Finlex

Tappo
Todistelu

Diaarinumero:	R89/288
Esittelypäivä:	20.7.1989
Antopäivä:	30.11.1989
Taltio:	3305

Kysymys kuitututkimusten merkityksestä todisteena tappoa ynnä muuta koskevassa jutussa.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 30.11.1989

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Porvoon raastuvanoikeuden päätös 16.8.1988

Virallisen syyttäjän sekä B:n, C:n, D:n, E:n ja F:n kohdaltaan asianomistajina ajamista syytteistä raastuvanoikeus on, A:n oltua mielentilansa selville saamiseksi tutkittavana ja lääkintöhallituksen annettua sen johdosta lausuntonsa, katsonut selvitetyksi seuraavaa:

1) A oli 13.6.1986 Porvoon kaupungissa Kokonniementien varrella noin kello 02.30-03.30 aikaan aamulla hyökännyt B:n kimppuun pyydettyään ensin häneltä tulta, kaatanut B:n ojaan selälleen ja painanut hänet polvellaan maahan sekä käsin kuristanut häntä kurkusta niin voimakkaasti, että B oli menettänyt tajuntansa ja oli ollut vähällä menettää henkensä A:n jättäessä hänet pensaikkoon kätkettynä tapahtumapaikalle makaamaan. Lääkärintodistuksen mukaan B:n ääni, joka aikaisemmin oli ollut normaali, oli kyseisen teon jälkeen ollut pätkivää ja katkonaista, puristeista, hakkaavaa ja vapisevaa, joista häiritsevin oire oli ollut selvä äänen vapina. Lääkärin lausunnon mukaan kyseisentyyppinen ääniongelma voi myös seurata vaikea-asteista psyykkistä järkytystilaa.

Kun mainittua äänenmuutosta oli pidettävä vaikeana ruumiinvammana ja kun B myös oli ollut hengenvaarassa sekä kun pahoinpitelyä, huomioon ottaen rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan, oli pidettävä törkeänä, raastuvanoikeus on katsonut A:n tältä osin syyllistyneen törkeään pahoinpitelyyn.

Raastuvanoikeus on katsonut edellä kerrotun teon näytetyksi seuraavin perustein:

"B on raastuvanoikeuden istunnossa 22.12.1987 tunnistanut A:n tekijäksi. B on ilmoittanut olevansa ehdottoman varma siitä, että kysymyksessä on ollut sama henkilö. Kun A pyynnöstä on kävellyt edestakaisin istuntosalissa B on todennut, että "nimenomaan noin" tekijä oli tullut vastaan. Kävelytyyli oli ollut hyvin samanlainen.

B on oikeudessa vaikuttanut asialliselta ja luotettavalta. Ei ole ilmennyt syytä, minkä vuoksi hänen kertomustaan olisi pidettävä epäluotettavana."

2) C:n ja D:n tytär sekä E:n ja F:n sisar G oli löydetty kuolleena Askolan Monninkylän valtatie 155:n ojasta makaamasta 19.9.1987 kello 12.10. G oli poistunut samana päivänä ravintola Grand Esplanadista Porvoon kaupungissa kello 01.35. Välitön kuolinsyy oli ollut kuristuminen ja häneen oli kohdistunut seksuaalinen väkivalta ennen kuolemaa. Kamppailun jäljistä, löydetyistä G:n kengistä ja oikean käden käsineestä voitiin tehdä se johtopäätös, että G:n kimppuun oli hyökätty Porvoon kaupungissa Näsintien ja Kokonniementien risteyksessä. Jutussa ei ollut selvitetty, miten G:n ruumis oli kuljetettu Askolaan.

Raastuvanoikeus on katsonut, että jutussa esitetyt jäljempänä selostettavat tutkimustulokset olivat kokonaisuudessaan riittävä näyttö A:n syyllisyydestä. Tutkimusten lopputulokset huomioon ottaen oli mahdotonta, että tekijä olisi ollut kukaan muu kuin A. Tämän vuoksi ja kun muusta ei ollut esitetty näyttöä raastuvanoikeus on katsonut, että A oli kerrotussa tilaisuudessa väkivallalla pakottanut G:n sukupuoliyhteyteen kanssaan sekä tahallaan kuristamalla surmannut tämän. Sen vuoksi raastuvanoikeus on katsonut A:n tältä osin syyllistyneen yksin teoin tehtyihin väkisinmakaamiseen ja tappoon.

Raastuvanoikeus on katsonut kyseisen teon näytetyksi seuraavin perustein:

"G:n täydellisessä oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa ja siihen liittyneissä oikeuskemiallisessa ja mikroskooppisessa tutkimuksessa on todettu 1) ulkoisen väkivallan merkkeinä verenpurkaumia silmien sidekalvoilla, alahuulen limakalvolla, kaulan ihon verenpurkaumia, kaulan imusolmukkeiden ja lihasten veripurkaumia, 2 kieliluun murtumaa verenpurkaumineen ja kaulalaskimoiden kalvojen verenpurkaumia sekä äkilliseen hengityksen estymiseen viittaava keuhkojen äkillinen laajentuma, 2) muina ulkoisen väkivallan seurauksena syntyneinä vammoina päänkamaran verenvuotoa, ihon hankaumia, mustelmia ja naarmuja kasvoilla, alahuulessa, korvalehdessä, rintakehällä ja yläraajoissa, selässä ja alaraajoissa, 3) peräaukon limakalvolla tuore repeämä ja mikroskooppisessa tutkimuksessa peräaukon limakalvonäytteestä muoto-opillisesti tyypillisiä siittiöitä.

Ruumiinavauksen perusteella on todettu, että kaulan alueen vammat, suun limakalvon verenpurkaumat ja silmien sidekalvojen verenpurkaumat ovat todennäköisesti syntyneet kaulaan kohdistuneen kuristamisen seurauksena. Kasvojen ihohankauma on saattanut syntyä karkeaa alustaa vasten hankautuessa sekä yläraajojen tuoreet mustelmat käsivarsista pitelemisen seurauksena. Merkkinä todennäköisestä seksuaalisesta väkivallasta, jota tutkittavaan oli kohdistunut ennen kuolemaa on ollut tuore limakalvorepeämä peräaukon suulla ja muoto-opillisesti tyypilliset siittiöt, jotka havaittiin peräsuolen sivelyvalmisteessa. Suoritetun oikeuslääketieteellisen ruuminavauksen ja siihen liittyneiden lisätutkimusten ja esitietojen perusteella kuolintodistukseen - ja välittömäksi kuolinsyyksi on merkitty kuristuminen.

Keskusrikospoliisin kriminaalilaboratorion lausunnosta no B 2524/I, 2536 ja 3209/I/87 ilmenee, että G:n vaatteista on löytynyt yhteensä yli 200 tasavärisiä tummanruskeita ja täplikkäästi värjäytyneitä vaaleita- ja keskiruskeita akryylikuituja, jotka mikroskooppisen tutkimuksen perusteella ovat samanvärisiä ja -laatuisia kuin henkilöauton UAT-172 istuinten päällisten ruskeat kuidut. G:n hiuksista kampaamalla otetusta näytteestä on löytynyt 11 samanlaista kuitua kuin edellä mainitut akryylikuidut. G:n vaatteista on löytynyt 28, hiuksista kampaamalla otetusta näytteestä 2 ja häpykarvoista kampaamalla otetusta näytteestä 3 punaista katkonaisesti värjäytynyttä viskoosikuitua. Kuidut ovat olleet tyypiltään lähinnä sisustustekstiilityyppiä ja suhteellisen harvinaisia värisävyltään, värjäytymistavaltaan sekä laadultaan. Henkilöauton UAT-172 istuimista teipeille otetuista näytteistä on löytynyt useita kymmeniä mikroskooppisen tutkimuksen perusteella samanvärisiä ja -laatuisia kuituja. G:n vaatteista on löytynyt 13 ja hiuksista kampaamalla otetusta näytteestä 1 pitkä pinnaltaan kulunut, epätasaisesti värjäytynyt oranssinpunainen villakuitu. Samanlaisia kuituja on löytynyt runsaasti henkilöauton UAT172 istuimista teipeille otetuista näytteistä.

G:n hiuksista kampaamalla otetusta näytteestä on löytynyt 13 ja oikean keskisormen kynnen alta 1 sininen puuvillakuitu. Samanlaisia kuituja on löytynyt erittäin runsaasti edellä mainitun auton istuinteipeistä.

G:n takista on löytynyt 2 ja neulepuserosta 1 vaaleanpunainen akryylikuitu, joiden värisiä ja -laatuisia kuituja on löytynyt edellämainitun auton istuinteipeistä muutamia kappaleita.

Lausunnon mukaan yli 20 kuidun löydöstä pidetään runsaana löydöksenä ja yli 200 kuidun löydöstä poikkeuksellisen runsaana.

Keskusrikospoliisin rikoslaboratorin lausunnosta no B 2524/II/87 ja B 3209/II/87 ilmenee, että G:n rintaliiveistä löytynyt lasinsiru on vastannut taitekertoimeltaan sekä röntgenmikroanalyysaattorilla suoritettujen alkuainemääritysten perusteella kemialliselta rakenteeltaan henkilöauton UAT-172 vasemmasta etujalkatilasta löytyneistä 11 lasinsirusta yhtä ja on siten ollut samaa lasilaatua kuin kyseisen auton vasemmasta etujalkatilasta löytynyt kyseinen lasinsiru. Keskusrikospoliisin rikoslaboratorion lausunnosta no:sta B 3226/I/87 ilmenee, että G:n häpykarvoista, hiuksista ja vaatteista löytyneet 33 punaista, katkonaisesti värjäytynyttä viskoosikuitua, jollaisia on löytynyt kymmeniä henkilöauton 172 istuimista teipeille otetuista näytteistä, ovat mikroskooppisen tutkimuksen perusteella samanlaisia kuin A:n olohuoneen sohvalla olleen punaisen tyynynpäälliskankaan kuidut.

G:n vaatteista ja hiuksista löytyneet 14 pitkää oranssinpunaista villakuitua, jollaisia on löytynyt runsaasti edellämainituista autonäytteistä ovat mikroskooppisen tutkimuksen perusteella samanlaisia kuin A:n olohuoneen sohvalla olleen punaisen shaalin kuidut ja samanlaisia kuin A:n makuuhuoneen sängystä sekä olohuoneen jätesäkissä olleiden harmaiden housujen lahkeesta sekä kaksista jätesäkissä olleista housuista löydettyjen irtonaisten kuitutuppujen kuidut.

G:n hiuksista ja kynnenalta löytyneet 14 sinistä puuvillakuitua, jollaisia löytyi erittäin runsaasti em. autonäytteistä, ovat mikroskooppisen tutkimuksen perusteella samanlaisia kuin A:n asunnon eteisen pesukoneen päältä otettujen housujen housukankaan kuidut.

G:n takista ja neulepuserosta on löytynyt kolme vaaleanpunaista akryylikuitua, jollaisia on löytynyt muutamia em. autonäytteistä, ovat mikroskooppisen tutkimuksen perusteella samanlaisia kuin A:n makuuhuoneen sängyllä olleen neulepuseron vaaleanpunaiset kuidut.

G:n farmarihousuista on löytynyt kolme kellanruskeaa, paksua sisustustekstiilityyppistä kuitua. Samanlaisia kuituja on löytynyt muutamia A:n auton istuimista teipeille otetuista näytteistä. Kuidut ovat mikroskooppisen tutkimuksen perusteella samanvärisiä ja -laatuisia kuin A:n olohuoneen sohvakaluston kellanruskeat kuidut.

Keskusrikospoliisin rikoslaboratorion lisälausunnosta no:sta B 2524/I, 2536, 3209/I ja 3226/I/87 ilmenee, että rikoslaboratorioon hankitulla mikrospektrometrillä on suoritettu värivertailut seuraavista lausunnossa B 2524/I, 2536, 3209/I/87 mainituista, valokuvatuista kuiduista:

I Tummanruskea akryylikuitu G:n hiuksista ja vertailukuituna tummanruskea akryylikuitu A:n auton UAT-172 istuinsuojista II Punainen viskoosikuitu G:n häpykarvoista ja vertailukuituna punainen viskoosikuitu A:n asunnon olohuoneen sohvalla olleesta punaisesta tyynystä III Oranssinpunainen villakuitu G:n vaatteista ja vertailukuituna oranssinpunainen villakuitu A:n asunnon sohvalla olleesta punaisesta shaalista sekä lausunnossa B 3226/I/87 mainitusta valokuvatusta kuidusta: IV kellanruskea viskoosikuitu G:n farmarihousuista ja vertailukuituna kellanruskea viskoosikuitu A:n sohvakankaasta.

Lausunnon mukaan suoritetut mittaukset ovat varmentaneet aikaisemmin suoritettujen mikroskooppisten tutkimusten tulokset. Kaikissa mittauksissa on saatu tutkituista kuiduista ja vastaavasta vertailukuidusta identtiset spektrit. Kyseisistä kuiduista on tehty uusintamittaukset Saksan liittotasavallan poliisin laboratorioon tehdyn mikrospektrofotometri koulutuskäynnin yhteydessä. Saksassa mainitut spektrit ovat olleet identtiset rikoslaboratorion spektrien kanssa.

Kansanterveyslaitoksen lausunnosta ilmenee, että G:n peräaukosta ja emättimestä otetuista näytteistä on voitu osoittaa ihmisen siemennesteelle ominaisia valkuaisaineita. Lisäksi peräsuolesta otetusta näytteestä voitiin osoittaa ihmisen siemennesteelle ominaisia valkuaisaineita. Lisäksi tutkimustulosten perusteella G:n peräsuolesta otetussa näytteessä on todennäköisesti ollut veriryhmään A, sekrotor kuuluvan henkilön eritteitä, täten siinä on saattanut olla A:n siemennestettä. Lausunnon mukaan saatujen tutkimustulosten perusteella ei myöskään voida poissulkea sitä mahdollisuutta, että peräaukosta ja emättimestä otetuissa näytteissä olisi A:n siemennestettä.

Rikoskemisti Pirkko Lea Orvokki Rovaksen todistajan kertomuksesta ilmenee, etteivät G:n ja hänen äitinsä asunnoista löydetyt kuidut olleet olleet samanlaisia kuin syytetyn asunnosta löydetyt kuidut. Ruskeita akryylikuituja oli löydetty erittäin runsaasti. Todistajan mukaan yli 200 kuidun löytö oli erittäin runsas löytö. G:n häpykarvoista ja hiuksista ei ollut löydetty muita kuituja kuin A:n autosta ja kodista löydettyjä. Todistaja on ilmoittanut, että "kun on näin huomattavia kuitumääriä ei voida edes leikitellä sattuma-ajatuksella". Todistaja on lisäksi todennut, että kuitujen runsaus voi myös viitata kontaktin laatuun. Jos oli voimakas, hankaava kontakti, kuituja irtosi huomattavasti enemmän kuin lyhyessä kontaktissa. Yksikään tässä tapauksessa löydetyistä kuiduista ei ollut ollut hyvin tavallinen. Kysyttäessä todistaja on ilmoittanut omana mielipiteenään, ettei mistään muusta Suomessa tutkittavasta autosta saataisi samaa tulosta kuin A:n autosta."

Raastuvanoikeus on sen vuoksi, samalla kun A tuomittiin yksin teoin tehdyistä kulkuneuvon luovuttamisesta juopuneelle ja liikennerikkomuksesta sakkorangaistukseen, soveltaen rikoslain 20 luvun 1 §:n 1 momenttia, 21 luvun 1 §:n 1 momenttia ja 6 §:n 1 momenttia sekä 7 luvun 1 §:ää, tuominnut A:n 1 kohdan osalta törkeästä pahoinpitelystä 3 vuodeksi vankeuteen sekä 2 kohdan osalta yksin teoin tehdyistä väkisinmakaamisesta ja taposta 12 vuodeksi vankeuteen yhdistäen mainitut rangaistukset 13 vuodeksi vankeutta, josta yhdistetystä vankeusrangaistuksesta oli rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetty vapaudenmenetysaikoja 16.11.1987-15.6.1988 ja 24.6.15.8.1988 vastaavat 8 kuukautta 23 päivää. Lisäksi A on velvoitettu korvaamaan valtiolle sen varoista nyt kysymyksessä olevilta osin suoritetut todistelukustannukset yhteensä 374 markkaa, lääkärinlausunnoista suoritetut 485,36 markkaa sekä ruumiinavauskustannuksista ja kuljetuksesta suoritetut 1.800 markkaa. Vielä A on velvoitettu suorittamaan asianomistajille korvauksia seuraavasti: - B:lle sairaus- ja matkakuluista 754,40 16 prosentin korkoineen 294 markalle 2.2.1988 lukien ja 460,40 markalle 16.8.1988 lukien sekä kivusta ja särystä 10.000 markkaa, henkisestä kärsimyksestä 30.000 markkaa, kosmeettisesta haitasta 2.000 markkaa, pysyvästä viasta ja haitasta 50.000 markkaa ja korvakoruista 100 markkaa, kaikki mainitut määrät 16 prosentin korkoineen 13.6.1986 lukien, ynnä oikeudenkäyntikuluista 12.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 16.8.1988 lukien, - C:lle ja D:lle G:n vaatteista 1.438 markkaa sekä hautaus- ynnä muista kuluista 12.951 markkaa eli yhteensä 14.389 markkaa 16 prosentin korkoineen 19.9.1987 lukien sekä - C:lle, D:lle, E:lle ja F:lle oikeudenkäyntikuluista 12.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 16.8.1988 lukien.

Helsingin hovioikeuden päätös 17.2.1989

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi muun muassa C ja D sekä A ovat saattaneet jutun ja jossa C ja D ovat raastuvanoikeudessa esittämänsä toistaen vaatineet A:n tuomitsemista rangaistukseen tapon asemesta murhasta sekä A vaatinut häntä vastaan ajettujen syytteiden ja korvausvaatimusten hylkäämistä, on toimitettuaan suullisen käsittelyn päätöksensä perusteluina kohtien 1 ja 2 osalta lausunut seuraavaa:

"On selvitetty, että 13.6.1986 Porvoon kaupungissa Kokonniementietä kulkenutta B:tä vastaan kävellyt mies on pyydettyään tulta käynyt B:hen käsiksi ja kuristanut häntä kurkusta niin, että B oli menettänyt tajuntansa. Tajuihinsa tultuaan B oli havainnut miehen poistuneen paikalta. B ei ollut huomannut merkkejä siitä, että hän olisi joutunut varsinaisesti seksuaalisen väkivallan kohteeksi, mutta hän oli todennut jälkeenpäin vaatteidensa, muun muassa haalaripukunsa haaraosan, repeytyneen. Poliisille ilmoituksen tehdessään 13.6.1986 ja poliisikuulustelussa 23.9.1987 B oli antanut tekijästä tuntomerkit, joiden mukaan tekijä oli ollut noin 40 vuotias, 175-185 senttimetriä pitkä, ruumiinrakenteeltaan tukevahko, tekijän hiukset olivat olleet vaaleanruskeat, taipuisat ja hiusraja oli ollut ylhäällä.

G on 19.9.1987 löydetty kuolleena, alaruumis riisuttuna Askolan Monninkylän valtatie 55:n ojasta. Suoritetun oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen ja siihen liittyneiden lisätutkimusten perusteella on voitu todeta, että G:n, jonka pituus on ollut 156 senttimetriä ja paino 43 kiloa, perus- ja välitön kuolinsyy on ollut kuristuminen. Porvoon kaupungista Näsintien ja Kokonniementien risteyksestä löydetyistä G:n kengistä ja oikean käden käsineestä sekä maassa olleista jäljistä voidaan päätellä G:n kimppuun hyökätyn sanotussa paikassa. Tämä paikka sijaitsee alle 10 metrin päässä siitä paikasta, jossa B:n kimppuun oli hyökätty.

Oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa ja siihen liittyneissä tutkimuksissa on todettu sellaisia merkkejä G:hen välittömästi ennen hänen kuolemaansa kohdistuneesta sukupuoliyhteyttäkin käsittävästä seksuaalisesta väkivallasta, että voidaan katsoa näytetyksi tekijän pakottaneen väkivalloin G:n sukupuoliyhteyteen kanssaan.

Sen jälkeen, kun G oli löydetty kuolleena ja A oli otettu kiinni ja pidätetty epäiltynä G:n surmaamisesta, B on syksyllä 1987 ensin valokuvasta ja sitten poliisilaitoksella hänelle A:ta näytettäessä tunnistanut A:n henkilöksi, joka oli hyökännyt hänen kimppuunsa kesällä 1986. Raastuvanoikeudessa ja hovioikeudessa juttua sittemmin käsiteltäessä B on kertonut olevansa täysin varma siitä, että A oli hänen kimppuunsa hyökännyt ja häntä kuristanut mies.

Raastuvanoikeuden päätöksessä yksityiskohtaisesti selostetut tutkimustulokset ja hovioikeudessa uudelleen todistajana kuullun rikoskemistin todistajalausunto osoittavat sen, että joko G välittömästi ennen kuolemaansa tai G:n ruumis on ollut A:n autossa. A:n tapa käyttää yksin autoaan, pitää sitä asuntonsa pihamaalla ja säilyttää auton avaimia kotonaan tekevät hyvin epätodennäköiseksi sen, että kukaan muu kuin A olisi ollut autossa G:n kanssa. A ei edes ole väittänyt havainneensa autonsa olleen tuolloin vieraan henkilön käytössä. Mitään tällaisen käytön mahdollisuuteen viittaavaa selvitystä ei ole esitetty. Hovioikeus katsookin selvitetyksi, että A on G:n surmaamisen tapahtuma-aikaan pitänyt G:tä tai G:n ruumista autossaan. Kuitenkin A on kiistänyt olleensa G:n kanssa missään tekemisissä.

Hovioikeus pitääkin esitetty näyttö huomioon ottaen selvitettynä, että A on G:n surmannut ja hänet väkivalloin kanssaan sukupuoliyhteyteen pakottanut henkilö.

Esitutkintavaiheessa on käytetty B:hen kohdistuneen rikoksen selvittämiseksi tunnistamismenettelyä, jossa B:lle ei ole esitetty vaihtoehtoisina tunnistamiskohteina muita miehiä kuin A. Tunnistamista suorittaessaan marraskuussa 1987 B:llä on ollut mielessään se ajatus, että tunnistettavaksi esitettyä miestä epäiltiin G:n surmaajaksi. Nämä seikat heikentävät B:n tunnistamisen todistusarvoa. Toisaalta B on antanut jo välittömästi rikoksen tapahduttua tekijästä A:han sopivat tuntomerkit. Kun kumpaankin rikoksen uhriin kohdistunut hyökkäys on tapahtunut samalla tekopaikalla ja väkivalta on molemmissa tapauksissa toteutettu kuristamalla, hovioikeus katsoo esitetyn näytön osoittavan, että A on myös B:hen kohdistuneen rikoksen tekijä."

Muutoin hovioikeus on hyväksynyt raastuvanoikeuden päätöksen 1 kohdassa.

Kohdan 2 osalta hovioikeus on lausunut, että tutkimustulosten paljastamista kuristamisen voimakkuuteen viittaavista jäljistä voitiin päätellä, että A:n G:tä kuristaessaan oli täytynyt käsittää, että kuristamisesta varsin todennäköisesti seuraisi kuolema. A oli siis tahallaan surmannut G:n. Surmaamistapa tai muutkaan esiintulleet seikat eivät osoittaneet tekijässä sellaista vakaata harkintaa tahi erityistä raakuutta tai julmuutta, että tekoa voitaisiin pitää murhana. G:n kuoleman aiheuttamisen ei myöskään ollut näytetty olleen A:n suoranaisena tarkoituksena. Surmaamisen tahallisuuden asteen huomioon ottaen tuomittua rangaistusta oli pidettävä liian ankarana.

Edellä mainituilla ja muutoin raastuvanoikeuden päätöksessä lausutuilla perusteilla hovioikeus on harkinnut oikeaksi siten muuttaa raastuvanoikeuden päätöstä, että A:lle 2 kohdan osalta yksin teoin tehdyistä väkisinmakaamisesta ja taposta tuomittu rangaistus on alennettu 10 vuodeksi vankeutta. Mainittu rangaistus ja raastuvanoikeuden A:lle 1 kohdan osalta tuomitsema 3 vuoden vankeusrangaistus on yhdistetty 11 vuodeksi vankeutta, mistä yhdistetystä vankeusrangaistuksesta on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetty vapaudenmenetysaikoja 16.11.1987-15.6.1988 ja 23.6.1988-16.2.1989 vastaavat 1 vuosi 2 kuukautta 25 päivää. Lisäksi A on velvoitettu suorittamaan B:lle korvaukseksi hänellä hovioikeudessa olleista kuluista 4.500 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden päätöksen antopäivästä lukien. Muilta osin raastuvanoikeuden päätös on jäänyt pysyväksi.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

C:lle ja D:lle sekä A:lle on 5.5.1989 myönnetty valituslupa. C ja D ovat aikaisemmin esittämänsä uudistaen vaatineet A:n tuomitsemista rangaistukseen tapon asemesta murhasta. A on vaatinut, että häntä vastaan ajetut syytteet ja korvausvaatimukset kokonaisuudessaan hylättäisiin.

C ja D sekä A ovat vastanneet toistensa hakemuksiin sekä virallinen syyttäjä ja B A:n hakemukseen. E ja F eivät ole antaneet heiltä pyydettyä vastausta.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 30.11.1989

Perustelut

Kohta 1:

A on pahoinpitelyssä tahallisesti aiheuttanut B:lle hengenvaaran ja pahoinpitely on lisäksi tehty erityistä raakuutta osoittavalla tavalla. Näistä syistä ja huomioon ottaen myös rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan pahoinpitelyä on pidettävä törkeänä. Koska törkeä pahoinpitely ei ole vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:ssä tarkoitettu rikos eikä rikoksella ole aiheutettu B:lle mainitun luvun 2 §:n nojalla korvattavaa kipua ja särkyä taikka vikaa ja pysyvää haittaa enemmälti kuin mistä A on velvoitettu suorittamaan B:lle korvausta, B ei tämän lisäksi ole oikeutettu saamaan korvausta henkisestä kärsimyksestä. Muutoin Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden perustelut 1 kohdan osalta.

Kohta 2:

G on hovioikeuden päätöksessä kerrotuin tavoin 19.9.1987 löydetty kuolleena Askolan Monninkylästä. Hänen perus- ja välittömäksi kuolinsyykseen on todettu kuristuminen. Hovioikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla voidaan päätellä, että G:n kimppuun on hyökätty Näsintien ja Kokonniementien risteyksessä Porvoon kaupungissa, sekä katsoa näytetyksi, että tekijä on väkivalloin pakottanut G:n sukupuoliyhteyteen kanssaan.

G:stä ja hänen vaatteistaan on välittömästi ruumiin löytymisen jälkeen otettu tutkittavaksi kuituja, joiden alkuperää on ryhdytty selvittämään ottamalla vertailukuituja niiden lähteiksi epäillyistä mahdollisista kohteista. Tässä tarkoituksessa on otettu näytteet muun muassa G:n ja hänen äitinsä asunnoista sekä ennen A:n autoa useiden syyllisiksi epäiltyjen henkilöiden autoista. Mistään näistä kohteista ei ole löydetty samanlaisia kuituja kuin G:stä ja hänen vaatteistaan tutkittavaksi otetut kuidut olivat.

A:n autosta ja hänen kotoaan otetuista näytteistä on löydetty suoritetuissa tutkimuksissa kuutta eri kuitua, jotka kriminaalilaboratorion lausuntojen mukaan olivat samanlaisia kuin G:stä ja hänen vaatteistaan tutkittavaksi otetut kuidut. Näitä olivat A:n auton istuinpäällisten ruskeat akryylikuidut, A:n asunnon olohuoneessa olleen tyynyn päälliskankaan viskoosikuidut, olohuoneessa olleen shaalin punaiset villakuidut, makuuhuoneen sängyllä olleen villapuseron vaaleanpunaiset akryylikuidut, olohuoneen sohvakaluston kellanruskeat kuidut ja pesukoneen päällä olleiden housujen siniset puuvillakuidut.

Mainitunlaisista kuiduista oli G:ssä tai hänen vaatteissaan ruskeita akryylikuituja yli 200 kappaletta, viskoosikuituja 33 kappaletta, oranssinpunaisia villakuituja 14 kappaletta, vaaleanpunaisia akryylikuituja 3 kappaletta, kellanruskeita kuituja samoin 3 kappaletta ja sinisiä puuvillakuituja 14 kappaletta, joista 13 oli ollut hiuksissa ja yksi kynnen alla. Jutussa todistajana kuullun, kuitututkimukset suorittaneen rikoskemistin mukaan yli 20 kuidun löydöstä pidettiin runsaana ja yli 200 kuidun löydöstä erittäin runsaana löydöksenä. Hänen mukaansa näin usean, osin harvinaisen kuidun samanaikaisen esiintymisen ja kuitujen runsauden perusteella oli varmaa, että joko G tai hänen ruumiinsa oli ollut A:n autossa. Se, että G:n kynnen alta oli löytynyt yksi edellä mainituista sinisistä puuvillakuiduista, viittasi välittömään, kuitujen lähteestä G:n eläessä tapahtuneeseen siirtymään. Muiden kuitujen osalta kyse oli todennäköisesti välillisestä siirtymästä eli että kuidut ensin olivat kulkeutuneet A:n autoon ja sieltä edelleen G:hen ja hänen vaatteisiinsa.

A on selittänyt nauttineensa tapahtumaa edeltäneenä iltana ja tapahtumayönä siinä määrin alkoholia, että hän olisi ollut kykenemätön kuljettamaan autoa ja myös kykenemätön seksuaaliseen kanssakäymiseen. Tämän osoittamiseksi on A:n puolelta hovioikeudessa kuultu kolmea todistajaa, jotka ovat kertoneet, että A:n asunnolla oli yleensä viikonloppuisin ja nimenomaan perjantaisin pidetty juhlia, joissa oli nautittu runsaasti alkoholia. Mainitut todistajat ovat arvelleet, että näin olisi tapahtunut myös perjantaina 18.9.1987, ja heistä kaksi on arvellut yöpyneensä seuranneen yön A:n asunnolla kummankaan olematta kuitenkaan varma siitä, oliko kyseessä ollut juuri tuo viikonloppu ja kyseinen yö. Kyseisellä kerralla toinen mainituista kahdesta todistajasta oli kertomansa mukaan ollut siinä määrin juovuksissa, ettei hän muistanut tuloaan A:n asunnolle, jossa hän oli seuranneena aamuna herännyt. Toinen todistajista oli kertomansa mukaan "sammunut" jossain vaiheessa iltaa ja herännyt vasta aamulla. Kolmas todistajista oli puolestaan kertomansa mukaan poistunut puolenyön jälkeen ja seuranneena aamuna palannut A:n asunnolle. Kukaan mainituista todistajista ei kuitenkaan ole kyennyt yhdistämään kertomiaan mainittuja tapahtumia nimenomaan 18.-19.9.1987 väliseen aikaan tai, mikäli kysymys olisi ollut juuri kyseisestä illasta ja yöstä, kertomaan mitään sellaista, joka osoittaisi A:n silloin olleen aamuyön kotonaan, eikä myöskään lähemmin kertomaan A:n senkertaisesta alkoholin nauttimisesta ja humalatilasta lukuun ottamatta viimeksi mainittua todistajaa, joka on ajankohtaa lähemmin täsmentämättä arvioinut A:n tuolloin olleen vahvasti humalassa.

Kuten hovioikeuden perusteluissa todetaan, jutussa ei ole ilmennyt mitään siihen viittaavaa, että A:n auto olisi tapahtumayönä ollut jonkun muun kuin hänen itsensä käytössä. A itsekään ei edes ole väittänyt havainneensa mitään sellaista, joka viittaisi hänen autonsa tuolloin olleen vieraassa käytössä. Hän on kuitenkin pitänyt mahdollisena, että näin oli voinut tapahtua. Kun auton avaimet ja A:n kodin avaimet olivat olleet samassa nipussa, olisi käyttäjän täytynyt ottaa avaimet hänen kotoaan ja palauttaa ne sinne käytön jälkeen. Tämän lisäksi jää vielä se mahdollisuus, että auto, joka oli pysäköitynä A:n asuintalon pihalle, olisi otettu käyttöön siihen kuulumatonta avainta käyttäen. Ottaen huomioon, että G on ennen autossa oloaan tapahtumapaikalla olleista jäljistä päätellen kaadettu märälle ja saviperäiselle ojan pientareelle, jossa yhteydessä hänen vaatteensa ovat ainakin kastuneet ja todennäköisesti myös ryvettyneet, on epätodennäköistä, että autoon ei olisi jäänyt mitään jälkiä, jotka olisivat kiinnittäneet A:n huomiota.

Kun G esitetyn selvityksen perusteella, jota selvitystä raastuvanoikeuden päätöksessä selostetut keskusrikospoliisin kriminaalilaboratorion G:n vaatteista löytynyttä lasinsirua koskeva lausunto ja kansanterveyslaboratorion lausunto tukevat, varmuudella on ollut A:n autossa ja kun se vaihtoehto, että joku muu olisi käyttänyt A:n autoa on edellä lausutun perusteella hyvin epätodennäköinen, Korkein oikeus katsoo, että A:n syyllisyys G:n surmaamiseen ja hovioikeuden päätöksessä hänen syykseen kyseisessä kohdassa luettuihin rikoksiin on näytetty toteen.

Siltä osin kuin A:n on katsottu syyllistyneen yksin teoin tehtyihin väkisinmakaamiseen ja tappoon sekä hänelle tuomitun rangaistuksen määrän osalta Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden perustelut.

Päätöslauselma

A vapautetaan suorittamasta B:lle henkisestä kärsimyksestä maksettavaksi määrättyä 30.000 markan määräistä vahingonkorvausta. Muilta osin hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. A velvoitetaan korvaamaan B:llä, joka on pääasiallisesti voittanut jutun Korkeimmassa oikeudessa, täällä olleet vastauskulut 1.200 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden päätöksen antopäivästä lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Ailio, Takala, Riihelä ja Taipale