Finlex

Vahingonkorvaus - Kiinteistönomistajan vastuu

Diaarinumero:	S88/750
Esittelypäivä:	11.1.1989
Antopäivä:	6.10.1989
Taltio:	2694

Lentoaseman ylläpitäjä vastasi siitä, että lentoasema oli suunniteltu ja rakennettu turvalliseksi yleisölle ja että tilat hoidettiin siten, ettei turvallisuus vaarantunut. Tällöin oli otettava huomioon, että on ihmisiä, jotka sairauden, vamman, mielenlaatunsa tai muun syyn johdosta liikkuvat eri tavoin. Kun lentoaseman lattia liukkaudesta johtuen ei täyttänyt sanottuja vaatimuksia, lentoaseman ylläpitäjä velvoitettiin suorittamaan vahingonkorvausta matkustajalle, joka liukastuessaan oli vammautunut.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 6.10.1989

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Turun raastuvanoikeudessa

Sirpa Helena Tenho on ilmailuhallitukselle 30.9.1986 tiedoksi annetun haasteen nojalla lausunut, että hän oli 18.10.1985 Helsinki-Vantaan lentoaseman sisätiloissa kävellessään kaatunut erittäin liukkaalla aulan lattialla seurauksin, että hänen vasemman jalkansa reisiluu oli murtunut. Vamman takia hän oli ollut sairaala- ja lääkärinhoidossa ja joutunut leikattavaksi. Vamma oli osoittautunut niin vaikeaksi, että se edelleen vaati lääkärinhoitoa. Vahingon tapahtuessa lentoaseman lattia ei ollut sellaisessa kunnossa, että sitä olisi voinut pitää matkustajaliikenteen kannalta turvallisena. Ilmailuhallitus oli yleiseen käyttöön tarkoitetun lentoaseman hallin ylläpitäjänä vastuussa siitä, että lattia oli sellaista materiaalia ja sillä tavalla hoidettu, ettei lattialla normaalisti liikuttaessa ja kuljettaessa liukastunut. Ilmailuhallitus oli lentoaseman turvallisuudesta vastaavana viranomaisena laiminlyönyt velvollisuutensa ryhtyä riittäviin toimenpiteisiin lentoaseman tilojen pitämiseksi sellaisessa kunnossa kuin matkustajaliikenteen turvallisuus olisi edellyttänyt. Sen vuoksi Tenho on vaatinut, että ilmailuhallitus velvoitettaisiin suorittamaan hänelle korvaukseksi vamman hoidosta aiheutuneista matkakuluista 1.632 markkaa, hoitomatkojen päivärahana 456 markkaa, työansion menetyksestä sairausajalta 45.120 markkaa, kivusta ja särystä 20.000 markkaa sekä pysyvästä viasta ja haitasta 70.000 markkaa, kaikki erät 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien, ja korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa jutussa 16 prosentin korkoineen päätöksen julistamispäivästä lukien.

Ilmailuhallitus on kiistänyt kanteen perusteeltaan sekä matkakuluja ja päivärahaa lukuunottamatta myös määriltään ja vaatinut kanteen hylkäämistä ja Tenhon velvoittamista korvaamaan ilmailuhallituksen oikeudenkäyntikulut.

Raastuvanoikeuden päätös 14.1.1987

Raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että Tenho oli 18.10.1985 ilmailuhallituksen ylläpitämän Helsinki-Vantaan lentoaseman niin sanotun kotimaanliikenteen sisääntuloaulan parkettilattialla liukastunut ja kaatunut seurauksin, että hänen vasemman jalkansa reisiluu oli murtunut.

Yleiseen käyttöön tarkoitetun hallin ylläpitäjänä ilmailuhallitus oli vastuussa siitä, että hallin lattia oli sellaista materiaalia ja siten hoidettu, ettei lattialla tavanomaisella tavalla kulkiessa liukastunut. Jutussa oli käynyt selville, että lentoasemarakennuksen lattioita oli kysymyksessä olevana ajankohtana hoitanut toimeksiannosta eräs erikoisliike käyttäen lattioiden vahaukseen niin sanottua "S-vahaa". Ilmailuhallituksen esittämän selvityksen perusteella oli pääteltävissä, etteivät lentoaseman lattiat materiaalinsa sen paremmin kuin vahauksen tai muunkaan syyn takia tapahtumahetkellä olleet sen liukkaammat kuin niin sanottujen yleisten tilojen lattiat yleensä sekä että lattioiden tämän vuoksi oli katsottava olleen turvalliset. Jutussa oli sitäpaitsi käynyt selville, että Tenhon aikaisemmin loukkaantuneessa vasemmassa jalassa oli ollut niin sanottu kokoproteesi ja että hän tämän vuoksi oli kävellessään jonkun verran ontunut sekä että hänellä oli kysymyksessä olevana ajankohtana ollut jalassaan nahkapohjaiset noin 3-3,5 senttimetrin korkuisilla koroilla varustetut kengät. Tämän vuoksi oli pidettävä todennäköisenä, että Tenhon liukastuminen ja kaatuminen kerrotuin seurauksin oli johtunut pääosin hänen ontumisestaan ja käyttämistään kengistä.

Näillä perusteilla raastuvanoikeus on katsonut, ettei ilmailuhallitus ollut vastuussa Tenhon kerrotusta kaatumisesta aiheutuneista vahingoista, minkä vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut Tenhon suorittamaan oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi ilmailuhallitukselle 1.000 markkaa.

Turun hovioikeuden tuomio 22.4.1988

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Tenho oli saattanut jutun, on katsonut, ettei ollut syytä muuttaa raastuvanoikeuden päätöstä pääasian osalta. Koska juttu oli ollut niin sekava ja epätietoinen, että Tenholla oli ollut oikeudenkäyntiin perusteltua aihetta, hovioikeus on vapauttanut hänet maksamasta ilmailuhallitukselle tuomittuja oikeudenkäyntikuluja 1.000 markkaa.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Tenholle on myönnetty valituslupa 2.11.1988. Tenho on valituksessaan vaatinut hovioikeuden tuomion ja raastuvanoikeuden päätöksen kumoamista ja kanteensa hyväksymistä.

Ilmailuhallitus on antanut siltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 6.10.1989

Perustelut

Saavuttuaan 18.10.1985 kotimaanlennolla Helsinki-Vantaan lentoasemalle Tenho on kaatunut siirtyessään lentoaseman sisätiloissa ulkomaanlentojen lähtöselvitykseen. Lattia oli hiottua muovipuuta. Jutussa kuullut todistajat, muun muassa lentoasemalla työssä ollut henkilö, ovat pitäneet lattiaa tunnetusti liukkaana. Kaatumisia on selvitetty tapahtuneen muulloinkin ja muun muassa vuonna 1985 on ilmailuhallitukselle ilmoitettu 62 tapausta. Tapahtumahetkellä Tenholla on ollut noin 3-3,5 senttimetrin korkuisilla koroilla varustetut nahkapohjaiset kävelykengät. Vasemman jalan reisiproteesin johdosta Tenho on hieman ontunut.

Kaatumisen seurauksena Tenho on saanut vasemman reisiluun kaulaosan pirstaleisen murtuman. Vamman johdosta hän oli sairaalahoidossa 18.10.-1.11.1985 ja työkyvyttömänä vuoden 1985 loppuun. Tenho on 2.2.1986 annetun lääkärintodistuksen mukaan tuolloin vielä tukeutunut kyynärsauvaan ja ontunut huomattavasti.

Lentoasema on rakennettu yleisön käytettäväksi ja yleisön joukossa on ihmisiä, jotka sairauden, vamman, mielenlaatunsa tai muun syyn johdosta liikkuvat eri tavoin. Lentoaseman ylläpitäjänä ilmailuhallitus vastaa siitä, että tilat on suunniteltu ja rakennettu yleisölle turvallisiksi ja että ne hoidetaan siten, ettei turvallisuus vaarannu. Korkein oikeus katsoo, että lentoaseman lattia kysymyksessä olevassa tilaisuudessa on ollut niin liukas, ettei se ole täyttänyt edellä mainittuja vaatimuksia ja että Tenhon kaatuminen on johtunut tuosta liukkaudesta. Mikään ei viittaa siihen, että Tenho omalla huolimattomuudellaan olisi myötävaikuttanut tapahtumaan, eikä hänen ontumisensa vähennä ilmailuhallituksen vastuuta. Ilmailuhallitus on näin ollen velvollinen korvaamaan Tenholle aiheutuneen vahingon.

Matkakuluista vaaditut 1.632 ja päivärahana vaaditut 456 markan erät on myönnetty määriltään oikeiksi. Työansion menetyksestä vaadittu määrä 45.120 markkaa on selvitetty asiakirjoilla. Kohtuullisena kivun ja säryn korvauksena esitetyn selvityksen mukaan leikkaushoitoa vaatineesta mutta oletetussa ajassa parantuneesta luunmurtumasta Korkein oikeus pitää 15.000 markkaa. Edellä mainitun lääkärinlausunnon mukaan Tenhon pysyvä haitta-aste vasemman reiden amputaation jälkitilan sekä siihen liittyvien lanneselän skolioosin ja korostuneen lannelordoosin ja oikean alaraajan tilan vuoksi on ennen luunmurtumaa ollut 80 prosenttia. Lausunnossa on oletettu, että vasemman reisiluun kaulamurtuman pysyvä haitta saattaa tulevaisuudessa lisätä kokonaishaitta-astetta. Selvitystä tällaisesta pysyvän vian ja haitan lisääntymisestä luunmurtuman johdosta ei kuitenkaan ole jutussa esitetty. Korkein oikeus katsoo siten jääneen näyttämättä, että Tenholle olisi aiheutunut pysyvää vikaa ja haittaa liukastumisestaan Helsinki-Vantaan lentoaseman lattialla.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä ilmenevän periaatteen mukaan Tenho ei saa korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa. Koska ilmailuhallitus on hävinnyt jutun Korkeimmassa oikeudessa, sen on korvattava Tenhon oikeudenkäyntikulut täällä.

Tuomiolauselma

Pääasian osalta hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan.

Ilmailuhallitus velvoitetaan suorittamaan Tenholle korvaukseksi vamman hoidosta aiheutuneista matkakuluista 1.632, hoitomatkojen päivärahana 456, työansion menetyksestä sairausajalta 45.120 sekä kivusta ja särystä 15.000 markkaa eli yhteensä 62.208 markkaa 16 prosentin korkoineen 30.9.1986 lukien.

Oikeudenkäyntikulujen osalta hovioikeuden tuomion lopputulos jää voimaan. Ilmailuhallitus velvoitetaan korvaamaan Tenhon kulut Korkeimmassa oikeudessa 2.000 markalla 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antamisesta lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Portin (eri mieltä), Haarmann, Roos ja Taipale

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Portin: Olen samaa mieltä kuin enemmistö muutoin paitsi pysyvästä viasta ja haitasta vaaditun korvauksen osalta. Asiassa esitetty selvitys on heikko, mutta 2.2.1986 annetusta lääkärintodistuksesta voi kuitenkin päätellä, että vammautuminen tulee pysyvästi entisestään vaikeuttamaan Tenhon liikkumista. Lähemmän selvityksen puuttuessa arvioin tuon vahingon määräksi 40.000 markkaa. Velvoitan ilmailuhallituksen suorittamaan Tenholle pysyvästä viasta ja haitasta korvauksena 40.000 markkaa eli vahingonkorvausta yhteensä 102.208 markkaa tuomiolauselmasta ilmenevine korkoineen.