4/1936

Loppupöytäkirja.

Allekirjoittaessaan Suomen Tasavallan ja Saksan Valtakunnan välillä tänään tehdyn sopimuksen veroasioissa annettavasta, oikeussuojasta ja oikeusavusta ovat allekirjoittaneet valtuutetut antaneet seuraavat yhtäpitävät selitykset, jotka olennaisena osana liittyvät sopimukseen

1. Sopimuksen 2 artiklan 1 ja 2 kohdissa olevat määräykset ovat niin tulkittavat, että niissä. mainittuja verovelvollisia on veroasioissa kohdeltava samalla tavoin niin hyvin muodollisessa kuin aineellisessakin suhteessa.

2. Sopimuksen 2 artiklan määräyksiä ei sovelleta, mikäli ja niin kauvan kuin siinä tarkoitetut edut jo myönnetään Suomen Tasavallan ja Saksan Valtakunnan välillä 24 päivänä maaliskunta 1934 tehdyn kauppasopimuksen 2 ja 3 artikloissa.

3. Helpottaakseen harkintaa siitä, onko aineellinen vastavuoroisuus virka- ja oikeusavun myöntämistä varten olemassa, suostuvat molemmat sopimuspuolet vaihtamaan keskenään selostuksia niistä finanssiviranomaisten toimivaltuuksista, joihin nähden on edellytettävä yhdenmukaisuus virka- ja oikeusapupyyntöjen käsittelyä koskevissa Suomen ja Saksan oikeusperiaatteissa. Selostuksen tulee erityisesti antaa valaistusta kysymykseen siitä

a) mitä selvityksiä, ilmoituksia, lausuntoja ja todistamiskeinoja voidaan vaatia verovelvolliselta tai kolmannelta henkilöltä, ja

b) mitkä pakkokeinot sekä turvaamis- ja täytäntöönpanotoimenpiteet ovat verovelvolliseen ja kolmanteen henkilöön nähden sallitut.

Siihen saakka, kunnes nämä selostukset ovat vaihdetut ja molemminpuolisesti hyväksytyt, ja mikäli pyyntö koskee toimenpiteitä, joita selostuksessa ei ole otettu huomioon, on virka- ja oikeusapua annettava, mikäli vastavuoroisuutta voidaan olettaa molemminpuolisesti noudatettavan ja jos pyynnön täytäntöönpano ei ole täytäntöönpanovaltion oikeuden vastaista, eikä mitään erikoista perustetta ole pyynnön epäämiseen sopimuksen määräysten nojalla. Tässä tarkoitetun vastavuoroisuuden katsotaan olevan olemassa, jos virka- tai oikeusapupyynnön oheen on liitetty pyytävän valtion ylimmän finanssihallintoviranomaisen antama todistus, jossa virallisesti todetaan, että vastaavanlainen pyyntö on pyytävän valtion oikeuden mukaan täytettävä.

4. Tässä sopimuksessa mainitut käännökset tulee pyytävän valtion tahi täytäntöönpanovaltion ylimmän finanssihallintoviranomaisen taikka valantehneen tai virallisesti määrätyn kielenkääntäjän todistaa oikeiksi.

5. Asiakirjain lähettämistä ei periaatteellisesti voida vaatia. Poikkeuksia varten tarvitaan kummankin valtion ylimmän finanssihallintoviranomaisen suostumus. Pyyntö asiakirjain lähettämisestä voidaan kuitenkin esittää ainoastaan siinä tapauksessa, että pyytävän valtion pakottavat edut sitä vaativat. Tästä riippumatta on kummallakin valtiolla oikeus liittää pyyntöönsä omia asiakirjojaan, joiden tarkoituksena on helpottaa pyynnön täyttämistä.

6. Milloin on selvää, ettei täytäntöönpano voi viedä tulokseen, palautetaan pyyntö sanotusta seikasta annettavan todistuksen ohella pyytävälle viranomaiselle.

7. Perittävillä verosaatavilla ei ole täytäntöönpanovaltiossa etuoikeutta.

8. Täytäntöönpanopyyntöjä voidaan esittää ainoastaan, mikäli pyytävässä valtiossa ei ale riittävästi mahdollisuuksia täytäntöönpanoon.

9. Oikeusturvaa ja oikeusapua, joista tässä sopimuksessa on sovittu, annetaan ensi kerran kalenterivuoden 1936 verotuksessa, tuloverotuksessa niistä tuloista verotettaessa, jotka verovelvollinen on saanut kalenterivuonna 1935 tai sen vuoden aikana päättyneen tilivuoden kuluessa, sekä Suomessa siitä omaisuudesta verotettaessa, joka verovelvollisella on 31 päivänä joulukuuta 1935.

Helsingissä 25 päivänä syyskuuta 1935.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.