5.7.2011

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 27.8.2009 nro 09/0711/1

Oikeudenkäynnin kohde

Maahanmuuttoviraston päätös

1. Maahanmuuttovirasto on 21.1.2009 hylännyt O:n (jäljempänä ”hakija”) oleskelulupahakemuksen, jonka perusteena on perheside hänen aviopuolisoonsa S:ään (jäljempänä ”perheenkokoaja”).

2. Maahanmuuttovirasto on selostettuaan sovellettavat säännökset perustellut päätöstään muun muassa seuraavasti:

3. Perheenkokoajan nettotulot eivät yllä tasolle, joka turvaisi hakijan toimeentulon ulkomaalaislain 39 §:n tarkoittamalla tavalla. Perheenkokoajalla tai hakijalla ei ole esitetty olevan muita sellaisia tulonlähteitä tai varallisuutta, jotka voidaan huomioida toimeentuloedellytyksen täyttymistä arvioitaessa. Asiassa ei myöskään ole esitetty edellä mainitun lainkohdan tarkoittamaa poikkeuksellisen painavaa syytä toimeentuloedellytyksestä poikkeamiselle, eikä lapsen edun voida katsoa sitä vaativan.

4. Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaan, kun oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella, luvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on otettava huomioon ulkomaalaisen perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Maahanmuuttovirasto on ottanut ulkomaalaislain 66 a §:n mukaisesti huomioon edellä mainitut seikat. Kaiken edellä mainitun huomioon ottaen oleskeluluvan myöntämiselle ei ole ulkomaalaislain mukaisia edellytyksiä.

Helsingin hallinto-oikeuden päätös

5. Helsingin hallinto-oikeus on muutoksenhaun kohteena olevalla päätöksellään hylännyt Maahanmuuttoviraston päätöksestä tehdyn valituksen.

6. Hallinto-oikeus on selostettuaan sovellettavat säännökset perustellut päätöstään muun muassa seuraavasti:

7. Perheenkokoaja oleskelee Suomessa pysyvällä oleskeluluvalla. Hän on päätoiminen opiskelija ja hänen tulonsa muodostuvat pääosin opintotuesta. Hänellä on edellisestä avioliitostaan lapsi, jonka on kerrottu olevan hyvin kiintynyt hakijaan. Hakija, joka on Norsunluurannikon kansalainen, asuu Italiassa, jossa hänellä on pysyvä työpaikka.

8. Perheenkokoaja ei ole esittänyt sellaista selvitystä palkasta, yritystulosta, varallisuudesta saatavista tuloista tai muusta vastaavasta tulosta, jonka perusteella hänen perheensä toimeentulo voitaisiin katsoa turvatuksi ulkomaalaislaissa tarkoitetulla tavalla. Lupaus työpaikasta ei ole riittävä selvitys turvatusta toimeentulosta. Asiassa ei ole ilmennyt sellaista poikkeuksellisen painavaa syytä, jonka vuoksi toimeentuloedellytyksestä tulisi poiketa. Myöskään lapsen etu ei vaadi toimeentuloedellytyksestä poikkeamista. Maahanmuuttoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

9. Hakija ja perheenkokoaja ovat hakeneet muutosta hallinto-oikeuden päätökseen.

Merkitykselliset tosiseikat

10. Perheenkokoaja, joka on Ghanan kansalainen, on 4.7.2001 solminut avioliiton Suomen kansalaisen kanssa. Avioliitosta on 11.7.2003 syntynyt lapsi, joka on Suomen kansalainen. Avioliitto on päättynyt avioeroon 19.10.2005. Perheenkokoaja on 2.6.2005 lukien ollut lapsensa ainoa huoltaja. Lapsen isä asuu Suomessa.

11. Perheenkokoaja, joka oleskelee Suomessa pysyvällä oleskeluluvalla, on 26.6.2008 avioitunut hakijan kanssa. Hakija, joka on Norsunluurannikon kansalainen, on 3.7.2008 vireille tulleella hakemuksella hakenut oleskelulupaa Suomeen avioliiton perusteella.

12. Hakijalla on ollut Italiassa oleskelulupa, jonka voimassaolo on päättynyt 30.3.2009.

13. Perheenkokoajalla ja hakijalla on yhteinen 21.11.2009 Suomessa syntynyt lapsi, joka on Ghanan kansalainen. Lapsi on heidän yhteisessä huollossaan.

14. Oleskelulupaa vailla oleva hakija asuu samassa taloudessa perheenkokoajan ja lasten kanssa.

15. Perheenkokoaja on Suomessa olonsa aikana opiskellut, ollut äitiyslomalla, valmistunut ammattiin ja ollut ansiotyössä.

16. Hakija on 1.1.2010 allekirjoittanut ajalle 1.1. - 31.12.2010 työsopimuksen, jonka mukaan säännöllinen työaika on 8 tuntia vuorokaudessa ja palkka 7,50 euroa tunnissa. Hakija ei ole toimittanut selvitystä siitä, että hän olisi käynyt työssä työsopimuksen mukaisesti.

Kansallinen lainsäädäntö ja sen soveltamiskäytäntö

17. Kun ulkomaalaiselle on myönnetty jatkuva tai pysyvä oleskelulupa, hänen perheenjäsenelleen myönnetään jatkuva oleskelulupa.

18. Perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja on Suomessa asuva henkilö tai tämän aviopuoliso. Jos Suomessa asuva henkilö on alaikäinen lapsi, perheenjäsen on hänen huoltajansa.

19. Oleskeluluvan myöntäminen perheenyhdistämisen perusteella edellyttää pääsääntöisesti turvattua toimeentuloa. Toimeentuloedellytyksestä voidaan yksittäisessä tapauksessa poiketa, jos siihen on poikkeuksellisen painava syy tai lapsen etu sitä vaatii.

20. Ulkomaalaislakia koskevan hallituksen esityksen (HE 28/2003 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa (s. 140) todetaan pykälän 39 osalta, että 1 momentissa tarkoitettu poikkeuksellisen painava syy voisi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun Suomeen yksin tulleen alaikäisen lapsen etu sitä vaatii, kun hänen vanhempansa hakevat oleskelulupaa Suomeen perhesiteen perusteella. Kansainvälisen suojelun tarpeessa oleva lapsi sen sijaan voisi saada vanhempansa Suomeen ilman toimeentuloedellytystä. Samoin oleskelulupa voitaisiin turvattua toimeentuloa edellyttämättä myöntää, kun kyse on oleskeluluvan myöntämisestä yksilöllisestä inhimillisestä syystä oleskeluluvan ulkomaalaislain 52 §:n perusteella saaneen ulkomaalaisen perheenjäsenelle perhesiteen perusteella, eikä voida kohtuudella edellyttää perheenkokoajan muuttavan kotimaahansa, vaikka hän sinne voisi periaatteessa muuttaa ilman vaaraa.

21. Kun oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella, luvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on otettava huomioon ulkomaalaisen perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Sama koskee harkintaa päätettäessä perhesiteen perusteella myönnetyn oleskeluluvan peruuttamisesta taikka perheenkokoajan tai hänen perheenjäsenensä maastapoistamisesta.

22. Korkein hallinto-oikeus on kahdessa julkaisemassaan ratkaisussa linjannut sitä, milloin toimeentuloedellytyksestä on poikkeuksellisen painava syy poiketa (ks. KHO 2010:17 ja KHO 2010:18).

Unionin oikeuden merkitykselliset säännökset ja oikeuskäytäntö

23. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 20 artiklan mukaan jokaisella, jolla on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus, on unionin kansalaisen asema.

24. Asiasta C-34/09 Ruiz Zambrano (tuomio 8.3.2011, 41 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ilmenevän oikeuskäytännön mukaan unionin kansalaisen aseman tarkoituksena on olla jäsenvaltioiden kansalaisten perustavanlaatuinen asema.

25. Oikeuskäytännön mukaan SEUT 20 artikla on esteenä kansallisille toimenpiteille, joiden vaikutuksesta unionin kansalaiset eivät tosiasiassa voi käyttää pääosaa oikeuksista, jotka heillä on unionin kansalaisen asemansa perusteella (ks. asia C-135/08, Rottmann, tuomio 2.3.2010, 42 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

26. Edelleen oikeuskäytännön mukaan tällainen vaikutus on sillä, että henkilöltä, joka on kolmannen valtion kansalainen, evätään oleskelu jäsenvaltiossa, jossa hänen pienet lapsensa, jotka ovat kyseisen jäsenvaltion kansalaisia ja hänen huollettaviaan, asuvat, sekä sillä, ettei tällaiselle henkilölle myönnetä työlupaa. Tällaisesta oleskelun epäämisestä on nimittäin katsottava seuraavan se, että kyseiset lapset, jotka ovat unionin kansalaisia, joutuvat lähtemään unionin alueelta vanhempiensa mukana.

Samoin on niin, että jos kyseiselle henkilölle ei myönnetä työlupaa, hänellä ei ehkä ole tarvittavia varoja itsensä ja perheensä elatukseen, mistä myös seuraisi, että hänen lapsensa, jotka ovat unionin kansalaisia, joutuisivat lähtemään unionin alueelta. Tällaisessa tilanteessa kyseisten unionin kansalaisten on tosiasiassa mahdoton käyttää pääosaa oikeuksista, jotka heillä on unionin kansalaisen asemansa perusteella (ks. em. asia Ruiz Zambrano, 43 - 44 kohta).

27. SEUT 20 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltio yhtäältä epää kolmannen valtion kansalaiselta, joka on pienten lastensa, jotka ovat unionin kansalaisia, huoltaja, oleskelun jäsenvaltiossa, jossa nämä lapset asuvat ja jonka kansalaisia he ovat, ja toisaalta epää kyseiseltä kolmannen valtion kansalaiselta työluvan, siltä osin kuin tällaisten päätösten takia kyseiset lapset eivät tosiasiassa voisi käyttää pääosaa unionin kansalaisen asemaan liittyvistä oikeuksista (ks. em. asia Ruiz Zambrano, 45 kohta).

28. Oikeudesta perheenyhdistämiseen 22.9.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/86/EY 4 artiklan 1 a kohdan mukaan, jollei IV luvussa sekä 16 artiklassa säädetyistä edellytyksistä muuta johdu, jäsenvaltioiden on sallittava direktiivin nojalla perheenkokoajan aviopuolison maahantulo ja maassaoleskelu.

29. Direktiivin 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan jäsenvaltio voi vaatia hakemuksen tehneeltä henkilöltä perheenyhdistämistä koskevan hakemuksen jättämisen yhteydessä todisteita siitä, että perheenkokoajalla on muun muassa vakaat ja säännölliset tulot ja varat, jotka riittävät perheenkokoajan ja hänen perheenjäsentensä ylläpitoon ilman, että heidän on turvauduttava asianomaisen jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmään. Jäsenvaltioiden on arvioitava näiden tulojen ja varojen luonne ja säännöllisyys, ja ne voivat ottaa huomioon kansallisten vähimmäispalkkojen ja eläkkeiden tason sekä perheenjäsenten lukumäärän.

Ennakkoratkaisupyynnön tarve

30. Suomen ulkomaalaislain mukaan oleskeluluvan myöntäminen hakijan tapauksessa edellyttää pääsääntöisesti turvattua toimeentuloa. Maahanmuuttovirasto on katsonut, että hakijan toimeentulo ei ole turvattu. Maahanmuuttovirasto on myös katsonut, että ei ole syytä poiketa toimeentuloedellytyksestä. Tästä on ollut seurauksena, että hakijalle ei ole myönnetty oleskelulupaa Suomeen. Näin ollen on mahdollista, että perheen, johon kuuluu perheenkokoajan huollossa oleva vuonna 2003 syntynyt lapsi, jolla on Suomen kansalaisuus, on poistuttava unionin alueelta voidakseen viettää perhe-elämää keskenään.

31. SEUT 20 artiklan mukaan jokaisella, jolla on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus, on unionin kansalaisen asema. Koska hakijan aviopuolison vuonna 2003 syntyneellä lapsella on Suomen kansalaisuus, tällä lapsella on unionin kansalaisen asema. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kolmannen maan kansalaisen oleskeluoikeus johdetaan tämän henkilön lapsen unionin kansalaisuudesta, jos hän on lapsen huoltaja.

32. Asiassa on epäselvää, edellyttääkö SEUT 20 artikla, että hakijalla toimeentulon puuttumisesta huolimatta on oikeus oleskella Suomessa, vaikka lapsi, joka on Suomen kansalainen ja jonka kanssa hakija ja perheenkokoaja sekä heidän yhteinen lapsensa asuvat, ei ole hakijan oma lapsi, vaan hakijan aviopuolison lapsi, joka on aviopuolison huollossa.

33. Sikäli kuin Suomen kansalaisuuden omaavan lapsen asuinpaikalla on oikeudellista merkitystä, on todettava, että lapsi asuu Suomessa.

34. Korkein hallinto-oikeus on varannut muutoksenhakijoille ja Maahanmuuttovirastolle tilaisuuden tulla kuulluksi luonnoksesta ennakkoratkaisupyynnöksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden välipäätös ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta

35. Korkein hallinto-oikeus on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja pyytää SEUT 267 artiklan nojalla unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisun SEUT 20 artiklan tulkinnasta. Ennakkoratkaisun pyytäminen on tarpeen korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireillä olevan asian ratkaisemiseksi.

Ennakkoratkaisukysymykset

1. Onko SEUT 20 artikla esteenä sille, että kolmannen maan kansalaiselta evätään oleskelulupa toimeentulon puuttumisen vuoksi perhetilanteessa, jossa hänen aviopuolisollaan on huollossaan lapsi, jolla on unionin kansalaisuus, ja jossa kolmannen maan kansalainen ei ole tämän lapsen vanhempi eikä huoltaja?

2. Jos vastaus kysymykseen 1 on kielteinen, onko SEUT 20 artiklan vaikutusta arvioitava toisin, jos oleskelulupaa vailla oleva kolmannen maan kansalainen, hänen aviopuolisonsa ja aviopuolison huollossa oleva lapsi, jolla on unionin kansalaisuus, asuvat yhdessä?

Saatuaan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisun yllä oleviin kysymyksiin korkein hallinto-oikeus antaa lopullisen päätöksen asiassa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Anne E. Niemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta ja Eija Siitari-Vanne. Asian esittelijä Monica Gullans.