Helsingin HO 27.2.2019 237

Oikeudenkäyntikulut - Riidaton velkomusasia - Korkea taksa

OK Perintä Oy vaati riidattomassa velkomusasiassa velallisen velvoittamista suorittamaan samalla haastehakemuksella kahdelta eri velkojalta siirtyneitä saatavia. Käräjäoikeus velvoitti yksipuolisella tuomiolla velallisen suorittamaan vaaditut pääomat korkoineen ja kuluineen. Hovioikeus katsoi, että saatavia oli kerätty samaan haastehakemukseen useilta velkojilta ja oikeudenkäyntikulut tuli tuomita vastapuolen maksettavaksi tuomittavista oikeudenkäyntikuluista oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 c §:ssä tarkoitetuissa asioissa annetun oikeusministeriön asetuksen 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun korkean taksan mukaisena.

Tuusulan käräjäoikeuden yksipuolinen tuomio ja tuomio 24.4.2018

Yksipuolinen tuomio

OP Perintä Oy:n vaatimuksen mukaisesti käräjäoikeus velvoitti vastaaja X:n suorittamaan samalla haastehakemuksella vaadittuja alunperin kahdelta eri velkojalta peräisin olevia kahta pääomaa vastaavat määrät sekä niiden korot ja kulut.

Käräjäoikeuden tuomio

OP Perintä Oy vaati X:n velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 225 eurolla korkoineen.

OP Perintä Oy:n vaatimien oikeudenkäyntikulujen osalta käräjäoikeus totesi seuraavan. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 c §:n mukaan velkomusta tai häätöä koskevassa asiassa, joka ratkaistaan 5 luvun 13 tai 14 §:n nojalla valmistelua jatkamatta yksipuolisella tuomiolla, tuomioistuimen tulee viran puolesta arvioida vastapuolen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrä ottaen huomioon haastehakemuksen edellyttämä tarpeellisen työn määrä, saatavan suuruus ja välttämättömät kulut.

Vastapuolen maksettavaksi tuomittavista oikeudenkäyntikuluista oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 c §:ssä tarkoitetuissa asioissa annetun oikeusministeriön asetuksen (1311/2001) 3 §:n mukaan vastaajan maksettavaksi vaaditut oikeudenkäyntikulut tuomitaan vaatimuksen mukaisesti mutta korkeintaan perustaksan tai korkean taksan määräisenä velan pääoman määrän mukaisesti.

Asiassa on kyse velkomusta koskevasta asiasta, jossa kantaja on ilmoittanut käräjäoikeudelle, että hänen mukaan asia on riidaton. Vastaaja ei ole vastannut kanteeseen. Näin ollen kysymys on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 c §:n mukaisesta asiasta, joka voidaan ratkaista 5 luvun 13 §:n nojalla valmistelua jatkamatta yksipuolisella tuomiolla.

Asetuksen 2 §:n 2 momentin mukaan oikeudenkäyntikulut voidaan tuomita korkean taksan mukaisena asiassa, jossa samaan haastehakemukseen on kerätty useilta velkojilta kantajalle siirtyneitä saatavia. Kantaja on ilmoittanut haastehakemuksen sisältävän useilta eri velkojilta kantajalle siirtyneitä saatavia, minkä vuoksi oikeudenkäyntikulut on vaadittu korkean taksan mukaisina. Saatavat 1-4 on siirtynyt Ferratum Finland Oy:ltä ja saatavat 5-8 Avida Finans AB:ltä.

Käräjäoikeus katsoo, että koska saatavat ovat siirtyneet vain kahdelta eri velkojalta, ei nyt käsillä olevassa asiassa ole kyse asetuksen 2 §:n 2 momentissa tarkoitetusta tilanteesta. Näin ollen oikeudenkäyntikulut hyväksytään normaalitaksan mukaisesti.

Kantajien oikeudenkäyntikulujen määräksi hyväksytään siten asiassa 175 euroa sisältäen tuomioistuinmaksulain 2 §:n mukaisen oikeudenkäyntimaksun 65 euroa.

Käräjäoikeus hylkäsi oikeudenkäyntikuluvaatimuksen 175 euroa ylittäviltä osin ja velvoitti X:n korvaamaan OP Perintä Oy:n oikeudenkäyntikulut 175 eurolla korkoineen.

Asian on ratkaissut käräjänotaari Heidi Korri.

Hovioikeuden tuomio 27.2.2019

Asian käsittely hovioikeudessa

OP Perintä Oy:lle myönnettiin jatkokäsittelylupa 19.11.2018.

Valitus

OK Perintä Oy on vaatinut, että X:n velvollisuus korvata yhtiön oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa korotetaan 225 euroksi korkoineen.

Vastapuolen maksettavaksi tuomittavista oikeudenkäyntikuluista oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 c §:ssä tarkoitetuissa asioissa annetun oikeusministeriön asetuksen (1311/2001) 2 §:n 2 momentin mukaan oikeudenkäyntikulut voitiin tuomita korkean taksan mukaan asiassa, jossa samaan haastehakemukseen oli kerätty useilta velkojilta kantajalle siirtyneitä saatavia. Käräjäoikeus oli tulkinnut säännöstä virheellisesti katsoessaan, ettei asiassa ollut kysymys tällaisesta tilanteesta, koska saatavat olivat siirtyneet vain kahdelta velkojalta.

Säännöksessä sana "useilta" tarkoitti sitä, että velkojia oli enemmän kuin yksi. Tätä tulkintaa tuki myös lain tarkoitus vähentää oikeudenkäyntikulujen kertautumista. Käräjäoikeuden tulkinta oli omiaan johtamaan siihen, että velallisille aiheutui ylimääräisiä ja vältettävissä olevia oikeudenkäyntikuluja. OK Perintä Oy oli velkonut saatavat samalla haastehakemuksella, mikä oli linjassa myös perintälain 4 §:n vaatimuksen kanssa, jonka mukaan velalliselle ei saanut aiheuttaa tarpeettomia kuluja. Jos yhtiö olisi velkonut saatavat erillisillä haastehakemuksilla, vastaajalle olisi syntynyt enemmän kuluja kuin mitä nyt oli vaadittu.

Vastaus

X ei ole vastannut valitukseen.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Aluksi

Käräjäoikeuden ratkaisusta ilmenevällä tavalla OK Perintä Oy on samalla haastehakemuksella velkonut kahdelta eri velkojalta kantajalle siirtyneitä saatavia ja vaatinut haastehakemuksessa, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut vastapuolen maksettavaksi tuomittavista oikeudenkäyntikuluista oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 c §:ssä tarkoitetuissa asioissa annetun oikeusministeriön asetuksen (1311/2001) 2 ja 3 §:ssä tarkoitetun korkean taksan mukaisesti 160 eurolla lisättynä 65 euron suuruisella oikeudenkäyntimaksulla eli korvaamaan oikeudenkäyntikulut yhteensä 225 eurolla. Käräjäoikeus on yksipuolisella tuomiolla velvoittanut vastaajan suorittamaan OP Perintä Oy:lle vaaditut pääomat korkoineen ja kuluineen, mutta lausumillaan perusteilla katsonut, että asiassa ei ollut perusteita velvoittaa vastaajaa korvaamaan oikeudenkäyntikuluja korkean taksan mukaisesti ja velvoitti vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut 110 euron perustaksan mukaisesti lisättynä 65 euron oikeudenkäyntimaksulla eli yhteensä 175 eurolla hyläten vaatimuksen tämän ylittäviltä osin.

OK Perintä Oy:n valituksen perusteella asiassa on kysymys siitä, onko vastapuoli velvollinen korvaamaan OP Perintä Oy:n oikeudenkäyntikulut mainitun asetuksen korkean taksan mukaisesti ja onko käräjäoikeuden tuomiota tältä osin muutettava.

Oikeusohjeet

Riidattomien velkomusasioiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta säädetään oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 c §:ssä, jonka mukaan tuomioistuimen tulee viran puolesta arvioida vastapuolen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrä ottaen huomioon haastehakemuksen edellyttämä työn määrä, saatavan suuruus ja välttämättömät kulut. Pykälän 2 momentin mukaan oikeusministeriö antaa tarkempia määräyksiä tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrien perusteista. Mainitun säännöksen nojalla annetun ja edellä mainitun oikeusministeriön asetuksen 2 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäyntikulut tuomitaan asian vaatiman työmäärän perusteella joko perustaksan tai korkean taksan mukaisesti. Perustaksan mukaisina oikeudenkäyntikulut tuomitaan, kun kysymys on tavanomaisesta asiasta ja korkean taksan mukaisina, kun asia on tavanomaista vaativampi. Pykälän 2 momentin mukaan tavanomaista vaativampana asiaa voidaan pitää silloin, kun asiassa on käyty sovintoneuvotteluja tai kun haastehakemuksen laatiminen edellyttää erityistä oikeudellista asiantuntemusta vaikean koronlaskentatilanteen tai vakuuksien takia. Oikeudenkäyntikulut voidaan lisäksi tuomita korkean taksan mukaisena asiassa, jossa samaan haastehakemukseen on kerätty useilta velkojilta kantajalle siirtyneitä saatavia.

Riidattomien velkomusasioiden oikeudenkäyntikuluja koskevan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 c §:n ja sen nojalla annetun edellä mainitun asetuksen mukaisella kulusääntelyllä on pyritty siihen, että näissä asioissa tuomittavien kohtuullisten oikeudenkäyntikulujen määrä eri tuomioistuimissa samankaltaisissa asioissa olisi mahdollisimman yhdenmukainen. Sääntelyn tarkoituksena on, että oikeusministeriön asetuksen mukaisissa kulukorvauksissa otetaan huomioon oikeudellisen perinnän tarpeelliset toimenpiteet yleisellä tasolla, perintätoimen yleiskulut ja kohtuullinen palkkio tehtävästä (HE 107/1998 vp s. 22). Tätä tarkoitusta vastaten asetuksen 4 §:ssä säädetäänkin taksoihin sisältyvistä palkkioista ja kuluista. Pykälän 2 momentin mukaan perustaksan ja korkean taksan mukaisiin oikeudenkäyntikuluihin sisältyy palkkio oikeudenkäyntiä varten suoritetuista toimenpiteistä, kuten asian vastaanottamisesta, osoitetietojen tarkistamisesta, rekisteriotteen hankkimisesta, haastehakemuksen laatimisesta ja toimittamisesta tuomioistuimelle. Lisäksi ne kattavat kaikki velkojalle aiheutuneet yleiskulut, kuten vuokran, tietoliikenneyhteys-, postitus- ja kopiointikulut. Lisäksi taksat sisältävät tavanomaiset suoranaiset kulut, kuten mahdollisen arvonlisäveron sekä rekisteriotteesta mahdollisesti perityt maksut.

Asetuksen mukaisten kulukorvausten määrittämisen lähtökohtana on asetuksen 2 §:ssä todetulla tavalla asian vaatima työmäärä, jonka perusteella asiat on jaoteltu tavanomaisiin ja tavanomaista vaativampiin. Arvioitaessa sitä, voidaanko asiaa, jossa samalle haastehakemukselle on kerätty kahdelta velkojalta kantajalle siirtynyttä saatavaa, pitää asetuksen tarkoittamalla tavalla tavanomaista vaativampana, tarkasteltavana on siten ennen muuta se työmäärän lisäys, joka velkojalle on saatavien yhdistämisestä samalle haastehakemukselle aiheutunut ottamalla huomioon myös asetuksen 4 §:n 2 momentissa todetut taksojen määräytymisen perusteet.

Johtopäätökset

Asetuksen mukaan oikeudenkäyntikulut voidaan tuomita korkean taksan mukaisesti tilanteessa, jossa saatavia on kerätty samaan haastehakemukseen useilta velkojilta. Kysymys on siten sen tulkinnasta, mikä merkitys sanalle "useilta" voidaan tässä yhteydessä antaa.

Hovioikeus toteaa, että yleiskielessä sanalla "usea" tarkoitetaan tavanomaisesti enemmän kuin kahta. Toisaalta kielenvastaisena ei voida pitää myöskään tulkintaa, jonka mukaan "usea" tarkoittaisi myös kahta tai tätä useampaa. Koska asiassa tulkittavana oleva säädös on oikeusministeriön asetus, lainsäätäjän tarkoituksesta ei ole saatavissa perusteltua tulkintaohjetta toisin kuin lakien osalta on saatavissa hallituksen esityksestä. Ottaen huomioon, että kumpikin edellä mainituista tulkinnoista on sinänsä mahdollinen, asiassa on perusteltua antaa merkitystä sille, kumpi tulkinnoista on sääntelyn tavoitteisiin nähden perusteltu.

Vaikka perustaksan mukainen korvaus ei välttämättä kaikilta osin kata kahden eri velkojan toimeksiantoon perustuvien saatavien perimistoimista aiheutuneita kuluja, lähtökohtaisesti vielä kahden velkojan saatavien keräämisestä samalle haastehakemukselle ei voida katsoa aiheutuvan sellaista työmäärän lisäystä, että asiaa tulisi yksin tällä perustella pitää asetuksessa tarkoitetulla tavalla tavanomaista vaativampana.

Asetusta tulkittaessa on kuitenkin otettava huomioon se, että lähtökohtaisesti velkojalla on oikeus panna kahden eri velkojan toimeksiantoon perustuvat kanteet vireille kahdella eri haastehakemuksella, ellei menettelyn tarkoituksena ole keinotekoisesti kasvattaa perittäviä oikeudenkäyntikuluja (KKO 2016:55, erityisesti kohdat 15-16). Tällöin vastaajavelallisen yhteenlaskettu kulukorvausvelvollisuus olisi ollut selvästi suurempi kuin valituksessa on nyt vaadittu. Asetuksen tulkinta, jonka mukaan usealla velkojalla tarkoitetaan jo kahta velkojaa, johtaisi siten summaaristen asioiden vastaajavelallisten kannalta edullisempaan lopputulokseen ja olisi myös omiaan ohjaamaan perintäkäytäntöä siten, että saatavien perinnästä annetun lain 4 §:ssä säädetty tarpeettomien kulujen aiheuttamiskielto paremmin toteutuu.

Hovioikeus katsoo edellä lausutuilla perusteilla, että vastapuolen maksettavaksi tuomittavista oikeudenkäyntikuluista oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 c §:ssä tarkoitetuissa asioissa annetun oikeusministeriön asetuksen 2 §:n 2 momentin sanalle "useilta" on perusteltua antaa merkitys, jonka mukaan säännöksessä useilla velkojilla tarkoitetaan jo kahta velkojaa. OK Perintä Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimus on sen vuoksi hyväksyttävä korkean taksan mukaisena.

Tuomiolauselma

Muutos käräjäoikeuden tuomioon:

X:n velvollisuus korvata OK Perintä Oy:n oikeudenkäyntikulut korotetaan 225 euroksi. Käräjäoikeuden tuomitsemalle 175 eurolle on maksettava korkoa käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla ja hovioikeuden tuomitsemalle käräjäoikeuden tuomitseman määrän ylittävälle määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamispäivästä lukien.

Asian ovat ratkaisseet:

Hovioikeudenneuvos Timo Ojala
Hovioikeudenneuvos Heli Melander
Hovioikeudenneuvos Tuomo Kare

Lainvoimainen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.