KKO:2002:7
Tapaturmakorvaus
Työntekijän tapaturmakorvaus
| Diaarinumero: | VA2001/15 |
|---|---|
| Esittelypäivä: | 18.10.2001 |
| Antopäivä: | 11.2.2002 |
| Taltio: | 348 |
A:lla oli todettu ulomman reisilihaksen yläosan repeämä. Lääkärinlausunnon mukaan repeämä oli aiheutunut maksimaalisen lihasponnistuksen yhteydessä ja sopi sellaisen seurauksena syntyneeksi. A:lla ei ollut todettu lihassairautta tai degeneraatiota. Esitetyn selvityksen perusteella A:lla katsottiin olevan oikeus korvaukseen, vaikka vakiintuneessa korvauskäytännössä ei yleensä ole korvattu ilman tapaturmaa syntynyttä lihaksen repeämää.
TapVakL 4 §
A eräistä työtapaturmina korvattavista vammoista 1 § 6 kohta
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY
Taustatiedot
A oli 21.1.1999 tehdessään vapaa-aikanaan jalkakyykkyliikettä 230 kilogramman painoilla tuntenut kovaa kipua reidessä. Reisi oli tämän jälkeen turvonnut. A:lla oli samana päivänä todettu oikean ulomman reisilihaksen yläosan repeämä, mikä oli sittemmin leikattu.
A:lla oli tapaturmavakuutuslain 57 §:n 1 ja 2 momentin mukainen yrittäjien vapaaehtoinen työ- ja vapaa-ajanvakuutus, jonka vakuutusehtojen 3.1. kohdan mukaan vakuutuksesta korvataan tapaturman lisäksi myös eräistä työtapaturmina korvattavista vammoista annetussa asetuksessa tarkoitettu vamma.
A vaati repeämän korvaamista ottamansa vakuutuksen perusteella.
Vahinkovakuutusosakeyhtiö Pohjolan päätös 18.3.1999
Vahinkovakuutusosakeyhtiö Pohjola eväsi vaaditun korvauksen. Vakuutusyhtiö katsoi, että A:lle ei ollut sattunut tapaturmavakuutuslaissa tarkoitettua tapaturmaa. Tapaturmavakuutuslain mukaan korvataan työtapaturmana myös työliikkeen yhteydessä tapahtunut lihaksen tai jänteen kipeytyminen. Tätä lainkohtaa sovelletaan myös vapaa-aikana sattuneisiin vastaaviin liikkeisiin. Kyseessä ei kuitenkaan ollut tämän lainkohdan tarkoittama lihaksen tai jänteen kipeytyminen vaan lihaksen repeämä. Lääketieteellisen tietämyksen ja kokemuksen mukaan yksittäinen liike, voimanponnistuskaan ei aiheuta lihaksen repeämää, vaan sen syynä ovat lihaksen sairaus- ja rappeumamuutokset.
Tapaturmalautakunnan päätös 12.8.1999
A haki muutosta tapaturmalautakunnalta. Tapaturmalautakunta lausui, että A:n oikean reisilihaksen äkillistä kipeytymistä ei ollut edeltänyt ulkoisen tekijän johdosta aiheutunut tapaturmavakuutuslain mukaan tapaturmana pidettävä vahinkotapahtuma. Kun työliikkeen yhteydessä tapahtuneen lihaksen tai jänteen kipeytymisen syyksi todetaan lääkärintutkimuksissa lihas- tai jännerepeämä, katsotaan tällainen repeämä oikeuskäytännössä tapaturmavakuutuslain 4 §:n 2 momentin nojalla työtapaturmana korvattavaksi vammaksi, mikäli työliikkeen ja repeämän välillä voidaan katsoa olevan lääketieteellisesti arvioiden todennäköinen syy-seuraussuhde eikä repeämä ole johtunut muusta viasta, vammasta tai sairaudesta. Käytäntö on perustunut tapaturmavakuutuslain 30 b §:ssä tarkoitetun tapaturma-asiain korvauslautakunnan 22.3.1972 päivätyssä kiertokirjeessä (no 2/72) vakuutuslaitoksille antamiin, eräistä työtapaturmina korvattavista vammoista annetun asetuksen 1 §:n 6 kohdan soveltamista koskeviin ohjeisiin. Jänne- ja lihasrepeämän korvattavuus edellyttää soveltamisohjeen mukaan, että repeämän tapahtuminen voidaan yhdistää johonkin tiettyyn kyseistä ruumiinosaa rasittaneeseen liikkeeseen tai työsuoritukseen. Tämän oikeuskäytännön on Korkein oikeus vahvistanut 15.12.1998 antamallaan päätöksellä KKO 1998:153. Tapaturmalautakunta katsoi edelleen, että asiassa esitetyn selvityksen mukaan A:n oikea reisi oli kipeytynyt äkillisesti hänen tehdessään 230 kilon painoilla jalkakyykyn viimeisen sarjan kuudetta toistoa. Oikean ulomman reisilihaksen repeämäksi todettu reiden kipeytyminen sopii kuvatulla vammamekanismilla, maksimaalisen lihasponnistuksen seurauksena syntyneeksi. Näin ollen mainitun lihasponnistuksen ja jännerepeämän välillä voitiin katsoa olevan todennäköinen syy-seuraussuhde. Lääketieteellisen tietämyksen mukaan reisilihaksessa ei yleensä esiinny rappeuma- tai muita sairausperäisiä muutoksia eikä tässäkään tapauksessa tällaisia muutoksia ollut lääkärintutkimuksissa todettu. Mitään muutakaan sellaista vikaa, vammaa tai sairautta, josta kipeytymisen voitaisiin katsoa johtuneen, ei ollut todettu. Tämän vuoksi tapaturmalautakunta kumosi valituksenalaisen päätöksen ja määräsi vakuutusyhtiön suorittamaan lainmukaisen korvauksen A:n saaman oikean ulomman reisilihaksen repeämän johdosta.
Tapaturmalautakunnan päätös oli äänestysratkaisu.
Vakuutusoikeuden päätös 19.9.2000
Vakuutusyhtiö haki muutosta vakuutusoikeudelta. Vakuutusoikeus lausui, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella A oli kuntosaliharjoittelussa tehdessään jalkakyykkyliikettä 230 kilon painoilla viimeistä sarjaa kuudetta toistoa jalkakyykkyliikkeessä voimakkaan ponnistuksen yhteydessä saanut oikean ulomman reisilihaksen yläosan repeämän. Lihaksen repeämää ei ollut edeltänyt ulkoisen tekijän johdosta aiheutunut tapaturmavakuutuslain mukaan tapaturmana pidettävä vahinkotapahtuma. A:sta ja tapahtumasta esitetyn selvityksen mukaan kysymys ei ollut ollut yllätyksellisestä eikä ylivoimaisesta suorituksesta. Näin ollen ei myöskään ollut ollut kysymys eräistä työtapaturmina korvattavista vammoista annetun asetuksen mukaisesta työliikekipeytymisestä. Tämän vuoksi vakuutusoikeus kumosi tapaturmalautakunnan päätöksen ja jätti asian Vahinkovakuutusosakeyhtiö Pohjolan antaman päätöksen varaan.
Asian ovat ratkaisseet vakuutusoikeuden jäsenet Erkki Noronen, Mirja Venäläinen, Jorma Nieminen, Timo Sarparanta ja Jari Väänänen. Esittelijä Kaius Vuoristo.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A uudisti vaatimuksensa reisilihaksen yläosan repeämän korvaamisesta.
Vahinkovakuutusosakeyhtiö Pohjola vastasi valitukseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
A on tehdessään 21.1.1999 vapaa-aikanaan kuntosaliharjoittelussa jalkakyykkyliikettä 230 kilogramman painoilla tuntenut kovaa kipua oikeassa reidessä ja reisi on tämän jälkeen turvonnut. A:lla on todettu oikean ulomman reisilihaksen yläosan repeämä. Reisilihas on leikattu 8.2.1999.
A:lla on ollut tapaturmavakuutuslain 57 §:n 1 ja 2 momentin mukainen vapaa-ajanvakuutus, jonka vakuutusehtojen 3.1. kohdan mukaan vakuutuksesta korvataan tapaturman lisäksi myös eräistä työtapaturmina korvattavista vammoista annetussa asetuksessa tarkoitettu vamma. Asiassa on kysymys siitä, korvataanko A:n oikean ulomman reisilihaksen repeämä edellä mainitun asetuksen 1 §:n 6 kohdan perusteella. Tapaturmavakuutuslain 4 §:n 2 momentin ja mainitun asetuksen 1 §:n 6 kohdan mukaan työtapaturman aiheuttamaksi vammaksi katsotaan lyhyehkönä, enintään yhden vuorokauden aikana syntynyt työliikkeen yhteydessä tapahtunut lihaksen tai jänteen kipeytyminen siltä osin kuin se ei johdu muusta sellaisesta viasta, vammasta tai sairaudesta, josta tapaturmavakuutuslain mukaan ei suoriteta korvausta. Vakiintuneessa korvauskäytännössä ei näiden säännösten nojalla ole yleensä korvattu ilman tapaturmaa syntynyttä lihaksen tai jänteen repeämää, koska työliikettä ei ole pidetty riittävän suurienergisenä tapahtumana aiheuttamaan terveen lihaksen tai jänteen repeämää. Repeämän syynä on yleensä pidetty iän myötä lisääntyviä kudoksen sisäsyntyisiä muutoksia. Tämä käsitys ja käytäntö ei kuitenkaan oikeuta epäämään korvausta silloin, kun työliikkeen energia on ollut riittävä aiheuttamaan repeämän, eikä repeämän voida olettaa aiheutuneen muusta viasta, vammasta tai sairaudesta.
A on syntynyt vuonna 1963. Esitetyn lääkärinlausunnon mukaan A:n oikean ulomman reisilihaksen repeämä on aiheutunut maksimaalisen lihasponnistuksen yhteydessä ja sopii tällaisen lihasponnistuksen seurauksena syntyneeksi. Leikkauksen yhteydessä otetussa biopsiassa ei ole todettu mitään lihassairautta tai degeneraatiota. Vakuutusyhtiön päätöksen perusteluista ei ilmene eikä yhtiö ole myöskään valituksessaan vakuutusoikeudelle tai vastatessaan A:n valituksiin esittänyt perusteita käsitykselleen, ettei syy-yhteyttä A:n ponnistusliikkeen ja tapahtuneen repeämän välillä olisi. Vamma on siten eräistä työtapaturmina korvattavista vammoista annetun asetuksen 1 §:n 6 kohdan nojalla korvattava.
Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.
Päätöslauselma
Vakuutusoikeuden päätös kumotaan. Vahinkovakuutusosakeyhtiö Pohjola määrätään suorittamaan A:lle oikean ulomman reisilihaksen repeämän johdosta lain mukainen korvaus. Asia palautetaan vakuutusoikeuteen tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Gustaf Möller, Eeva Vuori, Kari Kitunen ja Liisa Mansikkamäki. Esittelijä Aija Peltola.