12.6.2008

Asian aikaisempi käsittely

Kansaneläkelaitos on 26.5.2003 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n eläkkeensaajien hoitotukihakemuksen.

Tarkastuslautakunta on 3.9.2004 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n valituksen.

A on valittanut tarkastuslautakunnan päätöksestä vakuutusoikeuteen ja vaatinut eläkkeensaajien hoitotuen myöntämistä. Hän on vaatinut hoitotukea myönnettäväksi korotettuna hoitotukena. A on lisäksi pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista vakuutusoikeudessa ja ravitsemusterapeutin kuulemista todistajana hänen ruokavaliokustannuksistaan.

Valituskirjelmään on uutena selvityksenä liitetty 18.4.1996, 22.10.1998, 3.2.2000, 16.2.2001 ja 25.10.2004 päivätyt lääkärinlausunnot, 17.12.1998, 19.12.2001, 29.7.2003 ja 14.1.2004 päivätyt lääkärintodistukset, 11.8.2004 päivätty haastehakemus rikokseen perustuvaa vahingonkorvausvastuuta koskevassa asiassa, 29.10.2004 päivätty oikeusapupäätös ja siihen liittyvä selvitys, A:n asiamiehen 17.11.2004 päivätty kirjoitus sekä ohjeita toimeentulotuen hakijalle.

Kansaneläkelaitos , joka ei voinut oikaista valituksen kohteena ollutta tarkastuslautakunnan päätöstä, toimitti valituskirjelmän liitteineen vakuutusoikeudelle käsiteltäväksi.

Kansaneläkelaitos on antanut lausuntonsa esittäen valituksen hylkäämistä. Samalla vakuutusoikeudelle on toimitettu tarkastuslautakunnan käytössä olleet asiakirjat.

A on antanut selityksensä Kansaneläkelaitoksen lausunnon johdosta oheistaen 3.12.2004 päivätyn palautteen neuropsykologisesta kuntoutuksesta.

A on antanut selityksensä hänelle tiedoksiannettujen Kansaneläkelaitoksen vakuutussihteerin ja asiantuntijalääkärin merkintöjen johdosta oheistaen 2.9.2005 päivätyn oikeudenkäyntilaskun.

Kansaneläkelaitos on antanut vakuutusoikeudelle toimitetun selvityksen johdosta kaksi lisälausuntoa:

Vakuutusoikeuteen 27.1.2005 saapuneessa lausunnossa on katsottu, ettei Kansaneläkelaitoksen Turun toimisto voi A:n 14.12.2004 antaman vastineen perusteella oikaista asiassa aikaisemmin antamaansa päätöstä. Turun toimiston asiantuntijalääkäri katsoi, että vastineessa ei ollut esitetty sellaista uutta, jonka perusteella voisi puoltaa päätöksen oikaisua.

Vakuutusoikeuteen 25.10.2005 saapuneen lausunnon mukaan Kansaneläkelaitoksen Turun toimisto ei voinut oikaista 26.5.2003 annettua hoitotukipäätöstä vakuutusoikeudelle 5.9.2005 saapuneen selvityksen perusteella. Lausunnon mukaan muutoksenhaun liitteeksi ei ollut toimitettu uutta lääketieteellistä selvitystä. Kansaneläkelaitokselle toimitetuissa lääkärinlausunnoissa todetaan pahoinpitelyn aiheuttaneen A:lle keskivaikean aivovamman. Lausuntojen perusteella on arvioitu, että A:lla ei ole sellaista toisen henkilön avuntarvetta henkilökohtaisissa toiminnoissa, asioinnissa kodin ulkopuolella tai kodinhoitoon liittyen, että hoitotuki voitaisiin myöntää. Sairaudesta aiheutuvat jatkuvat erityiskustannukset, joista hakija itse vastaa, voidaan ottaa huomioon, mikäli ne liittyvät toimintakykyä alentavaan sairauteen tai vammaan. A:n toimintakykyä ei ole katsottu alentuneeksi, joten esitettyjä kustannuksia ei voida ottaa huomioon. Kansaneläkelaitosta ei tule asian luonne huomioon ottaen velvoittaa osittainkaan korvaamaan oikeusavun saajan oikeudenkäyntikuluja valtiolle.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Vakuutusoikeus on purun kohteena olevalla päätöksellään hylännyt A:n tarkastuslautakunnan 3.9.2004 antamasta päätöksestä tekemän valituksen ja A:n suullisen käsittelyn toimittamista koskeneen pyynnön.

Suullisen käsittelyn pyyntöä koskevalta osalta vakuutusoikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Vakuutusoikeudessa sovellettavan hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaan asiassa on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen sitä pyytää. Suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton.

Vakuutusoikeudelle on toimitettu selvityksenä A:n vammoista ja sairauksista sekä niiden aiheuttamasta avun, ohjauksen ja valvonnan tarpeesta asiassa Kansaneläkelaitokselle ja tarkastuslautakunnalle aikaisemmin toimitettu selvitys. A on toimittanut vakuutusoikeudelle myös uutta selvitystä. Arvio A:n vammoista ja sairauksista sekä niiden vaikutuksesta hänen toimintakykyynsä tehdään ensisijaisesti esitetyn lääketieteellisen selvityksen perusteella. Vammojen ja sairauksien aiheuttaman avun tarpeen arvioinnin kannalta on merkitystä myös A:n itsensä antamilla tiedoilla, jotka valaisevat hänen vaivojensa aiheuttamia toiminnan vajauksia ja avuttomuutta. A:lla on kuitenkin ollut mahdollisuus ilmaista tällaisia seikkoja häntä hoitaneille lääkäreille siten, että tiedot on voitu ottaa huomioon lääkärinlausuntoja laadittaessa.

Vakuutusoikeus on katsonut, että asiassa esitetty kirjallinen selvitys on riittävä ja että sen perusteella voidaan luotettavasti arvioida A:lle hänen sairauksistaan ja vammoistaan aiheutuva toimintakyvyn alenema ja avun tarve. Enemmän todistelun hankkiminen A:n ruokavaliokustannuksista ei ole aiheellista, koska jo esitetyn kirjallisen lääketieteellisen selvityksen perusteella voidaan luotettavasti arvioida, etteivät A:n ruokavaliokustannukset liity hänen toimintakykyään alentavaan sairauteen tai vammaan eikä niitä siksi voida ottaa huomioon harkittaessa eläkkeensaajien hoitotuen myöntämistä sairaudesta tai vammasta aiheutuvien erityiskustannusten perusteella. Suullisen käsittelyn toimittamista asiassa A:n ja hänen nimeämänsä todistajan kuulemiseksi on siten pidettävä ilmeisen tarpeettomana.

Asiaratkaisun osalta päätöstä on perusteltu seuraavasti:

Henkilölle, jonka toimintakyvyn voidaan sairauden tai vamman johdosta arvioida olevan yhdenjaksoisesti ainakin vuoden ajan alentunut, maksetaan tarvittavan hoidon ja palvelusten tai erityiskustannusten korvaamiseksi eläkkeensaajien hoitotukea, jos hän tarvitsee henkilökohtaisissa toiminnoissaan, kotitaloustöissä ja asioinnissa kodin ulkopuolella säännöllisesti toistuvaa toisen henkilön apua tai ohjausta ja valvontaa taikka hänelle aiheutuu sairaudesta tai vammasta erityiskustannuksia vähintään kansaneläkelaissa säädetty määrä.

Esitetyn selvityksen mukaan A:lla on todettu aivovamman jälkitila, selkärangan nivelsairaus, ärtyvä paksusuoli-oireyhtymä sekä ruoka-aineallergioita ja niihin liittyviä vatsaoireita. Hänellä on myös kroonista väsymystä ja hänen fyysinen suorituskykynsä on alentunut.

A:n toimintakyky on erityisesti aivovamman jälkitilan ja selkärangan nivelsairauden vuoksi alentunut. A:lla on jonkin verran avun tarvetta kotitaloustöissä ja asioinnissa kodin ulkopuolella. Hänen ei kuitenkaan voida arvioida tarvitsevan henkilökohtaisissa toiminnoissaan säännöllisesti toistuvaa toisen henkilön apua tai ohjausta ja valvontaa. Näin ollen hänellä ei ole avun tarpeensa perusteella oikeutta eläkkeensaajien hoitotukeen. A on vedonnut erityisesti noudattamastaan erityisruokavaliosta aiheutuviin kustannuksiin. Näitä kustannuksia ei kuitenkaan voida ottaa huomioon harkittaessa eläkkeensaajien hoitotuen myöntämistä sairaudesta tai vammasta aiheutuvien erityiskustannusten perusteella, koska ne johtuvat A:n ruoka-aineallergioista sekä vatsan ja ruoansulatuselimistön sairauksista, joita ei voida pitää hänen toimintakykyään alentavina sairauksina. Myöskään A:n mainitsemaa asumiskustannusten lisääntymistä ei voida pitää sairaudesta tai vammasta aiheutuvana erityiskustannuksena. Näin ollen A:n sairaudesta tai vammasta aiheutuvien erityiskustannusten ei voida arvioida nousevan eläkkeensaajien alimmankaan hoitotuen määrään. A:ta ei voida siten pitää eläkkeensaajien alimpaankaan hoitotukeen oikeutettuna eikä hänellä näin ollen ole oikeutta myöskään eläkkeensaajien korotettuun hoitotukeen.

A:n mainitsemien ruokavaliokustannusten johdosta vakuutusoikeus on todennut vielä, ettei valituksen kohteena olevalla päätöksellä ole päätetty A:n oikeudesta kansaneläkelain 30 a §:n 3 momentissa tarkoitettuun eläkkeensaajien hoitotukeen sairaudesta aiheutuvista ruokavaliokustannuksista.

Päätöksen perusteluina on viitattu kansaneläkelain 30 a §:n 1 momentin 2 ja 3 kohtaan, kansaneläkeasetuksen 45 §:ään, hallintolainkäyttölain 38 §:ään sekä 74 §:n 1 ja 2 momenttiin.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on hakemuksessaan vaatinut, että vakuutusoikeuden 25.1.2006 tekemä päätös puretaan ja asia palautetaan vakuutusoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Lisäksi A on pyytänyt, että Kansaneläkelaitos velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine viivästyskorkoineen. Kuluvaatimus on 35 euroa, joka määrä koostuu Turun oikeusaputoimiston oikeusapumaksusta.

Vakuutusoikeus ei toimittanut asiassa suullista käsittelyä pitäen sitä ilmeisen tarpeettomana. Suullisen käsittelyn toimittamatta jättäminen on johtanut hakijan näkemyksen mukaan asiallisesti virheelliseen lopputulokseen. A oli valituksessaan katsonut, että hänelle aiheutuu erityiskustannuksina pidettäviä ylimääräisiä ruoka-ainekuluja vähintään 3 000 euroa vuodessa. A olisi halunnut kuulla ruokavaliosta ravitsemusasiantuntijaa. Suullisessa käsittelyssä olisi myös haluttu selvittää A:n mutkikasta sairautta ja sen aiheuttamia oireita. Euroopan ihmisoikeussopimuksen soveltamiskäytännön mukaista poikkeuksellista syytä A:n kuulematta jättämiselle ei ole esitetty. Kuuleminen avun tarpeesta ei ole myöskään ilmeisen tarpeeton. A on 18.12.2002 sattuneen pahoinpitelyn seurauksena saadun aivovamman vuoksi joutunut vaihtamaan asuntoa, missä yhteydessä hänen vuokransa nousi. Myös tästä asiasta olisi haluttu kuulla A:ta vakuutusoikeuden suullisessa käsittelyssä. Hakemuksessa viitataan korkeimman oikeuden päätökseen 2003:35.

Menettelyvirheenä on pidettävä myös sitä, ettei vakuutusoikeus ole valituskäsittelyn aikana toimittanut A:lle Kansaneläkelaitokselta pyytämiään kahta lausuntoa, jotka olivat saapuneet vakuutusoikeuteen 25.10.2005 ja 27.1.2005. Suomi on saanut vastaavantyyppisessä tapauksessa K.P. huomautuksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta 31.5.2001, kun jutun toiselta osapuolelta oli salattu asiakirjoja. Tapaus koski vakuutusoikeuden lainvastaista menettelyä. Vakuutusoikeuden virheellinen asenne käy ilmi vakuutusoikeuden kirjeestä 9.3.2006, jossa lausutaan, ettei vakuutusoikeus ollut katsonut tarpeelliseksi kuulla A:ta hankkimistaan selvityksistä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kanta asiakirjojen toimittamiseen on päinvastainen. Sen mukaan asiakirjat on aina toimitettava vastapuolelle ja on asianosaisen asiana arvioida, vaatiiko toimitettu lausunto huomautuksia.

Turun oikeusaputoimisto on 2.5.2006 tekemällään päätöksellä myöntänyt A:lle oikeusapua 17.2.2006 lukien ilman perusomavastuuosuutta. A:n oikeudenkäyntiavustajaksi on määrätty asianajaja B.

B on esittänyt 797,64 euron palkkio- ja kuluvaatimuksen.

Kansaneläkelaitos on selityksessään lausunut, ettei se katso voivansa ottaa kantaa väitettyyn menettelyvirheeseen vakuutusoikeudessa ja että oikeudenkäyntikuluvaatimus Kansaneläkelaitokseen kohdistettuna tulee hylätä.

A on antanut vastaselityksen ja vaatinut, että Suomen valtio velvoitetaan ensisijaisesti ja Kansaneläkelaitos toissijaisesti korvaamaan hänen 35 euron oikeusapumaksusta muodostunut oikeudenkäyntikulunsa laillisine viivästyskorkoineen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus purkaa vakuutusoikeuden päätöksen ja palauttaa asian vakuutusoikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Vakuutusoikeuden tulee asian ratkaistessaan lausua myös korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetystä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevasta vaatimuksesta.

Perustelut

Korkein hallinto-oikeus voi vakuutusoikeuslain 19 §:n 1 momentin nojalla purkaa vakuutusoikeuden päätöksen, jos asian käsittelyssä vakuutusoikeudessa on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Päätöksen purkamisesta on tällöin muutoin voimassa, mitä siitä säädetään hallintolainkäyttölaissa. Muutoin vakuutusoikeuden toimivaltaan kuuluvassa asiassa ei 2 momentin mukaan sovelleta hallintolainkäyttölain 11 luvun säännöksiä ylimääräisestä muutoksenhausta.

Hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan päätös voidaan purkaa, jos asiassa on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen.

Suullinen käsittely

Vakuutusoikeudessa sovellettavan hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaan asiassa on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen sitä pyytää. Suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton. Hallintolainkäyttölain 38 §:ää sovellettaessa on otettava huomioon myös lailla (438/1990) voimaan saatetun Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla ja sitä koskeva Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö.

A on vaatinut vakuutusoikeuden päätöksen purkamista sillä perusteella, että asian käsittelyssä vakuutusoikeudessa ei ollut toimitettu A:n pyytämää suullistä käsittelyä. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että vakuutusoikeus on voinut päätöksessään mainituilla perusteilla ja kun otetaan huomioon asian laatu sosiaalivakuutusjärjestelmän mukaista etuutta koskevana lääketieteellisen selvityksen nojalla arvioitavana riitana, jättää suullisen käsittelyn toimittamatta. Päätöstä ei ole pidettävä myöskään Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan vastaisena, kun huomioon otetaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen sosiaaliturvaetuuksia koskeviin riitaisuuksiin liittyvä oikeuskäytäntö. (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 26.8.2003 antama tuomio asiassa Pentti Pitkänen v. Ruotsi, 18.11.2003 antama tuomio asiassa Elvi Aalto v. Ruotsi ja 26.9.2006 antama tuomio asiassa Elo v. Suomi). Asian käsittelyssä vakuutusoikeudessa ei ole tämän vuoksi tapahtunut menettelyvirhettä.

Kuuleminen

Hallintolainkäyttölain 34 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus antaa selityksensä muiden tekemistä vaatimuksista ja sellaisista selvityksistä, jotka voivat vaikuttaa asian ratkaisuun. Saman lain 34 §:n 2 momentin mukaan asian saa ratkaista asianosaista kuulematta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos kuuleminen on muusta syystä ilmeisen tarpeeton.

Edellä mainittuja säännöksiä sovellettaessa on otettava huomioon myös Euroopan ihmisoikeussopimus ja sitä koskeva Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö.

Ihmisoikeustuomioistuimen 6 artiklaa koskevassa soveltamiskäytännössä on korostettu asianosaisen kuulemisperiaatteen tärkeyttä. Kuulemisperiaatteen noudattamiseen kuuluu myös se, että kaikki asian ratkaisuun vaikuttava oikeudenkäyntiaineisto saatetaan asianosaisten tietoon ja varataan asianosaisille siten tosiasiallinen mahdollisuus reagoida siihen. Saman käytännön mukaan asianosaisen itsensä tulee lähtökohtaisesti saada päättää, onko jokin lausuma tai selvitys luonteeltaan sellainen, että se edellyttää hänen kannanottoaan. Näin ollen tuomioistuin voi poiketa kuulemisvelvoitteesta vain hyvin poikkeuksellisesti (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 18.2.1997 antama tuomio asiassa Nideröst-Huber, 31.5.2001 antama tuomio asiassa K.P. v. Suomi ja 7.6.2007 antama tuomio asiassa Kukkonen v. Suomi).

Vakuutusoikeus ei ollut valitusta käsitellessään toimittanut A:lle Kansaneläkelaitokselta pyytämiään kahta lausuntoa, jotka olivat saapuneet vakuutusoikeuteen 25.10.2005 ja 27.1.2005. Kansaneläkelaitoksen 25.1.2005 antamassa lausunnossa oli muun muassa viitattu Kansaneläkelaitoksen asiantuntijalääkärin mielipiteeseen ja 20.10.2005 antamassa lausunnossa oli esitetty näkemys A:n toimintakyvystä ja arvioitu hänen oikeuttaan hoitotukeen. Asiassa ei ole sellaisia poikkeuksellisia olosuhteita, jotka oikeuttaisivat katsomaan, että A:ta ei ole tullut kuulla edellä mainittujen lausuntojen johdosta. Asian käsittelyssä vakuutusoikeudessa on tältä osin menetelty virheellisesti. Lainkäyttöä kohtaan tunnetun luottamuksen kannalta on tärkeää, ettei hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 1 kohdan säännöstä menettelyvirheen vaikutuksesta jutun lopputulokseen tulkita ahtaasti silloin, kun kysymys on perus- ja ihmisoikeuksien noudattamisesta. Tämän vuoksi A:n vakuutusoikeuden päätöksen purkamista koskeva hakemus on hyväksyttävä, vakuutusoikeuden päätös purettava ja asia palautettava vakuutusoikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 75 §:n 2 momentti ja oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 2 ja 3 momentti, myös korkeimmassa hallinto-oikeudessa aiheutunut oikeudenkäyntikuluja koskeva vaatimus on ratkaistava vakuutusoikeudessa sille palautetun asian käsittelyn yhteydessä.

Oikeudenkäyntiavustajan palkkio

Asianajaja B:lle maksetaan valtion varoista oikeusapulain 18 §:n 1momentin nojalla oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n 1momentin ja 16 §:n mukaisena kohtuulliseksi arvioituna kuuden työtunnin mukaan laskettuna palkkiona avustajan tehtävästä 546 euroa. Kokonaispalkkioksi, joka sisältää arvonlisäveron 120,12 euroa muodostuu siten 666,12 euroa. Korvausvaatimus asiakirjojen kopiointikustannuksista hylätään mainitun asetuksen 10 §:n 1 ja 2 momentti huomioon ottaen asianajotoiminnan yleiskuluihin kuuluvina tavanomaisina kopiointikuluina. Mainittu määrä jää valtion vahingoksi.

Oikeusapulain 13 §:n 3 momentin nojalla korkein hallinto-oikeus määrää, että asianajaja B:lle annettu määräys toimia A:n avustajana on voimassa myös vakuutusoikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Niilo Jääskinen, Matti Pellonpää, Sakari Vanhala ja Eila Rother. Asian esittelijä Marja-Terttu Savolainen.