30.12.2004

Asian aikaisempi käsittely

Ulkomaalaisvirasto on 3.1.2002 tekemällään päätöksellä määrännyt A:n ulkomaalaislain 40 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla karkotettavaksi kotimaahansa Israeliin, koska A on syyllistynyt Suomessa rikokseen, josta on säädetty rangaistuksena yksi vuosi vankeutta tai sitä ankarampi rangaistus. Ulkomaalaisvirasto on lisäksi määrännyt A:n viiden vuoden maahantulokieltoon Ulkomaalaisviraston päätöksentekopäivästä lukien. Kielto saapua maahan ilman erillistä lupaa koskee myös saapumista muuhun Schengen-valtioon.

Helsingin oikeusaputoimisto on 20.2.2002 myöntänyt A:lle yleistä oikeusapua korvauksetta tässä asiassa 21.8.2001 lähtien koskien tarpeellisia toimenpiteitä. A:n oikeudenkäyntiavustajaksi on määrätty asianajaja B.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on muuttanut Ulkomaalaisviraston määräämän maahantulokiellon pituutta ja määrännyt A:n Ulkomaalaisviraston päätöspäivästä 3.1.2002 laskettavaan kolmen vuoden maahantulokieltoon. Muilta osin hallinto-oikeus on hylännyt A:n valituksen.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa lausunut, että ulkomaalaislain 40 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan maasta voidaan karkottaa oleskeluluvalla oleskellut ulkomaalainen, joka on syyllistynyt rikokseen, josta on säädetty rangaistuksena yksi vuosi vankeutta tai sitä ankarampi rangaistus, taikka joka on toistuvasti syyllistynyt rikoksiin.

Ulkomaalaislain 22 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan oleskelulupa raukeaa, kun ulkomaalainen karkotetaan maasta.

Helsingin käräjäoikeus on 15.10.1998 tuominnut A:n 13.12.1996 ja 31.1.1997 tehdyistä kahdesta törkeästä huumausainerikoksesta yhteiseen viiden vuoden kahdeksan kuukauden vankeusrangaistukseen. Helsingin hovioikeus on 28.2.2000 antamallaan tuomiolla alentanut A:lle tuomitun vankeusrangaistuksen viiteen vuoteen. Hovioikeus ei muilta osin ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Korkein oikeus on 17.10.2000 hylännyt A:n valituslupahakemuksen. A:n karkottamiseen on näin ollen ulkomaalaislain 40 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu peruste. Koska A:lla ei ole Euroopan talousaluetta koskevaan sopimukseen perustuvaa oleskeluoikeutta, häneen ei sovelleta ulkomaalaislain 40 §:n 3 momenttia. Hänen kohdallaan ei näin ollen tarvitse erikseen arvioida sitä, onko karkottamiseen olemassa yleiseen järjestykseen tai turvallisuuteen perustuva syy.

Ulkomaalaislain 41 §:n 1 momentin mukaan maasta karkottamista harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Näitä ovat ainakin ulkomaalaisen oleskelun pituus, lapsen ja vanhemman suhde, perhesiteet ja muut siteet Suomeen sekä lain 40 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa myös rikoksen tai rikosten laatu.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus nauttia perhe-elämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta. Viranomaiset voivat kuitenkin puuttua perhe-elämän ja yksityiselämän suojaan silloin, kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä esimerkiksi yleisen turvallisuuden vuoksi tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 3 artiklan mukaan kaikissa hallintoviranomaisten ja tuomioistuinten toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Edellä mainitut sopimusmääräykset eivät kuitenkaan takaa ulkomaalaiselle vanhemmalle/puolisolle ehdotonta oikeutta saada oleskelulupaa perheenjäsenten kotimaasta.

A, joka on syntynyt vuonna 1960, on oleskellut Suomessa oleskeluluvilla vuodesta 1990 alkaen. Pysyvä oleskelulupa hänellä on ollut 9.4.1992 lähtien. A:lla on Suomessa aviopuoliso, jonka kanssa hän on avioitunut 6.3.1997. Sitä ennen he ovat asuneet avoliitossa ja heillä on kolme yhteistä, vuosina 1991, 1992 ja 1994 syntynyttä lasta. A on myös lastensa huoltaja. A:n vaimo on ilmoittanut vastustavansa A:n karkottamista. A:lla on siten vahvat siteet Suomeen. Toisaalta A on lainvoimaiseksi tulleella Helsingin hovioikeuden päätöksellä 28.2.2000 todettu syyllistyneen kahteen törkeään huumausainerikokseen, joissa Suomeen on joulukuussa 1996 tuotu yli 19 kiloa hasista ja tammikuussa 1997 lähes 49 kiloa hasista.

Kun asiassa suoritettavassa kokonaisharkinnassa huomioon otettavia karkottamista vastaan puhuvia seikkoja verrataan edellä mainittuihin rikoksiin syyllistymiseen, on karkottamisperusteita pidettävä karkottamista vastaan olevia seikkoja painavampina. Ulkomaalaisvirasto on voinut karkottaa A:n ulkomaalaislain 40 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla kotimaahansa Israeliin. Kun kuitenkin otetaan huomioon erityisesti A:n perhesiteet sekä myös karkotusasian käsittelyn kesto Ulkomaalaisvirastossa, maahantulokieltoa ei ole määrättävä kolmea vuotta pidemmäksi ajaksi Ulkomaalaisviraston päätöksentekopäivästä lukien.

Sovellettuina oikeusohjeina hallinto-oikeus on maininnut ulkomaalaislain (378/1991) 1 c §:n 4 momentin, 40 §:n 1 momentin 3 kohdan, 41 §:n ja 43 §:n, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen 8 artiklan sekä lapsen oikeuksista tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen 3, 9, ja 10 artiklan.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessaan A on vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset kumotaan tai ainakin maahantulokielto poistetaan tai sitä lyhennetään.

Hallinto-oikeuden päätös on ulkomaalaislain ja ihmisoikeusperiaatteiden vastainen. Hallinto-oikeus ei ole päätöstä tehdessään ottanut huomioon, että A:n siteet Suomeen ovat kiinteimmät mahdolliset. Hänellä on täällä perhe, johon kuuluu suomalainen vaimo ja kolme lasta. Vaimo odottaa neljättä lasta, jonka on laskettu syntyvän kesällä 2003. Vuonna 1992 syntyneellä pojalla on ilmennyt oireilua, joka viittaa niin sanottuun Aspergerin syndroomaan. A on Suomessa oloaikansa työskennellyt erään osakeyhtiön palveluksessa.

A ja hänen perheensä ovat yrittäneet asua Israelissa aikanaan noin vuoden ajan. Elämä siellä oli kuitenkin osoittautunut mahdottomaksi ja perhe oli palannut Suomeen. Sittemmin A:n kaikki yhteydet Israeliin ovat katkenneet. A ollaan karkottamassa alueelle, jolla hänellä on perusteltu syy pelätä joutuvansa hengen ja terveyden vaaraan aseellisen selkkauksen vuoksi. Ulkoasiainministeriön 17.12.2002 julkaiseman matkustustiedotteen mukaan vallitsevassa turvallisuustilanteessa Israelin-matkaa suunnittelevan tulisi harkita, onko matka todella välttämätön.

Ulkomaalaisvirasto on tehnyt karkottamista koskevan päätöksensä 3.1.2002 esityksestä, joka oli pantu vireille jo 18.3.1999. Karkottamispäätös on tehty noin viisi vuotta rikosten tekoajankohdan jälkeen. Ulkomaalaisen tilannetta arvioitaessa on otettava huomioon, ettei hän ole rikosten tekoajankohtien jälkeen vaarantanut turvallisuutta.

Ulkomaalaisvirasto on antanut asiassa lausunnon, jossa se on muun ohella katsonut, että kun kokonaisharkinnassa maasta karkottamista vastaan puhuvia seikkoja eli perhesiteitä, lasten etua ja maassa oleskelun pituutta verrataan maasta karkottamisperusteisiin eli rikoksiin ja niistä tuomittuihin rangaistuksiin, on maasta karkottamisperusteita pidettävä painavampina. Valittajan lapsista jo kolme on syntynyt ennen valittajan syyllistymistä kysymyksessä olleisiin törkeisiin rikoksiin. Valittajan maasta poistamispäätös on tehty vallitsevan hallinto- ja oikeuskäytännön mukaisesti.

A on antanut vastaselityksen, jossa hän on uudistanut aikaisemminesittämänsä ja lausunut lisäksi, että rikosten tekemisestä on kulunut aikaa jo kahdeksan vuotta, tuomion antamisesta kuusi vuotta ja vankeusrangaistuksen päättymisestäkin puolitoista vuotta. A:n ehdonalaista vapautta koskeva valvontakin on päätetty lopettaa yli puoli vuotta sitten.

Asianajaja B on esittänyt yhteensä 2 280,18 euron palkkiolaskut.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää A:lle valitusluvan ja tutkii hänen valituksensa. Korkein hallinto-oikeus kumoaa Helsingin hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset sekä hylkää karkotusesityksen.

Perustelut

Oleskeluluvalla oleskeleva ulkomaalainen voidaan karkottaa maasta ulkomaalaislain 40 §:ssä (378/1991) mainituilla perusteilla. Ulkomaalaislain 40 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan maasta voidaan karkottaa ulkomaalainen, joka on syyllistynyt rikokseen, josta on säädetty rangaistuksena yksi vuosi vankeutta tai sitä ankarampi rangaistus, taikka joka on toistuvasti syyllistynyt rikoksiin.

Helsingin hovioikeus on 28.2.2000 tuominnut A:n vuosina 1996 ja 1997 tehdyistä kahdesta törkeästä huumausainerikoksesta viiden vuoden vankeusrangaistukseen. A ja hänen tekijäkumppaninsa olivat laittomasti tuoneet maahan 19,5 ja 48,9 kilogrammaa hasista. A:n karkottamiseen on siten ulkomaalaislain 40 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu peruste.

Ulkomaalaislain 41 §:n 1 (378/1991) momentin mukaan maasta karkottamista harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Näitä ovat ainakin ulkomaalaisen oleskelun pituus, perhesiteet ja muut siteet Suomeen sekä ulkomaalaislain 40 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa myös rikoksen tai rikosten laatu. Saman pykälän 2 momentin mukaan ketään ei saa karkottaa alueelle, jolla hän voi joutua epäinhimillisen kohtelun tai 30 §:ssä tarkoitetun vainon kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.

Mainitun lain 40 §:ssä tarkoitettujen karkotusperusteiden täyttyessä yhden tai useamman perusteen osalta on karkottamista harkittaessa suoritettava lain 41 §:n 1 momentissa tarkoitettu oikeudellinen kokonaisharkinta, jossa punnitaan vastakkain yhtäältä karkotusperusteita ja toisaalta karkottamista vastaan olevia seikkoja. Kokonaisharkinnan perusteella karkottamiseen voidaan päätyä vain, jos ne lain 40 §:ssä tarkoitetut perusteet, joiden nojalla karkottaminen on mahdollista, ovat painavammat kuin karkottamista vastaan olevat seikat.

A on saapunut Suomeen vuonna 1990 ja hänellä on ollut pysyvä oleskelulupa vuodesta 1992 lähtien. A on asunut ensin avoliitossa ja sitten avioliitossa vuodesta 1997 lähtien Suomen kansalaisen kanssa. Avioparilla on neljä yhteistä lasta, joista nuorin on syntynyt 22.6.2003. Perheen vuonna 1992 syntyneellä lapsella on arveltu oleva Aspergerin syndrooma, joka vaikeuttaa lapsen sosiaalista kanssakäymistä. Perhe on yrittänyt asua Israelissa, mutta se ei ole onnistunut. A:lla ei ole enää yhteyksiä Israeliin ja hän pelkää joutuvansa siellä hengen ja terveyden vaaraan maan huonon turvallisuustilanteen vuoksi. A:n puoliso on mainittuun turvallisuustilanteeseen vedoten katsonut, etteivät hän ja lapset voi muuttaa Israeliin.

Kun asiassa ulkomaalaislain 41 §:n 1 momentin mukaan suoritettavassa oikeudellisessa kokonaisharkinnassa huomioon otettavia maasta karkottamista vastaan puhuvia seikkoja verrataan sinänsä vakaviin rikoksiin syyllistymiseen, karkottamista vastaan olevia seikkoja on pidettävä painavampina kuin karkottamisen puolesta puhuvia näkökohtia. Kokonaisharkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomio A:n Suomeen keskittyviin perhesiteisiin, A:n ja hänen perheensä heikkoihin mahdollisuuksiin muuttaa Israeliin, asian pitkään käsittelyaikaan sekä siihen, että suoritettuaan vankeusrangaistuksen vuonna 2001 A ei ole syyllistynyt rikoksiin. Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, että A:ta ei voida määrätä maasta karkotettavaksi, minkä vuoksi hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset on kumottava ja poliisilaitoksen karkottamisesitys on hylättävä.

Avustajan palkkio korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

Asianajaja B:lle määrätään maksettavaksi oikeusapulain 31 §:n 2 momentin säännös huomioon ottaen maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 1 momentin nojalla valtion varoista yleisen oikeusavun ja maksuttoman oikeudenkäynnin palkkioperusteista annetun asetuksen 6 ja 15 §:n mukaisena kohtuullisena 22 työtunnin mukaan laskettuna palkkiona avustajan tehtävästä korkeimmassa hallinto-oikeudessa 1 848 euroa. Kokonaispalkkioksi, mikä määrä sisältää arvonlisävero 406,56 euroa, muodostuu siten 2 254,56 euroa. Määrä jää valtion vahingoksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Marita Liljeström, Niilo Jääskinen, Ilkka Pere ja Jukka Mattila. Asian esittelijä Liisa Tähtinen.