Helsingin HO 14.6.2018 125810

Rikosuhrimaksu - määrääminen

VANTAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 12.9.2017

Syyttäjä

Vastaaja A

Asianomistaja B

Asia Väärennys

Vireille 22.05.2017

Syyttäjän rangaistusvaatimukset

1. Väärennys
5560/R/0009813/17
Rikoslaki 33 luku 1 §
02.03.2017 Vantaa

A on valmistanut väärän asiakirjan harhauttavana todisteena käytettäväksi käyttäen välikappaleena toista, jolta on puuttunut tahallisuus rikoksen tekemiseen. A on 2.3.2017 soittanut kauppakeskus Tikkurin apteekkiin ja esiintynyt lääkäri B:nä ja saanut puhelimitse apteekin henkilökuntaan kuuluvan henkilön kirjoittamaan omilla tiedoillaan 100 kappaleen lääkemääräyksen klonatsepaamia vaikuttavana aineena sisältäville Rivatril 2 mg -tableteille, jolloin on muodostunut väärä asiakirja.

2. Huumausainerikos
5560/R/0009813/17
Rikoslaki 50 luku 1 §
Rikoslaki 6 luku 5 §
Rikoslaki 5 luku 4 §
03.03.2017 Vantaa

A on laittomasti yrittänyt hankkia huumausaineeksi luokiteltavia lääkevalmisteita eli 100 kappaletta klonatsepaamia vaikuttavana aineena sisältäviä Rivatril 2 mg -tabletteja.

Koventamisperuste syytekohdassa 1 ja syytekohdassa 2.

Vastaajalle rangaistusta mitattaessa on koventamisperusteena otettava huomioon hänen aikaisempi rikollisuutensa, koska sen ja uuden rikoksen suhde osoittaa hänessä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä.

Syyttäjän muut vaatimukset

Rikoslaki 6 luku 5 § (2003/515)

Rikosuhrimaksu syytekohdassa 1 ja syytekohdassa 2.

Vastaaja on velvoitettava suorittamaan rikosuhrimaksu 80 euroa.

Laki rikosuhrimaksusta 3 §

Vastaus

Syytekohdat 1 ja 2

Vastaaja A on tunnustanut menetelleensä syytteessä kuvatulla tavalla.

Tuomion perustelut

Syyksilukeminen

A on tunnustanut menettelyn. Hän on esitutkinnassa kertonut jääneensä kiinni ollessaan hakemassa kyseisiä lääkkeitä apteekista. A:n mukaan hänen tarkoituksenaan oli käyttää lääkkeet itse. Asiassa ei ole jäänyt epäilystä A:n tunnustamisen oikeellisuudesta.

Rangaistusseuraamus

Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistuksen mittaamisen yleisperiaate ilmaistaan saman luvun 4 §:ssä. Sen mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, tekijän vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Teon vahingollisuuden ja vaarallisuuden arvioinnissa huomioon otetaan paitsi toteutuneet seuraukset, myös se vahinkoja vaara, joiden teosta ennalta arvioiden olisi saatettu odottaa aiheutuvan. Vaaraa arvioidaan sekä seurausten todennäköisyyden että niiden laadun ja vakavuuden mukaan (HE 44/2002 vp s. 187). Tekijän syyllisyys puolestaan viittaa sekä teon vaikuttimiin että teon ilmentämään syyllisyyteen (KKO 2008:85 kohta 4).

Ottaen huomioon A:n rikosrekisteriotteesta ilmenevä aiempi rikollisuus asiassa tulee soveltaa koventamisperustetta. Tämä huomioon ottaen oikeudenmukaisena rangaistuksena tulee pitää yhteistä 30 päivän vankeusrangaistusta.

Rangaistusta kohtuullistavina tuomioina otetaan huomioon Vantaan käräjäoikeuden tuomio 28.3.2017 (30 päivää vankeutta) ja Espoon käräjäoikeuden tuomio 10.5.2017 (8 kuukautta vankeutta). Aikaisemmat rangaistukset katsotaan riittäväksi seuraamukseksi myös nyt kysymyksessä olevista rikoksista.

Rikosuhrimaksu

Rikosuhrimaksusta annetun lain 2 §:n mukaan rikosuhrimaksun on velvollinen suorittamaan se, joka tuomitaan rangaistukseen rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vankeutta. Hallituksen esityksessä 293/2014 on todettu, että rikosuhrimaksun olisi velvollinen suorittamaan henkilö, joka tuomitaan rangaistukseen rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vankeutta.

Maksuvelvollisia olisivat sekä tuomioistuimessa rangaistukseen tuomitut että ne, joille syyttäjä tai poliisi määrää rangaistuksen sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain mukaisessa menettelyssä, taikka joille tullimies, rajavartiomies tai erätarkastaja antaa sakkomääräyksen erikseen säädetyn toimivallan mukaisesti. Edelleen on todettu, että maksuvelvollisuus ei olisi

riippuvainen siitä, mihin seuraamukseen henkilö tosiasiallisesti tuomitaan. Maksuvelvollisuuden syntyminen ei siten edellyttäisi henkilön tuomitsemista vankeuteen. Riittävää olisi, että henkilön syyksi luetun rikoksen rangaistusasteikkoon sisältyy vankeus. Maksuvelvollisuutta ei kuitenkaan olisi henkilöllä, joka jätetään syyntakeettomuuden perusteella tai seuraamusluonteisesti rangaistukseen tuomitsematta. Vastaavasti maksuvelvollisuutta ei olisi oikeushenkilöllä, joka jätetään tuomitsematta yhteisösakkoon.

Lainsäätäjä ei ole ottanut nimenomaisesti kantaa siihen, tuleeko rikosuhrimaksu määrätä maksettavaksi tilanteessa, jossa rikoslain 7 luvun 6 §:n perusteella vastaajalle ei määrätä rangaistusta, vaan aiempi tai aiemmat rangaistukset katsotaan riittäväksi seuraamukseksi.

Lain tarkan sanamuodon mukaan maksun on velvollinen suorittamaan se, joka tuomitaan rangaistukseen. Rikosuhrimaksu voidaan rinnastaa rikosoikeudelliseen seuraamukseen etenkin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön näkökulmasta (ns. Engel -kriteerejä koskeva käytäntö). Myös tähän nähden olisi ristiriitaista, jos vastaaja tuomittaisiin tosiasiallisesti rangaistukseen tilanteessa, jossa hänelle aiemmin tuomitut rangaistukset on katsottu riittäväksi seuraamukseksi kysymyksessä olevista teoista. Rikosoikeudellisen rangaistuksen uhan on lisäksi laillisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla käytävä selkeällä tavalla ilmi sitä koskevasta säännöksestä. Rikosuhrimaksusta annetussa laissa ei ole nimenomaista säännöstä rikoslain 7 luvun 6 §:n mukaisia tilanteita varten. Käräjäoikeus katsoo, että rikosuhrimaksua koskeva vaatimus on tässä tapauksessa hylättävä.

Tuomiolauselma

Syyksi luetut rikokset
1. Väärennys
02.03.2017
Rikoslaki 33 luku 1 §
Rikoslaki 6 luku 5 §
Rikoslaki 5 luku 4 §

2. Huumausainerikos
03.03.2017
Rikoslaki 50 luku 1 §
Rikoslaki 6 luku 5 §
Rikoslaki 5 luku 4 §

Rangaistusseuraamukset

Yhteinen rangaistus

Aikaisempi tuomio
- Espoon käräjäoikeus 10.5.2017, ratkaisu 119117
- Vantaan käräjäoikeus 28.3.2017, ratkaisu 112944
on riittävä seuraamus myös nyt syyksi luetuista rikoksista 1-2

Asian on ratkaissut:

Käräjätuomari Juho Heiskala

HOVIOIKEUDEN TUOMIO 14.6.2018

Asia
Väärennys ym. / Rikosuhrimaksun määrääminen

Valittaja Syyttäjä

Vastapuoli A

Asian käsittely hovioikeudessa

Syyttäjälle on myönnetty jatkokäsittelylupa 14.11.2017.

Presidentti on 6.3.2018 siirtänyt vahvennetun kokoonpanon ratkaistavaksi kysymyksen siitä, onko rikosuhrimaksu määrättävä suoritettavaksi, kun rikosasian vastaajan aikaisemmat tuomiot on katsottu rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla riittäväksi seuraamukseksi vastaajan syyksi luetusta rikoksesta.

Valitus

Syyttäjä on vaatinut, että A velvoitetaan suorittamaan valtiolle rikosuhrimaksu 80 euroa.

A on velvollinen suorittamaan rikosuhrimaksun, vaikka käräjäoikeus on katsonut rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla, että hänelle aikaisemmin tuomitut rangaistukset olivat riittävä seuraamus myös nyt käsiteltävistä teoista. Rikosuhrimaksusta annetun lain ja sen esitöiden perusteella maksuvelvollisuus ei ole riippuvainen tuomittavasta seuraamuksesta. Riittää, että syyksi luetun rikoksen rangaistusasteikkoon sisältyy vankeus. Vain alle 18-vuotiaana rikoksen tehneillä sekä syyntakeettomuuden perusteella tai seuraamusluontoisesti rangaistukseen tuomitsematta jätetyillä ei ole maksuvelvollisuutta. A:ta ei ollut jätetty rikoslain 6 luvun 12 §:n perusteella rangaistukseen tuomitsematta.

Käräjäoikeuden mukaan oikeudenmukainen seuraamus nyt käsiteltävistä rikoksista koventamisperuste huomioon ottaen olisi 30 päivän vankeusrangaistus. Kysymys oli yhteisen vankeusrangaistuksen määräämisestä jälkikäteen. A oli näin ollen käytännössä tuomittu vankeusrangaistukseen myös nyt hänen syykseen luetuista rikoksista.

Rikosuhrimaksusta annetun lain esityöt ja lain tarkoitus huomioon ottaen maksua ei voitu pitää varsinaisena lisärangaistuksena, joka tulisi ottaa rikoslain 7 luvun 6 §:n mukaisissa tilanteissa huomioon, vaikka maksu katsottaisiin rikosoikeudelliseksi seuraamukseksi.

Vastaus

A ei ole vastannut valitukseen.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

1. Rikosuhrimaksusta annetun lain 2 §:n mukaan rikosuhrimaksun on velvollinen suorittamaan se, joka tuomitaan rangaistukseen rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vankeutta. Maksuvelvollisuutta ei kuitenkaan ole, jos tekijä oli rikoksentekohetkellä alle 18-vuotias. Lain 3 §:n 2 momentin mukaan rikosuhrimaksu on 80 euroa, jos rangaistus tuomitaan yhdestä tai useammasta rikoksesta, joista vähintään yhdestä säädetty ankarin rangaistus on vankeutta enemmän kuin kuusi kuukautta. Lain 4 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin määrää rikosuhrimaksun rangaistuksen tuomitessaan.

2. Lain 2 §:n ja 4 §:n 1 momentin sanamuodon mukaan rikosuhrimaksun tuomitseminen edellyttää, että vastaaja tuomitaan rangaistukseen. Oleellista ei ole se, mihin rangaistukseen vastaaja tuomitaan, kunhan hänet tuomitaan rangaistukseen ainakin yhdestä vankeusuhan sisältävästä rikoksesta.

3. Nyt käsiteltävässä tapauksessa käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi 2.3.2017 tehdyn väärennyksen ja 3.3.2017 tehdyn huumausainerikoksen, mutta on rikoslain 7 luvun 6 §:n perusteella katsonut, että Vantaan käräjäoikeuden 28.3.2017 ja Espoon käräjäoikeuden 10.5.2017 antamat tuomiot, joilla A on tuomittu 30 päivän ja 8 kuukauden vankeusrangaistuksiin, ovat riittäviä seuraamuksia myös käräjäoikeuden A:n syyksi nyt lukemista rikoksista. Käräjäoikeuden ratkaisu perustuu siihen käsitykseen, että jos sen käsiteltävänä olevat rikokset olisi käsitelty yhdessä muiden rikosten kanssa, A:n kokonaisrangaistus ei olisi ollut ankarampi kuin mihin hänet oli jo tuomittu.

4. Rikoslain 7 luvun 6 §:ssä säädetään, että jos ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittua syytetään hänen ennen tämän rangaistuksen tuomitsemista tekemästään muusta rikoksesta, voidaan aikaisempi ehdoton vankeusrangaistus ottaa uutta rangaistusta määrättäessä kohtuuden mukaan huomioon rangaistusta alentavana tai lieventävänä seikkana. Uudesta rikoksesta voidaan myös tuomita laissa sille säädettyä vähimmäisaikaa lyhyempään vankeusrangaistukseen tai katsoa aikaisempi rangaistus riittäväksi seuraamukseksi myös myöhemmin käsiteltäväksi tulleesta rikoksesta. Rikoslain 7 luvun 6 §:n säännös toteuttaa sitä tavoitetta, että rikoksentekijä on pyrittävä saattamaan kokonaisrangaistuksen määräämisen kannalta samaan asemaan riippumatta siitä, käsitelläänkö kaikki yhdessä käsiteltävissä olevat ja yhteiseen rangaistukseen johtaneet rikokset yhdessä vai useammassa oikeudenkäynnissä.

5. Tuomioistuin voi siis rikoslain 7 luvun 6 §:n perusteella ottaa aikaisemman tuomion huomioon rangaistusta alentavana tai lieventävänä seikkana tai katsoa, että aikaisempi tuomio on riittävä rangaistus myös tuomioistuimessa käsiteltävänä olevista rikoksista. Ensin mainitussa tapauksessa tuomioistuin tuomitsee sen käsiteltävänä olevasta rikoksesta vastaajan rangaistukseen, mutta tämä rangaistus on alempi tai lievempi kuin se olisi ilman aikaisempaa tuomiota. Tuomioistuin on tällöin velvollinen myös määräämään rikosuhrimaksun, jos rikoksesta on säädetty rangaistukseksi vankeutta. Jälkimmäisessä tapauksessa taas teko luetaan vastaajan syyksi mutta rangaistusta ei aikaisemman tuomion vuoksi enää tuomita. Jos käräjäoikeuden tavoin tällöin katsotaan, että rikosuhrimaksua ei voida määrätä, maksuvelvollisuus on siten erilainen sen mukaan, miten tuomioistuin ottaa aikaisemman tuomion huomioon rikoslain 7 luvun 6 §:n soveltamisharkinnassa.

6. Kaiken kaikkiaan se seikka, että samalla kertaa käsiteltävissä olevat rikokset voivat tulla tuomioistuimessa näin eri aikaan eri oikeudenkäynneissä käsiteltäviksi, voi aiheuttaa kysymyksiä myös siitä, miten rikosuhrimaksun maksuvelvollisuus tulee määrätä, jotta vastaajan asema ei olisi erilainen sen mukaan, käsitelläänkö rikokset samalla kertaa vai erikseen. Hovioikeuden tiedossa on, että yksi tällainen kysymys on korkeimman oikeuden käsiteltävänä. Korkein oikeus on antanut valitusluvan VL:2018:23, jossa ratkaistava oikeuskysymys on ilmaistu seuraavasti: "Vastaaja oli kahdella eri tuomiolla tuomittu rangaistukseen rikoksista, jotka olisi voitu käsitellä samalla kertaa. Kysymys siitä, tuliko jälkimmäisessä tuomiossa määrätä vastaajan maksettavaksi rikosuhrimaksu, kun rikosuhrimaksu oli määrätty maksettavaksi jo ensiksi annetussa tuomiossa."

7. Jos mainitussa korkeimmassa oikeudessa vireillä olevassa asiassa päädytään siihen, että jälkimmäisessä tuomiossa rikosuhrimaksua ei voida enää määrätä, kun maksu on määrätty aikaisemmassa tuomiossa, tarkoittaa tämä sitä, että tässäkään tapauksessa maksua ei voida määrätä, kun rikosuhrimaksu on määrätty tuomiossa 28.3.2017. Toisaalta jos asiassa päädytään siihen lopputulokseen, että rikosuhrimaksu on määrättävä aina rangaistusta tuomittaessa sen estämättä, että rikos olisi voitu käsitellä aikaisemmassa tuomiossa, tämä ei kuitenkaan vielä tarkoita, että nyt käsiteltävässä tapauksessa maksu tulisi määrätä. Tässä tapauksessa kysymys on nimittäin siitä, täyttyykö rikosuhrimaksulaissa maksuvelvollisuudelle säädetty vaatimus rangaistukseen tuomitsemisesta. Tämä on eri kysymys kuin korkeimmassa oikeudessa käsiteltävässä tapauksessa.

8. Rikosuhrimaksusta annetun lain 2 §:n ja 4 §:n 1 momentin sanamuotoa on pidettävä yksiselitteisenä. Lain mukaan velvollisuus maksun määräämiseen kohdistuu nimenomaan siihen tuomioistuimeen, joka tuomitsee vastaajan rangaistukseen (4 §:n 1 momentti: "..määrää rikosuhrimaksun rangaistuksen tuomitessaan"). Käräjäoikeus ei ole 12.9.2017 antamassaan tuomiossa tuominnut A:lle hänen syykseen lukemistaan rikoksista mitään rangaistusta, koska aikaisempaa rangaistusta on pidetty riittävänä. Rikoslain 7 luvun 6 §:ssa tarkoitettu aikaisemman tuomion huomioon ottamista koskeva soveltamisharkinta ei ole rangaistuksen tuomitsemisesta, kun siinä päädytään katsomaan, että aikaisempi tuomio on riittävä rangaistus.

9. Tässä yhteydessä voidaan viitata myös siihen, miten yhdyskuntapalvelurangaistuksen edellytyksiä koskevaa rikoslain 6 luvun 11 §:n 1 momenttia on tulkittu. Tämän lainkohdan mukaan yhdyskuntapalvelurangaistus on muiden edellytysten täyttyessä mahdollinen, mikäli rikoksentekijä tuomitaan korkeintaan kahdeksan kuukauden vankeusrangaistukseen. Korkein oikeus on katsonut, että rikoslain 6 luvun 11 §:n 1 momentin sanamuoto on yksiselitteinen siinä, että yhdyskuntapalvelurangaistuksen enimmäispituutta koskevan edellytyksen osalta huomioon otetaan vain se rangaistus, joka on kyseisessä tuomiossa määrätty, vaikka käsiteltävänä olevasta teosta olisi voitu tuomita rangaistus yhdessä aikaisemmin tuomitun rangaistuksen kanssa (KKO:2017:66, samoin Helsingin hovioikeuden vahvennettu kokoonpano 7.9.2010 nro 2319, äänestys).

10. Rikosuhrimaksulain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 293/2014 vp) on todettu maksuvelvollisuutta koskevasta lakiehdotuksen 2 §:stä, että maksuvelvollisuus ei olisi riippuvainen siitä, mihin seuraamukseen henkilö tosiasiallisesti tuomitaan; maksuvelvollisuuden syntyminen ei siten edellyttäisi tuomitsemista vankeuteen vaan riittävää on, että syyksi luetun rikoksen rangaistusasteikkoon sisältyy vankeus. Perustelulausumilla tarkoitetaan muun muassa, että maksuvelvollisuus on silloinkin, kun vastaaja tuomitaan sakkoon, vaikka lain mukaan syyksi luetun teon rangaistusasteikkoon tulee sisältyä vankeus. Perusteluja ei siis voida lukea niin, että syyksilukeminen sellaisenaan riittää, kunhan vain teosta on säädetty vankeusuhka. Maksuvelvollisuus edellyttää aina rangaistukseen tuomitsemista.

11. Perusteluissa on lisäksi erikseen mainittu, että maksuvelvollisuutta ei olisi henkilöllä, joka jätetään syyntakeettomuuden vuoksi tai seuraamusluonteisesti rangaistukseen tuomitsematta. Tässä yhteydessä perusteluissa ei ole lainkaan käsitelty nyt esillä olevaa tilannetta, jossa käräjäoikeus on katsonut aikaisemman tuomion olevan riittävä rangaistus vastaajan syyksi luetuista teoista. Tästä ei voida kuitenkaan päätellä, että perustelut olisivat tältä osin tyhjentävät ja että tämä rikoslain 7 luvun 6 §:ää koskeva tilanne kuuluisi maksuvelvollisuuden piiriin, kun sitä ei ole perusteluissa mainittu poikkeuksena maksuvelvollisuudesta. Todennäköistä on, että kyseistä soveltamistilannetta ei vain ole otettu lakia valmisteltaessa huomioon. Hovioikeuden käsityksen mukaan mitkään rikosuhrimaksulain tavoitteisiin tai systematiikkaan taikka muuten johdonmukaisuuteenkaan liittyvät syyt eivät edellytä - lain sanamuodosta poiketen - sitä, että nyt käsiteltävän tilanteen tulisi kuulua maksuvelvollisuuden piiriin.

12. Rikosuhrimaksu on julkisoikeudellinen maksuseuraamus, jolla on vahvasti rikosoikeudellisia piirteitä (PeVL 61/2014). Tätä ilmentää erityisesti se, että maksu määrätään rikosoikeudenkäynnissä, maksuvelvollisuus on sidoksissa syyksilukevaan tuomioon ja että maksuilla kerätyt varat suunnataan rikoksen uhrien tukipalveluihin. Rikosuhrimaksun rikosoikeudellinen luonne huomioon ottaen asiaa on syytä tarkastella myös rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta. Tämä periaate tarkoittaa muun muassa sitä, ettei tuomioistuin rangaistussäännöstä soveltaessaan saa mennä lain kirjaimen ulkopuolelle eikä täydentää lakia analogiapäätelmään turvautumalla. Tuomioistuin ei saa poiketa lakitekstin yleistekstin mukaisesta tai juridis-teknisestä merkityksestä. Laillisuusperiaatteen tarkoituksena on taata oikeusturvan ja ennakoitavan laintulkinnan toteutuminen (esim. KKO:2018:36).

13. Myös rikosoikeudellinen laillisuusperiaate huomioon ottaen rikosuhrimaksusta annettua lakia on tässä sovellettava sen yksiselitteisen sanamuodon mukaisesti.

14. Hovioikeus siten käräjäoikeuden tavoin katsoo, että kun käräjäoikeus ei ole tuominnut A:ta rangaistukseen, se ei ole sen vuoksi voinut määrätä rikosuhrimaksua.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet:

presidentti Mikko Könkkölä
hovioikeudenneuvos Anna-Liisa Hyvärinen
hovioikeudenneuvos Malla Sunell
hovioikeudenneuvos Johanna Jylhä
hovioikeudenneuvos Wilhelm Norrman
hovioikeudenneuvos Outi Mikkola
hovioikeudenneuvos Hanna Vieruaho

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimainen.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.