30.5.2016

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- velvoittaa Alupro Oy:n suorittamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä A:n 12 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 30.108 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 20.10.2015 lukien; ja

- velvoittaa Alupro Oy:n korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut 13.647,30 eurolla korkoineen.

Perusteet

Kirjalliset varoitukset

Työnantaja ilmoitti palaverissa 29.9.2014, että A oli kiusannut ja häirinnyt erästä toista työntekijää. A kiisti väitteen aiheettomana. A oli aiemmin huomauttanut työpaikan siivoojalle siitä, että myös jääkaapit pitäisi pestä. Palaverin 29.9.2014 päätteeksi työnantaja antoi A:lle varoituksen ja ilmoitti samalla, että A:n työnkuvaa muutettaisiin yksipuolisesti siten, että A:n työtehtäviin kuuluvat jatkossa myös naistenvessojen ja jääkaapin siivoaminen sekä astianpesukoneen tyhjennys. Toimitusjohtaja B käyttäytyi palaverissa 29.9.2014 hyökkäävästi A:ta kohtaan ja uhkaili tätä irtisanomisella. Työnantaja laittoi A:lle antamansa varoituksen ja toimenkuvan muutosta koskevan ilmoituksen työpaikan ilmoitustaululle.

A:n käytös työtoveriaan kohtaan ei ollut poikennut tavanomaisesta. Se, että A oli huomauttanut siivoojalle jääkaappien siivoustarpeesta, ei ole kiusaamista tai epäasiallista kohtelua. Näin ollen 29.9.2014 annettu varoitus on aiheeton eikä sillä ole merkitystä irtisanomiskynnyksen arvioinnissa.

Maanantaina 13.10.2014 työnjohtaja C ilmoitti noin 10 minuuttia ennen A:n työvuoron päättymistä, että tämän tulisi siivota koko talo ja erityisesti miestenvessat, kun vakituinen siivooja on lomalla. A ei ryhtynyt tehtävään, koska hänen työvuoronsa oli päättymässä. A oli tiistaina 14.10.2014 sairauslomalla, koska hän oli edellisen päivän tapahtumien vuoksi poissa tolaltaan. B piti A:lle puhuttelun ja käyttäytyi uhkaavasti tätä kohtaan 15.10.2014. Samana päivänä järjestettiin työterveysasemalla B:n, A:n ja työterveyslääkärin kanssa kolmikantaneuvottelu, jonka tarkoituksena oli palauttaa työrauha. A oli sairauslomalla 16.- 17.10.2014.

A:lle annettiin kirjallinen varoitus maanantaina 20.10.2014 työnjohdon määräämien työtehtävien laiminlyönnistä. Myös tämä varoitus oli aiheeton, koska A oli suorittanut työtehtävänsä siten kuin häneltä oli voitu kohtuudella edellyttää. A:lta ei voitu edellyttää työskentelyä työvuoron päätyttyä tai sairauslomalla.

Työsuhteen irtisanominen

A oli sairauslomalla 22.10.-23.11.2014 tenniskyynärpään vuoksi. A:n palattua työhön 24.11.2014 B ilmoitti, että A:n työsuhde voidaan päättää heti yhteisellä sopimuksella 10.000 euron korvausta vastaan tai vaihtoehtoisesti A irtisanotaan. A ei suostunut työsuhteen päättämiseen korvausta vastaan ja hänen työsopimuksensa irtisanottiin päättymään kuukauden irtisanomisajan jälkeen 24.12.2014.

Työnantajalla ei ollut työehtosopimuksen irtisanomismääräysten ja työsopimuslain mukaista perustetta irtisanoa A:ta, koska A:lle annetut varoitukset olivat olleet aiheettomia. A ei myöskään ollut toistanut varoitettua menettelyään, jos varoitukset katsottaisiin joitain osin aiheellisiksi. Viime kädessä irtisanomiskynnystä tulee arvioida kokonaisharkinnalla. A ei ollut kiusannut työtovereitaan. Työnantajan edustaja oli häirinnyt A:ta ja menetellyt epäasiallisesti. Asiallista ja painavaa irtisanomisperustetta ei ollut.

Korvauksen määrästä

A työllistyi 7.1.-31.7.2015 määräaikaiseen tuotantotyöhön, mutta on määräaikaisuuden päättymisen jälkeen ollut työttömänä. Lyhyt määräaikainen työllistymisen ei ole katkaissut syy-yhteyttä työsuhteen perusteettoman päättämisen ja siitä aiheutuvan ansion menetyksen välillä (KKO 1981:11 ja 1995:75), joten myös 1.8.2015 jälkeen tullut ansionmenetys on otettava huomioon.

Työttömyyden ja sen tulevan keston ohella korvausta olennaisesti korottavana tekijänä on otettava huomioon työnantajan moitittava menettely ja työntekijään irtisanomistoimella kohdistettu loukkaus.

Kaikki asiaan vaikuttavat tekijät huomioon ottaen kohtuullinen korvaus työsuhteen perusteettomasta päättämisestä on 12 kuukauden palkkaa vastaava määrä.

Vastaus kannevaatimuksiin

Teknologiateollisuus ry ja Alupro Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Metallityöväen Liitto ry velvoitetaan korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n ja Alupro Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 7.222,72 eurolla korkoineen.

Perusteet

Kirjalliset varoitukset

A:lle 29.9.2014 annettu kirjallinen varoitus oli aiheellinen ja sen perusteena oli toistuva epäasiallinen käytös siivooja D:tä kohtaan. A oli toistuvasti arvostellut D:tä ja syyttänyt tätä huonosta siivoustyöstä. D oli kokenut A:n syytökset loukkaavina, mikä oli heikentänyt työilmapiiriä. A oli ilmaissut mielipiteensä D:n työn jäljestä myös muille työyhteisön jäsenille. Tuotanto- ja hankintapäällikkö C antoi A:lle suullisen huomautuksen 26.8.2014.

A ei korjannut menettelyään, vaan jatkoi D:n arvostelua. A arvosteli 29.9.2014 D:n siivoustyötä muiden työntekijöiden kuullen. D koki tilanteen uhkaavana ja nöyryyttävänä eikä kyennyt hoitamaan työtään loppupäivänä. Myös muut työyhteisön jäsenet ilmoittivat työnantajalle A:n käytöksestä. Edellä kerrotun tapahtuman seurauksena A:lle annettiin kirjallinen varoitus 29.9.2014.

Työnantaja antoi A:lle kirjallisen varoituksen 20.10.2014, koska hän kieltäytyi työnjohdon työaikana antamasta työmääräyksestä ilman asiallista perustetta. Jäljellä ollut työaika olisi riittänyt työtehtävän hoitamiseen. Yksin työtehtävästä kieltäytyminen ei ollut A:n irtisanomisen syy, vaan irtisanomisperusteen täyttymistä tulee arvioida kokonaisuutena huomioiden A:n jatkuva epäasiallinen käyttäytyminen.

Työsuhteen irtisanominen

A ei korjannut menettelyään 29.9.2014 annetun varoituksen jälkeen, vaan käytti edelleen toistuvasti uhkaavaa ja hyökkäävää kieltä muita työntekijöitä kohtaan, arvosteli muita työntekijöitä ja työnjohtoa sekä kyseenalaisti työyhteisön sääntöjä. A oli menetellyt edellä kerrotulla tavalla työsuhteensa alkamisesta lähtien.

A:lle 20.10.2014 annettu varoitus koski vain työtehtävästä kieltäytymistä. Näin ollen sillä ei varoitettu A:ta toisen kerran epäasiallisesta käytöksestä, vaikka työtehtävistä kieltäytyminen on myös sopimatonta käytöstä. Työnantaja ei varoituksella 20.10.2014 luopunut vetoamasta 29.9.2014 annetun varoituksen jälkeen tapahtuneeseen epäasialliseen käytökseen mahdollisena irtisanomisperusteena.

A:n jäätyä sairauslomalle 22.10.2014 työnantajalle selvisi, että A oli muissakin tilanteissa käyttäytynyt epäasiallisesti muita työntekijöitä kohtaan sekä arvostellut työnantajaa ja tämän toimintaa. A oli esimerkiksi 13.10.2014 haukkunut yhtiön toimitusjohtajaa E:lle. A oli näin ollen jatkanut epäasiallista käytöstään ja työnantajan asiatonta arvostelua ensimmäisen varoituksen antamisen jälkeen sairauslomansa alkamiseen asti.

A:n asenne työnantajaa ja työyhteisön jäseniä kohtaan oli työsuhteen vakinaistamisesta lukien negatiivinen. A:n menettelystä on aiheutunut työilmapiirin olennaista heikkenemistä ja työrauhan häiriintymistä.

A:lle varattiin ennen työsuhteen päättämistä tilaisuus esittää omat näkemyksensä tapahtumista. A ei pitänyt omaa toimintaansa epäasiallisena, tunnistanut käytöksensä moitittavuutta tai nähnyt syytä muuttaa menettelyään.

Työnantajan tietoon on kanteen nostamisen jälkeen tullut uusia tilanteita, joissa A on käyttäytynyt epäasiallisesti. A oli esimerkiksi linjastolla työskennellessään aiheuttanut vahinkoa linjastolta valmistuville tuotteille ja materiaaleille siten, että ne olivat tulleet käyttökelvottomiksi.

Ottaen huomioon työnantajan olot kokonaisuudessaan, työnantajalla oli kokonaisuutena arvostellen asiallinen ja painava syy A:n työsuhteen irtisanomiseen.

Väitetty häirintä ja työnantajan menettely

Työnantaja ei ole käyttäytynyt A:ta kohtaan epäasiallisesti tai häirinnyt tätä. Työnantaja on tutkinut A:n väitteet epäasiallisesta käytöksestä ja häirinnästä A:n työsuhteen aikana. Sen sijaan A:n käyttäytymisestä aiheutui useita konfliktitilanteita ja työilmapiirin heikentymistä. Työnantajalla oli oikeus ja velvollisuuskin puuttua A:n epäasiallisen käytökseen.

Toimitusjohtaja B suhtautui A:n menettelyyn asian edellyttämällä vakavuudella ja pyrki palauttamaan työrauhan parhaan kykynsä mukaan. B on ilmoittanut A:lle, että varoitetun menettelyn jatkaminen voi johtaa työsuhteen päättämiseen, mutta ei ole uhkaillut A:ta. A:lle annetut varoitukset julkaistiin henkilökunnan ilmoitustaululla, koska tilanne oli työyhteisön tiedossa ja työnantaja on katsoi parhaaksi tiedottaa toimenpiteistään julkisesti, jotta muut työntekijät näkevät, että työnantaja suhtautuu häirintään vakavasti ja tilanteen edellyttämällä tavalla.

Työnantaja järjesti 9.5.2014 koulutustilaisuuden, jossa käsiteltiin erityisesti ristiriitatilanteiden ratkaisemista. Lisäksi työnantaja järjesti 26.9.2014 tuotannon työntekijöille koulutuspäivän työyhteisön yhteisten pelisääntöjen luomiseksi ja ristiriitatilanteiden ratkaisemiseksi.

Työnantaja pyrki A:n tapauksessa parhaan kykynsä mukaan selvittämään tapahtumien kulkua ja palauttamaan työrauhan. Työnantaja neuvotteli asiasta A:n ja työterveyslääkärin kanssa 15.10.2015. Työnantaja menetteli asiassa asianmukaisesti ja pyrki aktiivisesti poistamaan havaitut epäkohdat sekä kehittämään työhyvinvointia työpaikalla. A:n työsuhteen päättymisen jälkeen järjestetyssä työtyytyväisyyskyselyssä työtyytyväisyyden on todettu parantuneen selvästi.

Korvauksen määrästä

Mikäli työtuomioistuin katsoo työnantajan päättäneen A:n työsopimuksen työehtosopimuksen vastaisesti, korvaus voi olla enintään A:n kolmen kuukauden palkkaa vastaava määrä.

Työnantaja menetteli A:n työsopimusta päätettäessä asiallisesti ja työehtosopimuksen irtisanomismenettelyä noudattaen. A:n työsuhde kesti vain noin vuoden ja hän oli työllistyneenä työsuhteen päättymisen jälkeen. A vaikutti omalta osaltaan työilmapiirin huonontumiseen ja työsuhteen päättymiseen. Korvauksen määrää olennaisesti alentavana tekijänä on otettava huomioon A:n koko työsuhteen ajan jatkunut epäasiallinen käyttäytyminen ja negatiivinen suhtautuminen työnantajaan ja työyhteisön muihin jäseniin.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

A:ta huomautettiin epäasiallisesta käytöksestä työtoveri D:tä kohtaan 26.8.2014. A sai kirjallisen varoituksen 29.9.2014 toistuvasta epäasiallisesta käytöksestä D:tä kohtaan. A sai toisen kirjallisen varoituksen 20.10.2014 työtehtävästä kieltäytymisestä 13.10.2014, minkä jälkeen hänet irtisanottiin.

Asiassa on ratkaistava, olivatko A:lle annetut varoitukset aiheellisia ja oliko työnantajalla peruste irtisanoa A:n työsopimus. Kantajan mukaan työnantaja kiusasi ja häiritsi A:ta eivätkä varoitukset olleet aiheellisia. Vastaajan mukaan työnantajalla oli velvollisuus puuttua A:n moitittavaan käyttäytymiseen ja kokonaisuutena arvostellen peruste A:n työsuhteen irtisanomiseen.

Irtisanomisperusteesta esitetty selvitys

A on työtuomioistuimessa kertonut työskennelleensä Alupro Oy:ssä pääasiallisesti kokoonpanotehtävissä ja sahalla sekä kiireapulaisena maalaamossa. Työilmapiiri oli hyvä ja hän tuli toimeen työtovereiden kanssa. Sahaaja F:llä oli kuitenkin negatiivinen asenne A:ta kohtaan. A havaitsi 26.8.2014, että ruokalan jääkaapeista valuu vettä, ja puhdisti veden ulosmenoaukot. Tämän jälkeen A sanoi siivouksesta vastanneelle D:lle, että jääkaapit täytyy pestä. Koska D ymmärsi vain viron kieltä, F toimi tulkkina. Tuotantopäällikkö C antoi samana päivänä A:lle suullisen huomautuksen D:n epäasiallisesta kohtelusta ja A pyysi D:ltä anteeksi. Työnantajan järjestämässä koulutuksessa perjantaina 26.9.2014 kaikki paikalla olleet työntekijät arvostelivat työnjohtoa ja pohtivat toiminnan kehittämistä. Maanantaina 29.9.2014 A sai täytettäväkseen aluehallintoviraston ilmoituksen häirintäasiassa, mihin hän kirjoitti, ettei ole häirinnyt ketään (V7d). A:lle näytettiin ilmoitukset V7b ja V7c, joiden mukaan F ja D olivat ilmoittaneet työnantajalle 29.9.2014 A:n arvostelevan erityisesti D:tä ja aiheuttavan epäsopua työyhteisössä. A kysyi D:ltä, miten oli kiusannut tätä, mutta D ei vastannut. A:lle annettiin kirjallinen varoitus toistuvasta epäasiallisesta käytöksestä työtoveria kohtaan ja hänet määrättiin vastaamaan naisten wc-tilojen, ruokalan jääkaappien ja tiskikoneen siisteydestä (V7d). A ei arvostellut D:tä suullisen huomautuksen 26.8.2014 jälkeen.

A on lisäksi kertonut, että työnjohtaja M sanoi aamulla 13.10.2014 maalaamossa, että jonkun pitäisi laittaa astianpesukone päälle. G ilmoitti, ettei A ehdi, koska on maalaamossa kiireapulaisena, ja A sanoi, ettei ole siivooja. G ilmoitti M:lle F:n vastaavan siivouksesta D:n poissa ollessa. C sanoi kello 13.50 A:lle, että tämä oli kieltäytynyt konttorin siivoamisesta ja tehtävä olisi hoidettava. A ilmoitti C:lle, että hänen työvuoronsa päättyy kello 14 eikä jäljellä oleva työaika riitä siivoamiseen. C ei määrännyt A:ta ylityöhön ja saattoi jäädä siihen käsitykseen, että A hoitaa siivouksen seuraavana päivänä. A jäi kuitenkin sairauslomalle. A:lle annettiin kirjallinen varoitus 20.10.2014. Varoituksen kiistämisilmoituksen (K3) mukaan A ei ollut kieltäytynyt työstä, vaan sanonut M:lle, ettei ole siivoja eikä ehtinyt toimia M:n ohjeen mukaan, koska oli maalaamon linjalla. A palasi sairauslomalta 24.11.2014 ja hänet pyydettiin toimitusjohtaja B:n huoneeseen. A:lle annettiin 3,5 tuntia aikaa miettiä, haluaisiko hän irtisanoutua. A ei irtisanoutunut ja allekirjoitti työnantajan irtisanomisilmoituksen (K4).

Vastaajan kirjallisina todisteina esitetyt lausunnot A:n käytöksestä (V8a-n ja V9a-j) laadittiin syksyllä 2015. F:n ja D:n lausuntojen V8a-n mukaan A muun muassa riehui työpaikalla, kieltäytyi työtehtävistä, haukkui muita työntekijöitä ja työnjohtajia, levitti väärää tietoa, myöhästeli sekä rikkoi raaka-aineita. Muiden työntekijöiden lausuntojen V9a-j mukaan A esimerkiksi arvosteli työnjohtoa, haukkui toimitusjohtajaa, uhkaili palkanlaskijaa sekä arvosteli ja kiusasi D:tä.

A on vielä kertonut, ettei hän käyttäytynyt häiritsevästi tai epäasiallisesti kirjallisista todisteista V8a-n ja V9a-j ilmenevissä tilanteissa. A puuttui työpaikalla joihinkin epäkohtiin kuten liian lyhyisiin taukoihin, huonolaatuiseen materiaaliin, F:n 15-vuotiaan pojan 12-tuntisiin työpäiviin ja kesätyöntekijä J:n palkkaukseen, mutta ei käyttäytynyt tilanteissa epäasiallisesti tai huutanut. J:lle maksettiin pienempää palkkaa kuin muille kesätyöntekijöille ja A lähti hänen mukaansa selvittämään palkka-asiaa B:n huoneeseen. B lupasi ilmoittaa palkanlaskijalle, että J:n palkka korjataan samaksi kuin muilla kesätyöntekijöillä.

Alupro Oy:n toimitusjohtaja B on kertonut kuulleensa A:han liittyvistä asioista ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2014. A oli työntekijänä ailahteleva, epävakaa, narsistinen ja ulkomaalaisvastainen. B:lle ilmoitettiin useista tilanteista, joissa A häiritsi muita työntekijöitä. Työntekijöiltä pyydettiin lausunnot (V7a-e), koska asia haluttiin tutkia kattavasti. Tutkinta oli B:n vastuulla ja hän pyysi kaikkia työntekijöitä kertomaan tai kirjoittamaan havaitsemistaan poikkeavista tilanteista. A käyttäytyi entistäkin huonommin varoituksen 29.9.2014 jälkeen ja syyllisti yhtiön johtoa ja muita työntekijöitä. Tutkimuksen (V7a-e) tulokset käytiin läpi palautetilaisuudessa 22.10.2014 (V6). A ei voinut tilaisuuden jälkeen jatkaa yhtiön palveluksessa, koska hän vaaransi työyhteisön hyvinvoinnin. A:n työsuhteen päättymisen jälkeen työilmapiiri vapautui ja ristiriidat poistuivat, eikä B:lle enää ilmoitettu häirinnästä tai epäasiallisesta käytöksestä.

Alupro Oy:n laatu- ja hankintapäällikkö C oli tuotantopäällikkönä A:n työsuhteen aikana. F kertoi C:lle 26.8.2014 että A:lla oli ollut sanaharkkaa D:n kanssa, joka pahoitti mielensä eikä pystynyt jatkamaan työskentelyä. A myönsi C:lle, että oli saattanut korottaa ääntään, mutta ei ollut omasta mielestään käyttäytynyt epäasiallisesti. C antoi A:lle suullisen huomautuksen ja määräsi A:n pyytämään anteeksi D:ltä. Kun tutkinnassa (V7a-e) selvisi, että A:n epäasiallinen käytös jatkui, hänelle annettiin kirjallinen varoitus 29.9.2014. A:lle määrättiin samassa yhteydessä myös siivoustehtäviä (V7d), koska hän mielestään hoiti ne D:tä paremmin. C kuuli 13.10.2014, ettei A hoida hänelle määrättyjä siivoustehtäviä. C kysyi A:lta kello 13 jälkeen asiasta. A kieltäytyi siivoustehtävistä ja ilmoitti, ettei hänellä ole riittävästi aikaa niihin. A olisi kuitenkin C:n käsityksen mukaan voinut jatkaa siivousta seuraavana päivänä. Koska A oli tapahtuman jälkeen sairauslomalla, hänelle annettiin kirjallinen varoitus työtehtävistä kieltäytymisestä 13.10.2014 vasta 20.10.2014.

Alupro Oy:n työntekijä D on kertonut työskennelleensä A:n kanssa samassa työpisteessä sahalla muutamia kertoja. A oli ylimielinen eikä pitänyt vierastyövoimasta. A arvosteli D:n siivoustyön laatua (V8a ja c) ja rikkoi materiaalia sahalla (V8b). A puhui D:lle epäasiallisesti muiden työntekijöiden kuullen. A:n käytös ei muuttunut huomautuksen tai varoituksen jälkeen. A:n käytös vaikutti negatiivisesti työilmapiiriin ja työntekijät olivat rauhallisempia sen jälkeen, kun A:n työsuhde päättyi.

Alupro Oy:n sahaaja F on kertonut työskennelleensä A:n kanssa 3-5 kertaa. A puhui halventavasti erityisesti ulkomaalaisista työntekijöistä ja maalaamon työnjohtaja K:sta. A huomautti D:lle huonosta siivoustyöstä, minkä jälkeen D itki ja sanoi, ettei voi enää jatkaa työssään. A arvosteli koulutustilaisuudessa 26.9.2014 työnjohtoa ja yhtiön johtoa. Työskentelyolosuhteet olivat hyvät, mutta A ei sopeutunut työyhteisöön. Työhyvinvointitutkimusten tulokset olivat huonoja A:n aikana ja työilmapiiri oli jännittynyt.

Alupro Oy:n maalaamon esimies K on kertonut A:n käyttäytyneen ailahtelevasti. A ilmoitti K:lle, että maalaamon jälki on huonoa, asiat olivat ennen paremmin, ja "ettet pojankoltiainen tiedä mitään" (V9a). A ei sopeutunut tiiviiseen työyhteisöön.

Alupro Oy:n kirjanpitäjä ja palkanlaskija L on kertonut olleensa A:n kanssa tekemisissä 2-3 kertaa. A ja J tulivat L:n työhuoneeseen kesällä 2014 selvittämään J:n palkka-asiaa (V9d). A oli kiihtynyt ja korotti ääntään. A vaati, että J:lle tulee maksaa samaa palkkaa kuin muillekin kesätyöntekijöille. B tuli paikalle metelin vuoksi ja J:n palkka-asia korjattiin. L:lle tuli ahdistunut olo, koska palkka-asioista ei yleensä puhuttu julkisesti. Syksyllä 2014 L selvitti työehtosopimuksesta, että 15 minuutin ruokatauko on riittävä, mistä laitettiin tiedote ilmoitustaululle. A sanoi seuraavana päivänä L:lle, että ruokatauon tulee olla 20 minuuttia. Ruokatauko pidennettiin 20 minuuttiin, mutta L:lle tuli tapauksen johdosta tunne, että häntä syytettiin ammattitaidottomuudesta. L kirjoitti tapahtuneesta lausunnon (V8g) oma-aloitteisesti eikä työnantaja painostanut häntä siihen.

Alupro Oy:n sahaaja E työskenteli A:n kanssa sahalla välillä päivittäin ja välillä harvemmin. A käyttäytyi yleensä asiallisesti, vaikka hänellä oli voimakkaat mielipiteet. A mainitsi ruokatauolla jääkaappien epäsiisteydestä ja arvosteli D:n siivoustyötä noin 2-4 työntekijän kuullen (V9h).

Alupro Oy:n lähettämön vastaava G työskenteli A:n kanssa säännöllisesti. Alupro Oy:ssä on aina ollut hyvä työilmapiiri ja myös A tuli hyvin toimeen työtovereiden kanssa eikä kiusannut D:tä tai muita työtovereita. A oli reipas, monitoiminen ja mukava työtoveri. G havaitsi elokuussa A:n sanovan D:lle jääkaappien pesusta, mutta ei kuullut A:n huutavan. A pyysi D:ltä anteeksi G:n kuullen. G ei havainnut A:n arvostelevan D:tä ruokalassa tai muutoinkaan muiden työntekijöiden kuullen. A siirrettiin pois maalaamosta, koska työnjohtaja K loukkaantui A:n ja G:n laitettua maalaamon linjaa hitaammalle. K ei pyynnöstä huolimatta toimittanut heille kierreniitin avaajaa, joka olisi nopeuttanut työskentelyä. A kysyi tilaisuudessa 29.9.2014 D:ltä, miten oli kiusannut tai häirinnyt tätä. D pudisti päätään eikä vastannut. F vastasi D:n puolesta, että D:llä on sellainen tunne, että A kiusaa häntä.

G ilmoitti häiritsevästä käyttäytymisestä 29.9.2014 tehdyn selvityksen yhteydessä työsuojeluvaltuutetulle, ettei hän ollut havainnut kiusaamista tai häirintää. Tätä ilmoitusta ei ole vastaajan työtuomioistuimelle jättämien, samassa selvityksessä annettujen ilmoitusten (V7b - 7d) joukossa.

G on lisäksi kertonut työnjohtaja M:n sanoneen maalaamossa 13.10.2014 A:lle, että hänen pitää mennä laittamaan astianpesukone päälle. A ja G ilmoittivat, ettei A ehdi, koska on linjalla ja että F vastaa siivouksesta D:n poissaollessa. M sanoi asian olevan selvä ja poistui maalaamosta. C tuli myöhemmin maalaamoon keskustelemaan A:n kanssa ja A sanoi, ettei ehdi siivota, koska työaikaa on jäljellä niin vähän.

G on vielä kertonut laatineensa A:n kanssa A:ta puolustavan kirjelmän työnantajalle ja ilmoittaneensa todistavansa tarvittaessa A:n puolesta. G kutsuttiin 17.11.2014 puhutteluun, jossa olivat lisäksi H, M ja C ja osan aikaa myös toimitusjohtaja B. G ei saanut poistua huoneesta ja häntä kehotettiin allekirjoittamaan asiakirja, jossa hän peruuttaa aiemman lausuntonsa A:sta. G pystyi salaa soittamaan wc:stä Metallityöväen Liitto ry:een työympäristöasiantuntija I:lle ja he sopivat, että G todistaa ainoastaan niistä tilanteista, joissa oli ollut paikalla. G palasi puhutteluun ja joutui myös keskustelemaan puhelimessa työnantajan lakimiehen kanssa. G:lle jäi puhuttelusta sellainen käsitys, että hänet voidaan irtisanoa epälojaalisuuden vuoksi, mikäli hän todistaa A:n puolesta. Puhuttelutilaisuus kesti yhteensä viisi tuntia ja G:lle annettiin allekirjoitettavaksi salassapitositoumus. Sen mukaan G peruuttaa aiemmin antamansa virheellisen lausunnon A:sta ja sitoutuu olemaan keskustelematta liittojen kanssa tai todistamatta tuomioistuimessa A:n tapauksesta. G on sopimuksen mukaan velvollinen korvaamaan työnantajalle sopimuksen rikkomisesta aiheutuneen vahingon. G ei saanut sopimuksen allekirjoittamisesta korvausta. G jäi sairauslomalle puhuttelun jälkeen ja kävi keskustelemassa asiasta työterveyshuollossa. Työtuomioistuimessa kuultuna G luki allekirjoittamansa sitoumuksen tekstin.

Alupro Oy:n tuotantotyöntekijä ja entinen työsuojeluvaltuutettu H on kertonut olleensa A:n työtoveri, vaikka he eivät työskennelleet samalla osastolla. A hoiti työnsä asiallisesti, oppi nopeasti ja tuli toimeen muiden työntekijöiden kanssa. H ei havainnut A:n arvostelevan muita työntekijöitä tai puhuvan heistä pahaa selän takana. Maalaamon työntekijät olivat jonkin verran tyytymättömiä työnjohtaja K:hon, mutta H ei kuullut A:n arvostelevan muuta työnjohtoa. H allekirjoitti B:n laatiman muistion (V9i), mutta ei ollut paikalla tilanteessa, jossa A:n väitettiin kieltäytyneen työstä. A:lle annetut varoitukset laitettiin ilmoitustaululle, vaikka näin ei toimittu muiden työntekijöiden varoitustilanteissa. Työnantaja halusi päästä eroon A:sta, ja A:n työsuhteen päättämiseen johtaneet vaiheet etenivät H:n käsityksen mukaan toimitusjohtajan ohjauksessa. Työtyytyväisyyskyselyn (V10a-f) tulokset voisivat olla tällä hetkellä huonommat kuin A:n työsuhteen aikana. Osa työntekijöistä ei pidä F:n tyylistä ja kokee, että yhtiön johto kohtelee D:tä ja F:ää paremmin kuin muita työntekijöitä.

H on lisäksi kertonut olleensa läsnä tilaisuudessa, jossa G:tä kuulusteltiin ja kiellettiin työsuhteen päättämisen uhalla todistamasta A:n puolesta. G:tä kuulusteli pääasiassa C, ja B kävi paikalla välillä. Tilaisuudessa oli painostava ilmapiiri ja G oli tilaisuuden jälkeen "loppu".

Metallityöväen Liitto ry:n työympäristöasiantuntija I on kertonut A:n ottaneen syksyllä 2014 yhteyttä liittoon, koska työnantaja oli muuttanut hänen työsuhteensa ehtoja ja kohteli häntä epäasiallisesti. I, A, B ja H neuvottelivat asiasta Alupro Oy:n tiloissa lokakuussa. Työnantajan mukaan A:lla oli ollut sanaharkkaa siivoojan kanssa. B ilmoitti, ettei A:n työsuhteen jatkamiselle ole edellytyksiä ja mikäli A ei irtisanoudu, hänet voidaan irtisanoa työstä kieltäytymisen perusteella. Tilaisuudessa ei päästy sopimukseen A:n irtisanoutumisesta korvausta vastaan. Tämän johdosta toimitusjohtaja ilmoitti, että keinoja on muitakin. Seuraavana päivänä A saikin toisen varoituksen. Edelleen I on kertonut, että G soitti hänelle syksyllä 2014 hysteerisenä. G kertoi soittavansa salaa, koska työnantaja oli painostanut hänet allekirjoittamaan joitakin papereita eikä hän saisi puhua asiasta.

Alupro Oy:n entinen harjoittelija ja kesätyöntekijä J työskenteli A:n työparina kesällä 2014. A oli työntekijänä reipas ja ahkera. J sai tietää, että hänen palkkansa oli pienempi kuin muilla kesätyöntekijöillä, vaikka kesäntyöntekijöillä piti olla sama palkka. J kertoi asiasta A:lle, joka hänen pyynnöstään lähti hänen mukaansa keskustelemaan asiasta B:n kanssa. B lupasi korjata asian palkanlaskija L:n kanssa. J ja B keskustelivat hyvässä hengessä eikä A puuttunut keskusteluun. L ei ollut tuolloin B:n huoneessa ja J kävi myöhemmin yksin viemässä verokorttinsa L:lle palkankorotuksen vuoksi. L soitti J:lle 31.10.2014 ja kysyi, mitä J:n palkkauksesta oli keskusteltu kesällä 2014. J kertoi L:lle edellä kerrotut tapahtumat ja L oli samaa mieltä hänen kanssaan. L ei kertonut J:lle puhelimessa tapahtumista siten kuin hän oli kirjannut ne lausuntoonsa (V9d).

Työtyytyväisyyskyselyn 31.3.2015 (V10a–10f) tuloksista ilmenee, että kyselyyn vastanneista Alupro Oy:n työntekijöistä 19 prosenttia ilmoitti havainneensa häiritseviä ristiriitoja työtovereidensa välillä vuonna 2012. Vuonna 2014 vastaavasta havainnosta ilmoitti 17 prosenttia kyselyyn vastanneista työntekijöistä. Vuonna 2015 kukaan kyselyyn vastanneista työntekijöistä ei ilmoittanut havainneensa häiritseviä ristiriitoja työtovereidensa välillä.

Oikeudelliset lähtökohdat

Metallityöväen Liitto ry:n ja Teknologiateollisuus ry:n teknologiateollisuuden työehtosopimuksen (1.11.2013 – 31.10.2016) 34.2 kohdan mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työsopimusta työntekijästä johtuvasta tai hänen henkilöönsä liittyvästä syystä ilman työsopimuslain 7 luvun 1-2 §:n mukaista asiallista ja painavaa perustetta. Asiallisena ja painavana syynä pidetään työehtosopimuksen mukaan työntekijästä johtuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä. Sanotun pykälän 3 momentin mukaan työntekijää ei kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä.

Työsopimuslain esitöiden (HE 157/2000 vp s. 97) mukaan työntekijän epäasianmukainen käyttäytyminen voi olla asiallinen ja painava peruste irtisanoa työsopimus. Pelkästään se, että jollakin on vahvoja mielipiteitä tai hän käyttäytyy toisin kuin muut työntekijät, ei kuitenkaan riitä irtisanomisperusteeksi. Toisaalta työntekijän voidaan edellyttää tulevan toimeen muiden työntekijöiden kanssa. Usein toistuva riitaantuminen sekä siihen liittyvä väkivaltainen tai uhkaava käytös voi olla peruste irtisanoa työsopimus, koska tällainen menettely johtaa usein huonoon työilmapiiriin, vaarantaa työturvallisuuden ja on muutenkin työnantajan etujen vastaista.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että irtisanomisperusteen täyttymistä arvioitaessa voidaan ottaa huomioon vain aiheelliset huomautukset tai varoitukset. Irtisanomisoikeutta ei ole, mikäli varoitukset ovat aiheettomia tai ne on annettu vähäisistä rikkomuksista (TT 2005:31). Jotta irtisanomiskynnys ylittyisi, tulee työntekijän saamilla varoituksilla olla lisäksi jonkinlainen yhteys. Täysin eri asioista annetuilla varoituksilla ei ole suoranaista merkitystä myöhemmin ilmenneen perusteen asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa (TT 2005:17). Toisaalta silloin, kun varoitusten perusteena olevat rikkomukset ilmentävät erilaisuudestaan huolimatta työntekijän samantyyppistä välinpitämättömyyttä työtehtävien suorittamiseen, varoituksilla on merkitystä irtisanomiskynnyksen ylittymistä arvioitaessa (TT 1982:104).

Työtuomioistuimen arvio ja johtopäätökset

Vastaajan mukaan A arvosteli ja kiusasi D:tä toistuvasti ja jatkoi menettelyään huomautuksesta huolimatta, minkä vuoksi hänelle annettiin ensimmäinen kirjallinen varoitus.

D on kertonut, että A käyttäytyi ylimielisesti ja että käytös jatkui samanlaisena huomautuksen jälkeen. Ensimmäiseen varoitukseen 29.9.2014 johtaneista tapahtumista D on työtuomioistuimessa kertonut vain, että A oli tyytymätön vessojen siivoukseen. F:n mukaan A arvosteli D:n siivoustyötä varoituksen antamista edeltäneessä tilanteessa. A on kertonut, ettei hän saanut pyynnöstään huolimatta D:ltä selvitystä siihen, miten hän olisi D:tä kiusannut tai häirinnyt varoitukseen johtaneessa tilanteessa. Todistajat eivät ole yksilöineet 29.9.2014 tapahtuneen lisäksi muita tilanteita, joissa A olisi käyttäytynyt epäasiallisesti tai että epäasiallinen käytös olisi jatkunut varoituksen jälkeen.

Lausunnoissa 9c ja 9e on mainittu A:n arvostelleen D:n siivoustyötä. Lausunnot eivät kuitenkaan osoita, että arvostelu olisi jatkunut varoituksen jälkeen. F:ää lukuun ottamatta muut työtuomioistuimessa kuullut työntekijät eivät ole kertoneet havainneensa A:n kiusaavan D:tä. G, H ja J ovat kertoneet, että A tuli hyvin toimeen työtovereiden kanssa.

Näyttö ensimmäisen varoituksen antamiseen johtaneista tapahtumista on jäänyt osin ristiriitaiseksi. Kaikki sananvaihto D:n kanssa on tapahtunut F:n tulkkaamana. D itse ei ole työtuomioistuimessa osannut kertoa tapahtumien yksityiskohdista. Sinänsä työtuomioistuin ei pidä moitittavana sitä, että palaute työpaikan siivouksen tasosta annetaan suoraan siivoojalle. Kun otetaan huomioon vielä se, ettei A:n ole näytetty ainakaan enää varoituksen jälkeen arvostelleen D:tä tai käyttäytyneen muutoin häiritsevästi D:tä kohtaan, työtuomioistuin katsoo, ettei A:n väitettyyn epäasialliseen käyttäytymiseen ole voitu vedota irtisanomisen perusteena.

Vastaajan mukaan A kieltäytyi työtehtävistä 13.10.2014, minkä perusteella hänelle annettiin toinen kirjallinen varoitus 20.10.2014. Toinen varoitus annettiin eri perusteella kuin huomautus ja ensimmäinen varoitus, joten kysymys ei ole ollut varoitetun menettelyn jatkamisesta.

A:lle oli määrätty 29.9.2014 siivoustehtäviä, joihin osoitettiin työaikaa tunti päivässä (V7d). A ja G ovat kertoneet, ettei A ehtinyt aamulla 13.10.2014 täyttämään M:n pyynnöstä ruokalan astianpesukoneita (V9i). Asiassa on lisäksi selvitetty C:n kehottaneen samana päivänä kello 13 jälkeen A:n siivoustyöhön, johon A ei ryhtynyt, koska hän ei voinut jättää työtään maalaamossa kesken ja hänen työvuoronsa oli päättymässä kello 14. Seuraavana päivänä hän oli sairauslomalla eikä voinut suorittaa annettua tehtävää.

I:n kertomuksella on selvitetty B:n ilmoittaneen ennen varoitusta pidetyssä neuvottelussa, ettei A:n työsuhteen jatkamiselle ollut edellytyksiä ja että A voidaan irtisanoa työtehtävistä kieltäytymisen perusteella, mikäli hän ei itse irtisanoudu. Esitetystä selvityksestä on pääteltävissä, että työnantaja oli päättänyt irtisanoa A:n jo ennen toista varoitusta.

Tapahtumista 13.10.2014 ei ole myöskään esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella voitaisiin katsoa A:n kieltäytyneen työnantajan hänelle selkeästi määräämästä työtehtävästä siten, että työnantajalla olisi ollut asiallinen peruste antaa A:lle kirjallinen varoitus. Näin ollen myöskään 20.10.2014 annetulle kirjalliselle varoitukselle ei ollut asiallista perustetta.

Vastaajan mukaan työnantajalla oli kokonaisuutena arvioiden peruste A:n irtisanomiseen. Kokonaisuutta arvioitaessa on huomioitava, että A:lle annetut varoitukset on katsottu perusteettomiksi. Lausunnot (V8a-n ja V9a-j) laadittiin työnantajan aloitteesta syksyllä 2015 oikeudenkäynnin vireille tulon jälkeen. Lausunnoista on pääteltävissä, että jotkut työntekijät olivat yksittäisissä tilanteissa kokeneet A:n käytöksen epäasialliseksi tai uhkaavaksi. Suurin osa lausunnoista koskee tilanteita, joista A:lle ei annettu huomautusta tai varoitusta. F on antanut useita lausuntoja (V8d-n), mutta on kertonut, ettei A kiusannut tai häirinnyt häntä. L:n lausunnon (V9g) ja hänen kertomuksensa uskottavuutta heikentää A:n ja erityisesti J:n kertomus siitä, että A ja J selvittivät J:n palkka-asian B:n eivätkä L:n kanssa.

Koska lausunnot laadittiin vasta A:n työsuhteen päättymisen jälkeen, hänellä ei ollut työsuhteensa aikana mahdollisuutta puolustautua tai esittää omaa näkemystään tapahtumista. Lausuntojen luotettavuutta ja puolueettomuutta heikentää lisäksi se, että työnantaja pyrki G:tä painostamalla salaamaan A:n irtisanomista vastaan puhuvia seikkoja. Edellä kerrotuilla perusteilla lausunnoissa esitetyillä tapahtumilla ei ole merkitystä irtisanomisperustetta arvioitaessa.

B ja F ovat kertoneet työilmapiirin parantuneen A:n irtisanomisen jälkeen. G:n mukaan työilmapiiri on aina ollut hyvä, joskin työsuojeluvaltuutettu H:n mukaan työilmapiiri voi olla tällä hetkellä jopa huonompi kuin vuonna 2014. Esitetystä selvityksestä ei kertomusten ristiriitaisuuden vuoksi voida päätellä sitä, että mahdollinen huono työilmapiiri vuonna 2014 olisi johtunut A:sta. Myöskään työtyytyväisyyskyselyn tulosten (V10a-f) perusteella ei voida tehdä tällaista johtopäätöstä. Se, että F ja K ovat kertoneet, ettei A sopeutunut työyhteisöön, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Edellä kerrotuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että työnantajalla olisi ollut asiallinen ja painava peruste A:n työsuhteen irtisanomiseen. Alupro Oy on näin ollen irtisanonut A:n teknologiateollisuuden työehtosopimuksen 34.2 kohdan ja työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:n vastaisesti.

Korvauksen määrä

Alupro Oy on velvollinen suorittamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Työehtosopimuksen VII luvun 41.1 kohdan mukaan korvaus määräytyy työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisesti. Työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka. Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan työsopimuksen päättämisen syystä riippuen huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat.

A:n työsuhde Alupro Oy:ssä kesti yhteensä vähän yli vuoden. A työllistyi työsuhteen päättymisen jälkeen 7.1. ja 31.7.2015 väliseksi ajaksi toisen työnantajan palvelukseen, jonka jälkeen hän on ollut työttömänä. Työtuomioistuin katsoo, ettei määräaikainen työsuhde ole katkaissut syy-yhteyttä työsuhteen perusteettoman päättämisen ja A:n työttömyyden välillä (KKO 1981 II 11).

A on vaatinut korvauksena 12 kuukauden palkkaa vastaavan määrän. Koska A:n työsuhde oli lyhyt, työsuhteen kestoa ei tule ottaa huomioon korvausta korottavana seikkana. Toisaalta A on ollut työttömänä jo lähes vuoden, mikä vaikuttaa korvaukseen määrään korottavasti.

A:n irtisanominen perustui kiusaamis- ja häirintäväitteisiin sekä työstä kieltäytymiseen, joihin liittyvät tapahtumat ovat osin ristiriitaisen todistelun valossa jääneet epäselviksi. A:lla ei ole työsuhteensa aikana ollut riittävää puolustautumismahdollisuutta jälkikäteen esitettyjen väitteiden osalta. Esitetystä selvityksestä on pääteltävissä, että työnantaja oli päättänyt irtisanoa A:n ainakin jo ennen kuin se antoi A:lle varoituksen työtehtävistä kieltäytymisestä. Työnantaja on pyrkinyt järjestämään A:n irtisanomisen perusteeksi erilaisia syitä ja toisaalta estämään irtisanomista vastaan puhuvien syiden ilmi tuloa. Työnantaja kiinnitti lisäksi A:n varoitukset työpaikan ilmoitustaululle. Nämä työnantajan moitittavasta menettelystä kertovat seikat on otettava huomioon korvausta korottavina tekijöinä.

Työpaikalla oli A:n työsuhteen aikana joitakin selvittelyä vaatineita tilanteita ja A ilmaisi mielipiteensä esimerkiksi työnjohdosta ja taukojen pituudesta. Asiassa esitetyn näytön valossa ei kuitenkaan voida katsoa, että A olisi itse osaksikaan antanut aihetta työsuhteen päättämiselle. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen työtuomioistuin arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi 9 kuukauden palkkaa vastaavat 22.581 euroa.

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan 2 §:n mukaan määrätystä korvauksesta siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion julistamista tai antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista on vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyyspäivärahasta. Sanotun pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuin voi tehdä korvauksesta 1 momentissa säädettyä pienemmän vähennyksen tai jättää vähennyksen kokonaan tekemättä, jos se on korvauksen määrä, työntekijän taloudelliset ja sosiaaliset olot sekä hänen kokemansa loukkaus huomioon ottaen kohtuullista.

A:lle on Metallityöväen Työttömyyskassan ja Työttömyysvakuutusrahaston selvityksen mukaan maksettu ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa työsuhteen päättymisen jälkeiseltä 9 kuukauden työttömyysajalta 25.12.2014-6.1.2015 ja 1.8.2015-18.4.2016 yhteensä 11.030 euroa. Asiassa ei ole tullut ilmi seikkoja, joiden perusteella vähennys tulisi jättää tekemättä tai tehdä säädettyä pienempänä. Näin ollen korvauksesta 22.581 eurosta on vähennettävä 75 prosenttia A:lle maksetusta työttömyyspäivärahasta eli 8.272,50 euroa. A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää 14.308,50 euroa. Alupro Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn määrän 8.272,50 euroa Työttömyysvakuutusrahastolle.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään Alupro Oy on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut. Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- velvoittaa Alupro Oy:n suorittamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 14.308,50 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 20.10.2015 lukien;

- velvoittaa Alupro Oy:n suorittamaan Työttömyysvakuutusrahastolle (tilinumero FI60 2001 1800 1235 91) korvauksesta vähennetyn määrän 8.272,50 euroa korkolain 4 §:n 1 momentinmukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien; ja

- velvoittaa Alupro Oy:n korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut 13.647,30 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Saarensola, Lavikkala, Nybondas, Schön ja Tähkäpää jäseninä. Sihteeri on ollut Taramaa.

Tuomio on yksimielinen.