6/1947

Sopimusehdotus (N:o 62), joka koskee turvallisuusmääräyksiä rakennusteollisuudessa.

Kansainvälisen työjärjestön yleinen konferenssi,

aloitettuaan Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston kokoonkutsumana Genèvessä 3 päivänä kesäkuuta 1937 kahdennenkymmenennenkolmannen istuntokautensa, ja

katsoen, että rakennusteollisuudessa on olemassa vakavia tapaturmavaaroja, joita sekä inhimillisistä että taloudellisista syistä on välttämätöntä vähentää, ja

päätettyään hyväksyä erinäisiä ehdotuksia, jotka koskevat rakennusteollisuustyöntekijäin turvallisuusmääräyksiä telineisiin ja nostolaitteisiin nähden, mikä kysymys on ensimmäisenä ohjelmakohtana istuntokauden päiväjärjestyksessä, sekä

pitäen suotavana standardoida turvallisuutta koskevat minimimääräykset asettamatta liian ankaria velvollisuuksia yleisesti noudatettaviksi, katsoo, että sopivin muoto tätä varten on kansainvälinen sopimusehdotus siihen liittyvine suosituksineen, joka sisältää turvallisuutta koskevan malliohjesäännön,

hyväksyy tänä kahdentenakymmenentenäkolmantena päivänä kesäkuuta 1937 seuraavan sopimusehdotuksen, jonka nimenä on oleva "Sopimusehdotus, joka koskee turvallisuusmääräyksiä (rakennusteollisuus), 1937".

I osa.

Sopimukseen yhtyneiden velvollisuudet.

1 artikla.

1. Kukin Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltio, joka ratifioi tämän sopimuksen, sitoutuu pitämään voimassa lainsäädäntöä,

a) joka turvaa tämän sopimuksen II-IV osien yleisten määräysten soveltamisen;

b) minkä nojalla sopivalla viranomaisella on valtuudet antaa asetuksia, jotka, siinä määrin kuin on mahdollista ja toivottavaa, ottaen huomioon maan olosuhteet, saattavat voimaan määräyksiä, jotka ovat samansisältöisiä tai samanarvoisia kuin määräykset malliohjesäännössä, joka on liitetty suositukseen, joka koskee turvallisuusmääräyksiä, (rakennusteollisuus), 1937, tai jonkun muutetun malliohjesäännön määräykset, jota kansainvälinen työkonferenssi myöhemmin voi suositella.

2. Kukin sellainen jäsenvaltio sitoutuu lisäksi lähettämään joka kolmas vuosi Kansainväliselle työtoimistolle raportin, jossa ilmoitetaan, missä laajuudessa on saatettu voimaan sen malliohjesäännön määräyksiä, joka on liitetty suositukseen, joka koskee turvallisuusmääräyksiä (rakennusteollisuus), 1937, tai jonkun muutetun malliohjesäännön määräyksiä, jota kansainvälinen työkonferenssi myöhemmin voi suositella.

2 artikla.

1. Lainsäädäntöä, joka turvaa tämän sopimuksen II-IV osien yleisten määräysten soveltamisen, on sovellettava kaikkiin rakennustyömaalla suoritettaviin töihin, jotka koskevat kaikenlaatuista rakennusten rakentamista, korjaamista, muuttamista, kunnossapitoa tai purkamista.

2. Mainitussa lainsäädännössä voidaan sallia, että asianomainen viranomainen, kuultuaan olemassa olevia työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä, joita asia voi koskea, myöntää poikkeuksia kaikista tai joistakin sen määräyksistä sellaisiin töihin nähden, joita tavallisesti suoritetaan turvallisuuden kannalta kohtuullisen tyydyttävissä olosuhteissa.

3 artikla.

Lainsäädännössä, joka turvaa tämän sopimuksen II-IV osien yleisten määräysten soveltamisen sekä asetuksissa, jotka asianomainen viranomainen antaa sen malliohjesäännön voimaansaattamiseksi, joka on liitetty suositukseen, joka koskee turvallisuusmääräyksiä (rakennusteollisuus), 1937, on:

a) vaadittava, että työnantaja saattaa mainitun lainsäädännön ja asetukset kaikkien niiden henkilöiden tietoon, joita ne koskevat, asianomaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla;

b) mainittava ne henkilöt, jotka ovat vastuussa niiden soveltamisesta;

c) määrättävä sopiva rangaistusseuraamuksia asetettujen velvollisuuksien rikkomisesta.

4 artikla.

Kukin jäsenvaltio, joka ratifioi tämän sopimuksen, sitoutuu pitämään voimassa tai vakuuttautumaan siitä, että on olemassa tarkastusjärjestelmä, joka turvaa rakennusteollisuuden turvallisuutta koskevien määräysten tehokkaan soveltamisen.

5 artikla.

1. Kun jäsenvaltion alue käsittää laajoja aloja, joissa asianomainen viranomainen väestön harvalukuisuuden tai taloudellisen kehitystason vuoksi katsoo mahdottomaksi soveltaa tämän sopimuksen määräyksiä, voi viranomainen vapauttaa tällaiset alueet sopimuksen soveltamisesta joko kokonaan tai sellaisin poikkeuksin, jotka hän pitää sopivina erinäisiin paikkakuntiin tai erinäisiin rakennustöihin nähden.

2. Kunkin jäsenvaltion on ensimmäisessä vuosiraportissaan, joka annetaan tämän sopimuksen soveltamisesta Kansainvälisen työjärjestön perussäännön 22 artiklan mukaisesti, ilmoitettava jokainen alue, johon nähden se aikoo soveltaa tämän artiklan määräyksiä. Senjälkeen ei mikään jäsenvaltio voi soveltaa tämän artiklan määräyksiä muilla kuin niillä alueilla, jotka se on täten ilmoittanut.

3. Kunkin jäsenvaltion, joka on soveltanut tämän artiklan määräyksiä, on seuraavissa vuosiraporteissaan ilmoitettava ne alueet, joihin nähden se luopuu oikeudestaan soveltaa mainittuja määräyksiä.

6 artikla.

Kukin jäsenvaltio, joka ratifioi tämän sopimuksen, sitoutuu vuosittain toimittamaan Kansainväliselle työtoimistolle viimeiset tilastolliset tiedot niiden tapaturmien luvusta ja luokituksesta, jotka ovat kohdanneet henkilöitä, jotka työskentelevät tämän sopimuksen tarkoittamissa töissä.

II osa.

Telineitä koskevia yleisiä määräyksiä.

7 artikla.

1. Sopivia telineitä on järjestettävä työntekijöille kaikissa sellaisissa töissä, joita ei vaaratta voida suorittaa tikapuilta tai muilla apuneuvoilla.

2. Telineitä ei saa rakentaa, purkaa tai huomattavasti muuntaa, jollei sitä suoriteta:

a) pätevän ja vastuunalaisen henkilön johdolla;

b) mikäli mahdollista käyttämällä päteviä ja tämänlaatuiseen työhön tottuneita työntekijöitä.

3. Kaikki rakennustelineet ja niihin liittyvät laitteet sekä kaikki tikapuut on:

a) tehtävä täysikelpoisesta aineesta;

b) tehtävä tarpeellisen lujiksi ottamalla huomioon niille tuleva kuormitus ja rasitus;

c) pidettävä hyvässä kunnossa.

4. Telineet on pystytettävä siten, ettei mikään niiden osista tavallisessa käytössä saata irtaantua paikaltaan.

5. Telineitä ei saa ylikuormittaa ja kuormitus on jaettava niin tasaisesti kuin mahdollista.

6. Ennen nostolaitteiden asetusta telineille on ryhdyttävä erikoisiin varotoimenpiteisiin telineiden vahvuuden ja vakavuuden varmistamiseksi.

7. Pätevän henkilön on määräaikaisesti tarkastettava telineet.

8. Työnantajan on, ennenkuin hän sallii työntekijäinsä ottaa telineen käytäntöön, vakuuttauduttava siitä, että se täysin vastaa tämän artiklan vaatimuksia katsomatta siihen, onko se hänen pystyttämänsä tai ei.

8 artikla.

1. Työskentelylavojen, käyntisiltojen ja portaiden tulee olla:

a) siten rakennetut, ettei mikään niiden osa pääse liiaksi tai epätasaisesti taipumaan;

b) siten rakennetut ja kunnossapidetyt, että ne, ottamalla huomioon olevat olosuhteet, niin paljon kuin mahdollista vähentävät henkilöiden vaaraa kompastua tai liukastua;

c) vapaat kaikista turhaan tilaaottavista esineistä.

2. Kun työskentelylavojen, käyntisiltojen, työpaikkojen ja portaiden korkeus maasta tai lattiasta on suurempi, kuin mitä kansallisessa lainsäädännössä on määrätty, tulee:

a) jokaisen työskentelylavan tai käyntisillan lattian olla täysin tiiviin, jollei muihin sopiviin toimenpiteisiin turvallisuuden takaamiseksi ole ryhdytty;

b) jokaisen työskentelylavan tai käyntisillan olla riittävän leveän;

c) jokaisen työskentelylavan, käyntisillan, työpaikan tai portaan olla asianmukaisesti aidatun.

9 artikla.

1. Jokainen rakennuksen lattian tai työskentelylavan aukko on, paitsi sinä aikana ja niin usein kuin on tarpeen henkilöiden kulkemista tai tavaroiden kuljettamista tai siirtämistä varten, varustettava sopivilla laitteilla, jotta henkilöiden ja esineiden putoaminen estettäisiin.

2. Kun henkilöitä pidetään työssä katoilla, missä henkilöiden tai tavaran putoamisvaara on olemassa korkeudelta, joka on suurempi kuin mitä kansallisessa lainsäädännössä määrätään, on ryhdyttävä sopiviin varotoimenpiteisiin, jotta henkilöiden tai esineiden putoaminen estyisi.

3. On ryhdyttävä sopiviin varotoimenpiteisiin, jotta estettäisiin telineiltä tai muilta työpaikoilta putoavia esineitä osumasta henkilöihin.

10 artikla.

1. Turvallisuuden kannalta tyydyttävät pääsymahdollisuudet on järjestettävä jokaiselle työskentelylavalle ja muulle työpaikalle.

2. Jokainen tikapuu on kiinnitettävä tukevasti ja sen on oltava kyllin pitkän, jotta se kaikissa asennoissa, joissa sitä käytetään, tarjoaa varman käden- ja jalansijan.

3. Kaikki paikat, joissa rakennustyötä suoritetaan, ja kulkutiet niihin on riittävästi valaistava.

4. On ryhdyttävä tyydyttäviin varokeinoihin sähkölaitteista johtuvan vaaran ehkäisemiseksi.

5. Työpaikalla olevia rakennusaineita ei saa pinota eikä sijoittaa siten, että ne voivat tuottaa vaaraa ihmisille.

III osa.

Nostolaitteita koskevia yleisiä määräyksiä.

11 artikla.

1. Koneiden ja muiden nostamiseen käytettävien apuneuvojen sekä niiden kiinnitys-, ankkuroimis- ja kannatuslaitteiden tulee olla:

a) mekaaniselta rakenteeltaan hyvät, tehdyt täysikelpoisista aineista, riittävän lujat ja vailla silminnähtäviä vikoja;

b) hyvin hoidetut ja hyvässä käyttökunnossa.

2. Kaikkien köysien, joita käytetään aineiden nostamiseen, laskemiseen tai ripustamiseen, tulee olla tehdyt hyvästä aineesta, riittävän lujat ja vailla silminnähtäviä vikoja.

12 artikla.

1. Koneet ja muut nostamiseen käytettävät apuneuvot on tarkastettava ja niitä on asianmukaisesti kokeiltava, sittenkuin ne on asennettu työpaikalle ja ennenkuin ne otetaan käytäntöön, sekä kansallisessa lainsäädännössä määrättävin väliajoin uudelleen tarkastettava niiden käyttöpaikalla.

2. Jokainen ketju, rengas, koukku, sakkeli, pyöriö tai pylpyrä, jota käytetään aineiden nostamiseen, laskemiseen tai ripustamiseen, on tarkastettava määräaikaisesti.

13 artikla.

1. Nosturin tai muun nostolaitteen jokaisella hoitajalla tulee olla asianmukainen pätevyys.

2. Ketään henkilöä ei saa käyttää nostolaitteen hoitajana, tähän luettuna telinevintturi, tai antamaan merkkejä tällaisen laitteen hoitajalle, jollei hän ole täyttänyt kansallisessa lainsäädännössä määrättävää ikää.

14 artikla.

1. Kuorman nostamiseen, laskemiseen tai ripustamiseen käytetyn jokaisen nostokoneen, ketjun, renkaan, koukun, sakkelin, pyöriön ja pylpyrän suurin sallittava kuormitus on määrättävä sopivilla toimenpiteillä.

2. Jokaiseen nostokoneeseen ja jokaiseen muuhun edellisessä momentissa mainittuun apuneuvoon on merkittävä selvästi sen suurin sallittu kuormitus.

3. Mitä tulee nostokoneisiin, joiden suurin sallittu kuormitus vaihtelee, on jokainen sellainen kuormitus ja olosuhteet, joissa se on sallittu, selvästi merkittävä.

4. Mitään nostokoneen tai tämän artiklan 1 momentissa mainitun apuneuvon osaa ei saa ylikuormittaa paitsi koekuormituksessa.

15 artikla.

1. Moottorit, hammaspyörästöt, välivaihdot, sähköjohdot ja muut nostokoneen vaaralliset osat on varustettava tehokkailla suojalaitteilla.

2. Nostolaitteet on varustettava apuvälinein, jotka vähentävät mahdollisimman paljon kuorman putoamisvaaraa.

3. On ryhdyttävä sopiviin varotoimenpiteisiin, jotta vähennetään mahdollisimman paljon vaaraa, että joku ripustetun kuorman osa vahingossa siirtyy paikaltaan.

IV osa.

Yleisiä määräyksiä, jotka koskevat suojalaitteita ja ensi-apua tapaturman sattuessa.

16 artikla.

1. Kaikki tarpeelliset henkilökohtaiset suojavarusteet on pidettävä työpaikalla työskentelevän henkilökunnan saatavissa ja niiden on aina oltava sellaisessa kunnossa, että ne heti voidaan ottaa käytäntöön.

2. Työntekijöitä on velvoitettava käyttämään varusteita, jotka täten asetetaan heidän käytettävikseen ja työnantajan on valvottava, että asianomaiset työntekijät käyttävät näitä varusteita sopivalla tavalla.

17 artikla.

Kun töitä suoritetaan sellaisen paikan läheisyydessä, jossa on olemassa hukkumisvaaraa, on huolehdittava kaikista välttämättömistä varusteista, joiden tulee olla helposti saatavissa, sekä ryhdyttävä kaikkiin muihin tarpeellisiin toimenpiteisiin vaaraan joutuneiden henkilöiden nopeaksi pelastamiseksi.

18 artikla.

On ryhdyttävä sopiviin toimenpiteisiin nopean ensiavun antamiseksi kaikille, jotka ovat vahingoittuneet työn aikana.

V osa.

Loppumääräykset.

19 artikla.

Tämän sopimuksen viralliset ratifioinnit on ilmoitettava Kansainliiton pääsihteerille ja hänen on ne kirjattava.

20 artikla.

1. Tämä sopimus sitoo vain niitä Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit Kansainliiton pääsihteeri on kirjannut.

2. Se tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua siitä, kun pääsihteeri on kirjannut kahden jäsenvaltion ratifioinnit.

3. Senjälkeen tämä sopimus tulee voimaan jokaiseen jäsenvaltioon nähden kahdentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin sen ratifiointi on kirjattu.

21 artikla.

Niinpian kuin kahden Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltion ratifioinnit on kirjattu, on Kansainliiton pääsihteerin siitä ilmoitettava kaikille Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioille. Hänen on niinikään ilmoitettava näille niiden ratifiointien kirjaamiset, jotka muut järjestön jäsenvaltiot myöhemmin ilmoittavat hänelle.

22 artikla.

1. Kukin jäsenvaltio, joka on ratifioinut tämän sopimuksen, voi, sittenkuin kymmenen vuotta on kulunut siitä päivästä, jona sopimus alkuaan tuli voimaan, irtisanoa sen kirjelmällä, joka annetaan Kansainliiton pääsihteerille ja jonka hän kirjaa. Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua sen kirjaamisesta.

2. Kukin jäsenvaltio, joka on ratifioinut tämän sopimuksen eikä vuoden kuluessa edellisessä kohdassa mainitun kymmenvuotiskauden päättymisestä käytä tässä artiklassa säädettyä irtisanomisoikeutta, on sidottu uudeksi kymmenvuotiskaudeksi ja voi senjälkeen, huomioonottaen tässä artiklassa mainitut ehdot, irtisanoa sopimuksen jokaisen kymmenvuotiskauden päätyttyä.

23 artikla.

Jokaisen kymmenvuotiskauden päätyttyä tämän sopimuksen voimaantulopäivästä lukien, on Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston annettava yleiselle konferenssille selostus sopimuksen soveltamisesta ja otettava harkittavaksi, onko syytä ottaa konferenssin päiväjärjestykseen kysymys sen muuttamisesta kokonaan tai osittain.

24 artikla.

1. Jos konferenssi hyväksyisi uuden sopimuksen, joka muuttaa tämän sopimuksen kokonaan tai osittain eikä uusi sopimus toisin määrää:

a) katsotaan se seikka, että joku jäsenvaltio on ratifioinut uuden, muutoksia sisältävän sopimuksen, jos tämä on tullut voimaan, semmoisenaan tämän sopimuksen irtisanomiseksi huolimatta siitä, mitä edellä 22 artiklassa säädetään.

b) eivät jäsenvaltiot siitä päivästä lukien, jona uusi, muutoksia sisältävä sopimus tuli voimaan, enää voi ratifioida tätä sopimusta.

2. Kuitenkin jää tämä sopimus nykyisessä muodossaan ja nykyisen sisältöisenä voimaan niihin jäsenvaltioihin nähden, jotka ovat sen ratifioineet, eivätkä ratifioi muutoksia sisältävää uutta sopimusta.

25 artikla.

Tämän sopimuksen ranskan- ja englanninkielisiä tekstejä on kumpaakin pidettävä alkuperäisenä.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.