7.6.2012

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut, että työtuomioistuin:

• vahvistaa, että Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy on rikkonut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ää irtisanoessaan A:n työsuhteen 15.10.2010,

• velvoittaa Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n maksamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 12 ja 13 §:n nojalla korvauksena A:n 16 kuukauden palkkaa vastaavan 39.736,96 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 20.10.2011 lukien,

• vahvistaa, että A:lla oli oikeus saada Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:ltä työehtosopimuksen 20 §:n mukaista sairausajan palkkaa sairauslomansa ajalta 7.10.–12.10.2010,

• velvoittaa Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n maksamaan A:lle sairausajan palkkaa 561,28 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 27.10.2010 lukien,

• tuomitsee Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

• tuomitsee Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja

• velvoittaa Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n ja Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut 9.282,98 eurolla korkoineen.

Perusteet

Irtisanomiseen johtaneet tapahtumat

A nyrjäytti nilkkansa vapaapäivänään 5.10.2010. Jalka tutkittiin seuraavana päivänä, joka oli A:n vapaapäivänä. Lääkärikäynnin jälkeen A ilmoitti työpaikkansa ajojärjestelijälle saavansa sairauslomaa vähintään viikon. Seuraavana aamuna A:lle määrättiin sairauslomaa ajalle 7.10.–12.10.2010. A ilmoitti tämän välittömästi ajojärjestelijälle ja kertoi toimittavansa lääkärintodistuksen myöhemmin. A:n esimies vaati saada sairauslomatodistuksen välittömästi, ja A ymmärsi esimiehen kehotuksen siten, että hänen oli henkilökohtaisesti vietävä lääkärintodistus työpaikalle välittömästi. A vei lääkärintodistuksen työpaikalle taksilla.

Ennalta laaditun työvuorolistan mukaan A:lla olisi ollut sairauslomansa aikana kuusi työvuoroa. Työvuoroja ei ollut 13.10. ja 14.10.2010, joten A palasi töihin 15.10.2010. Samana päivänä yhtiön paikallispäällikkö soitti A:lle ja pyysi käymään ilmoittamatta etukäteen, mitä asia koski. Tapaamisessa paikalla olivat paikallispäällikkö ja silloinen liikenneosaston päällikkö. Yhtiön edustajat vaativat A:lta selvitystä nilkan vammautumisesta ja sairauslomasta. A antoi selvityksensä, minkä jälkeen häntä pyydettiin poistumaan. Kun A palasi takaisin, hänelle ilmoitettiin, että päätös oli tehty. A:ta pyydettiin ottamaan itselleen avustaja, mutta hän ei ehtinyt hankkia luottamusmiestä avustajakseen. Yhtiö esitti tämän jälkeen irtisanomisilmoituksen. A:lle ilmoitettiin, ettei hänen tarvitse tehdä työpäivän tunteja täyteen, vaan hän voi poistua. A työskenteli varsinaisen irtisanomisaikansa 16.10.2010–15.11.2010 normaalisti.

Irtisanomisilmoituksessa mainitut perusteet eivät pidä paikkaansa. A:lle ei selvitetty, mitä esiintymisellä työpaikalla päihtyneenä tarkoitettiin. A ei esiintynyt työaikana tai

• paikalla päihtyneenä. A:lle ei annettu varoitusta irtisanomisilmoituksessa mainituista asioista. Yhtiö olisi voinut ja sen olisi tullut varoittaa A:ta niistä seikoista, joihin se on irtisanomisperusteena vedonnut, mikäli yhtiö katsoi A:n toimineen tavalla, jonka johdosta yhtiö harkitsisi työsuhteen päättämistä. Varoituksen antamatta jättäminen on perusteltua lähinnä yksittäisissä vakavissa teoissa, joista ei ole kysymys.

Muut irtisanomiseen vaikuttaneet tapahtumat

Kirjallinen varoitus 24.9.2010

Varoitus, joka A:lle oli annettu 24.9.2010, oli perusteeton. Silmälasit olivat rikkoutuneet 4.9.2010 A:sta johtumattomista syistä, eikä hän aiheuttanut tahallaan työkyvyttömyyttään. Hän olisi voinut ajaa päivävuoroja vahvuuksilla varustetuilla aurinkolaseillaan, mutta tämä ei sopinut yhtiölle.

Epäasiallinen käyttäytyminen

A ei aiheuttanut häiriötä Pärnun matkalla, eikä asiaa ole otettu A:n kanssa esille.

Asiakaspalautteet ja vahinkoilmoitukset

Annetut asiakaspalautteet ja sattuneet liikennevahingot eivät muodosta asiallista ja painavaa syytä irtisanomiseen. Asiakaspalautteet eivät osoita piittaamattomuutta A:n toiminnassa. Liikennevahinkotapauksissa vahingot olivat vähäisiä, ja konsernissa oli sattunut huomattavasti vakavampia vahinkoja, jotka eivät johtaneet kuljettajan työsuhteen päättämiseen. Lisäksi tuli ottaa huomioon, että A oli vasta aloittanut uransa linja-auton kuljettajana Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n palveluksessa.

Osa asiakaspalautteesta ja liikennevahingoista oli otettu puheeksi A:n kanssa, viimeksi 30.6.2010, jolloin yhtiö ei kuitenkaan ilmoittanut A:lle harkitsevansa työsuhteen päättämistä.

Irtisanomisperuste

Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:llä ei ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaista perustetta päättää A:n työsuhdetta. A ei toiminut työsuhteesta johtuvien velvoitteiden vastaisesti.

Yhtiö ei 7.10.2010 sattuneiden tapahtumien yhteydessä voi vedota irtisanomisperusteena kesäkuussa 2010 annettua huomautusta tai 24.9.2010 annettua varoitusta edeltäviin tapahtumiin. Asiat, joista näitä edeltävät huomautukset on annettu, on mainitun huomautuksen ja varoituksen myötä loppuun käsitelty, eivätkä ne enää voi vaikuttaa irtisanomisperusteen arviointiin tässä asiassa.

Korvauksen määrä

Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy päätti A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti. A on saanut palkkaa työsopimuksen päättämisen jälkeen yhden kuukauden ajalta 8.7.–5.8.2011. Työttömyysetuuksien viimeinen maksupäivä on ollut 6.9.2011, jonka jälkeen A on työllistynyt.

Päättämiskorvauksen määrässä korottavasti tulee huomioida yhtiön menettely. Irtisanomistilaisuudessa Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy rikkoi irtisanomissuojasopimuksen mukaista kuulemisvelvoitettaan. A pyydettiin tilaisuuteen 15.10.2010 kertomatta etukäteen, mitä asia koski ja antamatta etukäteen mahdollisuutta hankkia itselleen avustajaa. A:n työsopimus irtisanottiin siten antamatta hänelle tosiasiallista mahdollisuutta tulla kuulluksi päättämisperusteista tai käyttää avustajaa.

Päättämisperusteeksi ilmoitetut seikat eivät pidä paikkaansa ja ne kohdistuivat A:han häntä loukkaavasti. Erityisen loukkaava ja haitallinen on yhtiön perusteeton väite A:n esiintymisestä päihtyneenä, mikä vahingoittaa A:n mainetta kuljettajana. Kohtuullinen korvaus on 16 kuukauden palkkaa vastaava määrä. A:n kokeman loukkauksen vuoksi osa korvauksesta tulee katsoa korvaukseksi aineettomasta vahingosta. Tästä osasta ei tule tehdä työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaista vähennystä.

Irtisanomissuoja- tai työehtosopimuksessa ei ole määräystä irtisanomissuojasopimuksen mukaisen korvauksen maksuperusteesta. Korvauksen perusteena olevan palkan arvioinnissa tulee ottaa huomioon A:n säännöllisesti saamat työehtosopimuksen mukaiset lisät. A ansaitsi ajalla 19.1.–15.11.2010 palkkaa lomaraha ja lomakorvaus pois lukien 24.835,61 euroa, joka jaettuna keskimääräiseksi kuukausipalkaksi on 2.483,56 euroa.

Sairausajan palkka

A oli työkyvytön 7.10.–12.10.2010. Yhtiö ei suorittanut A:lle työehtosopimuksen 20 §:n mukaista sairausajan palkkaa tuolta ajalta. A:lle ei perusteltu, miksi sairausajan palkka jätettiin maksamatta. Sairausajan palkan maksamatta jättäminen selvisi A:lle, kun hän sai palkkalaskelmansa 27.10.2010. A ei laiminlyönyt hoito-ohjeita tai käyttänyt sairauslomaa väärin. Se, että A liikkui sairauslomansa aikana, ei ollut hoito-ohjeiden vastaista. Yhtiöllä ei ole esittää normia, jonka perusteella se voisi kieltäytyä maksamasta A:lle sairausajan palkkaa.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen ja valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Kun yhtiö on jättänyt sairausajan palkan maksamatta palkanmaksun 27.10.2010 yhteydessä, se on tiennyt, ettei A:n työkyvyttömyysjakso ollut pidentynyt. Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy on tieten rikkonut työehtosopimusta jättäessään maksamatta A:lle sairausajan palkkaa.

Liittojen välisissä neuvotteluissa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry esitti Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:lle, että A:lle tulisi maksaa palkka. Työnantajaliiton mukaan A olisi käyttänyt sairauslomaansa väärin, ja tämän johdosta yhtiöllä oli oikeus evätä sairausajan palkka. Myös työnantajaliiton olisi tullut havaita, ettei yhtiöllä ollut perusteita evätä sairausajan palkanmaksua, koska työkyvyttömyysjakso ei ollut pidentynyt A:n menettelyn johdosta. Työnantajaliiton on täytynyt ymmärtää, ettei yhtiön esittämän perusteen nojalla voitu evätä sairausajan palkkaa. Jättäessään puuttumatta jäsenyrityksensä virheelliseen menettelyyn liitto on laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuutensa.

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ja Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy ovat yhteisessä vastauksessaan vaatineet, että kanne hylätään ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 5.084 eurolla korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Irtisanomiseen johtaneet tapahtumat

A ilmoitti 6.10.2010 aamulla ajomestarille loukanneensa jalkansa ja menevänsä lääkäriin kello 10.00. Noin kello 13.00 A ilmoitti ajomestarille, että hän menee kuvaukseen, ja että lääkäri ilmoittaa seuraavana päivänä, mitä tehdään. Seuraavana aamuna A ilmoitti saaneensa vähintään viikon sairausloman, mutta ei tiennyt sairauslomansa viimeistä päivää, minkä ajomestari totesi ilmenevän lääkärintodistuksesta. Kun todistusta ei toimitettu kello 11.20, toinen ajomestari pyysi A:ta toimittamaan lääkärintodistuksen. Ajomestari pyysi lääkärintodistuksen nähtäväksi, koska puhelinkeskustelun perusteella asiasta ei A:n humalatilan takia saanut selvää. Työnantaja ei vaatinut lääkärintodistusta tuotavaksi heti, eikä A:n olisi ollut välttämätöntä tulla asian vuoksi työpaikalle.

Molempien ajomestareiden mukaan A oli puhelinkeskustelujen aikana 7.10.2010 juovuksissa. A tuli toimistolle taksilla kello 13.30, yritti antaa lääkärintodistuksen ulkona olevalle asentajalle ja antoi lopulta lääkärintodistuksen ajomestarille, minkä jälkeen hän poistui taksilla. A oli vahvasti juovuksissa, ja hän liikkui loukkaantuneesta nilkastaan huolimatta ilman kävelysauvoja, mikä ei edesauttanut jalan parantumista.

Muut työsopimuksen irtisanomiseen vaikuttaneet tapahtumat

Kirjallinen varoitus 24.9.2010

A oli 4.9.2010 Helsingissä vapaa-ajallaan kaatunut, lyönyt päänsä ja rikkonut silmälasinsa. Seuraavana maanantaina A:ta kehotettiin hankkimaan uudet silmälasit välittömästi, mutta hän tilasi silmälasit vasta keskiviikkona ja sai ne seuraavan viikon torstaina. A:lle tarjottiin työvuoroja loppuviikolle, mutta hän ei ottanut niitä vastaan. Yhtiö ei pyynnöistä huolimatta saanut A:lta tietoa työhön paluusta, mikä hankaloitti työvuorosuunnittelua. Oman menettelynsä seurauksena A oli pois töistä koko kaksiviikkoisjakson eli 80 tuntia. Yhtiö maksoi hänelle palkan tuolta ajalta vuosityöajanlyhennyskorvauksina. A ilmoitti, ettei voi käyttää aurinkolaseja, koska niillä ei näe linja-auton sivupeileistä pysäkin reunoja, kyytiin nousevia, autosta poistuvia matkustajia tai takaa tulevaa liikennettä.

Epäasiallinen käyttäytyminen

A häiriköi kahteen eri otteeseen viikonloppumatkalla Pärnussa 24.–26.9.2010 vahvasti juopuneena yhtiön ajomestaria, hänen seurassaan olleita asiakkaita ja esimiestään.

Asiakaspalautteet

A on saanut useita suullisia varoituksia kielteisen asiakaspalautteen ja ajon aikana tapahtuneiden liikennevahinkojen johdosta. Jo pelkästään vuoden 2010 helmi- ja kesäkuun välisenä aikana A:lle annettiin kuusi kertaa asiakaspalautetta vaarallisesta ajotavasta, huonosta asiakaspalvelusta, väärästä ajoreitistä ja ala-arvoisesta kielenkäytöstä asiakkaille. A:sta tuli paljon muitakin asiakaspalautteita. Palautteiden määrä on moninkertainen muihin yhtiön kuljettajiin verrattuna. A:ta on puhuteltu jokaisesta asiakaspalautteesta ja niistä on annettu suulliset huomautukset. Viimeinen puhuttelu pidettiin 30.6.2010, jolloin käsiteltiin A:n ajokäyttäytymistä ja asiakaspalvelua. Tuossa palaverissa paikallispäällikkö antoi A:lle jälleen suullisen huomautuksen. Puhutteluissa A on luvannut parantaa tapansa, mutta näin ei tapahtunut.

Vahinkoilmoitukset

A on työhistoriansa aikana ollut osallisena yhdeksässä eri vahinkotapahtumassa. Liikennevahinkojen määrä on ammattikuljettajalle poikkeuksellinen. Suuri vahinkomäärä osoittaa ammattitaidottomuutta, piittaamatonta ajokäyttäytymistä, huolimattomuutta ja välinpitämätöntä suhtautumista työnantajan ja ulkopuolisten omaisuutta kohtaan. Jokaisesta vahinkotapahtumasta A:ta puhuteltiin ja hänelle annettiin suullinen huomautus. Puhutteluissa A lupasi parantaa tapansa. Hänen ajotapansa ei kuitenkaan muuttunut.

Irtisanomisperuste

Työnantaja voi vedota työsuhteen päättämistä koskevassa riita-asiassa kaikkiin tiedossaan oleviin seikkoihin, eikä ole sidottu pelkästään irtisanomisilmoituksessa ilmoitettuihin seikkoihin. Irtisanomisperusteen arviointiin on vaikuttanut A:n menettely kokonaisuudessaan.

A:n menettely jatkui samanlaisena puhutteluista ja suullisista huomautuksista huolimatta. Käyttäytymisellään A osoitti piittaamattomuutta työnantajan antamia asiakaspalvelua ja ajotapaa koskevia määräyksiä ja ohjeita kohtaan. Kuljettajan käyttäytymisellä on suuri merkitys matkustusviihtyvyyteen ja liikenneturvallisuuteen. A aiheutti käyttäytymisellään vahinkoa vastaajayhtiön maineelle matkustajien ja muiden tiellä liikkujien silmissä. Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:llä oli irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettu asiallinen ja painava peruste A:n työsopimuksen irtisanomiseen.

Korvaus

Korvausvaatimus on perusteeton, ja korvausvaatimuksen määrä on olosuhteisiin nähden kohtuuton.

A:n kuuleminen tapahtui irtisanomissuojasopimuksen 9 §:n mukaisesti. Paikallispäällikkö soitti A:lle 15.10.2010 iltapäivällä noin kolme tuntia ennen työvuoron alkua, pyysi häntä tulemaan varikolle puoli tuntia aikaisemmin ja ilmoitti, että kuuleminen saattaa johtaa työsuhteen päättämiseen. A:lla oli aikaa halutessaan kutsua avustaja paikalle. Kuulemistilaisuus kesti noin kolme tuntia ja tuona aikana se keskeytettiin kaksi kertaa. Kuulemisen aikana A puhui puhelimitse ainakin yhtiön pääluottamusmiehen ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n aluetoimitsijan kanssa. Kuulemistilaisuudessa käsiteltiin kaikkia edellä kerrottuja työsuhteen irtisanomiseen johtaneita tapahtumia pääpainon ollessa lääkärintodistuksen toimittamiseen liittyvissä seikoissa. Läsnä kuulemistilaisuudessa olivat paikallispäällikkö, yhtiön silloinen liikenneosaston päällikkö ja A.

Korvausvaatimus on lisäksi määrällisesti väärin laskettu. Irtisanomista ja lomautusta koskevan sopimuksen 4 §:n mukaan palkka lasketaan alakohtaisen työehtosopimuksen sairausajan palkkamääräysten mukaisesti. Kuukauden palkka saadaan kertomalla keskituntiansio luvulla 170. Tätä sääntöä on vakiintuneesti noudatettu sekä irtisanomisajan palkan että mahdollisen vahingonkorvauksen osalta. A:n kuukauden palkkaa vastaava määrä olisi 2.176 euroa (12,80 € x 170).

Sairausajan palkka

Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy on jättänyt sairausajan palkan maksamatta sen vuoksi, että runsaalla alkoholin käyttämisellä ja liikkumalla ilman kävelysauvoja A on pahentanut sairauttaan ja pitkittänyt paranemistaan. A:n toiminta ei ollut sairauden paranemista edistävien hoito-ohjeiden mukaista. Sairausajan palkkavaatimus on oikein laskettu.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen ja valvontavelvollisuuden laiminlyöminen

Sairausloman väärinkäyttö voi sinänsä olla peruste sairausajan palkanmaksun epäämiselle. Työnantaja on menetellyt oikein, kun se ei ole maksanut A:lle sairausajan palkkaa.

Sairasajan palkka-asiasta ei keskusteltu liittojen välillä, vaan neuvotteluissa keskityttiin irtisanomisperusteen olemassaoloon. Tätä ilmentää se, että alkuperäinen neuvotteluissa esitetty sairausajan palkkavaatimus 4,32 tuntia on kasvanut haastehakemuksessa lähes 44 tunniksi eli 561,28 euroksi.

Yhtiötä ei voida tuomita hyvityssakkoon, eikä Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Perustelut

Asiassa esitetty näyttö

A on kertonut 18.11.2008 ja 19.8.2010 välisenä aikana liikennevahinkoihin johtaneista tapahtumista. Vahinkojen syinä olivat kokemattomuudesta johtuneet arviointivirheet ja huonot keliolosuhteet, ja A ilmoitti olleensa syyllinen vahinkoihin lukuun ottamatta 5.9.2009 sattunutta vahinkoa. A on myös kertonut 14.2.2010 ja 23.6.2010 välisenä aikana annettuihin asiakaspalautteisiin johtaneista tilanteista. A ei käyttänyt asiatonta kieltä, ja moni palaute oli johtunut vaihtokassan pienuudesta aiheutuneista ongelmista. A:n kanssa keskusteltiin vahingoista ja palautteista, mutta häntä ei puhuteltu kaikkien vahinkojen ja palautteiden osalta erikseen. Paikallispäällikkö C keskusteli A:n kanssa 30.6.2010 yleisesti kaikista liikennevahingoista, asiakaspalautteista ja ajotyylistä ja kehotti A:ta huolellisuuteen.

A on kertonut 24.9.2010 annetusta varoituksesta, ettei hän rikkonut silmälaseja tahallaan 4.9.2010, vaan lasit rikkoutuivat tapaturmaisesti. A ilmoitti silmälasien rikkoutumisesta ajomestarille 5.9.2010 ja tilasi lasit seuraavana päivänä. Myöhemmin hänelle ilmoitettiin, että lasien saamisessa kestää yhdestä kahteen viikkoa, minkä A ilmoitti C:lle. A ilmoitti myös, että hänellä oli vahvuuksilla varustetut aurinkolasit, joilla voisi ajaa päivävuoroja, mutta toisaalta aurinkolaseja käytettäessä näkyvyys taustapeileistä oli huono. A oli tapahtuneen johdosta työajan lyhennysvapailla 19.9.2010 saakka. Häntä ei vaadittu tulemaan töihin, eikä hän kieltäytynyt työstä. A ei tiennyt, että yhtiöllä olisi ohjeistus varalasien olemassaolosta.

A on lisäksi kertonut, että hän tapasi ajomestari F:n Pärnussa ravintolassa. A liittyi seurueeseen, keskusteli F:n kanssa työilmapiiristä ja arvosteli paikallispäällikköä tämän johtamistavasta. F suuttui, pyysi A:ta poistumaan ja uhkasi väkivallalla. A ei saanut huomautusta tai varoitusta Pärnun tapahtumista.

A nyrjäytti nilkkansa 5.10.2010 ja meni terveyskeskukseen 6.10.2010, jolloin nilkasta otettiin röntgenkuva. Lääkäri kehotti häntä ilmoittamaan työnantajalle sairasloman pituudeksi vähintään viikon, ja jos nilkassa oli murtuma, noin kuusi viikkoa. Lääkäri ilmoitti 7.10.2010 aamulla, ettei murtumaa ollut ja että lääkärintodistus oli noudettavissa terveyskeskuksesta. Tämän jälkeen A soitti työpaikalle ja ilmoitti tuovansa todistuksen myöhemmin. Ajomestari E tiedusteli tilannetta ja vaati tuomaan todistuksen heti. A käsitti, että todistus piti viedä heti, joten hän haki todistuksen ja vei sen taksilla työpaikalle.

A oli edellisenä iltana nauttinut alkoholia, mutta ei enää seuraavana päivänä, eikä kokenut olleensa humalassa. Lääkäri oli antanut hoito-ohjeeksi lepoa, eikä kävelykeppiä tai sidettä ollut annettu. Nilkka ei pahentunut, vaikka A vei todistuksen työpaikalle, koska jalka kesti astumista ja vain sivuttaisliikkeet olivat kivuliaita.

A on kertonut kuulemistilaisuudesta, että C soitti hänelle 15.10.2010 noin kello 13.30 ja kutsui keskustelemaan viimeaikaisista rikkeistä kello 16.30. Tilaisuudessa oli läsnä C:n lisäksi silloinen paikallispäällikkö, ja he kuulustelivat A:ta nilkan vammautumiseen liittyvistä tapahtumista. Lisäksi Pärnun tapahtumista mainittiin A:lle ensimmäisen kerran kuulemistilaisuudessa. A ei ymmärtänyt, että tilanne koski työsuhteen irtisanomista ennen kuin häntä pyydettiin allekirjoittamaan irtisanomisilmoitus, mihin hän ei suostunut. A ei tiennyt, että hänellä oli oikeus avustajaan. A on kertonut, kuten myös paikallispäällikkö C, että tilaisuus kesti useita tunteja. Tilaisuuden aikana A soitti työtoverilleen, pääluottamusmiehelle ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n aluetoimistoon, mutta kukaan ei päässyt paikalle.

Paikallispäällikkö C on kertonut, että yhtiön käytännön mukaan asiakaspalautteista keskustellaan kuljettajan kanssa ja huomautus annetaan, jos on aihetta. Myös A:n kanssa käsiteltiin kaikki asiakaspalautteet puhelimitse tai henkilökohtaisesti. Samoin keskusteltiin hänen vaarallisesta ajotavastaan, tylystä käytöksestään ja pohjakassaan liittyvistä ongelmista. A:sta oli jo ennen 14.2.2010 annettua palautetta annettu kuudesta kahdeksaan kielteistä palautetta. A:n saama kielteisten palautteiden määrä on huomattavan suuri verrattuna muihin kuljettajiin. A:n kanssa käsiteltiin myös kaikki liikennevahinkotapaukset. A lupasi parantaa tapansa sekä palautteiden että vahinkojen osalta. C:n mukaan syynä vahinkoihin oli A:n ammattitaidottomuus, huolimattomuus ja liian suuri tilannenopeus, ja A:n ajotyyli kiinnitti C:n ja muidenkin työntekijöiden huomiota. C on kertonut, että hän keskusteli A:n kanssa palautteista 30.6.2010 ja huomautti, että kyseessä oli viimeinen suullinen huomautus. Virheiden jatkuessa annettaisiin seuraavaksi kirjallinen varoitus.

C on kertonut, ettei A tarjoutunut ajamaan aurinkolaseilla päivävuoroja sen jälkeen, kun hänen silmälasinsa olivat rikkoutuneet, koska A:n mukaan aurinkolaseilla ei nähnyt taustapeileistä. Yhtiössä ei ollut aikaisemmin tapahtunut vastaavaa, eikä yhtiössä ollut ohjeistusta tällaisten tilanteiden varalle. A viivytteli silmälasien tilaamisessa, eivätkä tarjotut työvuorot kyseisen jakson aikana käyneet A:lle. Tämän vuoksi A:n kanssa sovittiin jakson loppuvaiheessa, että A pitää koko jakson työajan lyhennysvapaina, koska olisi ollut kohtuutonta jättää häntä ilman palkkaa.

C soitti A:lle 15.10.2010 iltapäivällä, pyysi häntä saapumaan töihin kello 16.30 ja kertoi, että tapahtumat saattavat johtaa työsopimuksen päättämiseen. Paikalla oli hänen lisäkseen liikenneosaston päällikkö, ja tilaisuudessa käsiteltiin A:n työhistoriaa, päihtyneenä työpaikalle tuloa, sairauslomaa, palautteita ja ajotyyliä. Lopuksi todettiin, että mainittu kokonaisuus oli syynä irtisanomiselle, vaikka päättämisilmoitukseen kirjattiin pääkohdiksi vain päihtyneenä esiintyminen työpaikalla ja sairausloman väärinkäyttö. Sairausloman palkkaa ei maksettu, koska A toi sairauslomatodistuksen päihtyneenä sairauslomansa aikana työpaikalle. Tämä saattoi vaarantaa toipumisen eikä voinut olla hoito-ohjeiden mukaista.

Linja-auton kuljettaja ja ajomestarina toiminut D on kertonut, että A ilmoitti 6.10.2010 noin kello 8.30 loukanneensa nilkkansa. D kehotti A:ta menemään lääkäriin ja tuomaan lääkärintodistuksen, koska työnantaja tarvitsi tiedon työvuorojen sopimista varten. A oli puhelun aikana humalassa. Kun A:sta ei kuulunut mitään kello 12.00 mennessä, D tiedusteli, oliko A käynyt lääkärissä ja miksi todistusta ei ollut toimitettu. A kertoi, että nilkka kuvataan iltapäivällä, ja että sairasloma kestäisi noin viikon, mutta ei tiennyt tarkkaa päättymispäivää. A:ta kehotettiin toimittamaan todistus tavalla tai toisella. D soitti A:lle uudestaan aamulla 7.10.2010, jolloin A vaikutti juopuneelta, eikä hänen puheestaan saanut selvää. Kun A toi todistuksen taksilla työpaikalle, hän oli päihtyneen oloinen. D on lisäksi kertonut havainneensa aikaisemmin, että A:n ajotapa oli aggressiivinen ja ajonopeudet suuria.

Ajomestari E on kertonut nilkan vammaan liittyvistä puhelinkeskusteluista A:n kanssa. E soitti A:lle ja pyysi toimittamaan lääkärintodistuksen niin pian kuin mahdollista, koska A:n puheesta ei humalatilan vuoksi saanut selvää ja koska työnantajan oli tiedettävä, tuleeko A seuraavana päivänä töihin, jotta työvuorot voitiin tehdä. E on lisäksi kertonut, että hän ja muut kuljettajat olivat havainneet, että A ajoi liian kovaa. E oli huomauttanut A:ta tämän ajotyylistä. E on vielä kertonut, että A oli ilmoittanut, ettei pysty ajamaan linja-autoa aurinkolaseilla.

Ajomestari F on kertonut, että A liittyi Pärnun matkalla F:n seurueeseen, joka oli vuokrannut yhtiöltä linja-auton käyttöönsä ja jonka kuljettajana F toimi. A arvosteli C:tä, kritisoi ajomestarin tehtäviä ja käyttäytyi asiattomasti F:n asiakkaita kohtaan, joten F kehotti A:ta voimallisesti poistumaan seurueesta.

Yhtiön pääluottamusmiehenä toimiva linja-autonkuljettaja B on kertonut, että uudella kuljettajalla kestää työn oppimisessa muutama vuosi riippuen siitä, onko kuljettajalla aikaisempaa kokemusta raskaan kaluston kuljettamisesta. On tavanomaista, että uusille kuljettajille tapahtuu pieniä kolhuja alussa, kun kuljettaja ei hallitse auton ulottuvuuksia. B:n mukaan A:lle sattuneiden liikennevahinkojen syynä oli A:n kokemattomuus, ja kokemattomalle kuljettajalle sattuu tapauskohtaisesti noin yhdestä kuuteen vahinkoa vuodessa. Työnantaja ei ole päättänyt työsuhteita A:lle sattuneiden vahinkojen kaltaisten tapahtumien vuoksi, vaan vakavampiakin tapahtumia oli sattunut ilman työsuhteen päättämistä. B:n tiedon mukaan kenenkään työsuhdetta ei ollut päätetty asiakaspalautteiden perusteella. B:n mukaan yhtiön varoituskäytäntö oli kirjavaa. Yhtiössä ei ole ohjetta siitä, että kuljettajalla tulisi olla varasilmälasit.

Näytön arviointi ja johtopäätökset

A:n työsuhteen irtisanominen

Irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä. Määräykseen liittyvän soveltamisohjeen mukaan asiallisena ja painavana syynä pidetään muun muassa sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä kuten työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista ja ilmeistä huolimattomuutta työssä. Edelleen soveltamisohjeessa on todettu, että irtisanomisperusteen asiallisuuden ja painavuuden arvioinnissa on työsopimuslain mukaan muun ohella merkitystä työsopimuksesta tai laista johtuvien velvollisuuksien laiminlyömisen tai rikkomisen vakavuudella. Työsopimuslain 7 luvun 2 §:ssä on lisäksi säädetty, että työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä.

Irtisanomisen perusteiden pääkohdiksi A:n työsopimuksen päättämisilmoitukseen on kirjattu esiintyminen työpaikalla päihtyneenä ja sairausloman väärinkäyttö. Oikeuskäytännössä on katsottu, että työnantaja voi vedota irtisanomisperusteena myös sellaisiin syihin, joihin päättämisilmoituksessa ei ole vedottu (ks. esim. KKO 1998:70, TT 2004:113). C:n ja A:n kertomuksilla on lisäksi selvitetty, että päättämistilaisuudessa on päättämisilmoitukseen kirjattujen perusteiden lisäksi käsitelty myös muita kuin päättämisilmoitukseen kirjattuja seikkoja. Työnantaja on siten voinut vedota asiassa myös muihin kuin päättämisilmoitukseen kirjattuihin irtisanomisperusteisiin.

A:sta on 14.2.2010 ja 23.6.2010 välisenä aikana annettu kuusi kielteistä asiakaspalautetta. Palautteet koskivat pääosin epäystävällistä käytöstä ja vaarallista ajotyyliä. C:n kertomuksen mukaan A:sta on tätä edeltävältä ajalta annettu palautteita hänen työsuhteen alkamisesta 20.10.2008 lukien arviolta sama määrä. A on lisäksi vahinkoilmoituksista ilmenevällä tavalla ollut 18.11.2008 ja 18.8.2009 välisenä aikana osallisena yhdeksässä liikennevahingossa, joihin hän on yhtä vahinkoa lukuun ottamatta myöntänyt olleensa syyllinen. C:n, A:n ja E:n kertomuksista ilmenee, että A:ta on puhuteltu useita kertoja liikennevahinkojen ja asiakaspalautteiden johdosta. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A ei kuitenkaan ole 30.6.2010 pidetyn puhuttelun jälkeen syyllistynyt vastaavanlaiseen menettelyyn lukuun ottamatta 19.8.2010 Kampin rahtiterminaalissa sattunutta vahinkoa. C on lisäksi kertonut ilmoittaneensa A:lle 30.6.2010, että tämä oli viimeinen suullinen huomautus, ja jos menettely jatkuu, kyseeseen tulee kirjallinen varoitus. Tällaista varoitusta ei nyt puheena olevan kaltaisesta menettelystä ole A:lle annettu.

Työnantaja on antanut 24.9.2010 kirjallisen varoituksen, jonka mukaan A oli omalla toiminnallaan aiheuttanut silmälasien rikkoutumisen, mistä seurasi työkyvyttömyys linja-auton kuljettajan tehtävään, koska A:lla ei ollut varalaseja. Työnantaja on irtisanomisperusteena vedonnut lisäksi siihen, että A oli tässä yhteydessä kieltäytynyt ottamasta työvuoroja vastaan silmälasit jo saatuaan. C on kuitenkin kertonut, että A:n kanssa sovittiin jakson lopussa, että A oli työajan lyhennysvapailla koko kahden viikon jakson ajan silmälasien rikkoutumisen vuoksi, ja työnantaja on myös maksanut A:lle palkan tältä ajalta. Tähän nähden A:n ei voida katsoa kieltäytyneen työstä, eikä A:n menettelyn tämän vuoksi voida katsoa antaneen aihetta varoitukseen. A:n ei myöskään ole näytetty syyllistyneen vastaavanlaiseen menettelyyn varoituksen antamisen jälkeen.

Pärnun matkalla A on hakeutunut siellä tapaamansa ajomestarin ja tämän asiakkaiden seuraan ja ajomestarin kertoman mukaan muun muassa käyttänyt epäasiallista kieltä arvostellessaan esimiestään paikallispäällikköä. Tapahtumat ovat sattuneet osapuolten vapaa-aikana ja päättyneet siihen, että A on ajomestarin käskystä poistunut paikalta. Työtuomioistuin katsoo, ettei A:n käytöksen ole näytetty olleen sellaista, että sillä olisi selostetuissa olosuhteissa sanottavaa merkitystä työsuhteen irtisanomisperusteena. A:lle ei myöskään ollut ennen työsuhteen päättämistä annettu huomautusta tai varoitusta matkan tapahtumien johdosta.

A:n työsuhteen päättäminen on välittömästi johtunut tapahtumista, jotka ovat sattuneet, kun A on 5.10.2010 loukannut nilkkansa ja työnantaja on 7.10. pyytänyt A:lta selvitystä hänen työkyvyttömyydestään. Työtuomioistuin katsoo A:n, D:n ja E:n kertomusten perusteella, että A on voinut käsittää, että hänen oli tuotava lääkärintodistus työpaikalle vielä samana päivänä. Käydessään työpaikalla A on ollut ajomestarin mukaan jonkinasteisesti päihtyneessä tilassa. Koska käynti ei ole tapahtunut työaikana eikä muutenkaan suoranaisesti liittynyt A:n työtehtävien hoitoon, hänen mahdollista päihtymystään ei työtuomioistuimen käsityksen mukaan voida pitää erityisenä työntekijälle kuuluvien velvollisuuksien rikkomuksena. A:n ei myöskään ole näytetty toimineen hoito-ohjeiden vastaisesti selostetuissa olosuhteissa. A on lisäksi palannut töihin sairauslomansa päätyttyä, eikä hänen menettelynsä siten ole näytetty vaikuttaneen työkyvyn palautumiseen tai vaarantaneen toipumista.

Kun arvioidaan päättämisilmoituksessa irtisanomisperusteiksi ilmoitettuja esiintymistä päihtyneenä työpaikalla ja sairausloman väärinkäyttöä esitetyn näytön valossa, työtuomioistuin katsoo, ettei A:n ole selvitetty menetelleen tässä yhteydessä siten, että se antaisi työehtosopimuksen mukaisen aiheen työsuhteen irtisanomiselle. Arvioidessaan myös kaikkia irtisanomisperusteiksi ilmoitettuja seikkoja kokonaisuutena työtuomioistuin katsoo, ettei työnantajalla ole ollut asiallista ja painavaa syytä A:n työsuhteen päättämiseen.

Korvauksen määrä

Koska Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy on päättänyt A:n työsopimuksen irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen vastaisesti, yhtiö on velvollinen suorittamaan A:lle korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 12 ja 13 §:n mukaisesti.

Korvauksen määrään vaikuttaa alentavasti se, että A:n on saamiensa lukuisten kielteisten asiakaspalautteiden ja suuren liikennevahinkomäärän sekä muiden työsuhteen aikana aiheutuneiden epäselvyyksien vuoksi katsottava antaneen työnantajalle aihetta harkita hänen työsopimuksensa jatkamisen edellytyksiä. A:ta on myös kuultu työsuhteen päättämisen yhteydessä. Tilaisuudesta on ilmoitettu hänelle A:n ja C:n mukaan noin kolme tuntia aikaisemmin, ja C on kertonut, että hän ilmoitti A:lle tilaisuuden saattavan johtaa työsuhteen päättämiseen. Kuulemistilaisuus kesti useita tunteja, minkä aikana A oli puhelimitse yhteydessä pääluottamusmieheen, työntekijäliiton aluetoimistoon ja työtoveriinsa. Vaikka A:lla ei ollut paikalla avustajaa, työnantajan kuulemismenettelyä ei voida näissä olosuhteissa pitää erityisenä korvaukseen vaikuttavana perusteena. A:n työsuhde on kestänyt noin kaksi vuotta ja hän on ollut työttömänä noin 10 kuukautta. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuullinen korvauksen määrä on noin viiden kuukauden palkkaa vastaavat 11.000 euroa. Tähän kokonaiskorvaukseen päätyessään työtuomioistuin ei ota tarkemmin kantaa asianosaisten väliseen, A:n kuukausipalkan laskentaperustetta koskevaan erimielisyyteen.

Kantaja on vaatinut, että osa korvauksesta tulee katsoa korvaukseksi aineettomasta vahingosta A:n kokeman loukkauksen vuoksi, eikä tästä osasta tule tehdä työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaista vähennystä. Työtuomioistuin katsoo, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei ole aihetta jättää mainittua vähennystä tekemättä tai määrätä A:lle erikseen korvausta aineettomasta vahingosta.

A:lle on kuljetusalan työttömyyskassan antaman selvityksen mukaan maksettu työttömyysturvalain mukaista ansioon suhteutettua työttömyyspäivärahaa työsuhteen päättymisen jälkeiseltä noin viideltä kuukauden ajalta 5.726,78 euroa. A:lle tuomittavasta korvauksesta 11.000 euroa on vähennettävä työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaisesti 75 prosenttia maksetuista työttömyyspäivärahoista eli 4.295 euroa. A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää siten 6.705 euroa. Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn määrän eli 4.295 euroa työttömyysvakuutusrahastolle.

Sairausajan palkka

Työehtosopimuksen 20 §:ssä olevan pääsäännön mukaan työntekijälle maksetaan palkka sairausajalta, kun hän on estynyt tekemästä työtä sairauden tai tapaturman takia. Poikkeuksena ovat tapaukset, joissa työntekijä on aiheuttanut taudin tai tapaturman tahallisesti, rikollisella toiminnalla, kevytmielisellä elämällään tai törkeällä tuottamuksella.

A on ollut lääkärintodistuksesta ilmenevällä tavalla työkyvytön 7.10.–12.10.2010. A on palannut töihin sairauslomansa päätyttyä. A ei ole näytetty menetelleen hoito-ohjeiden vastaisesti tai menettelyllään pahentaneen sairauttaan tai pitkittäneen paranemistaan. Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:llä ei ole ollut perustetta jättää maksamatta A:lle sairausajan palkkaa.

Tieten rikkominen ja valvontavelvollisuuden laiminlyönti

A on palannut töihin sairausloman päätyttyä eikä ole siten pitkittänyt toipumistaan. Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:llä ei ollut perusteita jättää maksamatta A:lle sairausajan palkkaa, ja yhtiö on siten tieten rikkonut työehtosopimusta.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n on täytynyt havaita sairausajan palkkavaatimusta käsitellessään, että A:n sairasloma ei ole pitkittynyt hänen menettelynsä vuoksi. Autoliikenteen Työnantajaliitto ry on laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan, kun se ei ole puuttunut jäsenyrityksensä virheelliseen menettelyyn.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ratkaistu Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n hyväksi. Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ja Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy ovat siten työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvolliset yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa. Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ja Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy ovat myöntäneet kuluvaatimuksen määrältään oikeaksi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin:

• vahvistaa, että Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy on rikkonut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ää irtisanoessaan A:n työsuhteen 15.10.2010 ja velvoittaa Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n maksamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 12 ja 13 §:n nojalla korvauksena A:n viiden kuukauden palkkaa vastaavan 6.705 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 20.10.20011 lukien.

• velvoittaa Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n maksamaan työttömyysvakuutusrahastolle (FI60 2001 1800 1235 91) korvauksesta vähennetyn määrän 4.295 euroa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

• vahvistaa, että A:lla on oikeus saada Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:ltä työehtosopimuksen 20 §:n mukaista sairausajan palkkaa sairauslomansa ajalta 7.10.–12.10.2010 ja velvoittaa Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n maksamaan A:lle sairausajan palkkaa 561,28 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 27.10.2010 lukien.

• tuomitsee Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n maksamaan työehtosopimuslain 7 §:n ja 10 §:n nojalla Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:lle työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoa 1.000 euroa.

• tuomitsee Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n työehtosopimuslain 8 ja 10 §:n nojalla maksamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 2.000 euroa.

• velvoittaa Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n ja Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut 9.282,98 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 § 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Suviranta, Äimälä, Nyyssölä, Lehto ja Kirvesniemi jäseninä. Sihteeri on ollut Mohsen.

Tuomio on yksimielinen.