4.9.1998

Vaatimukset

Rautatievirkamiesliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että VR-Yhtymä Oy:n tytäryhtiön VR Osakeyhtiön palveluksessa olleen liikenneohjaaja A:n työsopimuksen irtisanomiselle ei ole ollut työehtosopimuksen mukaisia erityisen painavia syitä ja että irtisanominen on näin ollen tapahtunut työehtosopimuksen määräysten vastaisesti.

Rautatievirkamiesliitto on lisäksi vaatinut, että VR Osakeyhtiö velvoitetaan suorittamaan 7.12.1997 kuolleen A:n oikeudenomistajille korvauksena työehtosopimuksen vastaisesti tapahtuneesta irtisanomisesta 24 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 243 288 markkaa laillisine korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Rautatievirkamiesliitto on edelleen vaatinut VR-Yhtymä Oy:n ja VR Osakeyhtiön velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Rautatievirkamiesliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

VR Osakeyhtiön palveluksessa Kouvolan ohjausalueella Kotkassa palvelleen A:n oli ollut määrä tulla vuosilomansa jälkeen ensimmäiseen työvuoroonsa 27.8.1997 kello 13. A oli kuitenkin edellisenä yönä puhelimitse ilmoittanut tuolloin vuorossa olleelle liikenteenohjaajalle, ettei hän voinut saapua työvuoroonsa. A:n ilmoitus työstä poissaolosta oli tapahtunut voimassa olleiden ohjeiden ja yleisesti noudatetun käytännön mukaisesti. Seuraavana päivänä 28.8.1997 hän oli mennyt hoitoon Kymen A-klinikalle ja oli ollut klinikan hoito-osastolla hoidettavana 28.8. ja 3.9.1997 välisen ajan.

A oli 1.9.1997 ollut puhelimitse yhteydessä ohjausalueen henkilöstöasiainhoitajaan Kouvolassa. He olivat sopineet, että A olisi hoitolaitoksessa 3.9.1997 saakka ja sen jälkeen vuosilomalla. A oli vuosiloman jälkeen 8.9.1997 kutsuttu kuulemistilaisuuteen, jossa Kouvolan ohjausalueen päällikkö oli irtisanonut A:n työsopimuksen päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua 8.3.1998. Irtisanomisperusteeksi oli ilmoitettu toistuvat luvattomat poissaolot.

A:n työsopimuksen irtisanomisriidasta käydyssä neuvottelussa 23.9.1997 VR-Yhtymä Oy ja Rautatievirkamiesliitto olivat olleet yhtä mieltä siitä, ettei A:lla ollut ollut muita irtisanomiseen vaikuttavia poissaoloja kuin työnantajan luvattomana pitämä poissaolo 27. - 31.8.1997. A:n poissaoloa 1. - 3.9.1997 ei VR-Yhtymä Oy:kään ollut pitänyt luvattomana poissaolona. Osapuolet olivat olleet yksimielisiä siitä, että vanhoilla kurinpitoasioilla vuosina 1989 ja 1993 ei ollut merkitystä irtisanomisperusteen kannalta.

A ei ollut ollut poissa työstään luvatta myöskään 27. ja 31.8.1997 välisenä aikana. A oli ilmoittanut työpaikalle poissaolostaan hyvissä ajoin ennen työvuoronsa alkua. Hän oli hakeutunut hoitoon heti seuraavana päivänä ilmoituksestaan. Niinikään voimassa olleen käytännön mukaisesti A oli toimittanut poissaolopäiviä koskevan lääkärintodistuksen työkyvyttömyydestään työnantajalleen A-klinikalla tapahtuneen hoitojakson päätyttyä. Kyseessä oli ollut masennuksesta ja siihen liittyneestä alkoholin käytöstä seurannut työkyvyttömyys.

Vapaaehtoisesti A-klinikan hoito-osastolle hoitoon hakeutunut A oli lääkärintodistuksen mukaisesti ollut sairauden vuoksi työkyvytön 27.8. - 3.9.1997. Työstä poissaolo ei ollut ollut osaksikaan luvaton. A:n työkyvyttömyyden syy oli ollut sama koko 27.8. ja 3.9.1997 välisen ajan. VR-Yhtymä Oy:n edustajat olivat pitäneet poissaoloa 27. 31.8.1997 luvattomana, mutta sitä vastoin samaan syyhyn perustuvaa poissaoloa 1. - 3.9.1997 luvallisena. A:n poissaoloa 27.8. - 3.9.1997 oli kuitenkin käsiteltävä yhtenä kokonaisuutena. Koska päivät 1. - 3.9.1997 olivat olleet luvallisia poissaoloja, oli saman poissaolojakson samaan syyhyn perustuvia päiviä 27. - 31.8.1997 arvioitava samalla tavalla.

A oli etukäteen ennen työvuoronsa alkamista ilmoittanut tilanteensa työpaikalleen ja oma-aloitteisesti hakeutunut sairautensa vuoksi hoitoon. Kun tarkasteltiin A:n käyttäytymistä kokonaisuutena ja työstä poissaoloa kyseisessä tilanteessa, ei A:n menettelyä voida katsoa erityisen painavaksi syyksi, joka olisi oikeuttanut yli 20 vuotta jatkuneen työsuhteen irtisanomiseen. A oli aina ollut myös valmis joustamaan työnantajan tarpeiden mukaan, vaihtamaan työvuoroja ja olemaan käytettävissä ylimääräisiin vuoroihin. Irtisanomisperusteen syyn erityistä painavuutta harkittaessa oli merkitystä myös sillä, että tapahtumien taustalla oli ollut A:n henkilökohtaisten asioiden kriisi, vakava masennus sekä näihin liittynyt liiallinen alkoholin käyttö vuosiloman aikana.

A:ta ei työnantajan toimesta ollut ohjattu päihdehoitoon eikä hänen alkoholin käyttöään ollut otettu esimiehen toimesta käsiteltäväksi. Ohjeet päihdehaittojen ehkäisystä asettivat ensisijaisen vastuun alkoholiongelman käsittelyyn ottamisesta esimiehelle. Koska A:n työkyvyttömyyden 27.8. - 3.9.1997 taustalla oli ollut alkoholin liiallista käyttöä, olisi ensimmäisenä työnantajan toimenpiteenä tullut noudattaa päihdehaittojen ehkäisystä annettuja ohjeita ja harkita muita toimenpiteitä ennen työsopimuksen irtisanomista. Lisäksi työnantajan olisi ennen irtisanomista tullut vähintäänkin pyrkiä selvittämään A:n tilanne kokonaisvaltaisesti, mahdollinen masennus ja ahdistuneisuus alkoholin käytön taustatekijänä. Päihdehaittojen ehkäisystä annettujen ohjeiden kohdan 2 mukaan mikäli hoidettava on lääkärintodistuksen mukaan sairauden vuoksi työkyvytön, sovelletaan hoitojaksoon sairausajan palkkausta koskevia säännöksiä ja määräyksiä. A:n poissaolo ei näissä olosuhteissa ole ollut irtisanomiseen oikeuttava luvaton poissaolo.

A:n työsopimuksen irtisanominen ryhtymättä ensin päihdehaittojen ehkäisystä annettujen ohjeiden mukaisiin lievempiin toimenpiteisiin oli ollut työehtosopimuksen osana noudatettavien päihdehaittojen ehkäisyä koskevien ohjeiden vastaista. Päihdehaittojen ehkäisystä annettujen ohjeiden mukaan A:n poissaolo oli ollut sairausloma, mikä ei muodostanut työsuhteen päättämiseen oikeuttavaa erityisen painavaa syytä.

Vaatimukset

VR-Yhtymä Oy ja VR Osakeyhtiö ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

VR-Yhtymä Oy ja VR Osakeyhtiö ovat lisäksi vaatineet Rautatievirkamiesliiton velvoittamista korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

A:n ilmoitus sairaudestaan ennen 27.8.1997 kello 13 alkanutta työvuoroa olisi muutoin ollut yhtiön sairauslomakäytännön mukainen, mutta hän ei ollut tuolloin toimittanut lääkärintodistusta sairaudestaan työnantajalle. A:n seuraava työvuoro olisi alkanut 28.8.1997 kello 7, mihin hän ei ollut saapunut eikä ollut edes ilmoittanut etukäteen jäävänsä pois myös tästä työvuorosta. Mikäli A olisi ollut sairas, hänen olisi tullut tässä vaiheessa joko toimittaa lääkärintodistus sairaudestaan tai muussa tapauksessa tulla töihin. A oli edelleen jäänyt tulematta myös samana päivänä 28.8.1997 kello 21 alkaneeseen yövuoroon.

A ei ollut alkoholin käytöstä aiheutuneen tilan johdosta kyennyt saapumaan mainittuihin työvuoroihinsa. Hän oli työtovereidensa avustamana illalla 28.8.1997 hakeutunut hoitoon A-klinikalle. A ei ollut etukäteen keskustellut esimiehensä kanssa hoitolaitokseen menosta. A oli vasta 1.9.1997 itse henkilökohtaisesti ollut puhelinyhteydessä Kouvolassa olevaan ohjausalueen henkilöstöasiainhoitajaan ja ilmoittanut olevansa hoidossa.

A oli hoitojakson päätyttyä toimittanut työnantajalle häntä hoitaneen lääkärin 3.9.1997 allekirjoittaman lääkärintodistuksen, jossa työkyvyttömyysajaksi oli merkitty 27.8. - 3.9.1997. Työnantaja oli myöntänyt A:lle palkallisen sairausloman ajaksi 1. - 3.9.1997, koska hän oli vasta 1.9.1997 ilmoittanut työnantajan edustajalle olevansa hoitolaitoksessa. A ei vielä 27. ja 28.8.1997 ollut ollut kyseisessä hoitolaitoksessa hoidossa, sillä hän oli mennyt hoitoon vasta illalla 28.8.1997. Hoitavan lääkärin olisikin tullut kirjoittaa lääkärintodistus vain hoitolaitoksessaoloajalta eikä sitä edeltävältä ajalta.

A:n irtisanomisilmoituksessa oli irtisanomisen erityistä painavuutta perusteltu siten, että hän oli ollut toistuvasti useamman päivän luvattomasti poissa työstä. Kolmelta peräkkäiseltä työvuorolta poissaolo oli riittävä irtisanomisen perusteeksi ilman aiempiakin poissaoloja. A:n poissaolo oli muun ohessa aiheuttanut kyseessä olevien vuorojen uudelleen miehittämisen ja siten ylimääräisiä kustannuksia työnantajalle. A:lle alkoholin käytön takia vuosina 1989 ja 1993 annetut kurinpitorangaistukset oli lisäksi otettava huomioon hänen kokonaiskäyttäytymistään arvioitaessa.

Päihdehaittojen ehkäisystä annettujen ohjeiden mukaan ei työnantajalle ole asetettu mitään ehdottomia velvoitteita hoitoonohjauksen toteuttamiselle. Ohjeet pyrkivät tuomaan esille sen, että alkoholin käyttö työelämään liittyen oli kiellettyä ja että siihen tuli suhtautua vakavasti sekä puuttua siihen työpaikoilla välittömästi.

VR Osakeyhtiöllä oli ollut irtisanomissuojasopimuksessa viitatun työsopimuslain 37 §:n mukainen erityisen painava syy A:n työsopimuksen irtisanomiseen.

Perustelut

Työsopimuksen irtisanomisperusteet

VR Osakeyhtiö on 8.9.1997 irtisanonut A:n työsopimuksen ilmoittaen irtisanomisen syyksi toistuvan useamman päivän luvattoman poissaolon huomioon ottaen aiemmat kurinpitoasiat.

Toistuvalla poissaololla yhtiö on tarkoittanut A:n poissaoloa kolmesta peräkkäisestä työvuorosta 27.- 28.8.1997. Irtisanomisilmoituksessa viitatuilla kurinpitoasioilla on puolestaan tarkoitettu ensinnäkin rautatiehallituksen virkamieslautakunnan kurinpitoasiassa 3.5.1989 antamaa päätöstä, jolla A on erotettu virantoimituksesta yhden kuukauden ajaksi sen johdosta, että hän oli toiminut virkavelvollisuuksien vastaisesti saapumalla 20.1.1989 työvuoroonsa alkoholin vaikutuksen alaisena. Virkamieslautakunta on vastaavasti 31.3.1993 antamallaan päätöksellä erottanut A:n virantoimituksesta kahdeksi kuukaudeksi virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä sen vuoksi, että A oli 1.1.1993 ollut poissa työvuorosta alkoholin käytön vuoksi.

A:n on ollut määrä tulla vuosilomansa jälkeen ensimmäiseen työvuoroonsa 27.8.1997 kello 13. Hän on työvuoroa edeltäneenä yönä puhelimitse ilmoittanut tuolloin vuorossa olleelle liikenneohjaajalle, ettei hän voinut saapua työvuoroonsa. Seuraavana päivänä 28.8.1997 illalla hän on omasta aloitteestaan saatuaan terveyskeskuslääkärin lähetteen mennyt katkaisuhoitoon A-klinikan katkaisuhoitoasemalle ja ollut siellä hoidettavana 28.8. - 3.9.1997. A on hoidon aikana 1.9.1997 soittanut Itä-Suomen ohjausalueen henkilöstöasiainhoitajalle sopien siitä, että hän on hoitolaitoksessa 3.9.1997 saakka ja sen jälkeen vuosilomalla.

Työnantaja on pitänyt A:n poissaoloa työvuoroista 27.28.8.1997 luvattomana sen vuoksi, että poissaolo ei ole johtunut sairaudesta vaan alkoholin käytöstä. A oli mennyt lääkärin vastaanotolle vasta 28.8.1997 ja ilmoittanut yhtiössä sovellettavien päihdehaittojen ehkäisemiseksi annettujen ohjeiden edellyttämällä tavalla työnantajalle hakeutumisestaan hoitolaitokseen 1.9.1997. Tätä edeltävältä ajalta esitetty takautuva lääkärintodistus ei VRYhtymä Oy:n mukaan voi rajoittaa työnantajan ratkaisuvaltaa asiassa.

A on katkaisuhoidon päätyttyä toimittanut työnantajalle 3.9.1997 päivätyn lääkärintodistuksen. Hän on sen mukaan ollut sairauden vuoksi työkyvytön 27.8. - 3.9.1997 diagnoosilla F 10.2 (ICD-10 tautiluokituksen mukaan alkoholin käytön aiheuttamat elimelliset aivo-oireyhtymät ja käyttäytymisen häiriöt; riippuvuusoireyhtymä). A:ta hoitaneen lääkärin 1.6.1998 allekirjoittaman täydentävän lääkärinlausunnon mukaan vakiintunut tapa on kirjoittaa sairauslomatodistus niille päiville, jotka asianomainen viettää katkaisuhoitoasemalla. Lääkäri on katsonut perustelluksi kirjoittaa A:lle yhden takautuvan sairauslomapäivän, koska vaikeiden vieroitusoireiden vuoksi A:lla ei ollut mahdollisuutta onnistua juomisen lopettamisessa ilman lääkehoidon apua. Omahoidon yritys on viivästyttänyt hoitoon hakeutumista. A:ta on 1989 alkaen kuolemaansa 7.12.1997 asti hoidettu alkoholinkäytön hallinnan lisäksi myös masennuksen vuoksi.

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu pääluottamusmies on kertonut, että Itä-Suomen ohjausalueen päällikön vuoden 1997 alusta voimaan tulleen menettelytapaohjeen mukaan äkillisestä sairastumisesta tulee ilmoittaa suoraan työvuorossa olevalle henkilölle. Sairauspoissaolojen osalta on lisäksi ollut käytäntönä, että henkilö ottaa viipymättä yhteyttä lääkäriin ja että yhdenkin päivän poissaolosta tulee työnantajalle esittää lääkärintodistus tai terveydenhoitajan todistus.

Irtisanomisperusteiden oikeudellinen arviointi

Irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Saman sopimusmääräyksen mukaan pätevinä irtisanomisperusteina pidetään muun muassa sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista ja perusteetonta toistuvaa poissaoloa. Viitatun lainkohdan mukaan erityisen painavana syynä ei voida pitää työntekijän sairautta, mikäli sairaudesta ei ole ollut seurauksena työntekijän työkyvyn olennainen ja pysyvä heikentyminen.

A on esittänyt koko poissaoloajalta lääkärintodistuksen työkyvyttömyydestään. Todistus on sikäli kuin se koskee ensimmäistä poissaolopäivää 27.8.1997 annettu takautuvasti. A:ta hoitaneen lääkärin täydentävä lääkärinlausunto 1.6.1998 osoittaa, että hänellä on käytettävissä olleiden tietojen ja omien havaintojensa perusteella ollut asiallisia perusteita katsoa A:n olleen työkyvytön myös tarkastusta edeltävänä päivänä.

Päihdehaittojen ehkäisystä työpaikalla sovellettavien ohjeiden mukaan hoitotoimenpiteisiin ryhtyminen ei sulje pois mahdollisuutta päättää työsuhde, joten alkoholin liikakäyttöä ja sen johdosta annettua laitoshoitoa ei sellaisenaan ole pidettävä sellaisena sairauteen verrattavana poissaolon syynä, joka estäisi työsopimuslain 37 §:n mukaan työsopimuksen irtisanomisen. Esitetty selvitys ei osoita, että A:n työkyvyttömyys olisi 27.- 28.8.1997 johtunut muusta kuin alkoholin liikakäytöstä ja sen katkaisemisesta.

Edellä tarkoitettujen ohjeiden mukaan sovelletaan laitoshoitoaikaan sairausajan palkan maksamista koskevia määräyksiä, kun hoidettava on vapaaehtoisesti hakeutunut laitoshoitoon keskusteltuaan siitä esimiehensä kanssa. Näin on tässä tapauksessa tapahtunut 1.9.1997. Kuitenkin vaikka VR Osakeyhtiöllä olisikin ollut perusteita pitää A:n esittämää selvitystä sairauden aiheuttamasta työkyvyttömyydestä siten puutteellisena, ettei se olisi ollut velvollinen maksamaan sairausajan palkkaa työnantajan kanssa sovittua laitoshoitoa edeltävältä ajalta, tämä ei vielä osoita, että työnantajalla olisi pelkästään tällä perusteella ollut riittävät perusteet myös irtisanoa A:n työsopimus.

A on edellä todetuin tavoin ilmoittanut etukäteen työnantajalle poissaolostaan. Hän on sinänsä menetellyt yhtiössä noudatetun käytännön vastaisesti laiminlyödessään hakeutua hoitoon heti työnantajalle ilmoittamanaan sairastumispäivänä 27.8.1997. A on kuitenkin sittemmin esittänyt poissaolon syistä asianmukaisen selvityksen ja työnantaja on hyväksynyt A:n katkaisuhoitoon hakeutumisen.

Työnantaja on A:n poissaolon johdosta joutunut järjestelemään työvuoroja ja niistä on aiheutunut mahdollisesti myös ylimääräisiä kustannuksia. Ottaen huomioon työnantajan luvattomana pitämän poissaolon suhteellisen lyhyen keston ja vallinneet olosuhteet kokonaisuudessaan työtuomioistuin kuitenkin katsoo jääneen näyttämättä, että VR Osakeyhtiöllä, vaikka otetaan huomioon myös A:n aiemmat edellä todetut kurinpitorangaistukset ja niiden syyt, olisi ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä edellytetty erityisen painava syy irtisanoa A:n työsopimus. VR Osakeyhtiö on siten työsopimuksen irtisanoessaan menetellyt mainitun sopimuksen vastaisesti.

Korvausvelvollisuus

VR Osakeyhtiö A:n työnantajana on velvollinen suorittamaan A:n oikeudenomistajille irtisanomissuojasopimuksen 12 ja 13 §:n mukaisen korvauksen perusteettomasta irtisanomisesta. Korvauksen suuruutta määrättäessä on sitä korottavana seikkana otettu huomioon A:n palvelussuhteen pitkä kesto. Toisaalta korvausta alentavana seikkana on otettava huomioon A:n alkoholin käyttö, joka on osaltaan johtanut työsuhteen päättämiseen.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään VR-Yhtymä Oy ja VR Osakeyhtiö ovat velvollisia korvaamaan kantajaliiton vaatimat 22 760 markan määräiset oikeudenkäyntikulut, jotka määrältään on yhtiöiden puolesta myönnetty kohtuullisiksi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että VR Osakeyhtiö on irtisanoessaan A:n työsopimuksen menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti.

VR Osakeyhtiö velvoitetaan suorittamaan A:n oikeudenomistajille korvaukseksi perusteettomasta irtisanomisesta 80 000 markkaa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

VR-Yhtymä Oy ja VR Osakeyhtiö velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Rautatievirkamiesliiton oikeudenkäyntikulut 22 760 markalla, jolle on maksettava viivätyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lonka, Tuulensuu, Kallio, Palomäki ja Raitoharju jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.