47/1936

Asetus Asetus väärän rahan valmistamisen vastustamiseksi tehdyn yleissopimuksen ja siihen liittyvän ehdonvaltaisen pöytäkirjan voimaansaattamisesta.

Sitten kuin Suomi on yhtynyt Genèvessä 20 päivänä huhtikuuta 1929 tehtyyn yleissopimukseen väärän rahan valmistamisen vastustamiseksi sekä siihen liittyvään ehdonvaltaisen pöytäkirjaan ja Suomen yhtymiskirja on 25 päivänä syyskuuta 1936 talletettu kansainliiton sihteeristöön, säädetään ulkoasiainministeriön esittelystä, että sanottu yleissopimus ja pöytäkirja tulevat Suomessa voimaan 24 päivänä joulukuuta 1936.

Helsingissä 30 päivänä lokakuuta 1936.

Yleissopimus väärän rahan valmistamisen vastustamiseksi.

Osapuolet, haluten yhä tehostaa väärän rahan valmistamisen ehkäisemistä ja vastustamista ovat valtuutetuikseen määränneet

(valtuutettujen nimet),

jotka, esitettyään oikeiksi ja asianmukaisiksi havaitut valtakirjansa ovat sopineet seuraavista määräyksistä:

I OSA.

1 artikla.

Korkeat sopimuspuolet tunnustavat tämän sopimuksen I osassa olevat määräykset nykyoloissa tehokkaimmiksi keinoiksi raharikosten estämiseksi ja vastustamiseksi.

2 artikla.

Tässä sopimuksessa tarkoitetaan sanalla "raha" paperirahaa, siihen luettuna pankinsetelit, ja metallirahaa, jotka ovat lain mukaan käypää rahaa.

3 artikla.

Seuraavat teot on rangaistava yleisen lain rikkomisina:

1) Kaikenlainen petollinen rahan valmistaminen tai sen vajentaminen, olipa siihen käytetty mitä keinoja tahansa.

2) Väärän rahan petollinen liikkeelle laskeminen.

3) Teot, joiden tarkoituksena on panna liikkeeseen, tuoda maahan, ottaa vastaan tai hankkia väärää rahaa tietäen, että se on väärennettyä.

4) Edellämainittujen rikosten yritykset ja tahallinen osallisuus niihin.

5) Väärän rahan valmistamiseen tai rahan vajentamiseen erikoisesti soveltuvien työkalujen tai muiden välineiden petollinen valmistus, vastaanotto tai hankinta.

4 artikla.

Jokainen 3 artiklassa mainituista teoista on katsottava eri rikokseksi, jos ne on tehty eri maissa.

5 artikla.

Ei ole tehtävä eroa 3 artiklassa mainittujen rikosten rangaistusasteikossa sen mukaan, onko kysymys kotimaisesta tai ulkomaisesta rahasta. Tämä määräys ei saa olla riippuvainen mistään lailla tai sopimuksella määrätystä vastavuoroisuusehdosta.

6 artikla.

Maissa, missä periaate rikoksen uusinnasta kansainvälisessä mielessä tunnustetaan, on ulkomailla annetut tuomiot 3 artiklassa mainituista rikoksista tunnustettava uusitun rikoksen perusteeksi kotimaan lainsäädännön määräämin edellytyksin.

7 artikla.

Mikäli kotimainen lainsäädäntö sallii asianomistajien esiintymisen, on ulkomaisillekin asianomistajille, niihin tarvittaessa luettuna Korkea sopimuspuoli, jonka rahaa on väärennetty, myönnettävä kaikki samat oikeudet kuin sen maan asukkaille, missä asia tuomitaan.

8 artikla.

Maissa, joissa oman maan kansalaisten luovuttamisen periaatetta ei tunnusteta, ovat sanotun maan kansalaiset, jotka ovat palanneet oman maansa alueelle sitä ennen tehtyänsä ulkomailla 3 artiklassa mainitun rikoksen, rangaistavat samalla tavalla kuin jos rikos olisi tehty oman maan alueella; näin siinäkin tapauksessa, että rikollinen on saanut kansalaisoikeutensa rikoksen tapahtumisen jälkeen.

Tätä määräystä ei sovelleta silloin, kun vierasmaalaisen luovuttamiseen ei samanlaisessa tapauksessa voitaisi myöntyä.

9 artikla.

Ulkomaalaiset, jotka ovat ulkomailla tehneet jonkun 3 artiklassa mainitun rikoksen ja jotka oleskelevat sellaisen maan alueella, jonka sisäinen lainsäädäntö tunnustaa yleisenä sääntönä periaatteen ulkomailla tehtyjen rikosten syytteeseenpanosta, ovat rangaistavat samoin kuin jos rikos olisi tehty tämän maan alueella.

Syytteeseen panon velvollisuus edellyttää, että luovuttamista on pyydetty ja ettei se maa, jolle pyyntö on osoitettu, voi luovuttaa syytettyä sellaisesta syystä, jolla ei ole mitään yhteyttä rikokseen.

10 artikla.

Jokaisessa luovutussopimuksessa, joka jo on tehty tai tämän jälkeen tehdään joidenkin Korkeiden sopimuspuolten välillä, on kolmannessa artiklassa mainitut teot ilman muuta katsottava sellaisiksi tapauksiksi, joissa luovutus tulee kysymykseen.

Ne Korkeat sopimuspuolet, jotka eivät tee luovutusta riippuvaksi sopimuksesta tai vastavuoroisuudesta, tunnustavat tästä lähin 3 artiklassa mainitut teot sellaisiksi tapauksiksi, joissa luovutus tulee kysymykseen niiden kesken.

Luovutus on myönnettävä sen maan lain mukaisesti, jolle luovutuspyyntö on osoitettu.

11 artikla.

Väärä raha samoinkuin valmistuskojeet ynnä muut 3 artiklan 5 kohdassa mainitut välineet on takavarikoitava ja julistettava valtiolle menetetyiksi. Sellaiset rahat, valmistusvälineet tai muut esineet on takavarikoimisen jälkeen pyynnöstä luovutettava joko sille hallitukselle tai sille setelipankille, jonka raha on kysymyksessä, lukuunottamatta sellaisia todistuskappaleina pidettäviä esineitä, joiden säilyttäminen rikosarkistoissa perustuu sen maan lakiin, jossa syyte tehtiin, tai sellaisia näytekappaleita, joiden lähettäminen 12 artiklassa mainitulle Keskustoimistolle näyttää suotavalta. Joka tapauksessa ovat kaikki sellaiset esineet tehtävät käyttökelvottomiksi.

12 artikla.

Jokaisessa maassa on erikoisen keskustoimiston asianomaisen maan lainsäädännön puitteissa järjestettävä rahaväärennystä koskeva tutkimus. Tämän keskustoimiston on oltava kiinteässä kosketuksessa:

a) setelinantolaitosten kanssa;

b) maan poliisiviranomaisten kanssa;

c) muiden maiden keskustoimistojen kanssa.

Keskustoimistoon on kussakin maassa keskitettävä kaikki tiedot, jotka voivat helpottaa rahaväärennysten tutkimista, ehkäisyä ja vastustamista.

13 artikla.

Kunkin maan keskustoimistojen on oltava suoranaisessa kirjeenvaihdossa keskenään.

14 artikla.

Jokaisen keskustoimiston on tarpeelliseksi harkitsemassaan määrässä toimitettava muiden maiden keskustoimistoille oikeat, mutta käyttökelvottomiksi tehdyt näytekappaleet oman maansa kustakin rahalaadusta.

Sen täytyy, yllämainituin rajoituksin, säännöllisesti tiedoittaa ulkomaiden keskustoimistoille kaikin tarpeellisin yksityiskohdin:

a) omassa maassa liikkeelle lasketuista uusista rahoista;

b) liikkeestä poistetuista tai vanhentuneista rahoista.

Lukuunottamatta merkitykseltään puhtaasti paikallisia tapauksia, on jokaisen keskustoimiston tarpeelliseksi harkitsemassaan määrässä tiedoitettava ulkomaiden keskustoimistoille:

1) tapauksista, jolloin väärää rahaa on tavattu. Valtion setelirahan tai pankinsetelien väärennyksen ilmoitukseen on liitettävä teknillinen kuvaus väärennyksestä, mikä taasen on yksinomaan sen laitoksen tehtävä, jonka setelejä kulloinkin on väärennetty. On myöskin lähetettävä valokuvajäljennös tai, jos mahdollista, yksi väärennetyistä seteleistä. Kiireellisissä tapauksissa voidaan, vaikuttamatta edelläkosketellun teknillisen kuvauksen toimittamiseen, asianomaisille keskustoimistoille luottamuksellisesti lähettää poliisiviranomaisten laatima tiedoitus ja ylimalkainen kuvaus;

2) tutkimuksista ja syytteeseenpanosta rahaväärennystapauksissa sekä rahanväärentäjien pidättämisestä, tuomioista ja karkoittamisista samoinkuin, mikäli mahdollista, rahanväärentäjien siirtymisestä paikkakunnalta toiselle ynnä muistakin tarvittavista tiedoista, varsinkin väärän rahan tekijäin tuntomerkeistä, sormenjäljistä ja valokuvista;

3) yksityiskohtaisia tietoja ilmisaaduista rahaväärennyksistä ollen tällöin mainittava, onko onnistuttu saamaan käsiin kaikki liikkeelle laskettu väärä raha.

15 artikla.

Jotta voitaisiin turvata, täydentää ja kehittää suoranaista kansainvälistä yhteistoimintaa rahaväärennyksen estämiseksi ja vastustamiseksi, on Korkeiden sopimuspuolten keskustoimistojen edustajain aika ajoittain pidettävä konferensseja, joihin ottavat myöskin osaa setelipankkien ja asianomaisten keskusviranomaisten edustajat. Jonkin tällaisen konferenssin tehtävänä voisi olla kansainvälisen keskustiedoitustoimiston järjestäminen ja ylivalvonta.

16 artikla.

Kolmannessa artiklassa mainittuja rikoksia koskevien pyyntökirjelmien lähettäminen on toimitettava:

a) mieluimmin oikeusviranomaisten kesken suoraan, tarvittaessa keskustoimistojen välityksellä;

b) suoranaisella kirjeenvaihdolla asianomaisten maiden oikeusministerien välillä tai suoraan pyytävän maan viranomaisten ja sen maan oikeusministerin välillä, jolle pyyntö on osoitettu;

c) pyyntöä esittävän maan asianomaisessa maassa olevan diplomaattisen- tai konsuliedustajan välityksellä; tämän edustajan tulee lähettää pyyntökirjelmä suoraan asianomaiselle oikeusviranomaiselle tai sen maan hallituksen määräämälle viranomaiselle, jolle pyyntö on tehty, ja on tämän viranomaisen toimitettava asiakirjat, joista käy selville pyyntökirjelmän toimeenpano, suoraan mainitulle edustajalle.

a- ja c-kohdissa mainituissa tapauksissa on myöskin aina samalla kertaa lähetettävä pyyntökirjelmästä jäljennös sen maan korkeimmalle viranomaiselle, jonne pyyntö on tehty.

Ellei toisin sovita, on pyyntökirjelmät laadittava pyytävän viranomaisen kielellä, edellyttäen kuitenkin aina, että se maa, jolta pyydetään, voi vaatia omalle kielelleen tehdyn käännöksen, jonka pyytävä viranomainen on todistanut oikeaksi.

Kunkin Korkean sopimuspuolen tulee tiedoittaa jokaiselle muulle Korkealle sopimuspuolelle se tai ne yllämainituista lähetystavoista, jotka se hyväksyy viimemainitun Korkean sopimuspuolen pyyntökirjelmille.

Niin kauan kuin jokin Korkea sopimuspuoli ei ole vielä tehnyt tällaista ilmoitusta, pysyy sen pyyntökirjelmien suhteen siihen asti käyttämä menettelytapa voimassa.

Pyyntökirjelmien noudattamisesta ei saa aiheutua mitään muita maksuja tai kuluja kuin asiantuntijapalkkiot.

Esilläoleva artikla ei missään suhteessa ole tulkittava siten, että siihen sisältyisi Korkeiden sopimuspuolten sitoumus hyväksyä rikosasioissa jokin todistusjärjestelmä, joka olisi ristiriidassa niiden lakien kanssa.

17 artikla.

Korkean sopimuspuolen osallistumista tähän sopimukseen ei ole tulkittava siten, että se vaikuttaisi sen kannanottoon yleisessä kysymyksessä rikosoikeudellisen oikeudenkäytön toimipätevyydestä kansainvälisoikeudellisena kysymyksenä.

18 artikla.

Tämä sopimus jättää koskemattomaksi sen periaatteen, että 3 artiklassa mainitut teot ovat jokaisessa maassa määriteltävä, pantava syytteeseen ja tuomitava kunkin maan omien lakien yleisten säännösten mukaisesti edellyttäen, etteivät ne koskaan jää rankaisematta.

II OSA.

19 artikla.

Korkeat sopimuspuolet sopivat siitä, että kaikki heidän kesken tämän sopimuksen tulkinnasta tai sovelluttamisesta syntyneet erimielisyydet, jos niitä ei voida järjestää välittömin neuvotteluin, alistetaan Pysyvän kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistaviksi. Siinä tapauksessa, etteivät ne Korkeat sopimuspuolet, joiden välillä tällainen erimielisyys syntyy, tai joku niistä vielä olisi osapuolena Pysyväisen kansainvälisen tuomioistuimen pöytäkirjassa 16 p:ltä joulukuuta 1920, on tämä riitakysymys alistettava osapuolten valinnan mukaan ja niiden valtiosääntöä noudattaen joko Pysyvän kansainvälisen tuomioistuimen tai kansainvälisten riitaisuuksien rauhanomaisesta ratkaisemisesta 18 päivänä lokakuuta 1907 tehdyn sopimuksen mukaisesti muodostetun välimiesoikeuden tai jonkun muun välimiesoikeuden ratkaistavaksi.

20 artikla.

Tämä sopimus, jonka ranskan- ja englanninkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, päivätään tälle päivälle. Joulukuun 31 päivään 1929 mennessä voi sen allekirjoittaa jokainen Kansainliiton jäsenvaltio sekä jokainen Kansainliittoon kuulumaton valtio, joka on ollut edustettuna tätä sopimusta valmistelevassa konferenssissa tai jolle Kansainliiton neuvosto on lähettänyt jäljennöksen tästä sopimuksesta.

Tämä sopimus on ratifioitava. Ratifioimiskirjat on lähetettävä Kansainliiton pääsihteerille, joka ilmoittaa niiden vastaanotosta kaikille Kansainliiton jäsenvaltioille sekä edellisessä kappaleessa tarkoitetuille Liittoon kuulumattomille valtioille.

21 artikla.

Tammikuun 1 päivästä 1930 lähtien voi tähän sopimukseen liittyä jokainen Kansainliiton jäsenvaltio sekä jokainen 20 artiklassa tarkoitettu Liittoon kuulumaton valtio, jonka puolesta sopimusta ei ole allekirjoitettu.

Liittymiskirjat ovat lähetettävät Kansainliiton pääsihteerille, joka ilmoittaa niiden saapumisesta kaikille Kansainliiton jäsenille sekä 20 artiklassa mainituille Liittoon kuulumattomille valtioille.

22 artikla.

Ne valtiot, jotka ovat valmiit 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti ratifioimaan tai 21 artiklan mukaisesti liittymään tähän sopimukseen, mutta jotka haluavat saada valtuuden tehdä varauksia sopimuksen sovelluttamisen suhteen, voivat ilmoittaa tästä aikomuksestaan Kansainliiton pääsihteerille, joka heti ilmoittaa asiasta niille Korkeille sopimuspuolille, joiden puolesta ratifioimis- tai liittymiskirjat jo on talletettu, sekä samalla tiedustelee näiltä, onko niillä mitään muistuttamista. Jos kuuden kuukauden kuluessa varausten tiedoittamisesta kukaan Korkea sopimuspuoli ei ole tehnyt muistutusta, on kysymyksessäolevan varauksen tehneen valtion osanotto sopimukseen tällä ehdolla harkittava tulleen hyväksytyksi toisten Korkeiden sopimuspuolten taholta.

23 artikla.

Tämän sopimuksen ratifiointi tai siihen liittyminen sisältää sen, että puheenaolevan Korkean sopimuspuolen lainsäädäntö ja hallinnollinen järjestely ovat sopusoinnussa tämän sopimuksen sääntöjen kanssa.

24 artikla.

Ellei asianomainen Korkea sopimuspuoli toisin ilmoita allekirjoittamis-, ratifioimis- tai liittymishetkellä, eivät tämän sopimuksen määräykset ole sovellettavissa siirtomaihin, merentakaisiin alueisiin, suojelualueisiin tai yliherruuden alaisiin tai huoltoalueisiin.

Kuitenkin Korkeat sopimuspuolet pidättävät itselleen oikeuden liittyä sopimukseen 21 ja 23 artiklain määräysten mukaisesti myöskin siirtomaittensa, merentakaisten alueittensa, suojelualueittensa sekä yliherruutensa alaisten tai huoltoalueittensa puolesta. Ne pidättävät myös oikeuden sanoa sopimuksen irti 27 artiklan määräysten mukaan kunkin kohdalta erikseen.

25 artikla.

Tämä sopimus ei tule voimaan ennenkuin viisi Kansainliiton jäsentä tai Liittoon kuulumatonta valtiota on tallettanut ratifioimis- tai liittymiskirjansa. Sopimus tulee voimaan 90:ntenä päivänä siitä lukien, kun Kansainliiton pääsihteeri on vastaanottanut viidennen ratifioimis- tai liittymiskirjan.

26 artikla.

Senjälkeen kun sopimus on 25 artiklan mukaan tullut voimaan, tulee jokainen seuraava ratifiointi tai liittyminen voimaan 90:ntenä päivänä siitä lukien kun Kansainliiton pääsihteeri on sen vastaanottanut.

27 artikla.

Tämän sopimuksen voi Kansainliiton jäsen tai siihen kuulumaton valtio sanoa irti Kansainliiton pääsihteerille osoitetulla, kirjallisella ilmoituksella, joka ilmoittaa asiasta kaikille Liiton jäsenille ja 20 artiklassa tarkoitetuille Liittoon kuulumattomille valtioille. Sellainen irtisanonta tulee oikeusvoimaiseksi vuosi senjälkeen kun Kansainliiton pääsihteeri on sen saanut ja on voimassa ainoastaan sen Korkean sopimuspuolen kohdalta, joka on sen tehnyt.

28 artikla.

Kansainliiton pääsihteerin on rekisteröitävä tämä sopimus sinä päivänä kun se on tullut voimaan.

Vakuudeksi yllämainitut valtuutetut ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Genèvessä kahdentenakymmenentenä päivänä huhtikuuta tuhannenyhdeksänsataakaksikymmentäyhdeksän yhtenä ainoana kappaleena, joka säilytetään Kansainliiton sihteeristön arkistossa ja josta annetaan oikeaksi todistetut jäljennökset kaikille Kansainliiton jäsenille sekä 20 artiklassa tarkoitetuille Liittoon kuulumattomille valtioille.

Pöytäkirja.

I. Tulkinnat.

Tälle päivälle päivätyn sopimuksen allekirjoitustilaisuudessa allekirjoittaneet valtuutetut ilmoittavat hyväksyvänsä sopimuksen eri määräyksiin nähden seuraavassa määritellyt tulkinnat.

On sovittu:

1) että pankkisetelin leiman väärentämistä, jonka tarkoituksena on antaa setelille käypä arvo jossakin maassa, on myöskin pidettävä setelin väärennyksenä;

2) että sopimus ei rajoita Korkeain sopimuspuolten oikeutta oman lainsäädäntönsä puitteissa mielensä mukaisesti järjestää niitä perusteita, joiden mukaan lievempi rangaistus, rankaisematta jättäminen, anteeksianto tai armahdus voi tulla kysymykseen;

3) että sopimuksen 4 artiklassa oleva määräys ei mitenkään aiheuta muutosta niissä sisäisen lainsäädännön määräyksissä, jotka määrittelevät rangaistuksen rikosten yhdyntätapauksista. Se ei estä rankaisemasta samaa henkilöä, joka on sekä rahanväärentäjä että sen liikkeellelaskija, yksistään väärentäjänä;

4) että Korkeat sopimuspuolet ovat velvolliset noudattamaan pyyntökirjelmiä ainoastaan sisäisen lainsäädäntönsä asettamissa puitteissa.

Pöytäkirja.

II. Varaumat.

Ne Korkeat sopimuspuolet, jotka tekevät allamainitut varaumat, hyväksyvät sopimuksen vain niiden pohjalla. Muut Korkeat sopimuspuolet hyväksyvät niitten osallistumisen sopimukseen kysymyksessäolevin varaumin.

1) Intian hallitus tekee sen varauman, ettei 9 artikla ole sovellettavissa Intiaan, missä lainsäädäntöelimillä ei ole valtuuksia tässä artiklassa tarkoitetun säännön hyväksymiseen.

2) Niitten neuvottelujen vielä ollessa kesken, joiden tarkoituksena on kumota konsulaarinen lainkäyttö, mihin turvautumiseen eräiden valtojen kansalaisilla vielä on oikeus, ei Kiinan hallitus voi hyväksyä 10 artiklaa, johon sisältyy hallituksen yleinen sitoumus myöntyä kolmannen vallan rahanväärennyksestä syyttämään ulkomaalaisen luovuttamiseen.

3) Mitä tulee 20 artiklaan, Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton valtuuskunta varaa hallitukselleen oikeuden lähettää, jos niin tahtoo, ratifioimisasiakirjansa jollekin muulle allekirjoittajavaltiolle, jotta tämä toimittaisi siitä jäljennöksen Kansainliiton pääsihteerille tiedoitettavaksi kaikille valtioille, jotka ovat sopimuksen allekirjoittaneet tai siihen liittyneet.

Pöytäkirja.

III. Julkilausumat.

Sveitsi.

Sopimuksen allekirjoitustilaisuudessa on Sveitsin edustaja esittänyt seuraavan julkilausuman:

Sveitsin Liittoneuvosto huomauttaa, ettei se voi ratifioida sopimusta minkään määrätyn ajan kuluessa, koskei se rangaistusmääräyksien suhteen voi sitoutua mihinkään, ennenkuin kysymys yhtenäisen rikoslain käytäntöönottamisesta Sveitsissä on lopullisesti ratkaistu.

Tästä huolimatta Sveitsin Liittoneuvosto on toimivaltansa rajoissa valmis täytäntöönpanemaan sopimuksen hallinnolliset määräykset heti sen tultua 25 artiklan mukaisesti voimaan.

Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto.

Sopimuksen allekirjoittamishetkellä on Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton edustaja esittänyt seuraavan julkilausuman:

Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton valtuuskunta ilmoittaa, että vaikka se hyväksyy 19 artiklan määräykset, ei sen edustama hallitus aijo omalta kohdaltaan turvautua Pysyvään kansainväliseen tuomioistuimeen.

Mitä tulee saman artiklan määräykseen siitä, että erimielisyydet, joita ei ole voitu sovittaa välittömin neuvotteluin, olisi alistettava johonkin muuhun kuin Pysyvän kansainvälisen tuomioistuimen välimiesoikeusmenetelmään, julkituo Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton valtuuskunta nimenomaisesti, ettei tämän määräyksen hyväksymistä ole tulkittava siten, että katsottaisiin sen muuttuvan Neuvostoliiton hallituksen kantaa yleisessä kysymyksessä välimiesoikeudellisesta menettelystä valtioiden välisten riitojen ratkaisukeinona.

Tällä pöytäkirjalla, sikäli kuin se luo velvoituksia Korkeille sopimuspuolille, on sama voima, arvo ja kestävyys kuin tänä päivänä tehdyllä sopimuksella, jonka olennaisena osana sitä on pidettävä.

Vakuudeksi allekirjoittaneet ovat merkinneet nimensä tämän pöytäkirjan alle.

Tehty Genèvessä kahdentenakymmenentenä päivänä huhtikuuta tuhatyhdeksänsataakaksikymmentäyhdeksän yhtenä kappaleena, joka talletetaan Kansainliiton sihteeristön arkistoon ja josta oikeaksi todistettu jäljennös toimitetaan kaikille Kansainliiton jäsenille sekä kaikille Liittoon kuulumattomille valtioille, jotka ovat olleet edustettuina konferenssissa.

Ehdonvaltainen pöytäkirja.

Tunnustaen ne huomattavat edistysaskeleet väärän rahan valmistuksen vastustamisessa, jotka sisältyvät tälle päivälle päivätyn väärän rahan valmistamisen vastustamista tarkoittavaan yleissopimukseen, sitoutuvat tämän pöytäkirjan allekirjoittaneet Korkeat sopimuspuolet, edellyttäen että se ratifioidaan, keskinäisissä suhteissaan, mitä rikollisten luovuttamiseen tulee, pitämään puheenaolevan sopimuksen 3 artiklassa mainittuja tekoja yleisen lain rikkomisina.

Luovuttaminen on toimitettava sen maan lain mukaisesti, jolle luovutuspyyntö on tehty.

Kysymyksessäolevan sopimuksen II osassa olevat määräykset ovat sovellettavissa tähänkin pöytäkirjaan, lukuunottamatta seuraavia määräyksiä.

1) Tämän pöytäkirjan voi allekirjoittaa sopimuksen 20 artiklan mukaisesti jokainen Kansainliiton jäsen ja jokainen Liittoon kuulumaton valtio, joka on ollut edustettuna konferenssissa ja joka on allekirjoittanut tai tulee allekirjoittamaan sopimuksen tai jolle Kansainliiton neuvosto lähettää jäljennöksen mainitusta sopimuksesta.

2) Tämä pöytäkirja tulee voimaan sen jälkeen kun sen on ratifioinut tai siihen on liittynyt kolme Kansainliiton jäsentä tai Liittoon kuulumatonta valtiota.

3) Tämän pöytäkirjan ratifiointi tai siihen liittyminen on riippumaton sopimuksen ratifioinnista tai siihen liittymisestä.

Vakuudeksi ovat allamainitut valtuutetut allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan.

Tehty Genèvessä kahdentenakymmenentenä päivänä huhtikuuta tuhatyhdeksänsataakaksikymmentäyhdeksän yhtenä ainoana kappaleena, liitteenä sopimukseen väärän rahan valmistuksen vastustamiseksi.

(Allekirjoitukset.)

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.