TT:1992-58
- Asiasanat
- Kanteen tutkiminen, ks. työtuomioistuimen, toimivalta, Siirto tehtävästä toiseen, Tulkinta, Työnjohto-oikeus, Työsuhteen ehtojen muuttaminen, Työtuomioistuimen toimivalta
- Tapausvuosi
- 1992
- Antopäivä
- Diaarinumero
- D:1991/143
Lehden kahden toimitussihteerin toimenkuvien muutos oli muuttanut heidän työnsä laatua olennaisesti. Lisäksi heidän palkkaperusteensa oli muuttunut palkkaluokan alenemisen johdosta.
Työnantajalla ei ollut oikeutta pelkästään työnjohto-oikeutensa nojalla muuttaa toimitussihteereiden työsuhteiden ehtoja. Työehtosopimukseen ei sisältynyt määräyksiä työsuhteen ehtojen yksipuolisesta muuttamisesta. Irtisanomissuojasopimus koski työsopimuksen irtisanomista toimihenkilöstä johtuvasta syystä, joten työsopimuksen päättäminen tai työsopimuksen muuttaminen taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä jäi sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle.
Työnantajalla ei ollut työehtosopimukseen perustuvaa oikeutta yksipuolisesti muuttaa työsopimuksin sovittuja ehtoja.
Kysymys myös työtuomioistuimen toimivallasta.
Kantaja Graafisen Teollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Suomen Sanomalehtimiesten liitto r.y.
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Asianosaisliittojen välillä 13.3.1989 allekirjoitetussa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
YLEISET OIKEUDET JA VELVOLLISUUDET
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
6 §
1. Toimittajan ja kuvaajan on työssään noudatettava hyvää järjestystä ja täsmällisyyttä ja parhaan kykynsä mukaan pyrittävä edistämään sitä lehtiyritystä, jonka palveluksessa hän on.
2. Yrityksen johdon tulee työnjohto-oikeuttaan käyttäessään suhtautua luottamuksella toimituksellisiin toimihenkilöihin ja tukea heitä annettujen työtehtävien suorittamisessa.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
PALKAT JA PALKANMAKSU
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
21 §
1. Toimitustyössä ohjaava tai sellainen itsenäisesti työskentelevä toimittaja, kuvaaja ja taiteilija, jolle on uskottu jonkin erikoisalan johtaminen tai jokin erikoisala tai erikoistehtäviä, joissa hän ei ole minkään esimiehen yksityiskohtaisen ohjauksen alainen, vaan toimii päätoimittajan yleisohjeiden mukaan, kuuluu työehtosopimuksen 23 §:n sisältämän palkkataulukon ryhmään B.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Työehtosopimuksen liitteenä olevassa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
1 §
Yleinen soveltamisala
Sopimus koskee toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista toimihenkilöstä johtuvasta syystä, toimihenkilön irtisanoutumista sekä niitä menettelytapoja, joita noudatetaan irtisanottaessa tai lomautettaessa toimihenkilöitä taloudellisista tai tuotannollisista syistä.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
2 §
Irtisanomisen perusteet
Työnantaja ei saa irtisanoa toimihenkilön työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia toimihenkilöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Työehtosopimuksen liitteenä olevassa näyttöpäätekorvauksia koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
1. Järjestelmä koskee näyttöpäätteitä työssään käyttäviä toimihenkilöitä.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
3. Korvaukset
3.1. Toimitussihteereille maksetaan 12 kuukauden jakson aikana 292 mk:n kuukausittainen korvaus. Jakson jälkeen kuukausikorvaus liitetään henkilökohtaiseen palkkaan, jonka tulee samalla ylittää työehtosopimuksen mukainen vähimmäispalkka 5 %:lla B-ryhmän peruspalkasta laskettuna.
3.2. Käsitteleville toimittajille (käsittelytyötä vähintään puolet työajasta tai 2/5 nimettyjä työvuorojärjestelmän työvuoroja) maksetaan 12 kuukauden jakson aikana 214 mk:n kuukausittainen korvaus. Jakson jälkeen kuukausikorvaus liitetään henkilökohtaiseen palkkaan, jonka tulee samalla ylittää työehtosopimuksen A- tai B-ryhmän vähimmäispalkka 3,5 %:lla A- tai B-ryhmän peruspalkasta laskettuna.
3.3. Kirjoittaville toimittajille sekä alle puolet työajastaan käsittelytyötä tekeville toimittajille, jotka eivät kuulu 3.2. kohdassa mainittuihin, maksetaan 12 kuukauden jakson aikana 175 mk:n kuukausittainen korvaus. Jakson jälkeen kuukausikorvaus liitetään ao. toimihenkilön henkilökohtaiseen palkkaan.
3.4. Muille toimihenkilöille maksetaan 12 kuukauden jakson aikana 146 mk:n kuukausittainen korvaus. Jakson jälkeen kuukausikorvaus liitetään ao. toimihenkilön henkilökohtaiseen palkkaan.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Näyttöpäätekorvauksia koskevan sopimuksen soveltamisohjeissa on muun ohella seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
2. Korvaukseen oikeutetut
Korvaukseen ovat oikeutettuja ne toimitukselliset toimihenkilöt, jotka työssään käyttävät näyttöpäätteitä. Poikkeuksen tekevät ne johtavat toimihenkilöt, joita myöskään työehtosopimuksen palkkamääräykset eivät koske.
3. Tehtäväryhmittely
Korvausten maksamista varten toimihenkilöt sijoitetaan seuraaviin ryhmiin:
Ryhmä 1: Toimihenkilöt, jotka näyttöpäätteellä työskennellen vastaavat sivujen journalistisesta taitosta, määräävät juttujen sijoittelun, määräävät juttujen ja otsikoiden koot, kuvien sijoittelun sekä suorittavat tekstien toimituksellista käsittelyä. Ryhmään kuuluvat siis toimitussihteerit tai vastaavia tehtäviä päätoimisesti hoitavat toimihenkilöt tehtävänimikkeestä riippumatta.
Ryhmä 2: Toimihenkilöt, joiden työstä näyttöpäätettä käyttäen yli puolet tai nimetyistä työvuoroista vähintään 2/5 on kokonaan toimituksellista käsittelytyötä. Käsittelyksi katsotaan tässä muiden valmistamien tekstien muokkaaminen, juttukokonaisuuksien yhdisteleminen, otsikoiden laadinta, ingressien laadinta, otsikko- ja juttuleveyksien määrääminen ja tarpeellisten koodien merkitseminen. Oman jutun käsittelyä ja varustamista otsikon tai tekstin osalta ladontakomennoin ei tulkita tässä ryhmässä tarkoitetuksi käsittelytyöksi.
Ryhmä 3: Toimitukselliset toimihenkilöt, jotka kirjoittavat juttunsa näyttöpäätteillä sekä tekevät ryhmässä 2 tarkoitettua käsittelytyötä alle puolet työajasta tai vähemmän kuin 2/5 nimetyistä työvuoroista.
Ryhmä 4: Muut näyttöpäätteitä käyttävät toimitukselliset toimihenkilöt.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
KANNE
Kanteen perustelut
Graafisen Teollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että Turun Päivälehti Oy:ssä oli huhtikuussa 1991 aloitettu neuvottelut taloudellisen tilanteen vaatimista toimenpiteistä kustannussäästöjen aikaansaamiseksi. Osana kustannussäästöohjelmaa yhtiössä oli neuvoteltu toimitustyön uudelleen organisoinnista. Tavoitteena oli ollut, että erityinen toimitussihteeriporras poistuisi ja kaikki toimittajat osallistuisivat lehden taittamiseen. Yhtiössä oli jääty erimielisiksi toimitussihteerien Lauri Oilingin ja Arto Salmen palkkauksesta. Työnantaja oli esittänyt, että työnkuvan muuttuessa A-palkkaryhmän mukaiseksi työksi Oilingille ja Salmelle korvattaisiin B- ja A-palkkaryhmien välinen erotus henkilökohtaisena palkkana. Oilinki ja Salmi olivat vaatineet takuuta B-palkkaryhmän mukaisen palkkakehityksen säilymisestä. Asiasta ei ollut päästy yksimielisyyteen. Myös liittojen väliset neuvottelut olivat 14.10.1991 jääneet erimielisiksi.
Yhtiö oli ollut suurissa taloudellisissa vaikeuksissa. Vuonna 1990 lehden liikevaihto oli ollut 5 151 752 markkaa. Toiminnallinen tappio oli ollut huomattava. Käyttökate oli ollut -4 miljoonaa markkaa. Toiminnallista tappiota oli saatu korvattua yleisellä lehdistö- ja kuljetustuella niin, että tilinpäätösjärjestelyjen jälkeen lehden kokonaistappio oli ollut -17 760 markkaa. Vuonna 1991 ilmoitustulot olivat kuten muuallakin lehdistössä vähentyneet. Oli arvioitu, että vuonna 1991 toiminnallinen tappio tulisi olemaan huomattavasti yli 4 miljoonaa markkaa. Yhtiö oli pakotettu karsimaan kuluja, koska ilmoitustulojen lisäksi myös lehdistötuki ja vastaavat tukijärjestelmät vähenisivät. Pelkästään lehdistötuen vähentyminen merkitsisi vuonna 1992 lehdelle yli 0,5 miljoonan markan tulojen vähentymistä.
Tilanteen parantamiseksi lehti oli ryhtynyt karsimaan suoranaisia kuluja ja tehostanut toimintaansa. Muun muassa lehden kokoa oli supistettu. Ennen säästöohjelmaa lehti oli ilmestynyt 16 - 20 sivuisena. Nyt lehden sivumäärää oli pysyvästi supistettu 12 sivuun.
Kuluja oli karsittu myös toimintaa järkeistämällä. Toimitukseen oli luotu tarkoituksenmukainen toimintatapa, jolla oli saatu aikaan sekä toiminnallisia hyötyjä että selkeitä kustannussäästöjä. Kustannussäästöjen aikaansaamista oli helpottanut lehden taittotekniikan kehittyminen. Uudet taittojärjestelmät mahdollistivat sen, että toimittajat huolehtivat nykyistä suuremmassa määrin itse juttujensa taittamisesta, jolloin myös taittoa koordinoiva työ väheni.
Toimenkuvien muuttamisen jälkeen oli saatu aikaan huomattavia kustannussäästöjä. Kesän 1991 aikana toimitusta oli saatu supistettua kahdella toimittajalla. Tällä hetkellä lehteä teki päätoimittaja mukaan lukien yhteensä yhdeksän henkilöä, jotka työskentelivät kahdessa vuorossa. Tämä oli ollut mahdollista, koska aiemmin taitosta huolehtineet toimitussihteerit olivat osallistuneet juttujen tekemiseen ja muiden toimittajien osuus lehden teknisessä valmistusprosessissa oli lohkotaittoon siirtymisen myötä kasvanut.
Yhtiöllä oli ollut irtisanomista ja lomauttamista koskevan sopimuksen mukainen taloudellinen ja tuotannollinen syy toteuttaa muutoksia. Yhtiöllä olisi ilman taloudellisiakin perusteita ollut oikeus toteuttaa organisatorisia muutoksia. Työnantajalla oli työehtosopimuksen 6 §:n mukaan työnjohto-oikeus, joka sisälsi muun muassa päätösoikeuden työn suorittamistavasta, laadusta ja paikasta. Tarkoituksenmukainen toimintatapa ja sen edellyttämästä organisaatiosta päättäminen olivat liikkeenjohdollisia päätöksiä.
Oilingin ja Salmen työsuhteiden ehtoja ei ollut muutettu tavalla, joka voitaisiin katsoa työsuhteen olennaiseksi muutokseksi. Heidän henkilökohtainen palkkansa oli säilynyt.
Toimitussihteerinimikkeellä oleville toimittajille ei ollut työehtosopimuksessa taattu itsenäistä ja työnjohdollista asemaa eivätkä he olleet työnantajan edustajia puhumattakaan siitä, että normaaliin toimitustyöhön liittyvä kirjoittaminen olisi suljettu pois toimitussihteerinimikkeellä olevilta toimittajilta. Se, miten yrityskohtaisesti lehden valmistamisprosessi oli järjestetty vaihteli suuresti. Lehden taittamisesta huolehtiminen oli osa toimituksellista lehden valmistamisprosessia, jonka tarkoituksenmukaisesta hoitamisesta päätti yhtiö. Työehtosopimuksen 21 §:n mukainen B-palkkaryhmä määräytyi tehtävän työn perusteella eikä siitä voinut tulevaisuuteen nähden muodostua niin sanottua saavutettua etua. Oilingin ja Salmen käsitys siitä, että saavutettuun etuun kuuluisi myös oikeus käyttää toimitussihteeri-nimikettä ei perustunut työehtosopimukseen. Turun Päivälehdessä B-palkkaryhmän edellytykset eivät olleet täyttyneet kuten eivät myöskään työehtosopimuksen liitteenä olevan näyttöpäätekorvauksia koskevan sopimuksen edellytykset ryhmän 1 mukaisina. Yhtiö oli siirtänyt näyttöpäätekorvaukset henkilökohtaisiin palkkoihin työehtosopimuksen mukaisesti.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Graafisen Teollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Oilingilla ja Salmella ei ollut tekemänsä työn perusteella työehtosopimukseen eikä työsopimukseen perustuvaa oikeutta vaatia noudatettavaksi työehtosopimuksen 21 §:ssä tarkoitettua palkkaryhmä B:tä koskevia määräyksiä ja että näyttöpäätekorvaukset määräytyivät näyttöpäätteitä koskevan sopimuksen ryhmän 3 mukaisina. Edelleen työnantajaliitto on vaatinut vahvistettavaksi, että Turun Päivälehti Oy:llä oli työehtosopimuksen 6 §:n nojalla oikeus muuttaa Oilingin ja Salmen työnkuvaa ja noudattaa heihin työehtosopimuksen 23 §:n mukaista palkkaryhmää, koska toimenkuvan ja palkkauksen osalta kysymys ei ollut työsuhteen olennaisten ehtojen muuttamisesta tai, mikäli katsottaisiin, että kysymyksessä olisi ollut työsuhteen ehtojen olennainen muuttaminen, että lehdellä oli erityisen painavat perusteet muuttaa Oilingin ja Salmen työtehtäviä.
VASTINE
Vastineen perustelut
Suomen Sanomalehtimiesten Liitto on lausunut, ettei työtuomioistuin ollut toimivaltainen käsittelemään kanteessa tarkoitettuja vahvistusvaatimuksia, koska kyseessä oli työsopimuksella sovittujen työsuhteen ehtojen muuttamisesta ja sen aiheuttamasta palkkaerimielisyydestä. Kyse ei ollut työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaisesta työehtosopimuksen tulkintariidasta. Kanne tulisi jättää tutkittavaksi ottamatta.
Suomen Sanomalehtimiesten Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että vuoden 1990 huhtikuussa yhtiössä oli aloitettu neuvottelut, joiden tarkoituksena oli ollut lakkauttaa varsinainen toimitussihteerin toimenkuva ja jakaa toimitussihteerin työtä tehneiden Oilingin ja Salmen työt neljälle toimittajalle. Lehden toimitusosasto oli 3.4.1991 vastustanut pitämässään kokouksessa toimitussihteerijärjestelmästä luopumista. Samalla kannalla olivat myös olleet Oilinki ja Salmi, joiden työsuhteiden ehtojen yksipuolisesta muuttamisesta oli kysymys. Uutta organisaatiota oli kuitenkin päätetty kokeilla kesän 1991 ajan, jotta saataisiin tietoa sen toimivuudesta. Kokeilun jälkeen syksyllä 1991 Oilinki ja Salmi olisivat olleet valmiit hyväksymään toimenkuvansa muutoksen toimitussihteeristä toimittajaksi, mikäli työnantaja olisi säilyttänyt heidän palkkausperusteensa aikaisemman toimenkuvan mukaisina eli B-palkkaryhmässä. Tähän työnantaja ei ollut kuitenkaan suostunut.
Työrauhan säilymiseksi Oilinki ja Salmi olivat tehneet uuden järjestelmän mukaisesti työtä, vaikka eivät olleet antaneet suostumustaan toimenkuviensa muutokselle. Työstä kieltäytymiseenkään he eivät olleet halunneet ryhtyä. Työnantaja oli puolestaan edelleen maksanut B-palkkaryhmän mukaista palkkaa.
Lehti ilmestyi viisi kertaa viikossa. Uusi organisaatio toimi siten, että neljä toimittajaa teki toimitussihteerin iltavuoron joka neljäs päivä ja seuraavan päivän aamuna hoiti iltavuorossa ollut toimitussihteeri niin sanotussa toimitussihteerin aamuvuorossa pari tuntia toimitussihteerin töitä ennen kirjoittavan toimittajan työtä. Oilingille ja Salmelle sekä eräälle kolmannelle toimihenkilölle oli maksettu B-palkkaryhmän mukaista palkkaa koko ajan, mutta yhdelle uudelle toimitussihteerin työtä tekevälle oli maksettu B-palkkaryhmän mukaista palkkaa joka neljännen päivän toimitussihteerityöskentelystä.
Vanhan järjestelmän mukaan toimitussihteeri oli työvuorossa koko päivän aamusta iltaan joka toinen päivä. Minkäänlainen kirjoitustyö ei kuulunut tuolloin pääsääntöisesti Oilingin ja Salmen toimenkuvaan, vaan he olivat vastanneet pääasiallisesti lehden sisällöstä ja ulkoasusta. Myös uudessa järjestelmässä oli joka päivä työvuorossa toimitussihteeri, jolle työnantaja maksoi B-palkkaryhmän mukaista palkkaa. Merkittäviä kustannussäästöjä uudella järjestelmällä ei ollut saavutettu. Toimitusorganisaatiomuutoksen tosiasiallisena syynä oli ollut työnantajan halu saada markkinahenkisiä toimitussihteereitä vanhojen tilalle.
Sekä Oilinki että Salmi oli työsopimuksensa perusteella palkattu nimenomaisesti toimitussihteeriksi. Työsopimus asetti rajat työnantajan direktion laajuudelle. Direktio ei sinänsä oikeuttanut rikkomaan sopimusehtoja. Toimitussihteerin työsopimuksella sovittuun toimenkuvaan kuului itsenäisesti huolehtia lehdestä kokonaisuutena, sen sisällöstä, ulkoasusta ja taitosta. Toimitussihteeri vastasi lehden valmistusprosessista ja yhteyksistä toimituksen ja latomon välillä. Edelleen toimitussihteerille kuului työnjohdollisia tehtäviä sikäli, että hän voi käskyttää muita toimittajia editoimaan omia ja muita juttuja, valitsemaan lisäuutisaineistoa, kirjoittamaan otsikoita ja kuvatekstejä sekä organisaatiosta riippuen jopa tekemään juttuja tietyistä aiheista.
Toimittaja-nimikkeellä olevan toimihenkilön toimenkuvaan ei taas alan vakiintuneen käytännön mukaan kuulunut toimitussihteerin töitä, vaan niin sanottu puhdas kirjoitustyö. Kirjoittavan toimittajan ja toimitussihteerin toimenkuvat erosivat toisistaan huomattavasti. Toimenkuvan muutoksessa oli kysymys olennaisesta työsuhteen ehdon muutoksesta.
Toimitussihteerin asema ei perustunut työehtosopimuksen nimenomaiseen määräykseen, vaan työehtosopimuksen 21 §:n vakiintuneeseen tulkintaan, jonka mukaan toimitussihteerit olivat määräyksen tarkoittamia ohjaavia ja itsenäisesti työskenteleviä toimittajia, jotka kuuluivat työehtosopimuksen 23 §:n sisältämän palkkataulukon ryhmään B. Kirjoittava toimittaja puolestaan kuului palkkaryhmään A, mikäli hänen työnsä ei ollut työehtosopimuksen 23 §:n mukaista työtä.
Taloudelliset ja tuotannolliset irtisanomisperusteet määräytyivät työsopimuslain 37 a §:n mukaan. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan olennaisia työsuhteen ehtoja voitiin muuttaa irtisanomisperusteeseen nojautuen ja irtisanomisaikaa noudattaen. Toimitussihteerin työ ei Turun Päivälehdessä ollut olennaisesti ja pysyvästi vähentynyt siten, että työnantaja voisi irtisanoa työsopimuksen. Tähän työnantaja ei ollut edes nojautunut. Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva sopimus ei tuntenut taloudellis-tuotannollisia irtisanomisperusteita.
Työtehtävien uudelleen järjestelyt eivät tosiasiallisesti vähentäneet työnantajalla tarjolla olevaa toimitussihteerin työtä. Lehti tuotteena valmistettiin edelleen, mutta toimitussihteerivuorossa oli aikaisempien asemesta neljä, jolloin pääasiallinen toimenkuva ei ollut enää toimitussihteerin työ. Toimitussihteerin työ ei siten ollut vähentynyt pysyvästi ja olennaisesti. Myöskään yhtiön tila ei ollut pysyvästi tappiollinen ja velkaantunut niin, että tätä kautta syntyisi lain tarkoittama irtisanomisperuste.
Toimenkuvan muutoksessa oli kyse olennaisesta työsuhteen ehtojen, toimenkuvan ja palkkauksen, muuttamisesta. Työnantajalla ei ollut siihen oikeutta työehtosopimuksen 6 §:n direktio-oikeuden perusteella. Toimitussihteerin ammattinimikkeen, palkan, toimenkuvan ja työn luonteen vakiintuneisuus rajoitti työnantajan direktiota. Oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä oli vakiintuneesti katsottu, että työnantaja voi määrätä työntekijän suorittamaan muuta kuin sovittua työtä, jos se oli samankaltaista, määrältään vähäistä ja samanlaista palkkaperusteiltaan. Toisaalta lainvalmisteluaineistossa oli katsottu, ettei työntekijää saanut pakottaa muuhun työhön kuin mihin hän oli sitoutunut tai mihin asianosaiset olivat sopimusta tehdessään voineet tarkoittaa.
Oilingin ja Salmen toimenkuvien muutokset eivät perustuneet työehtosopimuksen 6 §:n mukaiseen direktio-oikeuteen, eivätkä mihinkään muuhunkaan työehtosopimuksen määräykseen. Myöskään ne eivät perustuneet työsopimuslakiin. Oilingin ja Salmen siirtäminen henkilökohtaisella palkalle tai A-palkkaryhmään ei ollut ollut mahdollista ilman heidän suostumustaan.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Suomen Sanomalehtimiesten Liitto on vaatinut ensi sijassa kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta ja toissijaisesti sen hylkäämistä.
KANTAJAN VASTASELITYS
Graafisen Teollisuuden Työnantajaliitto on vielä lausunut, että Turun Päivälehti Oy oli muuttanut toimituksen työskentelyprosessia ja organisaatiota työnjohto-oikeutensa nojalla tavalla, joka johti siihen, että Oilingin ja Salmen työt olivat muuttuneet. Työehtosopimuksen mukaan työ, jota Oilinki ja Salmi tekivät, kuului palkkaryhmään A. Työehtosopimuksen mukaan työstä maksettava vähimmäispalkka määräytyi tehtävän työn mukaan. Palkkauksen osalta kysymys Oilingin ja Salmen kohdalla ei ollut työsuhteen olennaisesta ehdosta. Heidän henkilökohtainen palkkauksensa oli työskentelytavan ja tehtävien osittaisesta muuttumisesta huolimatta pysytetty entisellään.
Yhtiöllä oli ollut taloudellisten syiden perusteella tarve muuttaa myös toimituksellista työskentelyprosessia. Se olisi ollut työsopimuslain 37 a §:n mukainen peruste muutokselle. Kysymys ei kuitenkaan ollut työsopimuksen tai sen olennaisen ehdon muuttamisesta, vaan tavanomaiseen yritystoimintaan kuuluvasta järkeistämisestä ja siten tulevan toiminnan turvaamisesta. Se voitiin toteuttaa työehtosopimuksen mukaisen työnjohto- ja valvontaoikeuden perusteella.
Oilingin ja Salmen kohdalla kysymys ei ollut ollut erityisen suuresta muutoksesta työtehtävissä. Työehtosopimuksessa ei ollut palkkaryhmän muutoksen osalta erityisiä rajoittavia määräyksiä. Liikkeenjohdollisen ratkaisuvallan piiriin kuuluvat asiat kuten työnjaosta ja organisaatiosta päättäminen kuuluivat työnantajan ratkaisuvallan piiriin. Se saattoi aiheuttaa muutoksia myös yksittäisten työntekijöiden työhön ja työehtoihin.
Toimittajien kohdalla työehtosopimus tunsi palkkaryhmät A ja B. Työehtosopimuksen 21 §:ssä määriteltiin palkkaryhmä B:n edellytykset. Palkkaryhmään B kuuluminen ei antanut toimihenkilölle esimiesasemaa. Myöskään toimesta käytettävä nimike ei määrännyt palkkaryhmää, vaan sen määräsi tehtävä työ. Oilinki ja Salmi tekivät B-palkkaryhmän mukaista työtä alle puolet työajastaan, joten heidän palkkaryhmänsä oli A.
Toimitussihteeri-nimikkeellä olevien toimittajien työnkuvat vaihtelivat muun muassa yhtiön koosta ja toimintatavasta riippuen. Niin sanotulla toimitussihteerityöllä tarkoitettiin lehden teknisestä valmistamisprosessista huolehtimista. Toimitussihteeri sijoitti jutut sivuille eli teki taiton ja huolehti toimituksen ja kirjapainon välisistä yhteyksistä ja saattoi editoida, esimerkiksi lyhentää juttuja, mikäli käytettävä tila ei riittänyt.
Toimitussihteerin ja kirjoittavan toimittajan tehtävärajat eivät olleet jyrkkiä. Alan käytäntöä ja kehitystä kuvasi se, että näyttöpäätekorvausta koskevassa soveltamisohjeissa mainituilla ryhmillä 2 ja 3 tarkoitettiin toimittajia, jotka tekivät myös käsittelytyötä. Palkka ryhmissä 2 ja 3 voi määräytyä, joko A- tai B-ryhmän mukaisesti. Oli tavanomaista, että toimittajat omien juttujensa kirjoittamisen lisäksi huolehtivat niin sanotusta käsittelytyöstä. Useissa yhtiöissä toimitussihteerivuorot kiersivät. Näyttöpäätteillä tapahtuvan taittotekniikan kehittyessä edelleen kirjoittavat toimittajat huolehtivat entistä enemmän sivujen teknisestä valmistamisesta. Toimitussihteerin palkka määräytyi tehtävän työn perusteella. Niin sanottu käsittelytyö oli toimittajan työtä riippumatta yrityksessä käytetystä nimikkeestä.
Yhtiön toimintaedellytyksiin vaikutti huomattavasti lehdistötuen väheneminen. Toimintatavan muutoksella pyrittiin turvaamaan yhtiön toiminta jatkossakin työpaikat säilyttäen.
Turun Päivälehti Oy oli halunnut poistaa erityisen pelkästään käsittelytyötä tekevän portaan kokonaan, mihin sillä oli asialliset perusteet. Taloudellisiin resursseihin nähden toimituksen organisaation henkilömäärä oli ollut liian raskas. Taloudellisten edellytysten heikennettyä, lehden kokoa oli pysyvästi supistettu, mikä vähensi myös käsittelytyön määrää. Erityisen käsittelytyön tarve tuli jatkossa vähenemään entisestään. Meneillään oli uuden taittojärjestelmän ensimmäisen vaiheen sisäänajaminen. Toisessa vaiheessa toimittajat ryhtyvät sivusuunnitelman puitteissa taittamaan omat juttunsa.
Uusi toimintatapa oli saanut aikaan säästöjä. Lehteä pystyttiin tekemään ilman avustajia ja toimittajien lukumäärä oli vähentynyt pysyvästi kahdella ja sen lisäksi äitiyslomalle jääneen tilalle ei ollut palkattu sijaista. Vuonna 1990 toimittajien palkat olivat olleet 1 947 000 markkaa, vuonna 1991 1 913 000 markkaa ja vuonna 1992 palkkojen oli arvioitu olevan 1 660 000 markkaa. Vuonna 1991 yrityksen käyttökate oli ollut -4 884 000 markkaa. Toiminta oli ollut mahdollista ainoastaan lehdistö-, kuljetus- ja muiden avustusten turvin. Tulot yhteensä olivat vuonna 1991 olleet 4 808 000 markkaa. Vuonna 1992 avustuksia oli saatu miljoona markkaa vähemmän. Yhtiön oma pääoma oli ollut 400 000 markkaa ja pitkäaikaisia velkoja oli ollut 994 295,25 markkaa. Ilmoitustulojen arvioitiin vuonna 1992 vähenevän vielä noin 20 prosentilla. Ilman tehokasta kustannussäästöohjelmaa ja toimintatapojen muutosta yhtiöllä ei ollut mahdollisuutta selvitä.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Asianosaisliitot ovat puolin ja toisin vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, Graafisen Teollisuuden Työnantajaliitto 18 prosentin korkoineen ja Suomen Sanomalehtimiesten Liitto 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Käsittelyratkaisu
Suomen Sanomalehtimiesten Liitto on ennen pääasiaan vastaamista väittänyt, että kanteessa on kysymys työsopimuksella sovittujen työsuhteen ehtojen muuttamisesta ja sen aiheuttamasta palkkaerimielisyydestä. Koska kysymys ei siten ole työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaisesta työehtosopimuksen tulkintakiistasta, Suomen Sanomalehtimiesten Liitto on vaatinut kanteen jättämistä työtuomioistuimen toimivaltaan kuulumattomana tutkimatta.
Kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, että Turun Päivälehti Oy päättäessään siirtää toimitussihteerit Lauri Oilingin ja Arto Salmen toimittajan tehtäviin lehtiyhtiössä ja maksaa heille heidän uutta toimenkuvaansa vastaavaa palkkausta menetellyt työehtosopimuksen mukaisesti. Työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan asian käsitteleminen ja ratkaiseminen kuuluu työtuomioistuimen toimivaltaan. Näin ollen Suomen Sanomalehtimiesten Liiton esittämä oikeudenkäyntiväite hylätään.
Pääasiaratkaisun perustelut
Turun Päivälehti Oy on 7.5.1991 ilmoittanut lakkauttavansa Oilingin ja Salmen toimitussihteerien toimet 1.6.1991 lukien. Ilmoituksen mukaan heidän toimenkuvaansa kuuluu tämän jälkeen normaalit toimittajan tehtävät sekä taittavana toimittajana toimiminen lehden toimistossa käyttöön otettavan vuorojärjestelmän mukaan. Toimenkuvan muutoksesta johtuen Oilinki ja Salmi on siirretty henkilökohtaiselle palkalle A-ryhmään 1.6.1991.
Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton mielestä lehtiyhtiöllä on ollut työehtosopimuksen 6 §:n mukaisen työnjohto-oikeuden nojalla oikeus muuttaa Oilingin ja Salmen toimenkuvia ja palkkausta edellä todetulla tavalla. Työnantajan työnjohto-oikeus sisältää muun muassa päätösoikeuden työn suorittamistavasta, laadusta ja paikasta. Tarkoituksenmukainen toimintatapa ja sen edellyttämästä organisaatiosta päättäminen ovat liikkeenjohdollisia päätöksiä, joista työnantaja työnjohto-oikeutensa rajoissa päättää, ja se saattaa merkitä muutoksia myös työsuhteen ehdoissa. Työnantajaliiton mukaan kysymys ei ole ollut toimenkuvan olennaisesta muutoksesta. Toimitussihteerin nimikkeellä oleville toimittajille ei ole taattu itsenäistä ja työnjohdollista asemaa, he eivät ole työnantajan edustajia eikä heiltä ole suljettu pois normaaliin toimitustyöhön liittyvää kirjoittamista.
Asianosaisliitot ovat yksimielisiä siitä, että työehtosopimuksen 6 §:ään sisältyvä työnjohto-oikeusmääräys sisällöltään vastaa työsopimuslain mukaista direktio-oikeutta.
Työehtosopimukseen ei sisälly määräyksiä toimitussihteerin tehtävistä. Työtuomioistuimessa kuultujen todistajien kertomusten mukaan toimitussihteerin nimike on alalla vakiintunut, mutta tehtävät vaihtelevat eri toimituksissa. Yleisesti ottaen toimitussihteeri on jonkinasteisessa esimiesasemassa siinä mielessä, että hän vastaa siitä, että lehti tai sen osa valmistuu määrätyn aikataulun mukaisesti. Tehtäviin kuuluu lehteen tulevan aineiston valintaa, käsittelyä ja taittoa. Toimitussihteerit kuuluvat kaikki B- palkkausryhmään.
Oilingin ja Salmen tehtävät ovat esitetyn selvityksen mukaan olleet ennen toimenkuvien muuttamista edellä kuvattua vastaavat, minkä lisäksi he ovat jonkin verran kirjoittaneet kolumneja ja tehneet muutakin varsinaisen toimittajan toimenkuvaan kuuluvaa toimitustyötä. Kun uudet toimenkuvat otettiin Turun Päivälehti Oy:ssä kokeiluluonteisesti käyttöön 1.6.1991 lukien, neljä toimittajaa ryhtyi suorittamaan käsittelevän toimittajan tehtäviä. Näihin kuului päivävuorossa tiettyjen sivukokonaisuuksien toteuttaminen, sivusuunnitelman laatiminen yhdessä muun toimituksen kanssa sekä normaalia juttujen tekoa. Iltavuorossa tehtävänä on koota lehti yhdessä kirjapainotyöntekijöiden kanssa. Myöhemmin on tarkoitus siirtyä toimitustapaan, jossa kaikki toimittajat käsittelevät juttunsa mahdollisimman pitkälle itse ja osallistuvat vuoroperiaatteella lehden kokoamiseen ja taittamiseen.
Aiemmin Oilinki ja Salmi työskentelivät joka toinen päivä siten, että he tekivät aamu- ja iltavuoron peräkkäin. Uudessa järjestelmässä käsittelevä toimittaja on työssä joka neljäs iltavuoro tehden periaatteessa aiemmin toimitussihteerille kuuluneet tehtävät. Iltavuoroa seuraavana aamuna käsittelevä toimittaja suorittaa niinikään aiemmin toimitussihteerille kuuluneet rutiiniluonteiset tehtävät ja osallistuu lehden suunnitteluun. Muun ajan käsittelevä toimittaja tekee normaalia kirjoittavan toimittajan työtä.
Vaikka Oilinki ja Salmi ovat jo ennen 1.6.1991 jossakin määrin tehneet lehdessä toimittajan tehtäviä ja vaikka he tämän jälkeenkin joka neljäs päivä tekevät entisiä toimitussihteerin tehtäviään, heidän toimenkuviensa muutos on työtuomioistuimen mielestä muuttanut heidän työnsä laatua olennaisesti. Kun lisäksi heidän palkkaperusteensa on muuttunut palkkaluokan alenemisen johdosta, työtuomioistuin katsoo, että työnantajalla ei ole ollut oikeutta pelkästään työnjohto-oikeutensa nojalla muuttaa Oilingin ja Salmen työsopimusten ehtoja nyt esitetyllä tavalla.
Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton mielestä työnantajalla on vaihtoehtoisesti ollut irtisanomista ja lomauttamista koskevan sopimuksen edellyttämät, lehden taloudellisista vaikeuksista johtuneet erityisen painavat perusteet irtisanomisen vaihtoehtona muuttaa Oilingin ja Salmen työtehtäviä ja palkkausta.
Työehtosopimukseen ei sisälly määräyksiä työsuhteen ehtojen yksipuolisesta muuttamisesta. Kun Oilingin ja Salmen työsuhteissa sovellettava irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva sopimus koskee työsopimuksen irtisanomista toimihenkilöstä johtuvasta syystä, työsopimuksen päättäminen tai työsopimuksen ehtojen muuttaminen taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä jää kyseisen sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle.
Työnantajalla ei edellä todetuin tavoin ole näytetty olevan työehtosopimukseen perustuvaa oikeutta yksipuolisesti muuttaa työsopimuksin sovittuja ehtoja. Työtuomioistuimelle ei siten ole esitetty perusteita Oilingin ja Salmen työsuhteiden ehtojen vahvistamiselle kanteessa vaaditulla tavalla.
Tuomiolauselma
Kanne hylätään.
Asian laatuun nähden Suomen Sanomalehtimiesten Liitto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Iirola, Uski, Virtanen, Leivo ja Kiuru jäseninä.
Tuomio on yksimielinen.