KKO:2001:73
- Asiasanat
- Laillinen este, Poissaolosakko
- Tapausvuosi
- 2001
- Antopäivä
- Diaarinumero
- H2001/39
- Taltio
- 1561
- Esittelypäivä
Kysymys sairaudesta todistajan laillisena esteenä.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Helsingin käräjäoikeuden ratkaisut 28.9.1999 ja 4.1.2000
Käräjäoikeus oli tuominnut A:n 28.9.1999 ja 4.1.2000 poissaolosta oikeudesta todistajana hänelle aikaisemmin asetettuihin uhkasakkoihin, koska todistajaksi kutsuttu A ei ollut noudattanut hänelle annettua määräystä saapua käräjäoikeuden pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti.
Ensimmäisen asian on ratkaissut käräjäviskaali Heidi Laurila ja toisen notaari Mikko Taipale.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A on hakenut lainvoiman saaneiden ratkaisujen purkamista ja uhkasakkojen poistamista, koska hänellä on ollut sairauden vuoksi laillinen este saapua käräjäoikeuden pääkäsittelyihin.
Viralliset syyttäjät ovat antaneet heiltä pyydetyt vastaukset.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 22.8.2001
Helsingin käräjäoikeus on lainvoiman saaneilla ratkaisuilla 28.9.1999 ja 4.1.2000 tuominnut A:n poissaolosta oikeudesta todistajana (tekoajat 28.9.1999 ja 4.1.2000) hänelle aikaisemmin asetettuihin 3 000 ja 5 000 markan uhkasakkoihin. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A:lla ollut sairauden vuoksi laillinen este saapua käräjäoikeuden istuntoihin ja onko ratkaisut sen vuoksi purettava.
Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 28 §:n 1 momentin mukaan laillinen este on muun muassa sillä, joka sairauden vuoksi on estynyt noudattamasta kehotusta saapua tuomioistuimeen. Saman lain 17 luvun 36 §:n 1 momentissa säädetään, että jos todistaja jää pois ilman laillista estettä tai poistuu luvatta, todistaja tuomitaan asetettuun uhkasakkoon.
Selvityksenä poissaolostaan käräjäoikeuden istunnoista A on esittänyt kaksi saman terveyskeskuslääkärin laatimaa takautuvasti annettua lääkärinlausuntoa. Ensimmäisen 27.1.2000 päivätyn lausunnon mukaan A oli ollut sairauden takia estyneenä tulemaan oikeuteen todistajaksi muun muassa 28.9.1999 ja 4.1.2000. Toisen 20.4.2001 päivätyn lausunnon mukaan A:lla oli ollut pitkään jatkunutta märkärupivaivaa, johon hän oli saanut antibioottikuureja ja paikallishoitoja. Sairaus oli aiheuttanut hänelle toistuvia ihon ja limakalvojen tulehdusoireita. Iho-ongelmien vuoksi hänelle oli kirjoitettu lähete Ihotautiklinikan poliklinikalle hoitoon. A oli ollut sairaana ajalla 1.5.1999 - 30.4.2000, minä aikana hän ei ollut voinut osallistua käräjäoikeuden istuntoihin.
Sairaus muodostaa laillisen esteen silloin, kun se estää asianomaisen tulon oikeuden istuntoon tai läsnäolon siellä. Laillinen este on kysymyksessä muun muassa silloin, kun sairaus on laadultaan ja vaikutuksiltaan sellainen, ettei henkilö voi terveydentilaansa vaarantamatta saapua tuomioistuimeen. Henkilöllä, joka sairautensa vuoksi on välittömästi sairaalahoidon tarpeessa, on yleensä laillinen este. Myös vähäisempien sairauksien hankalat tilapäisoireet voivat muodostaa laillisen esteen. Kaikki tautiluokituksen mukaiset sairaudet eivät ole laillisia esteitä.
A:n sairaudessa ei ole ollut kysymys välitöntä sairaalahoitoa vaativasta sairaudesta. Korkeimmalle oikeudelle toimitetuista lääkärinlausunnoista ei ilmene, miten kyseinen ihosairaus on estänyt A:ta täyttämästä velvollisuuksiaan todistajana. Niistä ei myöskään ilmene A:n oireiden yleinen vakavuus tai hankaluus erityisesti oikeudenkäyntipäivinä. A ei siten ole esittänyt hakemuksensa tueksi sellaisia perusteita, joiden johdosta käräjäoikeuden ratkaisut olisi oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdan nojalla purettava. Tämän vuoksi Korkein oikeus hylkää hakemuksen.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Mikko Tulokas, Kati Hidén, Markku Arponen ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Sami Myöhänen.