KKO:1994:2
Tappo
Hätävarjelu
| Diaarinumero: | R93/16 |
|---|---|
| Esittelypäivä: | 1.9.1993 |
| Antopäivä: | 12.1.1994 |
| Taltio: | 47 |
Lyötyään hätävarjelussa vierastaan kahdesti putkitangolla päähän syytetty oli vielä viisi kertaa lyönyt vierasta tangolla päähän niin, että tämä oli kuollut kallo- ja aivovammoihin. Kun tekoon oli oleellisesti myötävaikuttanut sitä välittömästi edeltänyt vieraan oikeudeton hyökkäys, syytetty tuomittiin erittäin lieventävien asianhaarojen vallitessa tehdystä taposta. Ään.
RL 21 luku 1 §
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 12.1.1994
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kuopion raastuvanoikeuden päätös 29.7.1992
Raastuvanoikeus on virallisen syyttäjän syytteestä, johon C, alaikäisen D:n huoltaja ja E ovat asianomistajina yhtyneet, sekä varattua B:n muille oikeudenomistajille tilaisuuden tulla jutussa kuulluiksi, lausunut selvitetyksi, että A oli 24.5.1992 Kuopiossa asunnossaan osoitteessa Ilmarisentie 15 A tahallaan surmannut B:n.
Tapahtumien kulusta raastuvanoikeus on lausunut, että A oli 24.5.1992 iltapäivällä tavannut linja-autoaseman baarissa hänelle ennestään tuntemattoman B:n. A ja B olivat tämän jälkeen kello 16.00 - 17.00 aikoihin käyneet taksilla noutamassa pullon Koskenkorva-viinaa, minkä jälkeen taksi oli kyydinnyt miehet näiden pyynnön mukaisesti A:n asunnolle.
Asunnolla A ja B olivat alkaneet nauttia Koskenkorvaa B:n ostamasta pullosta. A:n ja B:n kesken oli kuitenkin syntynyt alkoholista riitaa, koska B ei lupauksistaan huolimatta ollut riittävästi tarjonnut A:lle alkoholia. A:n kitaransoitto oli puolestaan ärsyttänyt B:tä.
B oli olohuoneessa alkanut uhkailla A:ta väkivallalla. A:n käydessä WC:ssä oli B ottanut asunnosta käteensä noin 20 senttimetrin pituisen hedelmäveitsen. Palattuaan WC:stä A oli avannut asuntonsa porraskäytävään johtaneet ovet ja mennyt takaisin olohuoneeseen. Olohuoneessa A oli kehottanut B:tä ottamaan Koskenkorva-pullon mukaansa ja poistumaan asunnosta. A oli jatkanut kitaransoittoa.
Tämän jälkeen B oli ottanut poveltaan mainitun hedelmäveitsen ja alkanut tökkiä sillä A:ta kohden. Lyhyen keskustelun jälkeen B oli potkaissut A:ta vasempaan reiteen ja vielä sohaissut veitsellä A:ta kohden. Tässä yhteydessä A oli lyömällä tai töytäisemällä kaatanut B:n sohvalle. Välittömästi tämän jälkeen A oli noutanut eteisen vaatekomerosta 55 senttimetrin pituisen ja noin 450 gramman painoisen vaatteiden ripustamiseen tarkoitetun metalliputken. A:n palattua putken kanssa olohuoneeseen B oli jälleen yrittänyt lyödä A:ta veitsellä. Tällöin A oli lyönyt putkella putken päästä yhdellä kädellä kiinni pitäen B:tä vasempaan ohimoon. B oli saanut kätensä osittain lyönnin eteen. B oli lyönnin johdosta kuitenkin pudonnut sohvalle istuvaan asentoon, mutta noussut siitä ylös ja yrittänyt jatkaa veitsellä huitomista. A oli tämän jälkeen ottanut B:n veistä pitelevästä kädestä kiinni ja lyönyt metalliputkella rystypuolelta toisen kerran B:tä joko oikeaan ohimoon tai päälakeen. Tällöin veitsi oli pudonnut B:n kädestä ja B oli ainakin osittain menettänyt tajuntansa.
Tämän jälkeen A oli ryhtynyt kantamaan B:tä ulos asunnosta, jolloin B oli potkaissut jollakin lailla olohuoneen pöytään. Tällöin A oli ottanut pöydälle asettamansa putken uudelleen käteensä ja lyönyt sillä kolmannen kerran B:tä päähän.
A oli jatkanut B:n poistamista asunnosta alkamalla kantaa B:tä eteiseen. A oli ottanut B:tä kiinni toisella kädellä vatsan alta ja toisella kädellä selästä vyötärön kohdalta. Kantamisen yhteydessä B oli saanut vielä vaatteisiinsa laittamansa Koskenkorva-pullon käteensä ja huitaissut sillä ylöspäin, jolloin pullo oli osunut A:n päälakeen. Tästä suuttuneena A oli heittänyt B:n eteisen lattialle ja lyönyt mukanaan olleella metalliputkella vielä kahdesti B:tä päähän.
Tämän jälkeen A oli noutanut olohuoneesta veitsen ja palannut takaisin eteiseen. Kun B oli vielä mutissut uhkauksia ja hamuillut povitaskuaan, jossa A oli olettanut olleen jonkun aseen, A oli vielä lyönyt B:tä metalliputkella kahdesti päähän.
B oli jäänyt makaamaan eteisen lattialle. A oli tämän jälkeen kirjoittanut muun muassa naapurin postiluukusta pudottamansa viestin ja poistunut asunnosta. Kello oli tällöin ollut 19.45.
A oli erään ystävänsä kanssa käynyt puolen yön jälkeen katsomassa eteisen lattialla makaamassa ollutta B:tä. Tämän jälkeen A oli kello 1.25 ilmoittanut puhelimitse asiasta poliisille.
B oli toimitettu sairaalaan, jossa hän oli 26.5.1992 kuollut. Oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa B:n oli todettu kuolleen metalliputken lyömisestä aiheutuneisiin vaikeisiin kallonpohjan ja osittain kalottiosan murtumiin sekä pikkuaivojen ja isojen aivojen ruhjevammoihin ja niistä aiheutuneeseen verenvuotoon.
Raastuvanoikeus on katsonut, että A oli toiminut hätävarjeluksessa lyödessään kahdella ensimmäisellä kerralla B:tä ja ottaessaan tällöin B:ltä veitsen pois. Sen sijaan A ei ollut enää tämän jälkeen toiminut hätävarjeluksessa lyödessään yhä enenevässä määrin puolustuskyvyttömäksi käynyttä B:tä metalliputkella päähän yhteensä viisi kertaa. A:n oli tällöin täytynyt käsittää, että metalliputkella lyömisestä saattoi todennäköisesti aiheutua B:n kuolema.
Tämän vuoksi raastuvanoikeus soveltaen tältä osalta rikoslain 21 luvun 1 §:ää on tuominnut A:n taposta sekä hänen syykseen samalla päätöksellä luetuista pahoinpitelystä ja kahdesta näpistyksestä 9 vuoden yhteiseen vankeusrangaistukseen, josta rangaistuksesta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla on vähennetty vapaudenmenetysaikaa 26.5. - 28.7.1992 vastaavat 2 kuukautta 3 päivää. Samalla raastuvanoikeus on määrännyt, ettei A ollut menettävä 3.5.1991 alkanutta ehdonalaista vapautta. Raastuvanoikeus on velvoittanut A:n suorittamaan C:lle korvaukseksi hautauskuluista 2 954,50 markkaa ja oikeudenkäyntikuluista 730,85 markkaa, E:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 1 047,20 markkaa sekä D:lle elatusapua 577 markkaa kuukaudessa 1.6.1992 lukien kuukausittain etukäteen, kunnes lapsi täytti 18 vuotta tai sitä ennen pystyi itsensä elättämään. Lisäksi A on velvoitettu korvaamaan valtiolle B:stä hankitun lääkärinlausunnon lunastusmaksu 84 markkaa ja todistelukustannukset 288 markkaa. Vielä raastuvanoikeus on määrännyt, että takavarikkopöytäkirjassa 4201/PAK/41/92 mainittu hedelmäveitsi oli palautettava A:lle, takavarikkopöytäkirjassa 4201/PAK/42/92 mainittu metalliputki oli palautettava omistajalleen Niiralan Kulma Oy:lle ja muiden viimeksi mainitussa takavarikkopöytäkirjassa mainittujen esineiden osalta oli meneteltävä, kuten pakkokeinolain 4 luvun 17 §:ssä on säädetty.
Itä-Suomen hovioikeuden päätös 6.11.1992
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on lausunut, että A:n oli lyödessään hätävarjeluksessa tekemiensä lyöntien jälkeen B:tä raastuvanoikeuden päätöksessä kerrotuin tavoin vielä viisi kertaa metalliputkella päähän täytynyt käsittää, että lyönneistä varsin todennäköisesti seuraisi B:n kuolema. A oli näin ollen tahallaan surmannut B:n.
Jutussa ei ollut tullut esiin sellaisia vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuja erityisiä syitä, joiden perusteella A:n maksettavaksi tuomittuja korvauksia olisi aihetta sovitella.
Näillä ja muutoin raastuvanoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus ei ole muuttanut raastuvanoikeuden päätöksen lopputulosta. A:lle tuomitusta rangaistuksesta on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetty vapaudenmenetysaikaa 26.5. - 5.11.1992 vastaavat 5 kuukautta 11 päivää.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Launis, Ukkola ja Tiittanen-Setälä. Esittelijä Seppo Hyartt.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty 16.3.1993. Valituksessaan A on katsonut B:n saaneen surmansa hätävarjelutilanteessa sekä vaatinut, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään.
Virallinen syyttäjä ja D:n huoltaja ovat vastanneet valitukseen. C ja E eivät ole käyttäneet hyväkseen heille varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 12.1.1994
Perustelut
A on raastuvanoikeuden päätöksessä selostetulla tavalla torjunut B:n häneen veitsellä sohimalla ja huitomalla kohdistaman väkivallan ja tällöin hätävarjelutilanteessa lyönyt B:tä kaksi kertaa metalliputkella. Saatuaan B:ltä veitsen pois ja B:n hätävarjeluun oikeuttavan väkivallan päätyttyä A on ryhtynyt kantamalla kuljettamaan jo osittain puolustuskyvytöntä B:tä pois asunnostaan. Vastaan haraavan B:n potkaistua olohuoneen pöytään A on kolmannen kerran lyönyt tätä metalliputkella päähän. B:n vielä huitaistua kantamisen aikana A:ta pullolla osuen päälakeen A on raastuvanoikeuden kertomalla tavalla lyönyt B:tä putkella niin, että näitä päähän kohdistuneita voimakkaita lyöntejä on hätävarjelutilanteen päätyttyä ollut kaikkiaan vielä viisi.
A on hovioikeuden mainitsemalla tavalla tahallaan surmannut B:n. Hänen tekoonsa on kuitenkin oleellisesti myötävaikuttanut tekoa välittömästi edeltänyt, hätävarjeluun oikeuttanut B:n väkivaltainen käyttäytyminen sekä sitä välittömästi seurannut, A:ta lisää suututtanut raastuvanoikeuden päätöksessä mainittu potkiminen ja pullolla lyöminen. Näissä olosuhteissa asianhaarat ovat olleet erittäin lieventävät A:n surmatessa hätävarjelun jälkeen tahallaan B:n.
Jos vahingon kärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon, voidaan vahingonkorvausta vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaan kohtuuden mukaan sovitella. B on käyttäytymällä kerrotuin tavoin uhkaavasti A:ta kohtaan osaltaan myötävaikuttanut A:n tekoon. Huomioon ottaen kuitenkin A:n käyttämän väkivallan voimakkuus verrattuna B:n A:han kohdistamaan väkivaltaan ja sillä uhkaamiseen sekä A:n korvattavien vahinkojen määrät Korkein oikeus katsoo, ettei A:n korvausvelvollisuutta ole mainitun lainkohdan mukaan kohtuullista sovitella.
Näillä perusteilla Korkein oikeus on tuominnut A:n tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.
Lainkohdat
Rikoslaki 21 luku 1 § 1, 3 luku 6 § ja 9 § 1
Tuomiolauselma
Hovioikeuden päätöstä muutetaan.
A tuomitaan erittäin lieventävien asianhaarojen vallitessa tehdystä taposta sekä raastuvanoikeuden hänen syykseen lukemista pahoinpitelystä ja kahdesta näpistyksestä yhteiseen 6 vuoden vankeusrangaistukseen, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetään hovioikeuden vähentämät 5 kuukautta 11 päivää.
Muilta osilta hovioikeuden päätös jää pysyväksi.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lindholm, Roos, Suhonen, Tulokas ja Pellinen (eri mieltä). Esittelijä Pekka Haapaniemi.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Oikeusneuvos Pellinen: Katson, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden päätöstä.