Finlex ®

Tekijänoikeus

Kielen oppikirja oli käsittänyt erilliset tekstiosan ja sanaston. Yhtiö oli ilman oppikirjan tekijänoikeuden haltijoiden suostumusta kopioinut sanaston tietokoneella luettavissa oleville levykkeille ja ryhtynyt markkinoimaan levykkeitä. Korkeimman oikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla yhtiön katsottiin menettelyllään loukanneen tekijänoikeuksia.

TekijänoikeusL 2 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kanne ja vastaus Helsingin käräjäoikeudessa

Schildts Förlags Ab (Schildts), Söderström & C:o Förlags Ab (Söderströms), Ira B, Marina G, Hjördis K, Lisa M, Elise K, Margareta E ja Valborg S vaativat Datapedagogerna Hellman & Wingren öppet bolagiin, Kaj H:hon ja Anders W:iin kohdistamassaan kanteessa muun ohella, että käräjäoikeus

1. vahvistaa, että vastaajat ovat julkaisemalla tietokoneella luettavissa olevilla levykkeillä Schildtsin ja Söderströmsin kustantamista ja julkaisemista ala-asteen oppikirjoista kopioituja sanastoja ja markkinoimalla niitä käyttämällä kustantajien kustantamien ja julkaisemien kirjasarjojen nimiä, loukanneet

a) Schildtsille kuuluvaa tavaramerkkiä Kaikki mukaan
b) Söderströmsille kuuluvaa tavaramerkkiä Moi
c) Söderströmsille kuuluvaa tavaramerkkiä Askel eteenpäin.

2. kieltää tavaramerkkilain 38 §:n 1 momentin perusteella vastaajia jatkamasta tai toistamasta kohdassa 1 mainittujen tavaramerkkien oikeudetonta käyttämistä,

3. velvoittaa vastaajat yhteisvastuullisesti suorittamaan tavaramerkkilain 38 §:n 2 momentin mukaista korvausta korkoineen kohdassa 1 mainittujen tavaramerkkien lainvastaisesta käyttämisestä,

4. vahvistaa, että vastaajat ovat edellä kohdassa 1 kuvatulla menettelyllään toimineet hyvän liiketavan vastaisesti,

5. velvoittaa toissijaisesti edellä kohdassa 3 tarkoitetun vaatimuksen kanssa vastaajat yhteisvastuullisesti korvaamaan sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n vastaisella toiminnalla kustantajille aiheuttamansa vahingon korkoineen,

6. vahvistaa, että vastaajat ovat julkaisemalla tietokoneella luettavissa olevilla levykkeillä kustantajien kustantamista ja julkaisemista ala-asteen oppikirjoista oikeudetta kopioituja sanastoja loukanneet

a) Ira B:n, Marina G:n, Hjördis K:n ja Schildtsin tekijänoikeutta kirjoihin Kaikki mukaan a textbok, Kaikki mukaan b textbok ja Kaikki mukaan c textbok,

b) Lisa M:n, Elise K:n, Margareta E:n ja Söderströmsin tekijänoikeutta kirjoihin Moi 1, Moi 2 ja Moi 3 ja

c) Valborg S:n ja Söderströmsin tekijänoikeutta kirjoihin Askel eteenpäin 1 Textbok åk 3 - 4 ja Askel eteenpäin 2 Textbok åk 5 - 6,

7. velvoittaa vastaajat yhteisvastuullisesti suorittamaan korkoineen tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukaisena kohtuullisena hyvityksenä teosten lainvastaisesta käyttämisestä

a) edellä kohdan 6 a) osalta B:lle, G:lle, K:lle ja Schildtsille yhteensä 2 000 markkaa myytäväksi valmistetulta levykkeeltä 33 koululisenssin osalta ja 300 markkaa myytäväksi valmistetulta levykkeeltä seitsemän yhden käyttäjän lisenssin osalta,

b) edellä kohdan 6 b) osalta M:lle, K:lle, E:lle ja Söderströmsille yhteensä 2 000 markkaa myytäväksi valmistetulta levykkeeltä 11 koululisenssin osalta ja 300 markkaa myytäväksi valmistetulta levykkeeltä neljän yhden käyttäjän lisenssin osalta ja

c) edellä kohdan 6 c) osalta S:lle ja Söderströmsille yhteensä 2 000 markkaa myytäväksi valmistetulta levykkeeltä 67 koululisenssin osalta ja 300 markkaa myydyltä levykkeeltä 12 yhden käyttäjän lisenssin osalta,

8. velvoittaa vastaajat yhteisvastuullisesti suorittamaan korkoineen tekijänoikeuslain 57 §:n 2 momentin mukaisena korvauksena teosten lainvastaisesta käyttämisestä

a) edellä kohdan 6 a) osalta B:lle, G:lle, K:lle ja Schildtsille 15 000 markkaa teosta kohden eli yhteensä 45 000 markkaa

b) edellä kohdan 6 b) osalta M:lle, K:lle, E:lle ja Söderströmsille 15 000 markkaa teosta kohden eli yhteensä 45 000 markkaa ja

c) edellä kohdan 6 c) osalta S:lle ja Söderströmsille 15 000 markkaa teosta kohden eli yhteensä 30 000 markkaa,

9. velvoittaa vastaajat yhteisvastuullisesti suorittamaan korkoineen tekijänoikeuslain 57 §:n 2 momentin mukaisena korvauksena lain 3 §:ssä tarkoitetun tekijän isyysoikeuden loukkaamisesta

a) edellä kohdan 6 a) osalta B:lle, G:lle ja Hjördis K:lle 5 000 markkaa kullekin teosta kohden eli kullekin yhteensä 15 000 markkaa,

b) edellä kohdan 6 b) osalta M:lle, Elise K:lle ja E:lle 5 000 markkaa kullekin teosta kohden eli kullekin yhteensä 15 000 markkaa ja

c) edellä kohdan 6 c) osalta S:lle 5 000 markkaa teosta kohden eli yhteensä 10 000 markkaa,

10. vahvistaa toissijaisesti edellä kohdan 6 kanssa, että vastaajat ovat julkaisemalla tietokoneella luettavissa olevilla levykkeillä kustantajien kustantamista ja julkaisemista ala-asteen oppikirjoista oikeudetta kopioituja sanastoja loukanneet

a) Schildtsin tekijänoikeuslain 49 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua oikeutta kirjoihin Kaikki mukaan a textbok, Kaikki mukaan b textbok ja Kaikki mukaan c textbok sisältyviin sanastoihin,

b) Söderströmsin tekijänoikeuslain 49 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua oikeutta kirjoihin Moi 1, Moi 2 ja Moi 3 sisältyviin sanastoihin ja

c) Söderströmsin tekijänoikeuslain 49 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua oikeutta kirjoihin Askel eteenpäin 1 Textbok åk 3 - 4 ja Askel eteenpäin 2 Textbok åk 5 - 6 sisältyviin sanastoihin,

11. velvoittaa toissijaisesti edellä kohdan 7 kanssa vastaajat yhteisvastuullisesti suorittamaan tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukaista kohtuullista hyvitystä korkoineen tekijänoikeuslain 49 §:n vastaisesta menettelystä,

12. velvoittaa toissijaisesti edellä kohdan 8 kanssa vastaajat yhteisvastuullisesti suorittamaan tekijänoikeuslain 57 §:n 2 momentin mukaista korvausta korkoineen teosten lainvastaisesta käyttämisestä.

Vastaus

Vastaajat kiistivät kanteen ja vaativat sen hylkäämistä. Vastaajat vaativat lisäksi, että vaadittuja korvauksia oli joka tapauksessa soviteltava tai muutoin tuntuvasti alennettava.

Käräjäoikeuden tuomio 20.6.2001

Käräjäoikeus totesi riidattomina tapahtumatietoina, että Schildts oli julkaissut oppikirjasarjan Kaikki mukaan a - c textbok. Kirja a oli julkaistu vuonna 1997, kirja b vuonna 1998 ja kirja c vuonna 1999. Söderströms oli julkaissut oppikirjasarjan Moi 1 - 4. Tässä jutussa oli kysymys kirjoista 1 - 3. Kirja 1 oli julkaistu vuonna 1997, kirja 2 vuonna 1998 ja kirja 3 vuonna 1999. Söderströms oli julkaissut oppikirjasarjan Askel eteenpäin 1 - 2. Kirja 1 oli julkaistu vuonna 1985 ja kirja 2 vuonna 1984. Kantajina olevat henkilöt olivat kirjoittaneet kantajayhtiöiden kustantamat, edellä mainitut oppikirjat.

Kaikki mainitut kirjat olivat ruotsinkielisille ala-asteen oppilaille tarkoitettuja suomen kielen oppikirjoja. Niissä oli kappaleittain jaoteltu tekstiosa sekä kuhunkin kappaleeseen liittyvä suomenkielinen sanasto ja niiden ruotsinkieliset vastineet. Sanasto oli joko tekstiosan yhteydessä (Kaikki mukaan ja Moi) tai kirjan lopussa sivuittain (Askel eteenpäin). Kukin kirjasarja muodosti yhtenäisen kokonaisuuden, jossa tekstit vaikeutuivat siirryttäessä sarjan ensimmäisestä osasta seuraaviin.

Vastaajayhtiö tarjosi ostettavaksi lähes 300 erilaista opetuskäyttöön tarkoitettua tietokoneohjelmaa. Ohjelmia oli mahdollista ostaa internetin välityksellä yhtiön kotisivuilta. Ohjelmia tarjottiin sekä kotiin lasten vanhemmille että kouluun opettajille. Kotisivun 10 kärjessä listalla sijalla 6 oli suomen kielen sanastot Finska glosor. Esittelytekstin mukaan tarjolla oli muun muassa valmiita sanaluetteloita tavallisimpiin suomen kielen oppikirjoihin. Sanaluettelot oli tehty edellä mainittuihin oppikirjoihin.

Vastaajayhtiön markkinoimissa sanastoissa kullakin levykkeellä oli yhden kirjan sanastot suomi-ruotsi. Levykkeen päällä mainittiin oppikirjan nimi. Sanastot löytyivät omina kirjan kappaleiden mukaisesti jaoteltuina tiedostoinaan levykkeiltä. Sanastot olivat samoja ja niiden sanat samoja kuin vastaavissa kirjoissa. Levykkeiden sanastot olivat vähäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta identtisiä kirjojen vastaavien sanastojen kanssa. Levykkeillä sanoissa ei ollut taivutusmuotoja.

Vastaajayhtiö ei ollut sopinut kirjallisesti kantajayhtiöiden eikä kantajina olevien henkilöiden kanssa oikeudesta käyttää kantajayhtiöiden kustantamien kirjasarjojen nimiä eikä oikeudesta tallentaa sanastoja levykkeille ja tarjota niitä ostettavaksi. Levykkeillä tai niiden markkinoinnissa ei ole mainittu kirjojen tekijöiden nimiä.

Vastaajayhtiö oli myynyt 111 koululevykettä ja 23 levykettä yksittäisille ostajille.

Eri kanneperusteista käräjäoikeus lausui muun muassa seuraavaa.

Tavaramerkki. Käräjäoikeus katsoi mainitsemillaan perusteilla, että oppikirjojen nimet Askel eteenpäin, Moi ja Kaikki mukaan olivat tavaramerkkilain 2 §:n tarkoittamalla tavalla vakiintuneet. Vastaajat olivat valmistaneet kantajayhtiöiden oppikirjoihin liittyvän, tietokoneessa toimivan sanasto-ohjelman, johon oli kerätty sanat kunkin oppikirjan sanastosta. Kunkin oppikirjan sanasto oli omalla mustalla levykkeellä. Lisäksi myytyyn tuotteeseen oli kuulunut keltainen ohjelmalevyke, jolla oli Allemansdata-nimisen yhtiön alunperin tekemä ohjelma.

Sanastoja oli markkinoitu nimellä "Finska glosor". Vastaajayhtiön kotisivuilla internetissä oli esitelty tuotetta seuraavasti: "Finska Glosor tilläggsordlistor. Ordlistor till Finska Glosor finns för Askel Eteenpäin (AE) årskurserna 3 - 6, Moi årskurserna 3 - 5 och Kaikki Mukaan (KM) årskurserna 3 - 5."

Kuhunkin mustaan levykkeeseen oli liimattu paperiesite, jossa kerrotaan, mikä sanasto levykkeellä oli. Esitteessä oli värillisenä ja suurennettuna painettu tuotteen nimi "Finska glosor". Sen alla oli kerrottu, mihin kirjaan levykkeen sanasto liittyi.

Keltaisella ohjelmalevykkeellä oli vain nimi Finska glosor, mutta ei mainintaa oppikirjoista.

Käräjäoikeus totesi, että sanastolevykkeiden markkinoinnista esitetyt tiedot osoittivat, että tuotetta oli markkinoitu Finska glosor -nimellä. Sanastolevykkeitä ei ollut pyritty markkinoimaan siten, että ne sekoittuisivat kantajien oppikirjoihin. Vastaajat eivät siten olleet tavaramerkkilain 4 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla elinkeinotoiminnassaan käyttäneet tavaroidensa tunnuksena kantajayhtiöiden tavaramerkkeihin sekoitettavissa olevaa tunnusta.

Kantajayhtiöiden vaatimus tavaramerkin loukkaamisen vahvistamisesta ja siihen liittyvät vaatimukset oli hylättävä.

Sopimaton menettely elinkeinotoiminnassa. Vastaajat olivat valmistaneet ja markkinoineet tietokoneohjelmia, joiden avulla oli mahdollista opiskella oppikirjoissa Kaikki mukaan, Moi ja Askel eteenpäin esiintyvää sanastoa. Ohjelmien sanasto oli koottu kunkin kirjan erillisestä sanastosta ja levykkeen markkinoinnissa oli mainittu kyseisen kirjan nimi. Vastaajat olivat siten omaa tuotettaan valmistaessaan hyödyntäneet kantajien tuotteita ja omaa tuotettaan markkinoidessaan maininneet tuotteensa liittyvän kantajan tuotteeseen.

Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä. Ennakkoratkaisuista KKO 1972 II 100, KKO 1984 II 43 ja KKO 1997:181 sai tukea käsitykselle, että toisen tuotteen luvatonta ja korvauksetonta hyödyntämistä omassa liiketoiminnassa pidetään hyvän liiketavan vastaisena ja sopimattomana. Vastaajien toiminnan oikeudelliseen arviointiin vaikutti siten olennaisesti se, mitä vastaajat mahdollisesti olivat sopineet toiminnasta kantajien kanssa.

Tältä osin käräjäoikeus totesi, että kantajat olivat kiistäneet, että he olisivat sopineet vastaajien kanssa ohjelmien teosta. Kantajat olivat myöntäneet, että Kaj H oli keskustellut Söderströmsin palveluksessa olleen henkilön sekä Valborg S:n ja Marina G:n kanssa.

Kaj H oli oikeudessa kertonut, että he tiesivät kopiointikiellosta ja arvelivat, että sanaston lainaaminen olisi rajatapaus. Siksi oli päätetty ottaa yhteys kustantajaan. Kaj H oli soittanut edellä mainitulle henkilölle Söderströmsiin ja kysynyt Askel eteenpäin -kirjan osalta, voidaanko näin toimia. Tämä oli ilmoittanut päätösvallan kuuluvan kirjoittajille ja osoittanut Kaj H:n soittamaan S:lle. Tämä oli pitänyt sanasto-ohjelmaa hyvänä ideana ja sanonut, että hanke sopi, jos se sopi myös yhtiölle. Seuraavana keväänä eli 1997 Söderströmsillä oli esittelytilaisuus Uudessakaarlepyyssä. Siellä Marina G oli esitellyt Kaikki mukaan -kirjaa. Kaj H oli kertonut hänelle sanastolevykeajatuksesta. G:llä ei ollut ollut mitään hanketta vastaan, mutta hän oli halunnut neuvotella muiden kirjoittajien kanssa. Hän oli luvannut ottaa yhteyttä, jos joku vastustaisi.

Kaj H oli myös Söderströmsille 4.4.2000 lähettämässään sähköpostiviestissä kertonut edellä mainituista keskusteluista ja käsityksestään, että vastaajat olivat saaneet luvan toimilleen.

Edellä mainittua Söderströmsin edustajaa tai Marina G:tä ei ollut kuultu oikeudessa todistajina. Vastaajat eivät olleet esittäneet muutakaan näyttöä Kaj H:n lausuman lisäksi sen väitteensä tueksi, että sanastolevykkeiden teosta olisi suullisesti sovittu.

Vastaajat eivät olleet edes väittäneet, että Schildts-yhtiön tai Kaikki mukaan -kirjojen tekijöiden kanssa olisi sovittu sanasto-ohjelman teosta. Söderströmsin julkaisemien kirjojen osalta vastaajat olivat vedonneet suulliseen sopimukseen. Todistustaakka sopimuksen syntymisestä oli vastaajilla.

Käräjäoikeus piti uskottavana Kaj H:n kertomusta siitä, että hän oli syksyllä 1996 ja keväällä 1997 keskustellut yhden kustantajan edustajan ja kahden kirjoittajan kanssa. Vastaajat eivät olleet kuitenkaan näyttäneet keskustelujen olleen niin yksityiskohtaisia, että sopimuksen syntyminen olisi näytetty. Koska muutakaan todistelua ei ollut esitetty, vastaajat eivät olleet näyttäneet, että vastaajien ja kantajien välille olisi syntynyt sopimus, jonka mukaan vastaajat olivat voineet hyödyntää kantajien oppikirjamateriaalia sanasto-ohjelman teossa ja markkinoinnissa.

Vastaajat olivat siten elinkeinotoiminnassaan valmistaessaan tietokoneohjelmia hyödyntäneet kantajien oppikirjamateriaalia kopioimalla kirjojen sanastoluettelot ja valmistamalla kantajien tuotteisiin liittyvän tuotteen. Vastaajien tuotetta oli markkinoitu mainitsemalla kantajan oppikirjojen nimet. Kun vastaajilla ei ollut ollut toimintaansa kantajien lupaa, vastaajat olivat syyllistyneet hyvän liiketavan vastaiseen ja sopimattomaan menettelyyn.

Koska kysymykseen tulevan taloudellisen vahingon korvaamiseen ei kuitenkaan ollut vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n mukaisia erittäin painavia syitä, käräjäoikeus hylkäsi tältä osin esitetyn vahingonkorvausvaatimuksen.

Tekijänoikeus. Kysymyksessä olevat oppikirjat ylittivät teoskynnyksen ja saivat tekijänoikeussuojaa. Vastaajat olivat kuitenkin katsoneet, että oppikirjoihin sisältyvät sanastot eivät muodostaneet sellaista osaa itse teoksesta, että niiden lainaaminen merkitsisi tekijänoikeuden loukkausta.

Oppikirjoissa Kaikki mukaan ja Moi sanaluettelot oli esitetty kunkin luvun yhteydessä. Askel eteenpäin -kirjassa sanasto esitettiin yhtenäisenä, sivuittain etenevänä luettelona kirjan lopussa.

Todistaja oli käräjäoikeudessa kertonut, että sanasto oli oleellinen osa oppikirjaa, eräänlainen apuväline. Sanasto syntyi varsinaisesta tekstiosuudesta, mutta sitä tarkistettiin ja muokattiin kirjoitusprosessin aikana. Oli tarkkaan harkittua, missä vaiheessa ja mitkä sanat esitettiin sanastossa. Oppikirjasarjat muodostavat etenevän kokonaisuuden eikä kerran sanastossa esitettyä sanaa yleensä toisteta.

Käräjäoikeus totesi, että kirjojen sanastojen tarkastelu ja todistajan kertomus osoittivat, että sanastot olivat kiinteä osa oppikirjaa. Oli harkittua, missä vaiheessa tekstiä ja sanastoa kukin sana esitetään. Asiassa ei ollut perusteita sille, että sanasto saisi erilaista suojaa kuin muu osa teosta. Siten sanasto-osuus oppikirjan osana nautti samanlaista tekijänoikeussuojaa kuin muukin teos. Suojan sisältö määräytyy tekijänoikeuslain 2 §:n mukaisesti.

Tekijänoikeuslain 22 §:n mukaan teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Kirjojen sanastojen ja levykkeiden sanastojen tarkastelu osoitti, että kirjojen sanastojen sanat on siirretty lähes sellaisenaan levykkeille. Näin laaja lainaaminen erityisesti tarkoitus huomioon ottaen ei ollut hyvän tavan mukaista.

Vastaajat olivat siten julkaisemalla oppikirjoista kopioidut sanastot levykkeillä loukanneet kantajien tekijänoikeuksia ja olivat velvollisia tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin nojalla suorittamaan kantajille kohtuullisen hyvityksen. Kohtuullinen hyvitys on pääsääntöisesti määrätty normaalien käyttökorvausten eli lisenssimaksujen mukaisesti (KKO 1989:87, KKO 1995:202 ja KKO 1998:91). Normaalia lisenssimaksua tai sitä vastaavaa korvausta ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa voitu ottaa sellaisenaan hyvityksen perusteeksi. Tuomioistuimen on hyvityksen suuruutta harkittaessa otettava huomioon myös tapauksen erityispiirteet (KKO 1989:151 ja KKO 1999:115).

Kantajat olivat katsoneet, että normaali käyttökorvaus eli lisenssimaksu olisi kultakin myydyltä levykkeeltä koululisenssin osalta 2 000 markkaa ja yhden käyttäjän osalta 300 markkaa. Kantajat olivat arvioineet lisenssimaksun suuruutta tarkastelemalla muun muassa WSOY:n ja Alfasoft Oy:n vastaavien tuotteiden hinnastoja.

Vastaajat olivat katsoneet, että kohtuullinen hyvitys voisi olla kultakin myydyltä levykkeeltä enintään koulujen maksama 155 tai 195 markkaa ja yksityishenkilöiden maksama 105 markkaa.

Vastaajayhtiön esitteistä ilmeni, että keltaisen ohjelmalevykkeen myyntihinta oli ollut koululisenssin osalta 1 350 markkaa ja yhden käyttäjän osalta 350 markkaa. Mustien sanastolevykkeiden osalta vastaavat hinnat olivat vaihdelleet ja olleet esimerkiksi 240 ja 128 markkaa. Kirjanpidon mukainen sanastolevykkeiden hinta kouluille oli usein ollut 155 tai 195 markkaa.

Kohtuullinen hyvitys ei voinut määräytyä vastaajien sanastolevykkeistä pyytämien hintojen perusteella, koska vastaajat olivat voineet määrittää hinnan ilman tekijänoikeuskorvausten vaikutusta. Kohtuullinen hyvitys ei voinut määräytyä vain sanastolevykkeen hinnan perusteella, koska toimiva kokonaisuus oli syntynyt vasta ostamalla keltainen ohjelmalevyke ja musta sanastolevyke (KKO 1998:91). Toisaalta ohjelmalevykkeen osalta tekijänoikeudet kuuluivat Allemansdata-yhtiölle eikä tältä osin ollut loukattu kantajien oikeuksia, joten he eivät olleet oikeutettuja hyvitykseen ohjelmalevykkeen käytöstä. Kantajien esittämät hintatiedot eräistä tuotteista eivät luotettavasti osoittaneet, mikä vastaajien tuotteen asianmukaiset tekijänoikeuspalkkiot sisältävä todellinen myyntihinta olisi.

Käräjäoikeus arvioi tässä tilanteessa kohtuullisen hyvityksen määräksi koululisenssin osalta 1 000 markkaa ja yhden käyttäjän osalta 200 markkaa. Myytyjen levykkeiden määrät olivat riidattomat. Kohtuullinen hyvitys määräytyi siten teoksittain esitettynä seuraavasti:

Kaikki mukaan

33 x 1 000 mk = 33 000 mk

7 x 200 mk = 1 400 mk

Moi

11 x 1 000 mk = 11 000 mk

4 x 200 mk = 800 mk

Askel eteenpäin

67 x 1 000 mk = 67 000 mk

12 x 200 mk = 2 400 mk

Kaj H ja Anders W olivat toimineet vastaajayhtiön lukuun. Menettelyn seurauksena vastaajayhtiö oli välttynyt suorittamasta tekijänoikeuskorvauksia. Tämän vuoksi vastaajayhtiö oli velvollinen suorittamaan kohtuullisen hyvityksen. Yhtiömiesasemansa vuoksi H ja W vastasivat avoimen yhtiön velvoitteista niiden täyteen määrään saakka (KKO 2000:68).

Käräjäoikeus katsoi, että kohtuullisen hyvityksen erillinen sovittelu ei ollut mahdollista.

Koska vastaajat olivat tahallaan loukanneet kantajien tekijänoikeuksia, he olivat tekijänoikeuslain 57 §:n 2 momentin mukaan velvollisia suorittamaan hyvityksen lisäksi korvauksen kaikesta muustakin menetyksestä, niin myös kärsimyksestä ja muusta haitasta. Ennakkoratkaisussa KKO 1995:202 todetaan, että tekijänoikeuden loukkauksen aiheuttamista taloudellisista vahingoista on saamatta jäänyt liiketulo tyypillisin. Loukkaus on usein myös omiaan aiheuttamaan liiketoiminnan arvonannon vähentymisen ja asiakassuhteiden häiriintymisen johdosta sellaista liiketulon menetystä ja muuta taloudellista vahinkoa, jonka toteen näyttäminen on vaikeaa. Oikeus voi viime kädessä arvioida määrän oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n säännöksen nojalla.

Kantajat eivät olleet esittäneet yksityiskohtaista selvitystä aiheutuneesta vahingosta, vaan olivat viitanneet yleisellä tasolla aiheutuneeseen markkinahäiriöön ja good will -arvoon. Korvausta olivat vaatineet sekä kantajayhtiöt että kantajakirjoittajat.

Kantajat eivät olleet näyttäneet oppikirjojen kirjoittajille syntyneen sellaista vahinkoa, jonka määrän oikeus voisi oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n nojalla arvioida. Vahingonkorvausvaatimus oli heidän osaltaan hylättävä.

Vastaajien toiminta oli jossain määrin aiheuttanut kantajayhtiöille markkinahäiriöitä ja asiakassuhteiden häiriintymistä. Levykkeitä oli myyty 111 kouluun ja 23 yksityishenkilölle. Huomioon ottaen myytyjen levykkeiden pieni määrä, kantajayhtiöiden ja vastaajayhtiön liiketoiminnan laajuuden suuri ero sekä kantajayhtiöiden vakiintunut, hallitseva asema ruotsinkielisillä oppikirjamarkkinoilla, käräjäoikeus arvioi, että korvattavaa vahinkoa ei ollut syntynyt. Yhtiöiden esittämä vahingonkorvausvaatimus oli hylättävä.

Tekijänoikeuslain 3 §:n 1 momentin mukaan silloinkin, kun teos osittain saatetaan yleisön saataviin, on tekijä ilmoitettava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii. Tekijän nimenilmoitusvelvollisuus ei siten ole ehdoton, vaan nimi on ilmoitettava siten kuin hyvä tapa vaatii.

Tässä tapauksessa levykkeiden päällä ja tuotetta markkinoitaessa vastaajayhtiön kotisivuilla internetissä oli mainittu kirjat, joihin sanastot liittyivät. Kirjojen tekijöitä ei ollut mainittu. Hyvä tapa olisi edellyttänyt, että myös kirjojen tekijät olisi mainittu, koska levykkeet sisälsivät kantajina olevien henkilöiden kirjoittamista kirjoista otetut sanastoluettelot.

Käräjäoikeus arvioi tekijänoikeuslain 57 §:n 2 momentin nojalla määräytyväksi korvaukseksi isyysoikeuden loukkaamisesta oppikirjasarjojen Kaikki mukaan ja Moi osalta, joissa oli julkaistu kolme kirjaa, 5 000 markkaa, ja oppikirjasarjan Askel eteenpäin osalta, jossa oli julkaistu kaksi kirjaa, 3 000 markkaa. Korvaukselle oli maksettava korkolain 7 ja 9 §:n säännökset huomioon ottaen korkoa haasteen tiedoksiannosta lukien. Korvauksen erilliseen sovitteluun ei ollut perusteita.

Koska kantajien esittämä tekijänoikeutta koskeva vaatimus menestyi, raukesi lausunnon antaminen toissijaisista luettelosuojaa koskevista vaatimuksista.

Mainituilla perusteilla käräjäoikeus vahvisti, että vastaajat olivat julkaisemalla oppikirjoista Kaikki mukaan, Moi ja Askel eteenpäin kopioituja sanastoja ja markkinoimalla niitä mainitsemalla oppikirjojen nimet toimineet hyvän liiketavan vastaisesti ja loukanneet tekijöiden ja kustantajien tekijänoikeuksia kyseessä oleviin teoksiin.

Käräjäoikeus velvoitti vastaajat suorittamaan yhteisvastuullisesti korkoineen

1. kohtuullisena hyvityksenä
a) kohdassa tekijöille ja kustantajalle yhteisesti 34 400 markkaa
b) kohdassa tekijöille ja kustantajalle yhteisesti 11 800 markkaa
c) kohdassa tekijälle ja kustantajalle yhteisesti 68 200 markkaa

2. korvauksena isyysoikeuden loukkaamisesta
a) B:lle, G:lle ja Hjördis K:lle kullekin 5 000 markkaa
b) M:lle, Elise K:lle ja E:lle kullekin 5 000 markkaa
c) S:lle 3 000 markkaa.

Muilta osin käräjäoikeus hylkäsi kantajien vaatimukset.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Kimmo Mikkola.

Helsingin hovioikeuden tuomio 15.4.2003

Schildts myötäpuolineen ja avoin yhtiö myötäpuolineen valittivat hovioikeuteen.

Eri valitusperusteista hovioikeus lausui seuraavaa.

Tavaramerkkiloukkaus. Käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus katsoi, ettei kustantajille tavaramerkkilain 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla vakiintuneita kirjasarjojen nimiä Askel eteenpäin, Moi ja Kaikki mukaan ollut tavaramerkkinä loukattu. Tämän vuoksi tavaramerkin loukkaamista koskeva vaatimus ja muut siihen liittyvät vaatimukset oli hylättävä.

Sopimaton menettely elinkeinotoiminnassa. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n yleislauseke kieltää käyttämästä elinkeinotoiminnassa hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä. Lain yleislausekkeen nojalla toisen tuotteen orjallista jäljittelyä on pidettävä sopimattomana menettelynä ja kiellettynä silloin kun jäljittelyllä saadaan aikaan sekaannusvaara tuotteen kaupallisesta alkuperästä.

Avoimen yhtiön markkinoimien mustien tietokonelevykkeiden tuotepakkaukset ovat olleet erotettavissa kustantajien julkaisemista oppikirjoista ja levykkeissä on ilmoitettu avoimen yhtiön nimi yhteystietoineen yksilöimään tuotteiden kaupallinen alkuperä. Vaikka sekä mustissa tietokonelevykkeissä että avoimen yhtiön Internet-kotisivuilla on ollut maininta oppikirjojen nimestä kuvaamaan levykkeiden sisältöä, ei levykkeitä kuitenkaan pelkästään mainitsemalla niissä oppikirjojen nimet ole voitu sekoittaa kustantajien julkaisemiin oppikirjoihin. Tämän vuoksi hovioikeus katsoi, etteivät avoin yhtiö, Kaj H ja Anders W olleet syyllistyneet hyvän liiketavan vastaiseen jäljittelyyn tai menetelleet muutoinkaan sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n vastaisesti. Hovioikeus hylkäsi kustantajien vaatimukset loukkauksen vahvistamisesta ja vahingonkorvauksesta.

Tekijänoikeuksien loukkaaminen. Kysymyksessä olevat peruskoulun suomen kielen oppikirjat ovat kokonaisuutena tarkastellen omaperäisiä eli ylittävät niin sanotun teoskynnyksen. Oppikirjojen tekijöillä on siten tekijänoikeus näihin kirjallisiin teoksiin. Saadakseen itsenäisen suojan myös teosten osien on oltava omaperäisiä ja ilmennettävä tekijän persoonallisuutta.

Tekijänoikeusneuvosto on eräissä lausunnoissaan ottanut kantaa teosten osien tekijänoikeussuojaan. Lausunnoissa on teoksen osan tekijänoikeussuojan edellytykseksi säännönmukaisesti asetettu edellisessä kappaleessa mainitulla tavalla teokselta edellytettävä riittävä omaperäisyys ja itsenäisyys (esimerkiksi lausunnot 1996:15 ja 1996:18). Nyt kysymyksessä olevat joko lukukappaleiden tai kirjojen loppuun liitetyt kanteessa tarkoitetut sanastot eivät (sellaisenaan) olleet niin omaperäisiä, että ne oppikirjoista erikseen tarkasteltuina ilmentäisivät laatijoidensa persoonallisuutta. Sanastot eivät siten olleet teosten osina tekijänoikeudellisesti suojattuja.

Kysymyksessä oleviin lukukappaleiden tai oppikirjojen loppuihin liittyviin sanastoihin ei ollut myöskään yhdisteltyinä niin suurta määrää tietoja, että sanastot olisivat tekijänoikeuslain 49 §:n mukaisen luettelosuojan piirissä.

Edellä mainituilla perusteilla sanastot jäivät tekijänoikeussuojan ulkopuolelle. Tämän vuoksi hovioikeus hylkäsi kanteen niiltäkin osin kuin kustantajat ja teosten kirjoittajat olivat vaatineet tekijänoikeusloukkauksen vahvistamista ja korvauksia loukkauksen perusteella.

Edellä mainituilla ja muutoin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla hovioikeus hylkäsi kanteen kokonaan ja vapautti avoimen yhtiön sekä Kaj H:n ja Anders W:n velvollisuudesta suorittaa käräjäoikeuden tuomitsemia hyvitystä ja korvausta isyysoikeuden loukkauksesta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Antti Kuningas, Matti Rintala (eri mieltä) ja Pirkko Kauppinen. Esittelijä Kalevi Passila (mietintö).

Viskaali Passila, jonka mietinnön eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Rintala hyväksyi, esitti tavaramerkkiloukkauksen osalta hovioikeuden tuomion mukaisen mietinnön. Myös sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa koskevilta osin mietintö vastasi hovioikeuden tuomiota, mutta tähän liittyen esittelijä totesi mietintönään, että Kaj H ja Anders W olivat jäljempänä selostettavalla tavalla syyllistyneet avoimen yhtiön toiminnassa tekijänoikeuden loukkaamiseen tallentamalla oppikirjojen sanastoja levykkeille. Tämänkään vuoksi heidän toimintaansa ei ollut tältä osin pidettävä enää sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n mukaisena hyvän liiketavan vastaisena menettelynä.

Tekijänoikeuksien loukkaamisen osalta esittelijä esitti mietintönään seuraavan: Käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla oppikirjojen sanastojen tekijänoikeudellinen suoja määräytyy tekijänoikeuslain 2 §:n mukaisesti ja sanastojen lainaaminen nyt kysymyksessä olevassa laajuudessa ei ole ollut sallittua tekijänoikeuslain 22 §:n nojalla. Avoin yhtiö, Kaj H sekä Anders W olivat näin ollen julkaisemalla oppikirjoista kopioidut sanastot tietokonelevykkeille loukanneet kustantajien ja tekijöiden tekijänoikeuksia.

Joka käyttää teosta vastoin tekijänoikeuslakia on lain 57 §:n 1 momentin nojalla velvollinen suorittamaan käyttämisestä tekijälle kohtuullisen hyvityksen. Hyvitykseen ei vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sisälly vahingonkorvauksellista ainesta, vaan hyvityksenä voidaan yleensä pitää sitä tavanomaista korvausta, jonka suorittamalla käyttäjä olisi voinut hankkia oikeuden luvallisesti käyttää teosta. Hyvitys määräytyy siten pääsääntöisesti normaalien käyttökorvausten eli rojaltien tai lisenssimaksujen mukaisesti. Milloin sopimuksia korvausperusteista ei määrätyllä alalla tai määrättyyn käyttöön nähden ole olemassa, hyvityksen vähimmäismääränä on pidettävä sitä kohtuullista summaa, jolla tekijä todennäköisesti olisi antanut luvan teoksensa käyttämiseen.

Avoimen yhtiön nimissä on laillisesti myyty keltaista tietokonelevykettä, jossa on ollut Allemansdata-nimisen yhtiön alunperin suunnittelema suomen kielen opiskeluun tarkoitettu tietokoneohjelma. Kaj H ja Anders W olivat tekijänoikeuslakia rikkomalla tallentaneet mustalle tietokonelevykkeelle kustantajien ja tekijöiden julkaisemista oppikirjoista sanastoja. Mustat levykkeet on tarkoitettu ainoastaan lisätarvikkeeksi avoimen yhtiön myymään keltaisella levykkeellä olevaan tietokoneohjelmaan. Keltaisen ohjelmalevykkeen käyttäminen ei edellyttänyt mustan tietokonelevykkeen hankkimista. Asiassa ei ollut luotettavasti pystytty osoittamaan mustan tietokonelevykkeen todellista hintaa, koska täysin vastaavaa tuotetta ei ole ollut markkinoilla.

Käräjäoikeuden tuomiossa mainittujen avoimen yhtiön tietokonelevykkeistä pyytämien myyntihintojen perusteella keltaisen levykkeen myyntihinta oli sisältänyt paitsi oikeuden käyttää tietokoneohjelmaa myös tietokonelevykkeen, jota oli jo yksistään pidettävä toimivana kokonaisuutena ilman mustaa tietokonelevykettä. Kun mustan levykkeen myyntihintaan ei ollut sisällytetty tietokoneohjelman suunnittelusta aiheutuneita kustannuksia, oli kohtuullisen hyvityksen määrää arvioitaessa otettava lähtökohdaksi se, millä hinnalla kustantajat ja tekijät olisivat antaneet luvan kopioida oppikirjojen sanastoja. Tietokoneohjelmaa ei ollut yleensä mahdollista hankkia laillisesti käyttöön muulla tavalla kuin ostamalla. Sen sijaan oppikirjojen sanastot oli ollut mahdollista hankkia ostamalla kustantajien ja tekijöiden julkaisemia oppikirjoja, jolloin hyvityksen määrää tässä tapauksessa voitiin arvioida vertaamalla sitä oppikirjojen myyntihintaan. Mainituilla perusteilla kohtuullisen hyvityksen määräksi tulisi arvioida koululisenssin osalta 400 markkaa ja yhdenkäyttäjän lisenssin osalta 130 markkaa. Kun myytyjen levykkeiden määrät olivat olleet riidattomat, hyvitys määräytyi oppikirjoittain seuraavasti:

Kaikki mukaan

33 x 400 mk = 13 200 mk

7 x 130 mk = 910 mk

Moi

11 x 400 mk = 4 400 mk

4 x 130 mk = 520 mk

Askel eteenpäin

67 x 400 mk = 26 800 mk

12 x 130 mk = 1 560 mk

Käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla kustantajat ja tekijät eivät olleet näyttäneet, että heille olisi aiheutunut tekijänoikeuslain 57 §:n 2 momentissa tarkoitettua korvattavaa vahinkoa, joten mainittuun lainkohtaan perustuva vahingonkorvausvaatimus tuli hylätä.

Esittelijä ehdotti mietintönään, että käräjäoikeuden tuomiossa selostetulla tavalla Kaj H ja Anders W olivat avoimen yhtiön toiminnassa loukanneet tekijänoikeuslain 3 §:n 1 momentissa säädettyä oppikirjojen tekijöiden nimenilmoitusvelvollisuutta, jolloin tekijöillä oli oikeus tekijänoikeuslain 57 §:n 2 momentin mukaiseen korvaukseen isyysoikeuden loukkaamisella aiheutetusta kärsimyksestä ja muusta haitasta.

Isyysoikeuden loukkauksen korvaaminen oli vapaaharkintaista eikä oikeuskäytännön perusteella voitu osoittaa vakiintunutta korvaustasoa. Kaj H ja Anders W olivat tekijöiden myöntämällä tavalla olleet yhteydessä ennen toiminnan aloittamistaan kirjojen tekijöistä Valborg S:ään ja Marina G:hen, jotka eivät olleet suoraan kieltäneet kirjojensa sanastojen käyttöä kielten opiskeluun tarkoitetun ATK-ohjelman apuvälineenä. Mainittu seikkakin huomioon ottaen esittelijä ehdotti isyysoikeuden loukkauksesta aiheutuneen korvauksen määrän arvioitavaksi B:lle, G:lle, Hjördis K:lle, M:lle, Elise K:lle ja E:lle kullekin 1 500 markaksi ja S:lle 1 000 markaksi.

Edellä mainituilla perusteilla esittelijä ehdotti, että

hovioikeus hylkäisi Schildtsin ja yhtiön myötäpuolien vaatimuksen siitä, että vastaajat julkaisemalla oppikirjoista kopioituja sanastoja ja markkinoimalla niitä mainitsemalla oppikirjojen nimet olisivat syyllistyneet sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n vastaiseen menettelyyn;

vastaajien yhteisvastuullisesti maksettavaksi tuomitun hyvityksen määrää sekä korvausta isyysoikeuden loukkaamisesta alennettaisiin niin, että he olivat velvolliset suorittamaan korkoineen

kohtuullisena hyvityksenä
Ira B:lle, Marina G:lle, Hjördis K:lle ja Schildtsille yhteisesti 2 373,13 euroa (14 110 markkaa)
Lisa M:lle, Elise K:lle, Margareta E:lle ja Söderströmsille yhteisesti 827,48 euroa (4 920 markkaa)
Valborg S:lle ja Söderströmsille yhteisesti 4 769,81 euroa (28 360 markkaa),

korvauksena isyysoikeuden loukkaamisesta
Ira B:lle, Marina G:lle ja Hjördis K:lle kullekin 252,28 euroa (1 500 markkaa)
Lisa M:lle, Elise K:lle ja Margareta E:lle kullekin 252,28 euroa (1 500 markkaa) sekä
Valborg S:lle 168,19 euroa (1 000 markkaa).

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei tulisi muuttaa.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Schildtsille, Söderströmsille ja oppikirjojen tekijöille myönnettiin valituslupa. Valituksessaan Schildts myötäpuolineen vaati, että hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti.

Korkein oikeus vahvistaa, että vastaajat ovat julkaisemalla tietokoneella luettavissa olevilla levykkeillä Schildtsin ja Söderströmsin kustantamista ja julkaisemista ala-asteen oppikirjoista kopioituja sanastoja ja markkinoimalla niitä käyttämällä kustantajien kustantamien ja julkaisemien kirjasarjojen nimiä loukanneet kustantajille kuuluvia tavaramerkkejä, että vastaajia kielletään jatkamasta tai toistamasta tavaramerkkien oikeudetonta käyttämistä ja vastaajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan korvausta tavaramerkkien lainvastaisesta käyttämisestä;

Korkein oikeus vahvistaa, että vastaajat ovat edellä kerrotulla menettelyllään toimineet hyvän liiketavan vastaisesti ja että vastaajat velvoitetaan toissijaisesti edellä ilmenevään korvausvaatimukseen nähden yhteisvastuullisesti suorittamaan sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n vastaisella toiminnalla kustantajille aiheuttamansa vahingon korvauksena Schildtsille 15 000 markkaa vastaavat 2 522,82 euroa ja Söderströmsille 30 000 markkaa vastaavat 5 045,64 euroa korkoineen 8.2.2001 lukien;

Korkein oikeus vahvistaa, että vastaajat ovat julkaisemalla tietokoneella luettavissa olevilla levykkeillä kustantajien kustantamista ja julkaisemista ala-asteen oppikirjoista oikeudetta kopioituja sanastoja loukanneet tekijöiden ja kustantajien tekijänoikeuksia kyseessä oleviin kirjoihin. Lisäksi hakijat vaativat, että vastaajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukaisena kohtuullisena hyvityksenä teosten lainvastaisesta käyttämisestä käräjäoikeuden tuomitsemia määriä vastaavat määrät. Edelleen hakijat vaativat, että vastaajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan tekijänoikeuslain 57 §:n 2 momentin mukaisena korvauksena teosten lainvastaisesta käyttämisestä tekijöille ja kustantajille käräjäoikeudessa vaaditut sekä korvauksena tekijänoikeuslain 3 §:ssä tarkoitetun tekijän isyysoikeuden loukkaamisesta tekijöille käräjäoikeuden tuomitsemat määrät korkoineen 8.2.2001 lukien.

Toissijaisesti edellisessä kappaleessa tarkoitetun vaatimuksen kanssa hakijat toistivat tekijänoikeuslain 49 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun oikeuden loukkaamiseen perustuneet vaatimuksensa.

Avoin yhtiö myötäpuolineen antoi niiltä pyydetyn vastauksen ja vaati, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Tavaramerkkioikeuden loukkaus

1. Korkein oikeus katsoo, ettei tältä osalta ole esitetty syytä muuttaa hovioikeuden tuomiota.

Tekijänoikeuksien loukkaaminen

2. Tekijänoikeuslain 2 §:n 1 momentin mukaan tekijänoikeus tuottaa tekijänoikeuslaissa säädetyin rajoituksin yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen.

3. Asiassa on alempien oikeuksien toteamin tavoin riidatonta, että oppikirjat, joihin sisältyviä sanastoja on kopioitu, sinänsä ylittävät teoskynnyksen ja saavat siten kirjallisina teoksina tekijänoikeussuojaa. Sitä vastoin riitaista käsillä olevassa tapauksessa on, voidaanko pelkkiä sanastoja pitää sellaisina kirjallisen teoksen osina, joiden osalta teoskynnys ylittyy. Jos teoskynnys ylittyy, sanastojen kopiointi on merkinnyt tekijänoikeuslain 2 §:ssä tarkoitettua kappaleen valmistamista, mikä on edellyttänyt tekijänoikeuden haltijan suostumusta.

4. Teos on tekijänoikeudellisesti suojattu, jos sitä voidaan pitää tekijänsä luovan ilmaisun omaperäisenä tuloksena. Teoskynnyksen katsotaan yleensä ylittyvän, jos kukaan muu kuin tekijä ei vastaavaan työhön ryhtyessään päätyisi samanlaiseen lopputulokseen.

5. Vaikka kysymyksessä olevissa oppikirjoissa olevien sanastojen sijoittelu ja rakenne vaihtelevat, Korkein oikeus katsoo, että niitä voidaan arvioida samalla tavoin siinä, ilmentääkö sanasto sellaista omaperäisyyttä ja itsenäisyyttä, että sanastot ylittäisivät teoskynnyksen.

6. Yhteistä kaikille sanastoille on, että sanastot muodostavat tekstikappaleen kanssa opetuksellisen kokonaisuuden. Teokseen otettavien ja sanastoon sisällytettävien sanojen valinta edellyttää tekijältä monenlaisten seikkojen tarkastelua. Huomioon on otettava erityisesti oppikirjoja käyttävien opiskelijoiden kielelliset valmiudet ja oppilaiden kyky oppia vaikeusasteeltaan erilaisia sanoja. Tekijöiden on ratkaistava se, mitkä sanat tekstissä opetetaan ja missä vaiheessa tietty sana on opetuksellisesti perusteltua ensi kertaa esittää. Sanastot eivät siis ole vain mekaanisesti koottuja sanaluetteloja, vaan nekin ilmentävät teoksen osana tekijän luovuutta.

7. Korkein oikeus pitää edellä mainituista syistä ilmeisenä, että kukaan muu ei vastaavaan työhön ryhtyessään olisi päätynyt samanlaiseen lopputulokseen. Kanteessa tarkoitettuihin oppikirjoihin sisältyvät sanastot ilmentävät siten, ottaen erityisesti huomioon sanastojen ja asianomaisen tekstikappaleen välisen yhteyden, sellaista itsenäisyyttä ja omaperäisyyttä, että sanastot ylittävät myös itsenäisesti arvioiden teoskynnyksen.

8. Oppikirjojen sanastot ovat vastaajien markkinoimilla levykkeillä jaoteltuina tiedostoihin asianomaisen oppikirjan kappaleiden mukaisesti. Levykkeillä olevat sanastot ja niihin sisältyvät sanat ovat eräitä vähäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta samoja kuin vastaavissa oppikirjoissa.

9. Kanteessa tarkoitettu sanastojen käyttäminen on edellyttänyt tekijänoikeuden haltijan suostumusta. Sitä vastaajilla ei ole ollut. Siten vastaajat ovat menettelyllään loukanneet hakijoiden tekijänoikeuslain 2 §:n mukaista oikeutta.

10. Koska kyseessä ovat olleet tekijöiden luovan toiminnan tuloksena syntyneet sanastot, hyvä tapa olisi edellyttänyt, että kantajina olevat henkilöt olisi mainittu tekijöinä levykkeitä markkinoitaessa. Tämän vuoksi myös heidän tekijänoikeuslain 3 §:stä ilmeneviä oikeuksiaan on loukattu.

11. Kun ensisijainen vaatimus tekijänoikeuden loukkauksesta hyväksytään, lausunnon antaminen luettelosuojan loukkaamista koskevista toissijaisista vaatimuksista raukeaa.

Korvaukset tekijänoikeuksien loukkauksesta

12. Joka käyttää teosta vastoin tekijänoikeuslakia, on lain 57 §:n 1 momentin mukaan velvollinen suorittamaan käyttämisestä tekijälle kohtuullisen hyvityksen.

13. Hyvitys määräytyy yleensä käyttökorvausten eli rojaltien tai lisenssimaksun perusteella. Tässä tapauksessa on perusteltua arvioida hyvityksen määräämiseksi, mikä olisi ollut sanastojen kopioinnista peritty korvaus, jos tekijänoikeuksien haltijat olisivat antaneet siihen luvan. Ottaen huomioon käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevät myydyt kappalemäärät Korkein oikeus päätyy arvioimaan kohtuulliseksi hyvitykseksi oppikirjojen Kaikki mukaan osalta 14 000 markkaa vastaavat 2 354,63 euroa, oppikirjojen Moi osalta 5 000 markkaa vastaavat 840,94 euroa ja oppikirjojen Askel eteenpäin osalta 28 000 markkaa vastaavat 4 709,26 euroa.

14. Käräjäoikeuden lausumilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, etteivät hakijat ole näyttäneet, että heille olisi aiheutunut tekijänoikeuslain 57 §:n 2 momentissa tarkoitettua korvattavaa vahinkoa teosten lainvastaisesta käyttämisestä.

15. Koska vastaajat ovat loukanneet oppikirjojen tekijöiden tekijänoikeuslain 3 §:n mukaista isyysoikeutta, vastaajat ovat velvollisia suorittamaan tämän loukkauksen perusteella tekijöille tekijänoikeuslain 57 §:n 2 momentin mukaista korvausta. Korkein oikeus arvioi oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n nojalla B:lle, G:lle, Hjördis K:lle, M:lle, Elise K:lle ja E:lle aiheutuneen vahingon määräksi kunkin osalta 1 500 markkaa vastaavat 252,28 euroa ja S:n vahingon määräksi 1 000 markkaa vastaavat 168,19 euroa.

Sopimaton menettely elinkeinotoiminnassa

16. Schildts ja Söderströms ovat lisäksi vaatineet, että vastaajien vahvistettaisiin menetelleen sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaisesti ja että vastaajat velvoitettaisiin suorittamaan tällä perusteella toissijaisesti tavaramerkkien lainvastaisesta käyttämisestä vaadittuun korvaukseen nähden vahingonkorvausta. Korkein oikeus toteaa, että sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:n mukaan markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluu kieltää elinkeinonharjoittajaa jatkamasta tai uudistamasta lain 1 - 3 §:n säädetyn kiellon vastaista eli muun muassa toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa. Kysymys siitä, onko elinkeinonharjoittaja menetellyt laissa säädetyn kiellon vastaisesti, voi tulla yleisessä tuomioistuimessa riita-asiassa arvioitavaksi lähinnä vain, kun elinkeinonharjoittajalta on vaadittu kiellon vastaisen menettelyn perusteella vahingonkorvausta, kuten nyt on vaadittu.

17. Korkein oikeus on edellä katsonut, että Schildtsin ja Söderströmsin tekijänoikeuteen perustuvia oikeuksia on tässä tapauksessa loukattu ja että yhtiöillä on oikeus saada sen vuoksi hyvitystä, mutta näyttämättä jääneen, että yhtiöille olisi aiheutunut tekijänoikeuslain nojalla erikseen korvattavaa vahinkoa. Korkein oikeus toteaa, että Schildts ja Söderströms eivät ole vastaajien väitetyn sopimattoman menettelyn perusteella asiassa yksilöineet, mitä taloudellista menetystä mahdollisesta markkinahäiriöstä ja asiakassuhteiden häiriintymisestä olisi käräjäoikeuden lausumissa olosuhteissa niille aiheutunut. Korvausta tällä perusteella ei siten voida tuomita yhtiöille. Yhtiöillä ei ole tällöin myöskään oikeudellista tarvetta, ottaen myös huomioon mitä edellä on markkinaoikeudesta todettu, saada asiassa erikseen vahvistetuksi pelkästään sitä, että vastaajat olisivat menetelleet asiassa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaisesti.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

Korkein oikeus vahvistaa, että Datapedagogerna Hellman & Wingren öppet bolag, Kaj H ja Anders W ovat julkaisemalla tietokoneella luettavissa olevilla levykkeillä Schildts Förlags Ab:n ja Söderström & C:o Förlags Ab:n kustantamista ja julkaisemista ala-asteen oppikirjoista oikeudetta kopioituja sanastoja loukanneet

a) B:n, G:n, Hjördis K:n ja Schildts Förlags Ab:n tekijänoikeutta kirjoihin Kaikki mukaan a textbok, Kaikki mukaan b textbok ja Kaikki mukaan c textbok;

b) M:n, Elise K:n, E:n ja Söderström & C:o Förlags Ab:n tekijänoikeutta kirjoihin Moi 1, Moi 2 ja Moi 3; ja

c) S:n ja Söderström & C:o Förlags Ab:n tekijänoikeutta kirjoihin Askel eteenpäin 1 Textbok åk 3 - 4 ja Askel eteenpäin 2 Textbok åk 5 - 6.

Korkein oikeus velvoittaa Datapedagogerna Hellman & Wingren öppet bolagin sekä Kaj H:n ja Anders W:n suorittamaan yhteisvastuullisesti

1. tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukaisena kohtuullisena hyvityksenä teosten lainvastaisesta käyttämisestä

a) B:lle, G:lle, Hjördis K:lle ja Schildts Förlags Ab:lle yhteisesti 2 354,63 euroa;

b) M:lle, Elise K:lle, E:lle ja Söderström & C:o Förlags Ab:lle yhteisesti 840,94 euroa; sekä

c) S:lle ja Söderström & C:o Förlags Ab:lle yhteisesti 4 709,26 euroa

2. tekijänoikeuslain 57 §:n 2 momentin mukaisena korvauksena tekijänoikeuslain 3 §:ssä tarkoitetun tekijän isyysoikeuden loukkaamisesta

a) B:lle, G:lle ja Hjördis K:lle kullekin 252,28 euroa;

b) M:lle, Elise K:lle ja E:lle kullekin 252,28 euroa; sekä

c) S:lle 168,19 euroa.

Datapedagogerna Hellman & Wingren öppet bolagin sekä Kaj H:n ja Anders W:n on suoritettava edellä mainituille hyvitykselle ja korvaukselle korkolain 4 §:n 3 momentin ja 1.7.2002 lukien korkolain 4 §:n 1 momentin (340/2002) mukaista viivästyskorkoa 8.2.2001 lukien.

Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Kari Raulos (eri mieltä), Eeva Vuori (eri mieltä), Pasi Aarnio ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Kari Vesanen (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Esittelijäneuvos Vesanen, jonka mietintö oli muulta kuin sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa koskevalta osalta Korkeimman oikeuden tuomion mukainen, esitti, että Korkein oikeus mainitulta osalta lausuisi seuraavaa.

Sopimaton menettely elinkeinotoiminnassa

Hovioikeus on todennut, että vastaajat eivät ole asiassa syyllistyneet hyvän liiketavan vastaiseen jäljittelyyn tai muutoinkaan menetelleet sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n vastaisesti. Tältä osin Korkein oikeus todennee seuraavan.

Lähtökohta jäljittelyn sopimattomuuden arvioinnissa on, ettei pelkästään kilpailijan tuotteen jäljittelyä ja tällaisen jäljitelmän markkinointia voida pitää sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetussa laissa tarkoitettuna hyvän liiketavan vastaisena menettelynä. Jäljittelyä voidaan kuitenkin pitää sopimattomana menettelynä ja siten hyvän liiketavan vastaisena eräissä tapauksissa silloin, jos jäljittelyllä saadaan aikaan tuotteen kaupallista alkuperää koskeva sekaantumisvaara.

Arvioitaessa onko jäljittely hyvän liiketavan vastaista on huomiota kiinnitettävä muun ohella siihen, missä muodossa jäljittely tapahtuu. Nyt käsillä olevassa asiassa vastaajien on väitetty menetelleen hyvän liiketavan vastaisesti heidän kopioidessaan tietokoneessa luettavissa oleville levykkeille sanastoja Schildts Förlags Ab:n ja Söderström & C:o Förlags Ab:n kustantamista ja julkaisemista ala-asteen oppikirjoista. Vastaajien menettelyn ei siten ole väitettykään kohdistuneen koko oppikirjaan, vaan vain oppikirjojen sanastoosuuksiin. Jäljittelyn ei myöskään ole väitettykään tapahtuneen siten, että vastaajat olisivat jäljitelleet oppikirjoja siinä muodossa kuin oppikirjat on julkaistu, vaan kopioimalla oppikirjojen sisältöä automaattisessa tietojenkäsittelyssä hyödynnettävissä oleville levykkeille.

Korkein oikeus todennee, että sekaantumisvaara voi syntyä myös silloin, kun jäljittely koskee vain tuotteen osaa. Siten pelkästään se seikka, että vastaajien jäljittely on koskenut vain oppikirjojen sanasto-osuutta, ei ole ratkaisevaa sen kannalta, onko kyseessä hyvän liiketavan vastainen jäljittely. Levykkeet ovat myös olleet oppikirjoihin nähden sellainen omaperäinen tuote, jonka osalta sekaantumisvaaran syntyminen sinänsä on mahdollista.

Olennaista sekaantumisvaaran kannalta on, ovatko oppikirjat ja levykkeet objektiivisesti arvioiden olleet kaupallisen alkuperänsä suhteen sekoitettavissa.

Sekaantumisvaara kaupallisen alkuperän suhteen on tässä tapauksessa voinut perustua lähinnä vain siihen, että levykkeisiin liimatussa paperiesitteessä on ollut viittaus tiettyyn oppikirjaan. Ottaen huomioon, että levyke on oppikirjaan nähden omaperäinen tuote, sekaantumisvaara on kuitenkin ollut torjuttavissa muun ohella tuomalla levykkeiden markkinoinnissa selvästi ilmi tuotteen kaupallinen alkuperä.

Vastaajat ovat markkinoineet levykkeitä käyttäen tunnusta Finska glosor ja siten, että markkinoitavasta tuotteesta itsestään on ilmennyt markkinoijan yhteystiedot. Korkein oikeus katsonee kuten hovioikeus, että näissä olosuhteissa oppikirjojen ja levykkeiden välillä ei ole ollut tuotteen jäljittelyyn perustuvaa sekaantumisvaaraa.

Tämän lisäksi on kuitenkin vielä arvioitava, onko vastaajien toiminta muutoin ollut hyvän liiketavan mukaista. Tältä osin Korkein oikeus todennee seuraavan.

Arvioitaessa markkinoinnin hyvän liiketavan vastaisuutta on elinkeinotoiminnassa käytettyä menettelyä arvosteltava kokonaisuutena.

Vastaaja Kaj H:n kertomuksesta käräjäoikeudessa ilmenee, että vastaajat olivat olleet epätietoisia siitä, oliko oppikirjojen sanastojen lainaaminen sallittua ja että tästä syystä oli päätetty ryhtyä selvittämään asiaa. Jutussa on riidatonta, että Kaj H oli sittemmin ollut yhteydessä toiseen kustantajaan ja eräisiin kirjoittajiin.

Jutussa voidaan pitää selvitettynä, että toisaalta Schildts Förlags Ab ja Söderström & C:o Förlags Ab sekä toisaalta Datapedagogerna Hellman & Wingren öppet bolag ovat kyseessä olevien sanastojen taloudellisen hyödyntämisen osalta toisiinsa nähden kilpailevia elinkeinonharjoittajia siten kuin sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetussa laissa tarkoitetaan. Kaj H:n kertomus osoittaa, että vastaajilla on ollut epäilyjä siitä, onko heidän hankkeensa oppikirjojen sanastojen taloudellisesta hyväksikäyttämisestä tapahtuneessa laajuudessa ollut sallittua. Tällaisessa tilanteessa vastaajille on syntynyt erityinen syy varmistua menettelynsä kaikinpuolisesta oikeellisuudesta. Vastaajat ovat kuitenkin laiminlyöneet tämän ja ryhtyneet nimenomaista lupaa saamatta ja pyrkimättäkään tarjoamaan käytöstä vastiketta käyttämään hyväkseen oppikirjojen sanastoja ja sanastojen luomiseen liittyvää osaamista omassa elinkeinotoiminnassaan. Näissä olosuhteissa on katsottava, että vastaajat ovat kerrotuin tavoin toimiessaan käyttäneet sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:ssä tarkoitettua toisen elinkeinonharjoittajan kannalta hyvän liiketavan vastaista menettelytapaa.

Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus muuttanee hovioikeuden tuomiota myös siten, että Korkein oikeus vahvistaa, että Datapedagogerna Hellman & Wingren öppet bolag, Kaj H ja Anders W ovat julkaisemalla tietokoneella luettavissa olevilla levykkeillä Schildts Förlags Ab:n ja Söderström & C:o Förlags Ab:n kustantamista ja julkaisemista ala-asteen oppikirjoista kopioituja sanastoja ja markkinoimalla niitä käyttämällä kustantajien kustantamien ja julkaisemien kirjasarjojen nimiä toimineet sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:ssä tarkoitetun hyvän liiketavan vastaisesti.

Schildts Förlags Ab ja Söderström & C:o Förlags Ab eivät ole näyttäneet vastaajien niille edellä kerrotusta toiminnasta aiheuttaman vahingon määrää. Koska vahinkoa ei ole aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla eikä julkista valtaa käytettäessä, voidaan puheena oleva taloudellinen vahinko, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon, vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n mukaan tuomita korvattavaksi vain, jos siihen on erittäin painavia syitä. Koska sanotunlaisia syitä ei ole esitetty, Schildts Förlags Ab:lle ja Söderström & C:o Förlags Ab:lle ei tulle tältä osin vahingonkorvausta.

Oikeusneuvos Vuori: Yhdyn Korkeimman oikeuden tuomioon muilta paitsi niiltä osin kuin kannevaatimukset on perustettu sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:ään. Näiltä osin lausun seuraavaa.

Yhdyn hovioikeuden tuomiossa lausutuilla perusteilla siihen hovioikeudenkin omaksumaan kantaan, jonka mukaan avoimen yhtiön, Kaj H:n tai Anders W:n menettelyä ei voida pitää hyvän liiketavan vastaisena tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimattomana sillä perusteella, että he olisivat jäljentämällä valmistaneet kysymyksissä olevien oppikirjojen sanastoista sellaisia levykkeitä, jotka olisivat saaneet aikaan sekaannusvaaran tuotteiden kaupallisesta alkuperästä. Vastaajien menettelyn hyvän liiketavan vastaisuutta ja sopimattomuutta on tässä kuitenkin arvioitava myös muista lähtökohdista kuin vain kaupallista alkuperää koskevan sekaannusvaaran kannalta. Kysymys on tapauksesta, jossa vastaajat ovat luvatta ja korvausta tarjoamatta ryhtyneet omassa elinkeinotoiminnassaan hakijoiden tekemien ja kustantamien teosten osien kopiointiin ja markkinoimiseen tekijänoikeuksia loukkaamalla. Katson, että vastaajat näin tehdessään ovat käyttäneet elinkeinotoiminnassa hyvän liiketavan vastaista ja siten sopimatonta menettelyä. Mitä sitten tulee hakijoiden vahingonkorvausvaatimukseen, katson, ettei vastaajien menettelystä ole aiheutunut muuta tai enempää vahinkoa kuin minkä Korkein oikeus on tässä asiassa tuominnut vastaajien korvattavaksi tekijänoikeuksien loukkaamisen perusteella. Sen vuoksi hylkään sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n vastaiseen menettelyyn perustetun vahingonkorvausvaatimuksen.

Oikeusneuvos Raulos: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Vuori.

Sisällysluettelo

KKO:2005:43