18.1.2005

Asian aikaisempi käsittely

Ulkomaalaisvirasto on 25.7.2002 tekemällään päätöksellä peruuttanut A:lle ajalle 1.2.2002 - 1.2.2003 myöntämänsä oleskeluluvan.

Ulkomaalaislain (378/1991) 21 §:n 1 momentin mukaan oleskelulupa voidaan peruuttaa, jos ulkomaalainen on oleskelulupaa hakiessaan tietoisesti antanut henkilöllisyyttään koskevia tai muita päätökseen vaikuttaneita vääriä tietoja taikka salannut sellaisen seikan, joka olisi saattanut vaikuttaa päätöksen sisältöön. Määräaikainen oleskelulupa voidaan peruuttaa myös muusta painavasta syystä. Hallituksen esityksen (HE 47/1990) perustelujen mukaan tällaisena painavana syynä voidaan pitää ulkomaalaisen maahantuloperusteiden oleellista muuttumista.

A on saanut oleskeluluvan Suomeen perhesiteen perusteella. Hakemuksen tekijänä Suomessa on ollut hänen isänsä, joka on hakemuksen tekohetkellä 18.3.1999 ilmoittanut A:n olevan hänen naimaton poikansa. Suomen Kiovan suurlähetystön 16.6.2000 suorittamassa haastattelussa sekä itse täyttämässään oleskelulupahakemuksessa A on kertonut olevansa naimaton. Tampereen kihlakunnan poliisilaitoksella suoritetussa kuulustelussa, jonka pöytäkirja on saapunut Ulkomaalaisvirastoon 30.10.2001 sekä A:n isä että äiti ovat kertoneet hänen olevan naimaton, eikä isän tietojen mukaan hänellä ole myöskään aikomusta avioitua.

A:lle on myönnetty 1.2.2002 määräaikainen oleskelulupa Suomessa. Päätös on perustunut A:n alaikäisyysteen hakemuksen tekohetkellä sekä siihen, että hän ei ole avo- tai avioliitossa. Päätös on annettu tiedoksi Suomessa asuvalle hakemuksen tekijälle 20.2.2002. Saavuttuaan Suomeen 14.3.2002 A on ilmoittanut avioituneensa 20.2.2002 Ukrainan kansalaisen kanssa ja että hänen aviovaimonsa on raskaana. Hän on kertonut tutustuneensa aviovaimoonsa kesällä 2000 ja muuttaneensa hänen kanssaan yhteiseen asuntoon vihkimisen jälkeen.

A ei ole ilmoittanut avioliitostaan hakiessaan 26.2.2002 oleskelulupaleiman passiinsa Suomen Kiovan suurlähetystöstä.

Edellä mainittu huomioon ottaen A:n on katsottava antaneen ulkomaalaislain 21 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla oleskelulupaa hakiessaan tietoisesti päätökseen vaikuttaneita vääriä tietoja maahantulonsa tarkoituksesta. Hän on erityisesti salannut sellaisen seikan, joka olisi vaikuttanut päätöksen sisältöön. Mikäli hänen avo- tai avioliittonsa, sellaisen suunnittelu, kihlautuminen tai kumppanin raskaus olisi ollut päätöksentekijän tiedossa, ei oleskelulupaa olisi myönnetty. Kaikki asiassa esitetty huomioon ottaen A:n maahantulon ja oleskeluluvan myöntämisen peruste on lisäksi oleellisesti muuttunut, joten hänelle myönnetyn määräaikaisen oleskeluluvan peruuttamiseen on olemassa myös ulkomaalaislain 21 §:n 1 momentin tarkoittama painava syy.

A:lle ei voida katsoa lyhyen maassa oleskelun perusteella syntyneen sellaisia siteitä Suomeen, että oleskelulupa tulisi jättää peruuttamatta ja sallia hänen jatkaa oleskeluaan Suomessa.

Ulkomaalaislain 21 §:n 2 momentin mukaan oleskeluluvan peruuttaa luvan myöntänyt viranomainen. Jos ulkomaalainen on jo saapunut maahan, edustuston myöntämän luvan voi kuitenkin peruuttaa vain Ulkomaalaisvirasto.

Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt A:n Ulkomaalaisviraston päätöksestä tekemän valituksen.

Hallinto-oikeuden päätöksen perustelut

Sovellettavat säännökset, niitä koskeva lainvalmisteluaineisto sekä soveltamisohjeet

Ulkomaalaislain 18 b §:n (537/1999) 1 momentin mukaan perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja Suomessa asuva henkilö on.

Ulkomaalaislain 21 §:n 1 momentin mukaan oleskelulupa voidaan peruuttaa, jos ulkomaalainen on oleskelulupaa hakiessaan tietoisesti antanut henkilöllisyyttään koskevia tai muita päätökseen vaikuttaneita vääriä tietoja taikka salannut sellaisen seikan, joka olisi saattanut vaikuttaa päätöksen sisältöön. Määräaikainen oleskelulupa voidaan peruuttaa myös muusta painavasta syystä.

Hallituksen esityksessä Eduskunnalle ulkomaalaislaiksi (HE 47/1990) 21 §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan määräaikainen oleskelulupa tulisi voida peruuttaa väärien tietojen antamisen lisäksi myös muusta painavasta syystä. Tällaisena syynä voitaisiin pitää muun muassa ulkomaalaisen maahantuloperusteiden oleellista muuttumista.

Sisäasiainministeriön ulkomaalaisosaston 27.4.1999 ulkomaalaislain 74 §:n ja ulkomaalaisasetuksen 34 §:n nojalla antaman 1.5.1999 - 30.4.2004 voimassa olevan oleskelu- ja työlupaohjeen oleskeluluvan peruuttamista koskevan kohdan 10. mukaan painava syy määräaikaisen oleskeluluvan peruuttamiseksi voi olla esimerkiksi se, että maassa oleskelun tarkoitus muuttuu olennaisesti pian ensimmäisen oleskeluluvan myöntämisen jälkeen.

Saman ohjeen oleskelulupahakemuksen ratkaisemista koskevan kohdan 7.3.1.3. mukaan lyhyen maassa oleskelun aikana tapahtunut maassa oleskelun perusteen olennainen muuttuminen tai kokonaan poistuminen muodostaa yleensä perusteen evätä uusi oleskelulupa. Jos ulkomaalainen haluaa hakea uudella perusteella oleskelulupaa, tulee hakemus jättää tällöin Suomen edustustoon ulkomailla. Ulkomaalaisvirasto voi kuitenkin myöntää oleskeluluvan uudella perusteella, mikäli hakijalle voitaisiin myöntää oleskelulupa, jos hän olisi saapunut maahan ilman oleskelulupaa.

Edellytyksiä oleskeluluvan myöntämiselle Suomessa olevalle henkilölle koskevan ulkomaalaislain 20 §:n (537/1999) 1 momentin mukaan ilman oleskelulupaa maahan saapuvalle voidaan määräaikainen oleskelulupa myöntää Suomessa, jos:
1) ulkomaalainen on ollut Suomen kansalainen tai ainakin toinen hänen vanhemmistaan on tai on ollut syntyperäinen Suomen kansalainen;
2) ulkomaalainen on jo ennen Suomeen saapumistaan asunut yhdessä Suomessa asuvan aviopuolisonsa kanssa tai elänyt jatkuvasti yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa Suomessa asuvan henkilön kanssa; taikka
3) oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta.

Asiassa saatu selvitys ja johtopäätökset

Afganistanin kansalaiselle A:lle oli Ulkomaalaisviraston 1.2.2002 tekemällä päätöksellä myönnetty oleskelulupa Suomessa ajalle 1.2.2002 - 1.2.2003 statuksella A5. Oleskeluluvan perusteena oli A:n perheside Suomessa asuvaan isäänsä, joka oli saanut oleskeluluvan pakolaisuuden perusteella UNHCR:n tarjoamana pakolaisena vuoden 1998 kiintiössä. Ulkomaalaisviraston päätös on annettu tiedoksi A:n isälle 20.2.2002.

A on avioitunut Ukrainan kansalaisen kanssa 20.2.2002. A on saapunut Suomeen 14.3.2002. A on häntä poliisilaitoksella kuultaessa 21.3.2002 ilmoittanut, että hänen Kiovassa asuva aviovaimonsa on raskaana ja että lapsen pitäisi syntyä kahden kuukauden kuluttua. Hän oli tutustunut puolisoonsa kesällä 2000 ja ollut tämän kanssa siitä lähtien tiiviisti yhdessä. Yhdessä he olivat kuitenkin asuneet vasta häiden jälkeen. A:n isä, äiti ja osa sisaruksista asuu Suomessa. Hänen veljensä perheineen asuu Ukrainassa.

A ei ole siinä vaiheessa, kun hänelle myönnettiin oleskelulupa Suomeen perhesiteen perusteella isäänsä, ollut avioliitossa eikä oleskelulupahakemusta käsiteltäessä käynyt ilmi, että hän olisi aikeissakaan solmia avioliiton. A on kuitenkin heti samana päivänä, kun myönteinen oleskelulupapäätös oli annettu hänen isälleen tiedoksi, solminut avioliiton. Hän oli kertomansa mukaan seurustellut puolisonsa kanssa ennen avioitumistaan noin puolentoista vuoden ajan ja siinä vaiheessa, kun A saapui Suomeen hänen puolisonsa raskaus oli jo edennyt pitkälle. Näin ollen kun ulkomaalaislain 18 b §:n 1 momentin perheen määritelmää koskeva säännös huomioon ottaen A:n perusteet oleskeluluvan saantiin perhesiteen perusteella Suomessa asuvaan isäänsä ovat poistuneet ja hänen maahantuloperusteensa ovat siten oleellisesti muuttuneet välittömästi ensimmäisen oleskeluluvan myöntämisen jälkeen, Ulkomaalaisvirastolla on ollut ulkomaalaislain 21 §:n 1 momentissa tarkoitettu muu painava syy oleskeluluvan peruuttamiseen. Asiassa ei ole merkitystä sillä seikalla, että A:n solmima avioliitto on näkynyt hänen passistaan hänen hakiessaan saamansa oleskeluluvan perusteella passiinsa oleskelulupaleimaa 26.2.2002 Suomen Kiovan suurlähetystöstä. Myöskään sillä seikalla, että A on sittemmin oleskeluluvan peruuttamisen jälkeen hakenut puolisostaan avioeroa, ei ole merkitystä asiassa. A ei ole muutoinkaan esittänyt syitä, joiden perusteella oleskeluluvan peruuttamista olisi näissä oloissa pidettävä ulkomaalaislain 20 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla ilmeisen kohtuuttomana.

Sovelletut oikeusohjeet

Ulkomaalaislaki (378/1991) 15 §, 16 §:n 1 momentti, 18 b §:n 1 momentti, 20 §:n 1 momentti, 21 § ja 57 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä, koska lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Valitusluvan myöntämiseen on myös muu painava syy.

Valituksessaan A on vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston oleskeluluvan peruuttamista koskevat päätökset kumotaan. Hän ei ole toiminut asiassa tahallisesti, sillä häntä on kuultu oleskelulupa-asiassa Kiovan suurlähetystössä 16.6.2000 eikä hän ollut vielä tuolloin tuntenut nykyistä vaimoaan. Oleskelulupaa passiin 26.2.2002 merkittäessä oli passiin jo tehty merkintä avioliiton solmimisesta. Tästä seikasta oli myös samalla kerrottu suurlähetystön virkailijalle. A:n siteet Suomeen ovat muodostuneet vahvoiksi täällä asuvien sukulaisten ja hyvin opitun suomenkielen kautta. Hän on myös osallistunut monille kursseille ja suunnittelee ammattikoulutuksen hankkimista.

Mikäli valitusta ei voida sellaisenaan hyväksyä, asiassa on järjestettävä suullinen käsittely. A on vielä pyytänyt päätöksen täytäntöönpanotoimien kieltämistä.

Tampereen oikeusaputoimisto on 17.10.2003 tekemällään päätöksellä myöntänyt A:lle oikeusapua tässä asiassa 9.10.2003 lukien ilman omavastuuosuutta. Oikeudenkäyntiavustajaksi on määrätty asianajaja B.

Asianajaja B on esittänyt laskun, joka sisältää asianajopalkkion 671 euroa lisättynä arvonlisäverolla 147,62 euroa ja tulkin palkkion matkakuluineen ja arvonlisäveroineen 124,64 euroa.

Ulkomaalaisvirasto on antanut lausunnon ja A sen jälkeen vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen.

1. Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset.

2. Korkein hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta.

3. Lausunnon antaminen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut:

1. Ulkomaalaislain (378/1991) 21 §:n 1 momentin mukaan oleskelulupa voidaan peruuttaa, jos ulkomaalainen on oleskelulupaa hakiessaan tietoisesti antanut henkilöllisyyttään koskevia tai muita päätökseen vaikuttaneita vääriä tietoja taikka salannut sellaisen seikan, joka olisi saattanut vaikuttaa päätöksen sisältöön. Määräaikainen oleskelulupa voidaan peruuttaa myös muusta painavasta syystä.

A, joka on syntynyt 5.1.1982, on oleskelulupaa 18.3.1999 haettaessa naimattomana alaikäisena lapsena ollut Suomessa asuvan isänsä perheenjäsen siten kuin vuoden 1991 ulkomaalaislain (378/1991) 18 b §:ssä (537/1999) tarkoitetaan. Häntä on 16.6.2000 haastateltu Suomen Kiovan suurlähetystössä. Tuolloin hän on allekirjoittamassaan oleskelulupahakemuksessa ilmoittanut olleensa naimaton. Ulkomaalaisvirasto on 1.2.2002 tekemällään päätöksellä myöntänyt A:lle ulkomaalaislain 18 c §:n (537/1999) mukaisesti perhesiteen perusteella määräaikaisen oleskeluluvan ajalle 1.2.2002-1.2.2003. Oleskeluluvan käsittelyaika on ollut kaksi vuotta 10 kuukautta ja A on tuona aikana saavuttanut täysi-ikäisyyden. Ulkomaalaisviraston päätös on annettu tiedoksi A:n isälle 20.2.2002.

A on saapunut 14.3.2002 Suomeen. A:ta poliisilaitoksella 21.3.2002 kuultaessa hän on ilmoittanut solmineensa 20.2.2002 avioliiton sekä kertonut vaimonsa olevan raskaana ja lapsen syntyvän kahden kuukauden kuluessa. Hän on kertonut tutustuneensa puolisoonsa kesällä 2000.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että A ei ole kuvatuissa olosuhteissa oleskelulupaa haettaessa tietoisesti antanut vääriä tietoja taikka salannut sellaista seikkaa, joka olisi saattanut vaikuttaa päätöksen sisältöön. A:lle on myönnetty määräaikainen oleskelulupa hänellä Suomessa asuvaan isäänsä olevan perhesiteen perusteella. Se, että A on tullut hakemuksen vireilläoloaikana täysi-ikäiseksi, on ollut Ulkomaalaisviraston tiedossa eikä siten voi olla perusteena oleskeluluvan peruuttamiselle. Oleskeluluvan peruuttaminen tulee siten kysymykseen vain muusta painavasta syystä.

Ulkomaalaislakia (378/1991) koskevan hallituksen esityksen (HE 47/1990 vp) 21 §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan määräaikainen oleskelulupa tulisi voida peruuttaa paitsi väärien tietojen antamisesta myös muusta painavasta syystä. Tällaisena syynä voitaisiin pitää muun muassa ulkomaalaisen maahantuloperusteiden oleellista muuttumista.

Kun otetaan huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 23 artiklan 2 kappaleen ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 12 artiklan määräykset sekä Suomen perustuslain 10 §:n 1 momentin ja ulkomaalaislain 1 §:n 4 momentin säännökset, ei oleskeluluvan voimassa pitämisen edellytykseksi voida asettaa sitä, että täysi-ikäiseksi tullut henkilö pidättäytyy avioliiton solmimisesta epämääräiseksi ajaksi saatuaan oleskeluluvan perhesiteen perusteella, eikä tuollaisissa oloissa solmittua avioliittoa voida pitää maahantulo- ja oleskelulupaperusteen olennaisena muutoksena. Sen vuoksi se seikka, että A on 20.2.2002 solminut avioliiton, ei muodosta sellaista painavaa syytä, jonka perusteella hänelle 1.2.2002 myönnetty määräaikainen oleskelulupa on ulkomaalaislain (378/1991) 21 §:n säännös huomioon ottaen voitu peruuttaa. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus kumoaa Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset.

2. Asian ratkaisu huomioon ottaen suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole tarpeen.

3. Kun asia on tällä päätöksellä ratkaistu, ei enää ole aihetta lausunnon antamiseen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta.

Avustajan palkkio:

Asianajaja B:lle maksetaan valtion varoista oikeusapulain 18 §:n 1 momentin nojalla oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n 1 momentin ja 16 §:n mukaisena kohtuullisena kahdeksan työtunnin mukaan laskettuna palkkiona avustajan tehtävistä vaaditut 671 euroa. Avustajan palkkioksi, joka sisältää arvonlisäveron 147,62 euroa, muodostuu siten 818,62 euroa. Lisäksi korvataan tulkin palkkio matkakuluineen 124,64 euroa, joka sisältää arvonlisäveroa 22,48 euroa. Kokonaispalkkio 943,26 euroa jää valtion vahingoksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Pirkko Ignatius, Marita Liljeström, Niilo Jääskinen ja Ilkka Pere. Asian esittelijä Liisa Tähtinen.