Itä-Suomen HO 16.3.2018 18/111750

Oikeudenkäyntimenettely - Oikeudenkäynnin kesto - Viivästymishyvitys

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Rikosasian asianomistaja oli vaatinut valtiolta hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisen vuoksi. Hovioikeus katsoi, että oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika alkoi asianomistajan osalta siitä hetkestä, jona tämä oli esittänyt rikokseen perustuvan vahingonkorvausvaatimuksensa esitutkinnassa.

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 16.3.2018

- - - - - - - - - -

Käsittelystä käräjäoikeudessa

Asianomistaja on käräjäoikeudessa vaatinut rikosasian vastaajaa vastaan esittämiensä rangaistus- ja vahingonkorvausvaatimusten lisäksi, että valtio velvoitetaan suorittamaan hänelle oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain (hyvityslaki) 3 ja 6 §:ien perusteella 5.500 euroa hyvityksenä oikeudenkäynnin viivästymisestä.

Hyvitysvaatimuksen perusteina asianomistaja on esittänyt seuraavaa. Oikeudenkäynti oli viivästynyt kohtuuttoman kauan viranomaisesta johtuneesta syystä. Asianomistajaa oli kuulusteltu tekemänsä rikosilmoituksen johdosta ensimmäisen kerran 21.2.2014 ja seuraavan kerran vasta 19.10.2016. Kuulemisten välillä oli kulunut aikaa yli kaksi vuotta, eikä asian esitutkinta ollut edennyt tuona aikana. Hyvitystä tuli suorittaa hyvityslain 6 §:n mukaisesti 1.500 euroa vuodessa kultakin vuodelta, jona oikeudenkäynti oli viranomaisen vastuulla olevasta syystä viivästynyt. Hyvityksen yhteismäärää oli korotettava 2.000 eurolla, koska rikosasia oli erityisen merkittävä asianomistajalle. Lapsen törkeä seksuaalinen hyväksikäyttö oli päässyt jatkumaan vielä rikosilmoituksen tekemisen ja asianomistajan ensimmäisen kuulustelun jälkeenkin, kun poliisi ei ollut puuttunut asiaan.

Syyttäjä on ilmoittanut viivästyksen johtuneen esitutkintaviranomaisen vastuulla olevasta syystä. Syyttäjä on kiistänyt hyvitysvaatimuksen määrältään ja jättänyt asian tuomioistuimen harkintaan.

Käräjäoikeus on tuomiossaan 5.10.2017 syytteen enemmälti hyläten tuominnut vastaajan rangaistukseen nuorena henkilönä 1.10.2013 - 31.8.2014 tehdystä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja velvoittanut hänet suorittamaan asianomistajalle korvausta loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä. Käräjäoikeus on hylännyt asianomistajan hyvitysvaatimuksen kokonaan seuraavilla perusteilla. Hyvityslain 5 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika alkaa vasta asianomistajan vaatimuksen vireilletulosta tuomioistuimessa. Vaatimus on nyt esitetty tuomioistuimelle 23.5.2017 päivätyssä kirjelmässä eli noin 4,5 kuukautta ennen tuomion julistamista. Asian käsittelyyn käytetty aika ei siten ole hyvityslaissa tarkoitetuin tavoin kohtuuttoman pitkä, kun edellä mainitusta säännöksestä johtuen asianomistajan vaatimuksen tuomioistuimelle esittämistä edeltävää aikaa ei voida laskea mukaan oikeudenkäynnin kestoon.

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

Asianomistaja on toistanut vaatimuksensa valtion velvoittamisesta suorittamaan hänelle hyvityksenä oikeudenkäynnin viivästymisestä 5.500 euroa.

Asian esitutkinta on viivästynyt ainakin kaksi vuotta neljä kuukautta. Viivästymiselle ei ole ilmennyt mitään asianosaisista tai asian selvittelystä johtuvaa syytä, vaan asiassa on vedottu poliisilla mahdollisesti olleeseen resurssipulaan. Asianomistaja on oikeutettu hyvityksen korotukseen sen vuoksi, että asia oli hänelle erityisen merkittävä. Hän on ollut tekohetkellä alaikäinen. Häneen kohdistunut seksuaalinen hyväksikäyttö on päässyt jatkumaan tehdyn rikosilmoituksen jälkeen, mihin esitutkinnan viivästymisen voidaan olettaa vaikuttaneen. Asian viivästyminen on vaikuttanut näytön hankkimiseen rikosasiassa. Oikeus hyvitykseen perustui perustuslain 21 §:än, Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöön, jonka mukaan asianomistaja on oikeutettu saamaan hyvityksen myös esitutkinnan viivästymisen johdosta.

Asianomistaja on hovioikeudessa vedonnut käräjäoikeudessa esittämiinsä kolmeen lääkärinlausuntoon ja uutena kirjallisena todisteena rikosasian esitutkintapöytäkirjaan.

Vastaus

Syyttäjä on vastustanut asianomistajan muutosvaatimusta. Käräjäoikeuden ratkaisu koskien hyvitysvaatimusta on oikea ja perusteltu.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on ensin ratkaistavana kysymys siitä, mistä ajankohdasta oikeudenkäynnin kestona huomioon otettavan ajan on katsottava alkavan. Seuraavaksi on ratkaistavana kysymys siitä, onko asianomistajan oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa loukattu, ja viimeiseksi kysymys hyvityksen määrästä.

Sovellettavat säännökset ja oikeusohjeet

Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

Hyvityslain 3 §:n 1 momentin mukaan yksityisellä asianosaisella on oikeus saada valtion varoista 6 §:ssä tarkoitettu kohtuullinen hyvitys, jos oikeudenkäynti viivästyy siten, että se loukkaa asianosaisen oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa. Lain 4 §:n 1 momentin mukaan arvioitaessa, onko oikeudenkäynti viivästynyt, otetaan oikeudenkäynnin keston lisäksi huomioon erityisesti 1) asian laatu ja laajuus, 2) asianosaisten, viranomaisten ja tuomioistuinten toiminta oikeudenkäynnissä ja 3) asian merkitys asianosaiselle. Mainitun 4 §:n 2 momentin mukaan oikeudenkäynnin viivästymistä arvioitaessa otetaan lisäksi huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen (jäljempänä EIT) oikeuskäytäntö, joka koskee ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (SopS 19/1990, jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus, EIS) 6 artiklan 1 kappaleen soveltamista.

Hyvityslain 5 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika alkaa 1) riita- ja hakemusasiassa asian vireilletulosta tuomioistuimessa, 2) rikosasiassa siitä, kun toimivaltainen viranomainen on ilmoittanut vastaajalle hänen tekemäkseen epäillystä rikoksesta tai kun häneen kohdistettu rikosepäily on olennaisesti vaikuttanut hänen asemaansa ja 3) asianomistajan vaatimuksen vireilletulosta tuomioistuimessa. Edelleen lain 6 §:n 1 momentin mukaan hyvityksen tarkoituksena on korvata oikeudenkäynnin viivästymisestä asianosaiselle aiheutunutta huolta, epävarmuutta ja muuta niihin rinnastettavaa haittaa. Pykälän 2 momentin mukaan hyvityksen määrä on 1 500 euroa vuodessa kultakin vuodelta, jona oikeudenkäynti on tuomioistuimen tai viranomaisen vastuulla olevasta syystä viivästynyt. Hyvityksen yhteismäärää korotetaan enintään 2 000 eurolla, jos pääasia on erityisen merkittävä asianosaiselle. Asiaa pidetään erityisen merkittävänä, jos se liittyy välittömästi henkilön terveyteen, toimeentuloon, oikeudelliseen asemaan tai muuhun vastaavaan seikkaan. Hyvitystä voidaan alentaa tai korottaa 4 §:n 1 momentissa mainitun tai muun niihin rinnastuvan seikan perusteella. Pykälän 3 momentin mukaan hyvitys on enintään 10 000 euroa. Hyvityksen enimmäismäärä voidaan erityisestä syystä ylittää.

EIS:n 6 (1) artiklassa on määrätty, että jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä.

Hyvityslain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 233/2008 vp.) yleisperusteluissa on lausuttu, että lakiesityksen tavoitteena on parantaa asianosaisten oikeusturvaa sekä panna täytäntöön EIS:n ja EIT:n oikeuskäytännöstä aiheutuvat velvoitteet. Oikeudenkäynnin viivästymisen arviointi ja hyvityksen määrä vastaisivat EIT:n käytäntöä. EIS:n 6 artiklan mukaan oikeudenkäynnin on tapahduttava "kohtuullisen ajan kuluessa". EIT:n oikeuskäytännössä on täsmennetty ensinnäkin sitä, mikä ajanjakso otetaan oikeudenkäynnin kestona huomioon. (HE s. 1 ja 5)

Lakiesityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on lausuttu seuraavaa.

Hyvityksen saaminen edellyttäisi, että oikeudenkäynti on viivästynyt luvun 4 ja 5 §:ssä säädetyllä tavalla. Asianosaisen oikeus oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa ei tällöin ole toteutunut. Tarkoitus on, että viivästymistä arvioidaan vastaavasti kuin EIT:ssä, toisin sanoen, että oikeudenkäynti on ehdotetun lain mukaan viivästynyt niissä tapauksissa, joissa se on myös EIS:n mukaan viivästynyt. Tämän arviointi tapahtuu aina yksittäistapauksittain, eikä ole mahdollista yleisellä tasolla tyhjentävästi säätää, milloin oikeudenkäynti on viivästynyt. Ehdotetun 4 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin viivästymistä arvioitaessa otettaisiin huomioon ensinnäkin oikeudenkäynnin kesto. Ensimmäinen ja keskeisin kysymys on aina se, kuinka kauan oikeudenkäynti on kestänyt. Tämä laskettaisiin oikeudenkäynnin alkamisesta siihen, kun ehdotetussa 9 §:ssä tarkoitettu ratkaisu hyvityksestä tehdään. Oikeudenkäynnin kestona huomioon otettavan ajan alkamisajankohdasta säädettäisiin tarkemmin 5 §:ssä. Toiseksi olisi asetettava kysymys, onko oikeudenkäynnin toteutunut kesto tuossa yksittäistapauksessa kohtuullinen. Tätä arvioitaessa otettaisiin huomioon erityisesti: l) asian laatu ja laajuus, 2) asianosaisten, viranomaisten ja tuomioistuinten toiminta oikeudenkäynnissä sekä 3) asian merkitys asianosaiselle. Kysymys oikeudenkäynnin viivästymisestä olisi ratkaistava viime kädessä eri seikkojen kokonaisarvostelun perusteella. (HE s. 23)

Huomioon tulisi ottaa ensinnäkin, kuinka laaja tai muuten vaikea asia on. Mitä vaikeampi asia on kyseessä, sitä pidempää käsittelyaikaa voidaan yleensä pitää kohtuullisena. Huomioon tulisi ottaa myös asian merkitys hyvitystä vaatineelle asianosaiselle. Mitä merkityksellisempi asia on kyseessä, sitä joutuisammin se tulee käsitellä. Jos asian ratkaisulla on erityinen henkilökohtainen intressi asianosaiselle, vaaditaan yleensä tavallista joutuisampaa käsittelyä. Erityistä joutuisuutta edellytetään myös niissä tilanteissa, joissa asianosainen on henkilökohtaisten olosuhteiden vuoksi erittäin heikossa asemassa. Näin on esimerkiksi silloin, kun asianosainen on iäkäs, vaikeasti vammautunut, vakavasti sairas tai henkisiltä kyvyiltään heikentynyt. Koska oikeudenkäynnin viivästymisen arviointi perustuu EIT:ssä yksittäistapauksittain suoritettavaan arviointiin, kohtuulliselle kestolle ei ole asetettavissa sellaista yleistä rajaa, jota voitaisiin käyttää apuna kansallisessa soveltamisessa. EIT on tosin lausunut joissakin tuomioissaan, että jonkinlaisena tavoitteena tulisi pitää, ettei mikään oikeusaste käsittelisi asiaa vuotta kauemmin. Käytännössä viivästymisestä saattaa olla kysymys silloin, kun suhteellisen tavanomaisen, laajahkon asian käsittely on kestänyt kokonaisuudessaan noin viisi vuotta tai enemmän. Erityisen joutuisaa käsittelyä vaativissa asiaryhmissä kohtuullisen käsittelyajan vaatimus voi ylittyä jo aiemmin. Erityisen vaikeissa asioissa hyväksyttävä kokonaiskäsittelyaika voi toisaalta muodostua huomattavankin pitkäksi, jollei missään yksittäisessä vaiheessa tapahdu valtion vastuulle jäävää viivästymistä. (HE s. 24)

Hyvityslakiin otettavien nimenomaisten kriteerien lisäksi 4 pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että oikeudenkäynnin viivästymistä arvioitaessa otetaan lisäksi huomioon EIT:n oikeuskäytäntö, joka koskee EIS:n 6 artiklan 1 kappaleen soveltamista. Säännös merkitsee, että viivästymistä ehdotettavan lain mukaan arvioitaessa huomioon tulisi ottaa paitsi laissa nimenomaisesti mainitut kriteerit, myös muut EIT:n oikeuskäytännössään vakiintuneesti soveltamat kriteerit. Tällä tavoin voitaisiin ottaa huomioon myös EIT:n käytännön myöhempi kehitys. (HE s. 24)

Ehdotetun lain 4 §:n mukaan oikeudenkäynnin viivästymistä arvioitaessa keskeinen seikka olisi oikeudenkäynnin kesto. Lain 5 §:ssä säädettäisiin tarkemmin siitä, mistä ajankohdasta lukien oikeudenkäynnin katsotaan viivästymisen arvioinnin kannalta alkavan. Ehdotetut säännökset vastaavat EIT:n käytäntöä. EIS:n kannalta oikeudenkäynti saattaa alkaa jo aikaisemmin kuin kansallisen prosessilain mukaan. Ehdotetun 5 §:n 1 kohdan mukaan oikeudenkäynnin viivästymistä arvioitaessa oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika alkaisi riita- ja hakemusasioissa asian vireilletulosta tuomioistuimessa. Pykälän 2 kohdan mukaan rikosasioissa huomioon otettava aika alkaisi siitä, kun toimivaltainen viranomainen on ilmoittanut vastaajalle hänen tekemäkseen epäillystä rikoksesta tai kun häneen kohdistettu rikosepäily on olennaisesti vaikuttanut hänen asemaansa. Säännös koskisi rikosasian vastaajaa. Suomessa rikosasia tulee vireille, kun haastehakemus saapuu käräjäoikeuteen tai, jos syyttäjä antaa haasteen, kun haaste annetaan tiedoksi. EIS:n kannalta syyte on kuitenkin yleensä esitetty tätä aikaisemmin. EIT:n oikeuskäytännön perusteella henkilön katsotaan olevan syytteessä siitä lukien, kun toimivaltainen viranomainen on virallisesti ilmoittanut hänelle hänen tekemäkseen väitetystä rikollisesta teosta tai kun muu tällaisen epäilyn sisältävä toimi on olennaisesti vaikuttanut hänen asemaansa. Ratkaiseva ajankohta voi olla esimerkiksi se, kun henkilöä on kuulusteltu esitutkinnassa rikoksesta epäiltynä tai kun hänet on pidätetty rikosepäilyn vuoksi. Siten myös esitutkintaan ja syyteharkintaan kulunut aika on otettava huomioon rikosasian kokonaiskestossa. Puheena olevan 5 §:n 3 kohta koskisi rikosasian asianomistajaa. Asianomistajan osalta huomioon otettava aika alkaisi siitä, kun asianomistajan vaatimus on tullut vireille tuomioistuimessa, toisin sanoen siitä, kun asianomistaja on esittänyt vaatimuksensa käräjäoikeudessa. Oikeudenkäynnin kesto laskettaisiin siten asianomistajan osalta riita-asioiden tapaan, vastaavasti kuin EIT:ssa. (HE s. 24 ja 25)

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan pitänyt hyvityslakiehdotusta onnistuneena muun muassa siksi, että sen 4 §:n 2 momentissa nimenomaisesti säädetään oikeudenkäynnin viivästymistä arvioitaessa otettavaksi huomioon myös EIT:n oikeuskäytäntö. Tämä säännös tukee osaltaan pyrkimystä ihmisoikeusmääräysten toteutumista edistävään eli ihmisoikeusmyönteiseen laintulkintaan. (PeVL 2/2009 vp, s. 2)

EIT on ratkaisussaan Nousiainen v. Suomi 23.2.2010 käsitellyt kysymystä siitä, oliko rikosasiassa asianomistajina olevien osalta rikottu EIS:n 6 artiklan 1 kohtaa oikeudesta kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Tapauksessa EIT on pannut merkille, että asianomistajat eivät olleet rikosilmoituksen tehdessään ilmoittaneet vaativansa korvauksia. He olivat esittäneet sellaiset vaatimukset vasta sitten, kun heitä oli kuulusteltu esitutkinnassa. EIT on katsonut, että oikeudenkäynnin kestona tarkasteltava ajanjakso oli alkanut niistä kuulustelupäivistä, joina korvausvaatimukset oli tehty.

Oikeuskirjallisuudessa on kirjoitettu EIT:n panneen merkille, että asianomistajien yksityisoikeudelliset vaatimukset käsitellään Suomessa tavallisesti rikosasioiden yhteydessä, ja kiinnittäneen huomiota siihen, ettei asianomistajilla ole Suomessa keinoja jouduttaa esitutkintaa, syyteharkintaa tai asian tuomioistuinkäsittelyä ennen kuin tuomioistuin on pyytänyt asianomistajaa toimittamaan vaatimuksensa perusteineen tuomioistuimeen. Edelleen on kirjoitettu, että sinänsä lainsäätäjän rikoksen asianomistajia koskeva ratkaisu vaikuttaa EIT:n ratkaisukäytännön valossa jossain määrin ongelmalliselta. Hyvityslain perusteluissa on kuitenkin korostettu sitä, että niin oikeudenkäynnin kestoa kuin viivästymistä arvioitaessa tulisi ottaa huomioon EIT:n EIS 6 (1) artiklaa koskeva vakiintunut ratkaisukäytäntö. (Teemu Kastula: KKO 2010:31 - Oikeudenkäynnin kesto ja viivästymishyvitys, Lakimies 5/2010 s. 869)

Hyvityslakia on muutettu 1.6.2013 voimaan tulleella lailla (81/2013) koskemaan myös hallintolainkäyttöä. Lakivaliokunta on hallituksen esityksen HE 85/2012 vp johdosta antamassaan mietinnössä (LaVM 13/2012 vp) todennut seuraavaa. Arvioitaessa oikeudenkäynnin kestoa, oikeudenkäynnin alkamisajankohta on EIT:n oikeuskäytännön valossa eräässä tapauksessa alkanut asianomistajan osalta siitä, kun asianomistaja on esitutkinnassa ilmoittanut vaativansa rikoksentekijältä korvauksia. Kun oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika hyvityslain 5 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan alkaa rikosasiain asianomistajan vaatimuksen vireilletulosta tuomioistuimessa, voidaan kysyä, pitäisikö mainittua säännöstä tässä yhteydessä oikaista EIT:n oikeuskäytännön ja Suomen kansallisen lainsäädännön välisen ristiriidan poistamiseksi. Lakivaliokunta on todennut, ettei esillä olevassa hallituksen esityksessä ollut kysymys hyvityslain kokonaistarkastelusta, vaan sen soveltamisalan laajentamisesta hallintotuomioistuimiin. EIT:n kannanotto on puolestaan koskenut yksinomaan rikos- ja riita-asioiden oikeudenkäyntiä yleisissä tuomioistuimissa. Lakivaliokunta on vielä todennut, että kun rikosasian asianomistajan korvausvaatimus on luonteeltaan yksityisoikeudellinen riita-asia, se voidaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun mukaan käsitellä joko rikosasian käsittelyn yhteydessä tai erikseen oikeudenkäynnistä riita-asiassa säädetyssä menettelyssä. Lakivaliokunta on katsonut olevan perusteltua, että oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika alkaa asianomistajan korvausvaatimuksen osalta asian vireilletulosta tuomioistuimessa siitä riippumatta, saattaako asianomistaja korvausta koskevan riidan vireille tuomioistuimessa erillisellä kanteella vai käsitelläänkö korvausvaatimus rikosasian oikeudenkäynnin yhteydessä. Hyvityslain 5 §:n muuttaminen johtaisi siihen, että rikosasian asianomistajat asetettaisiin oikeudenkäynnin kestoa arvioitaessa perusteettomasti eri asemaan vaatimuksen käsittelytavasta riippuen.

Hovioikeuden arviointi asiassa

Oikeudenkäynnin kestona huomioitava aika

Esitutkintapöytäkirjan merkintöjen mukaan asianomistaja on 21.2.2014 tehnyt epäillyistä rikoksista rikosilmoituksen poliisille ja häntä on poliisin toimesta kuulusteltu asianomistajana kolme kertaa eli 21.2.2014, 17.6.2016 ja 24.10.2016. Asianomistaja on esitutkinnassa vaatinut epäillylle tekijälle rangaistusta ja hän on poliisikuulustelussa 17.6.2016 ilmoittanut, että mahdolliset vahingonkorvausvaatimukset tullaan esittämään myöhemmin oikeudenkäynnin yhteydessä. Asianomistaja on 23.5.2017 käräjäoikeuteen saapuneessa kirjelmässä esittänyt vaatimuksensa rikosasian vastaajaa kohtaan.

Hyvityslain 5 §:n 1 momentin 3 kohdan säännöksen perusteella oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika on asianomistajan osalta alkanut 23.5.2017 eli siitä, kun hän on esittänyt vaatimuksensa käräjäoikeudessa.

Edellä hyvityslain esitöiden osalta selostetusta ilmenee lainsäätäjän nimenomaisesti tarkoittaneen oikeudenkäynnin viivästymistä arvioitavan vastaavasti kuin EIT:ssä, eli että oikeudenkäynti on lain mukaan viivästynyt niissä tapauksissa, joissa se on myös EIS:n 6 (1) artiklan mukaan viivästynyt. Tässä tarkoituksessa lakiin on sisällytetty edellä selostettu 4 §:n 2 momentin säännös. Hyvityslain säätämisen jälkeen EIT on edellä mainitussa Suomea koskevassa ratkaisussaan Nousiainen v. Suomi 23.2.2010 katsonut oikeudenkäynnin kestona tarkasteltavan ajanjakson alkaneen asianomistajien osalta niistä kuulustelupäivistä, joina korvausvaatimukset oli tehty. Näistä syistä hovioikeus päätyy katsomaan, että tässä tapauksessa hyvityslain 5 §:n 1 momentin 3 kohdan säännös on ristiriidassa EIT:n EIS 6 (1) artiklaa koskevan oikeuskäytännön kanssa ja että mainittua säännöstä on tulkittava lainsäätäjän tarkoituksen mukaisesti ottamalla huomioon laissa nimenomaisesti mainittujen kriteerien ohella myös lain säätämisen jälkeinen EIT:n oikeuskäytännön kehitys. Tätä hovioikeuden päätelmää ei riitä horjuttamaan edellä selostetusta lakivaliokunnan mietinnöstä (LaVM 13/2012 vp) ilmenevä valiokunnan kannanotto siitä, että hyvityslain 5 §:n muuttaminen johtaisi siihen, että rikosasian asianomistajat asetettaisiin oikeudenkäynnin kestoa arvioitaessa perusteettomasti eri asemaan vaatimuksen käsittelytavasta riippuen.

Edellä esitettyyn nähden hovioikeus katsoo, että oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika on tässä tapauksessa alkanut asianomistajan osalta 17.6.2016, jolloin hän oli poliisikuulustelussa ilmoittanut vahingonkorvausvaatimusten esittämisestä oikeudenkäynnissä.

Käräjäoikeuden 5.10.2017 antama tuomio on muulta kuin hyvitysvaatimusta koskevalta osalta jäänyt lainvoimaiseksi. Rikosasian oikeudenkäynti 17.6.2016 alkaen tuomion lainvoimaiseksi tulemiseen saakka on siten kestänyt noin yhden vuoden neljän kuukauden ajan.

Oikeudenkäynnin viivästymisen arviointi

Asiassa ei sinänsä ole ollut kysymys lajissaan ja laajuudessaan tavanomaista vaativammasta seksuaalirikosasiasta. Laatunsa vuoksi rikosasia on kuitenkin tullut käsitellä joutuisasti. Alaikäinen asianomistaja on nuoresta iästään johtuen ollut heikossa asemassa ja asia on ollut hänelle merkityksellinen, minkä vuoksi myös on voitu edellyttää tavanomaista joutuisampaa käsittelyä. Rikosilmoituksen tekemisestä 21.2.2014 esitutkinnan valmistumiseen 6.3.2017 on kulunut yli kolme vuotta. Esitutkintapöytäkirjan merkintöjen mukaan rikosilmoituksen tekemisen yhteydessä tapahtuneen asianomistajan kuulustelun jälkeen kuulustelutoimenpiteitä on jatkettu vasta kesäkuussa 2016. Syyteharkinta ja tuomioistuinkäsittely on kestänyt yhteensä noin seitsemän kuukautta.

Asia on viipynyt esitutkinnassa pitkän ajan. Arvioinnissa keskeisenä vaikuttaa kuitenkin edellä mainittu oikeudenkäynnin kesto noin yksi vuosi neljä kuukautta, mitä asian laatuun ja laajuuteen nähden ei ole pidettävä pitkänä aikana.

Edellä esitettyyn nähden hovioikeus päätyy kokonaisarvioinnissaan, ettei asianomistajan oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa ole loukattu. Hyvitykseen tuomitsemiselle ei näin ollen ole perusteita.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

- - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenneuvos Eija Pitkänen
Hovioikeudenneuvos Sisko Heimonen
Hovioikeudenneuvos Harri Hyvärinen

Esittelijä: hovioikeuden esittelijä Paula Lehmusjärvi

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.