29.12.1989

A ja B olivat 29.1.1987 myyneet pojalleen X:lle ja tämän vaimolle Y:lle asunto-osakkeen 240.000 markan kauppahinnalla. Kaupantekotilaisuudessa kauppahinnasta suoritettiin 16 mk. Loppuosa 239.984 markkaa sovittiin maksettavaksi ilman korkoa neljässä erässä seuraavsti: 2.2.1987 59.996 mk, 3.2.1989 59.996 mk, 4.2.1991 59.996 mk ja 5.2.1993 mk 59.996 mk, 2.2.1987 A ja B antoivat ensimmäisen maksuerän anteeksi kahdella lahjakirjalla X:lle ja kahdella lahjakirjalla Y:lle. Kussakin lahjakirjassa lahjan määrä oli 14.999 mk, josta perintöverolautakunta v. 1988 lahjaverotusta toimittaessaan ei määrännyt lahjaveroa suoritettavaksi. Myös 3.2.1989 maksettavaksi sovitun maksuerän A ja B antoivat anteeksi 3.2.1989 neljällä lahjakirjalla, joissa kussakin lahjan määrä oli 14.999 mk.

Ottaen huomioon kauppakirjan ehdot erityisesti maksuerien suuruuden, korottamuuden, erääntymispäivät ja sen, että kauppahinnan neljästä erästä kaksi oli annettu anteeksi erillisin lahjakirjoin, korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei kauppahintaa ollut tarkoitettukaan maksettavaksi vaan että luovutus oli ollut jo alunperin lahja. Korkein hallinto-oikeus kumosi lahjaverotukset ja palautti asian perintöverolautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Äänestys 4-1.

PerVL 1 §