40/1924

Suomen sekä Suurbritannian Yhdistyneen Kuningaskunnan ja Irlannin välinen, rikoksentekijäin molemminpuolista luovuttamista koskeva sopimus.

Suomen Tasavallan Presidentti ja Hänen Majesteettinsa Suurbritannian Yhdistyneen Kuningaskunnan ja Irlannin sekä merentakaisten brittiläisten alueiden Kuningas, Intian Keisari, ovat, päätettyään yhteisestä suostumuksesta tehdä sopimuksen rikoksentekijäin luovuttamisesta, sitä varten täysivaltaisiksi edustajikseen määränneet:

Suomen Tasavallan Presidentti:

Suomen Tasavallan Lontoossa olevan erikoislähettilään ja täysivaltaisen ministerin herra Ossian Donner'in,

ja Hänen Majesteettinsa Suurbritannian Yhdistyneen Kuningaskunnan ja Irlannin sekä merentakaisten brittiläisten alueiden Kuningas, Intian Keisari,

Hänen Majesteettinsa pääministerin ja ulkoasiain päävaltiosihteerin, The Right Honourable James Ramsay Mac Donald'in M. P.;

jotka, esitettyään toisilleen päteviksi ja asianmukaisiksi havaitut valtuutensa, ovat sopineet seuraavista artikloista:

1 artikla.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat erinäisissä, tässä sopimuksessa luetelluissa tapauksissa ja siinä mainituilla ehdoilla luovuttamaan toisilleen henkilöt, jotka, ollen syytettyjä jostakin 2 artiklassa luetellusta, toisen sopimuspuolen tuomiovallan alueella tehdystä rikoksesta tahi siihen syyllisiksi havaittuja, tavataan toisen sopimuspuolen alueella.

2 artikla.

Luovuttamiseen on molemmin puolin myönnyttävä, kun rikos on joku seuraavista:

1. Murha (salamurha, isänmurha, lapsenmurha ja myrkytys siihen luettuina) tahi murhayritys.

2. Tappo.

3. Sikiön lähdettäminen sisällisin tahi ulkonaisin keinoin.

4. Väkisinmakaaminen.

5. Viittätoista vuotta nuoremman tytön luvaton makaaminen tahi yritys siihen.

6. Ihmisryöstö ja laiton vangitseminen.

7. Lapsen ryöstö, lapsen heitteillepaneminen tahi lapsen laiton haltuunsa ottaminen siihen luettuina.

8. Naisryöstö.

9. Paritus.

10. Kaksinnaiminen.

11. Tahallinen törkeä pahoinpitely.

12. Pahoinpitely, joka aiheuttaa vaikean ruumiinvamman.

13. Kiristäminen.

14. Väärä vala tahi vietteleminen väärän valaan.

15. Murhapoltto.

16. Murtovarkaus tahi murto, ryöstö, varkaus tahi kavallus.

17. Vilpillinen menettely tahi kavallus, johon on syypää toimitsijamies, pankkiiri, asiamies, välittäjä, uskottumies, yhtiön johtaja, jäsen tahi virkamies, mikäli sellaiset rikokset ovat korkeiden sopimuspuolten lakien mukaan luovutuksen alaisia rikoksia.

18. Petos, varastetun tavaran kätkeminen ja puuttuminen rikoksen kautta saatuun omaisuuteen, mikäli sellaiset rikokset ovat korkeiden sopimuspuolten lakien mukaan luovutuksen alaisia rikoksia.

19. Rahan väärennys tahi muuntaminen tahi väärennetyn tahi muunnetun rahan liikkeeseen paneminen.

20. Väärennys tahi väärennetyn asiakirjan oikeana esittäminen.

21. Semmoiset konkurssirikokset, jotka korkeiden sopimuspuolten lakien mukaan ovat luovutuksen alaisia rikoksia.

22. Kaikki tahalliset teot, jotka ovat tehdyt tarkoituksella saattaa rautateillä matkustavien tahi olevien henkilöiden turvallisuus vaaraan.

23. Tahallinen omaisuuden vahingoittaminen, milloin tämä käsittää yleisvaarallisen rikoksen.

24. Merirosvous ja muut merellä ihmisiä tahi omaisuutta vastaan tehdyt rikokset, jotka korkeiden sopimuspuolten lakien mukaan ovat luovutuksen alaisia rikoksia.

25. Orjakauppa, mikäli se molempain valtioiden lakien mukaan käsittää rikoksen.

Luovutus on myöskin myönnettävä osallisuudesta mihin edellä mainittuun rikokseen tahansa, jos sellainen osallisuus on molempain sopimuspuolten lakien mukaan rangaistava.

Myöskin voidaan luovutus myöntää sen valtion harkinnan mukaan, jolta sitä pyydetään, mistä muusta rikoksesta tahansa, josta luovutus molempain sopimuspuolten silloin voimassa olevien lakien mukaan voi tapahtua.

3 artikla.

Korkeat sopimuspuolet eivät missään tapauksessa eivätkä millään ehdoilla ole velvollisia luovuttamaan omia kansalaisiaan, olivatpa he syntyperäisiä tahi kansalaistutettuja.

4 artikla.

Luovutusta ei tapahdu, jos luovutettavaksi pyydetty henkilö on siinä valtiossa, jolta luovuttamista pyydetään, jo ollut syytettynä ja vapautettu tai rangaistu tahi jos syyte siitä rikoksesta, jonka nojalla hänen luovuttamistaan pyydetään, vielä on vireillä.

Jos luovutettavaksi pyydetty henkilö on siinä valtiossa, jolle luovutuspyyntö on esitetty, tutkittavana tahi kärsimässä rangaistusta jostakin muusta rikoksesta on hänen luovuttamisensa lykättävä siksi, kunnes oikeudenkäynti on päättynyt ja, jos hän on rangaistukseen tuomittu, tämän täydelleen kärsinyt.

5 artikla.

Luovutusta ei tapahdu, jos rikoksen teosta tahi syytteen vireillepanemisesta taikka tuomion julistamisesta on kulunut niin pitkä aika että se sen valtion lakien mukaan, joka luovuttamista pyytää tahi jolta luovuttamista pyydetään, on tuottanut vapautuksen syytteestä tahi rangaistuksesta.

6 artikla.

Karannutta rikoksentekijää ei luovuteta, jos rikos, jonka nojalla luovuttamista vaaditaan, on poliittista laatua tahi jos hän toteensaattaa, että vaatimus hänen luovuttamisestaan tosiasiallisesti on tehty tarkoituksessa tutkia tahi rangaista häntä poliittista laatua olevasta rikoksesta.

7 artikla.

Luovutettua henkIlöä ei missään tapauksessa saa siinä valtiossa, jolle luovuttaminen on tehty, pitää vangittuna tahi asettaa syytteeseen mistään muusta rikoksesta tahi mistään muista syistä kuin niistä, joiden vuoksi luovuttaminen on tapahtunut, siksi kunnes hänet on palautettu tahi hänen on ollut mahdollista palata siihen valtioon, joka on hänet luovuttanut.

Tätä määräystä ei sovelleta luovuttamisen jälkeen tehtyihin rikoksiin.

8 artikla.

Luovutuspyyntö on tehtävä korkeiden sopimuspuolten diplomaattisten asiamiesten välityksellä.

Syytetyn henkilön luovuttamista koskevaa pyyntöä tulee seurata luovuttamista pyytävän valtion pätevän viranomaisen antama vangitsemismääräys sekä sellaiset todisteet, jotka sen paikkakunnan lakien mukaan, jossa syytetty tavataan, oikeuttaisivat hänen vangitsemisensa, jos rikos olisi siellä tehty.

Jos pyyntö kohdistuu henkilöön, joka jo on tuomittu, tulee sitä seurata luovuttamista pyytävän valtion pätevän tuomioistuimen tuomittua henkilöä vastaan langettama rankaisutuomio; kuitenkaan ei tuomiota, joka on langetettu poissaolevaa henkilöä vastaan, ole pidettävä syylliseksi julistamisena, vaan käsiteltäköön siten tuomittua syytettynä henkilönä.

9 artikla.

Jos luovutuspyyntö on edellä olevain määräysten mukainen, tulee sen valtion asianomaisten viranomaisten, jolle pyyntö on tehty, ryhtyä karanneen henkilön vangitsemiseen.

10 artikla.

Karannut rikoksentekijä voidaan pidättää kummankin valtion poliisituomarin, rauhantuomarin tahi muun pätevän viranomaisen antaman vangitsemismääräyksen nojalla, sellaisen ilmiannon tahi syytöksen ja sellaisten todisteiden nojalla tahi sellaisen menettelyn jälkeen, joka vangitsemismääräyksen antavan viranomaisen mielestä oikeuttaisi vangitsemismääräyksen antamisen siinä tapauksessa, että rikos olisi tehty tahi henkilö tuomittu sillä jommankumman sopimuspuolen alueella, jossa poliisituomari, rauhantuomari tahi muu pätevä viranomainen käyttää tuomiovaltaa. Hänet on tämän artiklan mukaisesti laskettava vapaaksi, ellei hänen luovuttamistaan vaativan valtion diplomaattinen asiamies ole tehnyt tämän sopimuksen määräysten mukaista luovutuspyyntöä kolmenkymmenen päivän kuluessa. Samaa säännöstä on noudatettava myöskin sellaisiin henkilöihin nähden, jotka ovat syytteenalaisia tahi tuomitut toisen valtion satamaan saapuvalla, toisen valtion aluksella avoimella merellä tehdyistä, tässä sopimuksessa luetelluista rikoksista.

11 artikla.

Luovutus on tapahtuva ainoastaan, jos todisteet sen valtion lakien mukaan, jolta luovuttamista pyydetään, havaitaan riittäviksi joko oikeuttamaan syytteen nostamisen tuomioistuimessa syytettyä vastaan, jos rikos olisi tehty saman valtion alueella, tahi todistamaan syytetyn olevan se henkilö, joka luovutuspyynnön tehneen valtion oikeudessa on tuomittu, ja rikoksen, josta hän on tuomittu, olevan sellainen, että sen johdosta valtio, jolta luovuttamista on pyydetty, olisi siihen aikaan kuin tuomitseminen tapahtui, voinut luovuttamiseen myöntyä; ei ketään rikoksentekijää ole luovutettava ennenkuin viisitoista päivää on kulunut hänen passittamisestaan vankilaan odottamaan määräystä hänen luovuttamisestaan.

12 artikla.

Tutkimuksissa, joita sen valtion viranomaisten, jolta luovutusta on pyydetty, on edellä olevain määräysten mukaisesti toimitettava, tulee heidän hyväksyä laillisesti päteviksi todisteiksi toisessa valtiossa otetut todistajain valalliset todistukset tai vakuutukset tahi niiden jäljennökset ja samoin siellä annetut vangitsemismääräykset ja tuomiot tahi niiden jäljennökset sekä viralliset todistukset ja oikeudenkäyntiasiakirjat, joista käy selville, että tuomio on langetettu, ehdolla, että niiden oikeaperäisyys on seuraavalla tavalla todistettu:

1. Vangitsemismääräyksen tahi sen jäljennöksen tulee asianhaarain mukaan olla joko toisen valtion tuomarin, poliisituomarin tai viranomaisen allekirjoittama tahi toisen valtion tuomarin, poliisituomarin tahi viranomaisen omakätisesti oikeaksi todistama jäljennös siitä.

2. Valallisten todistusten tahi vakuutusten tahi niiden jäljennösten tulee olla asianhaarain mukaan joko toisen valtion tuomarin, poliisituomarin tai viranomaisen omakätisesti oikeaksi todistamia alkuperäisiä valallisia todistuksia tai vakuutuksia tahi yhtäpitäviä jäljennöksiä niistä.

3. Virallisen todistuksen tahi oikeudenkäyntiasiakirjan, josta käy selville, että tuomio on langetettu, tulee olla toisen valtion tuomarin, poliisituomarin tahi viranomaisen todistama.

Sellaisen vangitsemismääräyksen, valallisen todistuksen, kirjallisen vakuutuksen, jäljennöksen, virallisen todistuksen tahi oikeudenkäyntiasiakirjan tulee joka tapauksessa olla oikeaperäisyydeltään joko todistajain valalla vahvistama tahi toisen valtion oikeusministerin tai muun ministerin virkasinetillä taikka muulla sen maan lakien kulloinkin sallimalla tavalla vahvistettu, jolle luovutuspyyntö on tehty.

13 artikla.

Jos henkilöä, jonka luovuttamisesta toinen korkeista sopimuspuolista on tehnyt tämän sopimuksen mukaisen pyynnön, myöskin joku tai jotkut muutkin valtiot pyytävät luovutettavaksi niiden alueilla tehdyistä rikoksista, luovutetaan hänet sille valtiolle, jonka pyyntö on aikaisemmin tehty, ellei siitä pyynnöstä ole luovuttu.

14 artikla.

Jos riittäviä todisteita luovuttamisen perusteeksi ei esitetä kahden kuukauden kuluessa siitä päivästä lukien, jolloin karannut henkilö on pidätetty, tahi sen pitennetyn ajan kuluessa, minkä valtio, jolta luovuttamista on pyydetty, tahi sen asianomainen tuomioistuin määrää, on karannut henkilö päästettävä vapaaksi.

15 artikla.

Kaikki esineet, jotka luovutettavaa henkilöä pidätettäessä, olivat hänen hallussaan ja ovat otetut talteen sekä kaikki esineet, joita voidaan käyttää todistuksina rikoksesta, ovat, luovutuksen tapahtuessa, annettavat mukaan, mikäli luovutukseen suostuneen valtion laki sen sallii.

16 artikla.

Kummankin korkean sopimuspuolen on suoritettava niiden henkilöiden alueillaan tapahtuvasta vangitsemisesta, pidättämisestä ja rajalleen kuljettamisesta aiheutuneet kustannukset, joiden luovuttamiseen se on tämän sopimuksen mukaisesti suostunut.

17 artikla.

Tämän sopimuksen määräykset ovat sovellettavat, sikäli kuin lait sallivat, kaikkiin Hänen Brittiläisen Majesteettinsa dominioihin, paitsi seuraaviin itsehallinnollisiin dominioihin - nimittäin Canadan dominioon, Australiaan (johon tällöin luetaan myöskin Papua ja Norfolkin saari), Uuden Seelannin dominioon, Etelä-Afrikan Unioniin, Irlannin vapaavaltioon ja New-Foundlandiin sekä Intiaan, kuitenkin aina huomioon ottaen, että sanottuja määräyksiä on sovellettava siihen edellä mainituista dominioista tahi Intiaan, jonka suhteen Hänen Brittiläisen Majesteettinsa edustaja Helsingissä sellaisen dominion tahi Intian hallituksen puolesta on tehnyt sitä tarkoittavan ilmoituksen ja huomioon ottaen myöskin, että kumpikin sopimuspuoli on oikeutettu erikseen lakkauttamaan tämän sopimuksen sovelluttamisen mihin edellämainittuun dominioon tahansa tahi Intiaan ilmoitettuaan siitä enintään vuoden ja vähintään kuusi kuukautta sitä ennen.

18 artikla.

Pyyntö karanneen rikoksentekijän luovuttamisesta, joka on paennut johonkin sellaiseen Hänen Brittiläisen Majesteettinsa itsehallinnolliseen dominioon, siirtomaahan tai alusmaahan, johon tätä sopimusta sovelletaan, on sellaisessa itsehallinnollisessa dominiossa, siirtomaassa tai alusmaassa toimivan Suomen ylimmän konsuliviranomaisen tehtävä sikäläiselle kenraalikuvernöörille, kuvernöörille tahi ylimmälle viranomaiselle.

Sellaisen pyynnön on sanottu kenraalikuvernööri, kuvernööri, tahi ylin viranomainen oikeutettu ratkaisemaan, noudattamalla aina tämän sopimuksen määräyksiä sikäli ja niin laajalti kuin sellaisen itsehallinnollisen dominion, siirtomaan tahi alusmaan laki sen sallii, ollen hänen vallassaan joko suostua luovutukseen tahi alistaa asia Hänen Brittiläisen Majesteettinsa hallituksen päätettäväksi.

Hänen Brittiläisen Majesteettinsa itsehallinnollisista dominioista, siirtomaista tai alusmaista saapuneihin karanneiden rikoksentekijäin luovuttamista koskeviin pyyntöihin on niin paljon kuin mahdollista sovellettava tämän sopimuksen edelläolevain artiklain määräyksiä.

19 artikla.

Kahden lähinnä edellisen artiklan määräyksiä sovelletaan seuraaviin brittiläisiin suojelusmaihin samalla tavalla kuin jos ne olisivat Hänen Brittiläisen Majesteettinsa alusmaita, nimittäin Bechuanamaan suojelusmaahan, Gambian suojelusmaahan, Kenyan suojelusmaahan, Nigerian suojelusmaahan, Pohjois-Rhodesiaan, Kultarannikon pohjoisiin alueisiin, Nyasamaahan, Sierra Leonen suojelusmaahan, Solomonin saarten suojelusmaahan, Somalimaan suojelusmaahan, Swazimaahan, Ugandan suojelusmaahan ja Zanzibariin.

Jos tämän sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen näyttäisi suotavalta ulottaa sen määräykset muihinkin brittiläisiin alusmaihin kuin edellä mainittuihin tai brittiläisiin suojelusvaltioihin tahi alueeseen, jonka suhteen Hänen Brittiläinen Majesteettinsa on suostunut vastaanottamaan mandaatin kansainliiton puolesta, ovat kahden lähinnä edellisen artiklan määräykset ulotettavat koskemaan myöskin sanottuja suojelusmaita tahi valtioita taikka mandaattialueita siitä päivästä lukien, joka määrätään sellaista ulottamista tarkoittavassa noottienvaihdossa.

Ne tämän sopimuksen määräykset, jotka koskevat brittiläisiä alamaisia, ulotetaan myös koskemaan kaikkien niiden brittiläisten suojelusmaiden tahi suojeluksen alaisten valtioiden taikka mandaattialueiden syntyperäisiä asukkaita, joihin kahden lähinnä edellisen artiklan määräyksiä nyt tai vastedes sovelletaan.

20 artikla.

Tämä sopimus tulee voimaan kymmenen päivän kuluttua siitä kuin se on julkaistu kokeiden sopimuspuolten lakien säätämässä järjestyksessä. Kumpikin korkea sopimuspuoli voi sen lakkauttaa enintään vuotta ja vähintään kuutta kuukautta sitä ennen tapahtuneen irtisanomisen jälkeen.

Se on ratifioitava ja ratifioimisasiakirjat ovat vaihdettavat Lontoossa niin pian kuin mahdollista.

Tämän vakuudeksi asianomaiset täysivaltaiset edustajat ovat sopimuksen allekirjoittaneet ja sineteillään varustaneet.

Tehty Lontoossa, toukokuun 30 päivänä 1924.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.