Genevessä 19 päivänä helmikuuta 1925 tehty kansainvälinen opiumsopimus.

Suomen liittyminen on voimassa 25 päivästä syyskuuta 1928.

Toinen Opium-konferenssi.

Sopimus.

Albania, Saksa, Itävalta, Belgia, Brasilia, Brittein Valtakunta, Kanada, Australian Liittovaltio, Etelä-Afrikan Liittovaltio, Uusi-Seelanti, Irlannin Vapaavaltio ja Intia, Bulgaria, Chile, Kuba, Tanska, Espanja, Ranska, Kreikka, Unkari, Japani, Latvia, Luxemburg, Nicaragua, Alankomaat, Persia, Puola, Portugal, Serbialaisten, Kroaattien ja Sloveenien kuningaskunta, Siam, Sudan, Sveitsi, Tshekkoslovakia ja Uruguay,

katsoen siihen että sopimuspuolten toimesta tapahtunut Haagissa 23 päivänä tammikuuta 1912 tehdyn sopimuksen määräysten soveltaminen on johtanut erittäin huomattaviin tuloksiin, mutta että mainitun sopimuksen tarkoittamien aineiden salakuljetus ja väärinkäyttö jatkuvat edelleen suuressa mittakaavassa,

vakuutettuina siitä, ettei näiden aineiden salakuljetusta ja väärinkäyttöä voida lopullisesti ehkäistä muulla tavoin kuin rajoittamalla tehokkaammin näiden aineiden tuotantoa ja valmistusta sekä ylläpitämällä ankarampaa kansainvälisen kaupan tarkastusta ja valvontaa, kuin mainitussa sopimuksessa on edellytetty,

haluten ryhtyä uusiin toimenpiteisiin mainitun sopimuksen päämäärän saavuttamiseksi sekä täydentää ja tehostaa sen määräyksiä,

tietoisina siitä, että tämä rajoittaminen ja tarkastus vaativat kaikkien sopimuspuolten myötävaikutusta, ja

luottaen siihen, että kaikki asianomaiset maat yhtyvät yksimielisesti tähän ihmisystävälliseen pyrkimykseen,

ovat päättäneet tehdä tätä tarkoittavan sopimuksen sekä määränneet täysivaltaisiksi edustajikseen: (luettelo)

jotka, esitettyään toisilleen oikeiksi ja asianmukaisiksi havaitut valtakirjansa, ovat sopineet seuraavista määräyksistä:

I Luku.

Määritelmiä.

1 artikla.

Tätä sopimusta varten hyväksyvät sopimuspuolet seuraavat määritelmät:

Raaka opium. - "Raa'alla opiumilla" tarkoitetaan unikon (Papaver somniferum L.) siemenkodasta saatua itsestään jähmettynyttä nestettä, jota on käsitelty ainostaan sikäli, kuin on ollut välttämätöntä sen pakkausta ja kuljetusta varten, huolimatta siitä, mikä sen morfiinipitoisuus on.

Lääkinnöllinen opium. - "Lääkinnöllisellä opiumilla" tarkoitetaan opiumia, joka on läpikäynyt välttämättömät valmistusmenettelyt soveltuakseen farmakopean vaatimusten mukaisesti lääkintätarkoituksiin ja joka on joko jauhona tai murennettuna tahi sekotettuna tehottomiin aineisiin.

Morfiini. - "Morfiinilla" tarkoitetaan opiumin pääalkaloidia, jonka kemiallinen kaava on C17 H19 NO3.

Diacetylmorfiini. - "Diacetylmorfiinilla" tarkoitetaan diacetylmorfiinia (diamorfiini, heroiini), jonka kaava on C21 H23 NO5.

Koka-lehti. - "Koka lehdellä" tarkoitetaan Erythroxylon Coca Lamarck'in, Erythroxylon novo-granatense (Morris) Hieronymys'in ja niiden Erythroxylaceae-heimoon kuuluvien muunnosten sekä tämän suvun toistenkin lajien lehtiä, joista kokainia voidaan saada joko välittömästi tahi kemiallisen käsittelyn avulla.

Raaka kokaiini. - "Raa'alla kokaiinilla" tarkoitetaan kaikkia koka-lehdestä saatuja aineita, joita välittömästi tahi välillisesti voidaan käyttää kokaiinin valmistamiseen.

Kokaiini. - "Kokaiinilla" tarkoitetaan methyl-benzoyl laevo-eegoninia ([à] D 20°=-16° 4 20 prosentin kloroformiliuvoksessa), jonka kaava on C17 H21 NO4.

Ecgoniini. - "Ecgoniinilla" tarkoitetaan laevo-ecgoniinia ([à] D 20°=-45° 6, 5% vesiliuvoksessa), jonka kaava on C9 H15 NO3.H2O ja kaikkia tästä ecgoniinistä saatuja aineita, joista tehdasmaisesti voidaan sitä uudelleen valmistaa.

Intialainen hamppu. - "Intialaisella hampulla" tarkoitetaan Cannabis sativa L'n emiökukintojen kuivattuja, kukkivia tahi hedelmää kantavia varren päitä, joista eritettä ei ole poistettu, millä nimellä ne sitten esiintyvätkin kaupassa.

II Luku.

Raa'an opiumin ja koka-lehtien valvonta kussakin maassa.

2 artikla.

Sopimuspuolet sitoutuvat säätämään lakeja ja asetuksia, mikäli niitä vielä ei ole olemassa, raa'an opiumin valmistuksen, jakelun ja viennin tehokkaan valvonnan aikaansaamiseksi. Ne sitoutuvat samoin määräajoittain tarkistaman ja tarpeen mukaan tehostamaan niitä tätä kysymystä koskevia lakeja ja asetuksia, jotka ne ovat säätäneet vuonna 1912 tehdyn Haagin sopimuksen ensimäisen artiklan tahi tämän sopimuksen perusteella.

3 artikla.

Ottaen huomioon kauppaolojensa erilaisuudet, rajoittavat sopimuspuolet niiden kaupunkien, satamien tai muiden paikkojen lukua, joiden kautta raa'an opiumin tai koka-lehtien vienti tai tuonti on sallittu.

III Luku.

Valmistettujen rohdosten valvonta kussakin maassa.

4 artikla.

Tämän luvun määräykset sovelletaan seuraaviin aineisiin:

a) lääkinnölliseen opiumiin;

b) raakaan kokaiinin ja ecgoniiniin;

c) morfiiniin, diacetylmorfiiniin, kokaiiniin, ja niiden suoloihin;

d) kaikkiin valmiisiin tahi määräyksestä valmistettaviin lääkkeisiin (niihin luettuina n. s. antiopiumlääkkeet) jotka sisältävät enemmän kuin 0.2% morfiinia tai 0.1% kokaiinia;

e) kaikkiin diacetylmorfiinia sisältäviin valmisteihin;

f) galenisiin intialaisen hampun valmisteihin (ekstraktiin ja tinktuuriin); ja

g) kaikkiin muihin huumausaineisiin, joihin tätä sopimusta voidaan 10 artiklan mukaisesti soveltaa.

5 artikla.

Sopimuspuolet säätävät tehokkaita lakeja tahi asetuksia rajoittaakseen niiden aineiden valmistuksen, tuonnin, myynnin, jakelun, viennin ja käytön, joita tämä luku tarkoittaa, yksinomaan lääkinnöllisiin ja tieteellisiin tarpeisiin. Ne asettuvat yhteistoimintaan keskenään estääkseen näiden aineiden käyttöä kaikkiin muihin tarkoituksiin.

6 artikla.

Sopimuspuolet valvovat kaikkia henkilöitä, jotka valmistavat, tuovat maahan, myyvät, jakelevat tai vievät maasta tässä luvussa mainittuja aineita, samoin kuin myös rakennuksia, joissa nämä henkilöt harjoittavat tällaista teollisuutta tai kauppaa.

Tätä varten sopimusvaltojen tulee:

a) rajoittaa 4 artiklan b), c) ja g) kohdissa mainittujen aineiden valmistaminen yksinomaan niihin laitoksiin ja huoneustoihin, joiden suhteen asianomainen lupa on annettu;

b) vaatia, että kaikilla henkilöillä, jotka valmistavat, tuovat maahan, myyvät, jakelevat tai vievät maasta mainittuja aineita, on asianomainen oikeutus tahi lupa harjoittaa tätä toimintaa;

c) vaatia, että nämä henkilöt pitävät kirjaa siitä kuinka suuret määrät näitä aineita on valmistettu, tuotu maahan, viety maasta, myyty tai muulla lailla luovutettu. Tätä määräystä ei ehdottomasti sovelluteta lääkärien antamiin määriin eikä asianomaista myyntilupaa nauttivien apteekkarien lääkärin määräyksestä myymiin määriin, jos lääkäri tai apteekkari kussakin tapauksessa säilyttää reseptit.

7 artikla.

Sopimuspuolet ryhtyvät kotimaankaupassaan sellaisiin toimenpiteisiin, että tässä luvussa mainittujen aineiden luovuttaminen henkilöille, joilla ei ole siihen lupaa, estetään sekä että tällaiset henkilöt eivät saa pitää hallussaan näitä aineita.

8 artikla.

Kun Kansainliiton terveydenhoitokomitea on todennut, hankittuaan ensin Pariisin Kansainvälisen yleisen terveydenhoitotoimiston pysyvältä komitealta lausonnon asiasta, että määrätyt tässä luvussa mainittuja huumausaineita sisältävät valmisteet eivät voi aikaansaada myrkkyhimoa, syystä että niiden lääkeaineiden laatu, joihin nämät huumausaineet ovat sekoitetut, on omiaan käytännössä estämään niiden jälleensaantia, niin terveydenhoitokomitea ilmoittaa tästä havainnosta Kansainliiton neuvostolle. Neuvosto antaa asiasta tiedon sopimuspuolille, minkä jälkeen puheenaoleviin valmisteisiin ei sovelleta tämän sopimuksen määräyksiä.

9 artikla.

Sopimuspuolet voivat oikeuttaa apteekkareja omalla vastuullaan hätätilassa antamaan yleisölle lääkkeinä viipymättä käytettäviksi seuraavia opiumia siältäviä lääkevalmisteita: opiumtinktuuria, Sydenham laudanumia ja Dover pulveria. Suurin annos, joka tällaisissa tapauksissa voidaan antaa, ei saa sisältää enempää kuin 0.25 grammaa opiumia, ja apteekkarin tulee merkitä kirjoihinsa luovuttamansa määrät, kuten 6 artiklan c) kohdassa on määrrätty.

10 artikla.

Kun Kansainliiton terveydenhoitokomitea on todennut, hankittuaan ensin Pariisin Kansainvälisen yleisen terveydenhoidotoimiston pysyvältä komitealta lausunnon asiasta, että jokin huumausaine, johon tätä sopimusta ei sovelleta, on omiaan aikaansaamaan samallaisia väärinkäytöksiä ja aiheuttamaan yhtä turmiollisia tuloksia, kuin ne aineet, jotka tässä luvussa mainitaan, niin terveydenhoitokomitea ilmoittaa siitä Kansainliiton neuvostolle ja ehdottaa tämän sopimuksen määräysten soveltamista sanottuun huumausaineeseen.

Kansainliiton neuvosto antaa tiedon tästä ehdotuksesta sopimuspuolille. Sopimuspuoli, joka hyväksyy ehdotuksen, ilmoittaa siitä Kansainliiton pääsihteerille, joka antaa tiedon asiasta toisille sopimuspuolille.

Tämän sopimuksen määräyksiä sovelletaan sitten viipymättä puheenaolevaan aineeseen niiden sopimuspuolten kesken, jotka ovat hyväksyneet edellisissä kohdissa mainitun ehdotuksen.

IV Luku.

Intialainen hamppu.

11 artikla.

1. Tämän sopimuksen V luvun määrysten lisäksi, joita sovelletaan intialaiseen hamppuun ja siitä saatuun eritteeseen, sopimuspuolet sitoutuvat:

a) kieltämään intialaisesta hampusta saadun eritteen ja niiden valmisteiden, joiden perusaineena tämä erite on (kuten hashishin, esrarin, chiran, djamban) viennin maihin, joissa näiden käyttö on kielletty, ja vaatimaan, siinä tapauksessa että niiden vienti on sallittu, tuontimaan hallituksen antaman todistuksen, josta käy selville, että maahantuonti on sallittu todistuksessa määriteltyjä tarkoituksia varten sekä että eritettä tai mainittuja valmisteita ei tulla jälleenviemään:ja

b) vaatimaan, ennenkuin ne antavat intialaiselle hampulle tämän sopimuksen 13 artiklassa mainitun vientiluvan, tuontimaan hallitukselta tuontitodistuksen, josta käy esille, että tuonti on sallittu ja että se tapahtuu yksinomaan lääkinnölisiä tai tieteellisiä tarkoituksia varten.

2. Sopimuspuolet ylläpitävät kyllin tehokasta valvontaa ehkäistäkseen intialaisen hampun ja erikoisesti sen eritteen kansainvälisen laittoman kaupan.

V Luku

Kansainvälisen kaupan valvonta.

12 artikla.

Sopimuspuolten on vaadittava, että eri tuontilupa hankitaan joka kerta kun tämän sopimuksen tarkoittamia aineita maahan tuodaan.Tässä lupatodistuksessa tulee olla ilmoitus maahantuotavan määrän suuruudesta, maahantuojan nimi ja osoite sekä maastaviejän nimi ja osoite.

Tuontiluvassa tulee olla määräys ajasta, jonka kuluessa tuonnin tulee tapahtua, ja voidaan siinä sallia, että tuonti tapahtuu useammassa erässä.

13 artikla.

1. Sopimuspuolten on vaaditava, että eri vientilupa hankitaan joka kerta, kun tämän sopimuksen tarkoittamia aineita maasta viedään. Vientiluvassa tulee olla ilmoitus vientimäärästä, maastaviejän nimi ja osoite sekä maahantuojan nimi ja osoite.

2. Ennenkuin vientilupa annetaan, on sopimuspuolten vaadittava, että henkilö tai liike, joka pyytää vientilupaa, esittää tuontimaan hallituksen antaman tuontilupatodistuksen, josta käy esille, että tuonti on sallittu.

Sopimuspuolet sitoutuvat, mikäli mahdollista, ottamaan käytäntöön tähän sopimukseen liitetyn mallin mukaisen tuontilupatodistuksen.

3. Vientiluvassa on oleva aikamääräys, jonka kuluessa viennin tulee tapahtua, sekä ilmoitus tuontilupatodistuksen numerosta ja päivämäärästä ynnä viranomaisesta, joka sen on antanut.

4. Lähetystä tulee seurata jäljennös vientiluvasta ja on sen hallituksen, joka vientiluvan myöntää, lähetettävä jäljennös siitä tuontimaan hallitukselle.

5. Kun tuonti on tapahtunut tahi kun tuonnille määrätty aika on kulunut umpeen, niin tuontimaan hallitus palauttaa vientiluvan asianmukaisella merkinnällä varustettuna vientimaan hallitukselle. Merkinnässä on ilmoitettava maahan todella tuotu määrä.

6. Jos maasta todella viety määrä on pienempi, kuin vientiluvassa on ilmoitettu, niin on asianomaisten viranomaisten tehtävä tästä määrästä merkintä vientilupaan ja kaikkiin sen virallisiin jäljennöksiin.

7. Jos vientilupaa pyydetään tuontimaan tullivarastoon talletettavaksi aijotulle lähetykselle, niin vientimaan asianomaiset viranomaiset voivat yllämainitun tuontilupatodistuksen sijasta hyväksyä erikoistodistuksen, jossa tuontimaan asianomainen viranomainen todistaa, että se suostuu lähetyksen maahantuontiin puheenaolevalla ehdolla. Tällöin on vientiluvassa mainittava, että lähetys viedään maasta tullivarastossa talletettavaksi.

14 artikla.

Täysin turvatakseen tämän sopimuksen määräysten noudattamisen ja toimeenpanon vapaasatamissa ja tullittomissa piireissä, sopimuspuolet sitoutuvat tässä sopimuksessa mainittuihin aineisiin nähden sovelluttamaan voimassa olevia lakejaan ja asetuksiaan alueillaan olevissa vapaasatamissa ja tullittomissa piireissä sekä niissä ylläpitämään samallaista valvontaa ja tarkastusta kuin muissa osissa aluettaan.

Tämä artikla ei kuitenkaan estä sopimuspuolia sovelluttamasta mainittuihin aineisiin nähden vapaasatamissaan ja tullitomissa piireissään tehokkaampia määräyksiä kuin muissa osissa aluettaan.

15 artikla.

1. Tämän sopimuksen tarkoittamia aineita ei saa kuljettaa maasta toiseen kolmannen maan kautta - katsomatta siihen tapahtuuko tällöin lähetyksen siirtoa laivasta tai vaunusta toiseen vai ei - ellei lähetystä seuraavaa vientiluvan jäljennöstä, (tai määräpaikanmuuttotodistusta, jos sellainen on annettu seuraavan kohdan mukaisesti) esitetä viimeksimainitun maan asianomaisille viranomaisille.

2. Sen maan asianomaisten viranomaisten, jonka kautta jonkun tämän sopimuksen tarkoittaman aineen lähetys saa tapahtua, on ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin estääkseen tämän lähetyksen suuntaamisen muuhun määräpaikkaan kuin siihen, joka on ilmoitettu lähetyksen mukana seuraavassa vientiluvan jäljennöksessä (tai määräpaikanmuuttotodistuksessa), ellei maan hallitus ole oikeuttanut puheenaolevaan määräpaikanmuutokseen erikoisella määräpaikanmuuttotodistuksella. Määräpaikanmuuttotodistus annetaan vasta kun tuontilupatodistus on saatu 13 artiklan määräysten mukaisesti sen maan hallitukselta, johon lähetys aijotaan määräpaikkaa muuttamalla lähettää. Todistuksen tulee sisältää samat tiedot, mitkä 13 artiklan mukaisesti ovat mainittavat vientiluvassa, sekä sen maan nimen, josta tämän lähetys alkujaan on viety. Kaikki 13 artiklan määräykset, jotka koskevat vientilupaa, kohdistuvat myös määräpaikanmuuttotodistuksiin,

Sen maan hallituksen, joka oikeuttaa lähetyksen määräpaikan muuttamisen, on säilytettävä jäljennös alkuperäisestä vientiluvasta (tai määräpaikanmuuttotodistuksesta), joka seurasi puheenaolevaa lähetystä sen saapuessa yllämainitun maan alueelle, ja palautettava se sille hallitukselle, joka sen on antanut, ilmoittaen samalla sen maan nimen, johon lähetys on muutettu menemään.

3. Kuljetuksen tapahtuessa ilmatietä ei tämän artiklan edelläolevia määräyksiä ole sovellettava, jos ilmalaiva lentää kolmannen maan yli laskeutumatta maahan. Jos ilmalaiva laskee maihin puheenaolevan maan alueella, on mainittuja määräyksiä noudatettava, mikäli olosuhteet sen sallivat.

4. Tämän artiklan 1 - 3 kohdat eivät vaikuta ehkäisevästi mihinkään kansainväliseen välipuheeseen, joka rajoittaa sitä tarkastusta, jota joku sopimuspuolista harjoittaa tämän sopimuksen tarkoittamiin aineisiin nähden, kun niitä lähetetään suoraan kauttakulkutavarana.

5. Tämän artiklan määräyksiä ei sovelleta näiden aineiden kuljetukseen postitse.

16 artikla.

Jos jotakin tämän sopimuksen tarkoittamaa ainetta sisältävä lähetys on saapunut jonkun sopimuspuolen alueelle ja pantu tullivarastoon, ei sitä saa ottaa mainitusta varastosta, ellei tuontimaan hallituksen antamaa tuontitodistusta, josta käy selville, että maahantuonti on sallittu, esitetä viranomaiselle, jonka alainen tullivarasto on. Tämä viranomainen antaa jokaiselle täten varastosta otetulle lähetykselle eri luvan, jolla korvataan 13, 14 ja 15 artikloissa mainittu vientilupa.

17 artikla.

Kun tämän sopimuksen tarkoittamia aineita kuljetetaan kauttakulkutavarana jonkun sopimuspuolen alueen kautta tai pannaan tullivarastoon, ei niitä saa käsitellä niin, että ne laadultaan muuttuvat tai että niiden pakkausta ilman viranomaisten lupaa uusitaan.

18 artikla.

Jos joku sopimuspuolista katsoo mahdottomaksi tämän luvun määräyksien soveltamisen jonkun toisen maan kanssa käymäänsä kauppaan siitä syystä, että viimeksimainittu maa ei ole ottanut osaa tähän sopimukseen, niin on se velvollinen soveltamaan tämän luvun määräyksiä ainostaan sikäli, kuin olosuhteet sen sallivat.

VI Luku.

Pysyvä keskuskomitea.

19 artikla.

On asetettava pysyvä keskuskomitea kolmen kuukauden kuluessa siitä lukien, kun tämä sopimus on tullut voimaan.

Keskuskomiteaan kuuluu kahdeksan henkilöä, joiden teknillinen pätevyys, puolueettomuus ja taloudellinen riippumattomuus on yleistä luottamusta herättävä.

Keskuskomitean jäsenet nimittää Kansainliiton neuvosto.

Amerikan Yhdysvaltoja ja Saksaa pyydetään kumpaakin valitsemaan henkilön ottamaan osaa näihin nimityksiin.

Nimityksissä on tärkeänä seikkana otettava huomioon, että keskuskomiteaan määrätään oikeassa suhteessa henkilöitä, jotka tuntevat huumausainekysymyksen niin hyvin tuotanto- ja valmistusmaissa kuin myös kulutusmaissa sekä ovat kotoisin sellaisista maista.

Keskuskomitean jäsenillä ei saa olla toimia, joiden kautta he joutuvat hallituksistaan suoranaisesti riippuvaiseen asemaan.

Komitean jäsenet määrätään viideksi vuodeksi ja he voivat tulla uudelleen valituiksi.

Komitea valitsee puheenjohtajansa ja määrää sisäisen työjärjestyksensä.

Komitea on päätösvaltainen vähintään neljän jäsenen saapuvilla ollessa.

Komitean päätökset 24 ja 26 artiklaa koskevissa asioissa ovat tehtävät kaikkien komitean jäsenten ehdottomalla enemmistöllä.

20 artikla.

Kansainliiton neuvoston on yksissä neuvoin komitean kanssa ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin komitean organisoimiseksi ja sen toiminnan järjestämiseksi niin, että tälle elimelle taataan täydellinen riippumattomuus teknillisten tehtäviensä suorittamisessa tämän sopimuksen mukaisesti ja että sen hallintoviranomaiset alistetaan pääsihteerin valvonnan alaisiksi.

Pääsihteeri nimittää keskuskomitean sihteerin ja virkailijat mainitun komitean esityksestä sekä ehdolla, että neuvosto hyväksyy nimitykset.

21 artikla.

Sopimuspuolet suostuvat vuosittain ennen joulukuun 31 päivää lähettämään 19 artiklassa mainitulle pysyvälle keskuskomitealle ennakkolaskelmat siitä, kuinka paljon kutakin sopimuksen tarkoittamaa ainetta on seuraavana vuonna tarpeen tuoda niiden alueille maan sisäistä kulutusta varten lääkinnöllisiin, tietellisiin y. m. tarkoituksiin.

Näitä numeroja ei ole katsottava asianomaista hallitusta sitoviksi, vaan annetaan ne keskuskomitealle ohjeeksi sen tehtäväin suorittamisessa.

Siinä tapauksessa että olosuhteet pakottaisivat jotain maata vuoden kuluessa muuttamaan ennakkolaskelmiaan, tämän maan tulee keskuskomitealle ilmoittaa tarkistetut numerot.

22 artikla.

Sopimuspuolet suostuvat lähettämään keskuskomitealle vuosittain, kolmen kuukauden (c-kohdassa mainitussa tapauksessa viiden kuukauden) kuluessa vuoden loputtua sekä komitean vasta määrättävällä tavalla, mahdollisimman täydellisiä ja tarkkoja tilastotietoja edelliseltä vuodelta:

a) raa'an opiumin ja koka-lehden tuotannosta;

b) tämän sopimuksen III luvun 4 artiklan b, c, g-kohdissa mainittujen aineiden valmistuksesta sekä tähän valmistukseen tarvittavista raaka-aineista. Ilmoitus siitä, kuinka paljon näitä aineita on käytetty muihin johdannaisaineisiin, joita ei tässä spoimuksessa mainita, on annettava erikseen;

c) tämän sopimuksen II ja III luvun tarkoittamien aineiden varastoista, joita on tukkukauppiaiden tai hallituksen hallussa kotimaista kulutusta varten muihin kuin valtion tarpeisiin;

d) tämän sopimuksen II ja III luvussa mainittujen aineiden käytöstä muihin kuin valtion tarpeisiin; ja

e) niistä tämän sopimuksen tarkoittamien aineiden määristä, jotka ovat otetut takavarikkoon laittoman tuonnin tai viennin johdosta. Näissä tilastoissa on ilmoitettava millä lailla takavarikoituja aineita on käytetty sekä kaikki muut takavarikkoja ja takavarikoitujen aineiden käyttöä koskevat tarpeelliset tiedot.

Kohdissa a, b, c, d, e mainitut tilastot saattaa keskuskomitea sopimuspuolten tietoon.

2. Sopimuspuolet suostuvat lähettämään keskuskomitealle tämän vasta määrättävällä tavalla kutakin kolmen kuukauden ajanjaksoa seuraavien neljän viikon kuluessa tilastoja jokaisen tämän sopimuksen tarkoittaman aineen tuonnista eri maista ja viennistä eri maihin kolmen edellisen kuukauden kuluessa. Nämä tilastot lähetetään komitean mahdollisesti määräämissä tapauksissa sähköteitse, paitsi jos määrät alittavat keskuskomitean vastedes kullekin aineelle vahvistaman minimimäärän.

3. Antaessaan tilastoja tämän artiklan mukaisesti hallitukset ilmoittavat erikseen valtion tarpeeksi maahan tuodut tai ostetut määrät, jotta kävisi mahdolliseksi todeta kuinka suuria määriä maassa tarvitaan yleisiin lääkinnöllisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin. Keskuskomitealla ei ole minkäänlaista oikeutta tehdä kysymyksiä tai lausua mielipidettään valtion tarpeeksi maahantuotujen tai ostettujen määrien tahi niiden käytön suhteen.

4. Valtion mahdollista myyntiä varten hallussaan pitämiä, maahantuomia tai ostamia aineita ei tässä artiklassa katsota todella valtion tarpeita varten pidetyiksi, maahantuoduiksi tai ostetuiksi.

23 artikla.

Niiden tietojen täydennykseksi, jotka on annettu keskuskomitealle koko maailmassa löytyvän opiummäärän käytöstä, antavat niiden maiden hallitukset, joissa valmistetun opiumin käyttö on ajoittain sallittu, komitealle tämän vastedes määrättävällä tavalla, paitsi 22 artiklassa mainittuja tilastotietoja, enintäin kolmen kuukauten kuluessa vuoden loputtua mahdollisimman täydellisiä ja tarkkoja tilastoja edelliseltä vuodelta:

1) valmistetun opiumin tuotannosta ja sen valmistukseen käytetyistä aineksista; ja

2) valmistetun opiumin kulutuksesta.

On sovittu, ettei komitealla ole oikeutta tehdä kysymyksiä tai lausua minkäänlaista mielipidettä näistä tilastoista sekä ettei 24 artiklan määräyksiä voida soveltaa tämän artiklan tarkoittamiin seikkoihin, paitsi jos komitea on todennut, että käydään luvatonta, huomattaviin määriin nousevaa kansainvälistä kauppaa.

24 artikla.

1. Keskuskomitea valvoo pysyvästi kansainvälistä kauppaa. Jos se saamistaan tiedoista tekee johtopäätöksen, että johonkin määrättyyn maahan kokoontuu liian suuria määriä jotain tämän sopimuksen tarkoittamaa ainetta ja että tämä maa niinmuodoin on vaarassa joutua luvattoman kaupan keskukseksi, niin on sillä oikeus pyytää selityksiä puheenaolevalta maalta Kansainliiton pääsihteerin välityksellä.

2. Ellei kohtuullisen ajan kuluessa anneta selitystä tahi elleivät annetut selitykset ole tyydyttäviä, on keskuskomitealla oikeus kiinnittää kaikkien sopimuspuolten hallitusten ja Kansainliiton neuvoston huomiota tähän asianhaaraan sekä ehdottaa, ettei mitään uuttaa tämän sopimuksen tarkoittamien aineiden tai jonkun niistä vientiä tapahtuisi puheenaolevaan maahan, ennenkuin komitea on ilmoittanut, että se on saanut tyydyttäviä tietoja tilanteesta tässä maassa, mikäli näistä aineista on kysymys. Keskuskomitea ilmoittaa samalla asianomaisen maan hallitukselle tekemästään ehdotuksesta.

3. Puheenaoleva maa voi vedota asiassa Kansainliiton neuvostoon.

4. Jokaisen vientiä harjoittavan maan hallitus, joka ei halua toimia keskuskomitean ehdotuksen mukaisesti, voi samaten vadota asiassa Kansainliiton neuvostoon.

Jollei se tahdo sitä tehdä, ilmoittakoon viipymättä keskuskomitealle, ettei ehdotus sitä tyydytä, sekä, jos mahdollista, mikä siihen on syynä.

5. Keskuskomitealla on oikeus julkaista selostus asiasta ja antaa se neuvostolle, joka toimittaa sen sopimuspuolten hallituksille.

6. Jos keskuskomitean päätös ei ole yksimielinen, on vähemmistön mielipide myöskin esitettävä.

7. Jokainen maa saa kutsun olla edustettuna keskuskomitean istunnoissa, joissa jotain sitä suoranaisesti koskevaa kysymystä käsitellään.

25 artikla.

Kaikilla sopimuspuolilla on oikeus ystävällisessä tarkoituksessa kiinnittää komitean huomiota kysymyksiin, joiden ne katsovat vaativan käsittelyä. Tätä artiklaa ei kuitenkaan ole tulkittava siten, että se laajentaisi komitean valtaa.

26 artikla.

Niitten maitten suhteen, jotka eivät ole osallistuneet tähän sopimukseen, voi keskuskomitea ryhtyä 24 artiklassa mainittuihin toimenpiteisiin, jos se saamistaan tiedoista tekee sen johtopäätöksen, että jokin maa on vaarassa tulla luvattoman kaupan keskukseksi. Tällöin komitea ryhtyy puheenaolevan artiklan mainitsemiin toimenpiteisiin, mikäli ne asianomaiselle maalle annettavaa ilmoitusta koskevat.

Näissä tapauksissa sovellutetaan 24 artiklan 3, 4 ja 7 kohtia.

27 artika.

Keskuskomitean on joka vuosi annettava Kansainliiton neuvostolle selostus toiminnastaan. Tämä selostus julkaistaan ja saatetaan kaikkien sopimuspuolten tiedoksi.

Keskuskomitean on huolehdittava siitä, etteivät ennakkolaskelmat, tilastot, tiedot ja selitykset, jotka sille tämä sopimuksen 21, 22, 23, 24, 25 ja 26 artiklain mukaisesti toimitetaan, joudu julkisuuteen tavalla, joka olisi omiaan helpottamaan keinottelijain toimintaa tai vahingoittamaan jonkun sopimuspuolen laillista kauppaa.

VII Luku.

Yleisiä määräyksiä.

28 artikla.

Kukin sopimuspuoli sitoutuu asianmukaisella tavalla rankaisemaan tämän sopimuksen määräysten toimeenpanoa koskevien lakien ja asetusten rikkomisia, sisällyttäen rangaistukseen, tarpeen vaatiessa, myös puheenaolevien aineiden takavarikoinnin.

29 artikla.

Sopimuspuolet ottavat mahdollisimman myötämielisesti harkittavakseen kysymyksen siitä, voidaanko ryhtyä lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin sellaisten niiden tuomiovallan piirissä tehtyjen tekojen rankaisemiseksi, joiden tarkoituksena on auttaa tai avustaa sopimuspuolten tuomiovallan ulkopuolella olevilla paikkakunnilla suoritettavia tekoja, mitkä ovat rikkomuksia näillä paikkakunnilla voimassa olevia, tätä sopimusta koskevia lakeja vastaan.

30 artikla.

Sopimuspuolet saattavat, mikäli sitä vielä eivät ole tehneet, Kansainliiton pääsihteerin välityksellä, toistensa tietoon tässä sopimuksessa mainittuja asioita koskevat lakinsa ja asetuksensa samoin kuin sen voimaansaattamiseksi vastaisuudessa ehkä julkaistavat lait ja asetukset.

31 artikla.

Tämä sopimus tulee sopimuspuolten kesken voimaan Haagisa 23 päivänä tammikuuta 1912 allekirjoitetun sopimuksen I, III ja V luvun määräysten sijaan. Mainitut määräykset jäävät voimaan sopimuspuolten ja kaikkien niiden Haagin sopimukseen osallistuneitten valtioitten välille, jotka eivät ole ottaneet osaa tähän sopimukseen.

32 artikla.

1. Ratkaistakseen mahdollisimman sovinnollisesti tämän sopimuksen tulkinnasta ja toimeenpanosta sopimuspuolten välillä mahdollisesti syntyvät erimielisyydet, joita ei ole voitu diplomaattista tietä selvittää, riitapuolet voivat, ennenkuin ryhtyvät oikeudenkäyntiin tai välitysoikeudelliseen menettelyyn, alistaa erimielisyytensä neuvovan lausunnon saamista varten sen teknillisen elimen harkittavaksi, jonka Kansainliiton neuvosto tätä tarkoitusta varten tulee asettamaan.

2. Neuvova lausonto on annettava kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jolloin kyseessäolevaan elimeen erimielisyyttä koskevassa asiassa on vedottu, elleivät riitapuolet yhteisestä sopimuksesta päätä pidentää tätä määräaikaa. Tämä elin määrää ajan, jonka kuluessa sopimuspuolten tulee lausua mielipiteensä sen antaman lausunnon johdosta.

3. Neuvova lausonto ei sido riitapuolia, elleivät ne kumpikin sitä hyväksy.

4. Erimielisyydet, joita ei ole voitu selvittää välittömästi eikä myöskään edellämainitun teknillisen elimen antamaan lausunnon perusteella, jätetään jommankumman riitapuolen pyynnöstä pysyvän kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistavaksi, ellei erimielisyyden ratkaisemiseen ryhdytä välitysoikeudellisen tai jonkun muun menettelyn kautta mahdollisesti voimassaolevan sopimuksen tai tätä erikoistapausta varten tehtävän välipuheen perusteella.

5. Kansainväliseen tuomioistuimeen vetoaminen tapahtuu siinä järjestyksessä, kuin tuomioistuimen johtosäännön 40 artiklassa on määrätty.

6. Riitapuolten päätös alistaa erimielisyys neuvovaa lausuntoa varten Kansainliiton neuvoston asettaman teknillisen elimen harkittavaksi tai vedota välitysoikeudelliseen menettelyyn annetaan tiedoksi Kansainliiton pääsihteerille ja hänen toimestaan muille sopimuspuolille, joilla on oikeus ottaa osaa asian käsittelyyn.

7. Riitapuolten tulee jättää pysyvän kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistaviksi kaikki kansainvälistä oikeutta tai tämän sopimuksen tulkintaa koskevat kysymykset, jotka saattavat esiintyä asian käsittelyn aikana teknillisessä elimessä tai välitysoikeudessa ja joiden ratkaisun pysyvässä tuomioistuimessa puheenaoleva elin tai välitysoikeus jommankumman riitapuolen pyynnöstä katsoo välttämättömäksi erimielisyyden selvittämiselle.

33 artikla.

Tämä sopimus, jonka ranskan- ja englanninkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, päivätään tälle päivälle ja jää syyskuun 30 päivään 1925 asti avoimeksi kaikkien siinä konferenssissa, jossa tämä sopimus laadittiin, edustettuina olleiden valtioiden, kaikkien Kansainliiton jäsenten sekä kaikkien muiden valtioiden allekirjoitettavaksi, joille Kansainliiton neuvosto mainittua tarkoitusta varten on antanut kappaleen tätä sopimusta.

34 artikla.

Tämä sopimus on ratifioitava. Ratifioimiskirjat talletetaan Kansainliiton pääsihteerin huostaan, joka ilmoittaa niiden vastaanottamisesta sopimuksen allekirjoittaneille Kansainliiton jäsenille ynnä muille allekirjoittajavaltioille.

35 artikla.

Syyskuun 30 päivästä 1925 lähtien saattaa jokainen valtio, joka oli edustettuna konferenssissa, jossa tämä sopimus laadittiin, mutta ei ole allekirjoittanut sitä, jokainen Kansainliiton jäsen ja jokainen valtio, jolle Kansainliiton neuvosto tätä tarkoitusta varten on lähettänyt kappaleen sopimusta, liittyä tähän sopimukseen.

Liittyminen tapahtuu siten, että asiakirja lähetetään Kansainliiton pääsihteerille sihteeristön arkistoon talletettavaksi. Pääsihteeri ilmoittaa viipymättä tallettamisesta sopimuksen allekirjoittaneille Kansainliiton jäsenille sekä muille sen allekirjoittaneille ja siihen liittyneille valtioille.

36 artikla.

Tämä sopimus ei tule voimaan, ennenkuin sen on ratifioinut kymmenen valtiota, niihin luettuina seitsemän niistä valtioista, jotka 19 artiklan mukaisesti ottavat osaa keskuskomitean asettamiseen ja joista vähintäin kaksi valtiota on Kansainliiton neuvoston vakinaisia jäseniä. Se tulee voimaan 90 päivänä siitä lukien, kun Kansainliiton pääsihteeri on vastaanottanut viimeisen välttämättömistä ratifioimiskirjoista. Sen jälkeen tämä sopimus tulee kuhunkin sopimuspuoleen nähden voimaan 90 päivänä siitä lukien, kun sen ratifioimiskirja tai ilmoitus liittymisestä on vastaanotettu.

Kansainliiton liittokirjan 18 artiklan määräysten mukaisesti pääsihteeri kirjaa tämän sopimuksen sen voimaantulemispäivänä.

37 artikla.

Kansainliiton pääsihteerin on pidettävä erityistä luetteloa niistä sopimuspuolista, jotka ovat allekirjoittaneet tai ratifioineet tämän sopimuksen, ovat siihen liittyneet tai sen sanoneet irti. Tämä luettelo on aina oleva sopimuspuolten ja Kansainliiton jäsenten nähtävänä ja se julaistaan niin usein kuin mahdollista, neuvoston määräysten mukaan.

38 artikla.

Tämä sopimus voidaan sanoa irti kirjallisella ilmoituksella, joka osoitetaan Kansainliiton pääsihteerille. Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua sen jälkeen, kun pääsihteeri on sen vastaanottanut, ja kohdistuu ainostaan irtisanoneeseen valtioon.

Kansainliiton pääsihteeri tiedoittaa kaikille sopimuksen allekirjoittaneille tai siihen liittyneille Kansainliiton jäsenille ynnä muille valtioille, jotka ovat sen allekirjoittaneet tai siihen liittyneet, kaikki vastaanottamansa irtisanomiset.

39 artikla.

Jokainen tähän sopimukseen osallistunut valtio saattaa selittää joko allekirjoittaessaan sen tahi tallettaessaan ratifioimis- tai liittymiskirjansa, ettei sen sopimukselle antama hyväksyminen sido sen kaikkia tai määrättyjä suojelusmaita, siirtomaita, alusmaita tai merentakaisia alueita, jotka ovat sen täysivaltiuden tai vallan alaisia tai joiden suhteen se on vastaanottanut Kansainliiton mandaatin, ja voi se myöhemmin 35 artiklan mukaisesti liittyä sopimukseen jonkun sen suojelusmaan, siirtomaan, alusmaan tai merentakaisen alueen nimessä, joka edellämainitun selityksen kautta on jäänyt ulkopuolelle.

Irtisanominen voi niinikään tapahtua erikseen kunkin suojelusalueen siirtomaan, alusmaan tai merentakaisen alueen puolesta; näihin irtisanomisiin sovelletaan 38 artiklan määräyksiä.

Vakuudeksi edellämainitut täysivaltaiset edustajat ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Genevessä, yhdeksäntenätoista päivänä helmikuuta 1925 yhtenä kappaleena, joka talletetaan Kansainliiton sihteeristön arkistoon; oikeiksi todistetut jäljennökset siitä lähetetään kaikille konferenssiin osaottaneille valtioille ja kaikille Kansainliiton jäsenille.

Liite. Tuontilupamalli.

Kansainvälinen opiumsopimus.
No.
Virallinen tuontilupa.
Täten todistetaan, että ........... ministeriö, jonka
tehtävänä on kansainvälisen opiumsopimuksen tarkoittaman
huumausaineita koskevan lain soveltaminen, on oikeuttanut
maahantuomaan


(a) Tuojan nimi,
osoite ja ammatti.       (a)........

(b) Huumausaineen
tarkka määritys ja
maahantuotavan
määrän suuruus.         (b)................
                        ...................
(c) Vientimaan
liikkeen nimi ja osoite,
josta aine saadaan.     (c)................

(d) Ilmoitettava
kaikki huomioonotettavat
otettavat erikoisehdot;
mainittava esim. että ainetta
ei saa lähettää postitse.
                        seuraavilla ehdoilla
                        (d).................
                        ....................


ja selitetään, että tuotavaksi aijottu lähetys on välttämätön:

(1) laillisiin tarpeisiin (jos kysymyksessä on raaka opiumi tai koka-lehti) 1);

(2) yksinomaan lääkintä- ja tieteellisiin tarkoituksiin (jos kyseessä on tämän sopimuksen III luvussa mainitut huumausaineet ja intialainen hamppu).

Ministerin puolesta ja hänen käskystään
                       ................
                       (Allek.)........
                       (Arvo)..........
(Päivämäärä) ........

(1)Ne maat, jotka eivät ole lopettaneet opiumin polttoa ja jotka haluavat maahantuoda raakaa opiumia jalostetun opiumin valmistamista varten, ovat velvolliset antamaan todistuksen siitä, että tuotava raaka opium on tarkoitettu jalostetun opiumin valmistamista varten, että opiumin polttoon sovelletaan hallituksen rajoitusmääräyksiä, kunnes opium kokonaan kielletään, ja että tuotua opiumia ei jälleenviedä.)

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.