Itä-Suomen HO 29.10.2015 689

Yksityishenkilön velkajärjestely - Maksuohjelman vahvistaminen - Vakuutuskorvaus

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Velalliselle oli ennen maksuohjelman vahvistamista maksettu vakuutuskorvauksia hänelle liikennevahingosta aiheutuneen henkilövahingon perusteella. Vakuutuskorvaukset olivat olleet velallisen henkilöön liittyvien vahinkojen hyvittämistä eivätkä ne olleet sisältäneet korvausta ansionmenetyksestä. Kysymys siitä, oliko velallisella velvollisuus tilittää mainittuja vakuutuskorvauksia velkojilleen.

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 29.10.2015

Vaatimukset hovioikeudessa

A Oy on valituksessaan vaatinut, että B:lle ennen maksuohjelman vahvistamista maksetut vakuutuskorvaukset määrätään tilitettäväksi velkojille. Yhtiö on katsonut, että B:n saamissa vakuutuskorvauksissa ei ole kysymys maksuohjelman aikana saatuihin kertaluonteisiin suorituksiin rinnastettavista suorituksista, joita ei tarvitse tilittää velkojille, vaan hänellä jo ennen maksuohjelman vahvistamista olleesta varallisuudesta, joka tulee määrätä käytettäväksi velkojen maksuun.

B on vastauksessaan vastustanut muutosvaatimusta käräjäoikeuden päätökseen vedoten.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (velkajärjestelylaki) 5 §:n 1 momentin mukaan velkajärjestelyssä velallisen on käytettävä velkojensa suoritukseksi kaikki ne tulot, joita hän ei tarvitse välttämättömiin elinkustannuksiinsa ja elatusvelvollisuudesta aiheutuviin menoihin (maksuvara). Saman pykälän 2 momentin mukaan velallisen perusturvaan kuuluva varallisuus voidaan muuttaa rahaksi vain 15, 29 ja 33 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa. Perusturvaan kuuluvaan varallisuuteen luetaan velallisen omistusasunto, hänen ja hänen perheensä kohtuullinen asuntoirtaimisto ja kohtuullisen tarpeen mukaiset henkilökohtaiset tavarat sekä työvälineet ja niihin rinnastettavat esineet, joita velallinen tarvitsee toimeentulonsa turvaamiseen. Jos velallisella on muuta varallisuutta, se on aina käytettävä velkojen suoritukseksi.

Edelleen velkajärjestelylain 35 a §:n 1 momentin mukaan velalliselle vahvistetaan maksuohjelmassa velvollisuus maksaa lisäsuorituksina velkojilleen maksuohjelman aikana saamistaan tuloista ja varoista tässä pykälässä säädetty määrä. Saman pykälän 2 momentin mukaan jos velallinen saa maksukykyään parantavan perinnön, lahjan tai muun kertaluonteisen suorituksen, jonka määrä yksin tai yhdessä muiden suoritusten kanssa ylittää 1.000 euroa, velallisen on maksettava velkojille 1.000 euron ylittävä osa tällaisten suoritusten yhteenlasketusta määrästä.

Edellä mainittua säännöstä koskevien esitöiden (HE 98/2002 vp s. 39) mukaan säännöksessä tarkoitettuja muita kertaluonteisia suorituksia ovat yleensä esimerkiksi vakuutuskorvaukset. Sellaisia henkilövahingon korvaamiseen tarkoitettuja vakuutuskorvauksia, joiden ei voida katsoa sisältävän korvausta ansionmenetyksestä, ei oteta huomioon. Lisäsuoritusvelvollisuutta velkojille ei siten aiheudu esimerkiksi kivusta ja särystä, viasta tai muusta pysyvästä haitasta taikka sairaanhoitokustannuksista suoritettavien korvausten perusteella.

B:n velkajärjestelyhakemus on tullut vireille käräjäoikeudessa 15.8.2014. Asiassa on ilmennyt, että B:lle on 8.6.2014 maksettu vakuutuskorvauksena määrältään 3.800 euron ennakkokorvaus tilapäisestä haitasta 16.12.2011 tapahtuneen liikennevahingon perusteella. Lisäksi B:lle on 18.11.2014 annetuilla päätöksillä maksettu samaan vahinkotapahtumaan liittyen 788,50 euron ennakkokorvaus kosmeettisesta haitasta ja 21.655 euron ennakkokorvaus pysyvästä haitasta. Hovioikeus toteaa, että pysyvästä haitasta maksettava korvaus on luonteeltaan hyvitystä henkilövahingon aiheuttamasta elämänlaadun pysyvästä heikentymisestä ja tilapäisestä haitasta maksettava korvaus on hyvitystä henkilövahingon aiheuttamasta elämänlaadun tilapäisestä heikentymisestä kuten aiheutuneesta kivusta ja särystä. Kosmeettisena haittana korvataan taas henkilövahingosta jäänyt pysyvä ulkonäöllinen haitta. Hovioikeus katsoo, että B:lle maksetut vakuutuskorvaukset ovat siten olleet B:n henkilöön liittyvien vahinkojen hyvittämistä eivätkä ne ole sisältäneet korvausta ansionmenetyksestä.

B:n vahinkotapahtumasta on kulunut vajaat kolme vuotta vakuutusyhtiön korvauspäätösten antopäiviin. On ollut sattumanvaraista, että vakuutusyhtiön päätökset on annettu ennen maksuohjelman vahvistamista eikä vasta maksuohjelman aikana, jolloin lisäsuoritusvelvollisuutta velkojille kysymyksessä olevista vakuutuskorvauksista ei velkajärjestelylain esitöiden mukaan olisi ollut. Ottaen huomioon edellä mainitut seikat, velkajärjestelylain esitöistä ilmenevä lainsäätäjän tarkoitus henkilövahingon korvaamiseen tarkoitettujen vakuutuskorvausten erityisestä asemasta velkajärjestelyssä ja se, että vakuutuskorvaukset on maksettu B:lle osittain vasta sen jälkeen, kun hänen velkajärjestelyhakemuksensa on tullut vireille käräjäoikeudessa, jolloin ne ovat olleet maksuohjelmaa laadittaessa selvästi eriteltävissä B:n muusta varallisuudesta, hovioikeus katsoo, että B:llä ei ole velvollisuutta tilittää nyt kysymyksessä olevia vakuutuskorvauksia velkojilleen.

Päätöslauselma

Valitus hylätään. Käräjäoikeuden ratkaisun lopputulosta ei muuteta.

- - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenlaamanni Pekka Pärnänen
hovioikeudenneuvos Anne Karhu
asessori Tellervo Turunen

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.