20.2.1991

Soveltamisohje

Työsopimuslaissa (320/1970) irtisanomisperusteeksi on säädetty erityisen painava syy. Sopimuksessa viitataan työsopimuslain irtisanomisperusteisiin. Irtisanomisen perusteena tulee siten olla erityisen painava syy.

Erityisen painava syy-käsitteen sisältöä on pyritty täsmentämään luettelemalla eräitä esimerkkejä sellaisista tapauksista, joissa työsuhteen päättäminen irtisanomalla on sopimuksen mukaan sallittua. Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista. Työsopimuslain 43 §:n 2 momentissa on esimerkkiluettelo niistä perusteista, jotka oikeuttavat työnantajan purkamaan työsopimuksen.

Työsopimuslain irtisanomisperusteita koskevia tuomioita voidaan käyttää hyväksi sopimuksen tulkinnassa, sikäli kuin annetuilla tuomioilla voidaan katsoa olevan ennakkopäätöksen arvo.

3 §. Irtisanomisajat Työnantajan on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava työsuhteen jatkuttua keskeytyksettä 1 enintään viisi vuotta kahden kuukauden pituista irtisanomisaikaa, 2 yli viisi vuotta, mutta enintään kymmenen vuotta kolmen kuukauden pituista irtisanomisaikaa ja 3 yli kymmenen vuotta neljän kuukauden pituista irtisanomisaikaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Soveltamisohje

Määräys vastaa IML 19.1 §:n säännöstä.

17 §. Korvauksen määrä Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 20 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti muun muassa työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

Soveltamisohje Määräys vastaa IML 20 §:n säännöstä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kanteen perustelut

Puutyöväen liitto on lausunut, että hioja A oli ollut työsuhteessa vastaajaliiton jäsenyrityksen Josadoor Ky:n palveluksessa 5.6.1980 lähtien. Työnantaja oli purkanut A:n työsuhteen 28.9.1990.

A:n työtehtävät keittiökalusteiden ovia valmistavassa Josadoor Ky:ssä olivat pitkään olleet lähinnä hiontatöitä. Viimeisen vuoden aikana hänet oli usein määrätty tekemään töitä lakkauskoneella. Lakkauskoneella työskenneltäessä työntekijä joutui alttiiksi lakkahöyryille. Työsuojelutoimikunta oli todennut lakkauskoneen haju- ja käryhaitat epäkohdiksi, joihin oli vaadittu korjausta. Tilanteeseen oli tulossa muutos syksyllä 1991 käyttöön otettavan pintakäsittelylinjan johdosta. Lakkauskone oli ollut työpisteenä erittäin epäsuosittu, koska höyryt ja katkut olivat aiheuttaneet useille työntekijöille päänsärkyä ja pahoinvointia. Monet työntekijät olivat pyynnöstään saaneet siirron muihin työtehtäviin. Lakkauskoneella oli ollut haitoista johtuen käytössä kiertojärjestelmä. Sen mukaan työntekijät olivat koneella työskennelleet yhtämittaisesti viikon verran, minkä jälkeen he pääsivät muihin työtehtäviin. Toisinaan työntekijä oli joutunut olemaan pidemmän aikaa lakkauskoneella, koska kiertojärjestelmä ei ollut toiminut sairauslomien ja muiden sellaisten syiden vuoksi.

Lakkauskoneella työskennellessään A oli usein kärsinyt voimakkaasta päänsärystä ja pahoinvoinnista. Päänsärky oli muutaman päivän työrupeaman jälkeen ollut usein niin kovaa, ettei A ollut voinut tehdä työtä, vaan hän oli joutunut menemään lääkäriin ja saanut sairauslomaa. A oli pyytänyt työnjohtajalta muutaman kerran siirtoa muihin tehtäviin, mutta tähän ei ollut suostuttu. Työnantajalla oli ollut vaikeuksia saada työntekijöitä kysymyksessä olevaan työpisteeseen, koska monet työntekijät olivat vedonneet terveydellisiin haittoihin. A:lla oli ollut taipumusta päänsärkyyn.

A oli ollut päänsäryn vuoksi työkyvytön ja sairauslomalla 19.9. - 20.9.1990. Päänsärky ja huonovointisuus olivat jatkuneet edelleen perjantaina 21.9.1990, jolloin hän oli myös ollut poissa työstä. Lauantaina 22.9.1990 A oli käynyt lääkärissä, jolloin lääkäri oli kirjoittanut lausunnon, mistä ilmeni päänsäryn jatkuminen. Maanantaina 24.9.1990 A oli palannut takaisin työhön joutuen lakkauskoneelle. Hän oli ollut työssä maanantaista keskiviikkoon, kunnes päänsärky oli yltynyt niin, että sairausloma oli ollut hänelle ainoa vaihtoehto. Työkyvyttömyysaika oli lääkärintodistuksen mukaan ollut 27.9. - 30.9.1990.

Perjantaina 28.9.1990 Josadoor Ky:n pääluottamusmies oli ilmoittanut työnantajan vaatimuksesta puhelimitse A:lle, että hänelle tultaisiin antamaan lopputili ja että kirjallinen ilmoitus siitä tulisi postissa lähipäivinä. Ilmoitus oli saapunut maanantaina 1.10.1990. Purkamisperusteeksi oli merkitty luvaton poissaolo työstä 21.9.1990. Lisäksi ilmoituksessa oli viitattu lähes vuoden vanhaan varoitukseen samasta asiasta. A:lle oli 6.11.1989 annettu varoitus. Antaessaan varoituksen työnantaja oli menetellyt vastoin tehtaalla sovittua menettelyä. Työnantaja ei ollut antanut kirjallista huomautusta ennen varoitusta, vaan huomautus oli annettu samaan aikaan varoituksen kanssa.

Työnantajan ilmoittama purkamisperuste oli syntynyt 21.9.1990. Siitä johtui, että 1.10.1990 tapahtunut työsopimuksen purkaminen oli toimitettu työsopimuslain 44 §:n säännöksen mukaan liian myöhään. Purkamisoikeus oli jo rauennut.

A:n työsopimus oli purettu yhden päivän poissaolon vuoksi. Sinä päivänä A:lla oli kuitenkin ollut laillinen syy poissaoloonsa, nimittäin työkyvyttömyyden aiheuttanut kova päänsärky. Tätä osoitti myös seuranneena päivänä saatu lääkärinlausunto, jossa oli todettu päänsäryn jatkuneen.

Purkuperusteen yhteydessä mainittu varoitus luvattomasta poissaolosta oli annettu 6.11.1989. Lähes vuoden vanhalla varoituksella ei ollut mitään merkitystä. Se oli vanhentunut. Varoituksen ja aiheettoman huomautuksen antamisessa työnantajan menettely oli ollut epätasapuolista. Työnantaja oli tehnyt huomautuksen vasta varoituksen antamisen jälkeen. A oli kiistänyt huomautuksen perusteen, toistuvan kielteisen suhtautumisen annettuun työtehtävään. Hän oli ollut työpaikalla ja tehnyt työtehtäviään 18.10. ja 27.10.1989.

Purkamalla A:n työsopimuksen työnantaja oli vaikeassa työllisyystilanteessa halunnut vähentää työvoimaa. A ei ollut henkilönä miellyttänyt työnantajaa. Tehtaalla oli menetelty yleensä työntekijän laiminlyönnin tapahduttua huomattavasti varovaisemmin. Varsinaisesta varoitusmenettelystä työpaikalla ei ollut sovittu.

A:n ammattitaidossa, ahkeruudessa tai käytöksessä ei ollut ollut mitään moittimista. Hänen työsuhteensa oli kestänyt yli 10 vuotta. Paikkakunnalla oli heikko työllisyystilanne, joten A:n mahdollisuudet saada ammattia vastaavaa työtä olivat huonot. Hän oli ollut työttömänä työsopimuksen purkamisesta lukien.

Josadoor Ky:llä ei ollut ollut perusteita A:n työsopimuksen purkamiseen eikä edes sen irtisanomiseen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Puutyöväen liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Josadoor Ky on purkanut A:n työsopimuksen vastoin irtisanomista ja lomautusta koskevaa yleissopimusta. Lisäksi Puutyöväen liitto on vaatinut Josadoor Ky:n velvoittamista suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkkana vuosiloma- ja työajan lyhentämiskorvauksineen yhteensä 26 010 markkaa ja korvauksena perusteettomasta työsopimuksen purkamisesta 20 kuukauden palkkaa vastaavat yhteensä 130 050 markkaa, kummatkin erät 16 prosentin korkoineen 28.9.1990 lukien.

Vastineen perustelut

Puusepänliikkeiden Liitto on lausunut, että A:n työsuhteessa oli alkanut ilmetä ongelmia vuoden 1989 aikana. A ei ollut halunnut suorittaa osuuttaan työnkiertojärjestelmässä, jonka mukaan työntekijät olivat vuorotelleet eri työkohteissa. A:n työstä kieltäytyminen oli koskenut työskentelyä lakkausautomaatin vastaanotossa.

Lappeenrannan aluetyöterveyslaitoksen vuonna 1983 antaman lausunnon mukaan ruiskulakkausautomaatin vastaanottajan hengitysvyöhykkeellä mitattu liuotinaineiden yhteispitoisuus oli noin puolet haitallisena pidetystä pitoisuudesta. Työhön oli varattu raitisilmanaamarit ja aktiivihiilisuodattimella varustetut hengityssuojaimet. Muut työntekijät olivat valittaneet epätasapuolisuudesta, kun A ei ollut hoitanut osuuttaan työnkierrossa. Työnjohto oli usein joustanut A:n kohdalla tietäessään hänen suhtautumisensa tähän työtehtävään. Usein A oli välttänyt työn pyytämällä sairauslomaa, jonka hän myös yleensä oli saanut. Hänen päänsärkyään ei ollut näytetty nimenomaan työolosuhteista johtuvaksi.

A oli saanut 27.10.1989 kirjallisen huomautuksen työstä kieltäytymisestä kahtena päivänä. Saatuaan huomautuksen A oli allekirjoittanut sen, mutta repinyt ilmoituksen välittömästi todistajien läsnäollessa. Pääluottamusmiehen pyynnöstä oli huomautus kirjoitettu uudelleen. Se oli annettu tiedoksi 6.11.1989. A oli ollut luvatta pois työstä 2.11.1989, mistä hän oli saanut kirjallisen varoituksen.

A:n oltua luvatta pois työstä 21.9.1990 hänen työsuhteensa oli päätetty. A oli saanut tiedon purkamisesta 1.10.1990. Oikeus purkamiseen ei ollut vanhentunut, koska työnantajan tietoon poissaolon aiheettomuus oli tullut vasta poissaolopäivää seuranneella viikolla. Myöskään aikaisempi varoitus ei ollut vanhentunut, koska työhönsä tunnollisesti suhtautuvan työntekijän piti muistaa saamansa varoitus kymmenen kuukauden ajan.

Käytyjen neuvottelujen aikana työnantaja oli päättänyt muuttaa purkamisen irtisanomiseksi. Tästä oli lähetetty A:lle kirje 12.11.1990. Siinä oli edellytetty, että A tulisi työhön irtisanomisajaksi päivän kuluttua kirjeen saamisesta. Pääluottamusmies oli ilmoittanut 14.11.1990, että A aikoi tulla työhön 15.11.1990. Samana iltapäivänä Puutyöväen liitosta oli ilmoitettu, ettei A tulisi työhön.

Jo tätä ennen työnantaja oli maksanut A:lle irtisanomisajan palkan lomakorvauksineen ajalta 29.9. - 4.11.1990. A oli maksanut tuon erän takaisin 16.11.1990. Kanteessa oli vaadittu irtisanomisajan palkkaa myös siltä ajalta, jonka työnantaja oli jo kertaalleen suorittanut. Työnantaja oli muuttanut purkamisen irtisanomiseksi, jotta se olisi tuntunut A:sta lievemmältä ratkaisulta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Puusepänliikkeiden Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Josadoor Ky on 28.9.1990 päivätyllä postitse lähetetyllä ilmoituksella purkanut yhtiön palveluksessa 5.6.1980 lukien hiojana toimineen A:n työsuhteen. Työsuhteen purkamisilmoitukseen on perusteeksi merkitty luvaton poissaolo 21.9.1990. Ilmoituksessa on viitattu A:lle 6.11.1989 annettuun kirjalliseen varoitukseen luvattomasta poissaolosta työpaikalta 2.11.1989.

A on ollut poissa työstä keskiviikosta 19.9.1990 perjantaihin 21.9.1990. Hän on esittänyt lääkärintodistuksen työkyvyttömyydestä ajalta 19.9. - 20.9.1990, mutta ei perjantaipäivältä 21.9.1990. Palattuaan työhön maanantaina 24.9.1990 A on jälleen työkyvyttömyyden vuoksi jäänyt sairauslomalle 27.9.1990. Lääkärintodistuksen mukaan hänen työkyvyttömyytensä on kestänyt 30.9.1990 asti.

Josadoor Ky on 12.11.1990 päivätyssä kirjeessä ilmoittanut pitävänsä A:n työsopimuksen päättämistä irtisanomisena ja tarjoutunut maksamaan A:lle palkan neljän kuukauden irtisanomisajalta edellyttäen, että hän palaisi heti työhön. Yhtiö on maksanut osan irtisanomisajan palkasta. A on kieltäytynyt vastaanottamasta palkkaerää sillä perusteella, että hän on epäillyt rahojen vastaanottamista pidettävän osoituksena työnantajan menettelyn hyväksymisestä.

A:lle on annettu marraskuussa 1989 varoitus siitä syystä, että hän on ollut luvatta poissa työpaikalta 2.11.1989. A:lle on annettu myös kirjallinen huomautus 18. ja 27.10.1989 tapahtuneista kielteisistä suhtautumisista annettuihin työtehtäviin. Huomautus on johtunut siitä, että A on ilmeisesti osaksi terveydellisistä syistä ollut haluton työskentelemään lakkauskoneella. Työntekijöiden keskuudessa on työskentely lakkauskoneella haju- ja muiden haittojen takia koettu vastenmieliseksi.

A on ollut poissa työstä perjantaina 21.9.1990 ilmoittamatta sanottuna päivänä työnantajalle poissaolostaan. Hän ei ole myöskään esittänyt työnantajalle myöhemmin lääkärinlausuntoa sairaudestaan sanottuna päivänä. A on käynyt lauantaina 22.9.1990 lääkärin tutkittavana. Tuolloin annetussa lääkärintodistuksessa on todettu A:n päänsäryn yhä jatkuneen.

A on asiasta kuultuna kertonut tavanneensa lauantaina 22.9.1990 työpisteensä työnjohtajan ja maininneensa hänelle käynnistään lääkärin luona samana päivänä ja siitä, ettei hänellä ole lääkärintodistusta edellisen päivän poissaolostaan. A:n kertoman mukaan työnantajan puolelta ei ole hänen töihin palaamisen jälkeen tiedusteltu syytä poissaoloon usein mainittuna perjantaipäivänä.

A:n poissaolo työstä 21.9.1990 on ilmeisesti voinut johtua hänen sairaudestaan. Kun hän on ollut kahtena aikaisempana päivänä sairauden vuoksi työkyvytön, työnantajan on pitänyt ottaa huomioon se mahdollisuus, että A:n sairaus on saattanut jatkua. Työnantajan ei ole näytetty A:n palattua töihin millään tavoin pyrkineen ottamaan selkoa hänen poissaolonsa syystä.

A ei ole väittänyt, että hän olisi ollut estynyt ilmoittamasta työnantajalle poissaolostaan. Työtuomioistuimen mielestä hänen poissaoloaan ei kuitenkaan voida näissä oloissa katsoa sellaiseksi tärkeäksi syyksi, jonka nojalla työnantaja olisi voinut hänen työsuhteensa purkaa. Tärkeätä syytä työsopimuksen purkamiseen ei ole syntynyt sen seikankaan perusteella, että A on vajaata vuotta aikaisemmin saanut kerrotuin tavoin varoituksen luvattomasta poissaolostaan.

Kun yhtiö on edellä selostetulla tavalla ilmoittanut tyytyvänsä A:n työsopimuksen purkamisen asemesta sen irtisanomiseen, työtuomioistuin katsoo, että hänen työsuhteensa päättämistä on arvioitava irtisanomista koskevien määräysten perusteella.

Asiassa on katsottava jääneen näyttämättä, että A:n työsuhteen irtisanomiseen olisi ollut siihen vaadittavia erittäin painavia syitä. Josadoor Ky on näin ollen velvollinen suorittamaan A:lle korvausta irtisanomissuojasopimuksen vastaisen menettelyn johdosta ja myös kanteessa vaaditun palkan irtisanomisajalta.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Josadoor Ky on päättänyt A:n työsopimuksen vastoin irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaa yleissopimusta. Työtuomioistuin velvoittaa Josadoor Ky:n maksamaan A:lle irtisanomisajan palkkana vuosiloma- ja työajan lyhentämiskorvauksineen 26 010 markkaa sekä korvauksena työsuhteen sopimuksen vastaisesta päättämisestä 75 000 markkaa, kummatkin erät 16 prosentin korkoineen 28.9.1990 lukien. Josadoor Ky velvoitetaan korvaamaan Puutyöväen liiton oikeudenkäyntikulut 1 900 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pelkonen puheenjohtajana sekä Suhonen, Rautiainen, Virtanen, Leivo ja Sulkunen jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.