9.6.2009

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto ry on vaatinut Kumera Drives Oy:n velvoittamista suorittamaan A:lle korvauksena teknologiateollisuuden irtisanomissuojasopimuksen vastaisen irtisanomisen johdosta irtisanomissuojasopimuksen 17 §:ssä säädetyin tavoin 16 kuukauden palkkaa vastaava määrä eli yhteensä 29.419,52 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen laskettuna haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Metallityöväen Liitto ry on lisäksi vaatinut Kumera Drives Oy:n velvoittamista korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen laskettuna kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

A on työskennellyt Kumera Drives Oy:n palveluksessa vuodesta 1983 lähtien. Yhtiö irtisanoi A:n työsuhteen 2.10.2007 kirjallisella irtisanomisilmoituksella ilmoittaen syyksi sen, että A ei kykene selviytymään työtehtävistään runsaista poissaoloistaan johtuen eikä työnantajalla ole osoittaa hänelle muuta työtä. Kumera Drives Oy maksoi A:lle kuuden kuukauden irtisanomisajan palkan siten, että A:lla ei ollut irtisanomisaikana työvelvoitetta.

A työskenteli solussa, johon kuului neljä konetta (kiilan uranvetokone, kaksi vierintäjyrsintä sekä cnc-sorvi). Soluun kuului useampi työntekijä. A ja muut työntekijät pysyivät työskentelemään kaikilla edellä mainituilla koneilla.

A on ollut sairauslomien vuoksi poissa työstä vuosina 2004 –2006 siten, että poissaolotuntien lukumäärä on vaihdellut mainittuina vuosina 295 – 436 tunnin välillä. Vuonna 2007, jolloin työsopimus irtisanottiin, A:lla oli työnantajan laatiman selvityksen mukaan sairauspoissaoloja 272 tuntia. Riidattomien poissaolotuntien määrä oli 212. Sairauspoissaolotuntien lukumäärä on siten vuositasolla vaihdellut 17 – 25 prosentin välillä vuoden työtuntien lukumäärästä laskien.

Työnantajalla ei ole ollut työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 2 momentin 1-kohdan säännöksen mukaan perustetta A:n työsopimuksen irtisanomiselle sairauden johdosta. Myöskään vakiintuneen oikeuskäytännön valossa ei työnantajalla ole vallinneissa olosuhteissa ollut perusteita työsopimuksen irtisanomiselle.

A:lla ei ole ollut sairautta, vammaa tai tapaturmaa, joka olisi aikaansaanut sen, että hänen työkykynsä olisi näiden vuoksi vähentynyt olennaisesti ja niin pitkäaikaisesta, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista. Sairauspoissaoloille on ollut useita eri syitä eikä varsinainen työ, jossa A työskenteli, aiheuttanut juurikaan sairauspoissaoloja. Jos työnantaja asian näin mielsi, olisi sen tullut harkita A:n sijoittamista muihin työtehtävien. Tällaisia työtehtäviä oli yhtiöllä tarjota varastossa, pakkaamossa tai tarkastamotyössä. Tällaista ei A:lle edes ehdotettu.

A:n työsuhde on alkanut 1983. A ei ole antanut itse aihetta työsopimuksen päättämiseen. Työnantaja ei ole halunnut edes keskustella irtisanomisen vaihtoehdoista. A on edelleen työttömänä työnhakijana. Edellä esitetyillä perusteilla 16 kuukauden palkkaa vastaava määrä korvauksen osalta on katsottava kohtuulliseksi ja oikeutetuksi.

Vastaus kannevaatimuksiin

Teknologiateollisuus ry on vastauksessaan, johon Kumera Drives Oy on yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Teknologiateollisuus ry on vaatinut Metallityöväen Liitto ry:n velvoittamista korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n ja Kumera Drives Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta.

Kanteen kiistämisen perusteet

Kumera Drives Oy valmistaa teollisuuden voimansiirtolaitteita. Kumera Drives Oy:n palveluksessa on 164 henkilöä ja sen liikevaihto vuonna 2008 oli 30,5 miljoonaa euroa.

Kumera Drives Oy:llä on ollut teknologiateollisuuden irtisanomissuojasopimuksen 9 §:n määräyksen mukainen ja työsopimuslain 7 luvun 1 - 2 §:ssä tarkoitettu asiallinen ja painava peruste A:n työsopimuksen irtisanomiseen. A:n työkyky oli alentunut olennaisesti ja pitkäaikaisesti jatkuvan sairastamisen vuoksi, eikä työnantajalla ollut osoittaa hänelle muuta työtä. Yhtiöltä ei ole siten voitu kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista.

Vuosien 2000–2003 aikana A:n sairauspoissaolot olivat vaihdelleet 298,50–446 tunnin välillä. Vuosina 2004–2006 sairauspoissaolot vaihtelivat 295–436 tunnin välillä ollen noin 17–25 % vuosityöajasta. Vuonna 2007 A:lla oli sairauspoissaolotunteja yhteensä 320. Keskimääräinen sairauspoissaoloprosentti Kumera Drives Oy:ssä vuonna 2007 oli 5,7 % tehtyihin työtunteihin verrattuna.

A:n sairauspoissaolojen lukuisuus ja tiheä esiintyminen osoittavat, että hänen perusterveydentilansa on heikentynyt ja hänen työkykynsä olennaisesti ja pysyvästi vähentynyt. Sairauspoissaolot ovat olleet runsaita koko 2000-luvun, mistä johtuen on ollut oletettavaa, että sairauspoissaolot tulevat myös jatkumaan lukuisina.

Sairauspoissaolojen runsaudesta ja niiden syistä on käyty keskusteluja A:n ja hänen esimiehenä toimineen työnjohtajan välillä muun muassa 16.2.2007.

Seuraavan kerran A:n runsaista sairauspoissaoloista ja niistä johtuvista poissaoloista keskusteltiin työnantajan edustajien sekä A:n ja työntekijöiden luottamusmiehen kesken 27.9.2007. Kyseisessä palaverissa todettiin A:n poissaolojen tuotantotoiminnalle aiheuttamat vaikeudet sekä se, ettei työterveyshuollon sairaushistorian ja käytyjen keskustelujen pohjalta ole todettu mitään hoitosuunnitelman puitteissa hoidettavaa syytä. Kumera Drives Oy oli pyrkinyt järjestelemään A:n työaikoja ja hänen kanssaan oli sovittu joustavasta työajasta. Koska muuta A:n kykyihin ja ammattitaitoon nähden sopivaa työtä ei työnantajalla kuitenkaan ollut osoittaa, A:n työsuhde päätettiin irtisanoa.

A:n työkykyä arvioinut lääkäri on B-lausunnossaan todennut A:n työkykyyn vaikuttaviksi sairauksiksi essentiaalisen verenpainetaudin, paniikkihäiriön, lievän masennustilan, mahalaukun ja/tai pohjukaissuolen tulehduksen sekä selkäkivut. Vatsaoireiden on todettu aiheuttaneen paljon sairauslomia. Lausunnossaan lääkäri on todennut myös, että A:n selkä aiheuttaa päivittäin oireita ja että A ei selviydy fyysisesti tai psyykkisesti raskaasta työstä. Työssään vierintäjyrsijänä A on joutunut työskentelemään hankalissa työasennoissa ja nostelemaan noin 1-3 kilon painoisia kappaleita. Kappaleet ovat pienimpiä, mitä yhtiön tuotannossa, varastossa tai lähettämössä käsitellään. Lisäksi hänen työnsä oli yhdistettyä seisoma- ja istumatyötä. Työtehtävien järjestäminen vähemmän rasittavaksi ei ollut enää mahdollista.

A:n runsaat ja yllättävät sairauspoissaolot ovat aiheuttaneet tuotannossa vaikeuksia töiden järjestelyissä ja myöhästymisiä toimitusaikatauluissa. A:n työsolussa jouduttiin tekemään poissaoloista johtuen ylitöitä ja siirtämään soluun henkilöitä toisista soluista.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että usein toistuvat sairaudet niiden syystä riippumatta ja sairauksista johtuvat poissaolot voivat osoittaa työntekijän yleisessä terveydentilassa sellaisia muutoksia, ettei hänellä ole enää edellytyksiä työn suorittamiseen työsopimuksen edellyttämällä tavalla, jolloin häntä on pidettävä työhönsä kykenemättömänä (TT 1984:135).

Mikäli katsottaisiin, ettei työnantajalla ole ollut työsopimuslain ja työehtosopimuksen mukaista irtisanomisperustetta tulee korvauksen määrän olla enintään kolmen kuukauden palkkaa vastaava summa. Korvauksen suuruutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon, ettei A:lla ollut työntekovelvoitetta kuuden kuukauden irtisanomisaikana ja se, että A oli itse ilmoittanut, ettei hän halua tehdä muuta työtä.

Korkeimman oikeuden tuomion KKO 1997:196 mukaan vahingonkorvaussaatavalle oli maksettava viivästyskorkoa tuomion julistamispäivästä lukien.

Perustelut

A:n työsuhde ja sen irtisanominen

A on työskennellyt Kumera Drives Oy:n palveluksessa vierintäjyrsijänä vuodesta 1983 lukien. Työnantaja irtisanoi A:n työsopimuksen 2.10.2007 päättymään 2.4.2008. Irtisanomisen perusteeksi työnantaja ilmoitti, että A ei kykene selviytymään työtehtävistään runsaista poissaoloistaan johtuen eikä työnantajalla ole osoittaa hänelle muuta työtä.

Työnantajan ilmoituksen mukaan A:n sairauspoissaolojen määrä on vuosien 2000-2006 aikana vaihdellut 295 ja 446 tunnin välillä. Vuonna 2007 ennen työsopimuksen irtisanomista A:n sairauspoissaolojen määrä on työnantajan ilmoituksen mukaan ollut 320. Kantajan mukaan riidattomien poissaolotuntien määrä on ollut 212. Sairauspoissaolojen määrä on joka tapauksessa vuosina 2000-2007 ollut 17-25 prosenttia vuosityöajasta.

Irtisanomisperusteesta esitetty selvitys

C, joka toimii Kumera Drives Oy:n henkilöstöpäällikkönä, on kertonut A:n vuosittaisten sairauspoissaolojen määrän vaihdelleen noin 300:n ja 450:n välillä vuosina 2000-2007. Runsaiden sairauspoissaolojen johdosta työpaikalla kartoitettiin A:n työkykyä helmikuussa 2007. Tilaisuudessa täytettiin esitietolomake työterveyshuollossa suoritettavaa Työvire-tapaamista varten. Lomake toimitettiin työterveysasemalle, minkä jälkeen työterveyslääkäri on ollut yhteydessä A:han. C oli keskustellut asian edistymisestä työterveyslääkärin kanssa saman vuoden toukokuussa, jolloin oli sovittu siitä, että asiaan palataan syksyllä. Työterveyslääkäri oli helmikuun 2007 jälkeen C:n kanssa käymissään keskusteluissa ilmoittanut, että salassapitovelvollisuuden vuoksi hän ei voi kertoa C:lle A:n kanssa käymiensä keskustelujen yksityiskohtia. Työterveyslääkäri oli kuitenkin todennut, että A:lla ei ollut sellaisia fyysisiä tai elimellisiä sairauksia, joihin voitaisiin vaikuttaa hoitotoimenpiteillä. Ennen A:n työsopimuksen irtisanomista työterveyslääkäriltä ei pyydetty kirjallista arvioita A:n työkykyisyydestä. Ennen työsopimuksen irtisanomista työnantaja oli yhdessä tuotannossa työskentelevien esimiesten kanssa selvittänyt mahdollisuuksia sijoittaa A muihin tehtäviin. Tällaista mahdollisuutta ei kuitenkaan löydetty, koska kaikki muut työt todettiin fyysisesti raskaammiksi kuin A:n tuolloin tekemä työ. Työnantajan päätös irtisanoa A:n työsopimus perustui keskusteluihin, jotka C oli käynyt työterveyslääkärin ja tuotantoesimiesten kanssa. Työnantajan näkemyksen mukaan C oli kykenemätön työhön runsaiden poissaolojensa johdosta, joista aiheutui ylimääräisiä kustannuksia ja järjestelyjä tuotantoprosessissa. Silloin kun A oli työssä, hän työnantajan näkemyksen mukaan pystyi suoriutumaan työstään ja hoiti sen hyvin.

C on keskustellut työterveyslääkärin kanssa A:n työnantajalle irtisanomisaikana toimittamasta, toisen lääkärin laatimasta B-lääkärinlausunnosta. Työterveyslääkärin mukaan tässä työkykyarviossa mainitut työrajoitukset koskivat mahdollista uutta työtehtävää. Työtuomioistuimelle jätetyn lääkärinlausunnon mukaan A:ta on pidettävä työkykyisenä, joskaan hän ei selviydy fyysisesti tai psyykkisesti raskaasta työstä. A:n oma työ vierintäjyrsijänä ei lausunnon mukaan ole fyysisesti kovinkaan rasittavaa.

D toimii työnjohtajana solussa, jossa A työskenteli. Solussa ei ole työtä, joka olisi fyysisesti kevyempää kuin A:n tekemä työ. A:n runsaiden sairauspoissaolojen johdosta hänen työssä selviytymistään pyrittiin helpottamaan muun muassa sopimalla hänen kanssaan työaikajärjestelystä, joka teki mahdolliseksi työpäivän aloittamisen sovitun liukuma-ajan sisällä. Konetyöskentelyn lisäksi A:n työtehtäväksi oli annettu muuta työtä kevyempi atk-materiaalin kuittaus. Jos solusta puuttui työntekijä, johti se ylitöiden tekemiseen, henkilöstösiirtoihin tai töiden siirtämiseen tehtäväksi muualla. Kysymyksessä oleva solu sijoittuu tuotannon alkupäähän, eikä D:n tiedossa ollut, ovatko solun työntekijän sairauspoissaolot vaikuttaneet lopputoimitusten valmistumisaikoihin.

D on keskustellut A:n kanssa tämän sairauspoissaoloista ennen Työvire-tapaamista varten laaditun esitietolomakkeen täyttämistä. A oli käydyssä keskustelussa ilmoittanut, että hänen sairauspoissaolonsa eivät johtuneet työpisteestä eikä sillä työskentelevistä henkilöistä. Koska A oli ilmaissut tyytyväisyytensä työolosuhteisiinsa, ei D ollut erikseen tiedustellut A:n halukkuutta siirtyä muihin tehtäviin.

A on kertonut selvinneensä Kumera Drivers Oy:n palveluksessa tekemistään vierintäjyrsijän tehtävistä hyvin. Työssä käsiteltävät kappaleet olivat pieniä. Jos käsiteltävänä olevat kappaleet olivat isoja, käytti hän kappaleiden siirrossa nosturia. Sairauspoissaoloja aiheuttaneiden vatsaongelmien syy oli selvinnyt vuoden 2007 elokuussa, jolloin niitä oli ensimmäisen kerran tutkittu perusteellisesti. Tuolloin määrätty lääkitys on korjannut terveydentilaa. Lääkitystä hän oli ehtinyt käyttää vasta kahden kuukauden ajan ennen irtisanomista. Sairauspoissaoloja aiheuttaneen selkäsairauden syytä oli tutkittu, mutta kuvauksissa ei ollut havaittu mitään vikaa. Vaivat olivat hävinneet lääkkeillä ja kävelyllä. Koska A kertomansa mukaan oli aamuvirkku, oli hänen ja työnjohtajan välillä sovittu siitä, että hän voisi aloittaa työt kello 6, jotta hänen päivänsä ei muodostuisi liian pitkäksi. Sovittu työajan alkamisaika oli tarkoitettu kiinteäksi.

A:n mukaan työkyvynkartoitusta, jota oli alustavasti suoritettu hänen ja D:n kesken vuoden 2007 alkupuolella, oli tarkoitus jatkaa työterveyshuollon tiloissa siten, että hänen itsensä lisäksi siihen olisivat osallistuneet luottamusmies, hänen esimiehensä ja joku ylempi työnantajan edustaja sekä työterveyslääkäri. Tällaista tilaisuutta ei kuitenkaan ollut järjestetty. A:n työterveysaseman johtavalta lääkäriltä saaman tiedon mukaan tämä oli yrittänyt järjestää tilaisuutta, mutta työnantajalta ei ollut löytynyt aikaa tähän.

Työntekijöiden pääluottamusmiehenä toimivan B:n kertoman mukaan ennen A:n irtisanomista oli 27.9.2009 pidetty tilaisuus, jossa oli käsitelty A:n sairauspoissaoloja. Työnantajan edustajien lisäksi läsnä olivat B ja A. Työnantajapuolelta oli esitetty, että koska A ei runsaista poissaoloista johtuen pystynyt hoitamaan hänelle kuuluvia tehtäviä eikä yhtiö pysty tarjoamaan hänelle hänen ammattitaitoonsa ja työkykyynsä sopivaa muuta työtä, yhtiö tulee harkitsemaan hänen irtisanomistaan. Tilaisuudessa ei B:n mukaan käyty keskustelua, vaan työnantaja kertoi asiat. Muista vaihtoehdoista kuin työsopimuksen irtisanominen ei tilaisuudessa puhuttu. B oli kertomansa mukaan ilmoittanut olevansa irtisanomista vastaan. Ennen mainittua tilaisuutta työnantajan edustaja oli kerran aikaisemmin ottanut esille A:n runsaat sairauspoissaolot ja todennut, että asiassa tulisi tehdä jotakin.

Arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen 9 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työsopimusta työntekijästä johtuvasta tai hänen henkilöönsä liittyvästä syystä ilman työsopimuslain 7 luvun 1 - 2 §:n mukaista asiallista ja painavaa perustetta. Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena ei voida pitää ainakaan työntekijän sairautta, vammaa tai tapaturmaa, ellei työntekijän työkyky ole näiden vuoksi vähentynyt olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista.

Sairaudesta johtuva irtisanomisperuste täyttyy tavallisesti silloin, kun työntekijä on pitkään ja enemmän tai vähemmän yhtäjaksoisesti ollut sairauden takia työkyvyttömänä. Oikeuskäytännössä on lisäksi katsottu, että työntekijällä voi olla eri syistä johtuvia sairauksia, jotka yhdessä tai erikseen aiheuttavat hänen työkykynsä olennaisen ja pysyvän heikentymisen. Irtisanomisperustetta ei kuitenkaan ole katsottu kovin helposti muodostuvan toisistaan poikkeavista syistä johtuneista sairaustiloista, vaikka niistä aiheutuisikin yhteenlaskettuna pitempiaikaista poissaoloa työstä. Näin on varsinkin, jos työntekijä on sairauspoissaolojensa jälkeen palannut työkykyisenä työhön (esim. TT 2003:57). Jos poissaolojen määrä kuitenkin nousee huomattavan suureksi, irtisanomisen edellytykset voivat täyttyä (TT 1984:135).

A:n sairauspoissaolot ovat vuosina 2000 - 2006 vaihdelleet noin 17 ja 25 prosentin välillä. Työnantajapuolelta esitetty selvitys A:n sairauspoissaoloista vuonna 2007 ennen työsopimuksen irtisanomista on vaihdellut 272 tunnista runsaaseen 300 tuntiin. Vuoden 2007 sairauspoissaolojen syistä esitetty selvitys osoittaa, että sairauspoissaolojen syyt ovat vaihdelleet. Merkittävimpinä poissaolojen syynä ovat olleet vatsa- ja selkäoireet. Näistä ja muista syistä johtuneet työkyvyttömyysjaksot ovat kuitenkin olleet suhteellisen lyhyitä, ja sairauslomajaksojen jälkeen A on palannut työkykyisenä työhönsä, josta hän sekä oman että työnantajapuolen näkemyksen mukaan on selviytynyt hyvin. A:n kertoman mukaan vatsaoireet ovat myös helpottaneet hänelle elokuussa 2007 määrätyn lääkityksen jälkeen. A:n sairauspoissaolojen syiden ei ole näytetty olleen yhteydessä hänen työtehtäviinsä.

A:lle ei ole ennen hänen työsopimuksensa irtisanomista tehty työnantajan toimesta työterveyslääkärin suorittamaa työkykyselvitystä. Henkilöstöpäällikön työterveyslääkärin kanssa käymistä A:n terveydentilaa koskevista keskusteluista työnantaja ei ole perustellusti voinut myöskään tehdä sitä johtopäätöstä, että A olisi työkyvytön tekemäänsä työtehtävään. Lääkärinlausunnossa, jonka An on irtisanomisajan kuluessa toimittanut työnantajalle, lääkäri on todennut pitävänsä A:ta työkykyisenä, joskaan hän ei selviydy fyysisesti tai psyykkisesti raskaasta työstä. A:n tekemää työtä ei työnantajapuolelta esitetyn selvityksen mukaan eikä myöskään A:n itsensä mukaan voida pitää fyysisesti kovinkaan rasittavana.

Vaikka A:n työkyky on ollut heikentynyt, sen ei kuitenkaan työtuomioistuimen mielestä voida poissaolojen syyt huomioon ottaen katsoa alentuneen pysyvästi tasolle, jolla työnantajalta ei olisi voitu kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista. Kumera Drives Oy on siten menetellyt irtisanomissuojasopimuksen 9 §:n vastaisesti irtisanoessaan A:n työsopimuksen. Yhtiö on tämän vuoksi velvollinen suorittamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.

Korvausvelvollisuus

Kun työntekijä on irtisanottu perusteettomasti, työnantajan on irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n mukaan suoritettava työntekijälle korvausta työsopimuslain 12 luvun 2 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaan. A:lle tuomittavan korvauksen määrässä on otettu huomioon muun ohella hänen yli 25 vuotta kestänyt työsuhteensa, oikeudenkäynnin aikana yli 13 kuukautta jatkunut työttömyytensä, hänen ikänsä 56 vuotta ja hänen mahdollisuutensa työllistyä. Korvauksen määrään kokonaisuudessaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen kohtuullinen korvauksen määrä on 14 kuukauden palkkaa vastaavat 25.742 euroa.

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaan on saman luvun 2 §:n mukaan määräytyvästä korvauksesta siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyysturvalaissa tarkoitetusta ansioon suhteutetusta työttömyyspäivärahasta. A:lle on Metallityöväen Työttömyyskassan antaman selvityksen mukaan maksettu työsuhteen päättymisen jälkeen ajalta 2.6.2008 alkaen tuomion antamiseen mennessä työttömyysturvalain mukaista ansioon suhteutettua työttömyyspäivärahaa 14.172,39 euroa. A:lle tuomittavasta korvauksesta 25.742 euroa on vähennettävä edellä todetun mukaisesti 75 prosenttia maksetuista työttömyyspäivärahoista eli 10.629,29 euroa. Näin ollen A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää 15.112,71 euroa. Kumera Drives Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn määrän eli 10.629,29 euroa työttömyysvakuutusrahastolle.

Viivästyskorko

Korkolain 7 §:n mukaan vahingonkorvaukselle tai vastaavanlaiselle velalle, jonka määrän tai perusteen toteaminen edellyttää erityistä selvitystä, viivästyskorkoa on maksettava siitä lähtien, kun 30 päivää on kulunut siitä päivästä, jona velkoja esitti vaatimuksensa sekä sellaisen korvauksen perustetta ja määrää koskevan selvityksen, jota häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös velallisen mahdollisuudet hankkia selvitys. Lain 9 §:n mukaan 7 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa viivästyskorkoa on kuitenkin maksettava viimeistään siitä päivästä, jona velan maksua koskeva haaste annettiin velalliselle tiedoksi tai, jos vaatimus esitetään oikeudenkäynnin aikana, sen esittämisestä lukien. Kanteessa on vaadittu A:n korvaussaatavalle maksettavaksi korkoa haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Vastauksessa viitatussa ratkaisussa KKO 1997:196 kysymys on ollut vuoden 1970 työsopimuslain 51 §:n mukaisesta saatavasta, joka on tarkoittanut pelkästään työntekijälle aiheutuneen vahingon korvaamista. Ratkaisussa määrättiin työnantaja suorittamaan irtisanotulle työntekijälle vahingonkorvausta alioikeuden tuomion antamispäivään mennessä aiheutuneesta ansionmenetyksestä. Myös viivästyskorko määrättiin maksettavaksi vasta sanotusta päivästä lukien, jota ennen vahinko ei vielä ollut todettavissa. Korkolain 9 §:n mukaan viivästyskorko voidaan ratkaisun mukaan tuomita velanmaksua koskevan haasteen tiedoksiannosta lukien vain, jos velka on tuolloin jo ollut olemassa.

Voimassa olevan työsopimuslain 12 luvun 2 §:ssä säädetään työntekijälle työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä maksettavasta korvauksesta. Sen suuruuteen vaikuttavat työntekijälle aiheutuneen vahingon ohella monet muutkin seikat, niiden joukossa arvio odotettavissa olevasta työttömyyden kestosta ja työntekijälle tulevaisuudessa koituvasta ansionmenetyksestä. Näistä syistä ratkaisusta KKO 1997:196 ilmenevä viivästyskorkoa koskeva oikeusohje ei sovellu korkoon, joka tuomitaan maksettavaksi työsopimuslain mainitun säännöksen nojalla määrättävälle kokonaiskorvaukselle. Sen sijaan korko on tuomittavissa korkolain 9 §:n mukaisesti haasteen tiedoksiantopäivästä lukien, kuten myös vakiintuneessa oikeuskäytännössä on menetelty.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Kumera Drives Oy on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 2 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määräksi on ilmoitettu 9.616,30 euroa. Määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa Kumera Drives Oy:n suorittamaan A:lle korvauksena perusteettomasta työsopimuksen irtisanomisesta 15.112,71 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 28.1.2009 lukien.

Kumera Drives Oy velvoitetaan lisäksi maksamaan työttömyysvakuutusrahastolle (Nordea 200118-123591) korvauksesta vähennetty määrä 10.629,29 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Kumera Drives Oy velvoitetaan korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut 9.616, 30 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Lonka, H. Rautiainen, Sutela, Vuorio ja Raitoharju jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.