KKO:1991:79
Vahingonkorvaus
- Vahingon aiheuttajan vastuu
| Diaarinumero: | S89/1177 |
|---|---|
| Esittelypäivä: | 26.9.1990 |
| Antopäivä: | 31.5.1991 |
| Taltio: | 1874 |
Toimittaja A oli laatinut tuotetestiä muistuttavaan muotoon kirjoituksen, jossa oli selostettu hänen ja erään toisen henkilön näkemyksiä viiden eri valmistajan lastenvaunuista. Kirjoitus oli antanut lukijalle käsityksen puolueettomasta lastenvaunujen vertailusta sekä ollut omiaan antamaan lukijalle harhaanjohtavan kuvan X:n maahantuoman lastenvaunun ominaisuuksista. Kirjoitus oli julkaistu laajalevikkisessä lehdessä ja se oli muodostanut näkyvän osan lehdessä ollutta kokonaisuutta, jossa oli käsitelty lastenhoitoon liittyviä kysymyksiä. Katsottiin, että oli erittäin painavia syitä velvoittaa A sekä lehden päätoimittaja B korvaamaan tuottamuksellaan X:n elinkeinotoiminnalle aiheuttamansa taloudellinen vahinko (puhdas varallisuusvahinko). Ään.
VahL 5 luku 1 §
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 31.5.1991
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa
Iiris Karlsson Baby Best-toiminimen omistajana on Auli Nykäselle, Matti Saarelle ja A-Lehdet Oy:lle tiedoksi annetun haasteen nojalla kertonut, että yhtiön kustantamassa Apu-lehdessä, jonka päätoimittaja oli Saari, oli numerossa 6/1986 julkaistu Nykäsen laatima artikkeli "Lastenvaunujen koeajo, kelpaa näillä körötellä", jossa Karlssonin maahan tuomasta Fischer-merkkisestä lastenvaunusta oli muun muassa otsikolla "Vaaralliset raudat" lausuttu seuraavaa: - Fischeristä äidit olivat yhtä mieltä: ainoa hyvä on kaunis ulkokuori; - eihän tässä ole tavarakoria; - sielunsa silmin Kaisan äiti näkee, miten tungoksessa joku lapsi tökkää silmänsä; - tuontikieltoon pitäisi pistää moinen ansa. Artikkeli oli laadittu siihen muotoon, että se oli antanut lukijalle käsityksen puolueettomasta lastenvaunujen testistä. Tästä huolimatta artikkelissa oli esiintynyt asiantuntijana kirjoituksessa nimeltä mainittu henkilö eräästä lastentarvikeliikkeestä, joka oli erään toisen testissä mukana olleen lastenvaunumerkin maahantuoja. Asiantuntijan oma merkki oli esiintynyt kaikissa lehdessä olleissa tilannekuvissa sekä myös kolmessa mallikuvassa. Arvostelu muita merkkejä edustaneiden vaunujen osalta oli ollut varsin murskaava. Karlssoniin ei artikkelia laadittaessa ollut otettu yhteyttä. Niinpä artikkelissa oli ollut kuva sellaisesta Fischer-lastenvaunusta, jota ei maahantuojan mallistossa ollut esiintynyt lainkaan. Artikkelin seurauksena asiakkaat olivat puhuneet "siitä surullisen kuuluisasta lastenvaunusta" ja myös kilpailijat olivat käyttäneet artikkelia hyväkseen. Artikkeli oli ollut hyvän lehtimiestavan vastainen ja puolueellinen sekä sisältänyt niin sanottua tekstimainontaa.
Karlsson on vaatinut Nykäsen, Saaren ja yhtiön velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan hänelle kirjoituksesta aiheutuneen vahingon enintään 300.000 markkaa ja hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.
Raastuvanoikeuden päätös 19.1.1988
Raastuvanoikeus, jossa Nykänen, Saari ja yhtiö olivat vastustaneet kannetta sekä perusteiltaan että määriltään ja vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen, on todennut, että Julkisen sanan neuvosto, jolle Karlsson oli kirjoituksen johdosta kannellut, oli 25.9.1986 antamassaan langettavassa päätöksessä tuotetestiä ynnä muuta koskevassa asiassa muun muassa katsonut, että lukija oli saanut kirjoituksesta sellaisen kuvan, että kysymyksessä oli lastenvaunuja vertaileva testi, ja ettei kirjoitus ollut täyttänyt tuotetestin julkaisemiselle asetettuja hyvän lehtimiestavan vaatimuksia. Edelleen neuvosto oli katsonut, että Karlssonin vastinetta oli kommentoitu tavalla, joka oli asettanut vastineen uskottavuuden kyseenalaiseksi. Näillä perusteilla ja kun lehti ei ollut julkaissut Karlssonin uutta vastinetta, Julkisen sanan neuvosto oli katsonut Apu-lehden rikkoneen hyvää lehtimiestapaa ja antanut sille huomautuksen.
Jutussa kuultujen todistajien kertomusten perusteella raastuvanoikeus on katsonut näytetyksi ensinnäkin, etteivät artikkelissa Fischer-merkkisestä lastenvaunusta esitetyt väitteet olleet vastanneet totuutta, toiseksi, että artikkelin lukijat olivat käsittäneet sen tiettyjen lastenvaunujen koekäyttötestiksi, kolmanneksi, että erään Fischer-merkkisiä lastenvaunuja myyneen liikkeen oli ollut luovuttava tuosta merkistä ja siirryttävä toiseen saksalaiseen lastenvaunumerkkiin, neljänneksi, että eräät lukijat olivat pitäneet Apu-lehden puheena olevaa artikkelia naurettavana ja epäluotettavana, kun siinä pääasiassa oli kehuttu määrättyä merkkiä muiden kustannuksella, ja viidenneksi, että jopa erään lastenvaunuja myyvän liikkeen myyjä oli kieltäytynyt esittelemästä Fischer-merkkisiä lastenvaunuja tokaisten ostajalle muun muassa "etteihän niitä kukaan hullu osta" ja perustellut kantaansa sillä, että Fischer-vaunut olivat laadullisesti ala-arvoiset ja lapsille vaaralliset. Sitä vastoin jutussa ei ollut näytetty, että Karlssonin maahan tuomat Fischer-merkkiset lastenvaunut ominaisuuksiltaan olisivat olleet sen huonompia kuin muutkaan markkinoilla olleet lastenvaunumerkit, koska erot olivat johtuneet yksinomaan käyttäjien tarpeista ja vaatimuksista ja muista vaunun laadusta riippumattomista perusteista ja ostotavoitteista.
Kun sillä seikalla, miten vastaajat olivat menetelleet aikaansaadakseen artikkelia varten tarpeellisen vertailutilaisuuden, ei ollut vaikutusta ratkaisuun varsinkaan, kun oli näytetty, että asiantuntijana oli tuolloin käytetty kilpailevan lastenvaunumerkin maahantuojaa, jonka näkemykset selvästi olivat olleet vaikuttamassa artikkelin sisältöön, raastuvanoikeus on katsonut, että vastaajat olivat artikkelin valmistaessaan ja sen laatiessaan menetelleet huolimattomasti ja varomattomasti sekä yleisöä harhaanjohtavasti aiheuttaen siten tuottamuksellisesti Karlssonille vahinkoa, joka heidän oli lain mukaan korvattava.
Sen vuoksi raastuvanoikeus on velvoittanut Nykäsen, Saaren ja yhtiön yhteisvastuullisesti suorittamaan Karlssonille vahingonkorvauksena kohtuulliseksi harkitut 100.000 markkaa ja korvauksena oikeudenkäyntikuluista 16.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 19.1.1988 lukien.
Helsingin hovioikeuden tuomio 16.8.1989
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Nykänen, Saari ja yhtiö valittamalla olivat saattaneet jutun, on katsonut, että Nykänen kirjoituksen laatijana ja Saari julkaisun päätoimittajana olivat menettelemällä kanteessa selostetulla tavalla rikkoneet hyvää lehtimiestapaa siten, että oli olemassa vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:ssä tarkoitettuja erityisen painavia syitä velvoittaa heidät korvaamaan heidän Karlssonin elinkeinotoiminnalle aiheuttamansa vahinko. Vahingon korvaamiseen oli saman lain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan yhtiön heidän työnantajanaan osallistuttava. Näillä sekä raastuvanoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Hovioikeus on lisäksi velvoittanut Nykäsen, Saaren ja yhtiön yhteisvastuullisesti korvaamaan Karlssonin vastauskulut hovioikeudessa 1.000 markalla 16 prosentin korkoineen 16.8.1989 lukien.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Nykäselle, Saarelle ja yhtiölle on myönnetty valituslupa 15.11.1989. Nämä ovat yhteisessä muutoksenhakemuksessaan vaatineet kanteen hylkäämistä sekä Karlssonin velvoittamista korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa kaikissa oikeusasteissa korkoineen.
Karlsson on antanut häneltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta vastauskuluistaan korkoineen. Karlsson on määräajan jälkeen toimittanut Korkeimpaan oikeuteen lisäkirjoituksen liitteineen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 31.5.1991
Käsittelyratkaisu
Karlssonin määräajan jälkeen toimittama lisäkirjoitus liitteineen jätetään huomiotta, koska niiden huomioon ottamiseen ei ole erityistä syytä.
Pääasiaratkaisu
Perustelut
Nykäsen laatima kirjoitus on koskenut lastenvaunujen esittelyä niiden kokeilemisen perusteella. Kirjoituksessa Nykänen ja eräs toinen henkilö ovat esittäneet näkemyksiä kuuden heillä kokeiltavina olleen vaunun ominaisuuksista. Asiantuntija-apua he ovat saaneet vaunut kokeiltaviksi luovuttaneen yrityksen edustajalta. Muotoilultaan kirjoitus on muistuttanut tuotetestiä ja siten ollut omiaan synnyttämään lukijassa käsityksen siitä, että kysymys on ollut puolueettomasta lastenvaunujen vertailusta.
Nykäsen asiantuntijana käyttämä henkilö on kuitenkin edustanut lastenvaunujen myyntiä ja maahantuontia harjoittavaa yritystä, jonka kokeiltaviksi luovuttamista kuudesta vaunusta kaksi on ollut sen maahan tuomaa merkkiä. Nykänen ei myöskään ole ennen kirjoituksen julkaisemista ottanut selvää siitä, oliko esitelty Fischer-vaunujen malli edelleen myynnissä ja mikä on ollut näiden vaunujen varustetaso. Näin kirjoituksessa on erheellisesti annettu ymmärtää, ettei Fischerlastenvaunuihin ole kuulunut tavarakoria. Kirjoituksessa on edelleen arvosteltu Fischer-merkkisen vaunun turvalukituksen toimivuutta, pyöräakselin leveyttä ja laukkujen ripustamiseen tarkoitettujen koukkujen puuttumista. Tällöin ei kuitenkaan ole tehty selkoa näiden ratkaisujen riippuvuudesta saksalaisista turvallisuusnormeista ja sen merkityksestä. Tämäkin on ollut omiaan antamaan harhaanjohtavan kuvan Fischer-lastenvaunujen ominaisuuksista. Kielteisen kuvan syntyyn on lisäksi myötävaikuttanut näistä vaunuista käytetty väheksyvä esitystapa. Näistä syistä kirjoitus ei ole, kuten Julkisen sanan neuvostokin on todennut, täyttänyt tuotetestin julkaisemiselle asetettavia hyvän lehtimiestavan vaatimuksia.
Kirjoitus on julkaistu laajalevikkisessä lehdessä ja se on muodostanut näkyvän osan lehteen sisältynyttä kokonaisuutta, jossa on käsitelty muun muassa erilaisia lastenhoitoon liittyviä kysymyksiä. Kirjoitus on levinnyt lastenvaunuja myyviin liikkeisiin ympäri maan. Selvitystä on myös siitä, että kirjoitusta on hyödynnetty myynnin edistämiseksi Fischer-vaunujen kilpailijaliikkeissä ja että sillä on ollut suoranaista vaikutusta yleisön asenteisiin ja ostoihin. Tämä on ilmennyt myös Karlssonin esittämästä selvityksestä Fischer-vaunujen myynnin kehityksestä ja tuloista. Nykäsen kirjoituksen laatiessaan ja Saaren salliessaan lehden päätoimittajana sen julkaisemisen olisi tullut ottaa huomioon, että kirjoitus tulisi saamaan laajaa julkisuutta ja että se harhaanjohtavana ja epäasiallisena saattaisi aiheuttaa suurtakin vahinkoa.
Edellä olevan mukaan Nykänen ja Saari ovat tuottamuksellaan aiheuttaneet Karlssonille Fischer-lastenvaunujen maahantuojana sekä tukku- ja vähittäismyyjänä vahinkoa tulojen vähentymisenä ainakin alempien oikeuksien toteaman 100.000 markan määrän.
Eri elinkeinonharjoittajien valmistamien ja markkinoimien tuotteiden julkinen esittäminen ja arvosteleminen on sinänsä luvallista ja kannatettavaakin edellyttäen, että tämä tapahtuu asiallisesti ja puolueettomasti. Sitä vastoin ei voida pitää hyväksyttävänä, että joukkotiedotusvälineissä saataisiin seurauksetta hyvää lehtimiestapaa rikkoen harhaanjohtavasti ja asiattomasti arvostella elinkeinonharjoittajan tuotteita ja siten olosuhteissa, joissa vahingon synty on ilmeistä, vahingoittaa tämän varallisuusasemaa. Tämän perusteella Korkein oikeus katsoo, että on olemassa vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:ssä tarkoitettuja erittäin painavia syitä korvausvelvollisuuden määräämiseen Nykäselle ja Saarelle heidän Karlssonille aiheuttamastaan taloudellisesta vahingosta.
Yhtiö on Nykäsen ja Saaren työnantajana vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla vastuussa koko Karlssonille aiheutetusta 100.000 markan vahingosta. Nykänen ja Saari ovat puolestaan yhtiön työntekijöinä toiminnallaan tuottaneet yhtiölle hyötyä saamatta siitä itse palkan lisäksi muuta korvausta. Huomioon ottaen tämän ja vahingon suuruuden Korkein oikeus katsoo, että Nykänen ja Saari ovat mainitun lain 4 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla velvollisia korvaamaan vahingosta kohtuullisiksi harkitut, Nykänen 25.000 ja Saari 50.000 markkaa. Saman lain 6 luvun 2 §:n nojalla heidän vastuunsa on kuitenkin toissijainen yhtiön vastuuseen nähden.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta muutoin kuin että Nykäsen ja Saaren yhteisvastuullisesti yhtiön kanssa Karlssonille maksettavaksi määrätty vahingonkorvaus alennetaan, Nykäsen 25.000 markkaan ja Saaren 50.000 markkaan ja että he näistä korvauksista ovat velvollisia maksamaan Karlssonille vain määrän, jota ei saada perityksi yhtiöltä.
Yhtiö velvoitetaan suorittamaan Karlssonille korvaukseksi vastauskuluista täällä 1.500 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo (eri mieltä), Jalanko, Nikkarinen, Tulenheimo-Takki ja Krook
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Oikeusneuvos Salervo: Käsittelyratkaisun osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.
Nykäsen laatimassa kirjoituksessa on selostettu kahden äidin mielipiteitä kuuden heillä kokeiltavana olleen lastenvaunun ominaisuuksista. Katson, ettei kirjoitus ole synnyttänyt lukijassa käsitystä, että kysymys olisi ollut tuotetestin tapaisesta puolueettomasta lastenvaunujen vertailusta.
Kirjoituksessa ei ole annettu esiteltävänä olleesta Fischer-lastenvaunusta vääriä tietoja. Kun kirjoitus on perustunut lastenvaunuja kokeilleiden kahden äidin mielipiteisiin vaunujen ominaisuuksista, Nykänen ei ole mielestäni menetellyt varomattomasti myöskään siinä, että hän oli jättänyt ottamatta selvää, täyttivätkö Fischer-vaunut saksalaiset turvallisuusmääräykset.
Nykänen ei ole kuitenkaan ennen kirjoituksen julkaisemista ottanut selvää, oliko esitellyn Fischer-vaunun malli edelleen myynnissä ja mikä oli Fischer-vaunujen kirjoituksen julkaisemisen aikainen varustetaso. Näin kirjoituksessa on erheellisesti annettu ymmärtää, ettei silloin myytävinä olleisiin Fischer-vaunuihin ole kuulunut tavarakoria. Huomioon ottaen myös Fischer-vaunuista käytetty väheksyvä esitystapa kirjoitus on antanut jossakin määrin harhaanjohtavan kuvan mainittujen lastenvaunujen ominaisuuksista.
Tuotteiden keskinäinen vertailu tiedotusvälineissä on kuluttajien etujen mukaista ja siten hyödyllistä ja hyväksyttävää toimintaa. Tämä vaikeutuu, jos on olemassa vaara, että vertailussa tapahtuneista vähäisistäkin virheellisyyksistä voi seurata vahingonkorvausvastuu. Tuotteitaan kuluttajille valmistavien ja myyvien elinkeinonharjoittajien on hyväksyttävä, että tuotteet joutuvat julkisenkin arvostelun kohteiksi ja ettei tuo arvostelu ole joka suhteessa asianmukaista. Katson, ettei Nykäsen kirjoitus ole siinä määrin virheellinen ja harhaanjohtava, että olisi olemassa vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:ssä tarkoitettuja erittäin painavia syitä vahingonkorvauksen tuomitsemiseen.
Näillä perusteilla kumoan hovioikeuden tuomion ja raastuvanoikeuden päätöksen ja hylkään Karlssonin kanteen. Vapautan Nykäsen, Saaren ja A-lehdet Oy:n velvollisuudesta korvata Karlssonin oikeudenkäyntikuluja raastuvanoikeudessa ja hovioikeudessa. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä, sellaisena kuin se on 13.3.1964 annetussa laissa, ilmenevän periaatteen mukaan en tuomitse Nykäselle ja hänen myötäpuolilleen korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa. Asian laadun vuoksi määrään, että Nykäsen ja hänen myötäpuoltensa tulee pitää heillä täällä olleet kulut vahinkonaan.