Finlex

Vahingonkorvaus - Urheilukilpailut ja huvitilaisuudet

Diaarinumero:	S87/1361
Esittelypäivä:	22.3.1988
Antopäivä:	17.10.1989
Taltio:	2865

Raviradan valaistus oli sammunut kesken kilpailun. Hevoset olivat pimeässä törmänneet yhteen ja vahingoittuneet. Raviradalla ei ollut varavalaistusjärjestelmää. Kun ravikilpailun järjestäjä oli siten laiminlyönyt asianaan olleen turvallisuustoimenpiteen, se velvoitettiin suorittamaan vahingonkorvausta vahingoittuneiden ravihevosten omistajille. Ään.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 17.10.1989

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Tammelan kihlakunnanoikeuden päätös 2.10.1986

Kihlakunnanoikeus on Pikatalli Oy:n, Gunilla Lehtosen, Pentti Salon ja Pekka Haapamäen Forssan Seudun Hippos r.y:tä vastaan ajamasta kanteesta lausunut selvitetyksi, että yhdistyksen Forssassa Pilvenmäen raviradalla 19.10.1984 järjestämissä iltaraveissa noin kello 21 aikaan ravikilpailujen yhdeksännen lähdön hevosten ravattua noin 800 metriä ja päästyä parijonossa juosten radan toiseen kaarteeseen kaikki ratavalot olivat samanaikaisesti sammuneet. Tuolloin oli kilpailua johtanut Lehtosen ja Salon hevonen Lady Atina välittömästi kaatunut radalle, jolloin sen ohjastaja oli suistunut kärryiltä hevosen päälle ja osa takana ravanneista hevosista oli juossut kaatuneen hevosen kanssa samaan rykelmään. Johtaneen hevosen tuntumassa ulkoradalla juosseen Pikatalli Oy:n omistaman hevosen Clete Hannoverin kärryjen vasen pyörä oli osunut kaatuneen hevosen kärryihin ja kärryt olivat kaatuneet radan ulkoreunaan.

Clete Hannoverin ohjastaja oli pudonnut kärryiltä ja raahautunut irtipäässeen hevosen valjaissa radan ulkopuolelle, jossa hevonen oli kaatunut. Silloin ohjastaja oli päässyt irtautumaan valjaista. Tämän jälkeen Clete Hannover oli juossut vauhkoontuneena takaisin raviradalle ja törmännyt varikkoalueen betoniseen liikenteen jakajaan, joka oli katkennut, ja jatkanut juoksuaan varikkoalueen läpi kulkevaan ojaan ja kaatunut sinne. Clete Hannoveria vesiojasta nostettaesssa oli sen valjaat jouduttu katkaisemaan.

Neljäntenä juosseen Haapamäen omistaman tamman Cirolinan kärryt olivat niin ikään kaatuneet ja hevonen oli irti päästyään törmännyt raviradan toisen päädyn aitaan.

Kaksi hevosten ohjastajaa oli jouduttu toimittamaan sairaalahoitoon.

Ratavalot olivat olleet onnettomuuden jälkeen sammuksissa ainakin noin 15-20 minuutin ajan. Sinä aikana rata-aluetta oli ohjastajien pyynnöstä valaistu yleisön paikalle ajamien autojen valonheittimillä. Raviradan katsomon valot olivat palaneet koko ajan.

Onnettomuudessa hevoset olivat loukkaantuneet ja niiden omistajille oli aiheutunut eläinlääkärikustannuksia, Lady Atinan osalta 1.850 markkaa, Clete Hannoverin osalta 2.961 markkaa ja Cirolinan osalta ainakin 2.980 markkaa. Lisäksi olivat Lady Atinan ja Cirolinan vetämät kilpakärryt ja valjaat vaurioituneet.

Pilvenmäen raviradan ratavalaistus oli toteutettu käyttämällä valonlähteenä monimetallilamppuja, joiden valaistusominaisuudet olivat tuohon käyttöön hyvät. Noille lampuille oli kuitenkin tyypillistä, että ne sammuivat lyhyenkin sähkövirran syöttöjännitteen katkoksen johdosta ja jännitteen alentuessa nopeasti riittävän paljon. Lisäksi noille lampuille oli tyypillistä pitkä jälleensyttymisaika.

Pilvenmäen raviradan ratavalaisimet kytkettiin päälle pääkeskushuoneessa sijaitsevasta ohjaustaulusta. Valaisimet oli ryhmitelty virran syötön kannalta katsottuna kolmeen ryhmään. Kytkettäessä ratavalot päälle ryhmän yksi valaisimet saivat syöttöjännitteen heti, ryhmän kaksi valaisimet noin 20 minuutin kuluttua ja ryhmän kolme valaisimet noin 40 minuutin kuluttua. Kytkennälle oli ominaista, että jännitekatkoksen tapahtuessa aikareleet nollautuivat ja jännitekatkoksen mentyä ohi ainoastaan ryhmän yksi valaisimet saivat jännitteen heti ja lamput syttyivät jäähdyttyään riittävästi. Ryhmät kaksi ja kolme saivat jännitteen vasta aikareleiden ohjaamina 20 ja 40 minuutin kuluttua.

Raviradan valaistuslaitteistossa ei ollut näytetty olleen sellaisia puutteellisuuksia tai vikoja, jotka olisivat voineet aiheuttaa kysymyksessä olevan valokatkoksen, vaan sen syy oli jäänyt selvittämättä. Radalla ei ollut ollut varavalaistusjärjestelmää, joka olisi välittömästi syttynyt ratavalojen sammuessa.

Onnettomuuden jälkeen oli Lady Atina osallistunut ravikilpailuihin vuonna 1985 kaksi kertaa ja Cirolina kaksitoista kertaa. Clete Hannoverin ei ollut näytetty kilpailleen onnettomuuden jälkeen. Hevosten arvoksi oli onnettomuushetkellä osoitettu, Lady Atinan 60.000, Clete Hannoverin 100.000 ja Cirolinan 50.000 markkaa. Lady Atinan arvona oli onnettomuuden jälkeen pidettävä sen siitosarvoa 20.000 markkaa. Lady Atina oli myöhemmin kuollut mahalaukkurevähtymään, jolla ei ollut näytetty olleen yhteyttä tapahtuneeseen onnettomuuteen. Clete Hannover oli myyty edelleen 10.000 markan hinnasta.

Yhdistys oli tietoisena siitä, että ratavalojen sammuttua niiden uudelleensyttyminen vei olosuhteisiin katsottuna pitkähkön ajan, järjestäessään ravikilpailut sellaisissa olosuhteissa, että kilpailupaikka oli ollut vuoden- ja vuorokauden ajasta sekä paikallisista sääolosuhteista johtuen ilman keinotekoista valaistusta täysin pimeä, laiminlyönyt järjestää radalle sellaisen varavalaistusjärjestelmän, joka päävalojen mahdollisesti sammuessa olisi estänyt radan pimenemisen ja pimeyden aiheuttaman kaatumis- ja vahingoittumisvaaran. Kun tapahtunutta joskin harvinaista valojen sammumista ei voitu pitää täysin ennalta-arvaamattomana tapahtumana eikä sanotun turvatoimen kustannusten voitu katsoa olevan kohtuuttomia ravikilpailujen järjestäjille kertyvään tuottoon nähden, yhdistys oli laiminlyönnillään aiheuttanut edellä selostetusta hevosten kaatumisesta aiheutuneet vahingot.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on velvoittanut Forssan Seudun Hippos r.y:n suorittamaan Lehtoselle ja Salolle yhteisesti Lady Atinan arvona 40.000 markkaa ja eläinlääkärikuluista 1.850 markkaa, Pikatalli Oy:lle Clete Hannoverin arvona 90.000 markkaa ja eläinlääkärikuluista 2.961 markkaa sekä Haapamäelle eläinlääkärikuluista 2.980 markkaa. Tuomituille korvauksille oli maksettavava 16 prosentin korko 2.8.1985 lukien.

Turun hovioikeuden tuomio 16.10.1987

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Forssan Seudun Hippos r.y. oli valittamalla saattanut jutun, on jättänyt jutun kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 20.1.1988. Pikatalli Oy, Lehtonen, Salo ja Haapamäki ovat yhteisesti vastanneet muutoksenhakemukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 17.10.1989

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta. Forssan Seudun Hippos r.y. velvoitetaan suorittamaan Pikatalli Oy:lle ja sen myötäpuolille yhteisesti korvaukseksi näillä vastauksen antamisesta täällä olleista kuluista 2.500 markkaa.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo (eri mieltä), Jalanko, Nybergh, Lehtonen ja af Hällström (eri mieltä)

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Vanhempi oikeussihteeri Kemppinen:

Hovioikeuden tuomiossa tarkoitetun onnettomuuden tapahtuessa Forssan Pilvenmäen raviradalla Suomen raviradoilla ei ollut missään käytössä sellaisia varavalaistusjärjestelmiä, joiden turvin jo aloitettu ajo olisi voinut jatkua sähkökatkoksen sattuessa ja päävalaistuksen sammuessa ilman mainittavaa onnettomuusriskiä.

Jutun asiakirjoista käy ilmi, että on olemassa valaistusjärjestelmiä, jotka häiriön tapahduttua syttyvät nopeammin ja että on olemassa varavalaistus- ja varavoimajärjestelmiä, joita käytetään ulkourheilutiloissa. Sellaisen järjestelmän rakentaminen Pilvenmäen raviradalle olisi kuitenkin edellyttänyt järjestelmän suunnittelua, rakentamista ja toteuttamista, koska valmiita sovellutuksia ja niihin tarvittavia komponentteja ei ollut kaupallisesti saatavana.

Forssan Seudun Hippos r.y:n viaksi ei voida lukea, ettei se ollut toteuttanut sellaista turvallisuusjärjestelyä, jollaista ei ollut raviurheilun piirissä raveja pimeän aikaan järjestettäessä käytössä missään muuallakaan Suomessa ja jollaisen tarve ei ollut ennen tätä tapausta tullut ajankohtaiseksi. Lisäksi yhdistys on tehnyt uskottavaksi, että tuollaisen järjestelmän toteuttaminen olisi monimutkaista, aikaa vievää ja kallista. Eläinlääketieteellisen tietämyksen mukaan on lisäksi epäselvää, millainen tuollaisen järjestelmän tulisi olla, koska ainoa eläinten säikkymisen ja siitä aiheutuvan onnettomuusriskin estävä varma järjestelmä olisi kaksoisvalaistus, jossa molemmilla järjestelmillä olisi omat energialähteensä ja jotka olisivat koko ajan toiminnassa.

Kun energian jakelu tapahtuu keskitetysti, tällaisen järjestelyn toteuttaminen akkumulaattorein tai polttonestekäyttöisin aggregaatein olisi kuitenkin niin suurisuuntainen toimenpide, ettei sen laiminlyöminen merkitse turvallisuusjärjestelyjen laiminlyöntiä.

Raviurheilu ei tietystä onnettomuusriskistä huolimatta ole luonteeltaan niin vaarallista toimintaa, että ravien järjestäjä olisi vastuussa toiminnasta aiheutuneista vahingoista tuottamukseen katsomatta. Lisäksi kysymyksessä on urheilu, johon osallistuminen on vapaaehtoista. Kun riski onnettomuudesta on kuitenkin aina olemassa, se jää eräissä tilanteissa osanottajien kannettavaksi ja on vakuutuksin katettavissa.

Korkein oikeus katsonee, että Forssan Seudun Hippos r.y. ei ole syyllistynyt laiminlyönteihin turvallisuusjärjestelyissä eivätkä raviradan sähkölaitteet ole olleet viallisia, riittämättömiä tai virheellisesti suunniteltuja. Pikatalli Oy ja sen myötäpuolet eivät ole osoittaneet muutakaan perustetta, jonka johdosta yhdistys olisi vahingonkorvausvelvollinen jutussa.

Korkein oikeus kumonnee hovioikeuden tuomion ja raastuvanoikeuden päätöksen ja hylännee kanteet. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä ilmenevän oikeusohjeen mukaan Forssan Seudun Hippos r.y. ei saa korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa. Asian laadun vuoksi Korkein oikeus määrännee, ettei yhdistykselle ole tuleva korvausta oikeudenkäyntikuluistaan täällä.

Oikeusneuvos af Hällström: Hyväksyn mietinnön.

Oikeusneuvos Salervo: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos af Hällström.