11/1924

Haagin toisessa rauhankonferenssissa tehtyjä ja siellä 18 päivänä lokakuuta 1907 allekirjoitettuja kansainvälisiä sopimuksia.

I. Yleissopimus kansainvälisten riitaisuuksien sovinnollisesta ratkaisemisesta.

Suomen liittyminen on voimassa 9 päivästä kesäkuuta 1922.

Osapuolet, haluten tarmokkaasti myötävaikuttaa yleisen rauhan säilyttämiseen;

vakaasti aikoen kaikin voimin edistää kansainvälisten riitaisuuksien rauhallista ratkaisemista;

tunnustaen sen solidaarisuuden, joka yhdistää sivistyneiden kansojen yhteisön jäsenet;

haluten laajentaa oikeuden valtapiiriä ja lujittaa kansainvälistä oikeudentuntoa;

vakuutettuina siitä, että pysyväisen, kaikkien käytettävänä olevan välitystuomioistuimen perustaminen riippumattomien valtojen keskuuteen voi tehokkaasti edistää tätä päämäärää;

ottaen huomioon ne edut, jotka yleisen ja säännöllisen välitystuomiomenettelyn aikaansaaminen tuottaa;

ollen yhtä mieltä kansainvälisen rauhankonferenssin ylevämielisen alkuunpanijan kanssa siitä, että on tärkeätä kansainvälisellä sopimuksella vakaannuttaa ne oikeuden ja kohtuuden periaatteet, joiden pohjalle valtioiden turvallisuus ja kansojen menestys rakentuu;

vilpittömästi toivoen, tämän päämäärän saavuttamiseksi, voivansa paremmin turvata tutkintakomissionien ja välitystuomioistuinten käytännöllistä toimintaa ja helpottaa turvautumista välitystuomioon riita-asioissa, joissa summittainen oikeudenkäyntimenettely on mahdollinen;

ovat katsoneet välttämättömäksi eräiltä kohdin tarkistaa ja täydentää ensimäisen rauhankonferenssin työtä kansainvälisten riitaisuuksien ratkaisemiseksi rauhallisin keinoin.

Korkeat sopimusvallat ovat päättäneet tässä tarkoituksessa tehdä uuden yleissopimuksen ja ovat nimittäneet täysivaltaisiksi edustajikseen.

jotka, esitettyään hyvään ja asianmukaiseen muotoon laadituiksi havaitut valtakirjansa, ovat sopineet seuraavasta:

I OSASTO.

Yleisen rauhan säilyttämisestä.

1 artikla.

Estääkseen mikäli mahdollista väkivaltaan turvautumista valtojen keskeisissä suhteissa, päättävät sopimusvallat tehdä kaiken voitavansa turvataksensa kansainvälisten riitaisuuksien rauhallista ratkaisemista.

II OSASTO.

Hyvistä palveluksista (bona officia) ja sovinnonvälityksestä.

2 artikla.

Sopimusvallat sopivat siitä, että vakavan erimielisyyden tai riitaisuuden sattuessa käyttävät, mikäli asianhaarat sallivat, jonkun tai joidenkuiden ystävyyssuhteissa olevien valtojen hyviä palveluksia tai sovinnonvälitystä, ennenkuin tarttuvat aseisiin.

3 artikla.

Tämän keinon ohella sopimusvallat pitävät hyödyllisenä ja suotavana, että joku tai jotkut riidan ulkopuolella olevat vallat, mikäli asianhaarat antavat aihetta, omasta alotteestaan tarjoavat riidassa oleville valtioille hyviä palveluksiaan tai välitystään.

Riidan ulkopuolella olevilla valloilla on oikeus tarjota hyviä palveluksia tai välitystä sotatointen aikanakin.

Tämän oikeuden käyttämistä riitapuolet eivät saa milloinkaan pitää epäystävällisena tekona.

4 artikla.

Välittäjän asia on tasoittaa ja sovittaa vastakkaisia vaatimuksia sekä lieventää riitapuolten kesken mahdollisesti syntynyttä nurjamielisyyttä.

5 artikla.

Välittäjän tehtävä lakkaa siitä hetkestä, jolloin joko jommankumman riitapuolen tai välittäjän itsensä puolelta on todettu, että hänen ehdottamiaan sovintokeinoja ei ole hyväksytty.

6 artikla.

Hyvillä palveluksilla ja sovinnonvälityksellä, olivatpa ne saaneet alkunsa riitapuolten pyynnöstä taikka riidan ulkopuolella olevien valtojen alotteesta, on aina vain neuvonannon luonne eikä niillä ole milloinkaan velvoittavaa voimaa.

7 artikla.

Ellei toisin sovita, ei riitapuolten suostumus välitykseen vaikuta keskeyttävästi, hidastuttavasti eikä estävästi mobilisoimiseen tai muihin alustaviin sotavalmistuksiin.

Ellei toisin sovita, ei vihollisuuksien aikana vireille pantu välitys keskeytä sotatoimia.

8 artikla.

Sopimusvallat suostuvat yksimielisesti suosittelemaan seuraavanmuotoista erikoisvälitystä, käytettäväksi milloin asianhaarat sallivat.

Valtiot, joitten välillä on syntynyt vakava, rauhaa uhkaava erimielisyys, valitsevat kumpikin yhden vallan, jolle uskovat tehtäväksi asettua suoranaiseen yhteyteen toisen riitapuolen valitseman vallan kanssa, jotta rauhallisten välien rikkoutuminen estettäisiin.

Välittäjille annettu tehtävä kestää, ellei toisin sovita, enintään 30 päivää. Tämän ajan kuluessa riitapuolet pysyttäytyvät suoranaisesti käsittelemästä riita-asiaa, joka katsotaan yksinomaan välittäjävalloille uskotuksi. Näiden tulee tehdä kaikki voitavansa erimielisyyden sovittamiseksi.

Jos rauhalliset välit todella katkeavat jää näiden valtojen toimeksi yhteisesti käyttää hyväkseen jokaista tilaisuutta rauhan palauttamiseksi.

III OSASTO.

Kansainvälisistä tutkintakomissioneista.

9 artikla.

Kansainvälisissä riitaisuuksissa, jotka eivät koske kunniaa eivätkä olennaisia etuja, ja jotka johtuvat tosiseikkain erilaisesta arvioimisesta, sopimusvallat harkitsevat hyödylliseksi ja suotavaksi, että ne riitapuolet, jotka eivät diplomaattisin keinoin pääse yksimielisyyteen, asettavat, mikäli asianhaarat sallivat, kansainvälisen tutkintakommisionin, jonka tehtävänä on näiden riitojen ratkaisun helpottaminen selvittämällä tosiasiat puolueettoman ja huolellisen tutkinnan avulla.

10 artikla.

Kansainväliset tutkintakommisionit asetetaan riitapuolten erityisestä sopimuksesta.

Tutkintaa koskevassa sopimuksessa määritellään tarkoin tutkittavat seikat; siinä määrätään, miten ja missä ajassa kommisioni on muodostettava, sekä kommisionin jäsenten toimivallan laajuus.

Jos syytä on, vahvistetaan siinä edelleen kommisionin kokoontumispaikka, sekä onko sillä oikeus siirtyä toiseen paikkaan, kommisionin kieli ja ne kielet, joita siinä saa käyttää, samoinkuin päivä, jolloin kummankin riitapuolen on annettava esityksensä asiaan kuuluvista seikoista, sekä yleensä kaikki ne ehdot, joista riitapuolet ovat sopineet.

Jos riitapuolet pitävät välttämättömänä asettaa lisäjäseniä, on tutkintasopimuksessa määrättävä tapa, millä ne valitaan, sekä niitten valtuuksien laajuus.

11 artikla.

Kommisioni kokoontuu Haagissa, jollei tutkintasopimuksessa ole määrätty muuta kokoontumispaikkaa.

Kerran määrättyä kokoontumispaikkaa kommisioni voi muuttaa ainoastaan riitapuolten suostumuksella.

Jollei tutkintasopimuksessa ole päätetty, mitä kieliä on käytettävä, ratkaisee asian kommisioni.

12 artikla.

Tutkintakommisionit asetetaan, ellei ole toisin sovittu, sillä tavoin kuin säädetään tämän sopimuksen 45 ja 57 artiklassa.

13 artikla.

Jos joku kommisionin jäsenistä tai ehkä asetetuista lisäjäsenistä kuolee, eroaa tahi syystä tai toisesta joutuu esteelliseksi, täytetään hänen paikkansa siinä järjestyksessä, kuin hänen nimittämisestään on määrätty.

14 artikla.

Riitapuolilla on oikeus nimittää tutkintakommisioniin erikoisasiamiehiä edustamaan heitä ja olemaan välittäjinä heidän ja kommisionin välillä.

Sitäpaitsi riitapuolet voivat valtuuttaa neuvonantajia tahi asianajajia kommissionissa esittämään ja valvomaan heidän etujaan.

15 artikla.

Haagissa kokoontuvat kommisionit käyttävät kanslianaan pysyväisen välitystuomioistuimen kansainvälistä toimistoa, joka asettaa huoneustonsa ja järjestönsä sopimusvaltioiden käytettäviksi tutkintakommisionin toimintaa varten.

16 artikla.

Jos kommisioni valitsee toisen kokoontumispaikan kuin Haagin, nimittää se pääsihteerin, jonka toimistoa se käyttää kanslianaan.

Kanslian tulee presidentin johdolla huolehtia kommisionin istuntojen järjestämisestä, laatia pöytäkirjat sekä tutkintojen aikana hoitaa arkistoa, joka sittemmin luovutetaan Haagin kansainväliselle toimistolle.

17 artikla.

Edistääkseen tutkintakommisionien perustamista ja helpoittaakseen niiden toimintaa, sopimusvallat suosittelevat seuraavien sääntöjen noudattamista tutkintamenettelyssä, sikäli kuin riitapuolet eivät ole vahvistaneet toisia sääntöjä.

18 artikla.

Kommisionin on järjestettävä ne menettelyn yksityiskohdat, joita ei ole määrätty erityisessä tutkintasopimuksessa tai tässä yleissopimuksessa, ja suoritettava kaikki ne muotoasiat, joita todistusainehiston käsittely vaatii.

19 artikla.

Tutkinta on kontradiktorinen.

Edeltäpäin määrättynä aikana kukin riitapuoli antaa kommisionille ja vastapuolelleen esityksensä asiaan kuuluvista seikoista, jos siihen on aihetta, sekä kaikissa tapauksissa ne asiakirjat ja todistuskappaleet, joiden riitapuoli katsoo voivan olla apuna totuuden selvillesaamiseksi, samoin myös luettelon niistä todistajista ja asiantuntijoista, jotka riitapuoli haluaa saada kuulustelluiksi.

20 artikla.

Kommisionilla on valta riitapuolten suostumuksella lyhyemmäksi aikaa siirtyä itse paikalle, milloin se pitää tätä tarkoituksenmukaisena tietojen hankkimiseksi, tahi lähettää siihen yhden tai useampia jäsenistään. Suostumus tähän on hankittava siltä valtiolta, jonka alueelta tuollainen tieto on saatava.

21 artikla.

Kaiken aineellisten tosiseikkojen toteamisen sekä kaiken tietojen hankkimisen itse paikalla pitää tapahtua riitapuolten asiamiesten ja neuvonantajain läsnäollessa tahi näiden saatua asianmukaisessa järjestyksessa kutsun.

22 artikla.

Kommisionilla on oikeus kummaltakin riitapuolelta pyytää niitä selityksiä ja tietoja, joita pitää tarpeellisina.

23 artikla.

Riitapuolet sitoutuvat mahdollisimman laajalti toimittamaan tutkintakommisionille kaikki apukeinot ja valmistamaan sille kaikki ne helpotukset, jotka ovat tarpeen puheenalaisten tosiseikkojen täydelliseen tuntemiseen ja täsmälliseen arvioimiseen.

Ne sitoutuvat käyttämään kaikkia niiden sisäisen lainsäädännön mukaan käytettävissä olevia keinoja, saattaakseen alueellaan olevia todistajia tahi asiantuntijoita, joita vaaditaan kommissionissa kuulusteltaviksi, saapumaan paikalle.

Jos nämä eivät voi saapua kommisioniin, tulee riitapuolten kuulustuttaa heitä asianomaisen kotimaisen viranomaisen edessä.

24 artikla.

Mitä tulee kaikkiin niihin tiedoksiantoihin, joita kommisionilla saattaa olla toimitettavana kolmannen sopimusvallan alueella, on kommisionin käännyttävä suoraan sen vallan hallituksen puoleen. Samaa menettelyä on noudatettava milloin on kysymys todistusainehiston hankkimisesta itse paikalla.

Sellaisessa tarkoituksessa tehdyt esitykset on pantava täytäntöön sen vallan käytettävissä olevilla keinoilla, jolle pyyntö on tehty, sen oman sisäisen lainsäädännön mukaan. Ne voidaan hyljätä ainoastaan jos tämä valta pitää niitä suverenisuuttaan loukkaavina tai turvallisuudelleen vaarallisina.

Kommisionilla tulee myös aina olla oikeus käyttää sen vallan välitystä, jonka alueella se kokoontuu.

25 artikla.

Todistajat ja asiantuntijat kutsuu kommisioni riitapuolten pyynnöstä tahi virkansa puolesta joka tapauksessa sen valtion hallituksen välityksellä jonka alueella he oleskelevat.

Todistajia kuulustellaan toinen toisensa jälkeen ja yksitellen asiamiesten ja neuvonantajain läsnä ollessa sekä siinä järjestyksessä kuin kommisioni määrää.

26 artikla.

Todistajain kuulustelua johtaa presidentti.

Kommisionin jäsenet voivat kuitenkin jokaiselle todistajalle asettaa niitä kysymyksiä, jotka he katsovat tarpeellisiksi hänen todistuksensa valaisemiseksi ja täydentämiseksi tahi päästäksensä selville kaikesta mikä koskee todistajaa, niin laajalti kuin totuuden ilmisaattamiseksi on tarpeen.

Riitapuolten asiamiehet ja neuvonantajat eivät voi keskeyttää todistajaa silloin kun hän antaa todistuksensa, eivätkä myöskään voi tehdä kysymyksiä suoraan todistajalle, mutta he voivat pyytää presidenttiä todistajalle esittämään niitä lisäkysymyksiä, joita katsovat tarpeellisiksi.

27 artikla.

Todistajan älköön sallittako todistusta antaessaan lukea julki mitään kirjallista esitystä. Presidentti voi kuitenkin sallia todistajan käyttää muistiinpanoja ja asiakirjoja, jos ilmoitettujen asiainhaarain laatu vaatii semmoisten käyttämistä.

28 artikla.

Pöytäkirja todistuksesta on tehtävä istunnon kestäessä ja luettava todistajalle, joka saa tehdä siihen tarpeelliseksi katsomansa muistutukset ja lisäykset merkittäviksi todistuksen jälkeen.

Sittenkun merkitty todistus kokonaisuudessaan on luettu todistajalle, kehoitetaan häntä allekirjoittamaan sen.

29 artikla.

Asianmiehillä on valta tutkinnan aikana tahi lopussa kirjallisesti kommisionille ja vastapuolelle esittää ne lausunnot, vaatimukset tahi asiallisten seikkojen yhdistelmät, joita he katsovat totuuden ilmisaattamiseksi suotaviksi.

30 artikla.

Kommisionin neuvottelut pidetään suljettujen ovien takana ja jäävät salaisiksi.

Jokainen päätös tehdään kommisionin jäsenten äänten enemmistöllä.

Jos jäsen kieltäytyy ottamasta osaa äänestykseen, on siitä tehtävä merkintä pöytäkirjaan.

31 artikla.

Kommisionin istunnot eivät ole julkisia, eikä tutkintapöytäkirjoja tai muita tutkintaan kuuluvia asiakirjoja saa julkaista, ellei kommisioni riitapuolten suostumuksella toisin päätä.

32 artikla.

Kun riitapuolet ovat esittäneet kaikki tiedonannot ja todistukset sekä kaikkia todistajia on kuulusteltu, julistaa presidentti tutkinnan päättyneeksi ja kommisioni lykkää istuntonsa neuvotellakseen ja laatiakseen lausuntonsa.

33 artikla.

Lausunnon allekirjoittavat kommisionin kaikki jäsenet.

Jos joku jäsenistä kieltäytyisi sitä allekirjoittamasta, tehdään siitä merkintä; lausunto jää kuitenkin voimaan.

34 artikla.

Kommisionin lausunto luetaan julkisessa istunnossa riitapuolten asiamiesten ja neuvonantajain läsnäollessa tahi heidän saatuaan asianmukaisen kutsun.

Yksi kappale lausuntoa annetaan kullekin riitapuolelle.

35 artikla.

Kommisionin lausunnolla, joka rajoittuu asiallisten seikkain toteamiseen, ei mitenkään ole välitystuomion luonnetta. Se jättää riitapuolille täyden vapauden siihen nähden, kuinka he tahtovat tähän toteamiseen suhtautua.

36 artikla.

Kumpikin riitapuoli maksaa omat kulunsa sekä yhtäsuuren osan kommisionin menoista.

IV OSASTO.

Kansainvälisestä välitystuomiosta.

I LUKU.

Välitystuomiolla tapahtuvasta oikeudenkäytöstä.

37 artikla.

Välitystuomion tarkoituksena on valtioiden välisten riitain sovittaminen oikeuden kunnioituksen perustuksella niiden itsensä valitsemain tuomarien välityksellä.

Välitystuomioon turvautuminen sisältää velvoituksen vilpittömästi alistua tuomioon.

38 artikla.

Oikeudellista laatua olevissa ja etenkin kansainvälisten sopimusten tulkintaa tai sovelluttamista koskevissa kysymyksissä tunnustavat sopimusvallat välitystuomion tehokkaimmaksi ja samalla kertaa oikeudenmukaisimmaksi keinoksi sovittaa niitä riitaisuuksia, joita ei ole saatu sovitetuiksi diplomaattista tietä.

Sentähden olisi suotavaa, että sopimusvallat riitaisuuksissa, jotka koskevat vastamainituita kysymyksiä, turvautuisivat esiintyvissä tapauksissa välitystuomioon, sikäli kuin asianhaarat sallivat.

39 artikla.

Välitystuomiosopimukset voivat tarkoittaa jo syntyneitä tahi vastaisuudessa ehkä syntyviä riitaisuuksia.

Ne voivat tarkoittaa minkälaista riitaisuutta tahansa tai määrätynlaisia riitaisuuksia.

40 artikla.

Niistä yleisistä tai erikoissopimuksista riippumatta, jotka tätä nykyä velvoittavat sopimusvaltoja turvautumaan välitystuomioon, pidättävät nämä vallat itselleen vallan uusien yleisten tahi erikoissopimusten tekemiseen, jotta saataisiin pakollisen välitystuomion käyttäminen ulotetuksi kaikkiin niihin tapauksiin, jotka ne voivat katsoa mahdollisiksi lykätä välitystuomion alaisiksi.

II LUKU.

Pysyväisestä välitystuomioistuimesta.

41 artikla.

Helpoittaakseen sellaisten kansainvälisten riitaisuuksien lykkäämistä välitystuomion alaisiksi, joita ei ole voitu ratkaista diplomaattista tietä, sitoutuvat sopimusvallat säilyttämään pysyväisen välitystuomioistuimen sellaisena kuin ensimäinen rauhankonferenssi on sen perustanut. Tämä välitystuomioistuin on aina käytettävissä ja toimii jolleivät riitapuolet toisin päätä, tähän sopimukseen otettujen menettelyohjeiden mukaisesti.

42 artikla.

Pysyväinen välitystuomioistuin on pätevä kaikissa välitystuomiotapauksissa, jolleivät riitapuolet ole sopineet erityisen tuomioistuimen asettamisesta.

43 artikla.

Pysyväisen välitystuomioistuimen kokoontumispaikka on Haag.

Kansainvälinen toimisto on välitystuomioistuimen kansliana ja välittää kaikki tiedonannot välitystuomioistuimen istunnoista; se säilyttää arkistoa ja huolehtii kaikista hallinnollisista asioista.

Sopimusvallat sitoutuvat niin pian kuin mahdollista lähettämään toimistolle asianmukaisesti oikeaksi todistetun jäljennöksen jokaisesta välitystuomiosopimuksesta, joka niiden kesken on tehty, ja jokaisesta välitystuomiopäätöksestä, joka niitä koskee ja jonka erityinen tuomioistuin on julistanut.

Ne sitoutuvat niinikään lähettämään toimistolle ne lait, ohjesäännöt ja asiakirjat, joista mahdollisesti ilmenee tuomioistuimen julistamain päätösten täytäntöönpano.

44 artikla.

Jokainen sopimusvalta määrää enintään neljä kansainvälisissä oikeuskysymyksissä päteviksi tunnustettua henkilöä, jotka nauttivat mitä suurinta siveellistä arvonantoa ja ovat taipuvaisia vastaanottamaan välitystuomarin toimen.

Siten valitut henkilöt merkitään välitystuomioistuimen jäseninä luetteloon jonka toimisto antaa tiedoksi kaikille sopimusvalloille.

Jokainen välitystuomariluettelon muutos on toimiston saatettava sopimusvaltain tietoon.

Kaksi valtiota tai useammat voivat yhdessä sopia yhden tai useamman jäsenen valitsemisesta.

Eri vallat voivat valita saman henkilön.

Välitystuomioistuimen jäsenet määrätään kuuden vuoden ajaksi. Heidän valtuutensa voidaan uudistaa.

Kun välitystuomioistuimen jäsen kuolee tahi eroaa, valitaan hänelle seuraaja kuuden vuoden ajaksi siinä järjestyksessä kuin edeltäjän valinnasta on määrätty.

45 artikla.

Kun sopimusvallat tahtovat käyttää pysyväistä välitystuomioistuinta välillään syntyvän riitaisuuden sovittamiseksi, ovat ne välitystuomarit, jotka kutsutaan muodostamaan riitaisuuden ratkaisemiseen toimivaltaisen välitysoikeuden, valittavat yleiseen luetteloon merkityistä välitystuomioistuimen jäsenistä.

Jos riitapuolet eivät voi sopia välitysoikeuden kokoonpanosta, menetellään seuraavalla tavalla:

Kumpikin puoli valitsee kaksi välitystuomaria, joista ainoastaan toinen saa olla asianomaisen riitapuolen kansallisuutta tahi niiden joukosta valittu, jotka tämä riitapuoli on määrännyt jäseniksi pysyväiseen välitystuomioistuimeen. Nämä välitystuomarit valitsevat yhdessä ylivälitystuomarin.

Jos äänet jakautuvat tasan, uskotaan ylivälitystuomarin valinta jollekin riitapuolten yhteisesti määräämälle kolmannelle vallalle.

Jos tästä ei päästä yksimielisiksi, määrää kumpikin riitapuoli eri vallan ja siten määrätyt vallat valitsevat yksissä neuvoin ylivälitystuomarin.

Jos kahden kuukauden kuluttua nämä kaksi valtaa eivät ole voineet tulla yksimielisiksi, asettaa kumpikin kaksi ehdokasta, jotka valitaan pysyväisen välitystuomioistuimen jäsenten luettelosta, ei kuitenkaan niiden joukosta, jotka riitapuolet itse ovat valinneet eikä heidän kansalaistensa joukosta. Arvalla ratkaistaan kuka siten asetetuista ehdokkaista on oleva ylivälitystuomari.

46 artikla.

Niinpiankuin välitysoikeus on muodostettu, ilmoittavat riitapuolet toimistolle päätöksensä kääntyä välitystuomioistuimen puoleen sekä laatimansa välityskirjan tekstin ynnä välitystuomarien nimet.

Toimisto ilmoittaa viipymättä jokaiselle välitystuomarille välityskirjan sanamuodon ja toisten välitystuomarien nimet.

Välitysoikeus kokoontuu riitapuolten määräämänä päivänä. Toimisto pitää huolen oikeuden sijoittamisesta.

Välitysoikeuden jäsenet nauttivat virkatehtäviänsä suorittaessaan ja oman maansa ulkopuolella diplomaattisia etu- ja erioikeuksia.

47 artikla.

Toimistolla on valtuus luovuttaa huoneistonsa ja laitoksensa sopimusvaltojen käytettäviksi jokaista eri välitystuomiomenettelyä varten.

Pysyväisen välitystuomioistuimen toimivalta voidaan ohjesäännössä määrätyillä ehdoilla ulottaa sopimuksen ulkopuolella olevien valtain välisiin tahi sopimusvaltain ja sopimuksen ulkopuolella olevien valtain välisiin riitaisuuksiin, jos riitapuolet ovat sopineet tämän tuomioistuimen käyttämisestä.

48 artikla.

Sopimusvallat katsovat velvollisuudekseen siinä tapauksessa, että jyrkkä ristiriita olisi syntymässä kahden tai useamman sellaisen valtion välille, huomauttaa näille, että pysyväinen välitystuomioistuin on heidän käytettävänään.

Ne julistavat siis, että kun riitapuolille huomautetaan tämän sopimuksen määräyksistä ja rauhan ylevää tarkoitusperää silmälläpitäen neuvotaan niitä turvautumaan pysyväiseen välitystuomioistuimeen, ei tätä voida pitää muuna kuin hyvänä palveluksena.

Milloin kahden vallan välille syntyy ristiriita, voi toinen aina lähettää kansainväliselle toimistolle kirjelmän, joka sisältää ilmoituksen, että asianomainen olisi halukas lykkäämään riitaisuuden välitystuomion alaiseksi.

Toimiston tulee heti saattaa tämä ilmoitus toisen vallan tietoon.

49 artikla.

Pysyväinen hallintoneuvosto, johon kuuluu sopimusvaltain Haagiin valtuuttamat diplomaattiset edustajat ynnä Alankomaiden ulkoasiainministeri, joka viimemainittu toimii puheenjohtajana, johtaa ja valvoo kansainvälistä toimistoa.

Neuvosto vahvistaa työjärjestyksensä sekä muut tarpeelliset ohjesäännöt.

Se ratkaisee kaikki hallintokysymykset, joihin välitystuomioistuimen toiminta voi antaa aihetta.

Sillä on täysi valta toimiston virka- ja palvelusmiesten nimittämiseen, pidättämiseen virantoimituksesta tahi erottamiseen nähden.

Se määrää palkkaukset ja palkkiot sekä tarkastaa menot yleensä.

Neuvoston neuvottelut ovat päteviä, kun vähintäin yhdeksän jäsentä on saapuvilla asianmukaisesti kuulutetussa istunnossa. Päätökset tehdään äänteen enemmistöllä.

Neuvosto ilmoittaa viipymättä sopimusvalloille hyväksymänsä ohjesäännöt. Se toimittaa niille vuosittain kertomuksen välitystuomioistuimen töistä, hallintolaitoksen toiminnasta ja menoista. Kertomuksessa pitää myöskin olla yhteenveto niiden asiakirjain olennaisesta sisällöstä, jotka vallat 43 artiklan 3 ja 4 kappaleen määräysten mukaisesti ovat antaneet toimistolle tiedoksi.

50 artikla.

Toimiston kustannukset ovat sopimusvaltain maksettavat samassa suhteessa, kuin on määrätty maailmanpostiliiton kansainvälisen toimiston menojen suorittamisesta.

Ne kustannukset, jotka joutuvat tähän sopimukseen yhtyväin valtain rasitukseksi, ovat luettavat siitä päivästä, jolloin yhtyminen tulee voimaan.

III LUKU.

Välitystuomiomenettelystä.

51 artikla.

Edistääkseen välitystuomiolaitoksen kehitystä ovat sopimusvallat vahvistaneet seuraavat säännöt. joita on noudatettava välitystuomiomenettelyssä, jolleivät riitapuolet ole sopineet muista säännöistä.

52 artikla.

Ne vallat, jotka tahtovat turvautua välitystuomioon, allekirjoittavat välityskirjan, jossa mainitaan riidan esine, minkä ajan kuluessa välitystuomarit ovat valittavat, minkä muotoisina ja missä järjestyksessä sekä minkä määräaikain kuluessa 63 artiklassa määrätyt ilmoitukset ovat tehtävät, sekä sen summan suuruus, mikä jokaisen riitapuolen on talletettava kustannusten etumaksuna.

Välityskirjassa määrätään niinikään, jos siihen syytä on, välitystuomarien valitsemistapa, kaikki välitysoikeudelle ehkä kuuluvat erikoisvaltuudet, sen asemapaikka, se kieli, jota oikeuden on käytettävä, ja ne kielet, joita oikeudessa saa käyttää, sekä yleensä kaikki ne ehdot, joista riitapuolet ovat sopineet.

53 artikla.

Pysyväisellä välitystuomioistuimella on valta vahvistaa välityskirja, jos riitapuolet sopivat tämän tehtävän jättämisestä sille.

Se on niinikään tähän oikeutettu, yhdenkin riitapuolen pyynnöstä, sittenkun diplomaattista tietä on turhaan koetettu saada sopimusta aikaan, kysymyksen ollessa

1) riitaisuudesta, joka on sellaisen tämän yleissopimuksen voimaan tultua tehdyn tai uudistetun yleisen välitystuomiosopimuksen alainen, joka kutakin riitaisuutta varten edellyttää välityskirjan eikä suoraan eikä välillisesti kiellä välitystuomioistuimelta pätevyyttä tässä suhteessa. Välitystuomioistuimeen ei ole kuitenkaan turvauduttava, jos toinen riitapuoli väittää, ettei riitaisuus hänen mielestään kuulu niiden riitaisuuksien luokkaan, jotka ovat lykättävät pakollisen välitystuomion alaisiksi, ellei välitystuomiosopimus jätä tätä ennakkokysymystä välitysoikeuden ratkaistavaksi;

2) riitaisuudesta, joka on syntynyt sopimukseen perustuvista veloista, joita joku valta alamaistensa puolesta on vaatinut toiselta vallalta, jos tarjous riitaisuuden ratkaisemisesta välitystuomiolla on hyväksytty. Tämä määräys ei ole kuitenkaan sovellutettavissa, jos hyväksyminen on tehty riippuvaksi siitä ehdosta, että välityskirja on toisella tavoin aikaansaatava.

54 artikla.

Niissä tapauksissa, jotka mainitaan edellisessä artiklassa, välityskirjan vahvistaa kommisioni, johon kuuluu viisi 45 artiklan 3 ja 6 kappaleessa säädetyllä tavalla valittua jäsentä.

Viides jäsen on kommissionin itseoikeutettu puheenjohtaja.

55 artikla.

Välitystuomion antaminen voidaan uskoa yhdelle tahi useammalle välitystuomarille, jotka riitapuolet ovat mielensä mukaan määränneet taikka jotka he ovat valinneet tällä yleissopimuksella perustetun pysyväisen välitystuomioistuimen jäsenistä.

Jos riitapuolet eivät sopisi välitysoikeuden kokoonpanosta, menetellään sillä tavoin kuin säädetään 45 artiklan 3 ja 6 kappaleessa.

56 artikla.

Jos hallitsija tai valtionpäämies on valittu välitystuomariksi, määrää hän välitystuomiomenettelyn.

57 artikla.

Ylivälitystuomari on välitysoikeuden itseoikeutettu puheenjohtaja.

Milloin välitysoikeudessa ei ole ylivälitystuomaria, määrää se itse puheenjohtajansa.

58 artikla.

Jos välityskirjan vahvistaa 54 artiklassa mainittu kommisioni, toimii kommisioni itse, ellei toisin säädetä, välitysoikeutena.

59 artikla.

Jos joku välitystuomareista kuolee, eroaa tahi saa esteen, määrätään hänen seuraajansa välitystuomarin nimittämisestä säädetyssä järjestyksessä.

60 artikla.

Jolleivät riitapuolet ole määränneet välitysoikeuden asemapaikkaa, kokoontuu se Haagissa.

Välitysoikeus ei voi kokoontua kolmannen vallan alueella ilman sen suostumusta.

Kun välitysoikeuden asemapaikka kerran on määrätty, ei välitysoikeus voi riitapuolten suostumuksetta sitä muuttaa.

61 artikla.

Jos välityskirjassa ei ole määrätty mitä kieliä on lupa käyttää, määrää ne välitysoikeus itse.

62 artikla.

Riitapuolet ovat oikeutetut määräämään välitysoikeuteen erikoisasiamiehiä välittäjiksi heidän ja tuomioistuimen välillä.

Heillä on sen ohessa valta jättää oikeuksiensa ja etujensa valvomisen välitysoikeudessa sitä varten valitsemilleen neuvonantajille tahi asianajajille.

Pysyväisen välitystuomioistuimen jäsenet eivät voi esiintyä asiamiehinä, neuvonantajina tahi asianajajina muuta kuin sen vallan puolesta, joka on nimittänyt heidät mainitun tuomioistuimen jäseniksi.

63 artikla.

Yleisenä sääntönä on että välitystuomiomenettely käsittää kaksi eri vaihetta: kirjallisen esitutkinnan ja pääkäsittelyn.

Kirjallinen esitutkinta käsittää sen, että asianomaiset asiamiehet ilmoittavat välitysoikeuden jäsenille ja vastapuolelle kirjallisia lausuntoja, vastineita ja, jos tarvitaan, vastaselityksiä; riitapuolten tulee silloin liittää mukaan kaikki asiakirjat ja todistuskappaleet, joihin asiassa nojaudutaan. Tämä ilmoittaminen tapahtukoon joko suoraan tahi kansainvälisen toimiston välityksellä siinä järjestyksessä ja noudattaen niitä aikamääräyksiä, jotka on määrätty välityskirjassa.

Välityskirjaan otettuja aikamääräyksiä voivat pidentää joko riitapuolet yhteisestä sopimuksesta tahi välitysoikeus, kun se katsoo sen tarpeelliseksi saavuttaakseen oikeudenmukaisen ratkaisun.

Pääkäsittely sisältää riitapuolten todistusten suullisen esittämisen välitysoikeudelle.

64 artikla.

Jokainen toisen riitapuolen esittämä asiakirja on oikeaksi todistettuna jäljennöksenä annettava toiselle riitapuolelle tiedoksi.

65 artikla.

Jollei erityisiä asianhaaroja esiinny, älköön välitysoikeus kokoontuko, ennenkuin esitutkinta on päättynyt.

66 artikla.

Pääkäsittelyä johtaa puheenjohtaja.

Se on julkinen ainoastaan jos välitysoikeus riitapuolten suostumukselle niin päättää.

Neuvottelut merkitään pöytäkirjoihin, joita puheenjohtajan määräämät sihteerit pitävät. Nämä pöytäkirjat allekirjoittaa puheenjohtaja ja yksi sihteereistä; ainoastaan nämä pöytäkirjat ovat laillisesti oikeaperäiset ja todistusvoimaiset.

67 artikla.

Kun esitutkinta on päättynyt, voi välitysoikeus jättää varteenottamatta kaikki uudet todistuskappaleet tahi asiakirjat, joita toinen riitapuolista haluaisi esittää toisen suostumuksetta.

68 artikla.

Välitysoikeudella on valta ottaa harkittavakseen ne uudet todistuskappaleet tahi asiakirjat, joihin riitapuolten asiamiehet tai neuvonantajat ehkä kiinnittävät sen huomion.

Sellaisessa tapauksessa voi välitysoikeus vaatia näiden todistukappaleiden tai asiakirjain esittämistä, ollen kuitenkin velvollinen antamaan ne vastapuolelle tiedoksi.

69 artikla.

Sitäpaitsi voi välitysoikeus vaatia riitapuolten asiamiehiä esittämään ne asiakirjat ja pyytää ne selitykset, joita se katsoo tarpeellisiksi. Jos kieltäydytään, merkitsee välitysoikeus sen pöytäkirjaan.

70 artikla.

Riitapuolten asiamiehet ja neuvonantajat ovat oikeutetut suullisesti välitysoikeudessa esittämään kaikki ne todisteet, joita he pitävät asiansa puolustamiselle tarpeellisina.

71 artikla.

Heillä on oikeus esittää vastaväitteitä ja nostaa uusia kysymyksiä. Välitysoikeuden päätökset näissä kysymyksissä ovat lopulliset eivätkä voi antaa aihetta sen enempään käsittelyyn.

72 artikla.

Välitysoikeuden jäsenillä on valta esittää kysymyksiä riitapuolten asiamiehille ja neuvonantajille sekä pyytää heiltä selityksiä epäilyksenalaisista kohdista.

Niitä kysymyksiä tahi huomautuksia, joita välitysoikeuden jäsenet käsittelyn aikana ovat tehneet, ei voida pitää koko välitysoikeuden eikä sen yksityisten jäsenten mielipiteiden ilmaisuna.

73 artikla.

Välitysoikeudella on valta ratkaista kysymys omasta pätevyydestään tulkitsemalla välityskirjaa sekä muita sopimuksia, joihin voidaan asiassa nojautua, sekä sovelluttamalla yleisiä oikeusperiaatteita.

74 artikla.

Välitysoikeus saa vahvistaa käsittelyn johtoa koskevat prosessimääräykset, määrätä ne muodot, se järjestys ja ne määräajat, joissa kunkin riitapuolen tulee esittää loppulausuntonsa, niin myös järjestää kaikki ne muotoseikat, joita todistusainehiston käsittely vaatii.

75 artikla.

Riitapuolet sitoutuvat mahdollisimman laajalti hankkimaan välitysoikeudelle kaikki ne apuneuvot, jotka riitaisuuden ratkaisemiseksi ovat tarpeen.

76 artikla.

Kun välitysoikeuden on toimitettava osanantoja kolmannen sopimusvallan alueella, tulee sen kääntyä välittömästi asianomaisen maan hallituksen puoleen. Samaa menettelytapaa on noudatettava silloin kun itse paikalla on hankittava todistusainehistoa.

Tässä tarkoituksessa tehdyt esitykset on pantava täytäntöön esityksen saaneen vallan sisäisen lainsäädännön tarjoomin keinoin. Ne voidaan hyljätä ainoastaan siinä tapauksessa, että puheenalainen valta pitää niitä sen laatuisina, että ne loukkaavat sen suverenisuutta tahi saattavat sen turvallisuuden vaaraan.

Välitysoikeus voi myöskin aina vaatia sen vallan välitystä, jonka alueella välitysoikeuden asemapaikka on.

77 artikla.

Kun riitapuolten asiamiehet ja neuvonantajat ovat esiintuoneet kaikki selitykset ja todistukset asiansa tueksi, julistaa presidentti käsittelyn päättyneeksi.

78 artikla.

Välitysoikeuden neuvottelut pidetään suljettujen ovien takana ja jäävät salaisiksi.

Jokainen päätös tehdään välitysoikeuden jäsenten äänten enemmistöllä.

79 artikla.

Välitystuomio on perusteltava. Siinä on mainittava välitystuomarien nimet. Sen allekirjoittavat puheenjohtaja ja toimituspäällikkö tahi hänen tehtäviään hoitava sihteeri.

80 artikla.

Välitystuomio luetaan julkisessa istunnossa, jossa riitapuolten asiamiehet ja neuvonantajat ovat läsnä tai johon heidät on asianmukaisesti kutsuttu.

81 artikla.

Asianmukaisesti julistetulla ja riitapuolten asiamiehille tiedoksi annetulla välitystuomiolla on riita lopullisesti ja ilman vetoamismahdollisuutta ratkaistu.

82 artikla.

Jokainen riita, joka voi riitapuolten kesken syntyä päätöksen tulkinnasta tai täytäntöönpanosta, on, ellei toisin määrätä, alistettava sen välitysoikeuden ratkaistavaksi, joka on päätöksen julistanut.

83 artikla.

Riitapuolet voivat välityskirjassa pidättää itselleen oikeuden pyytää välitystuomion tarkistamista.

Sellaisessa tapauksessa on, ellei toisin ole sovittu, sitä koskeva pyyntö tehtävä sille välitysoikeudelle, joka on päätöksen julistanut. Pyyntöä voidaan perustaa ainoastaan sellaisen uuden tosiseikan ilmitulolla, joka voi olla omansa ratkaisevasti vaikuttamaan päätökseen ja joka käsittelyn välitysoikeudessa päättyessä oli tuntematon välitysoikeudelle itselleen ja sille riitapuolelle, joka on tarkistusta pyytänyt.

Tarkistusmenettely voidaan panna vireille ainoastaan välitysoikeuden päätöksellä, jossa nimenomaan todetaan uuden edellisessä kohdassa määriteltyä laatua olevan tosiseikan olemassaolo sekä sen perusteella julistetaan, että pyyntö voidaan ottaa käsiteltäväksi.

Välityskirja vahvistaa sen aikamäärän, jonka kuluessa tarkistuspyyntö on esitettävä.

84 artikla.

Välitystuomio sitoo ainoastaan riitapuolia.

Kun on tulkittava sopimus, jossa muut vallat kuin riitapuolet ovat osallisina, tulee viimeksimainittujen hyvissä ajoin antaa tieto kaikille niille valloille, jotka ovat yleissopimuksen allekirjoittaneet. Kukin näistä valloista on oikeutettu käsittelyssä esiintymään väliintulevana asianosaisena. Jos yksi tai useammat niistä ovat tätä oikeutta käyttäneet, on tuomioon sisältyvä tulkinta sitova myöskin niihin nähden.

85 artikla.

Jokainen riitapuoli suorittaa omat menonsa sekä yhtäsuuren osan välitysoikeuden kustannuksista, kuin toinen tai toiset riitapuolet.

IV LUKU.

Summittaisesta välitystuomiomenettelystä.

86 artikla.

Helpottaakseen välitystuomiomenettelyä, kun on kysymys sellaisista riidoista, joihin summittainen menettely soveltuu, vahvistavat sopimusvallat jäljempänä olevat säännöt, joita on noudatettava muiden säännösten puutteessa sekä ottaen huomioon, että esiintyvissä tapauksissa sovellutetaan niitä III luvun määräyksiä, jotka eivät ole näitten säännösten kanssa ristiriitaisia.

87 artikla.

Kumpikin riitapuoli nimittää välitystuomarin. Siten nimitetyt kaksi välitystuomaria valitsevat ylivälitystuomarin. Jos he eivät voi tästä sopia, asettaa kumpikin heistä kaksi ehdokasta, jotka on valittu pysyväisen välitystuomioistuimen jäsenten luettelosta, ei kuitenkaan niiden joukosta, jotka riitapuolet itse ovat asettaneet, eikä kummankaan riitapuolen kansalaisista. Arvalla määrätään kuka siten asetetuista ehdokkaista tulee ylivälitystuomariksi.

Ylivälitystuomari on puheenjohtajana välitysoikeudessa, joka tekee päätöksensä äänten enemmistöllä.

88 artikla.

Jollei asiasta ole ennen sovittu, määrää välitysoikeus, niin pian kuin se on muodostettu, sen ajan, minkä kuluessa molempain riitapuolten on jätettävä kirjallinen esityksensä.

89 artikla.

Kumpaakin riitapuolta edusta välitysoikeudessa asiamies, joka on välimiehenä välitysoikeuden ja sen maan hallituksen välillä, joka on asiamiehen määrännyt.

90 artikla.

Menettely on yksinomaan kirjallinen. Kummalakin riitapuolella on kuitenkin oikeus pyytää todistajia ja asiantuntijoita kutsuttaviksi. Välitysoikeudella on puolestaan valta pyytää suullisia selityksiä molempain riitapuolten asiamiehiltä sekä niiltä asiantuntijoilta ja todistajilta, joiden saapuville tuloa se pitää tarpeellisena.

V OSASTO.

Loppumääräykset.

91 artikla.

Tämä yleissopimus, tultuaan asianmukaisesti vahvistetuksi, astuu, mitä sopimusvaltain keskinäisiin suhteisiin tulee, heinäkuun 29 p:nä 1899 tehdyn kansainvälisten riitain ratkaisemista rauhallisin keinoin koskevan yleissopimuksen sijalle.

92 artikla.

Tämä yleissopimus on mahdollisimman pian ratifioitava.

Ratifioimisasiakirjat ovat talletettavat Haagiin.

Ratifioimisasiakirjojen ensimäinen tallettaminen on todettava pöytäkirjassa, jonka allekirjoittavat siihen osallisten valtojen edustajat ja Alankomaiden ulkoasiainministeri.

Ratifioimisasiakirjojen myöhemmät tallettamiset tehdään Alankomaiden hallitukselle osoitetulla kirjallisella ilmoituksella, johon ratifioimisasiakirja on liitettynä.

Ratifioimisasiakirjojen ensimäistä tallettamista koskevan pöytäkirjan, edellisessä kappaleessa mainittujen ilmoituksien sekä ratifioimisasiakirjojen oikeaksi todistetut jäljennökset on Alankomaiden hallituksen heti lähetettävä diplomaattista tietä toiseen rauhankonferenssiin kutsutuille valloille sekä muille valloille, jotka ovat yhtyneet tähän yleissopimukseen. Edellisen kappaleen tarkoittamissa tapauksissa ilmoittaa mainittu hallitus niille samalla, minä päivänä se on ilmoituksen vastaanottanut.

93 artikla.

Ne toiseen rauhankonferenssiin kutsutut vallat, jotka eivät ole allekirjoittaneet tätä yleissopimusta, voivat siihen yhtyä.

Vallan, joka haluaa siihen yhtyä, on ilmoitettava aikomuksensa kirjallisesti Alankomaiden hallitukselle sekä samalla lähetettävä sille yhtymisasiakirja, joka on talletettava mainitun hallituksen arkistoon.

Tämän hallituksen tulee heti lähettää kaikille muille toiseen rauhankonferenssiin kutsutuille valloille oikeaksi todistettu jäljennös sekä ilmoituksesta että yhtymisasiakirjasta, samalla mainiten ilmoituksen vastaanottamispäivän.

94 artikla.

Millä ehdoilla ne vallat, joita ei ole kutsuttu toiseen rauhankonferenssiin, voivat tähän yleissopimukseen yhtyä, siitä tulee sopimusvaltain kesken myöhemmin sovittavaksi.

95 artikla.

Tämä yleissopimus tulee voimaan niihin valtoihin nähden, jotka ovat olleet mukana ratifioimisasiakirjain ensimäisessä tallettamisessa, kuudenkymmenen päivän kuluttua talletuspöytäkirjan päiväyksestä lukien ja niihin valtoihin nähden, jotka myöhemmin sen ratifioivat tahi siihen yhtyvät, kuudenkymmenen päivän kuluttua siitä lukien, kun Alankomaiden hallitus on vastaanottanut niiden ratifioimis- tai yhtymisilmoituksen.

96 artikla.

Jos joku sopimusvalloista haluaisi sanoa irti tämän yleissopimuksen, on irtisanomisesta kirjallisesti ilmoitettava Alankomaiden hallitukselle, jonka tulee heti toimittaa kaikille muille valloille oikeaksi todistettu jäljennös ilmoituksesta ynnä tieto siitä, minä päivänä se on ilmoituksen vastaanottanut.

Irtisanomisen vaikutus kohdistuu ainoastaan siihen valtaan, joka sen on tehnyt, ja vasta vuoden kuluttua siitä, kun sitä koskeva ilmoitus on saapunut Alankomaiden hallitukselle.

97 artikla.

Alankomaiden ulkoasiainministeriön pitämään luetteloon on merkittävä 92 artiklan 3 ja 4 kappaleen mukaisesti tehdyn ratifioimisasiakirjojen tallettamisen päivämäärä sekä se päivämäärä, jolloin yhtymis- (93 art. 2 kappale) tahi irtisanomisilmoitus (96 art. 1 kappale)on vastaanotettu.

Jokaisella sopimusvallalla on oikeus saada tietoja tästä luettelosta ja pyytää siitä oikeiksi todistettuja otteita.

Tämän vahvistukseksi ovat valtuutetut varustaneet tämän yleissopimuksen allekirjoituksillansa.

Tehty Haagissa kahdeksantenatoista päivänä lokakuuta tuhatyhdeksänsataaseitsemän yhtenä ainoana kappaleena, joka jää Alankomaiden hallituksen arkistossaan talletettavaksi ja josta oikeiksi todistettuja jäljennöksiä on diplomaattista tietä sopimusvalloille lähetettävä.

Seuraavat vallat ovat ratifioineet tämän yleissopimuksen tai yhtyneet siihen: Itävalta-Unkari, Belgia, Bolivia, Brasilia (ennakkoepäyksellä mikäli koskee 53 artiklan 2, 3 ja 4 kappaletta), Kiina, Cuba, Tshekko-Slovakia, Tanska, Ranska, Saksa, Guatemala, Haiti, Japani (ennakkoepäyksellä koskeva 48 art. 3 ja 4 kappaletta, 53 art. 2 kappaletta sekä 54 art.), Luxemburg, Meksiko, Alankomaat, Nicaragua, Norja, Panama, Puola, Portugal, Romaania (samalla ennakkoepäyksellä, jonka Romaanian valtuutetut tekivät 29 päivänä heinäkuuta 1899 allekirjoittaessaan yleissopimuksen koskeva kansainvälisten riitaisuuksien rauhallista ratkaisemista), Venäjä, Salvador, Siam, Espanja, Ruotsi, Sveitsi (ennakkoepäyksellä 53 art. 2 kappaleen suhteen) ja Amerikan Yhdysvallat (ennakkoepäyksellä, joka sisältyy konferenssin täysiistunnossa 16 päivänä lokakuuta 1907 annettuun lausuntoon). Tallettaessaan Haagiin marraskuun 11 päivänä 1909 kansainvälisten riitojen rauhallista ratkaisemista koskevan yleissopimuksen ratifioimisasiakirjan antoi Amerikan Yhdysvaltojen hallitus seuraavan selityksen:

"Että Yhdysvallat hyväksyvät tämän yleissopimuksen sillä ehdolla, että riitojen ratkaisemista varten asetettuun pysyväiseen tuomioistuimeen vetoaminen voi tapahtua ainoastaan milloin siihen on suostuttu riitapuolien kesken tätä ennen tai tämän jälkeen tehdyillä yleisillä tai erikoisilla välityssopimuksilla; ja että Yhdysvallat nyt käyttävät mainitun yleissopimuksen viidenteenkymmenenteenkolmanteen artiklaan sisältyvää oikeutta olla suostumatta siihen, että välityskirjan laatii pysyväinen tuomioistuin, ja täten eroittavat pysyväisen tuomioistuimen toimivallasta oikeuden laatia sellaisen välityskirjan, jota Yhdysvaltojen tekemät tai vasta tehtävät yleiset tai erikoiset välityssopimukset saattavat vaatia, ja että Yhdysvallat edelleen nimenomaan selittävät, että se välityskirja, jota jokin Yhdysvaltojen osallisina ollen tehty välityssopimus saattaa vaatia, on vahvistettava ainoastaan sopimuksentekijäin keskinäisellä suostumuksella, ellei sellaisessa sopimuksessa nimenomaan toisin säädetä."

II. YLEISSOPIMUS joka koskee väkivallan käytön rajoittamista sopimukseen perustuvia velkoja haettaessa.

Osapuolet, haluten estää kansojen välillä syntymästä rahakysymysten aiheuttamia aseellisia riitaisuuksia, jotka johtuvat sopimukseen perustuvista, toisen maan hallituksen kansalaistensa saatavina toisen maan hallitukselta vaatimista veloista;

ovat päättäneet tehdä sitä varten yleissopimuksen ja nimittäneet täysivaltaisiksi edustajikseen:

jotka esitettyään hyvään ja asianmukaiseen muotoon laadituiksi havaitut valtakirjansa, ovat sopineet seuraavista määräyksistä:

1 artikla.

Sopimusvallat ovat keskenään sopineet olla turvautumatta väkivaltaan periäkseen sopimusvelkoja, joita toisen maan hallitus kansalaistensa saatavina vaatii toisen maan hallitukselta.

Tämä määräys ei kuitenkaan ole sovellettavissa, milloin velallisvaltio hylkää tai jättää vastauksetta välitystuomiotarjouksen taikka sen hyväksyttyäänkin tekee sopimuksen aikaansaamisen mahdottomaksi, taikka välitystuomion langettua ei sitä noudata.

2 artikla.

Lisäksi on sovittu, että edellisen artiklan toisessa kappaleessa mainittu välitys on alistettava siihen menettelyyn, josta on puhe kansainvälisten riitaisuuksien sovinnollista ratkaisemista koskevan Haagin yleissopimuksen IV pääkohdan kolmannessa luvussa. Välitystuomio ratkaisee, elleivät asianomaiset ole toisin sopineet, vaatimuksen oikeutuksen, velan määrän sekä maksuajan ja -tavan.

3 artikla.

Tämä yleissopimus on mahdollisimman pian ratifioitava.

Ratifioimisasiakirjat ovat talletettavat Haagiin.

Ratifioimisasiakirjain ensimäinen tallettaminen on todettava pöytäkirjassa, jonka allekirjoittavat siihen osallisten valtojen edustajat ja Alankomaiden ulkoasiainministeri.

Ratifioimisasiakirjojen myöhemmät tallettamiset tehdään Alankomaiden hallitukselle osoitetulla kirjallisella ilmoituksella, johon ratifioimisasiakirja on liitetty.

Ratifioimisasiakirjojen ensimäistä tallettamista koskevan pöytäkirjan, edellisessä kappaleessa mainittujen ilmoituksien sekä ratifioimisasiakirjojen oikeiksi todistetut jäljennökset on Alankomaiden hallituksen heti lähetettävä diplomaattista tietä toiseen rauhankonferenssiin kutsutuille valloille sekä muille valloille, jotka ovat yhtyneet tähän yleissopimukseen. Edellisen kappaleen tarkoittamissa tapauksissa ilmoittaa mainittu hallitus niille samalla minä päivänä se on ilmoituksen vastaanottanut.

4 artikla.

Ne vallat, jotka eivät ole tätä yleissopimusta allekirjoittaneet, saavat siihen yhtyä.

Vallan, joka haluaa siihen yhtyä, on ilmoitettava aikomuksensa kirjallisesti Alankomaiden hallitukselle sekä samalla lähetettävä sille yhtymisasiakirja, joka on talletettava mainitun hallituksen arkistoon.

Tämän hallituksen tulee heti lähettää kaikille muille toiseen rauhankonferenssiin kutsutuille valloille oikeaksi todistettu jäljennös sekä ilmoituksesta että yhtymiskirjasta, samalla mainiten ilmoituksen vastaanottamispäivän.

5 artikla.

Tämä yleissopimus tulee voimaan niihin valtoihin nähden, jotka ovat olleet mukana ratifioimisasiakirjain ensimäisessä tallettamisessa, kuudenkymmenen päivän kuluttua talletuspöytäkirjan päiväyksestä lukien ja niihin valtoihin nähden, jotka myöhemmin sen ratifioivat tahi siihen yhtyvät, kuudenkymmenen päivän kuluttua siitä lukien, kun Alankomaiden hallitus on vastaanottanut niiden ratifioimis- tai yhtymisilmoituksen.

6 artikla.

Jos joku sopimusvalloista haluaisi sanoa irti tämän yleissopimuksen, on irtisanomisesta kirjallisesti ilmoitettava Alankomaiden hallitukselle, jonka tulee heti toimittaa kaikille muille valloille oikeaksi todistettu jäljennös ilmoituksesta ynnä tieto siitä, minä päivänä se on ilmoituksen vastaanottanut.

Irtisanomisen vaikutus kohdistuu ainoastaan siihen valtaan, joka sen on tehnyt, ja vasta vuoden kuluttua siitä, kun sitä koskeva ilmoitus on saapunut Alankomaiden hallitukselle.

7 artikla.

Alankomaiden ulkoasiainministeriön pitämään luetteloon on merkittävä 3 artiklan 3 ja 4 kappaleen mukaan tehdyn ratifioimisasiakirjojen tallettamisen päivämäärä sekä se päivämäärä, jolloin yhtymis- (4 artiklan 2 kappale) tahi irtisanomisilmoitus (6 artiklan 1 kappale) on vastaanotettu.

Jokaisella sopimusvallalla on oikeus saada tietoja tästä luettelosta ja pyytää siitä oikeiksi todistettuja otteita.

Tämän vahvistukseksi ovat valtuutetut varustaneet tämän yleissopimuksen allekirjoituksillansa.

Tehty Haagissa kahdeksantenatoista päivänä lokakuuta tuhatyhdeksänsataaseitsemän yhtenä ainoana kappaleena, joka jää talteen Alankomaiden hallituksen arkistossaan talletettavaksi ja josta oikeiksi todistettuja jäljennöksiä on diplomaattista tietä sopimusvalloille lähetettävä.

Seuraavat vallat ovat ratifioineet tämän yleissopimuksen tai yhtyneet siihen: Itävalta-Unkari, Kiina, Tanska, Ranska, Saksa, Suurbritannia, Guatemala (ennakkoepäyksellä), Haiti, Japani, Liberia, Meksiko, Alankomaat, Nicaragua (ennakkoepäyksellä), Norja, Panama, Portugal, Venäjä, Salvador (ennakkoepäyksellä), Espanja ja Amerikan Yhdysvallat (ennakkoepäyksellä).

III. Yleissopimus joka koskee vihollisuuksien aloittamista.

Osapuolet, ollen sitä mieltä, että rauhallisten suhteiden turvallisuuden vuoksi on tärkeätä, että vihollisuuksia ei aloiteta niistä ennakolta ilmoittamatta;

että niinikään on tärkeätä. että sotatilasta viipymättä ilmoitetaan puolueettomille valloille;

haluten sitä varten tehdä yleissopimuksen, ovat nimittäneet täysivaltaisiksi edustajikseen:

jotka esitettyään hyvään ja asianmukaiseen muotoon laadituiksi havaitut valtakirjansa, ovat sopineet seuraavista määräyksistä:

1 artikla.

Sopimusvallat tunnustavat, että niiden välillä ei vihollisuuksia saa alottaa ilman ennakolta annettua epäämättömän selvää ilmoitusta, jolla on joko perustellun sodanjulistuksen taikka sellaisen uhkavaatimuksen muoto, johon sisältyy ehdollinen sodanjulistus.

2 artikla.

Sotatilasta on viipymättä annettava tieto puolueettomille valloille eivätkä sen vaikutukset kohdistu niihin, ennen kuin ne ovat saaneet ilmoituksen, joka voidaan antaa sähköteitsekin. Kuitenkaan eivät puolueettomat vallat saa väittää, etteivät ole ilmoitusta saaneet, jos epäämättömästi todistetaan sotatilan tosiasiallisesti olleen niillä tiedossa.

3 artikla.

Tämän yleissopimuksen 1 artikla astuu voimaan sodan sattuessa kahden tai useamman sopimusvallan välillä.

2 artikla on velvoittava sotaakäyvän sopimusvallan ja puolueettomien, niinikään sopimusvaltojen joukkoon kuuluvien valtain välisissä suhteissa.

4 artikla.

Tämä yleissopimus on mahdollisimman pian ratifioitava.

Ratifioimisasiakirjat ovat talletettavat Haagiin.

Ratifioimisasiakirjain ensimäinen tallettaminen on todettava pöytäkirjassa, jonka allekirjoittavat siihen osallisten valtojen edustajat ja Alankomaiden ulkoasiainministeri.

Ratifioimisasiakirjojen myöhemmät tallettamiset tapahtuvat Alankomaiden hallitukselle osoitetulla kirjallisella ilmoituksella, johon ratifioimisasiakirja on liitettynä.

Ratifioimisasiakirjojen ensimäistä tallettamista koskevan pöytäkirjan, edellisessä kappaleessa mainittujen ilmoituksien sekä ratifioimisasiakirjojen oikeiksi todistetut jäljennökset on Alankomaiden hallituksen heti lähetettävä diplomaattista tietä toiseen rauhankonferenssiin kutsutuille valloille sekä muille valloille, jotka ovat yhtyneet tähän yleissopimukseen. Edellisen kappaleen tarkoittamissa tapauksissa ilmoittaa mainittu hallitus niille samalla, minä päivänä se on ilmoituksen vastaanottanut.

5 artikla.

Ne vallat, jotka eivät ole tätä yleissopimusta allekirjoittaneet, saavat siihen yhtyä.

Vallan, joka haluaa siihen yhtyä, on kirjallisesti ilmoitettava aikomuksensa Alankomaiden hallitukselle sekä samalla lähetettävä sille yhtymisasiakirja, joka on talletettava mainitun hallituksen arkistoon.

Tämän hallituksen tulee heti lähettää kaikille muille valloille oikeaksi todistettu jäljennös sekä ilmoituksesta että yhtymisasiakirjasta, samalla mainiten ilmoituksen vastaanottamispäivän.

6 artikla.

Tämä yleissopimus tulee voimaan niihin valtoihin nähden, jotka ovat olleet mukana ratifioimisasiakirjain ensimäisessä tallettamisessa, kuudenkymmenen päivän kuluttua talletuspöytäkirjan päiväyksestä lukien ja niihin valtoihin nähden, jotka myöhemmin sen ratifioivat tahi siihen yhtyvät, kuudenkymmenen päivän kuluttua siitä lukien, kun Alankomaiden hallitus on vastaanottanut niiden ratifioimis- tai yhtymisilmoituksen.

7 artikla.

Jos joku korkeista sopimusvalloista haluaisi sanoa irti tämän yleissopimuksen, on irtisanomisesta kirjallisesti ilmoitettava Alankomaiden hallitukselle, jonka tulee heti toimittaa kaikille muille valloille oikeaksi todistettu jäljennös ilmoituksesta ynnä tieto siitä, minä päivänä se on ilmoituksen vastaanottanut.

Irtisanomisen vaikutus kohdistuu ainoastaan siihen valtaan, joka sen on tehnyt, ja vasta vuoden kuluttua siitä, kun sitä koskeva ilmoitus on saapunut Alankomaiden hallitukselle.

8 artikla.

Alankomaiden ulkoasiainministeriön pitämään luetteloon on merkittävä neljännen artiklan 3 ja 4 kappaleen mukaan tehdyn ratifioimisasiakirjojen tallettamisen päivämäärä sekä se päivämäärä, jolloin yhtymis- (5 artiklan 2 kappale) tahi irtisanomisilmoitukset (7 artiklan 1 kappale) on vastaanotettu.

Jokaisella sopimusvallalla on oikeus saada tietoja tästä luettelosta ja pyytää siitä oikeiksi todistettuja otteita.

Tämän vahvistukseksi ovat valtuutetut varustaneet tämän yleissopimuksen allekirjoituksillansa.

Tehty Haagissa kahdeksantenatoista päivänä lokakuuta tuhatyhdeksänsataaseitsemän yhtenä ainoana kappaleena, joka jää Alankomaiden hallituksen arkistossaan talletettavaksi, ja josta oikeiksi todistettuja jäljennöksiä on diplomaattista tietä lähetettävä niille valloille, joita on kutsuttu toiseen rauhankonferenssiin.

Seuraavat vallat ovat ratifioineet tämän yleissopimuksen tai yhtyneet siihen: Itävalta-Unkari, Belgia, Bolivia, Brasilia, Kiina, Tanska, Ranska, Saksa, Suurbritannia, Guatemala, Haiti, Japani, Liberia, Luxemburg, Meksikko, Alankomaat, Nicaragua, Norja, Panama, Portugal, Romaania, Venäjä, Salvador, Siam, Espanja, Ruotsi, Sveitsi ja Amerikan Yhdysvallat.

IV. Yleissopimus joka koskee maasodan lakeja ja tapoja.

Osapuolet, harkiten, että, samalla kuin etsitään keinoja rauhan turvaamiseksi ja aseellisten riitaisuuksien välttämiseksi kansojen kesken, on tärkeätä pitää silmällä sitäkin tapausta, että aseisiin vetoamisen aiheuttaisivat tapahtumat, joita he huolenpidollaan eivät ole saaneet ehkäistyksi;

hartaasti haluten vielä tässäkin äärimmäisessä tapauksessa palvella ihmisyyden etuja ja sivistyksen yhäti edistyviä vaatimuksia;

ollen sitä mieltä, että tätä varten on tärkeätä uudelleen tarkastaa sodan yleiset lait ja tavat, joko siinä tarkoituksessa, että ne saataisiin täsmällisemmin määritellyiksi, tai saadakseen niihin tehdyksi erinäisiä rajoituksia, joilla niiden ankaruutta lievennettäisiin niin paljon kuin mahdollista;

ovat katsoneet välttämättömäksi täydentää ja eräissä kohdin täsmällisentää ensimäisen rauhankonferenssin työtä, joka rauhankonferenssi, jatkona vuoden 1874 Brysselin konferenssille, näiden, viisaan ja jalomielisen huolenpidon suosittamien aatteiden elähyttämänä on hyväksynyt määräyksiä, joiden tarkoituksena on määritellä ja säännöstellä maasodan tavat.

Korkeiden sopimuksentekijäin käsityksen mukaan nämä määräykset, joiden laadintaan on määräävästi vaikuttanut halu saada sodan tuottamat kärsimykset vähenemään niin paljon kuin sotilaallisen välttämättömyyden näkökohdat suinkin sallivat, ovat tarkoitetut yleiseksi käyttäytymisohjeeksi sodankävijöille sekä heidän keskinäisissä suhteissaan että heidän suhteessaan asianomaiseen väestöön.

Kumminkaan ei ole ollut mahdollista jo nyt sopia määräyksistä, jotka ulottuvat kaikkiin käytännössä esiintyviin tilanteisiin;

toisekseen ei korkeiden sopimuksentekijäin tarkoituksena saattanut olla, että edellyttämättömät tapaukset jätettäisiin kirjoitettujen säännösten puutteessa armeijain johtajien mielivaltaisen arvioinnin varaan.

Kunnes täydellisempi sotalakikirja ehditään saattaa voimaan, korkeat sopimuksentekijät katsovat otolliseksi todeta, että niiden hyväksymiin säännöstelymääräyksiin sisältymättömissä tapauksissa väestö ja sodankävijät jäävät kansainvälisen oikeuden periaatteiden suojeluksen ja vallan alaisiksi, periaatteiden, jotka sellaisinaan ovat tuloksena sivistyskansojen kesken vakiintuneista tavoista, ihmisyyden laeista ja julkisen omantunnon vaatimuksista.

He julistavat, että juuri tässä mielessä ovat käsitettävät nimenomaan hyväksytyn ohjesäännön 1 ja 2 artikla.

Korkeat sopimuksentekijät, haluten tehdä uuden yleissopimuksen tässä tarkoituksessa, ovat nimittäneet täysivaltaisiksi edustajikseen:

jotka esitettyään hyvään ja asianmukaiseen muotoon laadituiksi havaitut valtakirjansa ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla.

Sopimusvaltojen pitää antaa maasotavoimilleen ohjeita, jotka ovat yhtäpitäviä tähän yleissopimukseen liitetyn maasodan lakeja ja tapoja koskevan ohjesäännön kanssa.

2 artikla.

Ensimäisessä artiklassa tarkoitettuun säännöstöön samoin kuin tähän yleissopimukseen sisältyvät määräykset ovat sovellettavissa ainoastaan sopimusvaltojen kesken ja ainoastaan, jos sodankävijät ovat kaikki sopimuskumppaneita yleissopimuksessa.

3 artikla.

Sen sodankävijän, joka rikkoo mainitun säännöstön määräyksiä, on, jos niin tapahtuu, korvattava aiheuttamansa vahinko. Sen on vastattava sen sotavoimaan kuuluvien henkilöiden kaikista teoista.

4 artikla.

Tämä yleissopimus, asianmukaisesti ratifioituna, korvaa sopimusvaltojen keskinäisissä suhteissa 29 päivänä heinäkuuta 1899 tehdyn yleissopimuksen, joka koskee maasodan lakeja ja tapoja.

Vuoden 1899 yleissopimus pysyy voimassa niiden valtojen kesken, jotka ovat sen allekirjoittaneet ja jotka eivät samalla ratifioi tätä yleissopimusta.

5 artikla.

Tämä yleissopimus on mahdollisimman pian ratifioitava.

Ratifioimisasiakirjat ovat talletettavat Haagiin.

Ratifioimisasiakirjojen ensimäinen tallettaminen on todettava pöytäkirjassa, jonka allekirjoittavat siihen osallisten valtojen edustajat ja Alankomaiden ulkoasiainministeri.

Ratifioimisasiakirjojen myöhemmät tallettamiset tapahtuvat Alankomaiden hallitukselle osotetulla kirjallisella ilmoituksella, johon ratifioimisasiakirja on liitettynä.

Ratifioimisasiakirjojen ensimäistä tallettamista koskevan pöytäkirjan, edellisessä kappaleessa mainittujen ilmoituksien sekä ratifioimisasiakirjojen oikeiksi todistetut jäljennökset on Alankomaiden hallituksen heti lähetettävä diplomaattista tietä toiseen rauhankonferenssiin kutsutuille valloille sekä muille valloille, jotka ovat yhtyneet tähän yleissopimukseen. Edellisen kappaleen tarkoittamissa tapauksissa ilmoittaa mainittu hallitus niille samalla, minä päivänä se on ilmoituksen vastaanottanut.

6 artikla.

Ne vallat, jotka eivät ole tätä yleissopimusta allekirjoittaneet, saavat siihen yhtyä.

Vallan, joka haluaa siihen yhtyä, on kirjallisesti ilmoitettava aikomuksensa Alankomaiden hallitukselle sekä samalla lähetettävä sille yhtymisasiakirja, joka on talletettava mainitun hallituksen arkistoon.

Tämän hallituksen tulee heti lähettää kaikille muille valloille oikeaksi todistettu jäljennös sekä ilmoituksesta että yhtymisasiakirjasta, samalla mainiten ilmoituksen vastaanottamispäivän.

7 artikla.

Tämä yleissopimus tulee voimaan niihin valtoihin nähden, jotka ovat olleet mukana ratifioimisasiakirjain ensimäisessä tallettamisessa, kuudenkymmenen päivän kuluttua talletuspöytäkirjan päiväyksestä lukien ja niihin valtoihin nähden, jotka myöhemmin sen ratifioivat tahi siihen yhtyvät, kuudenkymmenen päivän kuluttua siitä lukien, kun Alankomaiden hallitus on vastaanottanut niiden ratifioimis- tai yhtymisilmoituksen.

8 artikla.

Jos joku korkeista sopimusvalloista haluaisi sanoa irti tämän yleissopimuksen, on irtisanomisesta kirjallisesti ilmoitettava Alankomaiden hallitukselle, jonka tulee heti toimittaa kaikille muille valloille oikeaksi todistettu jäljennös ilmoituksesta ynnä tieto siitä, minä päivänä se on ilmoituksen vastaanottanut.

Irtisanomisen vaikutus kohdistuu ainoastaan siihen valtaan, joka sen on tehnyt, ja vasta vuoden kuluttua siitä, kun sitä koskeva ilmoitus on saapunut Alankomaiden hallitukselle.

9 artikla.

Alankomaiden ulkoasiainministeriön pitämään luetteloon on merkittävä 5 artiklan 3 ja 4 kappaleen mukaan tehdyn ratifioimisasiakirjojen tallettamisen päivämäärä sekä se päivämäärä, jolloin yhtymis- (6 artiklan 2 kappale) tahi irtisanomisilmoitus (8 artiklan 1 kappale) on vastaanotettu.

Jokaisella sopimusvallalla on oikeus saada tietoja tästä luettelosta ja pyytää siitä oikeiksi todistettuja otteita.

Tämän vahvistukseksi ovat valtuutetut varustaneet tämän yleissopimuksen allekirjoituksillansa.

Tehty Haagissa kahdeksantenatoista päivänä lokakuuta tuhatyhdeksänsataaseitsemän yhtenä ainoana kappaleena, joka jää Alankomaiden hallituksen arkistossaan talletettavaksi, ja josta oikeiksi todistettuja jäljennöksiä on diplomaattista tietä lähetettävä niille valloille, joita on kutsuttu toiseen rauhankonferenssiin.

Liite yleissopimukseen. Maasodan lakeja ja tapoja koskeva ohjesääntö.

I OSA.

Sodankävijöistä.

1 LUKU.

Sodankävijän ominaisuudesta.

1 artikla.

Sodan lait, oikeudet ja velvollisuudet eivät koske ainoastaan armeijaa, vaan myöskin miliisi- ja vapaaehtoisia joukkoja, mikäli ne täyttävät seuraavat ehdot:

1) että niillä on johtajana alaisistaan vastuussa oleva henkilö;

2) että niillä on määrätty ja matkan päästä eroitettava tuntomerkki;

3) että ne kantavat aseitaan julkisesti; ja

4) että ne sotatoimissaan noudattavat sodan lakeja ja tapoja.

Niissä maissa, joissa miliisi- tai vapaaehtoiset joukot ovat armeijana tai sen osanA, tarkoittaa nimitys armeija näitäkin.

2 artikla.

Valtaamattoman alueen väestöä, joka vihollisen lähestyessä omasta tahdostaan ryhtyy aseisiin vastustaakseen päälletunkevia joukkoja ennättämättä järjestäytyä 1 artiklan mukaisesti, pidetään sodankävijänä, jos se kantaa aseita julkisesti sekä noudattaa sodan lakeja ja tapoja.

3 artikla.

Sodankävijäin aseellisiin voimiin saattaa kuulua taistelevia ja ei-taistelevia. Joutuessaan vihollisen vangiksi on kumpaisellakin oikeus sotavangeille tulevaan kohteluun.

II luku

Sotavangeista.

4 artikla.

Sotavangit ovat vihollisen hallituksen, mutta eivät niiden yksityisten henkilöiden tai joukko-osastojen vallassa, jotka ovat heidät vanginneet.

Sotavankeja on kohdeltava inhimillisesti.

Kaikki, mikä kuuluu heille mieskohtaisesti, paitsi aseet, hevoset ja sotilaalliset asiapaperit, jää heidän omaisuudekseen.

5 artikla.

Sotavangit saa eristää kaupunkiin, linnoitukseen, leiriin tai mihin paikkaan hyvänsä, siten että heidät velvoitetaan olemaan sieltä poistumatta määrättyjä rajoja ulommaksi, mutta teljetä heidät saa vain, jos sellainen varmuustoimenpide on ehdottomasti välttämätön, ja ainoastaan niin pitkäksi aikaa, kuin ne olosuhteet jatkuvat, jotka tekevät sellaisen toimenpiteen välttämättömäksi.

6 artikla.

Valtio saa käyttää sotavankeja, paitsi upseereja, työntekijöinä heidän arvoasteensa ja kykenemisensä mukaan. Nämä työt eivät saa olla ylen rasittavia eivätkä missään tekemisissä sotatoimien kanssa.

Vangeille saadaan antaa lupa tehdä työtä julkisen hallinnon tai yksityisten henkilöiden tai omaan tiliinsä.

Valtion tiliin suoritetuista töistä maksetaan taksojen mukaan, jotka ovat voimassa samoja töitä suorittaville oman kansallisarmeijan henkilöille, tai, jos sellaisia taksoja ei ole olemassa, taksan mukaan, joka on suhteellinen suoritettuihin töihin.

Milloin työt tehdään muiden julkisten hallintojen tai yksityisten henkilöiden tiliin, järjestetään työehdot yksissä neuvoin sotilasviranomaisten kanssa.

Sotavankien työpalkka on käytettävä heidän tilansa lieventämiseen, ja ylijäämä tilitettävä heille heidän päästessään vapauteen, sitten kun siitä on vähennetty ylläpitokustannukset.

7 artikla.

Se hallitus, jonka vallassa sotavangit ovat, on velvollinen ylläpitämään heidät.

Milloin sodankävijäin kesken ei ole olemassa erikoista sopimusta, on sotavankeja ravintoon, makuutilaan ja vaatetukseen nähden kohdeltava samoin kuin sen hallituksen sotaväkeä, joka heidät on vanginnut.

8 artikla.

Sotavangit ovat niiden lakien, säännösten ja määräysten alaiset, mitkä ovat voimassa sen valtion armeijassa, jonka vallassa he ovat. Tottelemattomuusrikkomukset oikeuttavat ryhtymään heihin nähden tarpeellisiin ankariin toimenpiteisiin.

Karanneet sotavangit, jotka saadaan uudestaan kiinni, ennenkuin ovat päässeet takaisin omaan armeijaansa, tai ennenkuin ovat päässeet poistumaan sen armeijan valtaamalta alueelta, joka heidät on vanginnut, ovat kurinpitorangaistuksen alaisia.

Sotavangit, jotka päästyään pakenemaan, joutuvat uudestaan vangiksi, eivät ole minkään rangaistuksen alaisia edellisestä paostaan.

9 artikla.

Jokainen sotavanki on velvollinen kysyttäissä ilmoittamaan oikeat nimensä ja arvoasteensa, ja, jos hän rikkoo tämän säännöksen, tekee hän sen sillä uhalla, että häneltä saadaan supistaa hänen vertaisilleen sotavangeille myönnettyjä etuja.

10 artikla.

Sotavangit saadaan päästää vapauteen kunniasanaansa vastaan, jos heidän oman maansa lait sallivat sen antamisen, ja siinä tapauksessa he ovat velvolliset omakohtaisen kunniansa takuulla tunnollisesti täyttämään sen, mihin ovat sitoutuneet sekä omaan hallitukseensa että siihen hallitukseen nähden, joka heidät on ottanut vangiksi.

Samassa tapauksessa heidän oma hallituksensa ei saa vaatia eikä vastaanottaa heiltä mitään palvelusta, joka on ristiriidassa heidän antamansa kunniasanan kanssa.

11 artikla.

Sotavankia ei saa pakottaa ottamaan vastaan vapauttaan kunniasanaansa vastaan, samaten ei vihollisen hallituskaan ole velvollinen suostuman sotavangin pyyntöön, että hänet kunniasanaansa vastaan päästettäisiin vapaaksi.

12 artikla.

Jokainen sotavanki, joka kunniasanaansa vastaan vapaaksi päässeenä uudestaan joutuu kiinni kantaen aseita sitä hallitusta vastaan, jolle hän oli kunniasanansa antanut, taikka tämän liittolaisia vastaan, menettää oikeuden sotavangeille tulevaan kohteluun ja hänet saadaan asettaa tuomioistuimessa syytteeseen.

13 artikla.

Henkilöillä, jotka seuraavat armeijaa siihen suorastaan kuulumatta, esim. sanomalehtien kirjeenvaihtajina ja reporttereina, elintarpeitten kaupustelijoina ja tarvikkeitten hankkijoina on oikeus, kun joutuvat vihollisen valtaan, ja tämä katsoo hyväksi heidät pidättää, sotavangeille tulevaan kohteluun, sillä ehdolla, että he ovat varustetut sen armeijan sotilasviranomaisen antamalla lupakirjalla, jonka mukana he ovat kulkeneet.

14 artikla.

Vihollisuuksien alkaessa perustetaan kuhunkin sotaakäypään valtioon ja tarpeen tullessa niihin puolueettomiinkin maihin, jotka ovat ottaneet sodankävijöitä alueelleen, toimisto, joka antaa tietoja sotavangeista. Tämä toimisto, jonka tehtävänä on vastata kaikkiin sotavankeja koskeviin tiedusteluihin, ottaa vastaan asianomaisilta eri virastoilta kaikkia tiedonantoja, jotka koskevat sotavankien eristämistä, siirtoa, vapauttamista kunniasanaansa vastaan, vaihtoa, karkaamista, sairashuoneeseen joutumista, kuolemantapauksia sekä muita tietoja, jotka ovat tarpeen, jotta voidaan laatia jokaisesta sotavangista päivittäin täydennettävä henkilökortti. Toimiston on merkittävä tähän korttiin matrikkelin numero, suku- ja ristimänimi, ikä, kotipaikka, sotilasarvo, joukko-osasto, haavat, vangitsemispaikka ja -aika, eristämisen, haavoittumisten ja kuoleman päivämäärät ja paikka sekä kaikki erikoiset huomautukset. Henkilökortti jätetään toisen sodankävijän hallitukselle rauhan solmiamisen jälkeen.

Tiedonantotoimiston pitää niinikään kerätä ja koota yhteen paikkaan kaikki henkilökohtaiseen käyttöön kuuluvat esineet, arvoesineet, kirjeet y. m., jotka löydetään taistelukentiltä, tai jotka kunniasanaansa vastaan vapautetut, vaihdetut, karanneet tai sairaaloissa ja kenttäsairaaloissa kuolleet vangit ovat jättäneet jälkeensä, ja lähettää ne asianomaisille.

15 artikla.

Sotavankien avustamisyhdistysten, jotka ovat säännöllisesti perustetut maansa lain mukaan, ja joiden tarkoitus on olla armelijaisuustyön välittäjinä, pitää, voidakseen tehokkaasti täyttää ihmisystävällisen tehtävänsä, saada sotaakäyvien taholta itselleen ja asianmukaisesti valtuutetuille asiamiehilleen kaikki välttämättömien sotilaallisten vaatimusten ja hallinnollisten säännösten sallimat helpotukset. Näiden yhdistysten valtuutetut saavat päästä jakamaan avustuksia eristyspaikkoihin sekä kotimaahan paluumatkalla olevien vankien yöpymispaikkoihin kun esittävät sotilasviranomaisen antaman henkilökohtaisen lupakirjan ja kirjallisesti sitoutuvat noudattamaan kaikkia tämän määräämiä järjestys- ja poliisisäännöksiä.

16 artikla.

Tiedonantotoimistoilla on vapaakirjeoikeus. Sotavangeille osoitetut tai heidän lähettämänsä kirjeet, postiosoitukset ja arvolähetykset sekä postipaketit ovat vapautetut kaikista postimaksuista sekä lähtö- ja tulomaassa että välillä olevissa maissa.

Luonnossa annetut sotavangeille osoitetut lahjat ja avustukset ovat vapautetut kaikista tulli- ja muista maksuista sekä kuljetusmaksuista valtion käyttämillä rautateillä.

17 artikla.

Vangittujen upseerien pitää saada sama palkka, johon samanarvoisilla upseereilla on oikeus siinä maassa, jossa he ovat pidätettyinä, heidän oman hallituksensa takaisinmaksuvelvollisuutta vastaan.

18 artikla.

Sotavangeille annetaan täysi vapaus uskontonsa harjoittamiseen, siihen luettuna läsnäolo jumalanpalveluksessa, sillä ainoalla ehdolla, että he noudattavat sotilasviranomaisen määräämiä järjestys- ja poliisisäännöksiä.

19 artikla.

Sotavankien testamentit otetaan vastaan ja laaditaan samojen ehtojen mukaan, jotka ovat voimassa oman kansallisen armeijan sotilaihin nähden.

Samoja sääntöjä on noudatettava niinikään sotavankien kuolemantapausten toteamista koskeviin asiakirjoihin ja heidän hautaamisensa nähden, ottaen huomioon heidän arvoasteensa ja virka-asemansa.

20 artikla.

Rauhan solmiamisen jälkeen ovat sotavangit mahdollisimman pian lähetettävät kotimaahansa.

III LUKU.

Sairaista ja haavoittuneista.

21 artikla.

Sairasten ja haavoittuneiden hoitoa koskevista sodankävijäin velvollisuuksista säädetään Genèven yleissopimuksessa.

II OSA.

Vihollisuuksista.

I LUKU.

Vihollisen vahingoittamiskeinoista, piirityksistä ja pommituksista.

22 artikla.

Sodankävijöillä ei vihollisen vahingoittamiskeinojen valintaan nähden ole rajatonta oikeutta.

23 artikla.

Paitsi mitä erikoissopimuksilla kielletään, on sodankävijöitä nimenomaan kielletty.

a) käyttämästä myrkkyä ja myrkytettyjä aseita;

b) petoksella tappamasta tai haavoittamasta vihollisen kansakuntaan tai armeijaan kuuluvia henkilöitä;

c) tappamasta tai haavoittamasta vihollista, joka pantuaan pois aseensa tai kykenemättä enää niitä käyttämään on antautunut armoille;

d) julistamasta, että armoa ei anneta;

e) käyttämästä aseita, ammuksia tai aineita, jotka tuottavat tarpeettomia kärsimyksiä;

f) oikeudettomasti käyttämästä sotaneuvottelijan (parlamentäärin) lippua, vihollisen kansallislippua tai sotilaallisia tunnusmerkkejä ja univormua sekä Genèven yleissopimuksen tunnusmerkkiä;

g) hävittämästä tai takavarikoimasta vihollisen omaisuutta paitsi milloin sellainen hävittäminen ja takavarikoiminen käy sodan aiheuttamasta pakosta tuiki välttämättömäksi;

h) julistamasta vastapuolen kansalaisten oikeuksia ja kanteita kumotuiksi, väliaikaisesti lakkautetuiksi tai tuomioistuimen käsittelyyn kelpaamattomiksi.

Samoin ei sodankävijä saa pakottaa vastapuolen kansalaisia ottamaan osaa heidän maatansa vastaan suunnattuihin sotatoimiin, ei edes siinäkään tapauksessa, että he ennen sodan alkua ovat olleet sodankävijän palveluksessa.

24 artikla.

Luvallisina pidetään sotajuonia ja muita keinoja, jotka ovat tarpeen tietojen hankkimiseksi vihollisesta ja maastosta.

25 artikla.

Kaupunkeja, kyliä, asuntoja tai rakennuksia, joita ei puolusteta, ei saa millään tavalla hätyyttää eikä pommittaa.

26 artikla.

Hyökkäävien joukkojen päällikön on, ennenkuin ryhdytään pommitukseen, paitsi milloin tehdään väkirynnäkkö, tehtävä kaikki voitavansa antaakseen siitä tiedon viranomaisille.

27 artikla.

Piirityksissä ja pommituksissa pitää ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta, mikäli mahdollista, säästettäisiin jumalanpalveluksen, taiteen, tieteen ja hyväntekeväisyyden tyyssijoiksi aijottuja rakennuksia, historiallisia muistomerkkejä, sairaaloita ja sairasten ja haavoittuneiden kokoomispaikkoja, edellyttäen, että niitä ei samalla käytetä sotilaallisiin tarkoituksiin.

Piiritettyjen velvollisuus on merkitä nämä rakennukset ja kokoomispaikat erikoisilla näkyvillä merkeillä, joista etukäteen annetaan tieto piirittäjille.

28 artikla.

Kaupunkia tai paikkakuntaa ei saa jättää ryöstettäväksi siinäkään tapauksessa, että se on vallattu väkirynnäköllä.

LUKU II.

Vakoilijoista.

29 artikla.

Vakoilijana saa pitää ainoastaan sellaista henkilöä, joka, toimien salaa tai väärillä tekosyillä kerää tai koettaa kerätä tietoja sodankävijän toiminta-alueelta, aikoen antaa ne vastapuolelle.

Sotilashenkilöitä, jotka ilman valepukua ovat tunkeutuneet vihollisen armeijan toiminta-alueelle hankkiakseen tietoja, ei siis pidetä vakoilijoina. Samoin ei pidetä vakoilijoina sotilas- ja siviilihenkilöitä, joille on annettu tehtäväksi lähettää sanomia joko heidän omalle armeijalleen tai vihollisarmeijalle, kun he suorittavat tehtävänsä julkisesti. Tähän luokkaan kuuluvat samoin henkilöt, jotka on lähetetty ilmapallolla viemään sanaa ja yleensä ylläpitämän yhteyttä armeijan tai jonkin alueen eri osien välillä.

30 artikla.

Vakoilijaa, joka tavataan verekseltä, ei saa rangaista ilman edelläkäypää tuomiota.

31 artikla.

Vakoilijaa, joka päästyään palaamaan siihen armeijaan, johon hän kuuluu, myöhemmin joutuu vihollisen vangiksi, kohdellaan sotavankina, eikä hän ole vastuunalainen aikaisemmasta vakoilutoiminnastaan.

III LUKU.

Rauhanhierojista.

32 artikla.

Sotaneuvottelijana pidetään henkilöä, joka toinen sodankävijä on valtuuttanut ryhtymään toisen kanssa neuvotteluihin, ja joka esittäytyy valkoisen lipun suojassa. Tällä samoin kuin hänen mukanaan olevalla torven- tai pillinpuhaltajalla tai rumpalilla, lipunkantajalla tai tulkilla on oikeus loukkaamattomuuteen.

33 artikla.

Päällikkö, jonka luo sotaneuvottelija lähetetään, ei ole kaikissa olosuhteissa velvollinen ottamaan häntä vastaan.

Hän saa ryhtyä kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin estääkseen sotaneuvottelijaa käyttämästä hyväkseen tehtäväänsä hankkiakseen tietoja.

Hänellä on oikeus pidättää sotaneuvottelijaa väliaikaisesti, jos tämä käyttää väärin asemaansa.

34 artikla.

Sotaneuvottelija menettää oikeutensa loukkaamattomuuteen, jos suoranaisesti ja eittämättömästi näytetään toteen, että hän on käyttänyt etuoikeutettua asemaansa aiheuttaakseen tai itse tehdäkseen petoksen.

IV LUKU.

Antautumisesta.

35 artikla.

Antautumisesta sovittaessa asianosaisten kesken on otettava huomioon sotilaskunnian vaatimukset.

Kun antautumisehdoista kerran on sovittu, on molempien asianosaisten niitä tarkasti noudatettava.

V LUKU.

Aselevosta.

36 artikla.

Aselepo lakkauttaa sotatoimet sodankävijäin keskinäisellä sopimuksella. Jos sen kestämisaikaa ei ole määrätty, voivat sodankävijät koska tahansa aloittaa sotatoimet uudestaan, kumminkin sillä ehdolla, että siitä on viholliselle ilmoitettu sovitussa ajassa aselepoehtojen mukaisella tavalla.

37 artikla.

Aselepo saattaa olla yleinen tai paikallinen. Edellinen lakkauttaa sotaakäypien valtioiden sotatoimet kaikkialla, jälkimäinen ainoastaan sotaakäypien armeijain määrättyjen osien välillä ja määrätyssä piirissä.

38 artikla.

Aselevosta on ajoissa ilmoitettava virallisesti asianomaisille viranomaisille ja sotajoukoille. Vihollisuudet lakkautetaan heti ilmoituksen saavuttua tai määrättynä ajankohtana.

39 artikla.

Sopimuksentekijäin ehdonvallassa on aseleposopimuksen ehdoissa määritellä suhteet, mitkä sotanäyttämöllä saavat vallita väestöjen ja sopimuspuolten kesken.

40 artikla.

Jos toinen sopimuksentekijä pahasti rikkoo aselepoa, on toisella oikeus sanoa se irti, vieläpä kiireellisessä tapauksessa heti aloittaa vihollisuudet uudestaan.

41 artikla.

Omasta aloitteestaan toimivien yksityisten henkilöiden tekemät aselepoehtojen loukkaukset oikeuttavat ainoastaan vaatimaan syyllisten rankaisemista ja, jos siihen on aihetta, kärsittyjen vahinkojen korvausta.

III OSA.

Sotilaallisesta valtaoikeudesta vihollisvaltion alueella.

42 artikla.

Aluetta pidetään vallattuna, kun se tosiasiallisesti on vihollisarmeijan vallanalaisena.

Valtaus ulottuu ainoastaan niihin alueisiin, missä tämä valtaoikeus on voimassa ja sitä voidaan käyttää.

43 artikla.

Kun laillisen vallan valtaoikeus on tosiasiallisesti siirtynyt valtaajan käsiin, on tämän ryhdyttävä kaikkiin käytettävissään oleviin toimenpiteisiin palauttaakseen ja turvatakseen, mikäli mahdollista, yleisen järjestyksen ja julkisen elämän, noudattamalla, ellei siihen ole ehdotonta estettä, siinä maassa voimassa olevia lakeja.

44 artikla.

Sodankävijä ei saa pakottaa vallatun alueen väestöä antamaan tietoja toisen sodankävijän armeijasta tai sen puolustusvälineistä.

45 artikla.

Vallatun alueen väestöä ei saa pakottaa vannomaan uskollisuusvalaa vihollisvaltiolle.

46 artikla.

Perheen kunniaa ja oikeuksia, yksityisten henkilöiden henkeä ja yksityistä omaisuutta, samoinkuin uskonnollisia vakaumuksia ja uskontojen harjoitusta on kunnioitettava.

Yksityistä omaisuutta ei saa takavarikoida.

47 artikla.

Ryöstäminen on nimenomaan kielletty.

48 artikla.

Jos valtaaja kantaa valtaamallaan alueella valtion hyväksi säädettyjä veroja, ulostekoja tai tie- ja siltamaksuja, on sen tehtävä se, mikäli mahdollista, voimassa olevain taksoitus- ja jaoitusmääräysten mukaan, ja siitä johtuu sille velvoitus pitää huolta vallatun alueen hallintokustannuksista samassa määrin, kuin se oli ollut laillisenkin hallituksen velvollisuutena.

49 artikla.

Paitsi edellisessä artiklassa tarkoitettuja veroja ei valtaaja saa valtaamallaan alueella kantaa muita kuin armeijalle tai tämän alueen hallintoon tarvittavia rahamaksuja.

50 artikla.

Yhteistä rahasakkoa tai muuta yhteisrangaistusta ei saa säätää väestölle yksityisten tekojen vuoksi, joista sen ei voida katsoa olevan yhteisesti vastuussa.

51 artikla.

Mitään sotaveroa ei saa ottaa muuten kuin ylipäällikön kirjallisen käskyn perusteella ja hänen vastuullaan.

Tähän verotukseen on ryhdyttävä, mikäli mahdollista, ainoastaan voimassaolevien verojen taksoitusta ja jaoitusta koskevien sääntöjen mukaan.

Kustakin sotaveron suorituksesta on veronmaksajalle annettava kuitti.

52 artikla.

Luontaispakko-ottoja ja työsuorituksia saa kunnilta ja asukkailta vaatia ainoastaan valtausarmeijan tarpeisiin. Niiden pitää olla suhteelliset maan varoihin ja sen luontoisia, ettei niitä vaatimalla väestöä velvoiteta ottamaan osaa sen isänmaata vastaan kohdistettuihin sotatoimiin.

Näitä pakko-ottoja ja työsuorituksia ei saa vaatia muuten kuin vallatulla alueella toimivan ylipäällikön luvalla.

Luontaissuoritukset on, mikäli mahdollista, maksettava käteisellä; ellei se käy päinsä, ovat ne todettavat kuitilla, ja velaksi otetut summat on suoritettava mahdollisimman pian.

53 artikla.

Armeija, joka pitää aluetta vallassaan, saa takavarikoida ainoastaan varsinaisesti valtiolle kuuluvia rahavaroja, arvopapereita ja näytettäessä maksettavia sitoumuksia, asevarastoja, kuljetusvälineitä, varastohuoneita ja tarvikkeita ja yleensä kaikkea sellaista valtion irtainta omaisuutta, jota voidaan käyttää sotatoimiin.

Kaikkia välineitä, joita maalla, merellä ja ilmassa voidaan käyttää uutisten lähettämiseen, henkilöiden tai esineiden kuljetukseen, paitsi merioikeuden määräämissä tapauksissa, asevarastoja ja yleensä kaikenlaisia sotavarusteita saa takavarikoida, vaikkapa ne kuuluvat yksityisillekin henkilöille, mutta ne täytyy antaa takaisin, ja korvaukset on järjestettävä rauhanteossa.

54 artikla.

Merenalaisia kaapeleita, jotka yhdistävät vallatun alueen puolueettomaan alueeseen, ei saa takavarikoida tai hävittää, paitsi milloin se on ehdottomasti välttämätöntä. Ne täytyy niinikään antaa takaisin ja korvaukset on järjestettävä rauhanteossa.

55 artikla.

Valtaajavaltio ei saa pitää itseään muuna kuin vihollisvaltiolle kuuluvien ja vallatussa maassa olevien yleisten rakennusten, kiinteimistöjen, metsien ja maanviljelystilusten haltijana ja nautinto-oikeuden käyttäjänä. Sen pitää säilyttää tämän omaisuuden pääoma-arvo semmoisenaan ja hoitaa sitä nautinto-oikeutta koskevien sääntöjen mukaan.

56 artikla.

Kuntien omaisuutta sekä uskonnonharjoitukseen ja hyväntekeväisyyteen tarkoitettujen, opetus-, taide- ja tieteellisten laitosten omaisuutta, vaikka valtiolle kuuluvaakin, on käsiteltävä samoin kuin yksityisomaisuutta.

Tämäntapaisten laitosten, historiallisten muistomerkkien, taide- ja tieteellisten teosten takavarikoiminen ja tahallinen hävittäminen ja turmeleminen on kielletty ja on siitä nostettava kanne.

Seuraavat vallat ovat ratifioineet tämän yleissopimuksen tai yhtyneet siihen: Itävalta-Unkari (ennakkoepäyksellä, joka sisältyy konferenssin täysiistunnossa 17 päivänä elokuuta 1907 annettuun selitykseen), Belgia, Bolivia, Brasilia, Kiina, Cuba, Tanska, Ranska, Saksa (ennakkoepäyksellä yleissopimuksen liitteen 44 artiklan suhteen), Suurbritannia, Guatemala, Haiti, Japani (ennakkoepäyksellä liitteen 44 artiklan suhteen), Liberia, Luxemburg, Meksikko, Alankomaat, Nicaragua, Norja, Panama, Portugal, Romaania, Venäjä (ennakkoepäyksellä, joka on määritelty yleissopimuksen liitteen 44 artiklan kohdalla ja merkitty neljännen täysiistunnon pöytäkirjaan 17 päivänä elokuuta 1907), Salvador, Siam, Ruotsi, Sveitsi ja Amerikan Yhdysvallat.

V. YLEISSOPIMUS joka koskee puolueettomien valtojen ja henkilöiden oikeuksia ja velvollisuuksia maasodassa.

Osapuolet, haluten tarkemmin määritellä puolueettomien valtojen oikeudet ja velvollisuudet maasodassa ja säännöstellä puolueettomalle alueelle paenneiden sodankävijäin aseman;

haluten samoin määritellä puolueettomuusominaisuuden ja odottaen, kunnes käy mahdolliseksi kokonaisuudessaan järjestää puolueettomien yksityishenkilöiden asema ja suhtautuminen sodankävijöihin;

ovat päättäneet siinä tarkoituksessa tehdä yleissopimuksen ja sitä varten nimittäneet täysivaltaisiksi edustajikseen:

jotka esitettyään hyvään ja asianmukaiseen muotoon laadituiksi havaitut valtakirjansa ovat sopineet seuraavasta:

I LUKU.

Puolueettomien valtojen oikeuksista ja velvollisuuksista.

1 artikla.

Puolueettomien valtojen alue on loukkaamaton.

2 artikla.

Sodankävijät eivät saa puolueettoman vallan alueen kautta kuljettaa sotajoukkoja eikä sota- tai elintarvikekuormastoja.

3 artikla.

Sodankävijät eivät myöskään saa:

a) laittaa puolueettoman vallan alueelle radioasemaa eikä muuta laitetta, joka on tarkoitettu sotaakäyvien maa- ja merivoimien kanssa tapahtuvan tiedoitustoiminnan välineeksi;

b) käyttää hyväkseen mitään tämäntapaista laitetta, jonka nämä ovat ennen sotaa rakentaneet puolueettoman vallan alueelle yksinomaan sotilaallisen tarkoitukseen ja jota ei ole luovutettu yleisen sanomavaihdon palvelukseen.

4 artikla.

Taistelujoukkoja ei saa muodostaa eikä pestaustoimistoja avata puolueettoman vallan alueella sotaakäyvien hyväksi.

5 artikla.

Puolueeton valta ei saa suvaita alueellaan mitään 2-4 artikloissa mainituista teoista.

Puolueeton valta on velvollinen rankaisemaan puolueettomuutta loukkaavia tekoja ainoastaan siinä tapauksessa, että nämä loukkaukset on tehty sen omalla alueella.

6 artikla.

Puolueeton valta ei joudu vastuuseen siitä, että yksityisiä henkilöitä yksitellen kulkee rajan poikki mennäkseen jommankumman sodankävijän palvelukseen.

7 artikla.

Puolueeton valta ei ole velvollinen estämään kuljettamasta maasta pois tai sen kautta jommankumman sodankävijän hyväksi aseita, ampumatarpeita eikä yleensä mitään sellaista, mistä voi olla hyötyä armeijalle tai laivastolle.

8 artikla.

Puolueeton valtio ei ole velvollinen kieltämään käyttämästä sodankävijäin hyväksi sähkösanoma- tai puhelinkaapeleita eikä langattoman sähkötyksen laitteita, jotka ovat joko sen itsensä, yhtiöiden tai yksityisten omaisuutta, eikä supistamaan niiden käyttöä.

9 artikla.

Kaikki ehkäisy- tai kieltotoimenpiteet, joihin puolueeton valta ryhtyy 7 ja 8 artiklassa mainittuihin asioihin nähden, pitää sen yhtäläisesti sovelluttaa sodankävijöihin.

Puolueettoman vallan on valvottava, että sähkösanoma- tai puhelinkaapeleita tai langattoman sähkötyksen laitteita omistavat yhtiöt tai yksityiset henkilöt noudattavat samaa velvoitusta.

10 artikla.

Vihamielisenä tekona ei ole pidettävä sitä, että puolueeton valta torjuu, vaikkapa väkivallankin, puolueettomuutensa loukkaamisyritykset.

II LUKU.

Puolueettomien alueille tulleiden sodankävijäin eristämisestä ja haavoittuneiden hoidosta.

11 artikla.

Puolueettoman vallan, joka ottaa vastaan alueelleen sotaakäypiin armeijoihin kuuluvia joukkoja, on eristettävä ne, mikäli mahdollista, kauaksi sotanäyttämöltä.

Se saa vartioida niitä leireissä, vieläpä sulkea ne linnoituksiinkin tai tähän tarkoitukseen soveltuviin paikkoihin.

Se saa päättää, voidaanko upseerit päästää vapaiksi ottamalla heiltä kunniasanaan perustuva sitoumus, etteivät luvatta poistu puolueettomalta alueelta.

12 artikla.

Ellei ole olemassa erikoissopimuksia, on puolueettoman vallan hankittava eristetyille elintarpeet, vaatetukset ja ihmisyyden vaatimat avustukset.

Eristämisen aiheuttamat kulut on korvattava rauhanteossa.

13 artikla.

Puolueettoman vallan, joka ottaa vastaan karanneita sotavankeja, on jätettävä heidät vapaiksi. Jos se sallii heidän oleskella alueellaan, saa se määrätä niille olinpaikan.

Sama säännös on sovellettava sotavankeihin, joita puolueettoman vallan alueelle paenneet joukot tuovat mukanaan.

14 artikla.

Puolueeton valta saa sallia sotaakäypiin armeijoihin kuuluvien haavoittuneiden tai sairasten kulkea alueensa kautta sillä ehdolla, että junat, jotka heitä tuovat, eivät kuljeta sotaväkeen kuuluvia henkilöitä eikä sotatarpeita. Sellaisessa tapauksessa on puolueettoman vallan velvollisuus ryhtyä tätä varten tarvittaviin turvallisuus- ja tarkkailutoimenpiteisiin.

Haavoittuneita ja sairaita, joita tällaisissa olosuhteissa toinen sodankävijöistä on tuonut puolueettomalle alueelle, mutta jotka kuuluvat vastapuoleen, on puolueettoman valtion vartioitava sillä tavalla, että he eivät pääse uudestaan ottamaan osaa sotatoimiin. Tällä vallalla on samat velvollisuudet sen huostaan uskottuihin toisenkin armeijan haavoittuneisiin ja sairaisiin nähden.

15 artikla.

Genèven yleissopimus on sovellettava puolueettomalle alueelle majoitettuihin sairaisiin ja haavoittuneisiin.

III LUKU.

Puolueettomista henkilöistä.

16 artikla.

Puolueettomina pidetään sellaisen valtion kansalaisia, joka ei ota osaa sotaan.

17 artikla.

Puolueeton henkilö ei saa vedota puolueettomuuteensa:

a) jos hän tekee toista sodankävijää vastaan vihamielisiä tekoja;

b) jos hän tekee tekoja toisen sodankävijän hyväksi, nimenomaan, jos hän vapaaehtoisesti menee palvelemaan toisen puolen aseellisten joukkojen riveissä.

Sellaisessa tapauksessa ei se sodankävijä, johon nähden jokin henkilö on luopunut alkuperäisestä puolueettomuudestaan, saa kohdella häntä ankarammin kuin toisen sodankävijän kansalaista kohdeltaisiin samasta teosta.

18 artikla.

Toisen sodankävijän hyväksi tehtyinä tekoina 17 artiklan b-kirjaimen kohdalla tarkoitetussa mielessä ei ole pidettävä:

a) toiselle sodankävijälle toimitettuja hankintoja tai myönnettyjä lainoja, kunnes hankkija tai lainanantaja ei asu vastapuolen omalla tai sen valtaamalla alueella, ja kunhan hankinnat eivät ole peräisin näiltä alueilta;

b) poliisi- ja siviilihallinnon alalla tehtyjä palveluksia.

IV LUKU.

Rautateiden kalustosta.

19 artikla.

Puolueettomien valtojen alueelta peräisin olevaa rautateiden kalustoa, kuuluipa se näille valloille tai yksityisille yhtiöille tai henkilöille, kunhan se sellaiseksi tunnetaan, ei sodankävijä saa takavarikoida eikä käyttää hyväkseen muuta kuin siinä tapauksessa ja siinä määrin kuin välttämätön pakko vaatii. Se on palautettava mahdollisimman pian siihen maahan, josta se on peräisin.

Puolueeton valta saa samoin pakon vaatiessa pidättää ja käyttää hyväkseen vastaavassa määrin kalustoa, joka on peräisin sotaakäyvän vallan alueelta.

Korvausta on molemmin puolin maksettava suhteessa, joka vastaa käytettyä kalustoa ja käyttöaikaa.

V LUKU.

Loppumääräyksiä.

20 artikla.

Tämän yleissopimuksen määräykset ovat sovellettavissa ainoastaan sopimusvaltojen kesken ja ainoastaan, jos sodankävijät ovat kaikki sopimuskumppaneita yleissopimuksessa.

21 artikla.

Tämä yleissopimus on mahdollisimman pian ratifioitava.

Ratifioimisasiakirjat ovat talletettavat Haagiin.

Ratifioimisasiakirjain ensimäinen tallettaminen on todettava pöytäkirjassa, jonka allekirjoittavat siihen osallisten valtojen edustajat ja Alankomaiden ulkoasiainministeri.

Ratifioimisasiakirjojen myöhemmät tallettamiset tapahtuvat Alankomaiden hallitukselle osoitetulla kirjallisella ilmoituksella, johon ratifioimisasiakirja on liitettynä.

Ratifioimisasiakirjojen ensimäistä tallettamista koskevan pöytäkirjan, edellisessä kappaleessa mainittujen ilmoituksien sekä ratifioimisasiakirjojen oikeiksi todistetut jäljennökset on Alankomaiden hallituksen heti lähetettävä diplomaattista tietä toiseen rauhankonferenssiin kutsutuille valloille sekä muille valloille, jotka ovat yhtyneet tähän yleissopimukseen. Edellisen kappaleen tarkoittamissa tapauksissa ilmoittaa mainittu hallitus niille samalla, minä päivänä se on ilmoituksen vastaanottanut.

22 artikla.

Ne vallat, jotka eivät ole tätä yleissopimusta allekirjoittaneet, saavat siihen yhtyä.

Vallan, joka haluaa siihen yhtyä, on kirjallisesti ilmoitettava aikomuksensa Alankomaiden hallitukselle sekä samalla lähetettävä sille yhtymisasiakirja, joka on talletettava mainitun hallituksen arkistoon.

Tämän hallituksen tulee heti lähettää kaikille muille valloille oikeaksi todistettu jäljennös sekä ilmoituksesta että yhtymisasiakirjasta, samalla mainiten ilmoituksen vastaanottamispäivän.

23 artikla.

Tämä yleissopimus tulee voimaan niihin valtoihin nähden, jotka ovat olleet mukana ratifioimisasiakirjain ensimäisessä tallettamisessa, kuudenkymmenen päivän kuluttua talletuspöytäkirjan päiväyksestä lukien ja niihin valtoihin nähden, jotka myöhemmin sen ratifioivat tahi siihen yhtyvät, kuudenkymmenen päivän kuluttua siitä lukien, kun Alankomaiden hallitus on vastaanottanut niiden ratifioimis- tai yhtymisilmoituksen.

24 artikla.

Jos joku korkeista sopimusvalloista haluaisi sanoa irti tämän yleissopimuksen, on irtisanomisesta kirjallisesti ilmoitettava Alankomaiden hallitukselle, jonka tulee heti toimittaa kaikille muille valloille oikeaksi todistettu jäljennös ilmoituksesta ynnä tieto siitä, minä päivänä se on ilmoituksen vastaanottanut.

Irtisanomisen vaikutus kohdistuu ainoastaan siihen valtaan, joka sen on tehnyt, ja vasta vuoden kuluttua siitä, kun sitä koskeva ilmoitus on saapunut Alankomaiden hallitukselle.

25 artikla.

Alankomaiden ulkoasiainministeriön pitämään luetteloon on merkittävä kahdennenkymmenennenensimäisen artiklan 3 ja 4 kappaleen mukaan tehdyn ratifioimisasiakirjojen tallettamisen päivämäärä, sekä se päivämäärä, jolloin yhtymis- (22 artikla 2 kappale) tai irtisanomisilmoitus (24 artikla 1 kappale) on vastaanotettu.

Jokaisella sopimusvallalla on oikeus saada tietoja tästä luettelosta ja pyytää siitä oikeiksi todistettuja otteita.

Tämän vahvistukseksi ovat valtuutetut varustaneet tämän yleissopimuksen allekirjoituksillansa.

Tehty Haagissa kahdeksantenatoista päivänä lokakuuta tuhatyhdeksänsataa seitsemän yhtenä ainoana kappaleena, joka jää Alankomaiden hallituksen arkistossaan talletettavaksi ja josta oikeiksi todistettuja jäljennöksiä on diplomaattista tietä lähetettävä niille valloille, joita on kutsuttu toiseen rauhankonferenssiin

Seuraavat vallat ovat ratifioineet tämän yleissopimuksen tai yhtyneet siihen: Itävalta-Unkari, Belgia, Bolivia, Brasilia, Kiina, Cuba, Tanska, Ranska, Saksa, Guatemala, Haiti, Japani, Liberia, Luxemburg, Meksikko, Alankomaat, Nicaragua, Norja, Panama, Portugal, Romaania, Venäjä, Salvador, Siam, Espanja, Ruotsi, Sveitsi ja Amerikan Yhdysvallat.

VI. YLEISSOPIMUS joka koskee vihollisten kauppalaivojen kohtelua vihollisuuksien alkaessa.

Osapuolet, haluten taata kansainvälisen kaupan turvallisuuden sodan yllätyksiä vastaan ja tahtoen nykyaikaisen käytännön mukaisesti, mikäli mahdollista, suojella ennen vihollisuuksien alkamista alulle pantuja ja paraillaan toimeenpantavina olevia liikeyrityksiä;

ovat päättäneet sitä varten tehdä yleissopimuksen ja ovat nimittäneet täysivaltaisiksi edustajikseen:

jotka esitettyään hyvään ja asianmukaiseen muotoon laadituiksi havaitut valtakirjansa ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla.

Kun toisen sotaakäyvän vallan alainen kauppalaiva on vihollisuuksien alkaessa vihollissatamassa, on suotava, että sen sallitaan vapaasti lähteä merelle heti tai riittävän määräajan kuluttua sekä kulkuluvalla varustettuna suoraan päästä määräpaikkaansa tai toiseen sille määrättävään satamaan.

Sama koskee laivaa, joka lähdettyään viimeisestä lähtösatamastaan ennen sodan alkua tulee vihollissatamaan tietämättä vihollisuuksista.

2 artikla.

Kauppa-alusta, joka ylivoimaisen esteen vuoksi ei ole voinut lähteä vihollismaasta edellisessä artiklassa puheenaolevan määräajan kuluessa tai jota ei ole päästetty lähtemään, ei saa julistaa menetetyksi.

Sodankävijä saa takavarikoida sen ainoastaan sitoutumalla luovuttamaan sen sodan jälkeen korvauksetta takaisin tai ottamaan sen haltuunsa suorittamalla siitä korvauksen.

3 artikla.

Vihollisen kauppa-aluksia, jotka ovat lähteneet viimeisestä lähtösatamastaan ennen sodan alkua ja jotka tavataan merellä vihollisuuksista tietämättöminä, ei saa julistaa menetetyiksi. Ne saa vain takavarikoida velvoitusta vastaan luovuttaa ne sodan jälkeen korvauksetta takaisin, niinikään vastustajavaltio saa tilata ne käytettäviksi, vieläpä hävittääkin korvausta vastaan jos se sitoutuu pitämään huolta aluksella olevien henkilöiden turvallisuudesta ja laivapaperien säilyttämisestä.

Käytyään oman maansa tai puolueettoman maan satamassa nämä alukset ovat merisodan lakien ja tapojen alaiset.

4 artikla.

Vihollisen tavarat, jotka ovat 1 ja 2 artiklassa tarkoitetuilla aluksilla, saa niinikään takavarikoida luovutettaviksi sodan jälkeen korvauksetta takaisin tai tilata käytettäviksi korvausta vastaan joko yhtenä aluksen kanssa tai erikseen.

Sama koskee sellaisilla aluksilla olevia tavaroita, joista on puhe 3 artiklassa.

5 artikla.

Tämä yleissopimus ei koske sellaisia kauppalaivoja, joiden rakenteesta käy ilmi, että ne on aiottu muuttaa sotalaivoiksi.

6 artikla.

Tämän yleissopimuksen määräykset ovat sovellettavissa ainoastaan sopimusvaltojen kesken ja ainoastaan, jos sodankävijät ovat kaikki sopimuskumppaneita yleissopimuksessa.

7 artikla.

Tämä yleissopimus on mahdollisimman pian ratifioitava.

Ratifioimisasiakirjat ovat talletettavat Haagiin.

Ratifioimisasiakirjojen ensimäinen tallettaminen on todettava pöytäkirjassa, jonka allekirjoittavat siihen osallisten valtojen edustajat ja Alankomaiden ulkoasiainministeri.

Ratifioimisasiakirjojen myöhemmät tallettamiset tapahtuvat Alankomaiden hallitukselle osoitetulla kirjallisella ilmoituksella, johon ratifioimisasiakirja on liitettynä.

Ratifioimisasiakirjojen ensimäistä tallettamista koskevan pöytäkirjan, edellisessä kappaleessa mainittujen ilmoituksien sekä ratifioimisasiakirjojen oikeiksi todistetut jäljennökset on Alankomaiden hallituksen heti lähetettävä diplomaattista tietä toiseen rauhankonferenssiin kutsutuille valloille sekä muille valloille, jotka ovat yhtyneet tähän yleissopimukseen. Edellisen kappaleen tarkoittamissa tapauksissa ilmoittaa mainittu hallitus niille samalla, minä päivänä se on ilmoituksen vastaanottanut.

8 artikla.

Ne vallat, jotka eivät ole tätä yleissopimusta allekirjoittaneet, saavat siihen yhtyä.

Vallan, joka haluaa siihen yhtyä, on kirjallisesti ilmoitettava aikomuksensa Alankomaiden hallitukselle sekä samalla lähetettävä sille yhtymisasiakirja, joka on talletettava mainitun hallituksen arkistoon.

Tämän hallituksen tulee heti lähettää kaikille muille valloille oikeaksi todistettu jäljennös sekä ilmoituksesta että yhtymisasiakirjasta, samalla mainiten ilmoituksen vastaanottamispäivän.

9 artikla.

Tämä yleissopimus tulee voimaan niihin valtoihin nähden, jotka ovat olleet mukana ratifioimisasiakirjain ensimäisessä tallettamisessa, kuudenkymmenen päivän kuluttua talletuspöytäkirjan päiväyksestä lukien ja niihin valtoihin nähden, jotka myöhemmin sen ratifioivat tahi siihen yhtyvät, kuudenkymmenen päivän kuluttua siitä lukien, kun Alankomaiden hallitus on vastaanottanut niiden ratifioimis- tai yhtymisilmoituksen.

10 artikla.

Jos joku sopimusvalloista haluaisi sanoa irti tämän yleissopimuksen, on irtisanomisesta kirjallisesti ilmoitettava Alankomaiden hallitukselle, jonka tulee heti toimittaa kaikille muille valloille oikeaksi todistettu jäljennös ilmoituksesta ynnä tieto siitä, minä päivänä se on ilmoituksen vastaanottanut.

Irtisanomisen vaikutus kohdistuu ainoastaan siihen valtaan, joka sen on tehnyt, ja vasta vuoden kuluttua siitä, kun sitä koskeva ilmoitus on saapunut Alankomaiden hallitukselle.

11 artikla.

Alankomaiden ulkoasiainministeriön pitämään luetteloon on merkittävä 7 artiklan 3 ja 4 kappaleen mukaan tehdyn ratifioimisasiakirjojen tallettamisen päivämäärä, sekä se päivämäärä, jolloin yhtymis- (8 artiklan 2 kappale) tai irtisanomisilmoitus (10 artiklan 1 kappale) on vastaanotettu.

Jokaisella sopimusvallalla on oikeus saada tietoja tästä luettelosta ja pyytää siitä oikeiksi todistettuja otteita.

Tämän vahvistukseksi ovat valtuutetut varustaneet tämän yleissopimuksen allekirjoituksillansa.

Tehty Haagissa kahdeksantenatoista päivänä lokakuuta tuhatyhdeksänsataaseitsemän yhtenä ainoana kappaleena, joka jää talteen Alankomaiden hallituksen arkistossaan talletettavaksi, ja josta oikeiksi todistettuja jäljennöksiä on diplomaattista tietä lähetettävä niille valloille, joita on kutsuttu toiseen rauhankonferenssiin

Seuraavat vallat ovat ratifioineet tämän yleissopimuksen tai yhtyneet siihen: Itävalta-Unkari, Belgia, Brasilia, Kiina, Cuba, Tanska, Ranska, Saksa (ennakkoepäyksellä mikäli koskee 3 artiklaa ja 4 artiklan 2 kappaletta), Suurbritannia, Guatemala, Haiti, Japani, Liberia, Luxemburg, Meksikko, Alankomaat, Nicaragua, Norja, Panama, Portugal, Romaania, Venäjä (ennakkoepäyksellä, joka on määritelty yleissopimuksen 3 art. ja 4 artiklan 2 kappaleen kohdalla ja merkitty seitsemännen täysi-istunnon pöytäkirjaan 27 päivänä syyskuuta 1907), Salvador, Siam, Espanja, Ruotsi, Sveitsi.

VII. YLEISSOPIMUS joka koskee kauppa-alusten sotalaivoiksi muuttamista.

Osapuolet, ollen sitä mieltä että, pitäen silmällä kauppalaivaston alusten liittämistä sodan aikana taistelulaivastoon, on tärkeätä määritellä ehdot, joilla tämä toimenpide saadaan toteuttaa;

että kuitenkin, koska sopimusvallat eivät ole päässeet yksimielisyyteen siitä, saako kauppa-aluksen muuttaminen sotalaivaksi tapahtua aavalla merellä, sovitaan siitä, että muuttamispaikkaa koskevaa kysymystä ei oteta käsiteltäväksi eikä mitenkään tarkoiteta allaolevilla määräyksillä;

haluten tehdä yleissopimuksen sitä varten ovat nimittäneet täysivaltaisiksi edustajikseen:

jotka esitettyään hyvään ja asianmukaiseen muotoon laadituiksi havaitut valtakirjansa ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla.

Sotalaivaksi muutetulla kauppa-aluksella ei voi olla sotalaivalle kuuluvia oikeuksia ja velvollisuuksia, ellei se ole sen vallan suoranaisen määräysvallan, välittömän valvonnan ja vastuun alainen, jonka lipulla se kulkee.

2 artikla.

Sotalaivoiksi muutetuilla kauppa-aluksilla pitää olla samat ulkonaiset tuntomerkit kuin niiden kansallisuuteen kuuluvilla sotalaivoillakin.

3 artikla.

Päällikön pitää olla valtion palveluksessa ja asianomaisten viranomaisten laillisesti valtuuttama. Hänen nimensä pitää olla sotalaivaston upseerien luettelossa.

4 artikla.

Miehistön pitää olla sotilaallisten kurinpitomääräysten alainen.

5 artikla.

Sotalaivaksi muutettu kauppa-alus on velvollinen sotatoimissaan noudattamaan sodan lakeja ja tapoja.

6 artikla.

Sodankävijän, joka muuttaa kauppa-aluksen sotalaivaksi, pitää mahdollisimman pian merkityttää tämä muutos sotalaivastonsa laivaluettelon.

7 artikla.

Tämän yleissopimuksen määräykset ovat sovellettavissa ainoastaan sopimusvaltojen kesken ja ainoastaan, jos sodankävijät ovat kaikki sopimuskumppaneita yleissopimuksessa.

8 artikla.

Tämä yleissopimus on mahdollisimman pian ratifioitava.

Ratifioimisasiakirjat ovat talletettavat Haagiin.

Ratifioimisasiakirjain ensimäinen tallettaminen on todettava pöytäkirjassa, jonka allekirjoittavat siihen osallisten valtojen edustajat ja Alankomaiden ulkoasiainministeri.

Ratifioimisasiakirjojen myöhemmät tallettamiset tapahtuvat Alankomaiden hallitukselle osoitetulla kirjallisella ilmoituksella, johon ratifioimisasiakirja on liitettynä.

Ratifioimisasiakirjojen ensimäistä tallettamista koskevan pöytäkirjan, edellisessä kappaleessa mainittujen ilmoituksien sekä ratifioimisasiakirjojen oikeiksi todistetut jäljennökset on Alankomaiden hallituksen heti lähetettävä diplomaattista tietä toiseen rauhankonferenssiin kutsutuille valloille sekä muille valloille, jotka ovat yhtyneet tähän yleissopimukseen. Edellisen kappaleen tarkoittamissa tapauksissa ilmoittaa mainittu hallitus niille samalla, minä päivänä se on ilmoituksen vastaanottanut.

9 artikla.

Ne vallat, jotka eivät ole tätä yleissopimusta allekirjoittaneet, saavat siihen yhtyä.

Vallan, joka haluaa siihen yhtyä, on kirjallisesti ilmoitettava aikomuksensa Alankomaiden hallitukselle sekä samalla lähetettävä sille yhtymisasiakirja, joka on talletettava mainitun hallituksen arkistoon.

Tämän hallituksen tulee heti lähettää kaikille muille valloille oikeaksi todistettu jäljennös sekä ilmoituksesta että yhtymisasiakirjasta, samalla mainiten ilmoituksen vastaanottamispäivän.

10 artikla.

Tämä yleissopimus tulee voimaan niihin valtoihin nähden, jotka ovat olleet mukana ratifioimisasiakirjain ensimäisessä tallettamisessa, kuudenkymmenen päivän kuluttua talletuspöytäkirjan päiväyksestä lukien ja niihin valtoihin nähden, jotka myöhemmin sen ratifioivat tahi siihen yhtyvät, kuudenkymmenen päivän kuluttua siitä lukien, kun Alankomaiden hallitus on vastaanottanut niiden ratifioimis- tai yhtymisilmoituksen.

11 artikla.

Jos joku sopimusvalloista haluaisi sanoa irti tämän yleissopimuksen, on irtisanomisesta kirjallisesti ilmoitettava Alankomaiden hallitukselle, jonka tulee heti toimittaa kaikille muille valloille oikeaksi todistettu jäljennös ilmoituksesta ynnä tieto siitä, minä päivänä se on ilmoituksen vastaanottanut.

Irtisanomisen vaikutus kohdistuu ainoastaan siihen valtaan, joka sen on tehnyt, ja vasta vuoden kuluttua siitä, kun sitä koskeva ilmoitus on saapunut Alankomaiden hallitukselle.

12 artikla.

Alankomaiden ulkoasiainministeriön pitämään luetteloon on merkittävä 8 artiklan 3 ja 4 kappaleen mukaan tehdyn ratifioimisasiakirjojen tallettamisen päivämäärä sekä se päivämäärä, jolloin yhtymis- (9 artiklan 2 kappale) tai irtisanomisilmoitus (11 artiklan 1 kappale) on vastaanotettu.

Jokaisella sopimusvallalla on oikeus saada tietoja tästä luettelosta ja pyytää siitä oikeiksi todistettuja otteita.

Tämän vahvistukseksi ovat valtuutetut varustaneet tämän yleissopimuksen allekirjoituksillansa.

Tehty Haagissa kahdeksantenatoista päivänä lokakuuta tuhatyhdeksänsataaseitsemän yhtenä ainoana kappaleena, joka jää talteen Alankomaiden hallituksen arkistossaan talletettavaksi ja josta oikeiksi todistettuja jäljennöksiä on diplomaattista tietä lähetettävä niille valloille, joita on kutsuttu toiseen rauhankonferenssiin.

Seuraavat vallat ovat ratifioineet tämän yleissopimuksen tai yhtyneet siihen: Itävalta-Unkari, Belgia, Brasilia, Kiina, Tanska, Ranska, Saksa, Suurbritannia, Guatemala, Haiti, Japani, Liberia, Luxemburg, Meksikko, Alankomaat, Nicaragua, Norja, Panama, Portugal, Romaania, Venäjä, Salvador, Siam, Espanja, Ruotsi ja Sveitsi.

VIII. YLEISSOPIMUS joka koskee vedenalaisten itsestään laukeavain kosketusmiinojen laskemista.

Osapuolet, lähtien siitä periaatteesta, että merireittien on oltava vapaat, kaikille kansoille avoimet;

ollen sitä mieltä, että, joskaan asiain nykyisellään ollessa ei voida kieltää käyttämästä vedenalaisia itsestään laukeavia kosketusmiinoja, kumminkin on tärkeätä rajoittaa ja säännöstellä niiden käyttöä, jotta sodan ankaruutta saadaan lievennetyksi ja annetuksi rauhalliselle merenkululle mikäli mahdollista se turvallisuus, jota sillä on oikeus vaatia siitä huolimatta, että sota on käynnissä;

odottaen, kunnes käy mahdolliseksi järjestää asia tavalla, joka antaa niille, joiden edut siinä ovat kysymyksessä, kaikki heidän toivomansa takeet.

ovat päättäneet sitä varten tehdä yleissopimuksen ja nimittäneet täysivaltaisiksi edustajikseen:

jotka esitettyään hyvään ja asianmukaiseen muotoon laadituiksi havaitut valtakirjansa ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla.

On kielletty:

1. laskemasta ankkuroimattomia itsestään laukeavia kosketusmiinoja, elleivät ne ole niin rakennetut, että ne tulevat vaarattomiksi enintään tunnin kuluttua sen jälkeen, kun niiden laskijalta on loppunut niiden silmälläpitomahdollisuus;

2. laskemasta ankkuroituja itsestään laukeavia kosketusmiinoja, jotka eivät tule vaarattomiksi, niin pian kun ne ovat irtautuneet ankkuristaan;

3. käyttämästä torpeedoja, jotka eivät maaliinsa osumattomina heti tule vaarattomiksi.

2 artikla.

On kielletty vastustajan rannikoiden edustalle ja satamiin laskemasta itsestään laukeavia kosketusmiinoja, joiden yksinomaisena tarkoituksena on kauppamerenkulun ehkäiseminen.

3 artikla.

Ankkuroituja itsestään laukeavia kosketusmiinoja käytettäessä on ryhdyttävä kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin rauhallisen merenkulun turvaamiseksi.

Sodankävijät sitoutuvat pitämään mikäli mahdollista huolta siitä, että nämä miinat määräajan kuluttua tulevat vaarattomiksi, ja, siinä tapauksessa että niiden silmälläpito lakkaa, varoittamaan merenkulkijoita vaarallisista alueista heti, kun sotilaalliset näkökohdat sen sallivat, ilmoituksella, joka on diplomaattista tietä annettava myöskin hallituksille.

4 artikla.

Jokaisen puolueettoman sopimusvallan, joka laskee itsestään laukeavia kosketusmiinoja rannikkojensa edustalle, on noudatettava samoja sääntöjä ja ryhdyttävä samoihin varokeinoihin, mihin sodankävijätkin ovat velvoitetut.

Puolueettoman vallan pitää etukäteen ilmoittaa merenkulkijoille ne alueet, joihin on aikomus laskea itsestään laukeavia kosketusmiinoja. Tästä ilmoituksesta pitää kiireellisesti diplomaattista tietä antaa tieto hallituksille.

5 artikla.

Sopimusvallat sitoutuvat sodan loputtua tekemään kaiken voitavansa poistaakseen kukin puolestaan laskemansa miinat.

Mitä tulee jonkin sodankävijän pitkin toisen sodankävijän rannikkoja asettamiin ankkuroituihin itsestään laukeaviin kosketusmiinoihin, pitää sen vallan, joka ne on laskenut, ilmoittaa niiden asema vastapuolelle, ja jokaisen vallan pitää ryhtyä mahdollisimman lyhyessä ajassa poistamaan omilla vesillään olevia miinoja.

6 artikla.

Ne sopimusvallat, joilla ei vielä ole käytettävissään niin täydellisiä miinoja, kuin miksi ne tässä yleissopimuksessa edellytetään, ja jotka siis eivät nykyään voi noudattaa 1 ja 3 artiklassa asetettuja sääntöjä, sitoutuvat mahdollisimman pian muuttamaan miina-aineksensa yllämainittuja määräyksiä vastaaviksi.

7 artikla.

Tämän yleissopimuksen säädökset ovat sovellettavissa ainoastaan sopimusvaltojen kesken ja ainoastaan, jos sodankävijät ovat kaikki sopimuskumppaneita yleissopimuksessa.

8 artikla.

Tämä yleissopimus on mahdollisimman pian ratifioitava.

Ratifioimisasiakirjat ovat talletettavat Haagiin.

Ratifioimisasiakirjojen ensimäinen tallettaminen on todettava pöytäkirjassa, jonka allekirjoittavat siihen osallisten valtojen edustajat ja Alankomaiden ulkoasiainministeri.

Ratifioimisasiakirjojen myöhemmät tallettamiset tehdään Alankomaiden hallitukselle osoitetulla kirjallisella ilmoituksella, johon ratifioimisasiakirja on liitettynä.

Ratifioimisasiakirjojen ensimäistä tallettamista koskevan pöytäkirjan, edellisessä kappaleessa mainittujen ilmoituksien sekä ratifioimisasiakirjojen oikeiksi todistetut jäljennökset on Alankomaiden hallituksen heti lähetettävä diplomaatista tietä toiseen rauhankonferenssiin kutsutuille valloille sekä muille valloille, jotka ovat yhtyneet tähän yleissopimukseen. Edellisen kappaleen tarkoittamissa tapauksissa ilmoittaa mainittu hallitus niille samalla, minä päivänä se on ilmoituksen vastaanottanut.

9 artikla.

Ne vallat, jotka eivät ole tätä yleissopimusta allekirjoittaneet, saavat siihen yhtyä.

Vallan, joka haluaa siihen yhtyä, on kirjallisesti ilmoitettava aikomuksensa Alankomaiden hallitukselle sekä samalla lähetettävä sille yhtymisasiakirja, joka on talletettava mainitun hallituksen arkistoon.

Tämän hallituksen tulee heti lähettää kaikille muille valloille oikeaksi todistettu jäljennös sekä ilmoituksesta että yhtymisasiakirjasta, samalla mainiten ilmoituksen vastaanottamispäivän.

10 artikla.

Tämä yleissopimus tulee voimaan niihin valtoihin nähden, jotka ovat olleet mukana ratifioimisasiakirjain ensimäisessä tallettamisessa, kuudenkymmenen päivän kuluttua talletuspöytäkirjan päiväyksestä lukien ja niihin valtoihin nähden, jotka myöhemmin sen ratifioivat tahi siihen yhtyvät, kuudenkymmenen päivän kuluttua siitä lukien, kun Alankomaiden hallitus on vastaanottanut niiden ratifioimis- tai yhtymisilmoituksen.

11 artikla.

Tämä yleissopimus on voimassa seitsemän vuotta alkaen kuudennestakymmenenennestä päivästä ratifioimisasiakirjain ensimäisen tallettamispäivän jälkeen.

Ellei sitä sanota irti, jatkuu sen voimassaolo tämän määräajan päätyttyäkin.

Irtisanomisesta on kirjallisesti ilmoitettava Alankomaiden hallitukselle, jonka tulee heti toimittaa kaikille muille valloille oikeaksi todistettu jäljennös ilmoituksesta ynnä tieto siitä, minä päivänä se on ilmoituksen vastaanottanut.

Irtisanomisen vaikutus kohdistuu ainoastaan siihen valtaan, joka sen on tehnyt, ja vasta vuoden kuluttua siitä, kun sitä koskeva ilmoitus on saapunut Alankomaiden hallitukselle.

12 artikla.

Sopimusvallat sitoutuvat ottamaan itsestään laukeavien kosketusmiinojen käyttöä koskevan kysymyksen uudelleen käsiteltäväkseen kuusi kuukautta ennen edellisen artiklan 1 kappaleessa edellytetyn määräajan päättymistä, ellei kolmas rauhankonferenssi ole aikaisemmin ottanut käsiteltäväkseen ja ratkaissut sitä.

Jos sopimusvallat tekevät miinojen käyttöä koskevan uuden yleissopimuksen, niin lakkaa tämä yleissopimus sen voimaan astuessa olemasta sovellettavissa.

13 artikla.

Alankomaiden ulkoasiainministeriön pitämään luetteloon on merkittävä 8 artiklan 3 ja 4 kappaleen mukaan tehdyn ratifioimisasiakirjojen tallettamisen päivämäärä, sekä se päivämäärä, jolloin yhtymis- (9 artiklan 2 kappale) tai irtisanomisilmoitukset (11 artiklan 3 kappale) on vastaanotettu.

Jokaisella sopimusvallalla on oikeus saada tietoja tästä luettelosta ja pyytää siitä oikeiksi todistettuja otteita.

Tämän vahvistukseksi ovat valtuutetut varustaneet tämän yleissopimuksen allekirjoituksillansa.

Tehty Haagissa kahdeksantenatoista päivänä lokakuuta tuhatyhdeksänsataaseitsemän yhtenä ainoana kappaleena, joka jää Alankomaiden hallituksen arkistossaan talletettavaksi, ja josta oikeiksi todistettuja jäljennöksiä on diplomaattista tietä lähetettävä niille valloille, joita on kutsuttu toiseen rauhankonferenssiin

Seuraavat vallat ovat ratifioineet tämän yleissopimuksen tai yhtyneet siihen: Itävalta-Unkari, Belgia, Brasilia, Kiina, Tanska, Ranska (ennakkoepäyksellä 2 art. suhteen), Saksa (ennakkoepäyksellä 2. art. suhteen), Suurbritannia (tätä yleissopimusta allekirjoittaessaan ovat Suurbritannian valtuutetut selittäneet, että se seikka, ettei tämä yleissopimus kiellä jotakin erityistä tekoa tai menettelyä, ei ole katsottava estävän Suurbritannian hallitusta kiistämästä sen laillisuutta), Guatemala, Haiti, Japani, Liberia, Luxemburg, Meksikko, Alankomaat, Nicaragua, Norja, Panama, Romaania, Salvador, Siam (ennakkoepäyksellä mikäli koskee 1. art. 1 kappaletta), Sveitsi ja Amerikan Yhdysvallat.

IX. YLEISSOPIMUS joka koskee merisotavoimien toimittamaa pommittamista sodan aikana.

Osapuolet, haluten toteuttaa ensimäisen rauhankonferenssin lausuman, merisotavoimien toimittamaa puolustamattomien satamien, kaupunkien ja kylien pommitusta koskevan toivomuksen:

ollen sitä mieltä, että on tärkeätä alistaa merisotavoimien harjoittama pommitus niiden määräysten alaisiksi, jotka takaavat asukkaiden oikeudet ja turvaavat tärkeimpien rakennusten säilymisen, ulottamalla tähän sotatoimeen, mikäli mahdollista, maasodan lakeja ja tapoja koskevan, vuonna 1899 annetun säännöstön periaatteet;

haluten siten palvella ihmisyyden etuja ja vähentää sodan tuottamia kärsimyksiä ja tuhoja;

ovat päättäneet tehdä sitä varten yleissopimuksen ja nimittäneet täysivaltaisiksi edustajikseen:

jotka esitettyään hyvään ja asianmukaiseen muotoon laadituiksi havaitut valtakirjansa ovat sopineet seuraavasta:

I LUKU.

Puolustamattomien satamien, kaupunkien, kylien, asumusten tai rakennusten pommittamisesta.

1 artikla.

Puolustamattomia satamia, kaupunkeja, kyliä, asumuksia tai rakennuksia ei saa merisotavoimilla pommittaa.

Paikkakuntaa ei saa pommittaa yksinomaan sillä perusteella, että sen sataman edessä on upotettuina kosketuksesta itsestään laukeavia vedenalaisia miinoja.

2 artikla.

Tähän kieltoon eivät kumminkaan sisälly sotilaalliset työt, maa- tai merisotilaalliset laitokset, ase- tai sotatarvevarastot, työpajat ja laitteet, jotka soveltuvat käytettäviksi vihollisen laivaston tai armeijan tarpeisiin, eivätkä satamassa olevat sotalaivat. Merisotavoiman päällikkö saa annettuansa kehoituksen, johon sisältyy kohtuullinen määräaika, hävittää ne ampumalla, jos kaikki muut keinot ovat mahdottomia, ja milloin paikalliset viranomaiset eivät ole ryhtyneet tähän hävitykseen heille määrätyn ajan kuluessa.

Hänelle ei siinä tapauksessa johdu mitään vastuuta niistä epätahallisista vahingoista, jotka pommitus saattaa aiheuttaa.

Jos sotilaallinen välttämätön pakko, joka vaatii heti toimimaan, ei sallisi määräajan myöntämistä, on sovittu, että puolustamattoman kaupungin pommittamisen kielto on voimassa samalla tavalla kuin ensimäisessä kohdassa mainitussa tapauksessa ja että päällikön on ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin, jotta siitä tälle kaupungille koituisi mahdollisimman vähän haittaa.

3 artikla.

Kun etukäteen on annettu nimenomainen ilmoitus, saa puolustamattomia satamia, kaupunkeja, kyliä, asumuksia tai rakennuksia ryhtyä pommittamaan, jos paikalliset viranomaiset edelläkäyneestä nimenomaisesta vaatimuksesta huolimatta kieltäytyvät hankkimasta heiltä vaadittuja elintarpeita tai muita tarvikkeita, joita paikkakunnan edustalla oleva merisotavoima sillä hetkellä välttämättä tarvitsee.

Näiden pakkohankintojen pitää olla suhteelliset paikkakunnan varoihin. Niitä saa vaatia ainoastaan puheenaolevan merisotavoiman päällikön valtuutuksella, ja ne on, mikäli mahdollista, maksettava käteisellä; muuten ne on todettava kuiteilla.

4 artikla.

Puolustamattomia satamia, kaupunkeja, kyliä, asumuksia tai rakennuksia ei saa pommittaa sen perusteella, että rahasuorituksia ei ole maksettu.

II LUKU.

Yleisiä määräyksiä.

5 artikla.

Merisotavoimien pommittaessa pitää päällikön ryhtyä kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin säästääkseen, mikäli mahdollista, jumalanpalveluksen, taiteen, tieteen ja hyväntekeväisyyden tyyssijoina olevia rakennuksia, historiallisia muistomerkkejä, sairaaloita ja sairasten tai haavoittuneiden kokoomispaikkoja, sillä ehdolla, ettei niitä samalla käytetä sotilaallisen tarkoitukseen.

Asukasten velvollisuus on merkitä nämä muistomerkit, rakennukset tai kokoomispaikat näkyvillä merkeillä, joina käytetään suuria, suorakaiteen muotoisia, kiinteitä levyjä, jotka toista halkaisijaa myöten on jaettu kahteen värilliseen kolmioon, ylempään mustaan ja alempaan valkoiseen.

6 artikla.

Paitsi siinä tapauksessa, että sotilaalliset vaatimukset eivät sitä salli, pitää hyökkäävän merisotavoiman päällikön, ennenkuin ryhtyy pommitukseen, tehdä kaikki voitavansa varoittaakseen viranomaisia.

7 artikla.

Kaupunkia tai paikkakuntaa ei saa jättää ryöstettäväksi siinäkään tapauksessa, että se on vallattu väkirynnäköllä.

III LUKU.

Loppumääräyksiä.

8 artikla.

Tämän yleissopimuksen määräykset ovat sovellettavissa ainoastaan sopimusvaltojen kesken ja ainoastaan, jos sodankävijät ovat kaikki sopimuskumppaneita yleissopimuksessa.

9 artikla.

Tämä yleissopimus on mahdollisimman pian ratifioitava.

Ratifioimisasiakirjat ovat talletettavat Haagiin.

Ratifioimisasiakirjojen ensimäinen tallettaminen on todettava pöytäkirjassa, jonka allekirjoittavat siihen osallisten valtojen edustajat ja Alankomaiden ulkoasiainministeri.

Ratifioimisasiakirjojen myöhemmät tallettamiset tapahtuvat Alankomaiden hallitukselle osoitetulla kirjallisella ilmoituksella, johon ratifioimisasiakirja on liitettynä.

Ratifioimisasiakirjojen ensimäistä tallettamista koskevan pöytäkirjan, edellisessä kappaleessa mainittujen ilmoituksien sekä ratifioimisasiakirjojen oikeiksi todistetut jäljennökset on Alankomaiden hallituksen heti lähetettävä diplomaattista tietä toiseen rauhankonferenssiin kutsutuille valloille sekä muille valloille, jotka ovat yhtyneet tähän yleissopimukseen. Edellisen kappaleen tarkoittamissa tapauksissa ilmoittaa mainittu hallitus niille samalla, minä päivänä se on ilmoituksen vastaanottanut.

10 artikla.

Ne vallat, jotka eivät ole tätä yleissopimusta allekirjoittaneet, saavat siihen yhtyä.

Vallan, joka haluaa siihen yhtyä, on kirjallisesti ilmoitettava aikomuksensa Alankomaiden hallitukselle sekä samalla lähetettävä sille yhtymisasiakirja, joka on talletettava mainitun hallituksen arkistoon.

Tämän hallituksen tulee heti lähettää kaikille muille valloille oikeaksi todistettu jäljennös sekä ilmoituksesta että yhtymisasiakirjasta, samalla mainiten ilmoituksen vastaanottamispäivän.

11 artikla.

Tämä yleissopimus tulee voimaan niihin valtoihin nähden, jotka ovat olleet mukana ratifioimisasiakirjain ensimäisessä tallettamisessa, kuudenkymmenen päivän kuluttua talletuspöytäkirjan päiväyksestä lukien ja niihin valtoihin nähden, jotka myöhemmin sen ratifioivat tahi siihen yhtyvät, kuudenkymmenen päivän kuluttua siitä lukien, kun Alankomaiden hallitus on vastaanottanut niiden ratifioimis- tai yhtymisilmoituksen.

12 artikla.

Jos joku korkeista sopimusvalloista haluaisi sanoa irti tämän yleissopimuksen, on irtisanomisesta kirjallisesti ilmoitettava Alankomaiden hallitukselle, jonka tulee heti toimittaa kaikille muille valloille oikeaksi todistettu jäljennös ilmoituksesta ynnä tieto siitä, minä päivänä se on ilmoituksen vastaanottanut.

Irtisanomisen vaikutus kohdistuu ainoastaan siihen valtaan, joka sen on tehnyt, ja vasta vuoden kuluttua siitä, kun sitä koskeva ilmoitus on saapunut Alankomaiden hallitukselle.

13 artikla.

Alankomaiden ulkoasiainministeriön pitämään luetteloon on merkittävän 9 artiklan 3 ja 4 kappaleen mukaan tehdyn ratifioimisasiakirjojen tallettamisen päivämäärä, sekä se päivämäärä, jolloin yhtymis- (10 artiklan 2 kappale) tai irtisanomisilmoitus (12 artiklan 1 kappale) on vastaanotettu.

Jokaisella sopimusvallalla on oikeus saada tietoja tästä luettelosta ja pyytää siitä oikeiksi todistettuja otteita.

Tämän vahvistukseksi ovat valtuutetut varustaneet tämän yleissopimuksen allekirjoituksillansa.

Tehty Haagissa kahdeksantenatoista päivänä lokakuuta tuhatyhdeksänsataaseitsemän yhtenä ainoana kappaleena, joka jää Alankomaiden hallituksen arkistossaan talletettavaksi, ja josta oikeiksi todistettuja jäljennöksiä on diplomaattista tietä lähetettävä niille valloille, joita on kutsuttu toiseen rauhankonferenssiin

Seuraavat vallat ovat ratifioineet tämän yleissopimuksen tai yhtyneet siihen: Itävalta-Unkari, Belgia, Bolivia, Brasilia, Kiina, Cuba, Tanska, Ranska (ennakkoepäyksellä 1 art. 2 kappaleen suhteen), Saksa (ennakkoepäyksellä 1 art. 2 kappaleen suhteen), Suurbritannia (ennakoepäyksellä 1 art. 2 kappaleen suhteen), Guatemala, Haiti, Japani (ennakkoepäyksellä 1 art. 2 kappaleen suhteen), Liberia, Luxemburg, Meksikko, Alankomaat, Nicaragua, Norja, Panama, Portugal, Romaania, Venäjä, Salvador, Siam, Espanja, Ruotsi, Sveitsi ja Amerikan Yhdysvallat.

X. YLEISSOPIMUS joka koskee Genèven yleissopimuksen periaatteiden sovelluttamista merisotaan.

Osapuolet, haluten, mikäli heistä riippuu, vähentää sodan tuottamia onnettomuuksia ja tahtoen sitä varten merisotaan sovelluttaa 6 p. heinäkuuta 1906 tehdyn Genèven yleissopimuksen periaatteet, ovat päättäneet tehdä yleissopimuksen tarkistaaksensa samaa asiaa koskevan 29 p. heinäkuuta 1899 tehdyn yleissopimuksen ja ovat täysivaltaisiksi edustajikseen määränneet:

jotka esitettyään hyvään ja asianmukaiseen muotoon laadituiksi havaitut valtakirjansa ovat sopineet seuraavista määräyksistä:

1 artikla.

Sotilassairaala-aluksia, s. o. aluksia, joita valtiot ovat rakentaneet tai varustaneet erikoisesti ja yksinomaan tarkoituksessa niillä avustaa sairaita, haavoittuneita ja haaksirikkoisia, ja joiden nimet on ilmoitettu sotaakäyville valtioille vihollisuuksien alkaessa tai kestäessä, kaikissa tapauksissa ennen niiden käytäntöönottamista, on pidettävä arvossa eikä niitä saa vallata vihollisuuksien kestäessä.

Näitä aluksia ei myöskään pidetä sotalaivojen vertaisina niiden puolueettomissa satamissa oleskeluun nähden.

2 artikla.

Sairaanhoito-aluksia, jotka kokonaan tai osaksi ovat varustetut yksityisten henkilöiden tai virallisesti tunnustettujen avustusyhdistysten kustannuksella, pidetään niinikään arvossa eikä niitä saa vallata, jos se sodankävijä, jonka alaiset ne ovat, on antanut niille virallisen valtakirjan ja ilmoittanut niiden nimet vastapuolelle vihollisuuksien alkaessa tai kestäessä, joka tapauksessa ennen niiden käytäntöönottamista.

Näillä aluksilla pitää olla mukanaan asianomaisen viranomaisen antama asiakirja, jossa selitetään, että ne ovat olleet sen tarkastuksen alaisina niitä varustettaessa ja niiden lopullisesti merelle lähtiessä.

3 artikla.

Sairaanhoito-aluksia, jotka kokonaan tai osaksi ovat varustetut puolueettomien maiden yksityisten henkilöiden tai virallisesti tunnustettujen avustusyhdistysten kustannuksella, pidetään arvossa eikä niitä saa vallata, jos ne ovat alistuneet jommankumman sodankävijän johtoon saatuaan sitä ennen oman hallituksensa suostumuksen ja sodankävijän itsensä valtuutuksen, ja jos tämä viimemainittu on ilmoittanut niiden nimet vastapuolelleen vihollisuuksien alkaessa tai kestäessä, joka tapauksessa ennenkuin niitä mihinkään käytetään.

4 artikla.

Ensimäisessä, 2 ja 3 artiklassa mainittujen alusten on annettava apua ja avustusta sodankävijöiden haavoittuneille, sairaille ja haaksirikkoisille tekemättä eroa kansallisuuteen nähden.

Hallitukset sitoutuvat olemaan käyttämättä näitä aluksia mihinkään sotilaalliseen tarkoitukseen.

Nämä alukset eivät saa millään tavalla haitata taistelevien liikkeitä.

Taistelun aikana ja jälkeen niiden on toimittava omalla vastuullaan ja uhallaan.

Sodankävijöillä on niihin nähden silmälläpito ja tarkastusoikeus; ne saavat kieltäytyä ottamasta vastaan niiden avustusta, käskeä niiden poistua, määrätä niille mihin suuntaan niiden on mentävä ja asettaa laivalle komissaarin, vieläpä pidättääkin ne, jos tilanteen vakavuus sen vaatii.

Mikäli mahdollista on sodankävijäin kirjoitettava sairaanhoito-alusten laivapäiväkirjaan ne määräykset, jotka ne niille antavat.

5 artikla.

Sotilassairaala-alusten tuntomerkkinä on oleva ulkopuolella maalattu valkea maalaus, jossa on noin puolentoista metrin levyinen vihreä vaakasuora raita.

2 ja 3 artiklassa mainittujen alusten tuntomerkkinä on oleva ulkopuolinen valkea maalaus, jossa on noin puolentoista metrin levyinen punainen vaakasuora raita.

Vastamainittujen alusten veneiden samoinkuin sairaalapalvelukseen käytettävien pienten alusten tuntomerkkinä on oleva samantapainen maalaus.

Kaikkien sairaanhoito-alusten on, tehdäkseen ominaisuutensa havaittavaksi, nostettava kansallislippunsa ohella Genèven yleissopimuksessa säädetty punaristinen valkea lippu ja sen lisäksi, jos ne ovat puolueettoman valtion alaisia, nostettava suurmastoon sen sodankävijän kansallislippu, jonka johtoon ne ovat alistuneet.

Niiden sairaanhoito-alusten, jotka vihollinen 4 artiklan mukaisesti on pidättänyt, on laskettava alas sen sodankävijän kansallislippu, jonka alaisia ne ovat.

Yllämainittujen alusten ja veneiden, jotka tahtovat yöllä turvata itselleen sen suojeluksen, johon niillä on oikeus, on sen sodankävijän suostumuksella, jonka mukana ne kulkevat, ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin, jotta niiden luonnetta osoittava maalaus näkyisi kyllin selvästi.

6 artikla.

Viidennessä artiklassa säädettyjä tuntomerkkejä ei saa sodan eikä rauhan aikana käyttää muuhun kuin suojaamaan ja osoittamaan siinä mainittuja aluksia.

7 artikla.

Taistelun olleessa käynnissä sotalaivalla on sairashuoneita pidettävä arvossa ja säästettävä, mikäli se suinkin käy päinsä.

Nämä sairashuoneet ja niiden kalusto pysyvät sodan lakien alaisina, mutta niitä ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen, niin kauan kuin niitä tarvitaan haavoittuneille ja sairaille.

Kumminkin saa päällikkö, jolla ne on vallassaan, tärkeän sotilaallisen välttämättömyyden sitä vaatiessa käyttää niitä turvattuaan sitä ennen niissä olevien haavoittuneiden ja sairaiden kohtalon.

8 artikla.

Sairaanhoito-aluksille ja sotalaivojen sairashuoneille tuleva suojelus lakkaa, jos niitä käytetään viholliselle vahinkoa tuottaviin tekoihin.

Suojeluksen peruuttamiseen oikeuttavana seikkana ei pidetä sitä että näiden alusten ja sairashuoneiden henkilökunta on asetettu järjestyksen ylläpitämistä ja haavoittuneiden ja sairasten puolustamista varten eikä sitä että laivalla on radiosähkötyslaite.

9 artikla.

Sodankävijät saavat vedota puolueettomien kauppa-alusten, pursien tai veneiden päälliköiden ihmisystävälliseen harrastukseen, jotta nämä ottaisivat laivaansa haavoittuneita tai sairaita ja pitäisivät heistä huolta.

Alukset, jotka ovat noudattaneet tätä vetoomusta, samoin kuin ne, jotka omasta alotteestaan ovat korjanneet haavoittuneita, sairaita tai haaksirikkoisia, nauttivat erikoista suojelusta ja erinäisiä erikoisvapauksia. Missään tapauksessa niitä ei saa vallata sen vuoksi että ovat sellaisia henkilöitä kuljettaneet; ne jäävät valtaukselle alttiiksi puolueettomuutta vastaan mahdollisesti tekemiensä rikkomusten vuoksi, ellei muunsisältöisiä lupauksia ole niille annettu.

10 artikla.

Jokaisen vallatun aluksen uskonnonharjoitukseen sekä lääkintä- ja sairaanhoitoon kuuluva henkilökunta on loukkaamaton eikä sitä saa ottaa sotavangiksi. Laivasta lähtiessään se vie mennessään ne esineet ja kirurgiset työkalut, jotka ovat sen yksityistä omaisuutta.

Tämä henkilökunta jatkaa tehtäviensä täyttämistä, niin kauan kuin se on tarpeellista, ja saa sitten lähteä pois, kun ylipäällikkö katsoo sen mahdolliseksi.

Sodankävijäin on taattava tälle niiden valtaan joutuneelle henkilökunnalle samat määrärahat ja sama palkka kuin niiden oman meriväen samojen arvoasteiden henkilökunnalle.

11 artikla.

Laivoilla olevia merimiehiä ja sotilaita sekä muita laivastojen tai armeijojen virallisessa palveluksessa olevia henkilöitä, kun ovat haavoittuneita tai sairaita, kuuluivatpa mihin kansakuntaan tahansa, on valtaajain pidettävä arvossa ja hoidettava.

12 artikla.

Jokainen sodankävijän sotalaiva saa vaatia luovutettaviksi haavoittuneet, sairaat ja haaksirikkoiset, jotka ovat sotilassairaala-aluksilla, avustusyhdistysten tai yksityisten henkilöiden sairaala-aluksilla, kauppalaivoilla, pursissa ja veneissä, olipa näiden alusten kansallisuus mikä hyvänsä.

13 artikla.

Jos haavoittuneita, sairaita tai haaksirikkoisia korjataan puolueettomalle sotalaivalle, on, mikäli mahdollista, pidettävä huolta siitä, etteivät he pääse uudestaan ottamaan osaa sotatoimiin.

14 artikla.

Toisen sodankävijän haaksirikkoiset, haavoittuneet tai sairaat, jotka joutuvat toisen valtaan, ovat sotavankeja. Tämän jälkimäisen määrättävissä on olosuhteiden mukaan, pitääkö se heidät hallussaan, vai lähettääkö johonkin oman maansa tai puolueettoman maan taikkapa vastapuolenkin satamaan. Viimeksi mainitussa tapauksessa eivät näin kotimaahansa palautetut vangit saa tehdä sotapalvelusta, niin kauan kun sotaa kestää.

15 artikla.

Haaksirikkoiset, haavoittuneet tai sairaat, jotka lasketaan maihin puolueettomassa satamassa paikallisten viranomaisten suostumuksella, on puolueettoman valtion, ellei se ole sodankävijäin kanssa toisin sopinut, säilytettävä sillä tavalla, etteivät pääse uudestaan ottamaan osaa sotatoimiin.

Huolto- tai eristyskustannukset ovat sen valtion suoritettavat, jonka alaisia haaksirikkoiset, haavoittuneet tai sairaat ovat.

16 artikla.

Jokaisen taistelun jälkeen on molempien sodankävijäin, mikäli sotilaalliset etunäkökohdat sen sallivat, ryhdyttävä toimenpiteisiin etsiäkseen haaksirikkoisia, haavoittuneita ja sairaita ja suojellakseen heitä, samoin kuin kuolleita, ryöstöltä ja pahoinpitelyltä.

Niiden on pidettävä huolta siitä, että kuolleiden ruumiit huolellisesti tarkastetaan, ennenkun ne haudataan, upotetaan tai poltetaan.

17 artikla.

Kunkin sodankävijän on niin pian kuin mahdollista lähetettävä kuolleilta löydetyt, heidän henkilöllisyyttään osoittavat merkit ja sotilaalliset asiakirjat sekä korjaamiensa haavoittuneiden ja sairaiden nimiluettelo heidän maansa, laivastonsa tai armeijansa viranomaisille.

Sodankävijäin on annettava toisilleen verekseltään tarkat tiedot heidän vallassaan olevien haavoittuneiden ja sairasten eristämisistä, siirroista ja sairaaloihin ottamisista sekä näiden keskuudessa tapahtuneista kuolemantapauksista. Niiden on kerättävä kaikki mieskohtaisessa käytännössä olleet esineet, arvoesineet, kirjeet y. m., mitkä löydetään vallatuista laivoista, tai joita sairaaloissa kuolleet, haavoittuneet tai sairaat ovat jättäneet jälkeensä, jätettäviksi heidän omaisilleen heidän maansa viranomaisten välityksellä.

18 artikla.

Tämän yleissopimuksen määräykset ovat sovellettavissa ainoastaan sopimusvaltojen kesken ja vain, jos sodankävijät ovat kaikki sopimuskumppaneita yleissopimuksessa.

19 artikla.

Sodankävijäin laivastojen ylipäälliköiden on valvottava edellä olevain artiklain yksityiskohtaista täytäntöönpanoa sekä siinä suhteessa kuin myöskin tapauksissa, joita niissä ei ole edellytetty, meneteltävä kukin oman hallituksensa ohjeiden mukaan ja noudattaen tämän yleissopimuksen yleisiä periaatteita.

20 artikla.

Allekirjoittaneiden valtojen on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin perehdyttääkseen laivastoväkensä ja erittäinkin suojelusta nauttivan henkilökunnan tämän yleissopimuksen määräyksiin ja saattaakseen ne väestön tietoon.

21 artikla.

Allekirjoittaneet vallat sitoutuvat samoin ryhtymään tai milloin niiden rikoslait ovat riittämättömät, esittämään lainsäädäntölaitoksilleen ryhdyttäväksi tarpeellisiin toimenpiteisiin estääkseen sodan aikana yksityisiä henkilöitä ryöstämästä ja pahoinpitelemästä laivastojen haavoittuneita ja sairaita sekä rangaistakseen sotilaallisten tunnusmerkkien anastamisena 5 artiklassa mainittujen tunnusmerkkien väärinkäyttämisen sellaisissa laivoissa, joita tämä yleissopimus ei suojele.

Niiden on Alankomaiden hallituksen välityksellä ilmoitettava toisilleen tätä ehkäisyä tarkoittavista toimenpiteistään viimeistään viiden vuoden kuluessa tämän yleissopimuksen ratifioimisesta.

22 artikla.

Sodankävijäin maa- ja merisotavoimien välisissä sotatoimissa ovat tämän yleissopimuksen määräykset sovellettavissa ainoastaan laivoilla oleviin sotavoimiin.

23 artikla.

Tämä yleissopimus on mahdollisimman pian ratifioitava.

Ratifioimisasiakirjat ovat talletettavat Haagiin.

Ratifioimisasiakirjojen ensimäinen tallettaminen on todettava pöytäkirjassa, jonka allekirjoittavat siihen osaaottavien valtojen edustajat ja Alankomaiden ulkoasiainministeri.

Ratifioimisasiakirjain myöhemmät tallettamiset tehdään Alankomaiden hallitukselle osoitetulla kirjallisella ilmoituksella, johon ratifioimisasiakirja on liitettynä.

Ratifioimisasiakirjojen ensimäistä tallettamista koskevan pöytäkirjan, edellisessä kappaleessa mainittujen ilmoituksien sekä ratifioimisasiakirjojen oikeiksi todistetut jäljennökset on Alankomaiden hallituksen heti lähetettävä diplomaattista tietä toiseen rauhankonferenssiin kutsutuille valloille sekä muille valloille, jotka ovat yhtyneet tähän yleissopimukseen. Edellisen kappaleen tarkoittamissa tapauksissa ilmoittaa mainittu hallitus niille samalla, minä päivänä se on ilmoituksen vastaanottanut.

24 artikla.

Ne vallat, jotka ovat hyväksyneet 6 päivänä heinäkuuta 1903 tehdyn Genèven yleissopimuksen, mutta eivät ole allekirjoittaneet tätä yleissopimusta, saavat siihen yhtyä.

Vallan, joka haluaa siihen yhtyä, on kirjallisesti ilmoitettava aikomuksensa Alankomaiden hallitukselle sekä samalla lähetettävä sille yhtymisasiakirja, joka on talletettava mainitun hallituksen arkistoon.

Tämän hallituksen tulee heti lähettää kaikille muille valloille oikeaksi todistettu jäljennös sekä ilmoituksesta että yhtymisasiakirjasta, samalla mainiten ilmoituksen vastaanottamispäivän.

25 artikla.

Tämä yleissopimus, asianmukaisesti ratifioituna, korvaa sopimusvaltojen välisissä suhteissa Genèven yleissopimuksen periaatteiden merisotaan sovelluttamista koskevan 29 päivänä heinäkuuta 1899 tehdyn yleissopimuksen.

Vuoden 1899 yleissopimus pysyy voimassa niiden valtojen välisissä suhteissa, jotka sen ovat allekirjoittaneet, mutta eivät samaten ratifioi tätä yleissopimusta.

26 artikla.

Tämä yleissopimus tulee voimaan niihin valtoihin nähden, jotka ovat olleet mukana ratifioimisasiakirjain ensimäisessä tallettamisessa, kuudenkymmenen päivän kuluttua talletuspöytäkirjan päiväyksestä lukien ja niihin valtoihin nähden, jotka myöhemmin sen ratifioivat tahi siihen yhtyvät, kuudenkymmenen päivän kuluttua siitä lukien, kun Alankomaiden hallitus on vastaanottanut niiden ratifioimis- tai yhtymisilmoituksen.

27 artikla.

Jos kävisi niin, että jokin sopimusvalloista tahtoisi sanoa irti tämän yleissopimuksen, on irtisanomisesta kirjallisesti ilmoitettava Alankomaiden hallitukselle, jonka tulee heti toimittaa kaikille muille valloille oikeaksi todistettu jäljennös ilmoituksesta ynnä tieto siitä, minä päivänä se on ilmoituksen vastaanottanut.

Irtisanomisen vaikutus kohdistuu ainoastaan siihen valtaan, joka sen on tehnyt, ja vasta vuoden kuluttua siitä, kun sitä koskeva ilmoitus on saapunut Alankomaiden hallitukselle.

28 artikla.

Alankomaiden ulkoasiainministeriön pitämään luetteloon on merkittävä 23 artiklan 3 ja 4 kappaleen mukaan tehdyn ratifioimisasiakirjojen tallettamisen päivämäärä sekä se päivämäärä, jolloin yhtymis- (24 artiklan 2 kappale) tahi irtisanomisilmoitukset (27 artiklan 1 kappale) on vastaanotettu.

Jokaisella sopimusvallalla on oikeus saada tietoja tästä luettelosta ja pyytää siitä oikeiksi todistettuja otteita.

Tämän vahvistukseksi ovat valtuutetut varustaneet tämän yleissopimuksen allekirjoituksillansa.

Tehty Haagissa kahdeksantenatoista päivänä lokakuuta tuhatyhdeksänsataaseitsemän yhtenä ainoana kappaleena, joka jää Alankomaiden hallituksen arkistossaan talletettavaksi, ja josta oikeiksi todistettuja jäljennöksiä on diplomaattista tietä lähetettävä niille valloille, joita on kutsuttu toiseen rauhankonferenssiin

Seuraavat vallat ovat ratifioineet tämän yleissopimuksen tai yhtyneet siihen: Itävalta-Unkari, Belgia, Bolivia, Brasilia, Kiina (ennakkoepäyksellä 21 art. suhteen), Cuba, Latvia, Tanska, Ranska, Saksa, Guatemala, Haiti, Japani, Luxemburg, Meksikko, Alankomaat, Nicaragua, Norja, Panama, Portugal, Romaania, Venäjä, Salvador, Siam, Espanja, Ruotsi, Sveitsi ja Amerikan Yhdysvallat.

XI. YLEISSOPIMUS joka koskee erinäisiä valtausoikeuden harjoittamisen rajoituksia merisodassa.

Osapuolet, tunnustaen välttämättömäksi entistä paremmin turvata oikeuden kohtuudenmukainen sovelluttaminen sodanaikaiseen kansainväliseen merenkulkuun;

pitäen tämän päämäärän saavuttamiseksi parhaana, että, luopumalla yhteisen edun vuoksi erinäisistä vanhoista ristiriitaisista tavoista tai niitä tarpeen tullen keskenään sovittelemalla, ryhdytään kokoamaan yhteisiin sääntöihin rauhalliselle kaupalle ja vaarattomalle työlle kuuluvia takeita sekä merisodassa harjoitettavia vihollisuuksia koskevat säädökset; pitäen tärkeänä, että keskinäisin kirjallisin sitoumuksin vahvistetaan ne periaatteet, jotka tähän asti ovat kuuluneet riitakysymysten epämääräiseen alaan tai riippuneet hallitusten mielivallasta;

että nykyään voidaan asettaa vissi määrää sääntöjä loukkaamatta nykyään voimassa olevaa oikeutta niihin asioihin nähden, joita siinä ei ole edellytetty;

ovat nimittäneet täysivaltaisiksi edustajikseen:

jotka esitettyään hyvään ja asianmukaiseen muotoon laadituiksi havaitut valtakirjansa ovat sopineet seuraavista määräyksistä:

1 LUKU.

Postilähetyksistä.

1 artikla.

Merellä, puolueettomasta tai vihollisen aluksesta löydetyt puolueettomien tai sodankävijäin postilähetykset, olivatpa luonteeltaan virallisia tai yksityisiä, ovat loukkaamattomat. Jos alus vallataan, pitää valtaajan lähettää ne edelleen mahdollisimman pian.

Edellisen kappaleen määräykset eivät saarron murtamisen tapahtuessa ole sovellettavissa saarrettuun satamaan osoitettuihin tai sieltä tuleviin postilähetyksiin.

2 artikla.

Postilähetysten loukkaamattomuus ei vapauta puolueettomia postialuksia niiden merisodan lakien ja tapojen alaisuudesta, jotka koskevat yleensä puolueettomia kauppa-aluksia. Niitä ei kuitenkaan saa ryhtyä tarkastamaan, ellei siihen ole pakkoa, ja silloinkin niin hellävaroen ja nopeasti kuin mahdollista.

II LUKU.

Erinäisistä laivoista, jotka ovat valtauksesta vapautetut.

3 artikla.

Yksinomaan rannikkokalastukseen tai lyhytmatkaiseen paikallisliikenteeseen tarkoitetut alukset sekä niiden koneet, taklaukset, tarvekalut ja lasti ovat vapautetut valtauksesta.

Tämä vapautus lakkaa olemasta niihin sovellettavissa, niin pian kuin ne millä tavalla hyvänsä ottavat osaa vihollisuuksiin.

Sopimusvallat kieltäytyvät käyttämästä hyväkseen mainittujen alusten viatonta luonnetta edistääkseen niillä sotilaallisia tarkoituksia samalla kun säilytetään niiden rauhallinen ulkonäkö.

4 artikla.

Samoin ovat valtauksesta vapautetut uskonnollisilla, tieteellisilla tai ihmisystävällisillä asioilla kulkevat alukset.

III LUKU.

Sodankävijän valtaamien vihollisen kauppa-alusten miehistöjen kohtelusta.

5 artikla.

Kun sodankävijä valtaa vihollisen kauppa-aluksen, ei sen miehistöön kuuluvia puolueettoman valtion kansalaisia saa ottaa sotavangeiksi.

Sama määräys koskee myöskin päällikköä ja niitä päällystön jäseniä, jotka niinikään ovat puolueettoman valtion kansalaisia, jos he nimenomaan kirjallisesti lupaavat olla palvelematta millään vihollislaivalla niin kauan kuin sotaa kestää.

6 artikla.

Päällikköä sekä päällystön ja miehistön jäseniä, jotka ovat vihollisvaltion kansalaisia, ei oteta sotavangeiksi, jos he nimenomaisella kirjallisella lupauksella sitoutuvat olemaan menemättä, niin kauan kuin vihollisuuksia jatkuu, mihinkään palvelukseen, joka on yhteydessä sotatoimien kanssa.

7 artikla.

5 artiklan 2 kappaleessa ja 6 artiklassa mainituilla ehdoilla vapaiksi päästettyjen henkilöiden nimet ilmoittaa valtauksen tehnyt sodankävijä toiselle sodankävijälle. Tämä viimemainittu ei saa tietensä käyttää puheenaolevia henkilöitä.

8 artikla.

Kolmen edellisen artiklan määräykset eivät ole sovellettavissa aluksiin, jotka ottavat osaa sotatoimiin.

IV LUKU.

Loppumääräyksiä.

9 artikla.

Tämän yleissopimuksen määräykset ovat sovellettavissa ainoastaan sopimusvaltojen kesken ja ainoastaan, jos sodankävijät ovat kaikki sopimuskumppaneita yleissopimuksessa.

10 artikla.

Tämä yleissopimus on mahdollisimman pian ratifioitava.

Ratifioimisasiakirjat ovat talletettavat Haagiin.

Ratifioimisasiakirjojen ensimäinen tallettaminen on todettava pöytäkirjassa, jonka allekirjoittavat siihen osallisten valtojen edustajat ja Alankomaiden ulkoasiainministeri.

Ratifioimisasiakirjojen myöhemmät tallettamiset tapahtuvat Alankomaiden hallitukselle osoitetulla kirjallisella ilmoituksella, johon ratifioimisasiakirja on liitettynä.

Ratifioimisasiakirjojen ensimäistä tallettamista koskevan pöytäkirjan, edellisessä kappaleessa mainittujen ilmoituksien sekä ratifioimisasiakirjojen oikeiksi todistetut jäljennökset on Alankomaiden hallituksen heti lähetettävä diplomaattista tietä toiseen rauhankonferenssiin kutsutuille valloille sekä muille valloille, jotka ovat yhtyneet tähän yleissopimukseen. Edellisen kappaleen tarkoittamissa tapauksissa ilmoittaa mainittu hallitus niille samalla, minä päivänä se on ilmoituksen vastaanottanut.

11 artikla.

Ne vallat, jotka eivät ole tätä yleissopimusta allekirjoittaneet, saavat siihen yhtyä.

Vallan, joka haluaa siihen yhtyä, on kirjallisesti ilmoitettava aikomuksensa Alankomaiden hallitukselle sekä samalla lähetettävä sille yhtymisasiakirja, joka on talletettava mainitun hallituksen arkistoon.

Tämän hallituksen tulee heti lähettää kaikille muille valloille oikeaksi todistettu jäljennös sekä ilmoituksesta että yhtymisasiakirjasta, samalla mainiten ilmoituksen vastaanottamispäivän.

12 artikla.

Tämä yleissopimus tulee voimaan niihin valtoihin nähden, jotka ovat olleet mukana ratifioimisasiakirjain ensimäisessä tallettamisessa, kuudenkymmenen päivän kuluttua talletuspöytäkirjan päiväyksestä lukien ja niihin valtoihin nähden, jotka myöhemmin sen ratifioivat tahi siihen yhtyvät, kuudenkymmenen päivän kuluttua siitä lukien, kun Alankomaiden hallitus on vastaanottanut niiden ratifioimis- tai yhtymisilmoituksen.

13 artikla.

Jos joku korkeista sopimusvalloista haluaisi sanoa irti tämän yleissopimuksen, on irtisanomisesta kirjallisesti ilmoitettava Alankomaiden hallitukselle, jonka tulee heti toimittaa kaikille muille valloille oikeaksi todistettu jäljennös ilmoituksesta ynnä tieto siitä, minä päivänä se on ilmoituksen vastaanottanut.

Irtisanomisen vaikutus kohdistuu ainoastaan siihen valtaan, joka sen on tehnyt, ja vasta vuoden kuluttua siitä, kun sitä koskeva ilmoitus on saapunut Alankomaiden hallitukselle.

14 artikla.

Alankomaiden ulkoasiainministeriön pitämään luetteloon on merkittävä 10 artiklan 3 ja 4 kappaleen mukaan tehdyn ratifioimisasiakirjojen tallettamisen päivämäärä, sekä se päivämäärä, jolloin yhtymis- (11 artiklan 2 kappale) tahi irtisanomisilmoitukset (13 artiklan 1 kappale) on vastaanotettu.

Jokaisella sopimusvallalla on oikeus saada tietoja tästä luettelosta ja pyytää siitä oikeiksi todistettuja otteita.

Tämän vahvistukseksi ovat valtuutetut varustaneet tämän yleissopimuksen allekirjoituksillansa.

Tehty Haagissa kahdeksantenatoista päivänä lokakuuta tuhatyhdeksänsataaseitsemän yhtenä ainoana kappaleena, joka jää Alankomaiden hallituksen arkistossaan talletettavaksi, ja josta oikeiksi todistettuja jäljennöksiä on diplomaattista tietä lähetettävä niille valloille, joita on kutsuttu toiseen rauhankonferenssiin

Seuraavat vallat ovat ratifioineet tämän yleissopimuksen tai yhtyneet siihen: Itävalta-Unkari, Belgia, Brasilia, Kiina, Tanska, Ranska, Saksa, Suurbritannia, Guatemala, Haiti, Japani, Liberia, Luxemburg, Meksikko, Alankomaat, Nicaragua, Norja, Panama, Portugal, Romaania, Salvador, Siam, Espanja, Ruotsi, Sveitsi ja Amerikan Yhdysvallat.

XII. YLEISSOPIMUS joka koskee puolueettomien valtojen oikeuksia ja velvollisuuksia merisodassa.

Osapuolet, vähentääkseen mielipiteiden eroavaisuuksia, joita merisodan tullen vielä on olemassa puolueettomien ja sotaakäypien valtojen keskisiin suhteisiin nähden, ja torjuakseen niitä vaikeuksia, joihin nämä mielipiteiden eroavaisuudet voisivat antaa aihetta;

ollen sitä mieltä, että, jos kohta ei nyt vielä saadakaan sovituksi määräyksistä, jotka ulottuisivat käsittämään kaikki käytännössä mahdollisesti esiintyvät olosuhteet, siitä kumminkin on eittämätöntä hyötyä, että, siinä määrin kuin on mahdollista, laaditaan yhteisiä sääntöjä siltä varalta, että sota sittenkin kovaksi onneksi puhkeaisi;

ollen sitä mieltä, että niissä tapauksissa, joita tässä yleissopimuksessa ei edellytetä, sopii ottaa huomioon kansainvälisen oikeuden yleiset periaatteet;

ollen sitä mieltä, että on suotavaa, että vallat julkaisevat täsmällisiä määräyksiä järjestääkseen omaksumansa puolueettomuusaseman seuraamukset;

ollen sitä mieltä, että puolueettomien valtojen tunnustettu velvollisuus on soveltaa hyväksymänsä määräykset tasapuolisesti eri sodankävijöihin;

ollen sitä mieltä, että tältä kannalta katsoen puolueettoman vallan ei pitäisi periaatteessa muuttaa sodan kestäessä näitä sääntöjä, paitsi milloin saavutettu kokemus sen osoittaisi välttämättömäksi sen oman oikeuden turvaamiseksi;

ovat sopineet seuraavien yhteisten sääntöjen, jotka muuten eivät saa millään tavalla loukata olemassaolevien yleisten sopimusten määräyksiä, noudattamisesta ja ovat nimittäneet täysivaltaisiksi edustajikseen:

jotka esitettyään hyvään ja asianmukaiseen muotoon laadituiksi havaitut valtakirjansa ovat sopineet seuraavista määräyksistä:

1 artikla.

Sodankävijät ovat velvolliset kunnioittamaan puolueettomien valtojen suvereenisiä oikeuksia pidättäytymään puolueettomilla maa- ja vesialueilla kaikista teoista, jotka puolueettomien valtioiden suvaitsemina merkitsisivät niiden puolueettomuuden rikkomista.

2 artikla.

Kaikki vihamieliset teot, niihin luettuna valtaus- ja tarkastusoikeuden käyttäminen, joita sodankävijän sotalaivat tekevät puolueettoman vallan aluevesillä, ovat puolueettomuuden loukkauksina ankarasti kielletyt.

3 artikla.

Kun alus on vallattu puolueettoman vallan aluevesillä, pitää tämän vallan, jos vallattu alus on vielä sen tuomiovallan piirissä, ryhtyä sen käytettävissä oleviin keinoihin, jotta vallattu alus päällystöineen ja miehistöineen päästetään vapaaksi ja valtaajan alukselle asettama miehistö eristetään.

Jos vallattu alus on puolueettoman vallan tuomiovallan piirin ulkopuolella, pitää valtaajan hallituksen päästää edellisen pyynnöstä vallattu alus päällystöineen ja miehistöineen vapaaksi.

4 artikla.

Merisotasaalisoikeutta ei sodankävijä saa asettaa puolueettomalle alueelle eikä puolueettomilla vesillä olevalle alukselle.

5 artikla.

Sodankävijät eivät saa tehdä puolueettomia satamia tai aluevesiä tukikohdaksi vastustajaansa vastaan suunnatuille merisotatoimilleen, varsinkaan laittaa sinne radiosähkötysasemia eikä mitään kojeita, jotka ovat tarkoitetut välittämään sanomanvaihtoa sotaakäypien maa- tai merisotavoimien kanssa.

6 artikla.

Puolueeton valta ei saa millään nimellä, ei suoranaisesti eikä välillisesti luovuttaa sotaakäyvälle vallalle sotalaivoja, ampumatarpeita eikä minkäänlaisia sotatarvikkeita.

7 artikla.

Puolueeton valta ei ole velvollinen estämään viemästä maasta tai kuljettamasta sen kautta kumman hyvänsä sodankävijän laskuun aseita, ampumatarpeita eikä yleensä mitään, mistä voi olla hyötyä armeijalle tai laivastolle.

8 artikla.

Puolueeton hallitus on velvollinen käyttämään kaikkia sen käytettävissä olevia keinoja estääkseen tuomiovaltansa piirissä varustamasta tai asettamasta mitään alusta, jonka se järkisyihin perustuen luulee olevan aiotun risteilemään tai myötävaikuttamaan vihamielisiin toimiin valtaa vastaan, jonka kanssa se on rauhassa. Se on myöskin velvollinen samalla tavalla valvomaan ettei sen tuomiovallan piiristä lähde alusta, joka on aiottu risteilemään tai myötävaikuttamaan vihamielisiin toimiin ja joka mainitun tuomiovallan piirissä on osaksi tai kokonaan sovellettu sotaiseen käyttöön.

9 artikla.

Puolueettoman vallan pitää molempiin sodankävijöihin sovelluttaa samalla tavalla ne ehdot, supistukset ja kiellot, jotka se on säätänyt koskemaan sodankävijäin sotalaivojen ja niiden valtaamien alusten pääsyä sisä- ja ulkosatamiinsa tai aluevesilleen.

Puolueeton valta saa kuitenkin kieltää pääsyn sisä- ja ulkosatamiinsa sodankävijän alukselta, joka on laiminlyönyt sen säätämien määräysten ja ohjeiden noudattamisen tai loukannut sen puolueettomuutta.

10 artikla.

Jonkun vallan puolueettomuus ei sillä ole loukattu, että sodankävijäin sotalaivat ja niiden valtaamat alukset vain kulkevat sen aluevesien kautta.

11 artikla.

Puolueeton valta saa sallia sodankävijäin sotalaivojen käyttää sen tutkinnon suorittaneita luotseja.

12 artikla.

Ellei puolueettoman vallan lainsäädännössä ole muita erikoismääräyksiä, eivät sodankävijäin sotalaivat saa, paitsi tämän yleissopimuksen edellyttämissä tapauksissa, viipyä puheenalaisen vallan sisä- ja ulkosatamissa tai aluevesillä enempää kuin 24 tuntia.

13 artikla.

Jos jokin valta saatuaan ilmoituksen vihollisuuksien alkamisesta saa tietää sodankävijän sotalaivan olevan sen jossakin sisä- tai ulkosatamassa tai aluevesillä, pitää tämän valtion ilmoittaa puheenaolevalle laivalle, että sen on sieltä lähdettävä 24 tunnin tai paikallisen lain säätämän määräajan kuluessa.

14 artikla.

Sodankävijän sotalaiva ei saa pitkittää puolueettomassa satamassa viipymistään ohi laillisen määräajan, paitsi merivahingon tai meren tilan vuoksi. Sen on sieltä lähdettävä, niin pian kuin viipymisen syy on lakannut.

Puolueettomissa sisä- ja ulkosatamissa ja puolueettomilla aluevesillä viipymisen rajoittamista koskevat säännöt eivät ole sovellettavissa sotalaivoihin, jotka ovat aiotut yksinomaan uskonnollisiin, tieteellisiin ja ihmisystävällisiin tehtäviin.

15 artikla.

Ellei puolueettoman vallan lainsäädännössä ole muita erikoismääräyksiä, saa enintään kolme saman sodankävijän sotalaivaa olla yhtaikaa jossakin sen sisä- tai ulkosatamassa.

16 artikla.

Milloin molempien sodankävijäin sotalaivoja on yhtaikaa puolueettomassa sisä- tai ulkosatamassa, täytyy vähintään 24 tuntia kulua toisen sodankävijän laivan lähdöstä toisen laivan lähtöön.

Laivojen on lähdettävä samassa järjestyksessä kuin ovat saapuneetkin, paitsi milloin ensiksi saapunut laiva on sellaisessa tilanteessa, että laillisen viipymisajan pidentäminen on sallittu.

Sodankävijän sotalaiva ei saa lähteä puolueettomasta sisä- tai ulkosatamasta aikaisemmin kuin 24 tuntia sen vastustajan lipun turvissa kulkevan kauppa-aluksen lähdön jälkeen.

17 artikla.

Puolueettomissa sisä- ja ulkosatamissa saavat sotaakäyvät sotalaivat korjata merivahinkojaan ainoastaan sen verran, kuin niiden liikehtimisen turvallisuuden vuoksi on välttämätöntä, mutta eivät saa millään tavalla lisätä sotilaallista voimaansa. Puolueettoman viranomaisen on todettava tehtävien korjausten laatu ja ne on suoritettava mahdollisimman nopeasti.

18 artikla.

Sotaakäyvät sotalaivat eivät saa käyttää puolueettomia sisä- tai ulkosatamia eikä aluevesiä uudistaakseen tai lisätäkseen sotatarvevarastojaan tai aseistustaan eivätkä täydentääkseen miehistöään.

19 artikla.

Sotaakäyvät sotalaivat saavat puolueettomissa sisä- ja ulkosatamissa hankkia itselleen vain sen verran elintarpeita, kuin tarvitaan niiden rauhanaikaisen säännöllisen elintarvevaraston täydentämiseen.

Nämä laivat saavat niinikään ottaa polttoainetta vain sen verran, että pääsevät lähimpään oman maansa satamaan. Sitäpaitsi ne saavat ottaa niin paljon polttoainetta kuin tarvitsevat saadakseen varsinaiset hiilisäiliönsä täyteen, kun ovat sellaisissa puolueettomissa maissa, jotka hankittavaan polttoainemäärään nähden ovat hyväksyneet tällaisen määritelmän.

Jos laivat puolueettoman vallan lain mukaan saavat hiiliä vasta 24 tuntia saapumisensa jälkeen, pidennetään niiden laillista viipymisaikaa 24 tunnilla.

20 artikla.

Sotaakäyvät sotalaivat, jotka ovat ottaneet polttoaineita puolueettoman vallan satamassa, saavat uudistaa varastoansa saman vallan satamassa vasta kolmen kuukauden kuluttua.

21 artikla.

Vallatun aluksen saa tuoda puolueettomaan satamaan ainoastaan merikelvottomuuden, kovan merenkäynnin tai polttoaineiden tai elintarpeiden puutteen vuoksi.

Sen on sieltä jälleen poistuttava, niin pian kuin se syy, joka sen on oikeuttanut satamaan pääsemään, on lakannut. Ellei se sitä tee, pitää puolueettoman vallan antaa sille käsky, että sen on heti poistuttava; ellei se tätä käskyä noudata, pitää puolueettoman vallan käyttää sen käytettävissä olevia keinoja vapauttaakseen sen päällystöineen ja miehistöineen ja eristää valtaajan alukselle asettama miehistö.

22 artikla.

Puolueettoman vallan pitää samoin vapauttaa vallattu alus, joka on tuotu satamaan muuten, kuin 21 artiklan edellyttämissä olosuhteissa.

23 artikla.

Puolueeton valta saa sallia vallattujen alusten joko saattolaivan mukana tai yksin päästä sen sisä- tai ulkosatamiin, kun ne tuodaan sinne takavarikkoon pantaviksi odottamaan merisotasaalisoikeuden päätöstä. Se saa kuljetuttaa vallatun aluksen johonkin toiseen satamaansa.

Jos vallattua alusta on saattamassa sotalaiva, saavat valtaajan alukselle asettamat päällystö ja miehistö siirtyä saattolaivaan.

Jos vallattu alus kulkee yksinään, on valtaajan alukselle asettama henkilökunta jätettävä vapauteen.

24 artikla.

Jos sodankävijän sotalaiva ei puolueettoman viranomaisen kehoituksesta huolimatta lähde satamasta, jossa sillä ei ole oikeuttaa viipyä, on puolueettomalla vallalla oikeus ryhtyä tarpeellisiksi katsomiinsa toimenpiteisiin tehdäkseen laivan kykenemättömäksi lähtemään merelle sodan kestäessä ja laivan päällikön on avustettava näiden toimenpiteiden toimeenpanon.

Kun puolueeton valta pidättää sotaakäyvän laivan, ovat päällystö ja miehistö samaten pidätettävät.

Siten pidätetyn päällystön ja miehistön saa jättää laivalle tai sijoittaa joko toiseen laivaan tai maihin ja heidän on alistuttava sellaisiin rajoituksiin, joita heille näyttää olevan tarpeellista määrätä. Laivalle pitää kuitenkin aina jättää sen hoitoon tarvittava miehistö.

Upseerit voidaan päästää vapauteen ottamalla heiltä kunniasanaan perustuva sitoumus, etteivät luvatta poistu puolueettomalta alueelta.

25 artikla.

Puolueeton valta on velvollinen harjoittamaan sellaista valvontaa, jonka sen käytettävissä olevat keinot sallivat, estääkseen edelläolevien määräysten loukkaamisen sisä- ja ulkosatamissaan ja aluevesillään.

26 artikla.

Sitä seikkaa että puolueeton valta käyttää tämän yleissopimuksen määrittelemiä oikeuksia, ei kumpikaan sodankävijä, joka on hyväksynyt sitä koskevat artiklat, saa koskaan pitää epäystävällisenä tekona.

27 artikla.

Sopimusvaltojen on hyvissä ajoin annettava toisilleen tieto kaikista laeista, asetuksista ja muista määräyksistä, joilla sodankävijäin asianomaisen maan satamissa ja aluevesillä olevien sotalaivojen käsittely on järjestetty, Alankomaiden hallitukselle osoitetulla ilmoituksella, jonka tämä heti lähettää toisille sopimusvalloille.

28 artikla.

Tämän yleissopimuksen määräykset ovat sovellettavissa ainoastaan sopimusvaltojen kesken ja ainoastaan, jos sodankävijät ovat kaikki sopimuskumppaneita yleissopimuksessa.

29 artikla.

Tämä yleissopimus on mahdollisimman pian ratifioitava.

Ratifioimisasiakirjat ovat talletettavat Haagiin.

Ratifioimisasiakirjojen ensimäinen tallettaminen on todettava pöytäkirjassa, jonka allekirjoittavat siihen osallisten valtojen edustajat ja Alankomaiden ulkoasiainministeri.

Ratifioimisasiakirjain myöhemmät tallettamiset tapahtuvat Alankomaiden hallitukselle osoitetulla kirjallisella ilmoituksella, johon ratifioimisasiakirja on liitettynä.

Ratifioimisasiakirjojen ensimäistä tallettamista koskevan pöytäkirjan, edellisessä kappaleessa mainittujen ilmoituksien sekä ratifioimisasiakirjojen oikeiksi todistetut jäljennökset on Alankomaiden hallituksen heti lähetettävä diplomaattista tietä toiseen rauhankonferenssiin kutsutuille valloille sekä muille valloille, jotka ovat yhtyneet tähän yleissopimukseen. Edellisen kappaleen tarkoittamissa tapauksissa ilmoittaa mainittu hallitus niille samalla, minä päivänä se on ilmoituksen vastaanottanut.

30 artikla.

Ne vallat, jotka eivät ole tätä yleissopimusta allekirjoittaneet, saavat siihen yhtyä.

Vallan, joka haluaa siihen yhtyä, on kirjallisesti ilmoitettava aikomuksensa Alankomaiden hallitukselle sekä samalla lähetettävä sille yhtymisasiakirja, joka on talletettava mainitun hallituksen arkistoon.

31 artikla.

Tämä yleissopimus tulee voimaan niihin valtoihin nähden, jotka ovat olleet mukana ratifioimisasiakirjain ensimmäisessä tallettamisessa, kuudenkymmenen päivän kuluttua talletuspöytäkirjan päiväyksestä lukien ja niihin valtoihin nähden, jotka myöhemmin sen ratifioivat tahi siihen yhtyvät, kuudenkymmenen päivän kuluttua siitä lukien, kun Alankomaiden hallitus on vastaanottanut niiden ratifioimis- tai yhtymisilmoituksen.

32 artikla.

Jos joku korkeista sopimusvalloista haluaisi sanoa irti tämän yleissopimuksen, on irtisanomisesta kirjallisesti ilmoitettava Alankomaiden hallitukselle, jonka tulee heti toimittaa kaikille muille valloille oikeaksi todistettu jäljennös ilmoituksesta ynnä tieto siitä, minä päivänä se on ilmoituksen vastaanottanut.

Irtisanomisen vaikutus kohdistuu ainoastaan siihen valtaan, joka sen on tehnyt, ja vasta vuoden kuluttua siitä, kun sitä koskeva ilmoitus on saapunut Alankomaiden hallitukselle.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.