3/1927

Naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä tarkoittava kansainvälinen yleissopimus sekä valkoisen orjakaupan ehkäisemistä tarkoittava kansainvälinen yleissopimus.

Suomi yhtynyt sopimuksiin 18 päivänä kesäkuuta 1926. Yhtymisen Genèvessä tehtyyn sopimukseen on Kansainliiton sihteeristö rekisteröinyt 16 päivänä elokuuta 1926 ja yhtymisestä Parisissa tehtyihin sopimuksiin on 21 päivänä elokuuta 1926 tehty ilmoitus Ranskan ulkoasiainministeriölle.

Albania, Saksan valtakunta, Itävalta, Belgia, Brasilia, Brittiläinen valtakunta (ynnä Kanada, Australian valtioliitto, Etelä-Afrikan unioni, Uusi-Seelanti ja Intia), Chile, Kiina, Kolumbia, Costarica, Kuba, Viro, Kreikka, Unkari, Italia, Japani, Latvia, Liettua, Norja, Alankomaat, Persia, Puola (ynnä Danzig), Portugal, Rumania, Siam, Ruotsi, Sveitsi ja Tshekkoslovakia,

jotka haluavat täydellisemmin turvata 18 päivänä toukokuuta 1904 ja 4 päivänä toukokuuta 1910 tehtyjen sopimusten johdannoissa "valkoiseksi orjakaupaksi" kutsutun naisten ja lasten kaupan ehkäisemisen,

jotka ovat ottaneet huomioon Kansainliiton Neuvoston kutsusta Genèvessä vuoden 1921 kesäkuun 30 päivän ja heinäkuun 5 päivän välisenä aikana kokoontuneen kansainvälisen konferenssin päätöspöytäkirjaan otetut suositukset

ja jotka ovat päättäneet tehdä lisäsopimuksen yllämainittuihin sopimuksiin,

ovat tätä tarkoitusta varten valtuutetuikseen määränneet: (luettelo)

jotka, esitettyään hyvässä ja asianmukaisessa muodossa oleviksi havaitut valtakirjansa, ovat sopineet seuraavista määräyksistä:

1 artikla.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat, mikäli ne eivät vielä olisi yhtyneet 18 päivänä toukokuuta 1904 ja 4 päivänä toukokuuta 1910 tehtyihin sopimuksiin, mahdollisimman pian ja yllämainituissa sopimuksissa määrätyssä muodossa toimittamaan asiakirjat, joilla nämä sopimukset ratifioidaan taikka niihin yhdytään.

2 artikla.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin, toista tai toista sukupuolta olevien lasten kauppaa harjoittavien henkilöiden etsityttämistä ja rankaisemista tarkoittaviin toimenpiteisiin, ollen sanottu rikos käsiteltävä 4 päivänä toukokuuta 1910 tehdyn sopimuksen 1 artiklan hengessä.

3 artikla.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin rangaistakseen yrityksiä 4 päivänä toukokuuta 1910 tehdyn sopimuksen 1 ja 2 artiklassa mainittuihin rikoksiin sekä, lain määräämissä rajoissa, näiden rikosten valmistelua.

4 artikla.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat, siinä tapauksessa, ettei olisi olemassa niiden välisiä, rikoksentekijäin luovuttamista koskevia sopimuksia, ryhtymään kaikkiin niiden vallassa oleviin toimenpiteisiin 4 päivänä toukokuuta 1910 tehdyn sopimuksen 1 ja 2 artiklassa mainituista rikoksista syytettyjen tahi rangaistukseen tuomittujen henkilöiden luovuttamiseksi.

5 artikla.

Vuonna 1910 tehtyyn sopimukseen liitetyn päätöspöytäkirjan B-kohdassa olevat sanat "yli kahdenkymmenen vuoden" vaihdetaan sanoihin "yli kahdenkymmenenyhden vuoden."

6 artikla.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat, siinä tapauksessa, etteivät vielä olisi ryhtyneet lainsäädännöllisiin tai hallinnollisiin toimenpiteisiin työnvälitysasioimistojen ja -toimistojen valvomiseksi, antamaan määräyksiä tässä tarkoituksessa, jotta toisessa maassa työtä hakevien naisten ja lasten suojeleminen tulisi taatuksi.

7 artikla.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat maahantulon ja maastalähdön järjestelyyn nähden ryhtymään hallinnollisiin ja lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin naisten ja lasten kaupan ehkäisemiseksi. Ne sitoutuvat eritoten antamaan tarpeellisia määräyksiä siirtolaislaivoissa matkustavien naisten ja lasten suojelemiseksi, ei ainoastaan lähtö- ja tulohetkellä vaan myös matkan kestäessä, sekä huolehtimaan siitä, että rautatieasemilla ja satamissa on asetettu näkyville ilmoituslehtiä, joissa naisia ja lapsia varoitetaan puheenalaisesta kaupasta johtuvilta vaaroilta ja ilmoitetaan, missä paikoissa he voivat saada asunnon ja apua.

8 artikla.

Tämä sopimus, jonka ranskan- ja englanninkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, päivätään tänä päivänä ja voidaan allekirjoittaa 31 päivään maaliskuuta 1922 saakka.

9 artikla.

Tämä sopimus on ratifioitava. Ratifioimisasiakirjat on toimitettava Kansainliiton pääsihteerille, joka ilmoittaa vastaanottamisesta liiton muille jäsenille sekä niille valtioille, joiden on sallittu allekirjoittaa sopimus. Ratifioimisasiakirjat ovat talletettavat sihteeristön arkistoon.

Kansainliiton perussäännön 18 artiklan määräysten mukaisesti pääsihteeri rekisteröi tämän sopimuksen, niin pian kuin ensimäinen ratifioimisasiakirja on talletettu.

10 artikla.

Ne Kansainliiton jäsenet, jotka eivät ole allekirjoittaneet tätä sopimusta ennen 1 päivää huhtikuuta 1922, voivat yhtyä siihen.

Sama on voimassa niihin valtioihin nähden, jotka eivät ole Kansainliiton jäseniä, mutta joille liiton neuvosto mahdollisesti päättää antaa virallisesti tiedoksi tämän sopimuksen.

Yhtymisestä on notifioitava liiton pääsihteerille, joka siitä ilmoittaa kaikille asianomaisille valloille, samalla mainiten notifioimisen päivämäärän.

11 artikla.

Tämä sopimus tulee voimaan jokaiseen sopimuspuoleen nähden sinä päivänä, jolloin sen ratifioimis- tahi yhtymisasiakirja on talletettu.

12 artikla.

Jokainen liiton jäsen ja valtio, joka on yhtynyt sanottuun sopimukseen, voi sanoa sen irti kaksitoista kuukautta edeltäkäsin toimitettavalla tiedonannolla. Irtisanominen tapahtuu liiton pääsihteerille osoitetulla kirjallisella ilmoituksella. Tämä toimittaa viipymättä kaikille muille sopimuspuolille kappaleita tätä ilmoitusta, samalla ilmoittaen vastaanottamisen päivämäärän.

Irtisanominen tulee voimaan yhden vuoden kuluttua siitä päivästä, jolloin ilmoitus on tehty pääsihteerille, ja se vaikuttaa ainoastaan siihen valtion, joka on siitä ilmoittanut.

13 artikla.

Kansainliiton pääsihteerin on pidettävä luetteloa kaikista sopimuspuolista, jotka ovat allekirjoittaneet, ratifioineet tahi sanoneet irti tämän sopimuksen taikka ovat siihen yhtyneet.Liiton jäsenet voivat milloin tahansa käyttää tätä luetteloa. Se on julkaistava niin usein kuin mahdollista, neuvoston antamien ohjeiden mukaisesti.

14 artikla.

Jokainen sopimuksen allekirjoittanut liiton jäsen tai valtio voi ilmoittaa, että sen allekirjoitus ei koske jotakin taikka mitään sen siirtomaata, merentakaista alusmaata, suojelusmaata taikka sen ylimmän vallan taikka toimivallan alaista aluetta, ja voi myöhemmin yhtyä sopimukseen erikseen minkä tahansa siirtomaansa, merentakaisen alusmaansa, suojelusmaansa taikka alueensa puolesta, joka sellaisen ilmoituksen kautta on jätetty sopimuksen ulkopuolelle.

Irtisanominen voi myös tapahtua erikseen jokaisen siirtomaan, merentakaisen alusmaan, suojelusmaan taikka sen ylimmän vallan tahi toimivallan alaisen alueen puolesta; sellaiseen irtisanomiseen on sovellettava 12 artiklan määräyksiä.

Tehty Genevessä, kolmantenakymmenentenä päivänä syyskuuta vuonna tuhat yhdeksänsataa kaksikymmentäyksi, yhtenä ainoana kappaleena, joka on talletettava Kansainliiton arkistoon.

Suomennos

Hänen Majesteettinsa Saksan Keisari, Preussin Kuningas, Saksan valtakunnan puolesta, Hänen Majesteettinsa Belgialaisten Kuningas, Hänen Majesteettinsa Tanskan Kuningas, Hänen Majesteettinsa Espanjan Kuningas, Ranskan tasavallan Presidentti, Hänen Majesteettinsa Suurbritannian ja Irlannin sekä brittiläisten merentakaisten alusmaitten Kuningas, Intian Keisari, Hänen Majesteettinsa Italian Kuningas, Hänen Majesteettinsa Alankomaiden Kuningatar, Hänen Majesteettinsa Portugalin ja Algarven Kuningas, Hänen Majesteettinsa koko Venäjänmaan Keisari, Hänen Majesteettinsa Ruotsin ja Norjan Kuningas sekä Sveitsin Liittoneuvosto, haluten taata täysi-ikäisille naisille, jotka ovat tulleet petetyiksi tai pakotetuiksi, kuin myös alaikäisille naisille, tehokasta turvaa sitä rikollista ammattia vastaan, jota kutsutaan "valkoiseksi orjakaupaksi", ovat päättäneet tehdä sopimuksen niistä toimenpiteistä, joihin sanotun tarkoitusperän saavuttamiseksi olisi ryhdyttävä, ja ovat valtuutetuikseen määränneet: (luettelo)

jotka esitettyään toisilleen hyvässä ja asianmukaisessa muodossa oleviksi havaitut valtakirjansa ovat sopineet seuraavista määräyksistä:

1 artikla.

Kukin sopimuksen tehneistä hallituksista sitoutuu perustamaan tahi määräämään viranomaisen, jonka tehtävänä on koota kaikki tiedot, jotka koskevat naisten ja alaikäisten tyttöjen pestaamista haureuden harjoittamista varten ulkomailla; tämä viranomainen on oikeutettu olemaan välittömässä kirjeenvaihdossa jokaisessa muussa sopimusvaltiossa perustetun vastaavan viranomaisen kanssa.

2 artikla.

Etsityttääkseen haureuden harjoitukseen tarkoitettujen naisten ja alaikäisten tyttöjen saattajia sitoutuu kukin hallitus järjestämään etenkin rautatieasemille, lähtösatamiin ja matkan varrelle valvonnan. Tässä tarkoituksessa on virkamiehille tahi muille tarkoitukseen sopiville henkilöille annettava ohjeita kaikkien niiden tietojen hankkimiseksi lain määräämissä rajoissa, jotka ovat omiaan ilmisaattamaan sellaisen rikoksellisen toiminnan.

Sellaisten henkilöiden saapumisesta, jotka ilmeisesti näyttävät olevan puheenalaisen liikkeen toimihenkilöitä, avustajia tahi uhreja, on, tarpeen tullen, ilmoitus tehtävä joko määräpaikan viranomaisille tai asianomaisille diplomaattisille tahi konsuliedustajille taikka kenelle muulle asianomaiselle viranomaiselle tahansa.

3 artikla.

Hallitukset sitoutuvat, kun syytä siihen ilmaantuu, lain määräämissä rajoissa hankkimaan selvityksiä haureutta harjoittavilta, muukalaista kansalaisuutta olevilta naisilta ja alaikäisiltä tytöiltä tarkoituksessa saada selville heidän henkilöllisyytensä ja siviilisäätynsä, sekä kuka heidät on taivuttanut jättämään maansa. Hankitut tiedot on toimitettava sanottujen naisten ja alaikäisten tyttöjen kotimaan viranomaisille heidän mahdollista kotiinlähettämistä varten.

Hallitukset sitoutuvat, lain määräämissä rajoissa ja mikäli se voi tapahtua, mahdollista kotiinlähettämistä odotettaessa väliaikaisesti uskomaan rikollisen ammatin uhrit, milloin he ovat varojen puutteessa, julkisten tahi yksityisten hyväntekeväisyyslaitosten taikka tarpeellisia takeita tarjoavien yksityisten huostaan.

Hallitukset sitoutuvat niinikään lain määräämissä rajoissa ja mikäli mahdollista heidän kotimaahansa lähettämään ne puheenalaisista naisista ja alaikäisistä tytöistä, jotka pyytävät tulla kotiutetuiksi taikka joiden kotiuttamista pyytävät ne henkilöt, joiden holhouksen alaisina he ovat. Kotiuttaminen on toimitettava vasta sen jälkeen kuin molemmin puolin on päästy selville kotiutettavan henkilöllisyydestä ja kansalaisuudesta sekä sovittu rajapaikasta ja rajoille saapumispäivästä. Jokaisen sopimusmaan tulee helpottaa läpikuljetusta alueellaan.

Kotiuttamista koskeva kirjeenvaihto on mikäli mahdollista tapahtuva välittömästi.

4 artikla.

Siinä tapauksessa, ettei kotiutettava nainen tai alaikäinen tyttö voi itse suorittaa kuljetuskustannuksia eikä hänellä ole aviomiestä, vanhempia eikä holhoojaa, jotka maksaisivat hänen puolestaan, joutuvat kotiuttamisesta lähimpään rajapaikkaan tai lähtösatamaan aiheutuvat kustannukset sen maan maksettaviksi, jonka alueella hän oleskelee, ja jälelläolevat kustannukset hänen kotimaansa maksettaviksi.

5 artikla.

3 ja 4 artiklan edelläolevat määräykset eivät muuta tämän sopimuksen tehneitten hallitusten välillä ehkä voimassa olevia erikoissopimuksia.

6 artikla.

Sopimuksen tehneet hallitukset sitoutuvat lain määräämissä rajoissa mikäli mahdollista valvomaan niitä toimistoja ja asioimistoja, jotka välittävät paikkoja naisille ja alaikäisille tytöille ulkomailla.

7 artikla.

Valtiot, jotka eivät ole allekirjoittaneet tätä sopimusta, voivat siihen yhtyä. Tässä tarkoituksessa tulee niiden diplomaattista tietä ilmoittaa aikomuksensa Ranskan hallitukselle, joka siitä tiedoittaa kaikille sopimusvaltioille.

8 artikla.

Tämä sopimus tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua ratifioimisasiakirjojen vaihtamispäivästä. Siinä tapauksessa, että joku sopimuspuoli sanoo sen irti, vaikuttaa tämä irtisanominen ainoastaan siihen sopimuspuoleen ja tulee se voimaan vasta kahdentoista kuukauden kuluttua irtisanomisen päivämäärästä lukien.

9 artikla.

Tämä sopimus on ratifioitava ja ratifioimisasiakirjat on vaihdettava Parisissa niin pian kuin mahdollista.

Tämän vakuudeksi ovat valtuutetut allekirjoittaneet tämän sopimuksen ja sen sineteillään varustaneet.

Tehty Parisissa 18 päivänä toukokuuta 1904 yhtenä ainoana kappaleena, joka on talletettava Ranskan tasavallan ulkoasiainministeriön arkistoon ja josta oikeaksi todistettu jäljennös on jätettävä jokaiselle sopimusvallalle.

Allekirjoittamispöytäkirja.

Allekirjoittaneet valtuutetut, jotka tänään ovat kokoontuneet allekirjoittamaan sopimusta, jonka tarkoituksena on olla tehokkaana turvana "valkoista orjakauppaa" vastaan, ovat vaihtaneet allaolevan, sanotun sopimuksen soveltamista sopimusvaltioiden siirtomaihin koskevan selityskirjan.

1 artikla.

Ylläolevan sopimuksen allekirjoittaneet maat ovat oikeutetut milloin tahansa yhtymään siihen siirtomaittensa tahi ulkomaisten alusmaittensa puolesta.

Tässä tarkoituksessa ne voivat joko tehdä yleisen ilmoituksen, joka käsittää kaikki niiden siirtomaat tahi alusmaat, tahi nimenomaan ilmoittaa mitä siirto- tahi alusmaita yhtyminen tarkoittaa, taikka rajoittua sopimuksen ulkopuolelle jätettyjen siirto- tai alusmaitten mainitsemiseen.

2 artikla.

Saksan hallitus ilmoittaa varaavansa itselleen tilaisuuden vastedes päättää siirtomaittensa puolesta.

Tanskan hallitus ilmoittaa varaavansa itselleen oikeuden yhtyä sopimukseen Tanskan siirtomaiden puolesta.

Espanjan hallitus ilmoittaa varaavansa päätöksensä siirtomaihinsa nähden.

Ranskan hallitus ilmoittaa, että sopimusta sovelletaan Ranskan kaikkiin siirtomaihin.

Hänen Brittiläisen Majesteettinsa hallitus ilmoittaa varaavansa itselleen oikeuden liittyä sopimukseen ja sanoa se irti erikseen jokaisen brittiläisen siirtomaan tai alusmaan puolesta.

Italian hallitus ilmoittaa, että sopimusta sovelletaan Erythrea nimiseen siirtomaahan.

Alankomaiden hallitus ilmoittaa, että sopimusta sovelletaan Alankomaitten kaikkiin siirtomaihin.

Portugalin hallitus ilmoittaa varaavansa itselleen tilaisuuden myöhemmin päättää, onko sopimus saatettava voimaan jossakin Portugalin siirtomaista.

Venäjän hallitus ilmoittaa, että sopimusta sovelletaan täydellisesti valtakunnan koko alueella Euroopassa ja Aasiassa.

3 artikla.

Hallitusten, joiden vastedes on tehtävä ilmoitus siirtomaittensa puolesta, tulee tehdä se sopimuksen 7 artiklassa määrätyssä muodossa.

Ryhtyessään allekirjoittamaan sopimusta Saksan suurlähettiläs, Hänen Korkeutensa ruhtinas Radolin pyytää hallituksensa puolesta tehdä seuraavan ilmoituksen:

Saksan hallituksen käsityksen mukaan Saksan valtakunnan ja asianomaisen kotimaan välillä ehkä voimassa olevia, varattomien henkilöiden molemminpuolista avustamista koskevia välipuheita ei ole sovellettava henkilöihin, jotka tämän sopimuksen mukaisesti kotiutetaan Saksan kautta.

Tämän vakuudeksi ovat valtuutetut allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan.

Tehty Parisissa 18 päivänä toukokuuta 1904.

Suomennos

Allamainittujen valtioiden hallitsijat, valtionpäämiehet ja hallitukset, haluten mahdollisimman tehokkaasti ehkäistä sitä ammattia, jota kutsutaan "valkoiseksi orjakaupaksi", ovat päättäneet tehdä tätä tarkoittavan sopimuksen ja, sittenkuin ehdotus sellaiseksi sopimukseksi oli tullut hyväksytyksi ensimäisessä, Parisissa 15 päivästä 25 päivään heinäkuuta 1902 pidetyssä konferenssissa, määränneet valtuutettunsa, jotka ovat kokoontuneet toiseen, Parisissa 18 päivästä huhtikuuta 4 päivään toukokuuta 1910 pidettyyn konferenssiin ja sopineet seuraavista määräyksistä:

1 artikla.

Jokainen, joka tyydyttääkseen toisen intohimoja epäsiveellisessä tarkoituksessa, pestaa, vie pois tahi hänen lähiseurastaan erottaa alaikäisen naisen, olkoonpa hänen suostumuksellaan, on rangaistava, myös silloin kun ne eri toimet, jotka muodostavat rikollisen teon, ovat tapahtuneet eri maissa.

2 artikla.

Jokainen, joka tyydyttääkseen toisen intohimoja vilpillisesti, väkivallalla, uhkauksilla, väärinkäyttämällä valta-asemaansa tahi muilla pakkokeinoilla pestaa, vie pois tahi hänen lähiseurastaan erottaa täysi-ikäisen naisen haureuden harjoittamista varten, on rangaistava, myös silloin, kun ne eri teot, jotka muodostavat rikollisen teon, ovat tapahtuneet eri maissa.

3 artikla.

Ne sopimuspuolet, joiden lainsäädäntö tätä nykyä on riittämätön edellisessä artiklassa mainittujen rikoksien ehkäisemiseksi, sitoutuvat ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin taikka kukin lainsäädäntöelimelleen ehdottamaan tarpeellisia toimenpiteitä, jotta nämä rikokset joutuisivat rangaistaviksi niiden tärkeyden mukaisesti.

4 artikla.

Sopimuspuolten tulee Ranskan tasavallan hallituksen välityksellä toistensa tietoon saattaa valtioissaan annetut tahi vastedes annettavat, tämän sopimuksen alaan kohdistuvat lait.

5 artikla.

Siitä päivästä lukien, jolloin tämä sopimus tulee voimaan, ovat 1 ja 2 artiklassa mainitut rikokset katsottavat niihin rikoslajeihin kuuluviksi, jotka sopimuspuolten välillä jo tehtyjen sopimusten mukaan aiheuttavat rikoksentekijän luovuttamisen.

Siinä tapauksessa, että edelläoleva määräys ei voisi tulla voimaan ilman voimassaolevan lainsäädännön muuttamista, sitoutuvat sopimuspuolet tässä tarkoituksessa ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin taikka kukin lainsäädäntöelimelleen ehdottamaan tarpeellisia toimenpiteitä.

6 artikla.

Tässä sopimuksessa tarkoitettuihin rikoksiin kohdistuvat virka-avun pyynnöt on toimitettava:

1) joko oikeusviranomaisten välillä välittömästi tapahtuvan kirjeenvaihdon kautta;

2) tahi sen maan, jonka puolelta pyyntö tehdään, diplomaattisen tahi konsuliedustajan välityksellä siinä maassa, jossa pyyntö esitetään. Tämän edustajan on lähetettävä virka-avun pyyntö välittömästi asiainomaiselle oikeusviranomaiselle ja saatava välittömästi tältä viranomaiselta ne asiakirjat, joissa todetaan virka-avun pyynnön tulleen täytäntöönpannuksi;

(näissä molemmissa tapauksissa on jäljennös virka-avun pyynnöstä aina samalla lähetettävä sen valtion korkeimmalle viranomaiselle, jossa pyyntö esitetään);

3) tahi diplomaattista tietä.

Jokaisen sopimuspuolen tulee kullekin muulle sopimuspuolelle osotetussa tiedonannossa ilmoittaa, minkä tahi mitkä ylläsanotuista toimittamismuodoista se hyväksyy tämän valtion virka-avun pyyntöihin nähden.

Kaikki vaikeudet, jotka voivat syntyä tämän artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti toimitettujen virka-avun pyyntöjen lähettämisen yhteydessä, on selvitettävä diplomaattista tietä.

Ellei toisin ole sovittu, on virka-avun pyyntö laadittava joko sen viranomaisen kielellä, jolta virka-apu pyydetään, taikka molempain asianomaisten valtioiden kesken sovitulla kielellä, taikka on siihen liitettävä sen valtion diplomaattisen tahi konsuliedustajan, jonka puolelta esitys tehdään, taikka sen maan valtion valantehneen kielenkääntäjän, jossa pyyntö esitetään, oikeaksi todistama käännös jommallekummalle näistä kahdesta kielestä.

Virka-avun pyynnön täytäntöönpanemisesta ei voi aiheutua minkäänlaisia maksuja tai kuluja.

7 artikla.

Sopimuspuolet sitoutuvat tiedoittamaan toisilleen tämän sopimuksen tarkoittamia rikoksia koskevat oikeudenpäätökset, jos ne teot, jotka muodostavat rikoksen, ovat tapahtuneet eri maissa.

Nämä tiedot tulee Parisissa 18 päivänä toukokuuta 1904 tehdyn sopimuksen 1 artiklan mukaisesti määrätyn viranomaisen lähettää välittömästi muiden sopimuspuolten vastaaville viranomaisille.

8 artikla.

Ne valtiot, jotka eivät ole allekirjoittaneet tätä sopimusta, ovat oikeutetut yhtymään siihen. Tätä varten tulee niiden ilmoittaa aikomuksensa Ranskan tasavallan hallituksen arkistoon talletettavassa asiakirjassa. Tämä hallitus lähettää diplomaattista tietä oikeaksi todistetun jäljennöksen siitä jokaiselle sopimusvaltiolle ja ilmoittaa samalla niille tallettamispäivän. Sanotussa ilmoitusasiakirjassa on myös annettava tietoja yhtyvässä valtiossa annetuista, tämän sopimuksen alaan kohdistuvista laeista.

Kuuden kuukauden kuluttua ilmoitusasiakirjan tallettamisesta tulee sopimus voimaan yhtyvän valtion koko alueella, joka valtio siten tulee sopimusvaltioksi.

Yhtyminen sopimukseen tuottaa ilman erityistä ilmoitustakin ehdottoman, yhtaikaisen ja täydellisen yhtymisen 18 päivänä toukokuuta 1904 tehtyyn sopimukseen, joka samana päivänä kuin tämä sopimus tulee voimaan yhtyvän valtion koko alueella.

Edelläolevalla määräyksellä ei kumminkaan kumota yllämainitun, 18 päivänä toukokuuta 1904 tehdyn sopimuksen 7 artiklaa, jota on edelleen sovellettava siinä tapauksessa, että joku valtio pitäisi parempana yhtyä ainoastaan siihen sopimukseen.

9 artikla.

Tämä sopimus, täydennettynä päätöspöytäkirjalla, joka muodostaa oleellisen osan siitä, on ratifioitava, ja ratifioimisasiakirjat on talletettava Parisiin niin pian kuin kuusi sopimusvaltiota on valmiina tallettamaan ne.

Jokaisesta ratifioimisasiakirjan tallettamisesta on laadittava pöytäkirja, josta oikeaksi todistettu jäljennös on diplomaattista tietä toimitettava jokaiselle sopimusvaltiolle.

Tämä sopimus tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua ratifioimisasiakirjain tallettamisesta.

10 artikla.

Siinä tapauksessa, että jokin sopimusvaltioista sanoisi irti tämän sopimuksen, vaikuttaa tämä irtisanominen ainoastaan siihen valtioon.

Irtisanominen on ilmoitettava Ranskan tasavallan hallituksen arkistoon talletettavassa asiakirjassa. Tämä hallitus lähettää diplomaattista tietä oikeaksi todistetun jäljennöksen siitä jokaiselle sopimusvaltiolle ja ilmoittaa samalla tallettamispäivän.

Kahdentoista kuukauden kuluttua sanotusta päivästä lakkaa sopimus olemasta voimassa sen valtion koko alueella, joka on sen irtisanonut.

Sopimuksen irtisanomisesta ei ilman muuta seuraa 18 päivänä toukokuuta 1904 tehdyn sopimuksen yhtaikainen irtisanominen, jollei sitä nimenomaan sanota ilmoituksessa; ellei niin ole asian laita, tulee sopimusvaltion viimeksi mainitun sopimuksen irtisanomiseen nähden menetellä sanotun sopimuksen 8 artiklan mukaisesti.

11 artikla.

Jos sopimusvaltio tahtoo, että tämä sopimus tulee voimaan yhdessä tahi useammassa sen siirtomaassa, alusmaassa taikka konsulilainkäyttö-alueella, tulee sen ilmoittaa siitä Ranskan tasavallan hallituksen arkistoon talletettavassa asiakirjassa. Tämä hallitus lähettää diplomaattista tietä oikeaksi todistetun jäljennöksen siitä jokaiselle sopimusvaltiolle ja ilmoittaa samalla tallettamispäivän.

Sanotussa ilmoitusasiakirjassa on annettava tietoja näissä siirtomaissa, alusmaissa tai konsulilainkäyttö-alueilla annetuista, tämän sopimuksen alaan kohdistuvista laeista. Laeista, jotka ehkä vastedes niissä annetaan, on lähetettävä 4 artiklan mukainen ilmoitus.

Kuuden kuukauden kuluttua ilmoitusasiakirjan tallettamispäivästä tulee sopimus voimaan ilmoituskirjassa mainituissa siirtomaissa, alusmaissa taikka konsulilainkäyttö-alueilla.

Asianomaisen valtion tulee jokaiselle muulle sopimusvaltiolle osoitetussa tiedonannossa ilmoittaa, minkä tahi mitkä toimittamismuodot se hyväksyy tämän artiklan ensimäisen kohdan mukaisesti ilmoitetuissa siirtomaissa, alusmaissa taikka konsulilainkäyttö-alueilla annettaviin virka-avun pyyntöihin nähden.

Tämän sopimuksen irtisanominen jonkun sopimusvaltion puolelta yhteen tai useampaan sen siirtomaahan, alusmaahan tahi konsulilainkäyttö-alueeseen nähden tapahtuu tämän artiklan ensimäisessä kohdassa mainittujen muotojen ja määräysten mukaisesti. Irtisanominen tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin irtisanomisasiakirja talletettiin Ranskan tasavallan hallituksen arkistoon.

Kun sopimusvaltio yhtyy tähän sopimukseen yhden tahi useamman sen siirtomaan, alusmaan tai konsulilainkäyttö-alueen puolesta, tuottaa tämä yhtyminen ilman erityistä ilmoitusta ehdottoman, yhtaikaisen ja täydellisen yhtymisen 18 päivänä toukokuuta 1904 tehtyyn sopimukseen. Sanottu sopimus tulee voimaan samana päivänä kuin tämä sopimus. Jos joku sopimusvaltio sanoo irti tämän sopimuksen yhden tahi useamman sen siirtomaan, alusmaan tai konsulilainkäyttö-alueen puolesta, ei irtisanomisesta kuitenkaan ehdottomasti seuraa 18 päivänä toukokuuta 1904 tehdyn sopimuksen yhtaikainen irtisanominen, ellei siitä nimenomaan mainita ilmoitusasiakirjassa. Sitä paitsi ovat edelleen voimassa ne selitykset, jotka 18 päivänä toukokuuta 1904 tehdyn sopimuksen allekirjoittaneet valtiot mahdollisesti ovat tehneet niiden siirtomaiden yhtymisestä sanottuun sopimukseen.

Kuitenkin on siitä päivästä lukien, jolloin tämä sopimus tulee voimaan, yhtyminen sanottuun sopimukseen tai sen irtisanominen sopimusvaltioiden siirtomaiden, alusmaiden tai konsulilainkäyttö-alueitten puolesta tapahtuva tämän artiklan määräysten mukaisesti.

12 artikla.

Tämä sopimus, joka päivätään 4 päivälle toukokuuta 1910, on avoinna valkoisen orjakaupan ehkäisemistä koskevassa toisessa konferenssissa edustettujen valtioiden allekirjoitettavaksi Parisissa seuraavan heinäkuun 31 päivään asti.

Tehty Parisissa neljäntenä päivänä toukokuuta vuonna tuhat yhdeksänsataa kymmenen yhtenä ainoana kappaleena, josta oikeaksi todistettu jäljennös on jätettävä jokaiselle valtiolle, joka sen on allekirjoittanut.

Päätöspöytäkirja.

Ryhtyessään allekirjoittamaan tänä päivänä tehtyä sopimusta ovat allekirjoittaneet valtuutetut katsoneet tarpeelliseksi ilmoittaa, missä hengessä tämän sopimuksen 1, 2 ja 3 artikla tulkittava ja jonka mukaisesti on toivottavaa, että sopimusvaltiot käyttäessään lainsäädäntövaltaansa pitävät huolta sovittujen määräysten toteuttamisesta tahi niiden täydentämisestä.

A) 1 ja 2 artiklan määräykset on katsottava minimimääräyksiksi siinä merkityksessä, että on itsestään selvää, että sopimuksen tehneet hallitukset ovat aivan vapaat rankaisemaan muita samankaltaisia rikoksia, esimerkiksi täysi-ikäisten pestaamista myös silloin kun ei ole käytetty vilppiä tai väkivaltaa.

B) Mikäli koskee 1 ja 2 artiklassa mainittujen rikoksien ehkäisemistä, on sovittu että sanoilla "alaikäinen nainen" ja "täysi-ikäinen nainen" tarkoitetaan naisia alle tahi yli kahdenkymmenen vuoden. Lailla voidaan kuitenkin säätää korkeampikin ikä turvattavaksi ehdolla, että ikä on sama jokaista kansalaisuutta oleviin naisiin nähden.

C) Mainittujen rikosten ehkäisemiseksi tulee lain joka tapauksessa määrätä vapausrangaistus, ollen asiainomaisilla valta sitä paitsi määrätä muita päärangaistuksia tahi seuraamuksia; sen tulee myös, uhrin iästä huolimatta, ottaa huomioon ne raskauttavat asianhaarat, jotka jossakin tapauksessa voivat olla olemassa, kuten 2 artiklassa mainitut asianhaarat tahi se seikka, että uhria todellakin on käytetty epäsiveellisessä tarkoituksessa.

D) Sitä tapausta, että naista vastoin tahtoaan pidätetään huoneistossa, jossa haureutta harjoitetaan, ei ole voitu, sen vakavasta laadusta huolimatta, sisällyttää tähän sopimukseen, koska se kuuluu yksinomaan sisäiseen lainsäädäntöön.

Tämä päätöspöytäkirja on katsottava tänä päivänä tehdyn sopimuksen oleelliseksi osaksi, ja on sillä oleva sama voima, pätevyys ja pysyväisyys kuin itse sopimuksella.

Tehty ja allekirjoitettu yhtenä ainoana kappaleena Parisissa 4 päivänä toukokuuta 1910.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.