Helsingin HO 26.9.2013 2562

Turvaamistoimi, Oikeudenkäyntikulut

Turvaamistoimen hakijan vastapuolen oikeudenkäyntikuluvaatimus voitiin tutkia ja turvaamistoimenhakija velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut turvaamistoimihakemuksen yhteydessä, kun hakemus on hylätty.

Helsingin käräjäoikeuden päätös 7.3.2013

-------------------------

Turvaamistoimihakemus

Vaatimukset

A Oy on vaatinut, että käräjäoikeus yhteensä 300.000 euron sakon uhalla

1. kieltää B ry:tä ja C ry:tä aloittamasta, jatkamasta ja/tai uudistamasta A Oy:tä vastaan suunnattua työtaistelutoimenpidettä tai työtaistelutoimenpiteitä, jotka liittyvät sen 14.1.2013 käynnistämiin yhteistoimintaneuvotteluihin ja/tai neuvotteluihin liittyviin niiden aikana ja/tai jälkeen tehtäviin päätöksiin;

2. velvoittaa ry:t välittömästi lopettamaan A Oy:tä vastaan kohdistetut työtaistelutoimenpiteet, jotka liittyvät sen 14.1.2013 käynnistämiin yhteistoimintaneuvotteluihin ja/tai neuvotteluihin liittyviin niiden aikana ja/tai jälkeen tehtäviin päätöksiin siltä osin kuin ne on jo aloitettu; ja

3. velvoittaa ry:t ohjeistamaan niiden alaiset ammattiosastot pidättäytymään aloittamasta, jatkamasta, uudistamasta ja/tai osallistumasta A Oy:tä vastaan kohdistettuun työtaisteluun tai työtaisteluihin, jotka liittyvät sen 14.1.2013 käynnistämiin yhteistoimintaneuvotteluihin ja/tai neuvotteluihin liittyviin niiden aikana ja/tai jälkeen tehtäviin päätöksiin.

Turvaamistoimen tueksi tulee B ry:lle asettaa 200.000 euron uhkasakko ja C ry:lle 100.000 euron uhkasakko.

-------------------------

Vastaus

Vaatimukset

C ry on vaatinut ensisijaisesti, että hakemusta ei tutkita, ja toissijaisesti, että se hylätään.

B ry on vaatinut, että hakemus hylätään.

B ry ja C ry ovat vaatineet, että A Oy velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 4.098,20 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut käräjäoikeuden ratkaisun antamisesta.

-------------------------

Ratkaisun perustelut

Turvaamistoimi

-------------------------

Edellä lausutun perusteella A Oy ei ole saattanut todennäköiseksi, että sillä olisi hakemuksessa väittämänsä oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitettu oikeus. Edellytyksiä turvaamistoimen myöntämiselle ei näin ollen ole.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 10 §:n mukaan pääasian käsittelyn yhteydessä ratkaistaan asianosaisen vaatimuksesta se, kenen korvattavaksi lopullisesti jäävät turvaamistoimen hakemisesta aiheutuneet kulut. Luvun 12 §:ssä säädetään kulukorvausta koskevan kanteen ajamisesta erillisprosessissa muun muassa silloin, kun pääasiaa ei ole saatettu 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vireille. Säännöksistä ilmenee, että turvaamistoimihakemuksesta ja sen käsittelystä aiheutuvat kulukysymykset on käsiteltävä pääasiaprosessissa tai erillisprosessissa eikä kulujen korvaamisvaatimuksia tutkita turvaamistoimihakemuksen yhteydessä. Näin ollen B ja C ry:n oikeudenkäyntikuluvaatimusta ei tutkita.

Päätöslauselma

Hakemus hylätään.

B ry:n ja C ry:n vaatimusta oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta ei tutkita.

Asian on ratkaissut:

Käräjätuomari Marja Kekäläinen

Helsingin hovioikeuden päätös 26.9.2013

Valitus

B ry ja C ry ovat yhteisesti vaatineet, että käräjäoikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin B ry:n ja C ry:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on jätetty tutkimatta ja asia palautetaan tältä osin käräjäoikeuteen. Lisäksi ry:t ovat vaatineet, että A Oy velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 2.275,40 eurolla korkoineen.

Käräjäoikeuden päätös perustui lain virheelliseen tulkintaan. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu pääasiaa koskeva kanne oli laitettava vireille kuukauden kuluessa kun turvaamistoimihakemukseen oli suostuttu. Mahdollinen kanne pääasiassa ei voinut olla säännöksen tarkoittama määräajassa nostettava kanne, koska käräjäoikeus ei ollut suostunut turvaamistoimen antamiseen.

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 10 §:ssä ei lausuttu mitään turvaamistoimihakemuksen yhteydessä vastaajalle aiheutuneista kuluista. Myös vastaajalla oli oikeus saada hakijalta vastaajalle turvaamistoimiasiasta aiheutuneet kulut. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:n säännös erilliskanteen nostamisesta koski luvun 10 §:ssä tarkoitettujen hakijan kulujen korvaamista silloin, kun pääasiaa ei ollut saatettu vireille luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Turvaamistoimihakemuksen hylkäämistilanteissa tuli soveltaa oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 5 §:n 3 momentin nojalla lain 21 luvun 1 §:ää. Tällainen lain tulkinta oli myös prosessiekonominen.

Vastaus

A Oy on vaatinut, että valitus hylätään ja että B ry ja C ry velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 7.587,50 eurolla korkoineen.

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 10 §:n mukaan se, kenen korvattavaksi turvaamistoimen hakemisesta aiheutuvat kulut lopulta jäävät, ratkaistaan pääasian käsittelyn yhteydessä. Hallituksen esityksen mukaan kulujen korvaamisesta ei päätetä turvaamistointa koskevan hakemuksen käsittelyn yhteydessä (HE 179/1990 vp.). Mikäli pääasiaa ei saateta vireille, oli kulujen korvaamista koskevan asian käsittelemiseksi nostettava erillinen kanne oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:n mukaisesti (KKO 2008:92 ja Helsingin hovioikeus 15.8.2008 nro 2228). Turvaamistoimiasian osapuolten kannalta oli tärkeää saada päätös nopeasti sen tuloksesta riippumatta. Kulujen korvaamista koskeva vaatimus oli käsiteltävä erillisessä prosessissa riippumatta siitä, menestyikö turvaamistoimihakemus vai ei.

Oikeudenkäymiskaaren mukaiset edellytykset B ry:n ja C ry:n kulujen maksamiselle eivät täyttyneet asiassa muutoinkaan. Turvaamishakemuksen hylkääminen ei vielä tarkoittanut sitä, että A Oy:n tulisi korvata hakemukseen vastaamisesta aiheutuneet kulut.

Koska hovioikeudessa ei enää ollut kyse turvaamistoimiasian käsittelystä, asian hovioikeudessa voittavalle vastauksen antajalle voitiin määrätä korvaus hovioikeudessa syntyneistä kuluista jo hovioikeuden tuomiossa.

Lausumat

A Oy on hovioikeuden siltä pyytämässä lausumassa katsonut, ettei hovioikeus voinut tutkia B ry:n ja C ry:n oikeudenkäyntikuluvaatimusta eikä ottaa ensimmäisenä oikeusasteena kantaa kysymykseen, jota ei ollut käräjäoikeudessa käsitelty. A Oy:llä ei ole ollut huomauttamista B ry:n ja C ry:n oikeudenkäyntikulujen määriin.

B ry ja C ry ovat niiltä pyydetyssä lausumassaan myöntäneet A Oy:n hovioikeudessa esittämästä oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta määrältään 2.100 euroa.

Hovioikeuden ratkaisu

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 10 §:n mukaan turvaamistoimen täytäntöönpanosta aiheutuvista kuluista vastaa ensisijaisesti turvaamistoimen hakija. Pääasian käsittelyn yhteydessä ratkaistaan asianosaisen vaatimuksesta se, kenen korvattavaksi lopullisesti jäävät turvaamistoimen hakemisesta ja täytäntöönpanosta aiheutuneet kulut.

Saman luvun 6 §:n 1 momentin mukaan, kun turvaamistointa koskevaan hakemukseen on suostuttu, hakijan on kuukauden kuluessa päätöksen antamisesta pantava pääasiaa koskeva kanne vireille. Luvun 12 §:stä puolestaan käy ilmi, että 10 §:ssä tarkoitettujen kulujen korvaaminen silloin, kun pääasiaa ei ole saatettu 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vireille, ratkaistaan erillisessä oikeudenkäynnissä.

Oikeudenkäymiskaaren 7 lukua koskevassa hallituksen esityksessä on todettu, että 10 §:n säännös tarkoittaa myös sitä, että kulujen korvaamisesta ei päätetä turvaamistointa koskevan hakemuksen käsittelyn yhteydessä (HE 179/1990 vp.). Lausuma viittaa siihen, ettei sillä seikalla, onko turvaamistoimihakemukseen suostuttu vai ei, ole tässä suhteessa merkitystä. Toisaalta samassa esityksessä on todettu, että turvaamistoimi liittyy pääasiaan ja pääasian ratkaisun yhteydessä on parhaat mahdollisuudet arvioida myös turvaamistoimen tarpeellisuus ja turvaamistoimen hakemisesta ja täytäntöönpanosta aiheutuneiden kulujen korvaaminen. Tämä lausuma puolestaan viittaa siihen, että esityksen perusteluissa on käsitelty vain tilannetta, jossa turvaamistoimeen on suostuttu.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu mainitun oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 10 §:n osoittavan vastakohtaispäätelmänä (e contrario), että itse turvaamistoimiasian yhteydessä tuomioistuin ei tee mitään kuluratkaisuja, vaan kuluratkaisut jäävät kaikin osin tehtäviksi pääasiaa koskevassa oikeudenkäynnissä. Kuluvaatimus, joka esitetään ennen pääasiaprosessin vireillepanoa jo turvaamistoimihakemuksen yhteydessä, jätetään ennenaikaisena erillisen turvaamistoimiasian päätöksessä tutkimatta (Havansi: Uusi turvaamislainsäädäntö selityksineen 1994 s. 179 ja 285). Myöhemmässä oikeuskirjallisuudessa on toisaalta katsottu, että jos turvaamistoimihakemus hylätään, kuluista on kuitenkin perusteltua määrätä jo hakemuksen hylkäämisen yhteydessä (Jokela: Oikeudenkäynti III 2004 s. 291). Oikeuskäytännössä ei ole otettu nimenomaista kantaa siihen, voidaanko kuluista määrätä turvaamistoimihakemuksen hylkäämisen yhteydessä.

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:ssä säädetään määräajasta ja toimivaltaisesta tuomioistuimesta tilanteessa, jossa turvaamistoimihakemukseen on saman luvun 6 §:n 1 momentin mukaisesti suostuttu, mutta hakija ei ole saattanut kannetta vireille kuukauden kuluessa turvaamistoimipäätöksen antamisesta. Edellä selostettu saman luvun 10 § puolestaan koskee vain tilannetta, jossa kanne pääasiassa nostetaan. Säännösten sanamuoto ja niiden keskinäinen yhteys viittaavat siihen, että turvaamistoimesta aiheutuneiden kulujen käsitteleminen erillisessä oikeudenkäynnissä on tarkoitettu koskemaan tilannetta, jossa turvaamistoimihakemukseen on suostuttu. Säännösten perusteella ei kuitenkaan ole selvää, voidaanko kuluista määrätä jo turvaamistoimiasian yhteydessä silloin kun hakemus hylätään. Jollei näin voitaisi menetellä, hakijan vastapuolen ainoaksi oikeusturvakeinoksi jäisi erilliskanteen nostaminen ratkaisun saamiseksi yksinomaan hänelle turvaamistoimiasian käsittelystä aiheutuneiden kulujen korvaamisesta. Tällainen kanne aiheuttaisi lisää kustannuksia osapuolille.

Hovioikeus katsoo, että tarkoituksenmukaisuus ja erityisesti vastapuolen etu puoltavat tulkintaa, jonka mukaan hakijan vastapuolen vaatimista kuluista voidaan määrätä jo hakemuksen hylkäämisen yhteydessä. Näin tulee voida menetellä varsinkin, jos hakija ei ole saattanut todennäköiseksi, että hänellä on vastapuoleltaan oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1-3 §:ssä tarkoitettu saaminen tai oikeus ja jos kulukysymys ei viivytä turvaamistoimen hakijan mahdollisuutta saada ratkaisu hakemukseensa ja hakea muutosta hylkäävään ratkaisuun. Kun tässä tapauksessa oikeudenkäyntikululasku on määrällisesti riidaton, erilliskanteen käsittelyllä ei olisi saatavissa mitään asian ratkaisemiseen vaikuttavaa selvitystä. Samasta syystä myöskään asian palauttamisella käräjäoikeuteen ei olisi saavutettavissa hyötyä. Sen vuoksi ja viivytyksen välttämiseksi hovioikeus ottaa B ry:n ja C ry:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen suoraan ratkaistavakseen.

B ry ja C ry ovat käräjäoikeudessa vaatineet A Oy:n velvoittamista korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 4.098,20 eurolla korkoineen. A Oy:llä ei ole ollut huomautettavaa B ry:n ja C ry:n asiassa vaatimien oikeudenkäyntikulujen määristä. A Oy on hävinnyt asian, eikä asiassa ole perusteita poiketa pääsäännöstä, jonka mukaan hävinneen osapuolen on korvattava voittaneen osapuolen oikeudenkäyntikulut. A Oy on siten velvollinen maksamaan B ry:lle ja C ry:lle oikeudenkäyntikulujen korvauksena niiden vaatimat määrät korkoineen.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin B ry:n ja C ry:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimus on jätetty tutkimatta.

A Oy velvoitetaan maksamaan B ry:lle ja C ry:lle yhteisesti korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeuden osalta 4.098,20 euroa ja hovioikeuden osalta 2.275,40 euroa. Korvauksille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentista ilmenevän korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden päätöksen antamispäivästä.

Asian ovat ratkaisseet:

Hovioikeudenneuvos Liisa Lehtimäki
Hovioikeudenneuvos Seppo Ovaskainen
Määräaikainen hovioikeudenneuvos Kari Heikkonen

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimainen.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.