle.

Samoja periaatteita on sovellettava ei-sotilaallista luonnetta olevien, jo perustettujen tai vastedes perustettavien erikoisjärjestöjen toimintaan ja henkilökuntaan, milloin järjestön tarkoituksena on siviiliväestön ehtojen turvaamiseksi huolehtia tärkeimmistä yleistä hyötyä edistävistä tehtävistä, avustusten jakelusta sekä pelastustoiminnan järjestelystä.

64 artikla.
Rikoslainsäädäntö. I. Yleistä.

Vallatun alueen rikoslainsäädäntö pysyy voimassa sellaisin poikkeuksin, että valtaajavalta voi kumota sen tai keskeyttää sen soveltamisen mikäli se olisi uhkana tämän vallan turvallisuudelle tai esteenä tämän sopimuksen soveltamiselle. Mikäli ei muuta johdu tästä poikkeuksesta sekä tarpeesta turvata tehokas oikeushallinto, vallatun alueen tuomioistuimet jatkavat toimintaansa kaikkien sanotussa lainsäädännössä tarkoitettujen rikosten suhteen.

Valtaajavalta voi kuitenkin antaa vallatun alueen väestön noudatettaviksi määräyksiä, jotka ovat välttämättömiä, jotta se voisi täyttää tästä sopimuksesta sille johtuvat velvollisuudet turvata alueen säännöllisen hallinnon ja varmistaa toiselta puolen valtaajavallan ja toiselta puolen valtausarmeijan ja -hallinnon jäsenten ja omaisuuden sekä niiden käyttämien laitosten ja kulkureittien turvallisuuden.

65 artikla.
II. Julkaiseminen.

Valtaajavallan antamat rangaistussäännökset eivät tule voimaan ennen kuin ne on julkaistu ja saatettu väestön tietoon tämän kielellä. Niillä ei voi olla taannehtivaa vaikutusta.

66 artikla.
III. Asianomaiset tuomioistuimet.

Valtaajavalta voi, kun kysymys on rikoksesta sellaista määräystä vastaan, jonka se on 64 artiklan toisen kappaleen nojalla antanut, määrätä syytetyt tuomittaviksi sotatuomioistuimissaan, joilla ei ole poliittista luonnetta ja jotka ovat säännönmukaisesti kokoonpannut, edellyttäen että ne pitävät istuntonsa vallatussa maassa. Muutoksenhakutuomioistuinten pitää etukädessä olla vallatussa maassa.

67 artikla.
IV. Sovellettavat säännökset.

Tuomioistuimet saavat soveltaa vain sellaisia määräyksiä, jotka olivat sovellettavissa ennen rikoksen tekemistä ja jotka ovat sopusoinnussa yleisten oikeusperiaatteiden kanssa, erittäinkin mitä tulee periaatteeseen rangaistuksen suhteellisuudesta rikokseen nähden. Niiden tulee ottaa huomioon se seikka, ettei syytetty ole valtaajavallan kansalainen.

68 artikla.
V. Rangaistukset. Kuolemanrangaistus.

Milloin suojeltu henkilö tekee rikoksen yksinomaan vahingoittaakseen valtaajavaltaa eikä rikos kohdistu valtausarmeijan tai -hallinnon jäsenten henkeen tai ruumiilliseen koskemattomuuteen tai aiheuta vakavaa yleistä vaaraa tai vakavasti loukkaa valtausarmeijan tai -hallinnon omaisuutta tai niiden käyttämiä laitoksia, sellaista henkilöä voidaan rangaista eristämällä tai tavallisella vankeudella huomioon ottaen, että tämän eristämisen tai vankeuden tulee olla oikeassa suhteessa tehtyyn rikokseen. Sellaisista rikoksista ei suojelluille henkilöille myöskään voida määrätä muuta vapauden riistämisen käsittävää seuraamusta kuin eristäminen tai vankeus. Tuomioistuimet, joita tarkoitetaan tämän sopimuksen 66 artiklassa, voivat vapaasti muuntaa vankeusrangaistuksen yhtä pitkän ajan kestäväksi eristämisseuraamukseksi.

Valtaajavallan 64 ja 65 artiklan mukaisesti antamissa rangaistussäännöksissä ei suojeluille henkilöille voida säätää kuolemanrangaistusta seuraamukseksi muista heidän syykseen jäävistä rikoksista kuin vakoilusta, törkeistä tuholaisteoista, jotka on kohdistettu valtaajavallan sotilaallisiin laitteisiin, tai tahallisista rikoksista, jotka ovat aiheuttaneet yhden tai usean henkilön kuoleman, ja ainoastaan edellytyksellä, että vallatulla alueella ennen valtausta voimassa olleessa lainsäädännössä on sellaisista teoista ollut säädettynä seuraamukseksi kuolemanrangaistus.

Suojeltua henkilö ei voida tuomita kuolemaan, ellei tuomioistuimen huomiota ole erityisesti kiinnitetty siihen seikkaan, ettei syytetty, koska hän ei ole valtaajavallan kansalainen, ole tätä kohtaan sidottu mihinkään uskollisuusvelvoitukseen.

Missään tapauksessa ei suojeltua henkilöä, joka rikoksen tehdessään on kahdeksaatoista vuotta nuorempi, voida tuomita kuolemaan.

69 artikla.
VI. Tutkintavankeusajan vähentäminen.

Tutkintavankeuden aika on aina vähennettävä siitä vankeusrangaistuksesta, johon suojeltu henkilö on syytettynä tuomittu.

70 artikla.
VII. Ennen valtausta tehdyt rikokset.

Suojeltuja henkilöitä ei valtaajavalta voi pidättää, syyttää tai tuomita ennen valtausta tai valtauksen ohimenevästi keskeytyneenä ollessa tehdyistä teoista tai silloin esitetyistä mielipiteistä, paitsi milloin kysymys on sodan lakien ja tapojen rikkomisesta.

Valtaajavallan kansalaisia, jotka ennen selkkauksen alkamista olivat hakeneet turvaa vallatulta alueelta, ei voida pidättää, syyttää tai tuomita eikä myöskään karkoittaa vallatun alueen ulkopuolelle muista kuin vihollisuuksien alkamisen jälkeen tehdyistä rikoksista taikka sellaisista ennen vihollisuuksien alkamista yleistä rikoslakia vastaan tehdyistä rikoksista, joiden johdosta vallatun alueen oikeuden mukaan rikoksentekijä olisi voitu rauhan aikana luovuttaa toiselle valtiolle.

71 artikla.
Rikosasiain oikeudenkäynti. I. Yleistä.

Valtaajavallan asianomaiset tuomioistuimet eivät voi julistaa mitään tuomiota, ellei sitä ole edeltänyt säännönmukainen oikeudenkäynti.

Jokaiselle valtaajavallan toimesta syytteeseen pannulle henkilölle on viipymättä, kirjallisesti ja hänen ymmärtämällään kielellä, annettava tiedoksi häntä koskevat syytekohdat; hänen asiansa on tutkittava mahdollisimman joutuisasti. Suojelijavallalle on ilmoitettava jokaisesta valtaajavallan suojeltua henkilö vastaan ajamasta syytteestä, milloin syyte tarkoittaa rikosta, josta voi seurata kuolemanrangaistus taikka vankeutta kaksi vuotta tai enemmän; sanottu valta on oikeutettu milloin tahansa saamaan selon oikeudenkäynnin tilasta. Suojelijavallalla on lisäksi oikeus pyynnöstään saada tieto kaikesta siitä, mikä koskee näitä oikeudenkäyntejä ja muitakin syytteitä, joita valtaajavallan toimesta on pantu vireille suojeltuja henkilöitä vastaan.

Tämän artiklan toisessa kappaleessa tarkoitettu ilmoitus suojelijavallalle on toimitettava välittömästi, ja sen tulee joka tapauksessa saapua suojelijavallalle kolmea viikkoa ennen ensimmäistä oikeudenistuntoa. Jos silloin, kun asian käsittelyyn olisi ryhdyttävä, selvitystä ei ole siitä, että tämän artiklan määräyksiä on kaikissa kohdin noudatettu, juttu on jätettävä käsiteltäväksi ottamatta. Ilmoituksessa on mainittava erittäinkin seuraavat seikat:

a) syytetyn henkilöllisyys;

b) asuinpaikka tai pidättämispaikka;

c) syytekohta tai -kohdat eriteltyinä (maininnoin syytteen perusteena olevista rangaistussäännöksistä);

d) asiaa käsittelevän tuomioistuimen nimi;

e) ensimmäisen oikeudenistunnon paikka ja aika.

72 artikla.
II. Oikeus puolustukseen.

Jokaisella syytetyllä on oikeus esittää puolustukseensa nähden tarpeellisia todisteita ja erittäinkin haastattaa todistajia. Hänellä on oikeus käyttää avustajanaan kykenevää puolustajaa oman valintansa mukaan; puolustaja saa vapaasti tehdä käyntejä syytetyn luokse ja hänelle on suotava puolustuksen valmistelemiseksi tarpeelliset helpotukset.

Jos syytetty ei ole valinnut puolustajaa, on suojelijavallan hankittava se hänelle. Milloin syyte tarkoittaa törkeää rikosta eikä suojelijavaltaa ole, valtaajavallan tulee, mikäli syytetty siihen suostuu, hankkia hänelle puolustaja.

Jokaista syytettyä tulee, jollei hän tästä edusta vapaaehtoisesti luovu, olla avustamassa tulkki sekä valmistavan tutkinnan että oikeudenkäynnin aikana. Hän voi milloin tahansa jäävätä tulkin ja vaatia hänen sijaansa toisen.

73 artikla.
III. Muutoksenhakuoikeus.

Jokaisella tuomitulla on oikeus käyttää tuomioistuimen soveltaman lainsäädännön mukaisia muutoksenhakukeinoja. Hänelle on annettava täydellinen selko oikeuksistaan muutoksenhakuun sekä tällöin noudatettavista määräajoista.

Tässä alaosastossa tarkoitettua rikosasiain oikeudenkäyntimenettelyä on vastaavasti noudatettava muutoksenhakuvaiheessa. Jos tuomioistuimen soveltama lainsäädäntö ei edellytä muutoksenhaun mahdollisuutta, tuomitulla on oikeus hakea tuomioon muutosta valtaajavallan asianomaiselta viranomaiselta.

74 artikla.
IV. Suojelijavallan antama apu.

Suojelijavallan edustajilla on oikeus olla läsnä jokaisen tuomioistuimen istunnossa sen käsitellessä suojellun henkilön tuomitsemista tarkoittavaa asiaa, paitsi milloin käsittelyn on, valtaajavallan turvallisuusedun tähden, poikkeuksellisesti tapahduttava suljetuin ovin; tämä tiedoittaa silloin siitä suojelijavallalle. Ilmoitus käsittelyn alkamisen ajasta ja paikasta on lähetettävä suojelijavallalle.

Kaikki annetut tuomiot, joissa määrätään kuolemanrangaistus tai vankeutta kaksi vuotta tai enemmän, on, tuomion perusteet mainiten, mahdollisimman joutuisasti annettava tiedoksi suojelijavallalle; niissä on oleva maininta 71 artiklan mukaisesti toimitetusta ilmoituksesta ja, milloin on tuomittu vapausrangaistukseen, paikasta, missä rangaistus on kärsittävä. Muut tuomiot on merkittävä oikeuden pöytäkirjaan ja suojelijavallan edustajilla on oikeus tarkastaa sitä. Kun on tuomittu kuolemaan tai vapausrangaistukseen kahdeksi vuodeksi tai pitemmäksi ajaksi, muutoksenhakuajat eivät ala kulua ennen kuin suojelijavalta on saanut tiedon tuomiosta.

75 artikla.
V. Kuolemantuomio.

Kuolemaan tuomituilta henkilöiltä ei missään tapauksessa voida riistää oikeutta armon anomiseen.

Mitään kuolemantuomiota älköön pantako täytäntöön ennen kuin vähintään kuusi kuukautta on kulunut siitä, kun suojelijavalta on saanut tiedon lopullisesta tuomiosta, jolla kuolemantuomio on vahvistettu, tai päätöksestä, jolla armonanomus on hylätty.

Tätä kuuden kuukauden aikaa voidaan lyhentää tietyissä yksittäistapauksissa, milloin vakavaa ja välitöntä vaaraa sisältävistä seikoista ilmenee, että valtaajavalta tai sen aseelliset voimat ovat järjestetyn uhan alaisina; edellyttäen aina, että suojelijavallalle on annettu ilmoitus tästä määräaikojen lyhentämisestä ja että sillä on ollut tilaisuus kohtuullisen ajan kuluessa tehdä asianomaisille valtaajaviranomaisille esityksiä näiden kuolemantuomioiden johdosta.

76 artikla.
Pidätettyjen käsittely.

Syytteenalaisten suojeltujen henkilöiden tulee olla pidätettyinä vallatussa maassa ja jos heidät tuomitaan, kärsiä rangaistuksensa siellä. Heidät on, mikäli mahdollista, pidettävä erillään muista pidätetyistä ja heihin on sovellettava sellaista ravinto- ja terveydenhoitojärjestystä, joka on riittävä pysyttämään heidän terveydentilansa hyvänä ja vastaa ainakin sitä, mikä on voimassa vallatun alueen rangaistuslaitoksissa.

He saavat terveydentilansa vaatimaa lääkärinhoitoa.

He ovat myös oikeutetut saamaan pyytämäänsä hengellistä apua.

Naiset on sijoitettava erillisiin huoneisiin ja heidän välitön valvontansa on uskottava naishenkilöille.

Asianmukaista huomiota on kiinnitettävä erityiseen alaikäisille soveltuvaan kohteluun.

Pidätettyinä olevilla suojelluilla henkilöillä on oikeus vastaanottaa käyntejä, joita suojelijavallan tai Punaisen Ristin kansainvälisen komitean valtuutetut tekevät 143 artiklan määräysten mukaisesti.

Lisäksi heillä on oikeus saada ainakin yksi avustuspaketti kuukaudessa.

77 artikla.
Pidätettyjen luovuttaminen valtauksen päättyessä.

Syytettyinä olleet tai vallatun alueen tuomioistuinten tuomitsemat suojellut henkilöt on valtauksen päättyessä heitä koskevine asiakirjoineen luovutettava vapautuneen alueen viranomaisille.

78 artikla.
Eristäminen ja pakollinen oleskelupaikka. Valitusoikeus.

Jos valtaajavalta pakottavien turvallisuussyiden vuoksi katsoo välttämättömäksi ryhtyä varmuustoimenpiteisiin suojeltujen henkilöiden suhteen, se voi enintään määrätä heidät pakolliseen oleskelupaikkaan tai eristettäviksi.

Pakolliseen oleskelupaikkaan määräämistä tai eristämistä koskevat päätökset on tehtävä noudattamalla säännönmukaista menettelyä, jonka valtaajavalta tämän sopimuksen määräysten mukaisesti vahvistaa. Menettelyyn tulee sisältyä asianomaisille kuuluva valitusoikeus. Valitukset on ratkaistava mahdollisimman lyhyessä ajassa. Jos ratkaisu pysytetään, se on, mikäli mahdollista joka kuudes kuukausi, alistettava sanotun vallan asettaman pätevän lautakunnan tarkastettavaksi.

Suojellut henkilöt, jotka on määrätty pakolliseen oleskelupaikkaan ja joiden sen vuoksi on pakko luopua kohdistaan, saavat rajoituksitta hyväkseen tämän sopimuksen 39 artiklan määräyksistä johtuvia etuja.

III osa.

Suojeltujen henkilöiden asema ja kohtelu. IV alaosasto. Eristettyjen (internoitujen) henkilöiden käsittelyä koskevia sääntöjä.

I luku.

Yleisiä määräyksiä.

79 artikla.
Eristämistapaukset ja sovellettavat määräykset.

Suojeltuja henkilöitä eivät selkkauksen osapuolet voi eristää (internoida) muutoin kuin 41, 42, 43, 68 ja 78 artiklan määräysten mukaisesti.

80 artikla.
Oikeuskelpoisuus.

Eristetyt henkilöt säilyttävät täydellisesti oikeuskelpoisuutensa ja käyttävät siitä johtuvia oikeuksia sikäli kuin se ei ole soveltumatonta heidän asemaansa.

81 artikla.
Elatus.

Selkkauksen osapuolet ovat määrätessään suojeltuja henkilöitä eristetyiksi velvolliset antamaan heille maksuttoman elatuksen ja samaten heidän terveydentilansa vaatiman lääkärinhoidon.

Näiden kustannusten korvaamiseksi ei saa tehdä mitään vähennyksiä eristetyille henkilöille kuuluvista määrärahoista, palkoista ja saamisista.

Pidättäjävalta on velvollinen huolehtimaan niiden toimeentulosta, jotka ovat sanotuista henkilöistä riippuvaisia ja joilla ei ole riittäviä varoja toimeentuloonsa tai kykyä itse hankkia elatustaan.

82 artikla.
Eristettyjen henkilöiden ryhmät.

Pidättäjävallan on ryhmiteltävä eristetyt henkilöt sikäli kuin on mahdollista heidän kansallisuutensa, kielensä ja tottumustensa mukaan. Eristettyinä olevia saman maan kansalaisia ei ole erotettava toisistaan vain kielen erilaisuuden vuoksi.

Saman perheen jäsenet ja erityisesti vanhemmat ja lapset on koko sen ajan, minkä heidän eristämisensä kestää, pidettävä samaan eristämispaikkaan sijoitettuina, paitsi niissä tapauksissa, joissa työnteon vaatimukset, terveydelliset syyt tai tämän alaosaston IX luvun määräysten soveltaminen tekee tilapäisen erillään olon välttämättömäksi. Eristetyt saavat pyytää, että heidän lapsensa, jotka ovat jääneet vapauteen ja vaille vanhempiensa valvontaa, eristetään yhdessä heidän kanssaan.

Eristettyinä olevat saman perheen jäsenet on, mikäli suinkin mahdollista, sijoitettava samoihin asumuksiin sekä niin, etteivät he joudu asumaan yhdessä muiden eristettyjen kanssa; heille on myös suotava tarpeelliset helpotukset perhe-elämän viettämiseksi.

II luku.

Eristämispaikat.

83 artikla.
Eristämispaikkojen sijainti ja leirien merkitseminen.

Pidättäjävalta ei saa sijoittaa eristämispaikkoja sellaisiin seutuihin, jotka ovat erityisesti alttiina sodan vaaroille.

Pidättäjävalta antaa suojelijavaltain välityksellä vihollisvalloille kaikki asianmukaiset tiedot eristämispaikkojen maantieteellisestä asemasta.

Aina milloin sotilaalliset näkökohdat sen sallivat, eristysleirit on merkittävä kirjaimin IC siten asetettuina, että ne voidaan päivällä helposti erottaa ylhäältä ilmasta; kuitenkin voivat asianomaiset valtiot sopia muusta merkitsemistavasta. Mitään muuta paikkaa kuin eristysleiriä ei ole siten merkittävä.

84 artikla.
Erilläänpito.

Eristetyt henkilöt on majoitukseen ja hallintoon nähden pidettävä erillään sotavangeista ja henkilöistä, joilta on muusta syystä riistetty vapaus.

85 artikla.
Majoitus, terveydenhoito.

Pidättäjävalta on velvollinen ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin ja mahdollisiin toimenpiteisiin suojeltujen henkilöiden sijoittamiseksi eristämisen alkamisesta lukien, sellaisiin rakennuksiin ja majapaikkoihin, joissa on täydet takeet terveydenhoidosta ja terveyden säilymisestä ja joissa saadaan tehokasta suojaa ilmaston kovuutta ja sodan seurauksia vastaan. Missään tapauksessa ei pysyviä eristämispaikkoja ole asetettava epäterveellisiin tai sellaisiin seutuihin, joiden ilmasto on vahingollinen eristetylle. Aina milloin suojeltuja henkilöitä on väliaikaisesti eristetty epäterveellisiin tai sellaisiin seutuihin, joiden ilmasto on vahingollinen terveydelle, heidät on niin pian kuin olosuhteet sallivat siirrettävä soveliaampaan eristämispaikkaan.

Huoneet on pidettävä täysin suojattuina kosteudelta, riittävästi lämmitettyinä ja valaistuina, erittäinkin yön tulon ja valojen sammuttamisen välisenä aikana. Makuupaikkojen tulee olla riittävän tilavia ja hyvin tuuletettuja, eristetyillä on oleva käytettävinään soveliaat makuuvaatteet ja riittävän monia vuodepeitteitä, ottaen huomioon ilmasto sekä eristettyjen ikä, sukupuoli ja terveys.

Eristetyillä on oleva päivin ja öin käytettävinään asianmukaisia vaatimuksia vastaavat ja pysyväisesti puhtaina pidetyt mukavuuslaitteet. Heille on toimitettava riittävästi vettä ja saippuaa jokapäiväistä ruumiin puhtaanapitoa ja liinavaatteiden pesua varten; tätä varten tarpeelliset laitteet ja mukavuudet on annettava heille; lisäksi on heidän käytettävinään oleva laitteet suihkua ja ammekylpyä varten. Tarpeellinen aika on annettava käytettäväksi heidän peseytymistään ja vaatteiden pesua varten.

Joka kerran kun on välttämätöntä menetellä poikkeuksellisena ja väliaikaisena toimenpiteenä niin, että eristettyjä naisia sijoitetaan muutoin kuin perhekuntaan kuuluvina samaan eristämispaikkaan kuin miehiä, heille on ehdottomasti annettava erilliset makuupaikat ja mukavuuslaitteet.

86 artikla.
Uskonnonharjoitukseen varatut huoneet.

Pidättäjävallan on annettava eristettyjen henkilöiden käytettäviksi uskontunnustuksesta riippumatta heidän uskonnonharjoitukseensa soveltuvia huoneita.

87 artikla.
Kanttiinit.

Jollei eristettyjen käytettävinä ole muita vastaavanlaisia mukavuuksia, on pystytettävä kanttiineja kaikkiin eristämispaikkoihin, jotta heillä olisi tilaisuus hankkia itselleen hintoihin, jotka eivät missään tapauksessa saa olla paikalliskaupassa käypiä korkeampia, ruokatavaroita ja käyttöesineitä, saippua ja tupakka niihin luettuina, voidakseen siten lisätä henkilökohtaista hyvinvointiaan ja mukavuuttaan.

Kanttiinien tulot on luovutettava erityisen avustusrahaston haltuun saatavaksi tältä. Sellainen rahasto on perustettava jokaiseen eristämispaikkaan ja sitä on hoidettava asianomaisessa eristämispaikassa olevien eristettyjen henkilöiden hyväksi. Eristettyjen henkilöiden 102 artiklassa tarkoitetulla komitealla on oikeus pitää silmällä kanttiinien hallintoa ja tämän rahaston hoitoa.

Kun eristämispaikan käyttö lakkautetaan, avustusrahaston ylijäämä (saatavasaldo) siirretään toisen eristämispaikan avustusrahastoon käytettäväksi samaa kansallisuutta olevien eristettyjen henkilöiden hyväksi tai, jos sellaista eristämispaikkaa ei ole, keskusavustusrahastoon, jota hoidetaan kaikkien pidättäjävallan vallintaan jäävien eristettyjen henkilöiden hyväksi. Yleisen vapautuksen tapahtuessa nämä tulot jäävät pidättäjävallalle, jollei asianomaisten valtojen välillä toisin sovita.

88 artikla.
Pommisuojat. Suojatoimenpiteet.

Kaikkiin eristämispaikkoihin, jotka ovat alttiina ilmapommituksille tai muille sodan vaaroille, on järjestettävä suojia, jotka ovat sopivia ja riittävän lukuisia tarpeellisen turvan saamiseksi. Hälytyksen sattuessa eristetyt saavat niihin kiirehtiä niin nopeasti kuin mahdollista, lukuunottamatta niitä heistä, jotka osallistuvat heidän majapaikkojensa suojelemiseen tällaisilta vaaroilta. Jokaista suojatoimenpidettä, johon ryhdytään väestön hyväksi, on sovellettava myös heihin.

Eristämispaikoissa on ryhdyttävä riittäviin varovaisuustoimenpiteisiin tulenvaaraa vastaan.

III luku.

Ravinto ja vaatetus.

89 artikla.
Ravinto.

Eristettyjen henkilöiden päivittäisen ravintoannoksen tulee olla määrän, laadun ja vaihtelevaisuuden puolesta riittävä turvaamaan hyvän terveydentilan ja estämään ravinnonpuutteesta johtuvat häiriöt; on myös kiinnitettävä huomiota siihen ruokajärjestykseen, johon eristetyt henkilöt ovat tottuneet.

Eristetyille henkilöille on lisäksi annettava välineitä, joilla he voivat itse valmistaa lisäravintoa käytettävissään olevista aineista.

Heille on toimitettava riittävästi juomavettä. Tupakan käyttö on oleva sallittu.

Työntekijäin on saatava lisäannoksia, jotka ovat suhteessa heidän tekemänsä työn laatuun.

Raskaudentilassa olevien ja imettävien naisten sekä viittätoista vuotta nuorempien lasten on saatava lisäravintoa, joka on suhteessa heidän fysiologisiin tarpeisiinsa.

90 artikla.
Vaatetus.

Eristetyille henkilöille on suotava kaikki helpotukset vaatteiden, kenkien ja vaihdettavien alusvaatteiden hankkimiseen silloin, kun heidät pidätetään, ja tarpeen vaatiessa myöhemminkin. Jos eristetyillä ei ole ilmastoon nähden riittäviä vaatteita eivätkä he voi itse niitä hankkia, pidättäjävallan on toimitettava niitä heille ilmaiseksi.

Pidättäjävallan eristetyille henkilöille toimittamat vaatteet tai heidän vaatteisiinsa pannut ulkopuoliset merkit eivät saa olla luonteeltaan häpäiseviä tai omiaan saattamaan heitä naurunalaisiksi.

Työntekijöiden on aina milloin työn laatu niin vaatii saatava työpuku, siihen lukien myös soveliaat suojavaatteet.

IV luku.

Terveyden- ja lääkärinhoito.

91 artikla.
Lääkärinhoito.

Jokaisessa eristämispaikassa on oleva asianmukainen sairassuoja, joka on kykenevän lääkärin johdon alaisena. Sairassuojassa eristetyt henkilöt saavat tarvitsemaansa hoitoa sekä soveliaan ruokavalion mukaista ravintoa. Erityisosastoja on järjestettävä tarttuvaan tautiin sairastuneille sekä mielisairaille.

Lapsensynnyttäjät ja sellaiset eristetyt henkilöt, jotka ovat sairastuneet vaikeaan tautiin tai joiden tila vaatii erikoishoitoa, kirurgisen leikkauksen tai sairaalaan sijoittamisen, on otettava jokaiseen laitokseen, jossa pystytään heitä hoitamaan, ja niissä on heille annettava sellaista hoitoa, joka ei ole väestölle yleensä annettua hoitoa huonompaa.

Eristettyjen henkilöiden lääkärinhoidosta huolehtii etukädessä heidän kansalaisuuttaan oleva lääkintöhenkilökunta.

Eristettyjä henkilöitä älköön estettäkö tarkastusta varten kääntymästä lääkintöviranomaisten puoleen. Pidättäjävallan lääkintöviranomaisten on pyynnöstä annettava jokaiselle eristetylle henkilölle, jota ne ovat hoitaneet, virallinen todistus, joka osoittaa heidän sairautensa tai vammojensa laadun sekä hoidon kestämisajan ja hoitotavat. Todistuksen kaksoiskappale on lähetettävä 140 artiklassa tarkoitetulle keskustoimistolle.

Hoito, siihen lukien kaikki sellaiset hankitut laitteet, jotka ovat tarpeen eristettyjen henkilöiden pitämiseksi hyvässä terveydentilassa, erittäinkin hammas- ja muut proteesit sekä silmälasit, on annettava eristetyille henkilöille maksuttomasti.

92 artikla.
Lääkärintarkastukset.

Eristettyjen henkilöiden suhteen on lääkärintarkastuksia toimitettava vähintään kerran kuukaudessa. Niiden tarkoituksena on erityisesti yleisen terveyden- ja ravitsemustilan sekä puhtauden tarkastus samoin kuin tarttuvien tautien, varsinkin tuberkuloosin, sukupuolitautien ja malarian selville saaminen. Niiden yhteydessä on erityisesti tarkkailtava kunkin eristetyn henkilön painoa ja toimitettava, vähintään kerran vuodessa, radioskooppinen tutkiminen.

V luku.

Uskonto, henkiset ja ruumiilliset harrastukset.

93 artikla.
Uskonto.

Eristetyt henkilöt saavat kaikessa laajuudessa harjoittaa uskontoaan, siihen lukien myös osallistuminen heidän uskonmenoihinsa, edellyttäen, että ne ovat yleisten, pidättäjäviranomaisten antamien järjestysohjeiden mukaisia.

Eristettyinä olevilla papeilla on oikeus täysin määrin harjoittaa papintointaan uskontokuntansa jäsenten keskuudessa. Tässä tarkoituksessa pidättäjävallan on huolehdittava siitä, että heidät sijoitetaan tasasuhtaisesti eri eristyspaikkoihin, joissa on samaa kieltä puhuvia ja samaan uskontoon kuuluvia eristettyjä henkilöitä. Jos heidän lukunsa ei ole riittävä, sanotun vallan tulee suoda heille, muun muassa antamalla käytettäviksi kulkuvälineitä, tarpeelliset helpotukset siirtymistä varten eristämispaikasta toiseen, ja heillä on oikeus käydä sairaaloissa olevien eristettyjen henkilöiden luona. Papeilla on papintoimiensa suhteen vapaus olla kirjeenvaihdossa pidätysmaan uskonnollisten viranomaisten sekä mikäli mahdollista, heidän uskontunnustustaan olevien kansainvälisten uskonnollisten järjestöjen kanssa. Tätä kirjeenvaihtoa ei lueta 107 artiklassa mainittuun osuuteen, mutta se on 112 artiklan määräysten alainen.

Milloin eristetyillä henkilöillä ei ole käytettävänään uskontokuntansa pappien apua tai jos näiden luku on riittämätön, samaa uskontunnustusta oleva paikallinen uskonnollinen viranomainen voi pidättäjävallan suostumuksella määrätä papintehtävään papin, jolla on sama uskonto kuin eristetyillä henkilöillä, tai, jos se ei ole mahdollista uskontunnustuksen kannalta, lähiuskontokunnan papin tai pystyvän maallikon. Viimeksi mainitun tulee saada osakseen sitä tointa seuraavat edut, johon hän on ryhtynyt. Siten määrättyjen henkilöiden on noudatettava kaikkia pidättäjävallan antamia järjestys- ja turvallisuusmääräyksiä.

94 artikla.
Virkistys, opinnot, urheilu.

Pidättäjävalta edistää eristettyjen henkilöiden älyllisiä, kasvatuksellisia, virkistystä tarkoittavia ja urheilullisia harrastuksia, jättäen kuitenkin heille vapauden osallistua tai olla osallistumatta niihin. Se ryhtyy kaikkiin käytännössä mahdollisiin toimiin niiden toteuttamisen hyväksi ja erityisesti asettaa heidän käytettävikseen soveliaat huoneet.

Kaikki käytännössä mahdolliset helpotukset on suotava eristetyille, jotta he voisivat jatkaa opintojaan ja aloittaa uusia. Lasten ja nuorukaisten opetus on oleva turvattu; heidän tulee saada käydä koulua joko pidättämispaikassa tai sen ulkopuolella.

Eristetyillä tulee olla tilaisuus antautua ruumiin harjoituksiin sekä ottaa osaa urheiluun ja ulkoilmaleikkeihin. Tätä varten on riittävästi varattava vapaita kenttiä kaikissa eristämispaikoissa. Erikoiskentät on varattava lapsille ja nuorisolle.

95 artikla.
Työnteko.

Pidättäjävalta ei saa käyttää eristettyjä henkilöitä työntekijöinä muutoin kuin heidän itsensä niin halutessa. Joka tapauksessa on kielletty: työ, jonka määrääminen eristämättömänä olevalle suojellulle henkilölle sotisi tämän sopimuksen 40 tai 51 artiklaa vastaan, sekä käyttäminen alentavaa tai nöyryyttävää laatua oleviin töihin.

Sitten kun työ on kestänyt kuusi viikkoa, eristetyt henkilöt saavat luopua työstä milloin tahansa ilmoitettuaan siitä etukäteen kahdeksan päivää aikaisemmin.

Näiden määräysten estämättä pidättäjävallalla on oikeus pakottaa eristettyinä olevat lääkärit, hammaslääkärit ja muut lääkintähenkilökuntaan kuuluvat harjoittamaan tointaan yhdessä heidän kanssaan eristettyjen henkilöiden hyväksi; käyttää eristettyjä henkilöitä eristämispaikan hallintoa ja kunnossapitoa koskeviin töihin; antaa näille henkilöille keittiö- ja muita kotitaloustöitä; sekä käyttää heitä töihin heidän suojelemisekseen lentopommituksia ja muita sodasta johtuvia vaaroja vastaan. Kuitenkaan ei ketään eristettyä henkilöä saa pakottaa suorittamaan töitä, joihin he lääkärivirkailijan käsityksen mukaan ovat ruumiillisesti kykenemättömiä.

Pidättäjävalta on täydellisesti vastuussa kaikista työehdoista, lääkärinhoidosta, palkanmaksusta sekä työtapaturmien korvaamisesta ja ammattitaudeista. Työehtojen sekä työtapaturmista ja ammattitaudeista maksettavien korvausten tulee olla kansallisen lainsäädännön ja vallitsevan tavan mukaisia; ne eivät missään tapauksessa saa olla epäedullisempia tai alhaisempia verrattuina siihen, mitä samalla paikkakunnalla samanlaisen työn suhteen noudatetaan. Palkat määrätään kohtuuden mukaan sopimuksella, joka tehdään pidättäjävallan ja eristettyjen henkilöiden sekä tarpeen tullen muiden työnantajien kuin pidättäjävallan välillä, ottaen huomioon pidättäjävallan velvollisuus ilmaiseksi huolehtia eristetyn henkilön toimeentulosta ja antaa tälle hänen terveydentilansa vaatimaa lääkärinhoitoa. Eristettyjen henkilöiden, joita käytetään pysyväisesti kolmannessa kappaleessa tarkoitettuihin töihin, tulee saada pidättäjävallalta kohtuullinen palkka; työehdot sekä työtapaturmista ja ammattitaudeista maksettavat korvaukset eivät saa olla epäedullisempia tai alhaisempia verrattuina siihen, mitä samalla paikkakunnalla samanlaisen työn suhteen noudatetaan.

96 artikla.
Työkunnat.

Jokainen työkunta pysyy eristämispaikan osana ja alaisuudessa. Pidättäjävallan asianomaiset viranomaiset sekä eristämispaikan päällikkö ovat vastuussa siitä, että tämän sopimuksen määräyksiä noudatetaan työkunnissa. Päällikön on pidettävä päivän tasalla olevaa luetteloa alaisistaan työkunnista ja annettava tiedoksi suojelijavallan, Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ja muiden ihmisystävällisten järjestöjen valtuutetuille, jotka käyvät katsastamassa eristämispaikkaa.

VI luku.

Henkilökohtainen omaisuus ja rahavarat.

97 artikla.
Arvopaperit ja henkilökohtaiset käyttöesineet.

Eristetyt henkilöt ovat oikeutetut pitämään itselleen henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetut esineet. Rahoja, shekkejä arvopapereita jne., yhtä vähän kuin heidän hallussaan olevia arvoesineitä ei voida ottaa heiltä pois muutoin kuin noudattamalla määrättyä menettelyä. Heille on annettava niistä yksityiskohtainen kuitti.

Rahamäärät on merkittävä kunkin eristetyn henkilön tiliin hänen hyväkseen niinkuin 98 artiklassa sanotaan; niitä ei voida muuntaa toiseksi rahalajiksi, ellei sen alueen lainsäädäntö, missä kysymyksessä oleva henkilö on eristettynä, sitä vaadi tai ellei sanottu henkilö on eristettynä, sitä vaadi tai ellei sanottu henkilö siihen suostu.

Esineitä, joilla on pääasiallisesti henkilökohtaista tai tunnearvoa, ei voida ottaa heiltä pois.

Eristettynä olevan naisen ruumiintarkastuksen saa toimittaa vain naishenkilö.

Kun eristetyt henkilöt vapautetaan tai kotiutetaan, he saavat 98 artiklan mukaisesti pidetyn tilin heidän hyväkseen osoittaman ylijäämän rahana samoin kuin myös kaikki esineet, rahamäärät, shekit, arvopaperit jne., jotka on otettu heiltä pois eristämisaikana, niitä esineitä ja arvoja kuitenkaan lukuun ottamatta, jotka pidättäjävalta voimassa olevan lainsäädäntönsä mukaan saa jättää huostaansa. Milloin eristetylle henkilölle kuuluva esine pidätetään tämän lainsäädännön nojalla, asianomaiselle on annettava siitä yksityiskohtainen kuitti.

Eristettyjen henkilöiden hallussa olevia perheasiakirjoja ja henkilöllisyystodistuksia ei voida ottaa heiltä pois muutoin kuin kuittia vastaan. Hetkeksikään ei eristettyjä henkilöitä saa jättää ilman henkilöllisyystodistuksia. Jollei heillä sellaisia ole, heidän on saatava pidättäväviranomaisilta näiden laatimat erityiset asiakirjat, jotka käyvät heidän henkilöllisyystodistuksistaan eristämisen päättymiseen saakka.

Eristetyillä henkilöillä on oikeus pitää mukanaan tietty määrä rahaa, joko käteisrahana tai ostokuponkien muodossa, jotta he voisivat tehdä ostoksia.

98 artikla.
Rahavarat ja henkilökohtaiset tilit.

Kaikkien eristettyjen henkilöiden tulee saada säännöllisesti määrärahoja voidakseen ostaa tavaroita ja valmisteita sellaisia kuin tupakka, ruumiinhoitovälineitä jne. Nämä määrärahat saattavat olla luottoeriä tai ostokuponkeja.

Lisäksi eristetyt henkilöt saavat vastaanottaa avustuksia siltä vallalta, jonka kansalaisia he ovat, suojelijavalloilta, jokaiselta järjestöltä, joka antaa heille apuaan, tai perheiltään samoin kuin, pidättäjävallan lainsäädännön mukaisesti, tulot omaisuudestaan. Niiden avustusten määrät, jotka se valta, jota kohtaan eristetyt henkilöt ovat velvolliset kuuliaisuuteen, antaa, ovat samat kutakin eristettyjen ryhmää kohden (kivulloiset, sairaat, raskaudentilassa olevat naiset jne.), eikä tämä valta saa niiden suuruutta vahvistaa taikka pidättäjävalta avustuksia jakaa tekemällä avustettavien välillä sellaisia erotteluja, jotka tämän sopimuksen 27 artiklassa ovat kielletyt.

Pidättäjävallan on pidettävä jokaisen eristetyn henkilön kohdalta säännöllistä tiliä, johon hänen hyväkseen merkitään tässä artiklassa mainitut avustukset, hänen ansaitsemansa palkat, hänelle tulleet rahalähetykset samoin kuin sellaiset rahaerät, jotka on otettu häneltä pois ja ovat käytettävissä sillä alueella voimassa olevan lainsäädännön mukaan, missä eristetty henkilö on. Hänelle on myönnettävä kaikki asianomaisella alueella voimassa olevaan lainsäädäntöön sopeutuvat helpotukset avustusten lähettämiseksi perheelleen tai hänestä taloudellisesti riippuvaisille henkilöille. Hän saa ottaa tililtään henkilökohtaisiin menoihin tarvittavia eriä pidättäjävallan määräämissä rajoissa. Hänelle on aina myönnettävä kohtuullisia helpotuksia tietojen ja otteiden saamiseen tilistä. Tämä tili on pyynnöstä annettava tiedoksi pidättäjävallalle ja se seuraa eristettyä henkilöä häntä siirrettäessä.

VII luku.

Hallinto ja kuri.

99 artikla.
Leirien hallinto. Sopimuksen ja ohjesääntöjen nähtäville paneminen.

Jokainen eristämispaikka asetetaan vastuunalaisen upseerin tai virkamiehen käskyvaltaan, ja on sellaiseen tehtävään määrätty henkilö valittava pidättäjävallan säännöllisiin sotavoimiin tai säännöllisen siviilihallinnon virkakuntaan kuuluvista. Eristämispaikan komentajana olevalla upseerilla tai virkamiehellä tulee olla tämän sopimuksen teksti laadittuna kielellä, joka on hänen maansa virallinen tai toinen virallinen kieli, ja hän on vastuussa sopimuksen soveltamisesta. Valvontahenkilöstö on perehdytettävä tämän sopimuksen määräyksiin ja sen soveltamista tarkoittaviin hallinnollisiin ohjeisiin.

Tämän sopimuksen teksti sekä tämän sopimuksen mukaisesti tehtyjen erikoissopimusten tekstit on pantava eristämispaikassa nähtäville laadittuina kielellä, jota eristetyt henkilöt ymmärtävät, tai on tekstien oltava eristettyjen henkilöiden komitean hallussa.

Määräykset, käskyt, tiedoitukset ja ilmoitukset, minkä laatuisia ne lienevätkin, on annettava tiedoksi eristetyille henkilöille ja pantava eristämispaikassa nähtäville laadittuina kielellä, jota he ymmärtävät.

Kaikki määräykset ja käskyt, jotka kohdistuvat henkilökohtaisesti johonkin tai joihinkin eristetyistä henkilöistä, on niinikään annettava sellaisella kielellä, jota he ymmärtävät.

100 artikla.
Yleinen kuri.

Kurin tulee eristämispaikoissa olla inhimillisiin periaatteisiin sopeutuvaa eikä siihen saa milloinkaan kuulua määräyksiä, joilla eristetyt henkilöt pakotetaan kestämään terveydelle vaarallisia ruumiillisia ponnistuksia tai sietämään ruumiillista tai henkistä laatua olevia ilkimielisiä kujeita. Tatuoiminen ja merkkien painaminen ruumiiseen henkilöllisyyden osoittamiseksi ovat kielletyt.

Erityisesti ovat kielletyt pitkät seisottamiset ja nimenhuudot, rangaistuksen luontoiset ruumiinharjoitukset, sotilaalliset taistelu- ja muut harjoitukset sekä ravinnon supistukset.

101 artikla.
Valitukset ja anomukset.

Eristetyillä henkilöillä on oikeus tehdä viranomaisille, joiden vallassa he ovat, anomuksia niiden eristämisolojen suhteen, joissa he joutuvat elämään.

Heillä on myös rajoitukseton oikeus kääntyä joko eristettyjen henkilöiden komitean välityksellä tai, jos pitävät sitä tarpeellisena, suoraankin suojelijavallan edustajien puoleen osoittaakseen näille ne kohdat, joiden osalta heillä on tehtävänä valituksia eristämisoloista.

Nämä anomukset ja valitukset on toimitettava perille kiireellisesti ja niitä muuttamatta. Vaikka viimeksi mainitut olisi havaittu aiheettomiksi, älköön niiden johdosta määrättäkö mitään rangaistusta.

Eristettyjen henkilöiden komitea saa suojelijavallan edustajille lähettää määräajoin kertomuksia tilanteesta eristämispaikoissa ja eristettyjen henkilöiden tarpeista.

102 artikla.
Eristettyjen henkilöiden komitea. I. Jäsenten valitseminen.

Kussakin eristämispaikassa eristetyt henkilöt valitsevat vapaasti, joka kuudes kuukausi ja salaisin äänestyksin, jäsenet komiteaan, jonka tehtävänä on edustaa heitä pidättäjävallan viranomaisten, suojelijavaltain, Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ja jokaisen muun järjestön luona, joka avustaa heitä. Tämän komitean jäsenet voidaan valita uudelleen.

Siten valitut eristetyt henkilöt ryhtyvät tehtäviinsä niin pian kuin pidättäjävallan viranomainen on hyväksynyt vaalin. Jos jäsenen vaalia ei hyväksytä tai hänet erotetaan, on perusteista annettava tieto asianomaisille suojelijavalloille.

103 artikla.
II. Tehtävät.

Eristettyjen henkilöiden komiteain on edistettävä eristettyjen ruumiillista ja henkistä hyvinvointia.

Jos eristetyt henkilöt päättävät toteuttaa keskuudessaan keskinäisen avustusjärjestelmän, kuuluu tällaisen järjestäminen erityisesti komiteain toimivaltaan niiden erikoistehtävien ohella, joita niille muissa tämän sopimuksen määräyksissä uskotaan.

104 artikla.
III. Erikoisoikeudet.

Eristettyjen henkilöiden komiteain jäseniä älköön pakotettako muuhun työhön, jos heidän tehtäviensä täyttäminen siitä vaikeutuu.

Komiteain jäsenet saavat eristettyjen joukosta ottaa itselleen tarpeelliset apulaiset. Heille on suotava kaikki aineelliset helpotukset ja erittäinkin tiettyjä liikkumisvapauksia, jotka ovat tarpeen heidän tehtävänsä täyttämiseksi (käynnit työkuntien luona, tavaroiden vastaanotto jne.).

Niinikään on komiteain jäsenille suotava kaikki helpotukset, mitä tulee posti- ja lennätinyhteyksiin pidättäjävallan viranomaisten, suojelijavaltain, Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ja niiden valtuutettujen samoin kuin eristettyjä henkilöitä avustavien järjestöjen kanssa. Työkunnissa olevilla jäsenillä on oleva samat helpotukset yhteyksiä varten pääeristämispaikan komiteaan. Näitä yhteyksiä älköön rajoitettako älköönkä niitä luettako 107 artiklassa mainittuun osuuteen.

Ketään komitean jäsentä ei voida siirtää toisaalle varaamatta hänelle kohtuuden mukaan tarvitsemaansa aikaa seuraajansa perehdyttämiseksi vireillä oleviin asioihin.

VIII luku.

Suhteet ulkomaailmaan.

105 artikla.
Tiedoitukset toimenpiteistä.

Asetettuaan suojeltuja henkilöitä eristetyiksi pidättäjävaltain on annettava tämän sopimuksen määräysten täytäntöönpanoa tarkoittavat toimenpiteensä tiedoksi heille, sille vallalle, jonka kansalaisia sanotut henkilöt ovat, sekä suojelijavallalle. Pidättäjävaltain on niinikään näille tiedoitettava sanottuihin toimenpiteisiin tehdyistä muutoksista.

106 artikla.
Eristämiskirjekortti.

Jokaiselle eristetylle henkilölle on varattava, hänen eristämisensä alkaessa tai viimeistään viikon kuluessa eristämispaikkaan saapumisesta sekä myös hänen sairastuessaan tai joutuessaan siirretyiksi joko toiseen eristämispaikkaan tai sairaalaan, tilaisuus lähettää suoraan perheelleen samoin kuin 140 artiklassa tarkoitetulle keskustoimistolle eristämiskortti, laadittuna mikäli mahdollista tähän sopimukseen liitetyn mallin mukaisesti, ja saa hän kortissa tiedoittaa eristämisestään, osoitteestaan sekä terveydentilastaan. Sanotut kortit on toimitettava edelleen mahdollisimman joutuisasti eikä niitä saa millään tavoin viivyttää.

107 artikla.
Kirjeenvaihto.

Eristetyillä henkilöillä on oikeus lähettää ja vastaanottaa kirjeitä ja kortteja. Jos pidättäjävalta katsoo tarpeelliseksi rajoittaa niiden kirjeiden ja korttien lukumäärää, joita kukin eristetyistä saa lähettää, tätä lukumäärää ei voida määrätä pienemmäksi kuin kaksi kirjettä ja neljä korttia kuukautta kohden, mikäli mahdollista tähän sopimukseen liitettyjen mallien mukaan laadittuina. Jos on tehtävä rajoituksia kirjeenvaihtoon, joka on osoitettu eristetyille henkilöille, voi vain se valta, jonka kansalaisia nämä ovat, antaa siitä määräyksen, pidättäjävallan ehkä tehtyä esityksen. Nämä kirjeet ja kortit on kuljetettava kohtuullisen ajan kuluessa; niitä älköön viivytettäkö tai pidätettäkö kurinpitosyistä.

Eristetyt henkilöt, jotka eivät ole pitkään aikaan saaneet tietoja omaisiltaan, taikka joiden on mahdotonta niitä saada tai puolestaan heille antaa tavallista postinkuljetusta käyttäen, samoin kuin nekin, joita pitkät välimatkat erottavat omaisistaan, ovat oikeutetut lähettämään sähkösanomia suorittamalla niistä lennätintaksojen mukaiset maksut käytettävissään olevalla rahalla. Samanlaisen edun saavat eristetyt henkilöt myös tunnetusti kiireellisissä tapauksissa.

Yleensä tapahtuu eristettyjen henkilöiden kirjeenvaihto heidän äidinkielellään. Selkkauksen osapuolet voivat oikeuttaa käyttämään kirjeenvaihdossa muita kieliä.

108 artikla.
Avustuslähetykset. I. Yleiset periaatteet.

Eristetyt henkilöt ovat oikeutetut vastaanottamaan postitse tai muulla tavoin henkilökohtaisia tai yhteisiä lähetyksiä, erittäinkin sellaisia, jotka sisältävät elintarvikkeita, vaatteita ja lääkkeitä sekä heidän uskonnon, opintojen tai vapaahetkien tarvettaan tyydyttämään tarkoitettuja kirjoja ja esineitä. Näiden lähetysten johdosta ei pidättäjävalta saata vapautua mistään tähän sopimukseen perustuvista velvollisuuksistaan.

Jos sotilaallisten syiden vuoksi käy välttämättömäksi rajoittaa näiden lähetysten määrää, on siitä asianmukaisella tavalla ilmoitettava suojelijavallalle, Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle sekä jokaiselle muullekin eristettyjä henkilöitä avustavalle järjestölle, joka on ottanut tehtäväkseen näiden lähetysten edelleen toimittamisen.

Henkilökohtaisia tai yhteisiä lähetyksiä koskevista toimitusehdoista on tarvittaessa tehtävä erikoissopimuksia asianomaisten valtojen kesken, joilla ei missään tapauksessa ole oikeutta viivyttää avustuslähetysten luovutusta eristetyille henkilöille. Elintarvike- ja vaatelähetykset eivät saa sisältää kirjoja. Lääketarvikkeet on yleensä lähetettävä yhteispaketteina.

109 artikla.
II. Yhteisavustukset.

Elleivät selkkauksen osapuolet ole tehneet erikoissopimusta yhteisten avustuslähetysten vastaanoton ja jakelun ehdoista, on sovellettava tähän sopimukseen liitettyä yhteisavustusten ohjesääntöä.

Edellä mainituilla erikoissopimuksilla ei missään tapauksessa voida rajoittaa eristettyjen henkilöiden komiteain oikeutta ottaa haltuunsa eristetyille tarkoitettuja yhteisiä avustuslähetyksiä, suorittaa niiden jakelu ja käyttää niitä vastaanottajien hyväksi.

Niillä ei myöskään voida rajoittaa sitä oikeutta valvoa lähetysten jakelua vastaanottajille, mikä on suojelijavallan, Punaisen Ristin kansainvälisen komitean tai minkä tahansa muun eristettyjä henkilöitä avustavan ja yhteislähetysten perille toimittamisen tehtäväkseen ottaneen järjestön edustajille.

110 artikla.
III. Vapautus posti- ja kuljetusmaksuista.

Kaikki eristetyille henkilöille osoitetut avustuslähetykset ovat vapautetut kaikista maahantuonti-, tulli- ja muista maksuista.

Kaikki lähetykset, postitse kuljetettavat avustuspaketit sekä rahalähetykset mukaan luettuina, jotka on toisesta maasta osoitettu eristetyille henkilöille tai joita nämä postitse lähettävät joko suoraan tai 136 artiklassa tarkoitettujen tiedonantotoimistojen ja 140 artiklassa tarkoitetun keskustiedonantotoimiston välityksellä, ovat vapautetut kaikista postimaksuista lähettämis- ja määrämaassa sekä välillä olevissa maissa. Tässä tarkoituksessa erittäinkin ne vapautukset maksuista, joista on leireissä tai siviilivankiloissa pidettyjen, viholliskansallisuutta olevien siviilihenkilöiden hyväksi määrätty maailmanpostisopimuksessa vuodelta 1947 ja maailmanpostiliiton liitesopimuksissa, on ulotettava muihin eristettyihin henkilöihin, joita suojellaan tämän sopimuksen mukaisesti. Maat, jotka eivät ole osallisia mainittuihin sopimuksiin, ovat velvolliset myöntämään vapautuksen maksuista samanlaisissa olosuhteissa.

Kuljetuskustannuksista sellaisten eristetyille henkilöille tarkoitettujen avustuslähetysten osalta, joita niiden painon vuoksi tai muusta syystä ei voida toimittaa heille postitse, vastaa pidättäjävalta kaikilla sen valvonnassa olevilla alueilla. Muut tähän sopimukseen osalliset vallat vastaavat kuljetuskustannuksista kukin alueellaan.

Niistä näiden lähetysten kuljetuskustannuksista, jotka eivät sisälly edellisten kappaleiden määräyksiin, vastaa lähettäjä.

Korkeat sopimuspuolet tekevät voitavansa lennätinmaksujen alentamiseksi pienimpään mahdolliseen määräänsä eristettyjen henkilöiden lähettämien ja heille osoitettujen sähkösanomien osalta.

111 artikla.
Erikoiskuljetusvälineet.

Siinä tapauksessa, että sotatoimet estävät asianomaisia valtoja täyttämästä niille kuuluvaa velvollisuutta turvata 106, 107, 108 ja 113 artiklassa tarkoitettujen lähetysten kuljetus, voivat asianomaiset suojelijavallat, Punaisen Ristin kansainvälinen komitea tai mikä tahansa muu järjestö, jonka selkkauksen osapuolet ovat hyväksyneet, ottaa huolehtiakseen näiden lähetysten kuljettamisesta siihen soveltuvilla välineillä (rautatievaunuilla, moottoriajoneuvoilla, laivoilla tai lentokoneilla jne.). Tässä tarkoituksessa Korkeat sopimuspuolet tekevät voitavansa toimittaakseen niille näitä kuljetusvälineitä ja oikeuttaakseen näiden käyttämisen liikenteeseen, erittäinkin antamalla tarpeelliset turvakirjat.

Näitä kuljetusvälineitä voidaan niinikään käyttää kuljettamaan:

a) kirjeitä, luetteloita ja kertomuksia, joita lähettävät toisilleen 140 artiklassa mainittu keskustiedonatotoimisto ja 136 artiklassa tarkoitetut kansalliset toimistot;

b) eristettyjä henkilöitä koskevia kirjeitä ja kertomuksia, joita suojelijavallat, Punaisen Ristin kansainvälinen komitea tai mikä tahansa muu eristettyjä henkilöitä avustava järjestö lähettää omille edustajilleen tai selkkauksen osapuolille tai saa näiltä.

Edellä olevat määräykset eivät mitenkään rajoita jokaiselle selkkauksen osapuolelle kuuluvaa oikeutta järjestää, jos se niin mieluummin tahtoo, muita kuljetusvälineitä ja antaa turvakirjoja molemminpuolisesti sovituin ehdoin.

Näiden kuljetusvälineiden käytöstä aiheutuvista kustannuksista vastaavat suhteellisesti lähetysten tärkeyden mukaan ne selkkauksen osapuolet, joiden kansalaisten hyväksi sanotut palvelukset tulevat.

112 artikla.
Kirjeiden ja tavaroiden tarkastus.

Eristetyille henkilöille osoitettujen tai heidän lähettämiensä kirjeiden tarkastus (sensuuri) on toimitettava mahdollisimman joutuisasti.

Eristetyille henkilöille tarkoitettujen tavaralähetysten tarkastusta älköön toimitettako sellaisissa olosuhteissa, joissa lähetysten sisältö saattaa turmeltua. Tarkastus on suoritettava vastaanottajan tai hänen valtuuttamansa toverin ollessa saapuvilla. Henkilökohtaisten tai yhteisten lähetysten luovutusta eristetyille henkilöille älköön tarkastusvaikeuksien varjolla viivytettäkö.

Selkkauksen osapuolten sotilaallisista tai poliittisista syistä julistama kirjeenvaihtokielto saattaa olla voimassa vain toistaiseksi ja kestää ainoastaan mahdollisimman lyhyen ajan.

113 artikla.
Oikeudellisten asiakirjain laatiminen ja perille toimittaminen.

Pidättäjävallat myöntävät kaikki kohtuulliset helpotukset jälkisäädösten, valtakirjojen tai muiden eristetyille henkilöille tarkoitettujen tai heidän antamiensa asiakirjojen perille toimittamiseen suojelijavallan tai 140 artiklassa tarkoitetun keskustoimiston välityksellä tai muulla asianmukaisella tavalla.

Joka tapauksessa tulee eristettyjen henkilöiden saada pidättäjävalloilta helpotuksia näiden asiakirjojen laatimiseen ja oikeaksi todistamiseen asianmukaisin laillisin muodoin; erittäinkin on heille annettava lupa neuvotella lakimiehen kanssa.

114 artikla.
Omaisuuden hoito.

Pidättäjävallan on suotava eristetyille henkilöille kaikki eristämisen ehtoihin ja voimassa olevaan lainsäädäntöön soveltuvat helpotukset, jotta he voisivat hoitaa omaisuuttaan. Tässä tarkoituksessa se voi oikeuttaa heidät poistumaan eristämispaikasta, milloin kysymys on kiireellisestä tapauksesta ja olosuhteet sen muutoin sallivat.

115 artikla.
Oikeudenkäyntiä koskevat helpotukset.

Aina milloin eristetty henkilö on asianosaisena jossakin tuomioistuimessa vireillä olevassa oikeudenkäynnissä, pidättäjävalta on velvollinen asianomaisen henkilön pyynnöstä ilmoittamaan tuomioistuimelle hänen pidättämisestään ja lain rajoissa huolehtimaan siitä, ettei mitään toimenpiteitä laiminlyödä hänen estämisekseen joutumasta eristämisensä vuoksi kärsimään jotakin vahinkoa, sikäli kuin on kysymys hänen oikeudenkäyntinsä valmistelusta ja jutun käsittelystä tai jonkin sellaisen tuomion täytäntöönpanosta, jonka tuomioistuin on antanut.

116 artikla.
Vieraskäynnit.

Jokaisella eristetyllä henkilöllä on oikeus säännöllisin väliajoin ja niin usein kuin mahdollista vastaanottaa vieraskäyntejä, varsinkin lähiomaisten tekemiä.

Eristetyn henkilön on, mikäli mahdollista, sallittava käydä kotonaan kiireellisissä tapauksissa, erittäinkin milloin sukulainen on kuollut tai vakavasti sairaana.

IX luku.

Rangaistukset ja kurinpidolliset seuraamukset.

117 artikla.
Yleisiä määräyksiä. Sovellettava lainsäädäntö.

Eristettyihin henkilöihin, jotka eristämisaikana syyllistyvät rikkomuksiin, on, mikäli tämän luvun määräyksistä ei muuta johdu, edelleen sovellettava sen alueen lainsäädäntöä, missä he ovat pidätettyinä.

Jos lait, asetukset tai yleiset määräykset selittävät rangaistaviksi eristettyjen henkilöiden tekoja, vaikka samat teot muiden henkilöiden tekeminä jäävät rankaisematta, sellaiset teot saattavat aiheuttaa vain kurinpidollisen seuraamuksen.

Eristettyä henkilöä ei voida samasta teosta tai saman syytekohdan perusteella rangaista useammin kuin kerran.

118 artikla.
Rangaistukset.

Rangaistusta määrätessään tuomioistuimet ja viranomaiset ottavat siinä laajuudessa kuin on mahdollista huomioon sen seikan, ettei syytetty ole pidättäjävallan kansalainen. Ne voivat vapaasti lieventää siitä rikoksesta säädettyä rangaistusta, josta eristetty henkilö on syytettynä, eivätkä ole tällöin velvolliset soveltamaan tämän rangaistuksen vähintä määrää.

Kiellettyjä ovat vangittujen sulkemiset sellaisiin paikkoihin, joihin päivänvalo ei pääse, sekä yleensä julmuudet, minkä laatuisia ne lienevätkin.

Eristettyjä henkilöitä älköön sen jälkeen, kuin he ovat kärsineet kurinpidollisesti tai tuomioistuimessa heille määrätyt rangaistukset, kohdeltako toisin kuin muita eristettyjä.

Aika, minkä eristetty henkilö on ollut tutkintavankeudessa, on vähennettävä jokaisesta vapausrangaistuksesta, joka hänelle on kurinpidollisesti tai tuomioistuimessa määrätty.

Eristettyjen henkilöiden komiteoille on annettava tieto kaikista sanottuihin henkilöihin kohdistetuista oikeudenkäynneistä sekä niiden tuloksista. Komiteat toimivat heidän edustajinaan.

119 artikla.
Kurinpitorangaistukset.

Eristettyihin henkilöihin sovellettavat kurinpitorangaistukset ovat:

1) sakko, joka ei saa nousta enempään kuin 50 prosenttiin 95 artiklassa tarkoitetusta palkasta eikä näin laskettuna käsittää pitempää aikaa kuin kolmekymmentä päivää;

2) niiden erikoisetujen lakkauttaminen, jotka on myönnetty lisänä tämän sopimuksen mukaiseen kohteluun;

3) työtä vuorotta, jonka päivittäinen pituus saa olla enintään kaksi tuntia ja jonka tulee olla yhteydessä eristämispaikan kunnossapitoon;

4) aresti.

Kurinpitorangaistukset eivät missään tapauksessa saa olla epäinhimillisiä, raakoja tai eristettyjen henkilöiden terveydelle vahingollisia. Huomiota on kiinnitettävä eristettyjen ikään, sukupuoleen ja terveydentilaan.

Saman rangaistuksen pituus ei missään tapauksessa saa olla kolmeakymmentä perättäistä päivää pitempi, ei siinäkään tapauksessa, että eristetyn henkilön silloin, kun hänen asiaansa käsitellään, on vastattava kurinpidollisesti useista rikkomuksista, olkootpa nämä toisiinsa liittyviä tai eivät.

120 artikla.
Pakeneminen.

Eristettyjä henkilöitä, jotka ovat paenneet tai yrittäneet paeta, ei kiinni jouduttuaan saa tästä teosta, vaikka se sisältäisi rikkomuksen uusimisen, tuomita muuhun kuin kurinpitorangaistukseen.

Poiketen siitä, mitä on sanottu 118 artiklan kolmannessa kappaleessa, voidaan eristetyt henkilöt, joita on rangaistu pakenemisesta tai pakenemisen yrityksestä, asettaa erityiseen valvontaan, kuitenkin ehdoin, ettei siten aiheuteta haittaa heidän terveydelleen, että valvonta tapahtuu jossakin eristämispaikassa ja ettei siihen sisälly minkään tässä sopimuksessa suodun oikeusturvatakeen lakkauttamista.

Eristettyjä henkilöitä, jotka ovat pakenemista tai pakenemisen yritystä avustaneet, ei sen johdosta saa tuomita muuhun kuin kurinpitorangaistukseen.

121 artikla.
Liitännäisrikokset.

Pakenemista tai pakenemisen yritystä, vaikka kysymys olisi uusimisesta, ei ole pidettävä raskauttavana asianhaarana, kun eristetty henkilö on saatettu tuomioistuimen tutkittavaksi paon aikana tekemistään rikoksista.

Selkkauksen osapuolten on pidettävä huolta siitä, että asianomaiset viranomaiset noudattavat suopeutta harkitessaan kysymystä, onko eristetyn henkilön tekemästä rikoksesta määrättävä rangaistus kurinpidollisesti vai tuomioistuimessa, erittäinkin mitä tulee tekoihin, jotka liittyvät pakenemiseen tai pakenemisen yritykseen.

122 artikla.
Tutkinta. Tutkintavankeus.

Teot, joilla on loukattu kuria, on tutkittava välittömästi. Tämä koskee erittäinkin pakenemista ja pakenemisenyritystä, ja eristetty henkilö on kiinni jouduttuaan niin pian kuin mahdollista luovutettava asianomaisille viranomaisille.

Kaikkien eristettyjen henkilöiden kohdalta on tutkintavankeus, kysymyksen ollessa kurin rikkomisesta, supistettava ehdottomaan vähimmäismäärään, eikä se saa kestää neljäätoista päivää kauemmin. Siihen kulunut aika on joka tapauksessa vähennettävä tuomittavasta vapausrangaistuksesta.

Kurin rikkomisesta tutkintavankeudessa pidettyihin eristettyihin henkilöihin on sovellettava, mitä 124 ja 125 artiklassa määrätään.

123 artikla.
Asianomaiset viranomaiset ja menettely.

Kurinpitorangaistuksia voi määrätä vain eristämispaikan komentaja taikka vastuunalainen upseeri tai virkamies, joka on hänen sijaisenaan tai jolle hän on siirtänyt kurinpitovaltansa. Tuomioistuinten ja ylempien viranomaisten toimivaltaa ei tämä säännös kuitenkaan rajoita.

Ennen kurinpitorangaistuksen tuomitsemista on syytettynä olevalle eristetylle henkilölle tarkoin ilmoitettava ne teot, joista häntä syytetään. Hänellä on oikeus selittää käyttäytymistään, puolustautua, kuulustuttaa todistajia ja saada tarvittaessa apua kykenevältä tulkilta. Päätös on annettava syytetyn ja eristettyjen henkilöiden komitean jäsenen läsnä ollessa.

Kurinpitoasiassa annetun päätöksen ja sen täytäntöönpanon välillä ei saa kulua aikaa enemmän kuin kuukausi.

Kun eristetty henkilö tuomitaan uuteen kurinpitorangaistukseen, tulee kunkin rangaistuksen täytäntöönpanon välillä kulua vähintään kolmen päivän aika, milloin jokin rangaistus käsittää kymmenen päivää tai enemmän.

Eristämispaikan komentajan on pidettävä tuomituista kurinpitorangaistuksista luetteloa, jota suojelijavallan edustajien on saatava tarkastaa.

124 artikla.
Huoneet kurinpitorangaistuksen kärsimiseksi.

Eristettyjä henkilöitä älköön missään tapauksessa siirrettäkö rangaistuslaitoksiin (vankiloihin, kuritushuoneisiin, pakkotyölaitoksiin jne.) kärsimään kurinpitorangaistusta.

Huoneiden, joissa eristetyt henkilöt kärsivät kurinpitorangaistusta, tulee olla terveydenhoitovaatimusten mukaisia, ja erittäinkin pitää niissä olla riittävät vuodetarpeet; rangaistusta kärsiville on varattava mahdollisuus pitää itsensä puhtaina.

Eristettyinä olevat naiset, jotka kärsivät kurinpitorangaistusta, on pidettävä omissa huoneissaan erillään miehistä ja heidän välitön valvontansa on uskottava naishenkilöille.

125 artikla.
Tärkeimmät takeet.

Kurinpitorangaistukseen tuomituilla eristetyillä henkilöillä tulee olla päivittäin tilaisuus ruumiinliikuntoon ja ulkoilmassa oleskeluun vähintään kahden tunnin aikana.

Heillä on oikeus pyynnöstään olla läsnä päivittäisessa lääkärintarkastuksessa; heille on annettava terveydentilansa vaatimaa hoitoa ja heidät on tarvittaessa siirrettävä eristämispaikan sairassuojaan taikka sairaalaan.

Heillä on oikeus lukea ja kirjoittaa sekä lähettää ja vastaanottaa kirjeitä. Sitävastoin voidaan paketit ja rahalähetykset jättää heille antamatta ennen kuin rangaistusaika on päättynyt; ne on tätä odotettaessa annettava eristettyjen henkilöiden komitean huostaan, ja tämä luovuttaa paketissa olevat pilaantuvat ruokatavarat sairassuojalle.

Ketään kurinpidollisesti rangaistua eristettyä henkilöä ei voida erottaa 107 ja 143 artiklaan perustuvista eduista.

126 artikla.
Oikeudenkäynteihin sovellettavat säännöt.

Mitä 71-76 artikloissa määrätään, on vastaavasti sovellettava eristettyihin henkilöihin kohdistettuihin oikeudenkäynteihin heidän ollessaan pidättäjävallan kansallisella alueella.

X luku.

Eristettyjen henkilöiden siirrot.

127 artikla.
Ehdot.

Eristettyjen henkilöiden siirrot on aina toimitettava inhimillisesti. Ne on yleensä suoritettava käyttämällä rautateitä tai muita kulkuvälineitä ja sellaisin ehdoin, jotka vastaavat ainakin niitä, jotka pidättäjävallan joukot saavat hyväkseen niiden sijoituspaikkaa vaihdettaessa. Jos siirrot on poikkeuksellisesti tehtävä jalkaisin, ei niihin voida ryhtyä, ellei eristettyjen henkilöiden ruumiillinen tila sitä salli eivätkä ne missään tapauksessa saa tuottaa heille liiallista rasitusta.

Pidättäjävalta toimittaa eristetyille henkilöille heidän siirtonsa aikana juomavettä ja ravintoa niin että se määränsä, laatunsa ja vaihtelevaisuutensa puolesta riittää pitämään heidän terveydentilansa hyvänä, sekä edelleen vaatteita, sopivia suojia ja tarpeellista lääkärinhoitoa. Se ryhtyy kaikkiin asianmukaisiin varokeinoihin varmistaakseen heidän turvallisuutensa siirron aikana ja laatii ennen lähtöä täydellisen luettelon ja siirrettäviksi joutuvista eristetyistä henkilöistä.

Eristettyinä olevat sairaat, haavoittuneet ja kivulloiset henkilöt samoin kuin lapsensynnyttäjät on jätettävä siirtämättä niin kauan kuin matka saattaisi vahingoittaa heidän terveyttään, paitsi milloin heidän turvallisuutensa välttämättömästi vaatii siirtämistä.

Jos rintama lähestyy eristämispaikkaa, älköön siellä olevia eristettyjä henkilöitä siirrettäkö, ellei sitä voida toteuttaa riittävän turvallisissa olosuhteissa tai elleivät he paikoilleen jäädessään joutuisi alttiiksi suuremmalle vaaralle kuin siirron tapahtuessa.

Pidättäjävallan on, tehdessään päätöksen eristettyjen henkilöiden siirtämisestä, kiinnitettävä huomiota heidän etuihinsa erittäinkin siinä mielessä, ettei vaikeuteta heidän kotiuttamistaan tai palaamistaan kotipaikkaan.

128 artikla.
Menettely.

Siirtoon ryhdyttäessä on eristetyille henkilöille virallisesti tiedoitettava heidän lähdöstään ja uudesta postiosoitteestaan; tämä tieto on heille toimitettava kyllin ajoissa, jotta he voisivat valmistaa matkatavaransa ja ilmoittaa asiasta perheelleen.

Heillä on oikeus viedä mukanaan henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetut esineet, kirjeenvaihtonsa ja heidän osoitteellaan saapuneet paketit; näiden matkatavaroiden painoa voidaan vähentää, jos kuljetusolosuhteet sitä vaativat, ei kuitenkaan missään tapauksessa kahtakymmentäviittä kiloa pienemmäksi eristettyä henkilöä kohden.

Kirjeenvaihto ja paketit, jotka ovat saapuneet heidän entisen eristämispaikkansa osoitteella, on viivytyksettä lähetettävä edelleen heille.

Eristämispaikan komentajan on, yhteistoimin eristettyjen henkilöiden komitean kanssa, ryhdyttävä tarpeellisiin toimiin eristettyjen henkilöiden yhteisen omaisuuden ja sellaisten heidän matkatavaroittensa siirtämiseksi, joita he tämän artiklan toisen kappaleen nojalla määrätyn rajoituksen johdosta eivät voi ottaa mukaansa.

XI luku.

Kuolema.

129 artikla.
Testamentit. Kuolintodistukset.

Eristetyt henkilöt saavat jättää testamenttinsa vastuunalaisen viranomaisen huostaan tämän toimesta säilytettäväksi. Kun eristetty henkilö kuolee, on sellainen testamentti kiireellisesti toimitettava hänen osoittamalleen henkilölle.

Kunkin eristetyn henkilön kuolema on lääkärin todettava, ja laadittava todistus, joka osoittaa kuoleman syyn ja ne olosuhteet, joissa se on tapahtunut.

Virallinen, asianomaisessa järjestyksessä rekisteröity kuolintodistus on laadittava eristämispaikan alueella voimassa olevien säännösten mukaisesti ja oikeaksi todistettu jäljennös siitä viipymättä lähetettävä suojelijavallalle sekä 140 artiklassa tarkoitetulle keskustoimistolle.

130 artikla.
Hautaaminen. Ruumiin polttaminen.

Pidättäjäviranomaisten on huolehdittava siitä, että eristämisaikanaan kuolleet henkilöt saavat kunniallisen hautauksen, mikäli mahdollista heidän uskontonsa mukaisin menoin, sekä että heidän hautojaan kunnioitetaan, pidetään asianmukaisessa kunnossa ja siten merkittyinä, että ne voidaan aina löytää.

Kuolleet eristetyt henkilöt on haudattava kukin erikseen, paitsi milloin ylivoimaisen esteen vuoksi yhteishautaus ei ole vältettävissä. Ruumiit voidaan polttaa vain pakottavien terveydellisten syiden niin vaatiessa taikka kuolleen henkilön uskonnon perusteella tai sen johdosta, että hän on ilmaissut sitä toivovansa. Milloin polttaminen tapahtuu, siitä ja sen perusteista on otettava maininta eristetyn henkilön kuolintodistukseen. Tuhka on pidättäjäviranomaisten toimesta huolellisesti säilytettävä ja luovutettava mahdollisimman pian lähiomaisille, jos he sitä pyytävät.

Niin pian kuin olosuhteet sen sallivat ja viimeistään vihollisuuksien päättyessä pidättäjävallan on 136 artiklassa tarkoitettujen tiedonantotoimistojen välityksellä luovutettava luettelo kuolleiden eristettyjen henkilöiden haudoista niille valloille, joista sanotut henkilöt olivat riippuvaisia. Näissä luetteloissa on oleva maininta kaikista niistä seikoista, jotka ovat tarpeen kuolleiden eristettyjen henkilöiden henkilöllisyyden toteamista ja heidän hautojensa paikan tarkkaa määräämistä varten.

131 artikla.
Erityisissä olosuhteissa haavoittuneet tai kuolleet eristetyt henkilöt.

Milloin eristetyn henkilön kuoleman tai vaikean ruumiinvamman on aiheuttanut vartiomies, toinen eristetty henkilö tai jokin muu henkilö tai sellaista aiheuttamista on syytä epäillä, samoin kuin myös, milloin kuoleman syy on tuntematon, pidättäjävallan on välittömästi sellaisen tapahtuman jälkeen toimitettava virallinen tutkinta.

Tästä on viipymättä tiedoitettava suojelijavallalle. Jokaisen todistajan kertomus on otettava talteen; niistä on laadittava pöytäkirja, joka on annettava sanotulle vallalle tiedoksi.

Jos tutkinta osoittaa yhden tai useita henkilöitä syyllisiksi, pidättäjävallan on ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin syytteen nostamiseksi sitä tai niitä vastaan jotka ovat vastuussa.

XII luku.

Vapauttaminen, kotiuttaminen ja puolueettoman maan hoitoon sijoittaminen.

132 artikla.
Vihollisuuksien tai valtauksen aikana.

Pidättäjävallan on päästettävä jokainen eristetty henkilö vapaaksi, niin pian kuin eristämiseen johtaneita syitä ei ole enää olemassa.

Selkkauksen osapuolten on lisäksi voitavansa mukaan pyrittävä tekemään vihollisuuksien aikana sopimuksia eristettyjen henkilöiden erityisten ryhmien vapauttamisesta, kotiuttamisesta, kotipaikkaan palauttamisesta tai puolueettoman maan hoitoon sijoittamisesta, varsinkin mitä tulee lapsiin, raskaudentilassa oleviin naisiin, äiteihin, joilla on rintalapsia tai pieniä lapsia, haavoittuneisiin ja sairaisiin sekä sellaisiin henkilöihin, joiden eristäminen on kestänyt kauan.

133 artikla.
Vihollisuuksien päätyttyä.

Eristäminen on lakkautettava mahdollisimman pian vihollisuuksien päätyttyä.

Selkkauksen osapuolen alueella olevat eristetyt henkilöt, joita vastaan on pantu vireille rikosoikeudellinen syyte sellaisista rikoksista, joita ei voida sovittaa pelkällä kurinpitorangaistuksella, voidaan kuitenkin pidättää oikeudenkäynnin ja sen tuloksesta riippuen, rangaistusajan päättymiseen saakka. Sama koskee niitä, jotka on aikaisemmin tuomittu vapausrangaistukseen.

Pidättäjävallan ja asianomaisten valtojen välisin sopimuksin on vihollisuuksien tai alueen valtauksen päätyttyä asetettava komissioita etsimään toisistaan erilleen joutuneita eristettyjä henkilöitä.

134 artikla.
Kotiuttaminen ja palaaminen viimeiseen asuinpaikkaan.

Korkeiden sopimuspuolten on vihollisuuksien tai valtauksen päättyessä pyrittävä tekemään voitavansa turvatakseen kaikkien eristettyjen henkilöiden paluun viimeiseen asuinpaikkaansa taikka helpottaakseen heidän kotiuttamistaan.

135 artikla.
Kustannukset.

Pidättäjävallan on vastattava kustannuksista, jotka syntyvät vapautuneiden eristettyjen henkilöiden palaamisesta heillä eristämisen alkaessa olleisiin asuinpaikkoihinsa tai, jos pidättäminen on tapahtunut heidän ollessaan matkalla tai avoimella merellä, niistä kustannuksista, jotka ovat tarpeen heidän matkansa saattamiseksi loppuun tai palaamisekseen lähtöpaikkaan.

Jos pidättäjävalta epää oikeuden alueellaan oleskelemiseen sellaiselta vapautuneelta eristetyltä henkilöltä, jolla aikaisemmin oli ollut siellä säännönmukainen asuinpaikkansa, sen on maksettava kustannukset hänen kotiuttamisestaan. Jos eristetty henkilö kuitenkin mieluummin haluaa palata maahansa omalla vastuullaan tai totellakseen hallitusta, jota kohtaan hän on velvollinen kuuliaisuuteen, pidättäjävallan ei tarvitse kustantaa matkaa alueensa rajaa edemmäksi. Pidättäjävallan ei tarvitse maksaa kotiuttamiskuluja sellaisen eristetyn henkilön osalta, joka on eristetty hänen omasta pyynnöstään.

Jos eristetyt henkilöt on siirretty 45 artiklan mukaisesti, sopivat siirron toimittanut ja vastaanottava valta siitä kustannusosuudesta, mistä kumpaisenkin on vastattava.

Edellä olevien määräysten estämättä on noudatettava niitä erikoissopimuksia, joita selkkauksen osapuolet ehkä ovat keskenään tehneet vihollisen valtaan joutuneiden kansalaistensa vaihdosta ja kotiuttamisesta.

III osa.

Suojeltujen henkilöiden asema ja kohtelu. V alaosasto. Tiedonantotoimistot ja keskustoimisto.

136 artikla.
Kansalliset toimistot.

Selkkauksen alkaessa ja kaikissa valtaustapauksissa on kunkin selkkauksen osapuolista perustettava virallinen tiedonantotoimisto, jonka tehtävänä on vastaanottaa ja edelleen toimittaa sen vallinnassa olevia suojeltuja henkilöitä koskevia tiedoituksia.

Kunkin selkkauksen osapuolista on mahdollisimman lyhyessä ajassa annettava mainitulle toimistolle tiedoitus toimenpiteistä, joihin se on ryhtynyt enemmän kuin kaksi viikkoa pidätettyinä olleiden ja pakolliseen oleskelupaikkaan tai eristetyiksi määrättyjen suojeltujen henkilöiden suhteen. Lisäksi sen on annettava eri hallintoelimilleen tehtäväksi toimittaa mainituille toimistoille tiedoituksia kaikista näiden suojeltujen henkilöiden tilaa koskevista muutoksista, kuten siirroista, vapautuksista, kotiuttamisista, pakenemisista, sairaaloihin joutumisista, syntymisistä ja kuolemantapauksista.

137 artikla.
Tiedoitusten edelleen toimittaminen.

Jokaisen kansallisen tiedonantotoimiston on välittömästi, mahdollisimman nopein keinoin sekä käyttäen toiselta puolen suojelijavaltojen ja toiselta puolen 140 artiklassa tarkoitetun keskustoimiston välitystä, toimitettava suojeltuja henkilöitä koskevat tiedoitukset edelleen niille valloille, joiden kansalaisia mainitut henkilöt ovat, taikka niille valloille, joiden alueella heillä oli asuinpaikkansa. Toimistojen on niinikään vastattava kaikkiin kyselyihin, joita niille tehdään suojeltujen henkilöiden suhteen.

Tiedonantotoimistojen on toimitettava perille suojeltua henkilöä koskevat tiedoitukset, paitsi siinä tapauksessa, että niiden perille toimittaminen saattaisi haitata asianomaista henkilöä tai hänen perhettään. Tässäkään tapauksessa ei voida pidättyä antamasta tietoja keskustoimistolle, joka saatuaan selon olosuhteista ryhtyy 140 artiklassa tarkoitettuihin tarpeellisiin varotoimiin.

Kaikki toimistojen antamat kirjalliset tiedoitukset on varmistettava allekirjoituksella tai sinetillä.

138 artikla.
Tiedoitusten toimittamista koskevia yksityiskohtia.

Kansallisen tiedonantotoimiston vastaanottamien ja sen edelleen toimittamien tiedoitusten tulee olla sen laatuisia, että niiden avulla voidaan tarkoin todeta suojellun henkilön henkilöllisyys ja opastaa hänen perhettään. Niiden tulee kunkin henkilön kohdalta sisältää ainakin sukunimi, etunimet, syntymäpaikka ja tarkka syntymäaika, kansallisuus, viimeinen asuinpaikka, erikoistuntomerkit, isän etunimi ja äidin alkuperäinen sukunimi, sen toimenpiteen päivämäärä, paikka ja laatu, johon kysymyksessä olevan henkilön suhteen on ryhdytty, osoite, jolla kirjeet voidaan hänelle lähettää sekä sen henkilön nimi ja osoite, jolle tiedoitus on tarkoitettu.

Niinikään on vakavasti sairaiden ja haavoittuneiden eristettyjen henkilöiden tilasta toimitettava tietoja säännöllisesti ja mikäli mahdollista joka viikko.

139 artikla.
Henkilökohtaisten esineiden toimittaminen asianomaisille.

Kansallinen tiedonantotoimisto on lisäksi velvollinen kokoamaan kaikki henkilökohtaiset arvoesineet, jotka ovat jääneet 136 artiklassa tarkoitetuilta suojelluilta henkilöiltä, erittäinkin silloin, kun heidät on kotiutettu tai vapautettu tai kun he ovat paenneet tai kuolleet, ja toimittamaan ne asianomaisille joko suoraan tai tarvittaessa keskustoimiston välityksellä. Nämä esineet on lähetettävä toimiston sinetöidyissä paketeissa, ja tulee niihin liittyä ilmoitus, joka tarkoin osoittaa niiden henkilöllisyyden, joille esineet kuuluivat, sekä täydellinen luettelo paketin sisällöstä. Kaikkien tällaisten arvoesineiden vastaanottamisesta ja lähettämisestä on tehtävä tarkat merkinnät luetteloihin.

140 artikla.
Keskustiedonantotoimisto.

Keskustiedonantotoimisto suojeluja, varsinkin eristettyjä henkilöitä varten on perustettava puolueettomaan maahan. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea ehdottaa asianomaisille valloille, mikäli se pitää sitä tarpeellisena, järjestettäväksi tällaisen toimiston, joka voi olla sama kuin se, jota tarkoitetaan sotavankien kohtelusta Genèvessä elokuun 12 päivänä 1949 tehdyn sopimuksen 123 artiklassa.

Tämän toimiston tehtävänä on keskittää kaikki sen laatuiset tiedot, joita tarkoitetaan 136 artiklassa, tulkootpa ne sille virallista tai yksityistä tietä; sen on toimitettava ne edelleen asianomaisen henkilön koti- tai asuinmaahan, paitsi siinä tapauksessa, että perille toimittaminen saattaisi vahingoittaa sitä, jota tiedot koskevat, tai hänen perhettään. Sen tulee saada selkkauksen osapuolilta kaikki kohtuulliset helpotukset tietojen perille toimittamista varten.

Korkeita sopimuspuolia ja erityisesti niitä, joiden kansalaisten hyväksi keskustoimiston palvelukset koituvat, kehoitetaan antamaan toimistolle sen tarvitsemaa rahallista avustusta.

Edellä olevia määräyksiä ei ole tulkittava niin, että niillä tarkoitettaisiin rajoittaa Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ja 142 artiklassa mainittujen avustusyhdistysten ihmisystävällistä toimintaa.

141 artikla.
Vapautukset maksuista.

Kansallisilla tiedonantotoimistoilla ja keskustiedonantotoimistolla tulee olla kaikinpuolinen postimaksuvapaus sekä 110 artiklassa tarkoitetut vapautukset; lisäksi tulee sen saada mahdollisimman laaja lennätinmaksuvapaus tai ainakin huomattavia maksujen alennuksia.

IV osa.

Sopimuksen täytäntöönpano.

I alaosasto.

Yleisiä määräyksiä.

142 artikla.
Avustusyhdistykset ja muut järjestöt.

Mikäli muuta ei johdu siitä, että suojeltuja henkilöitä vallinnassaan pitävät vallat katsovat välttämättömiksi ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin turvallisuutensa takaamiseksi tai muun hyväksyttävän tarpeen vaatiessa, sanotut vallat ovat velvolliset varaamaan parhaan vastaanoton uskonnollisille järjestöille, avustusyhdistyksille ja muille järjestöille, jotka tulevat avustamaan suojeltuja henkilöitä. Niiden on suotava näille sekä näiden asianmukaisesti valtuutetuille edustajille kaikki tarpeelliset helpotukset käyntien tekemiseksi suojeltujen henkilöiden luona, avustusten tai kasvatus-, virkistys- ja uskonnollisiin tarkoituksiin soveltuvien välineiden, mitä alkuperää ne lienevätkin, jakamiseksi heille, taikka auttaakseen heitä vapaa-aikojensa järjestämiseen eristämispaikkojen sisäpuolella. Mainitunlaisia yhdistyksiä ja järjestöjä voidaan perustaa joko suojeltuja henkilöitä vallinnassaan pitävän vallan alueella tai toisessa maassa taikka voi niillä myös olla kansainvälinen luonne.

Suojeltuja henkilöitä vallinnassaan pitävä valta voi rajoittaa niiden yhdistysten ja järjestöjen lukua, joiden valtuutetuilla on oikeus harjoittaa toimintaansa sen alueella ja valvonnassa, kuitenkin ehdoin, ettei sellainen rajoittaminen estä antamasta tehokasta ja riittävää apua kaikille suojelluille henkilöille.

Punaisen Ristin kansainvälisen komitean erikoisasema tällä alalla on oleva aina tunnustettu ja kunnioitettu.

143 artikla.
Valvonta.

Suojelijavaltain edustajille tai valtuutetuilla on oikeus mennä kaikkiin paikkoihin, missä on suojeltuja henkilöitä, erittäinkin eristämis-, pidätys- ja työpaikkoihin.

Heillä on oleva pääsy kaikkiin suojeltujen henkilöiden käyttämiin huoneisiin ja heidän tulee saada keskustella näiden kanssa todistajien saapuvilla olematta, tarpeen vaatiessa tulkin välityksellä.

Nämä käynnit voidaan kieltää vain pakottavan sotilaallisen välttämättömyyden niin vaatiessa ja ainoastaan poikkeuksellisesti ja väliaikaisesti. Käyntien lukua ja pituutta ei saa rajoittaa.

Suojelijavaltain edustajien ja valtuutettujen vapaassa vallassa on valita ne paikat, joissa he haluavat käydä. Suojeltuja henkilöitä vallinnassaan pitävä valta tai valtaajavalta sekä suojelijavalta ja, tarpeen vaatiessa, se valta, josta ne henkilöt, joiden luona käydään, ovat kotoisin, voivat sopia keskenään siitä, että eristettyjen henkilöiden kotimaan kansalaiset saavat ottaa osaa käynteihin.

Punaisen Ristin kansainvälisen komitean valtuutetuilla on samat etuoikeudet. Näiden valtuutettujen määrääminen edellyttää sen vallan suostumusta, jonka hallitusvallan alaisia ne alueet ovat, joilla heidän on harjoitettava toimintaansa.

144 artikla.
Sopimuksen levittäminen.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat asianomaisissa maissansa levittämään mahdollisimman laajalti, sekä rauhan että sodan aikana, tämän sopimuksen tekstiä ja erittäinkin liittämään sen opiskelun sotilas- ja, mikäli mahdollista, siviilikoulutuksen ohjelmiin niin että sen periaatteet tulisivat koko väestön tuntemiksi.

Siviili-, sotilas-, poliisi- ja muilla viranomaisilla, jotka sodan aikana joutuvat olemaan vastuussa suojelluista henkilöistä, tulee olla tämän sopimuksen teksti ja heidän tulee olla erityisesti perehdytettyjä sen määräyksiin.

145 artikla.
Käännökset. Soveltamislait.

Korkeiden sopimuspuolten on tiedoitettava toisilleen Sveitsin liittoneuvoston ja vihollisuuksien aikana suojelijavaltain välityksellä tämän sopimuksen viralliset käännökset sekä sen soveltamiseksi antamansa lait ja ohjesäännöt.

146 artikla.
Rangaistusseuraamukset. I. Yleistä.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin lainsäädäntötoimiin teon luonnetta vastaavien rangaistusseuraamusten säätämiseksi henkilöille, jotka tekevät tai käskevät toisen tekemään jonkin sellaisen törkeän rikoksen tätä sopimusta vastaan kuin seuraavassa artiklassa määritellään.

Jokainen sopimuspuoli on velvollinen etsiskelemään henkilöitä, joita syytetään siitä, että he ovat tehneet tai käskeneet toisen tekemään jonkin sanotunlaisista törkeistä rikoksista, ja sen on saatettava heidät omien tuomioistuintensa tutkittaviksi, mikä heidän kansallisuutensa lieneekin. Se voi myöskin, jos se niin mieluummin tahtoo, se omaan lainsäädäntöön sisältyvien säännösten mukaisesti luovuttaa heidät tuomittaviksi toiselle asianomaiselle sopimuspuolelle, mikäli tällä sopimuspuolella on esitettävinä riittävän raskauttavia seikkoja syytettäviä vastaan.

Kunkin sopimuspuolen on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin saadakseen lakkaamaan muut tämän sopimuksen vastaiset teot kuin ne, joita seuraavassa artiklassa olevan määritelmän mukaan on pidettävä törkeinä.

Syytetyt saavat joka tapauksessa osakseen sellaiset oikeudenkäynnin ja vapaan puolustuksen takeet, jotka eivät ole vähäisempiä kuin ne, joita sotavankien kohtelusta Genèvessä elokuun 12 päivänä 1949 tehdyn sopimuksen 105 ja seuraavissa artikloissa tarkoitetaan.

147 artikla.
II. Törkeät rikokset.

Edellisessä artiklassa tarkoitettuja törkeitä rikoksia ovat ne, joihin sisältyy jokin seuraavista teoista, sikäli kuin se kohdistuu tällä sopimuksella suojeltuun henkilöön tai omaisuuteen: tahallinen surmaaminen, kidutus tai epäinhimillinen kohtelu, biologiset kokeilut siihen luettuina, tahallinen suuren kärsimyksen aiheuttaminen tai törkeä ruumiilliseen koskemattomuuteen tai terveyteen kohdistuva loukkaus, laiton karkoittaminen tai siirto, laiton pidättäminen, suojellun henkilön pakottaminen palvelemaan vihollisvallan aseellisissa voimissa, tahallinen teko, jolla suojellulta henkilöltä riistetään oikeus tulla säännönmukaisesti ja puolueettomasti tuomituksi tämän sopimuksen määräyksiä noudattaen, panttivankien ottaminen, omaisuuden hävittäminen ja anastaminen, joka ei ole sotilaallisen välttämättömyyden kannalta perusteltu ja on toteutettu suuressa mittakaavassa laittomasti ja mielivaltaisesti.

148 artikla.
III. Sopimuspuolen vastuu.

Mikään Korkeista sopimuspuolista ei voi vapauttaa itseään tai toista sopimuspuolta vastuusta, johon se tai toinen sopimuspuoli on joutunut edellisessä artiklassa tarkoitettujen rikosten johdosta.

149 artikla.
Tutkintamenettely.

Selkkauksen osapuolen pyynnöstä on asianomaisten osapuolten määräämällä tavalla toimitettava tutkinta kaikista väitetyistä tämän sopimuksen loukkauksista.

Jos tutkinnassa noudatettavasta menettelystä ei päästä yksimielisyyteen, osapuolten on yhteisesti valittava välimies, joka ratkaisee, mitä menettelyä on noudatettava.

Sitten kun loukkaus on todettu, selkkauksen osapuolten on tehtävä siitä loppu ja rangaistava syyllisiä mahdollisimman pikaisesti.

IV osa.

Sopimuksen täytäntöönpano. II alaosasto. Loppumääräyksiä.

150 artikla.
Kielet.

Tämä sopimus on laadittu ranskaksi ja englanniksi. Molemmat tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset.

Sveitsin liittoneuvosto laadituttaa sopimuksesta viralliset käännökset venäjän- ja espanjankielille.

151 artikla.
Allekirjoittaminen.

Tämä sopimus, jonka päivämääränä on tämä päivä, voidaan 12 päivään helmikuuta 1950 mennessä allekirjoittaa niiden valtojen nimissä, jotka olivat edustettuina Genèvessä 21 päivänä huhtikuuta 1949 avatussa konferenssissa.

152 artikla.
Ratifiointi.

Tämä sopimus on ratifioitava niin pian kuin mahdollista ja ratifioimiskirjat talletettava Berniin.

Kunkin ratifioimiskirjan tallettamisesta laaditaan pöytäkirja, josta Sveitsin liittoneuvosto toimittaa oikeaksi todistetun jäljennöksen kaikille niille valloille, joiden nimissä sopimus on allekirjoitettu tai yhtymisilmoitus annettu.

153 artikla.
Voimaantulo.

Tämä sopimus tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun vähintään kaksi ratifioimiskirjaa on talletettu.

Sen jälkeen sopimus tulee kunkin Korkean sopimuspuolen osalta voimaan kuuden kuukauden kuluttua sen ratifioimiskirjan tallettamisesta.

154 artikla.
Suhde Haagin sopimuksiin.

Niiden valtojen välisissä suhteissa, joita sitoo Haagissa 29 päivänä heinäkuuta 1899 tai 18 päivänä lokakuuta 1907 tehty, maasodan lakeja ja tapoja koskeva sopimus ja jotka ovat osallisia nyt tehtyyn sopimukseen, viimeksi mainittu täydentää sanottujen Haagin sopimusten liitteenä olevan ohjesäännön II ja III osastoa.

155 artikla.
Sopimukseen yhtyminen.

Tähän sopimukseen voi sen voimaantulopäivän jälkeen yhtyä jokainen valta, jonka nimessä sitä ei ole allekirjoitettu.

156 artikla.
Yhtymisilmoitukset.

Yhtymiset on kirjallisesti ilmoitettava Sveitsin liittoneuvostolle ja ne tulevat voimaan kuuden kuukauden kuluttua niiden vastaanottamisesta.

Sveitsin liittoneuvoston on tiedoitettava yhtymisistä kaikille valloille, joiden nimissä sopimus on allekirjoitettu tai yhtymisilmoitus tehty.

157 artikla.
Välitön voimaantulo.

Tilanteet, joita tarkoitetaan 2 ja 3 artiklassa, saattavat välittömästi voimaan ratifioimiset ja yhtymiset, joita koskevan tallettamisen tai ilmoituksen selkkauksen osapuoli on tehnyt ennen vihollisuuksien tai valtauksen alkamista tai sen jälkeen. Selkkauksen osapuolilta saapuneista ratifioimisista ja yhtymisistä on Sveitsin liittoneuvoston tiedoitettava kaikkein nopeinta tietä käyttäen.

158 artikla.
Irtisanominen.

Kukin Korkeista sopimuspuolista saattaa irtisanoa tämän sopimuksen.

Irtisanominen on kirjallisesti ilmoitettava Sveitsin liittoneuvostolle, jonka on tiedoitettava ilmoituksesta kaikkien Korkeiden sopimuspuolten hallituksille.

Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua sen ilmoittamisesta Sveitsin liittoneuvostolle. Kuitenkaan ei irtisanomisella, josta on tehty ilmoitus irtisanovan vallan ollessa osallisena selkkaukseen, ole mitään vaikutusta niin kauan kuin rauhaa ei ole tehty eikä missään tapauksessa niin kauan kuin tämän sopimuksen suojelemien henkilöiden vapauttamista, kotiuttamista ja sijoittamista koskevat toimenpiteet ovat loppuun suorittamatta.

Irtisanominen on voimassa ainoastaan irtisanovan vallan suhteen. Sillä ei ole mitään vaikutusta velvoituksiin, joiden täyttämiseen selkkauksen osapuolet ovat sidotut kansainvälisen oikeuden yleisten periaatteiden nojalla sellaisina kuin ne ilmenevät sivistyskansojen kesken muodostuneesta käytännöstä, inhimillisyyden laeista ja julkisen omantunnon vaatimuksista.

159 artikla.
Rekisteröiminen Yhdistyneissä Kansakunnissa.

Sveitsin liittoneuvosto rekisteröittää tämän sopimuksen Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristössä. Niinikään Sveitsin liittoneuvosto ilmoittaa Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristölle kaikista sen vastaanottamista ratifioimisista, yhtymisistä ja irtisanomisista, jotka koskevat tätä sopimusta.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, talletettuaan kukin valtuutuksensa, ovat merkinneet nimikirjoituksensa tähän sopimukseen.

Tehty Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 ranskan- ja englanninkielillä. Alkuperäinen kappale on talletettava Sveitsin valaliiton arkistoon. Sveitsin liittoneuvosto lähettää oikeaksi todistetun jäljennöksen sopimuksesta kullekin allekirjoittajavaltiolle sekä niille valtioille, jotka myöhemmin yhtyvät sopimukseen.

LIITE I. Luonnos sopimukseksi lääkintä- ja turvallisuustarkoituksiin varatuista vyöhykkeistä ja paikkakunnista.

1 artikla.

Lääkintä- ja turvallisuustarkoituksiin perustetut vyöhykkeet ja paikkakunnat on tarkoin varattava henkilöille, joita tarkoitetaan Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta tehdyn sopimuksen 23 artiklassa ja Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 siviilihenkilöiden suojelemisesta sodan aikana tehdyn sopimuksen 15 artiklassa, sekä henkilökunnalle, jonka tehtävänä on näiden vyöhykkeiden ja paikkakuntien järjestäminen ja hallinto ynnä hoidon antaminen niihin kootuille henkilöille.

Kuitenkin on henkilöillä, joilla on pysyväinen asuinpaikka näiden vyöhykkeiden piirissä, oikeus oleskella siellä.

2 artikla.

Henkilöt, jotka mistä syystä tahansa ovat lääkintä- ja turvallisuusvyöhykkeellä, eivät saa vyöhykkeen sisä- tai ulkopuolellakaan ryhtyä mihinkään työhön, joka on suoranaisessa yhteydessä sotatoimiin tai sotatarviketuotantoon.

3 artikla.

Lääkintä- ja turvallisuusvyöhykkeen perustanut valta on velvollinen ryhtymään kaikkiin soveliaisiin toimenpiteisiin estääkseen pääsyn sinne kaikilta henkilöiltä, joilla ei ole oikeutta tulla sinne tai olla siellä.

4 artikla.

Lääkintä- ja turvallisuusvyöhykkeiden tulee olla seuraavien ehtojen mukaisia:

a) ne saavat muodostaa vain vähäisen osan sen vallan valvonnassa olevasta alueesta, joka on ne perustanut;

b) niiden tulee olla harvaan asuttuja siihen nähden, millaisen väestön ne voisivat ottaa vastaan;

c) niiden tulee sijaita kaukana eikä niissä saa olla mitään sotilaallista kohdetta tai tärkeätä teollisuus- tai hallintolaitosta;

d) niitä ei saa sijoittaa seutuihin, joilla kaiken todennäköisyyden mukaan saattaa olla merkitystä sotatoimien suorittamiselle.

5 artikla.

Lääkintä- ja turvallisuusvyöhykkeet ovat seuraavien velvoitusten alaiset:

a) liikenneyhteyksiä ja kulkuvälineitä, joita sellaisilla vyöhykkeillä saattaa olla, ei saa käyttää sotilashenkilöiden tai sotatarvikkeiden siirtoon tai näiden pelkkään kauttakulkuunkaan;

b) niitä ei missään tapauksessa saa puolustaa sotilaallisesti.

6 artikla.

Lääkintä- ja turvallisuusvyöhykkeet on merkittävä käyttämällä vinoja punaisia nauhoja valkopohjalla sekä vyöhykkeen ympärysrajoilla että rakennuksissa.

Yksinomaan haavoittuneille ja sairaille varatut vyöhykkeet voidaan merkitä käyttämällä punaisia ristejä (punaista puolikuuta, punaisia leijonia ja aurinkoja) valkopohjalla.

Öisin ne voidaan merkitä myös soveliain valaistuslaittein.

7 artikla.

Kunkin vallan on rauhan aikana tai vihollisuuksien alkaessa annettava kaikille Korkeille sopimuspuolille tiedoksi luettelo niistä lääkintä- ja turvallisuusvyöhykkeistä, jotka on perustettu se valvonnassa olevalle alueelle. Sen on ilmoitettava jokaisesta uudesta vyöhykkeestä, joka on perustettu selkkauksen aikana.

Niin pian kuin vastapuoli on saanut mainitunlaisen ilmoituksen, vyöhyke on katsottava asianmukaisessa järjestyksessä perustetuksi.

Jos vastapuoli kuitenkin on sitä mieltä, että jotakin tässä sopimuksessa määrättyä ehtoa ei ilmeisestikään ole täytetty, se voi kieltäytyä tunnustamasta vyöhykettä ilmoittamalla kieltäytymisestään sille osapuolelle, jonka alainen vyöhyke on, tai jättää tunnustuksensa 8 artiklassa mainitun tarkastuksen järjestämisestä riippuvaksi.

8 artikla.

Jokainen valta, joka on tunnustanut yhden tai useampia vastapuolen perustamia lääkintä- ja turvallisuusvyöhykkeitä, on oikeutettu pyytämään, että yksi tai useammat erikoiskomissiot tarkastavat, täyttävätkö vyöhykkeet tässä sopimuksessa mainitut ehdot ja velvoitukset.

Tätä varten on erikoiskomissioiden jäsenillä oleva joka hetki vapaa pääsy eri vyöhykkeille ja he voivat viipyä niissä pysyväisestikin. Heille on suotava kaikki helpotukset, jotta he voisivat suorittaa tarkastustehtävänsä.

9 artikla.

Siinä tapauksessa, että erikoiskomissiot toteaisivat seikkoja, jotka näyttävät tämän sopimuksen määräysten vastaisilta, niiden on viipymättä siitä ilmoitettava sille vallalle, jonka alainen vyöhyke on, ja asetettava tälle enintään viiden päivän määräaika oikaisun aikaansaamista varten; niiden on myös asiasta tiedoitettava sille vallalle, joka on tunnustanut vyöhykkeen.

Jos tämän määräajan päättyessä se valta, jonka alainen vyöhyke on, ei ole menetellyt sille annetun ilmoituksen mukaisesti, vastapuoli voi selittää vapautuneensa tästä sopimuksessa sanotun vyöhykkeen suhteen.

10 artikla.

Valta, joka on perustanut yhden tai useampia lääkintä- ja turvallisuusvyöhykkeitä, sekä sen vastapuoli, jolle niiden olemassaolosta on ilmoitettu, nimittävät tai antavat suojelijavaltain tai muiden puolueettomien valtain nimittää henkilöt, jotka voidaan valita 8 ja 9 artiklassa mainittujen erikoiskomissioiden jäseniksi.

11 artikla.

Lääkintä- ja turvallisuusvyöhykkeisiin ei saa missään olosuhteissa kohdistaa hyökkäystä, vaan selkkauksen osapuolten on niitä aina suojeltava ja pidettävä loukkaamattomina.

12 artikla.

Kun jokin alue on vallattu, siellä olevia lääkintä- ja turvallisuusvyöhykkeitä on jatkuvasti pidettävä loukkaamattomina ja käytettävä tarkoitukseensa.

Valtaajavalta voi kuitenkin muuttaa niiden käyttötarkoitusta ehdolla, että kaikkiin toimenpiteisiin on ryhdytty niihin koottujen henkilöiden turvallisuuden takaamiseksi.

13 artikla.

Tätä sopimusta on sovellettava myös paikkakuntiin, jotka asianomaiset vallat ovat määränneet palvelemaan samaa tarkoitusta kuin lääkintä- ja turvallisuusvyöhykkeet.

LIITE II. Luonnos yhteisavustusten ohjesäännöksi.

1 artikla.

Eristettyjen henkilöiden komiteoilla on oleva oikeus jakaa yhteiset avustuslähetykset, joista niiden on vastattava, kaikille eristetyille, jotka hallinnollisesti kuuluvat niiden eristämispaikkaan tai ovat sairaaloissa taikka vankiloissa tai muissa rangaistuslaitoksissa.

2 artikla.

Yhteisten avustuslähetysten jakelu on toimitettava lahjoittajien antamien ohjeiden sekä eristettyjen henkilöiden komiteain vahvistaman suunnitelman mukaisesti. Lääkeavustusten jakelu on kuitenkin ensi sijassa toimitettava yhteisymmärryksessä päällikkölääkärien kanssa ja nämä voivat sairaaloissa ja sairassuojissa poiketa mainituista ohjeista sikäli kuin heidän potilaittensa tarpeet sitä vaativat. Näissä puitteissa jakelun tulee aina tapahtua tasapuolisesti.

3 artikla.

Saapuneiden tavarain laadun ja määrän toteamiseksi sekä niistä lahjoittajille annettavain yksityiskohtaisten selostusten laatimiseksi eristettyjen henkilöiden komiteoilla on oikeus päästä rautatieasemille ja muihin eristämispaikan lähellä oleviin avustuslähetysten saapumispaikkoihin.

4 artikla.

Eristettyjen henkilöiden komiteoille on suotava kaikki tarpeelliset helpotukset, jotta ne voisivat todeta, onko yhteisavustusten jakelu kaikissa heidän eristämispaikkansa ala- ja lisäosastoissa tapahtunut heidän ohjeittensa mukaisesti.

5 artikla.

Eristettyjen henkilöiden komiteoilla on oikeus täyttää tai antaa komiteain jäsenille työkunnissa tai päällikkölääkäreille sairassuojissa ja sairaaloissa täytettäviksi lomakkeita tai kyselykaavakkeita, jotka ovat tarkoitetut lahjoittajia varten ja koskevat yhteisavustuksia (jakelua, tarpeita, määriä jne.). Nämä lomakkeet ja kyselykaavakkeet on asianmukaisesti täytettyinä toimitettava lahjoittajille viivytyksettä.

6 artikla.

Siinä tarkoituksessa, että yhteisavustusten säännöllinen jakelu eristetyille henkilöille varmistettaisiin heidän eristämispaikoissaan ja että voitaisiin tyydyttää tarpeet, jotka syntyvät uusien eristettävien henkilöiden ryhmäin saapumisesta, eristettyjen henkilöiden komiteoilla on oikeus muodostaa ja pitää tarpeellisia varastoja saapuneista yhteisavustuksista. Tätä varten heidän käytettävinään pitää olla soveliaita varastosuojia; kukin varastosuoja on varustettu kahdella lukolla, joista toisen avaimet pitää hallussaan eristettyjen henkilöiden komitea ja toisen eristämispaikan komentaja.

7 artikla.

Korkeat sopimuspuolet ja erityisesti pidättäjävallat ovat velvolliset, sikäli kuin suinkin on mahdollista eivätkä väestön elintarvikkeiden säännöstelystä johtuvat rajoitukset ole esteenä, sallimaan ostosten teon alueellaan yhteisavustusten jakamiseksi eristetyille henkilöille. Niiden on vastaavasti helpotettava rahavarojen siirtoja sekä muiden teknillistä tai hallinnollista laatua olevien rahataloudellisten toimenpiteiden suorittamista, jotka koskevat sellaisia ostoksia.

8 artikla.

Edellä olevien määräysten estämättä eristetyillä henkilöillä säilyy oikeus vastaanottaa yhteisavustuksia ennen eristämispaikkaan saapumista tai heidän kuljetuksensa aikana. Niinikään pysyy suojelijavallan, Punaisen Ristin kansainvälisen komitean sekä muun sellaisen ihmisystävällisen järjestön edustajilla, joka antaa apuaan eristetyille henkilöille ja on vastuussa avustuslähetysten perille toimittamisesta, mahdollisuus varmistaa sellaisten lähetysten jakelu niiden vastaanottajille kaikin muin soveliaiksi katsominsa keinoin.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.