3.3.2011 | Ennakkopäätökset | Korkein hallinto-oikeus

KHO:2011:19

Asiasanat: Valtion virkamies, Kirjallinen varoitus, Sananvapaus, Euroopan ihmisoikeussopimus, Arvosteleva kirjoitus, Asiallisuusvaatimus, Virkavelvollisuuksien rikkominen
Tapausvuosi: 2011
Antopäivä: 3.3.2011
Diaarinumero: 1367/1/09
Taltio: 516

Yliopiston virkasuhteinen professori A oli 6.11.2007 lähettänyt tiedekuntansa professorikollegoille kirjelmän, jossa hän oli arvostellut yliopiston heikkoa johtamista ja esimiestoimintaa esimerkkitapauksin, joissa esiintyneet henkilöt olivat tunnistettavissa olevia ja kuuluivat yliopiston henkilöstöön. Yliopiston rehtori oli 5.2.2008 antanut professori A:lle valtion virkamieslain 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen muun ohella mainitun kirjelmän vuoksi. A:n mukaan kirjallisen varoituksen antaminen puuttui hänen sananvapauteensa. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n tekemän oikaisuvaatimuksen katsoen, ettei perustuslain 12 §:n 1 momentissa taattu sananvapaus ole rajoittamaton, vaan virkamiehen on julkisessa kirjoittelussa otettava huomioon virkavelvollisuutensa.

Korkein hallinto-oikeus arvioi asiaa myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa turvatun sananvapauden kannalta. Kirjallisen varoituksen antaminen puuttui A:n sananvapauteen. Sananvapauteen puuttumiselle oli valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentissa säädetty peruste ja siihen puuttumisella oli pyritty ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kappaleessa tarkoitettuun hyväksyttävään tavoitteeseen eli toisten oikeuksien ja maineen suojeluun. A:lla oli sinänsä oikeutettu intressi saattaa muidenkin tietoon kielteisiä näkemyksiään yliopiston johtamisesta ja esimiestoiminnasta. A oli kuitenkin esittämällä muita henkilöitä koskevia tietoja näiden mainetta loukkaavalla ja halventavalla tavalla ja lähettämällä kirjelmän laajasti tiedekuntansa professorikollegoille käyttäytynyt tavalla, joka ei vastannut hänen asemansa ja tehtäviensä mukaisia vaatimuksia. Koska A oli aikaisemmin saamistaan suullisesta huomautuksesta ja kirjallisesta huomautuksesta huolimatta jatkanut epäasiallisena pidettyä kirjoitteluaan, yliopistolla ei ole enää ollut kirjallista varoitusta lievempää keinoa puuttua A:n toimintaan. Sananvapauteen puuttuminen kirjallisella varoituksella oli näin ollen ollut myös oikeassa suhteessa tavoitteeseen nähden ja sitä oli perusteltu ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan kannalta riittävin syin. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen.

Suomen perustuslaki 12 § 1 momentti
Euroopan ihmisoikeussopimus 10 artikla
Valtion virkamieslaki 14 § 1 ja 2 momentti sekä 24 §

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Virkamieslautakunnan päätös 27.2.2009 nro 15/2009

Asian aikaisempi käsittely

X:n yliopiston rehtori on 5.2.2008 antanut professori A:lle kirjallisen varoituksen.

Varoituksen perusteet ovat päätöksen mukaan olleet seuraavat:

A:n pitkään jatkuneisiin ja toistuviin epäkunnioittaviin kirjoituksiin on kiinnitetty yliopiston taholta huomiota jo pitkään. A:n esimies on antanut A:lle suullisen huomautuksen asiaan liittyen 18.10.2005 ja rehtori on antanut A:lle kirjallisen huomautuksen 14.11.2006. Lisäksi A:ta on neuvottu käyttäytymään asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla ja suhtautumaan kunnioittavasti kollegoihinsa ja muihin työyhteisön jäseniin sekä toimimaan yhteistyössä heidän kanssaan. Epäasialliset kirjoitukset ovat jatkuneet tämän jälkeenkin.

1. Artikkeli “Valintakokeet ja testit eivät paljasta psykopaatteja”

A:n artikkeli on julkaistu sanomalehdessä 21.9.2007. Kirjoituksessa on mainittu vihjailevaan tyyliin esimerkkitapaus A:n omalta uralta tavalla, joka on omiaan herättämään epäilyjä siitä, keneen siinä viitataan. A on 8.11.2007 asiasta rehtorin kanssa keskusteltaessa todennut kysymyksessä olleen “pieni kiusa, joka on tehtävä siististi”. A on kirjoittanut artikkelin pitkäaikaisena X:n yliopiston professorina ja hänen asemansa on mainittu artikkelissa. Riippumatta siitä, onko kirjoituksesta tunnistettavissa joku henkilö, menettelytapa ja kirjoituksen tarkoitus ovat olleet epäasiallisia.

2. A:n kirjelmä “Yliopiston tehottomuuden vaiettu ydinongelma -heikko johtajuus ja ala-arvoinen esimiestoiminta”

A on lähettänyt kyseisen kirjelmän 6.11.2007 X:n yliopiston kauppatieteellisen tiedekunnan professoreille. Kirjelmän kieli on monin paikoin epäasiallista. Kirjelmässä on esitetty useita käytännön esimerkkejä, joista lukuisa joukko on tunnistettavissa X:n yliopistoon ja sen henkilökuntaan liittyviksi. Tekstissä sekä esimerkkitapauksissa käytetään sellaisia henkilöiden ominaispiirteitä ja oletettuja tarkoitusperiä kuvaavia muotoiluja, että niitä ei voida pitää hyväksyttävänä professorin asemassa toimivalle virkamiehelle. A on kuvaillut vastaavan tyyppisiä tapauksia eri tahoille osoitetuissa lukuisissa kirjelmissä vuosina 2004 - 2007 ja usein henkilön nimen mainiten.

3. Epäasiallinen, painostavaksi koettu toimintapa

A:n kirjoituksiin sisältyy toistuvasti piirteitä, jotka on koettu pyrkimykseksi epäasiallisesti vaikuttaa työyhteisön jäsenten toimintaan. A on esimerkiksi lähestynyt laitoksen johtajaksi sittemmin valittua kollegaansa 2.6.2007 sähköpostiviestillä, jossa hän on esittänyt erittäin painostavaksi koetun uhkauksen. A:n työyhteisön jäsenet ovat viestineet yliopiston johdolle, että A:n toimintapa on usein toistuvaa ja se koetaan hyvin painostavaksi. A esittää toistuvasti erilaisia väitteitä ja vihjailuja erilaisista väitetyistä tapahtumaketjuista erityisesti tilanteissa, joissa hän on tyytymätön yliopistolliseen päätöksentekoon. A tuo usein esiin tyytymättömyyttään yliopistolliseen toimintaan ja päätöksentekoon ilmoittamalla, että asioiden käsittely jatkuu julkisuudessa. A vähättelee esimiehiään, kollegoitaan ja muita työyhteisön jäseniä. Julkisen kirjoittelun mahdollisuutta ei voi käyttää painostuksenomaisesti omien tarkoitusperien edistämiseen.

A on edelleen epäasialliseen toimintatapaan liittyneen 29.11.2007 päivätyn kuulemispyynnön jälkeenkin toimittanut X:n yliopiston kauppatieteellisen tiedekunnan koko henkilökunnalle epäasialliseen sävyyn kirjoitetun sähköpostiviestin 19.12.2007 otsikolla “Mitä johtamisen tasosta kirjoitinkaan”. Viesti on luonteeltaan vihjaileva ja siinä esitetään A:n subjektiivisia ja asiattomia näkemyksiä hänen kollegoistaan ja heidän tarkoitusperistään.

Asian käsittely virkamieslautakunnassa

A on X:n yliopiston rehtorin päätöksestä tekemässään oikaisuvaatimuksessa vaatinut rehtorin päätöksen kumoamista.

A on esittänyt oikaisuvaatimuksensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Päätös on rehtorin kostonluonteinen toimenpide siitä, että A on arvostellut hänen ja muiden esimiesten johtamistapaa. Rehtori ja dekaani eivät ole halunneet tai kyenneet puuttumaan A:han ja hänen tutkimusryhmäänsä vuosikausia kohdistuneeseen häirintään ja kiusaamiseen. Tämän johdosta A on puolustautunut kirjoituksillaan. Niin sanotun asianmukaisuuden vaatimuksen perusteella ei voi estää viranomaistoiminnan ankaraakaan arvostelua sillä perusteella, että kritiikki olisi julkisen edun vastaista. A on liittänyt oikaisuvaatimukseensa muistion, jossa hän on muun ohella selvittänyt kokemaansa häirintää, johon on liittynyt muun muassa A:ta koskevien häirintäkirjeiden lähettämistä paitsi A:lle itselleen myös yliopiston sisälle, ulkopuolisille ja A:n perheenjäsenille, ansaintamahdollisuuksien heikentämistä, tärkeistä luottamustehtävistä eristämistä sekä A:n tutkimusryhmän työskentelyedellytyksiin kohdistuvaa häirintää ja vähättelyä. Rehtori on loukannut A:n oikeutta arvostella esimiehiä ja siten syyllistynyt jatkuviin ilmaisu-, sananvapaus- ja julkaisuoikeuden rajoittamispyrkimyksiin.

X:n yliopisto on oikaisuvaatimukseen antamassaan vastineessa muun muassa todennut, että yliopiston kauppatieteellisen tiedekunnan johtamisen laitoksen professorien välillä on usean vuoden ajan vallinnut huono ilmapiiri. Tilanne on vaikuttanut myös tiedekunnan muuhun henkilöstöön. Työnantaja on pyrkinyt ratkaisemaan tilannetta muun muassa vuonna 2004 yhteistyössä työterveyshuollon kanssa toteutetulla työyhteisön kehittämishankkeella. Yliopiston johto on reagoinut erilaisiin tapahtumiin. Esimerkiksi syksyn 2007 aikana eri tahoille toimitettuihin nimettömiin kirjeisiin on reagoitu ottamalla asia esille työsuojelutoimikunnassa, joka on laatinut koko henkilöstön tietoon saatetun viestin muistutukseksi yliopiston ohjeista työpaikkakiusaamisen ja ahdistelun varalta.

Sen jälkeen kun A:n artikkeli sanomalehdessä julkaistiin, X:n yliopiston kauppatieteellisestä tiedekunnasta on dekaanin johdolla ja erityisesti johtamisen laitoksen henkilökunnalta tullut yliopiston johdolle huolestuneita yhteydenottoja ja tilanteen johdosta on järjestetty keskustelutilaisuus 2.10.2007. Käydyn keskustelun perusteella on vaikuttanut siltä, että A:n kirjoittamassa artikkelissa esille nostettu esimerkkitapaus on liitetty varsin vahvasti X:n yliopistossa työskenteleviin yksilöihin. Henkilöstöltä saadun viestin mukaan vaikutti myös siltä, että artikkeli oli herättänyt varsin laajaa keskustelua sekä yliopiston sisällä että yliopiston ulkopuolellakin. Yliopisto on katsonut, että artikkelin lukijalle on voinut syntyä mielikuva siitä, että esimerkissä kuvattu tapahtuma liittyy X:n yliopistoon.

A:n 6.11.2007 professorikollegoilleen toimittamassa kirjelmässä esiintyy 15 esimerkkiä, jotka voidaan yhdistää X:n yliopistoon. Esimerkkitapauksissa käytetään sellaisia henkilöiden ominaispiirteitä ja oletettuja tarkoitusperiä kuvaavia muotoiluja sekä epäasiallista kieltä, mitä ei voida pitää hyväksyttävänä professorin asemassa toimivalta virkamieheltä. A:n on täytynyt ymmärtää se, että erityisesti hänen kollegoilleen syntyy vankka käsitys niistä yksilöistä, joihin kirjelmässä esille nostetuissa esimerkkitapauksissa viitataan, vaikka henkilöitä ei ole mainittu nimeltä. Näitä esimerkkitapauksia läheisesti vastaavia tapauksia on kuvattu professori A:n eri tahoille osoittamissa lukuisissa kirjelmissä vuosina 2004 - 2007 ja usein henkilöitä nimeltä mainiten. Kirjelmä oli lähetetty A:n kauppatieteellisen tiedekunnan professorikollegoille juuri ennen professorikokousta, jossa toimitetussa luottamusäänestyksessä on valittu professorijäsenet tiedekuntaneuvostoon. Liitteen sisältäneessä viestissä oli todettu ”Suosittelen lukemista ennen vaalikokousta”. Sama kirjelmä on toimitettu tiedoksi johtamisen laitoksen henkilökunnalle ennen johtamisen laitoksen laitoskokousta 1.12.2007 otsikolla ”lue ennen maanantain kokousta”.

Mielipiteiden ja kritiikin esittämistä epäasiallisella tavalla ja painostustarkoituksessa ei voida pitää virkamiehelle sopivana käytöksenä, vaikka mielipiteiden esittäminen kirjallisesti kuuluukin jokaisen oikeuksiin.

A on vastaselityksessään todennut muun ohella, että hän on kirjelmissään käyttänyt autenttisia ilmaisuja ja kuvaillut tapahtumia sellaisina kuin ne ovat tapahtuneet. A:n johtamisen professorina esittämä johtamisen kritiikki ja rikkeiden esille tuominen on pyritty A:han kohdistuneilla rangaistuksilla kieltämään. A:lle 18.10.2005 suullisesti annettu huomautus on ollut aiheeton ja rehtori on siten perusteettomasti vedonnut tähän päätöksessään. A:n kirjoitukset eivät ole olleet epäasiallisia. Kaikkien julkisissa esimiestehtävissä toimivien toiminta on altis arvostelulle myös julkisesti. Ilmaisu- ja sananvapaus koskee myös professoreita.

A on täydentänyt vastaselitystään 24.6.2008 virkamieslautakunnalle saapuneella kirjelmällä, johon on liitetty A:n dekaanille, toiselle vararehtorille ja luottamusmiehelle osoittama 15.3.2008 päivätty kirje.

Virkamieslautakunnan ratkaisu

Virkamieslautakunta on hylännyt oikaisuvaatimuksen.

Virkamieslautakunta on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Virkamiehen on virkamieslain 14 §:n mukaan suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä. Hänen on noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla.

Virkamieslain 24 §:n mukaan virkamiehelle, joka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä, voidaan antaa kirjallinen varoitus.

Suomen perustuslain 12 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen liittyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.

Asiakirjoista saatava selvitys

X:n yliopiston rehtorin A:lle 14.11.2006 antama kirjallinen huomautus

Huomautuksen perusteena ovat olleet A:n pitkään jatkuneet ja toistuvat epäkunnioittavat kirjoitukset, jotka ovat jatkuneet myös sen jälkeen, kun A:n esimies on antanut A:lle suullisen huomautuksen 18.10.2005. A:ta on kuultu ennen huomautuksen antamista. A on 1.9.2005 ilmoittanut hänen ohjattavanaan olevan jatko-opiskelijan väitöskirjan esitarkastusprosessin jatkuvan vasta, kun laitoksen johto on vaihdettu. A on 8.5.2006 kirjoittanut, että eräs väitös on paras siirtää toiseen yliopistoon, jos vastaväittäjää ei määrätä A:n ehdotuksen mukaan. A on edelleen 23.5.2006 kirjoittanut yliopiston toimintaa kyseenalaiseen sävyyn kuvaavan sähköpostiviestin ja toimittanut sen asian kannalta perusteettoman laajasti yliopiston virkamiesten ja myös jatko-opiskelijoiden tietoon. A on toiminut samalla tavalla myös 19.10.2006 lähettämällä kauppatieteellisen tiedekuntaneuvoston jäsenille sähköpostiviestin, jossa on nimeltä mainiten esitetty epäasiallisia kommentteja kollegoista. Yliopisto on myös katsonut, että A:n tapa esittää näkemyksiään yliopiston sisäisistä asioista sanomalehdessä 28.6.2006 julkaistussa mielipidekirjoituksessa ei ole ollut asianmukainen. Huomautuksessa on korostettu sen koskevan nimenomaan tapaa, jolla A toistuvasti esittää omia näkemyksiään siten, että esitys- ja toteutustapojen osalta menettelyä ei voida pitää asiallisena.

Sanomalehdessä 21.9.2007 julkaistu kirjoitus “Valintakokeet ja -testit eivät paljasta psykopaatteja”

A käsittelee kirjoituksessaan koulujen ja työpaikkojen mahdollisuuksia tunnistaa psykopaatti valinta- ja rekrytointilanteissa. Hän mainitsee esimerkkitapauksen omalta uraltaan ja kirjoittaa muun muassa seuraavasti: “Pahasti olen epäonnistunut tapauksessa, jossa kyseessä oli juuri narsistinen psykopaatti, mikä paljastui vasta myöhemmin. Ensivaikutelma henkilöstä oli aluksi ihan positiivinen. Virheeni huomasin kyllä melko pian, kun hän jäi kiinni erinäisistä rikkeistä muun muassa työntekijöiden savustamisesta ja pelottelusta. Asiaan puuttuessani hän oli jo kutonut verkkoonsa muut esimiehet, joten tilanteen korjaaminen selkeistä näytöistä huolimatta oli mahdotonta.”

A on kirjoittanut kirjoituksen omalla nimellään ja X:n yliopiston johtamisen professorina.

4.10.2007 päivätty kirjelmä “Yliopiston tehottomuuden vaiettu ydinongelma - heikko johtajuus ja ala-arvoinen esimiestoiminta”

A on lähettänyt kirjelmän 6.11.2007 X:n yliopiston kauppatieteellisen tiedekunnan professoreille. Hän käsittelee kirjoituksessaan yliopistojen johtajuuteen liittyviä ongelmia todellisten esimerkkitapausten valossa. Kirjoituksessa ei mainita esimerkkitapauksissa esiintyvien henkilöiden nimiä tai yliopistoja.

A kirjoittaa muun muassa yliopiston työntekijän työsuojelupiiriin tekemästä selvityspyynnöstä seuraavasti: “Työnantajalta pyydetyssä lausunnossa syyllisten manipuloima rehtori puolusteli selvityspyynnön kohteena olevia henkilöitä raportoiden työsuojelupiirille muun muassa, että selvityspyynnön tekijä oli jopa parkkeerannut kerran autonsa väärin ja tuonut kissaa pienemmän koirankin työpaikalle. Rehtoria ei lainkaan häirinnyt, että selvityspyynnön osalta vakavampiin rikkeisiin syyllistyneen henkilön kuusikymmentäkiloinen, pitkäkarvainen, kuolaava hurtta oli asustanut laitoksella viikkokaupalla”. Edelleen A kirjoittaa toisessa esimerkkitapauksessa seuraavasti: ”16 vuotta kollegansa tuloksia ja töitä kadehtinut tulokseton professori valittiin laitosjohtajaksi toteuttamaan valitsijaklikkinsä toiveita. Ensi töikseen laitosjohtaja kiiruhti antamaan kadehtimalleen kollegalle suullisen varoituksen tehtävien laiminlyönnistä. Varoituksen saanut kollega oli kyseisenä vuonna pitänyt vain kymmenen kansainvälistä esitelmää, tuottanut viisitoista julkaisua ja saanut parin vuoden aikana aikaan kuusi tohtorintutkintoa; siis äärettömän prosenttimäärän enemmän kuin laitosjohtaja kuudentoista vuoden aikana. Kokematon hallintojohtaja piti tärkeän näköisenä pöytäkirjaa ymmärtämättä lainkaan tilanteen tragikoomisuutta, ja dekaani, joka vuosien ajan oli todistanut laitosjohtajan rakkikoiramaista, riitaista käyttäytymistä, virnisteli vahingoniloisesti taustalla. Yliopiston lattiatason toiminnasta täysin ulkona oleva rehtorikin otti laitosjohtajan varoituksen ihan todesta”.

A on tehnyt työsuojelupiirille selvityspyynnön siitä, ovatko X:n yliopiston professori B, professori C ja professori D syyllistyneet häneen kohdistuneeseen epäasialliseen kohteluun ja onko työnantaja laiminlyönyt ryhtyä toimiin epäkohdan poistamiseksi. Työsuojelupiiri on antanut 25.4.2007 vastauksen selvityspyyntöön. Työsuojelupiiri on saamiensa asiakirjojen ja selvitetyn perusteella tullut siihen johtopäätökseen, ettei ole todennäköisiä syitä epäillä työnantajan taholta ainakaan sellaista työturvallisuuslain 28 §:ssä asetettujen velvollisuuksien laiminlyöntiä, joka voisi täyttää työturvallisuusrikoksen tunnusmerkistön. A on kannellut X:n yliopiston rehtorin ja muiden esimiesten menettelystä myös oikeuskanslerille. Virkamieslautakunnan oikeuskanslerin virastosta saaman tiedon mukaan asian käsittely on kesken.

Oikeudellinen arviointi

A:n kirjoitukset

Virkamiehellä on lähtökohtaisesti yhtä laaja perustuslain 12 §:n 1 momentissa turvattu sananvapaus kuin kenellä tahansa. Yleisistä virkavelvollisuuksista sananvapautta rajoittavat kuitenkin erityisesti vaitiolovelvollisuus, virantoimitusvelvollisuus ja käyttäytymisvelvollisuus. Oikeuskäytännössä sananvapauden rajoja virkamiesten kohdalla tulkittaessa on käytetty yhtenä kriteerinä asiallisuusvaatimusta. Vääristelevät ja yksipuoliset kannanotot ovat epäasiallisia ja saattavat rikkoa sananvapauden rajoja.

A on sanomalehteen kirjoittamassaan kolumnissa käsitellyt valintakokeita ja -testejä oman tieteellisen asiantuntemuksensa näkökulmasta. Erityisesti hän on tarkastellut ongelmia, joita liittyy erilaisten persoonallisuushäiriöiden luotettavaan havaitsemiseen. Hän on maininnut esimerkkitapauksen narsistisesta psykopaatista, jonka valinnassa hän oli ollut mukana. Tältä osin kirjoituksesta ei käy ilmi kyseisen henkilön henkilöllisyys eikä myöskään henkilön työpaikka. A on tosin itse ollut X:n yliopiston palveluksessa noin 30 vuoden ajan, mutta hän on myös asiantuntijana osallistunut laajasti henkilövalintoihin muualla. Näin ollen lukija ei voi kirjoituksesta päätellä, että kyseinen henkilö olisi tietty X:n yliopiston palveluksessa ollut henkilö. Sen vuoksi ja kun otetaan huomioon sananvapauteen kuuluva oikeus epäkohtien yleiseen kuvaamiseen ja arvosteluun, kirjoitusta ei voi pitää A:n asema ja tehtävät huomioon ottaen sillä tavoin sopimattomana ja loukkaavana, että sen perusteella voitaisiin antaa kirjallinen varoitus.

A on kollegoilleen 6.11.2007 lähettämässään kirjelmässä arvostellut yliopistojen johtajuuteen liittyviä ongelmia esimerkkitapauksin. Johtajuuteen liittyvien yleisten ongelmien käsittelyä yliopiston piirissä voidaan sinänsä pitää hyväksyttävänä ja sananvapauden piiriin kuuluvana. Mainitsemissaan esimerkkitapauksissa A on kuitenkin nostanut esiin pääasiassa sellaisia usean vuoden takaisia asioita ja ristiriitoja, joita on jo useaan otteeseen käsitelty ja pyritty sovittelemaan yliopiston hallinnossa. A ei ole maininnut esimerkkitapauksissa henkilöitä nimeltä, mutta hän on maininnut heidän virkanimikkeensä ja kuvaillut tapauksia varsin yksityiskohtaisesti. A:n olisi tullut käsittää, että toimittamalla kirjelmän laajasti kollegoilleen, heille voi syntyä kuvausten perusteella mielikuva esimerkkitapauksissa esiintyvien henkilöiden henkilöllisyydestä. A on esittäessään omia arvostuksenvaraisia tulkintojaan esimerkkitapauksista käyttänyt varsin kärkeväsanaista kieltä, eivätkä käytetyt ilmaisut sisältönsä ja sananvalintansa puolesta vastaa virkamiehiltä vaadittavan asiallisen kielenkäytön vaatimusta. Tällainen kielenkäyttö on loukannut ja halventanut yliopiston muita työntekijöitä ja ollut omiaan huonontamaan työilmapiiriä yliopistolla. Virkamiehen sananvapaus ei ole rajoittamaton, vaan virkamiehen on julkisessa kirjoittelussaan otettava huomioon virkavelvollisuutensa. A on lähettämällä mainitun kirjelmän kollegoilleen käyttäytynyt tavalla, joka ei vastaa hänen asemansa ja tehtäviensä mukaisia vaatimuksia.

Asiassa ei ole ilmennyt, että varoitus olisi annettu A:n kantelun tai muiden yliopiston johtoon kohdistuneiden toimenpiteiden seurauksena.

Huomautukset

A:lle annetut suullinen ja kirjallinen huomautus ovat olleet työnantajan työnjohto- ja valvontamääräyksiin verrattavia toimia, joiden tarkoituksena on ollut kiinnittää huomiota hänen moitittavaksi katsottuun menettelyynsä. Huomautusten esiin tuominen A:n varoituksen yhteydessä on ollut menettelyllisesti perusteltua. Kun A on jatkanut epäasiallista kirjoitteluaan myös huomautusten antamisen jälkeen, on hän laiminlyönyt velvollisuutensa noudattaa esimiehensä työnjohto- ja valvontamääräyksiä.

Loppupäätelmä

A on toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan ja laiminlyönyt niitä. Peruste varoituksen antamiseen 6.11.2007 lähetetyn kirjelmän johdosta on ollut olemassa.

Virkamieslautakunnan soveltamat oikeusohjeet

Valtion virkamieslaki 14 § ja 24 §
Suomen perustuslaki 12 § 1 momentti

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että virkamieslautakunnan valituksenalainen päätös ja X:n yliopiston rehtorin päätös 5.2.2008 kumotaan.

A on esittänyt vaatimuksensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Virkamieslautakunta on perustanut päätöksensä X:n yliopiston vastineeseen, jossa rehtori on täydellisesti kiertänyt hallintojohtajan allekirjoituksin ongelmavyyhden todelliset syyt. Varoitukseen johtanut prosessi on saanut alkunsa noin yhdeksän vuotta sitten, kun silloinen yliassistentti B ja hänen kihlattunsa professori, laitoksen johtaja (1999 - 2002) D jäivät kiinni lukuisista rikkomuksista, joiden paljastamisesta A joutui heidän tähän päivään jatkuneen kiusaamisensa, häirintänsä, savustamisensa ja eristämisensä uhriksi. Rehtori ei ole lainkaan ymmärtänyt eikä hallinnut kiusaamisprosessia, vaan on tehnyt A:sta syntipukin, kun tämä on pyrkinyt puolustautumaan B:n ja D:n sekä heidän avustajansa professori C:n jatkuvaa kiusantekoa vastaan.

Yliopiston virkamieslautakunnalle antaman vastineen toinen allekirjoittaja, hallintojohtaja on nimitetty hallintotieteen yliassistentin virasta yliopiston hallintojohtajaksi 1.8.2004. Hän ei ole ollut fyysisesti eikä toiminnallisesti yhteydessä kauppatieteelliseen tiedekuntaan, ja hän on henkilökohtaisesti ollut tietämätön tämän prosessikokonaisuuden taustoista. Rehtori ei ole kyennyt käsittelemään tai ratkaisemaan näitä rikkeitä, ja ongelmaa kiertääkseen hän vaikenee niistä, kuten on tehty myös yliopiston vastineessa virkamieslautakunnalle.

Virkamieslautakunta on vedonnut varoituksen perusteena myös käytettyyn laitoksen esimiehen, professori C:n toimesta A:lle annettuun suulliseen huomautukseen 18.10.2005. C:n epäasiallisesti ja aiheettomasti järjestetty kostotoimi juontaa juurensa jo hänen professorinimityksensä aikaan, jolloin A muiden liiketaloustieteilijöiden tapaan piti häntä epäpätevänä, mikä ilmeni myös asiantuntijalausunnoista. C:n äänestivät virkaan muut kuin varsinaiset kauppatieteen professorit.

Tultuaan professorien B:n ja D:n toimesta järjestetyksi laitosjohtajaksi toteuttamaan heidän pyrkimyksiään C käytti tilaisuutta hyväkseen kostaakseen vanhan kaunansa. Rehtori on käyttänyt aiheetonta suullista huomautusta lyömäaseena kostaakseen A:lle tämän rehtoriin kohdistaman kritiikin ja valitukset hänen saamattomuudestaan puuttua B:n, C:n ja D:n väärinkäytöksiin.

Hallintojohtaja todistettavasti lupasi selvittää C:n antaman suullisen huomautuksen aiheellisuuden, mutta selvitys on edelleen tekemättä. Näin C:n antama aiheeton huomautus on jäänyt elämään ikään kuin se olisi ollut aiheellinen.

Virkamieslautakunnan päätöksessä mainitaan myös rehtorin kirjallinen huomautus 14.11.2006. Se on yksi rehtorin pyrkimyksistä peitellä kyvyttömyyttään hoitaa varsinaista ongelmaa ja tehdä A:sta syntipukki. Yksi rehtoria erityisesti kiusannut seikka oli se, että A ei hyväksynyt rehtorin päätöstä B:n valheeseen perustuvasta kantelusta koskien B:n väitöskirjan arvostelua. Rehtori loukkaantui, kun A aiheettoman huomautuksen jälkeen totesi, että rehtorin virheellinen päätös saattaa johtua siitä, että hänellä ei ole tutkijakoulutuskokemusta eikä kyllä juurikaan tutkija-ansioitakaan. Rehtori ei myöskään korjannut väärää "tuomiotaan", vaikka A todistettavasti toi esille B:n tarkoituksellisen, valheeseen perustuneen menettelyn aiheuttaa A:lle kiusaa ja mahdollinen rehtorin rangaistus, missä hän osittain onnistuikin.

A:n kirjoitukset ovat olleet reaktioita häneen suunnattuihin valheisiin, kiusaamiseen, häirintään ja vahingontekoon, koska hänen asemansa perusteella ei ole ollut muuta vaikuttamisfoorumia. Vaikka A on toimittanut niin rikospoliisille kuin yliopiston johdollekin tiedoksi B:n ja C:n esittämiä äänitettyjä herjauksia, valheita ja kunnianloukkauksia, rehtori on rangaissut A:ta, ei herjaamisen alkajia. Hän ei ole millään tavalla puuttunut heidän törkeään kielenkäyttöönsä tai kunniaa loukkaavaan valehteluunsa.

Yliopiston vastineessa on esitetty, että "A:n selvittämiä tapahtumia on käsitelty useassa eri yhteydessä". Väite ei pääosin pidä paikkaansa. B:n ja D:n A:han kohdistuvaa kiusaamista ja häirintää ei ole käsitelty mitenkään.

Tosin psykologin työnohjausistunnoissa joitakin asioita tuli esille, mutta asioiden todellista laitaa ei ole esitetty. Istuntojen lopuksi kaikki allekirjoittivat sopimuksen, ettei toisista puhuta pahaa. Parin kuukauden kuluttua sekä B että C levittivät julkisesti A:n tarkastajavalinnoista valheita ja vääriä tietoja saadakseen muut laitoksen tiedekuntaedustajat kannalleen vastustaessaan A:n esityksiä ja etsiessään hänen väittelijöilleen mahdollisimman hankalia esitarkastajia ja vastaväittäjiä.

Yliopisto on esittänyt tarkoituksellisen harhaanjohtavasti lausunnoissaan, että A ei ole esimiesasemassa toimiessaan nähnyt tarpeelliseksi enempiä jatkotoimenpiteitä näissä asioissa, vaan on nostanut kuvatun kaltaisia seikkoja esille myöhemmissä kirjelmissään johtamisen laitoksen tilanteen kiristyttyä. A ryhtyi epäkohdat havaitessaan lukuisiin valituksessa tarkemmin selostettuihin toimenpiteisiin ennen dekaanikautensa loppumista. Tapahtumien kulminaatiopiste oli se, kun hän pyrki johtamisen laitoksen laitoskokouksessa ottamaan esille laitoksen johtajan ja erityisesti hänen puolisonsa B:n rikkeitä. Tuossa tilaisuudessa laitoksen silloinen esimies D julisti A:n epäluotettavaksi henkilöksi ja aloitti puolisonsa kanssa A:n edelleen jatkuvan mustamaalaamis-, häirintä-, kiusaamis- ja savustuskampanjan. Tämän jälkeen A:n dekaanikausi pian loppui, eikä hänellä ollut esimiesasemaa, jossa olisi voinut asian suhteen toimia. Sen vuoksi A teki asiasta selvityspyynnön rehtorille, joka palautti sen tiedekunnan käsittelyyn. Asia makasi tiedekunnassa kuukausia, kunnes tuli ilmoitus, että tiedekunta ei voi käsitellä asiaa, koska dekaani on asiassa jäävi. Dekaani jääväsi itsensä, koska A oli selvityspyynnössään maininnut, että dekaani oli omalta osaltaan pyrkinyt C:tä tukien estämään B:n väitöskirjan asiallisen arvostelun, ja oli tieteenalaa tuntematta harvinaisen ponnekkaasti puolustanut B:n virheelliselle väitöskirjalle esitettyä ansaitsemattoman korkeata arvosanaa. Tiedekunta siirsi asian rehtoritasolle, eikä siitä sen koommin ole kuulunut mitään selvitystä.

Rehtorin puolueellisuutta kuvaa hyvin se, että hän ei ollut halukas selvittämään mitään epäkohdista, joihin A oli puuttunut; ei edes B:n julkisen rahan käyttöä yksityisiin tarkoituksiinsa. Sen jälkeen A vei asian työsuojelutoimikunnan käsittelyyn, mistä sinänsä ei ollut mitään hyötyä, ja senkin vuoksi lopulta työsuojelupiirin selvitettäväksi. Yliopiston puolusteleva vastine työsuojelupiirille vältteli asian todellista ongelmaa, ja vastineessaan yliopisto lähinnä puolusteli työsuojeluvelvollisuutensa hoitamista.

Johtamisen laitoksen professorikunnan toimesta on lähetelty yliopistoon ja sen ulkopuolelle A:ta herjaavia häirikkökirjeitä. Lähettäjätaho selviää kirjeiden sisällöstä. Niitä ilmeni vielä vuoden 2007 lopulla sekä törkeällä tavalla rehtorin vaalin yhteydessä syksyllä 2008, eikä niiden lähtökohdasta voi erehtyä niiden sisällön paljastaessa, että ne ovat lähteneet johtamisen laitoksen professorikunnasta. Yliopiston johdolla ei ollut huomauttamista tästä "kirjeenvaihdosta" eikä kirjeiden kielenkäytöstä.

Varoituksessa ja rehtorin kirjelmissä todetaan A:n kuvanneen yliopistoa ja sen henkilöstöä epäasiallisella tavalla. Jos totuus on epäasiallinen, A ei mahda sille yksin mitään. A on joutunut vastaamaan häirikkökirjeisiin ja niiden kaltaiseen muuhun kiusaamiseen samalla tyylillä, koska A:n alussa yrittämää virallisempaa selvityspyyntöä sen paremmin tiedekunnalle kuin rehtorillekaan ei noteerattu. Kaikki A:n kirjoituksessa mainitut asiat olisivat olleet todennettavissa, jos yliopiston johdossa olisi ollut siihen halua ja kykyä. Rehtorin toimintatapana on ollut kaiken yliopistojohtamiseen ja tässä yhteydessä todettujen henkilöiden rikkeisiin liittyvän kritiikin ja selvitysten sensurointi ja niiden esille ottamisesta rankaiseminen. A:sta on tehty syntipukki siitä riippumatta, onko hän esimiesasemassa tai riviprofessorina ottanut epäkohtia esille, ei rikkeiden tekijöistä. Kun A ei ole hyväksynyt häneen kohdistunutta kiusaamista ja haitantekoa ja on siitä raportoinut tiedekunnalle, hän on rehtorin mukaan syyllistynyt sopimattomaan käytökseen. Kiusantekijät sen sijaan eivät ole rehtorin mukaan syyllistyneet mihinkään.

Virkamieslautakunta on perustanut päätöksensä yksipuolisesti yliopistolta saamaansa puolueelliseen, osin vääristelevään ja valheelliseen tietoon A:n toiminnasta kiusattuna, häirittynä ja herjattuna. Päätös perustuu pitkälti laitoksen esimiehen C:n suulliseen huomautukseen ja rehtorin kirjalliseen huomautukseen. Rehtorin huomautus perustuu osin C:n perusteettomaan suulliseen huomautukseen, joihinkin kirjoituksiin, joita A on joutunut tekemään puolustautuessaan B:n, C:n ja D:n kiusantekoa ja häirintää vastaan, sekä A:n kirjoituksiin rekrytoinnista ja yliopiston tehottomuudesta todellisin esimerkein.

Virkamieslautakunta on pitänyt A:n yliopistojohtamista koskevaa kirjoitusta epäasiallisena. Tämä on omituinen kannanotto. Kirjoitus on rehtorille ja yliopistoyhteisölle osoitus siitä, että siellä tapahtuu erittäin paljon erilaisia jääviyteen, kielenkäyttöön ja asialliseen käyttäytymiseen liittyviä rikkeitä, joihin ei saa puuttua.

Rehtori on pitkään ja jatkuvasti syyllistynyt A:han kohdistuneeseen kiusaamiseen, häirintään, kunnianloukkauksiin ja syrjintään sekä virkavelvollisuuksiensa rikkomiseen. Virkamieslautakunta on päätöksellään siunannut rehtorin virkamiehelle epäasiallisen ja joiltakin osin rikollisen toiminnan. Tähän perustuen virkamieslautakunnan oikaisuvaatimuksen hylkäävä päätös pitäisi perusteettomana kumota.

X:n yliopisto on lausunnossaan viitannut rehtorin varoituksen antamista koskevaan päätökseen 5.2.2008 sekä virkamieslautakunnalle antamaansa vastineeseen ja todennut, että tässä asiassa on kysymys professori A:lle annetusta kirjallisesta varoituksesta ja sen perusteena olevista seikoista.

Virkamieslautakunta on lausunnossaan viitannut päätökseensä ja sen perusteluihin.

A on vastaselityksessään todennut muun ohella, että yliopiston lausunnossa on kierretty kysymyksessä olevan ongelmavyyhdin todelliset syyt. A:n kollegoilleen 6.11.2007 lähettämä kirjelmä oli vain yhteenveto niiden henkilöiden toimista, jotka olivat vuosikausia kiusanneet ja häiriköineet häntä ja hänen tutkimusryhmäläisiään sekä vakavasti haitanneet hänen työntekoaan sekä aiheuttaneet hänelle muun muassa kroonisen verenpainetaudin. Koska kirjelmä oli lähetetty vain rajatulle joukolle oman tiedekunnan henkilökuntaa, kirjelmän sisältö ei ollut erityinen uutinen. Kaikki kirjelmässä todettu perustuu todistettaviin tapahtumiin tai luotettavan yliopistohenkilökunnan todistukseen.

Rehtori on esittänyt virkamieslautakunnalle vääristeltyä tietoa kirjelmän levittämisestä ja merkityksestä. Ainoastaan ne muutamat henkilöt, joiden pahin epäasiallinen käytös kirjelmästä ilmenee, ovat käyneet valittamassa rehtorille.

Kirjelmä oli tiedekuntalaisille vain osoitus siitä, että yliopistossa kaikki muut saavat rehtorin luvalla käyttäytyä vaikka kuinka törkeästi, mutta A:n puolustuksekseen esittämät sanomiset ja kirjoitukset tuomitaan välittömästi.

Virkamieslautakunta on päätöksessään kokonaan sivuuttanut varsinaisten syyllisten toiminnan. Koska A ei ole hyväksynyt edellä mainittujen henkilöiden taloudellisia, opetus- ja laitoshallinnollisia tai henkilöihin kohdistuneita vakavia rikkomuksia, hän on sen vuoksi joutunut puolustautumaan jatkuvaa kiusaamista, häirintää ja herjauksia vastaan sekä puolustamaan työrauhaansa ja tohtoriopiskelijoidensa oikeutta. A oli aluksi normaaleilla esimiestoimilla dekaanina ja sitten asianmukaisilla selvityspyynnöillä tiedekunnalle ja rehtorille pyrkinyt tuomaan esiin häneen ja tutkijoihinsa kohdistetun epäasiallisen kohtelun. Kun hän ei kuitenkaan saanut niihin vastausta, mutta joutui niiden johdosta yhä kovenevan kiusanteon ja häirinnän kohteeksi, hän oli lopulta pakotettu vastaamaan samalla kulttuurilla.

Saamansa virheellisen informaation vuoksi lautakunta ei ole voinut ottaa huomioon niitä olosuhteita, joista A on pyrkinyt selviytymään jatkuvan kiusaamisen, häirinnän ja työolosuhteiden vaikeuttamisen keskellä muun muassa terveytensä menettämällä, tutkimusryhmänsä hajoamisella ja osin menetetyin ansioin.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään.

Perustelut

1. Sovellettavat oikeusohjeet

Suomen perustuslain 12 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta.

Saman artiklan 2 kohdan mukaan, koska näiden vapauksien käyttöön liittyy velvollisuuksia ja vastuuta, se voidaan asettaa sellaisten muodollisuuksien, ehtojen, rajoitusten ja rangaistusten alaiseksi, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi.

Valtion virkamieslain 14 §:n 1 momentin mukaan virkamiehen on suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä. Hänen on noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Pykälän 2 momentin mukaan virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla.

Valtion virkamieslain 24 §:n mukaan virkamiehelle, joka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä, voidaan antaa kirjallinen varoitus.

2. Asiakirjoista saatu selvitys

Professori A, jonka tieteenalana on johtaminen ja organisaatiot ja erikoisalana persoonallisuus ja johtajuus, on toiminut X:n yliopiston kauppatieteellisen tiedekunnan johtamisen laitoksen johtajana 1982 - 1998 ja tiedekunnan dekaanina 1994 - 2001 ja jatkanut sen jälkeen professorin virassa johtamisen laitoksella.

X.n yliopiston rehtori on 14.11.2006 A:ta kuultuaan antanut hänelle epäasiallisesta käyttäytymisestä yliopiston virkamiehenä ja professorina kirjallisen huomautuksen, jonka perusteena ovat olleet A:n pitkään jatkuneet ja toistuvat huomautuksessa tarkemmin mainitut epäkunnioittavat kirjoitukset. Kirjoitukset ovat jatkuneet myös sen jälkeen, kun A:n esimies oli 18.10.2005 antanut hänelle suullisen huomautuksen epäasiallisesta käyttäytymisestä professorina ja alaisena, mikä oli ilmennyt muun muassa halventavana ja loukkaavana viestintänä esimiehiä ja kollegoja kohtaan laitoksessa ja tiedekuntahallinnossa. Kirjallisessa huomautuksessa on korostettu sen koskevan nimenomaan tapaa, jolla A toistuvasti esittää omia näkemyksiään siten, että menettelyä ei esitys- ja toteutustapojen osalta voida pitää asiallisena.

Nyt kysymyksessä oleva kirjallinen varoitus on annettu A:lle X:n yliopiston rehtorin päätöksellä 5.2.2008 epäasiallisesta käytöksestä yliopiston virkamiehenä ja professorina, koska hänen on katsottu toistuvasti käyttäytyneen tavalla, jota hänen virka-asemansa ja -tehtävänsä huomioon ottaen ei voida pitää asianmukaisena, ja siten rikkoneen virkavelvollisuuksiaan. Yhtenä varoituksen perusteena on mainittu A:n X:n yliopiston kauppatieteellisen tiedekunnan professorikollegoille 6.11.2007 lähettämä 4.10.2007 päivätty kirjoitus ”Yliopiston tehottomuuden vaiettu ydinongelma - heikko johtajuus ja ala-arvoinen esimiestoiminta”. Hän on kirjoituksessa käsitellyt yliopistojen johtajuuteen liittyviä ongelmia todellisten esimerkkitapausten valossa mainitsematta esimerkkitapauksissa esiintyvien henkilöiden nimiä tai yliopistoja, joita nämä tapaukset koskevat.

Mainitussa kirjoituksessa A on muun ohella yliopiston työntekijän työsuojelupiiriin tekemään selvityspyyntöön liittyen todennut, että “--- Työnantajalta pyydetyssä lausunnossa syyllisten manipuloima rehtori puolusteli selvityspyynnön kohteena olevia henkilöitä raportoiden työsuojelupiirille muun muassa, että selvityspyynnön tekijä oli jopa kerran parkkeerannut autonsa väärin ja tuonut kissaa pienemmän koirankin työpaikalle. Rehtoria ei lainkaan häirinnyt, että selvityspyynnön osalta vakavampiin rikkeisiin syyllistyneen henkilön kuusikymmentäkiloinen, pitkäkarvainen, kuolaava hurtta oli asustanut laitoksella viikkokaupalla”. A on edelleen toisessa esimerkkitapauksessa kirjoittanut seuraavasti: ”16 vuotta kollegansa tuloksia ja töitä kadehtinut tulokseton professori valittiin laitosjohtajaksi toteuttamaan valitsijaklikkinsä toiveita. Ensi töikseen laitosjohtaja kiiruhti antamaan kadehtimalleen kollegalle suullisen varoituksen tehtävien laiminlyönnistä. Varoituksen saanut kollega oli kyseisenä vuonna pitänyt vain kymmenen kansainvälistä esitelmää, tuottanut viisitoista julkaisua ja saanut parin vuoden aikana aikaan kuusi tohtorintutkintoa; siis äärettömän prosenttimäärän enemmän kuin laitosjohtaja kuudentoista vuoden aikana. Kokematon hallintojohtaja piti tärkeän näköisenä pöytäkirjaa ymmärtämättä lainkaan tilanteen tragikoomisuutta, ja dekaani, joka vuosien ajan oli todistanut laitosjohtajan rakkikoiramaista, riitaista käyttäytymistä, virnisteli vahingoniloisesti taustalla. Yliopiston lattiatason toiminnasta täysin ulkona oleva rehtorikin otti laitosjohtajan varoituksen ihan todesta”.

Kirjallista varoitusta koskevassa päätöksessä on viitattu A:lle annettuihin suulliseen huomautukseen ja kirjalliseen huomautukseen. A on kiistänyt kirjallisen varoituksen perusteiden samoin kuin päätöksessä mainittujen suullisen huomautuksen ja kirjallisen huomautuksen perusteiden oikeellisuuden.

A:n mukaan hänen kirjoitustensa taustalla on ollut hänen joutumisensa johtamisen laitoksen professorin virassaan erityisesti laitoksen esimiesten tai vastaavassa asemassa olleiden professorikollegoidensa järjestelmällisen häirinnän ja haitanteon kohteeksi. Tätä on toteutettu muun muassa hänen henkilöönsä kohdistuvilla häirintäkirjeillä, mustamaalaamisella, ansaintamahdollisuuksien heikentämisellä, tärkeistä luottamustehtävistä eristämisellä ja hänen tutkimusryhmänsä toimintaedellytysten vaikeuttamisella. Myös A:n tutkimusryhmän jäsenet ovat samalla joutuneet monenlaisen häirinnän kohteeksi. A:han kohdistuneet häirintätoimet olivat alkaneet sen jälkeen, kun hän oli dekaanina ja laitoksen varajohtajana joutunut puuttumaan laitoksen johdon toiminnassa ilmenneisiin epäkohtiin. Yliopiston johto ei ole puuttunut tähän todelliseen ongelmaan, vaan ainoana toimenpiteenä on työsuojelutoimikunnan toimesta järjestetty työnohjausistuntoja, jotka eivät ole parantaneet tilannetta, koska yliopiston johto on hyväksynnällään rohkaissut häirinnän jatkamiseen.

A oli tehnyt työsuojelupiirille selvityspyynnön siitä, olivatko X:n yliopiston professorit B, C ja D syyllistyneet häneen kohdistuneeseen epäasialliseen kohteluun, ja oliko työnantaja laiminlyönyt ryhtyä toimiin epäkohdan poistamiseksi.

X:n yliopiston ja kauppatieteellisen tiedekunnan dekaanin ja hallintopäällikön vastineissa selvityspyyntöön on myönnetty, että johtamisen laitoksella vallitsee pitkän ajan kuluessa syntynyt tulehtunut ilmapiiri, joka on henkilöitynyt A:n ja edellä mainittujen professorien väliseksi syväksi erimielisyydeksi. A on kokenut tulleensa edellä mainittujen professorien taholta jatkuvasti häirityksi ja epäasiallisesti kohdelluksi. Vastapuoli taas on kokenut An toiminnan häiriökäyttäytymisenä. Vastineiden mukaan kysymyksessä ovat henkilöiden väliset näkemyserot, joita on eri tilanteissa pyritty selvittämään. Eri tahoille lähetettyihin A:ta koskeviin häirintäkirjeisiin oli reagoitu ottamalla asia esille työsuojelutoimikunnassa, joka on laatinut koko henkilöstön tietoon saatetun viestin muistutukseksi yliopiston ohjeista työpaikkakiusaamisen ja ahdistelun varalta. Tilannetta on myös pyritty ratkaisemaan muun muassa vuonna 2004 yhteistyössä työterveyshuollon kanssa toteutetulla työyhteisön kehittämishankkeella, johon on sisältynyt muun ohella työnohjausta. Psykologin X:n yliopiston johtamisen laitoksen henkilöstön kanssa käydyistä yhteispalavereista ja ryhmätyönohjauksesta laatimasta loppuraportista 28.5.2004 ilmenee, että vastakkain ovat olleet muut professorit A:ta vastaan ja A muita vastaan, eikä tämän vastakkainasettelun purkaminen ole onnistunut. Yhteisistä tavoitteista ja pelisäännöistä onnistuttiin kuitenkin tekemään sopimus eikä häirintäkirjeitä hankkeen aikana lähetetty.

Työsuojelupiiri on selvityspyyntöön antamassaan vastauksessa 25.4.2007 saamiensa asiakirjojen ja selvitetyn perusteella kuitenkin tullut siihen johtopäätökseen, ettei ole todennäköisiä syitä epäillä työnantajan taholta ainakaan sellaista työturvallisuuslain 28 §:ssä asetettujen velvollisuuksien laiminlyöntiä, joka voisi täyttää työturvallisuusrikoksen tunnusmerkistön.

Koska selvityspyyntö tiedekunnalle, asian selvittäminen työsuojelutoimikunnassa ja A:n pyyntö työsuojelupiirille eivät johtaneet edes asioiden puolueettomaan käsittelyyn, A:n mukaan hänen ainoaksi keinokseen on jäänyt vastata häneen kohdistettuun asiattomaan häirintään samalla tyylillä. Syynä tähän on se, että tiedekunta ja yliopiston johto ei aikanaan halunnut tai kyennyt puuttumaan todellisiin työyhteisössä ja sen johtamisessa vallinneisiin ongelmiin.

Yliopiston virkamieslautakunnalle antaman vastineen mukaan edellä mainitussa kirjelmässä esille nostetuissa esimerkkitapauksissa on toistuvasti käytetty epäasiallista kieltä ja käytetty sellaisia henkilöiden ominaispiirteitä ja oletettuja tarkoitusperiä kuvaavia muotoiluja, joita ei voida pitää hyväksyttävänä professorin asemassa toimivalle virkamiehelle. A:n kirjalliseen viestintään on toistuvasti sisältynyt piirteitä, jotka on koettu pyrkimyksiksi epäasiallisesti vaikuttaa työyhteisön jäsenten toimintaan, ja työyhteisön jäsenet ovat kokeneet A:n toimintatavan hyvin painostavaksi.

A:n mukaan edellä mainittu kirjelmä kuvaa todellisia ongelmia, jotka voidaan kaikki todentaa. A ei ole kirjelmällään painostanut ketään, vaan on ainoastaan ilmaissut mielipiteensä kirjallisesti.

3. Oikeudellinen arviointi

3.1 Valituksen kohde

Asiassa on täällä A:n valituksesta ratkaistavana se, onko kirjalliselle varoitukselle ollut valtion virkamieslain 24 §:ssä tarkoitettu peruste siltä osin kuin kysymys on A:n 6.11.2007 lähettämästä kirjelmästä sekä tähän liittyen hänen epäasiallisesta, painostavaksi koetusta toimintatavastaan. Asian arvioinnissa on erityisesti otettava huomioon, loukkaako kirjallisen varoituksen antaminen jokaiselle paitsi perustuslain 12 §:n 1 momentissa myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 1 kappaleessa turvattua sananvapautta.

Asiassa saadun selvityksen perusteella X:n yliopiston kauppatieteellisen tiedekunnan johtamisen laitoksessa vallinnut työskentelyilmapiiri on ollut jo pitkään tulehtunut eikä kaikkien laitoksen professorikollegoiden keskinäinen kanssakäyminen ole aina ollut toista kunnioittavaa ja asianmukaista. Tämän asian käsittelyn yhteydessä ei kuitenkaan voida ratkaista yliopiston rehtorin toimien riittävyyttä A:n mahdolliseen työpaikkakiusaamiseen liittyvän työyhteisöongelman ratkaisemisessa.

3.2 Sananvapautta koskevien oikeusohjeiden soveltaminen

3.2.1 Lähtökohdat

Asiaa virkamieslautakunnassa käsiteltäessä A:n sananvapauden käyttämistä on arvioitu suhteessa perustuslain 12 §:n 1 momentissa turvattuun sananvapauden suojaan. A on valituksessaan esittänyt, että kirjallisen varoituksen antaminen rikkoo myös hänelle Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvattua sananvapauden suojaa. Vaikka Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvattu sananvapauden suoja muodostaa tämän perusoikeuden toteutumisen arvioinnin minimitason, joka voidaan kansallisella sääntelyllä ylittää, on kirjallisen varoituksen antamista arvioitava myös suhteessa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa taattuun sananvapauden suojaan sellaisena kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on mainittua määräystä tulkinnut oikeuskäytännössään.

Tiedeyhteisössä tavanmukaisena voidaan pitää kriittistä, avointa ja kärjekästäkin keskustelua sekä toisen tieteenharjoittajan esittämien väitteiden kyseenalaistamista. Tämä voi jossakin määrin heijastua myös muuhun kanssakäymiseen tiedeyhteisössä. Tämä konteksti saattaa asettaa yliopiston professorin sananvapauteen puuttumisen kynnyksen tavanomaista korkeammalle (vertaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiassa Haguenauer v. Ranska 22.4.2010 antama tuomio).

3.2.2 Perustuslain 12 §:n 1 momentin soveltaminen asiaan

Siltä osin kuin kysymys on perustuslain 12 §:n 1 momentin nojalla tehtävästä arvioinnista, korkein hallinto-oikeus katsoo kuten virkamieslautakunta, että virkamiehellä on lähtökohtaisesti yhtä laaja perustuslain 12 §:n 1 momentissa turvattu sananvapaus kuin kenellä tahansa.

Yleisistä virkavelvollisuuksista sananvapautta rajoittavat kuitenkin erityisesti vaitiolovelvollisuus, virantoimitusvelvollisuus ja käyttäytymisvelvollisuus. Oikeuskäytännössä sananvapauden rajoja virkamiesten kohdalla tulkittaessa on käytetty yhtenä kriteerinä asiallisuusvaatimusta. Vääristelevät ja yksipuoliset kannanotot ovat epäasiallisia ja saattavat rikkoa sananvapauden rajoja.

3.2.3 Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan soveltaminen

3.2.3.1 Onko kirjallisen varoituksen antaminen puuttunut A:n sananvapauteen?

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on oikeuskäytännössään (asiat Vogt v. Saksa , tuomio annettu 26.9.1995, suuri jaosto, Ahmed ja muut v. Yhdistynyt kuningaskunta , tuomio annettu 2.9.1998 sekä Wille v. Liechtenstein , tuomio annettu 28.10.1999, suuri jaosto) todennut, että myös virkamiehillä on yksilöinä oikeus Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 1 kappaleen mukaiseen suojaan. Sananvapaus ulottuu myös työpaikoille. Siihen kuuluu vapaus esittää mielipiteitä sekä oikeus tietojen levittämiseen. Sanotun artiklan 2 kappaleessa mainitut velvollisuudet ja vastuut voivat kuitenkin virkamiesten osalta aiheuttaa tässä suhteessa erityisiä rajoituksia.

A:n Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 1 kappaleessa suojattuun sananvapauteen on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla puututtu, kun hänelle on annettu kirjallinen varoitus hänen 6.11.2007 lähettämänsä kirjelmän takia.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön (esimerkiksi asia Guja v. Moldova , tuomio annettu 12.2.2008, suuri jaosto) mukaisesti arvioitaessa sitä, onko kysymys sallitusta sananvapauden rajoittamisesta, huomiota on kiinnitettävä siihen, perustuuko puuttuminen lakiin ja onko puuttumisella pyritty hyväksyttävään tavoitteeseen ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetulla tavalla. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä siihen, onko puuttuminen ollut välttämätöntä pakottavan yhteiskunnallisen tarpeen vuoksi ja onko se oikeassa suhteessa tavoitteisiinsa.

3.2.3.2 Perustuiko puuttuminen A:n sananvapauteen lakiin ja pyrittiinkö sillä hyväksyttävään tavoitteeseen?

Virkamiehen sananvapauteen puuttuminen on perus- ja ihmisoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten mukaan mahdollista ainoastaan laissa säädetyllä tavalla. Virkamiehen sananvapauteen puuttumista on sen vuoksi arvioitava suhteessa valtion virkamieslain 14 §:ssä säädettyihin viranhoitoon liittyviin velvollisuuksiin. Valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentti, jonka mukaan virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla, muodostaa perusteen puuttua A:n sananvapauteen. A:n sananvapauteen puuttumiselle on siten tässä tapauksessa ollut laissa säädetty peruste. Ottaen huomioon, että virkamiehen käyttäytymisvelvoitteista ei ole mahdollista säätää yksityiskohtaisesti, täyttävät valtion virkamieslain säännökset niin perustuslain kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksenkin lain täsmällisyydelle asettamat vähimmäisvaatimukset.

A:n sananvapauteen puuttumisella on myös pyritty Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetulla tavalla hyväksyttävään tavoitteeseen eli toisten maineen ja oikeuksien suojeluun.

3.2.3.3 Oliko A:n sananvapauteen puuttuminen välttämätöntä ja oikeasuhtaista?

Arvioidessaan sananvapauteen puuttumisen välttämättömyyttä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on oikeuskäytännössään (muun muassa Jersild v. Tanska , tuomio annettu 23.9.1994, suuri jaosto, Hertel v. Sveitsi , tuomio annettu 25.8.1998, Steel and Morris v. Yhdistynyt kuningaskunta , tuomio annettu 15.2.2005) todennut, että ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 1 kappale ei koske ainoastaan tietoja ja ajatuksia, joiden vastaanottaminen on myönteistä tai joita voidaan pitää harmittomina tai merkityksettöminä, vaan myös sellaisen tiedon vastaanottamista, joka on loukkaavaa, järkyttävää tai häiriötä aiheuttavaa. Tämä on perusteltua pluralismin, toleranssin ja laajakatseisuuden vuoksi, joiden puuttuessa ei voida puhua demokraattisesta yhteiskunnasta.

A:lla on sinänsä ollut oikeutettu intressi saattaa muidenkin tietoon kielteisiä näkemyksiään yliopiston johtajuudesta ja esimiestyöskentelystä.

Työturvallisuuslain 28 §:ssä säädetään työnantajan velvollisuudesta ryhtyä toimiin häirinnän ja epäasiallisen kohtelun lopettamiseksi saatuaan asiasta tiedon. Virkamiehen tulee ensisijaisesti ilmoittaa työpaikan ongelmista työnantajan edustajille.

A on tehnyt häirinnästään ja epäasiallisesta kohtelustaan ilmoituksia kauppatieteellisen tiedekunnan dekaanille ja työnantajaa edustaville virkamiehille sekä suullisesti että kirjallisesti. Asiaa on selvitetty myös työsuojelutoimikunnassa ja työterveyshuollon kanssa järjestetyssä työyhteisön kehittämishankkeessa, jossa professorien kesken todettiin edelleen olevan yhteistyövaikeuksia. A on myös tehnyt selvityspyynnön työsuojelupiirille. A:lla on siten ollut käytettävissään vaihtoehtoisia keinoja, jotka sinänsä voivat olla riittävän tehokkaita häirinnän ja epäasiallisen kohtelun lopettamiseksi. Tässä tapauksessa ongelmat professorien välisessä yhteistyössä eivät kuitenkaan ole mainituilla toimenpiteillä ratkenneet. Asiassa on siten arvioitava, onko A:n professorikollegoilleen 6.11.2007 lähettämää kirjelmää tämän vuoksi pidettävä perusteltuna.

A on perustellut kirjelmän toimittamista 6.11.2007 kauppatieteellisen tiedekunnan professorikollegoiden tietoon tarpeella puuttua yliopiston heikkoon johtajuuteen ja ala-arvoiseen esimiestoimintaan, johon hän tieteenalansakin puolesta on erityisesti perehtynyt. Johtajuuteen liittyvien yleisten ongelmien käsittelyä yliopiston piirissä voidaan sinänsä pitää hyväksyttävänä ja sananvapauden käyttämiseen kuuluvana.

A on kirjelmässään käsitellyt yliopistojen johtajuuteen liittyviä ongelmia todellisten esimerkkitapausten valossa. Vaikka A ei ole kirjelmässä kuvaamissaan esimerkkitapauksissa maininnut henkilöitä nimeltä, hän on maininnut heidän virkanimikkeensä ja kuvaillut tapauksia varsin yksityiskohtaisesti. Kirjelmä sisältää luotettavien ja totuudenmukaisten tietojen lisäksi myös A:n henkilökohtaisia näkemyksiä, jotka on esitetty varsin kärkevästi. A:n olisi näin toimiessaan tullut käsittää, että toimittaessaan kirjelmän laajasti kollegoilleen heille voi kuvausten perusteella syntyä vahva mielikuva esimerkkitapauksissa esiintyvien henkilöiden henkilöllisyydestä. Vaikka keskustelun kriittisyys, avoimuus ja kärjekkyyskin on tiedeyhteisössä tavanmukaista, eivät A:n kirjoituksensa todellisissa esimerkkitapauksissa henkilöistä ja tapahtumista esittämät näkemykset ole sisältönsä ja ilmaisunsa puolesta täyttäneet professoriasemassa olevalta virkamieheltä tehtävissään vaadittavaa asiallisen kielenkäytön vaatimusta.

Asiakirjoista ilmenee, että A on ollut vastakkain koko ylemmän esimiesjohdon kanssa. Kirjelmän saattaminen tiedekunnan professorikollegoiden tietoon ei ole perustunut julkiseen intressiin, vaan A:n toimintaan on vaikuttanut omakohtainen kokemus vääryydestä. A on lähettänyt kirjelmän professorikollegoidensa tietoon juuri ennen kokousta, jossa toimitetussa luottamusäänestyksessä on valittu professorijäsenet tiedekuntaneuvostoon. Hänen toimintansa on henkilöstön taholta koettu pyrkimyksiksi epäasiallisesti vaikuttaa työyhteisön jäsenten toimintaan, ja työyhteisön jäsenet ovat kokeneet A:n toimintatavan painostavaksi. Kirjelmä on ollut omiaan huonontamaan työilmapiiriä yliopistolla. A on esittämällä kirjelmässään edellä todetuin tavoin muita, kirjelmän vastaanottajien tunnistettavissa olevia yliopiston henkilöstöön kuuluvia henkilöitä koskevia tietoja näiden mainetta loukkaavalla ja halventavalla tavalla ja lähettämällä mainitun kirjelmän laajasti tiedekuntansa professorikollegoille käyttäytynyt tavalla, joka ei vastaa hänen asemansa ja tehtäviensä mukaisia vaatimuksia.

Sananvapauteen puuttumisen oikeasuhtaisuutta harkitessaan ihmisoikeustuomioistuin on muun ohella ottanut huomioon, onko virkamiehellä ollut muita tehokkaita keinoja korjatakseen ne ongelmat ja vääryydet, jotka hän on halunnut tuoda esiin, ja onko ongelmien ja vääryyksien esiin tuominen ollut tarpeen julkisen edun vuoksi. Koska sananvapauden käyttämiseen liittyy velvollisuuksia ja vastuita, huomiota tulee kiinnittää myös esitettyjen tietojen luotettavuuteen ja oikeellisuuteen. Lisäksi huomioon on otettava se, onko työnantaja tai työyhteisö kärsinyt vahinkoa esitettyjen tietojen johdosta ja, jos vahinkoa on aiheutunut, syrjäyttääkö vahinko tarpeen esitettyjen tietojen esiin tuomiseen julkisen edun vuoksi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä yhtenä ratkaisevana seikkana on pidetty myös virkamiehen motiiveja. Henkilökohtainen kauna tai hyödyn tavoittelu ei voi oikeuttaa kovin korkeaan sananvapauden suojaan (esimerkiksi mainittu asia Guja v. Moldova ).

Kirjallista varoitusta koskevassa päätöksessä mainitut A:lle aikaisemmin annetut suullinen huomautus ja kirjallinen huomautus ovat olleet työantajan työnjohto- ja valvontamääräyksiin verrattavia toimia, joiden tarkoituksena on ollut kiinnittää huomiota hänen toistuvaan moitittavaksi katsottuun menettelyynsä, jota on pidetty valtion virkamieslain 14 §:n 1 momentin vastaisena. Kysymys on ollut nimenomaan tavasta, jolla A on toistuvasti ja pitkän ajan kuluessa esittänyt omia näkemyksiään siten, että menettelyä ei esitys- ja toteutustapojen osalta ole voitu pitää asiallisena. Huomautusten esiin tuominen A:n varoituksen yhteydessä on siten ollut menettelyllisesti perusteltua. Kun A on edellä todetulla tavalla jatkanut epäasiallista kirjoitteluaan myös huomautusten antamisen jälkeen, hän on laiminlyönyt velvollisuutensa noudattaa esimiestensä työnjohto- ja valvontamääräyksiä.

Koska A aikaisemmin saamistaan suullisesta huomautuksesta ja kirjallisesta huomautuksesta huolimatta on jatkanut epäasiallisena pidettyä kirjoitteluaan, yliopistolla ei ole enää ollut kirjallista varoitusta lievempää keinoa puuttua A:n toimintaan. Kirjallinen varoitus, jota ei merkitä nimikirjaan, ei ole varsinainen rangaistusseuraamus, vaan virkamiehelle vastaisen varalle esitetty moite virkavelvollisuuksien vastaisesta menettelystä. Sananvapauteen puuttuminen kirjallisella varoituksella on näin ollen ollut myös oikeassa suhteessa tavoitteeseen nähden, ja sitä on perusteltu ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan kannalta riittävin syin.

3.3 Johtopäätös ja lopputulos

A on edellä todetun johdosta toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan, minkä vuoksi X:n yliopiston rehtorilla on ollut kirjallisen varoituksen antamiselle valtion virkamieslain 24 §:ssä tarkoitettu peruste.

Näillä perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät virkamieslautakunnan päätöksen perustelut sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, valitus on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Kari Kuusiniemi, Eila Rother, Alice Guimaraes-Purokoski ja Riitta-Maija Jouttimäki. Asian esittelijä Riitta Kreula.