Helsingin HO 20.9.2013 2514

Liikenneturvallisuuden vaarantaminen, Kuolemantuottamus, Virkavelvollisuuden rikkominen

Kysymys tieliikennelain 48 §:n tulkinnasta poliisin hälytysajossa.

TUUSULAN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 28.6.2012

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. TÖRKEÄ LIIKENNETURVALLISUUDEN VAARANTAMINEN

Rikoslaki 23 luku 2 §

Tieliikennelaki 3 § 1, 23 § 1, 25 § 3, 48 § 1

Tieliikenneasetus 52 § 1

A oli 5.11.2010 kuljettaessaan poliisihenkilöautoa tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkonut tieliikennelakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä seuraavasti menetellen: Poliisipartion tehtävänä oli ollut toimia hälytyspartiona ja valvoa yleistä järjestystä ja turvallisuutta poliisilaitoksen alueella. A oli toiminut partionjohtajana ja partiokaverina oli ollut B. A oli kuljettanut poliisiautoa Tuusulanväylän vasemmalla ajokaistalla etelään, kun vastaan oli Tuusulanväylän ja Fallbackantien risteyksen kohdalla tullut henkilöauto, joka on ylittänyt suurimman sallitun ajonopeuden 50 tai 70 km/h ajamalla noin 105 km/h Tuusulanväylällä pohjoiseen päin.

A oli tämän jälkeen kytkenyt poliisiauton hälytysvalot ja -äänet päälle ja jatkanut ajoa ylittämällä suurimman sallitun ajonopeuden 50 km/h ajamalla noin 100 km/h, vaikka edellä kuvatun tehtävän kiireellisyys ei ollut sitä välttämättä edellyttänyt (TLL 25 § 3). A oli ajanut ylinopeudella noin 100 km/h Tuusulanväylää etelään päin noin 600 metrin matkan seuraavaan Sulantien risteykseen,jossa hän oli ohittanut punaista valoa näyttävän liikennevalo-opastimen, vaikka kysymys ei ollut ollut kiireellisestä tehtävästä (TLA 52 § 1) ja kääntynyt ympäri tarkoituksenaan tavoittaa Tuusulanväylää pohjoiseen ylinopeutta ajanut henkilöauto.

A oli, vaikka tehtävän kiireellisyys ei ollut sitä välttämättä edellyttänyt, jatkaessaan ajoaan poliisiauton hälytysvalot ja -äänet päällä Tuusulanväylää kohti pohjoista kiihdyttänyt ja ylittänyt suurimman sallitun ajonopeuden 50 km/h ajamalla noin 100-110 km/h (TLL 25 § 3) ohittamalla edellä kulkevia ajoneuvoja vasemmalta ja ainakin yhden ajoneuvon oikealta. A oli lähestyessään Fallbackantien ja Tuusulanväylän risteystä havainnut Tuusulanväylän oikealla ajokaistalla useita henkilöautoja pysähtyneenä punaisiin liikennevaloihin. A oli edelleen havainnut Tuusulanväylältä vasemmalle Sahatien suunnassa auton ja oikealla Fallbackantiesn suunnassa auton. Tuusulanväylän ja Fallbackantien risteyksessä oli näkyvyyttä peittäviä opastinviittoja.

A oli ajanut Tuusulantien ja Fallbackantien risteykseen

  • noudattamatta olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi (TLL 3 § 1)
  • sovittamatta ajonopeutta sellaiseksi kuin liikenneturvallisuus edellyttää ja pitämättä nopeutta sellaisena, että hän säilyttää ajoneuvon hallinnan (TLL 23 § 1)
  • noudattamatta tarpeellista varovaisuutta poiketessaan liikennesäännöistä (TLL 48 § 1) ohittamalla punaista valoa näyttävän liikennevalo-opastimen vasenta ajokaistaa pitkin ja ohittamalla oikealla ajokaistalla pysähtyneenä olleet ajoneuvot ja ylittämällä suurimman sallitun ajonopeuden 50 km/h ajamalla noin 95-115 km/h, jarruttanut ja törmännyt keskellä risteystä noin 90-110 km/h vasemmalta Fallbackantieltä noin 25-35 km/h tulleeseen C:n kuljettaman henkilöauton vasempaan kylkeen, kuljettajan oven kohdalle. Törmäyksen jälkeen poliisiauto oli edelleen törmännyt liikennevalopylvääseen ja katuvalotolppaan vahinkoseurauksin. C oli menehtynyt tapahtumapaikalla saamiinsa vammoihin. A oli menettelyllään jättänyt varmistumatta siitä, että muilla tienkäyttäjillä oli ollut mahdollisuus suoriutua väistämisvelvollisuudestaan poliisiautoon nähden.

A ja hänen partiokaverinsa B olivat loukkaantuneet lievästi. Molemmat ajoneuvot olivat vaurioituneet korjauskelvottomiksi. Tapahtuma-aikana oli ollut pimeää ja tienpinta oli ollut paljas ja kuiva.

A:n menettely oli ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle.

VAIHTOEHTOINEN SYYTE

1. LIIKENNETURVALLISUUDEN VAARANTAMINEN
Rikoslaki 23 luku 1 §
Tieliikennelaki 25 § 3, 48 § 1
Tieliikennelaki 3 § 1 ja 23 § 1
Tieliikenneasetus 52 § 1

A oli kuljettaessaan poliisiautoa edelle selostetuin tavoin huolimattomuudesta rikkonut tieliikennelakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä niin, että A:n menettely oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle.

2. KUOLEMANTUOTTAMUS
Rikoslaki 21 luku 8 §

A oli edellä syytekohdassa 1 kuvatulla huolimattomuudellaan aiheuttanut C:n kuoleman.

3. VIRKAVELVOLLISUUDEN RIKKOMINEN
Rikoslaki 40 luku 9 §
Valtion virkamieslaki 14 § 1
Poliisilaki 2 §
Tieliikennelaki 3 § 1, 23 § 1, 25 § 3, 48 § 1
Tieliikenneasetus 52 § 1

A oli syytekohdissa 1 ja 2 kuvatuin tavoin virkaansa toimittaessaan tahallaan rikkonut virkatoiminnassaan noudatettaviin säännöksiin ja määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa toimiessa hälytyspartiossa ja valvoessaan yleistä järjestystä ja turvallisuutta.

A oli aiheuttanut suurempaa vahinkoa tai haittaa kuin oli ollut välttämätöntä tehtävän suorittamiseksi. A:n suorittamat toimenpiteet eivät olleet perusteltuja suhteessa tehtävän tärkeyteen ja kiireellisyyteen sekä tilanteen kokonaisarviointiin vaikuttaviin seikkoihin.

Teko ei ollut kokonaisuutena arvostellen vähäinen ottaen huomioon sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat.

VAIHTOEHTOINEN SYYTE

3. TUOTTAMUKSELLINEN VIRKAVELVOLLISUUDEN RIKKOMINEN

Rikoslaki 40 luku 10 §

Valtion virkamieslaki 14 § 1

Poliisilaki 2 §

Tieliikennelaki 3 § 1, 23 § 1, 25 § 3, 48 § 1

Tieliikenneasetus 52 § 1

A oli edellä mainituin tavoin huolimattomuudesta rikkonut sanotun virkavelvollisuutensa.

A oli lisäksi aiheuttanut suurempaa vahinkoa tai haittaa kuin oli ollut välttämätöntä tehtävän suorittamiseksi. A:n suorittamat toimenpiteet eivät olleet perusteltuja suhteessa tehtävän tärkeyteen ja kiireellisyyteen sekä tilanteen kokonaisarviointiin vaikuttaviin seikkoihin.

Teko ei ollut kokonaisuutena arvostellen vähäinen ottaen huomioon sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VASTAUS

Kohta 1

A on kiistänyt syytteen ja vaihtoehtoisen syytteen. Toissijaisesti, mikäli hänen katsottaisiin menetelleen oikeudenvastaisesti, kysymyksessä oli korkeintaan liikenneturvallisuuden vaarantaminen.

A ei ollut menetellyt törkeän huolimattomasti, huolimattomasti tai tahallisesti. Hänellä oli ollut peruste lähteä hälytysajoon, koska vastaan oli tullut ajoneuvo, jonka nopeus 50 km/h rajoitusalueella oli tutkalla mitattuna yli 100 km/h. Kuljettajaa oli ollut syytä epäillä törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Tämä ajonopeus aiheutti vakavaa varaa muille tiellä liikkuville. Partiolla oli ollut velvollisuus selvittää asia ja lähteä ajoneuvon perään.

A oli tullut hälytysajossa Helsingin suunnasta kohti Tuusulaa ja hiljentänyt ajonopeuttaan tullessaan Sahatien risteykseen. Hän oli havainnut, että Sahatieltä ja Fallbackantieltä tulossa olleet henkilöautot olivat pysähtyneet risteysalueelle. A oli lukenut tilanteen niin, että ajoneuvot olivat havainneet ääni- ja valomerkkejä antavan poliisin virka-auton. A oli perustellusti ollut siinä käsityksessä, että hänet oli havaittu ja ajanut risteysalueelle.

Tieliikennelain 6 §:n mukaan muiden ajoneuvojen oli väistettävä säädettyjä ääni- ja valomerkkejä antavaa hälytysajoneuvoa. Saman lain 48 §:n mukaan hälytysajoneuvon kuljettaja sai kiireellisessä tehtävässä tarpeellista varovaisuutta noudattaen ajaa vastoin liikenneopasteita.

Kohta 2

A on kiistänyt syytteen.

Huolimattomuus puuttui.

Kohta 3

A on kiistänyt syytteen ja vaihtoehtoisen syytteen.

Tahallisuus ja huolimattomuus puuttuivat.

Mikäli teko luettiin hänen syykseen, kysymyksessä oli korkeintaan tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen.

Lisäksi tässä kohdassa oli kysymys laillisuusperiaatteen täyttymisestä. Toisin sanoen kysymys oli siitä, oliko virkavelvollisuus tässä siten yksilöity, että siitä voitaisiin johtaa virkavelvollisuuden rikkominen.

Oikeuttamisperusteet liikennesääntöjen vastaiseen ajoon olivat käsillä. Ohjeet, joita syyttäjä oli esittänyt, eivät olleet voimassa tapahtuma hetkellä.

Kysymys oli ollut A:n harkintavallassa olevasta toimesta, lähteäkö hälytysajoon vai ei. Kysymys ei ollut virkavelvollisuuden rikkomisesta, vaikka myöhemmin A:n harkintaratkaisua ei pidettäisikään oikeana, koska A oli toiminut harkintavaltansa puitteissa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Syyksilukeminen

Kohta 1

A oli syyllistynyt vaihtoehtoisen syytteen mukaiseen liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, kuitenkin niin, että teonkuvauksessa esitetty väite siitä, että virkatehtävän kiireellisyys ei ollut välttämättä edellyttänyt ylinopeuden käyttämistä lähtötilanteessa ja A:n jatkaessa ajoa kohti pohjoista, oli jäänyt näyttämättä.

Kohta 2

A oli syyllistynyt kuolemantuottamukseen.

Kohta 3

A oli syyllistynyt vaihtoehtoisen syytteen mukaiseen tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen, kuitenkin niin, että teonkuvauksessa esitetty väite siitä, että A:n suorittamat toimenpiteet eivät olleet perusteltuja suhteessa tehtävän tärkeyteen ja kiireellisyyteen sekä tilanteen kokonaisarviointiin vaikuttaviin seikkoihin, oli jäänyt näyttämättä siltä osin, kuin siinä viitataan kohdassa 1 esitettyyn, että virkatehtävän kiireellisyys ei ollut välttämättä edellyttänyt ylinopeuden käyttämistä lähtötilanteessa ja A:n jatkaessa ajoa kohti pohjoista.

Perustelut

Kohdassa 1 esitetty tapahtumainkulku poliisipartion lähtötilanteesta ja A:n ajosta tehtävän aikana, mukaan lukien ajonopeuksien suuruusluokka, oli riidatonta lukuunottamatta teonkuvauksessa esitettyjä virkatehtävän kiireellisyyden puuttumista koskevaa väitettä.

A oli lähestyessään Fallbackantien ja Tuusulanväylän risteystä havainnut Tuusulanväylän oikealla ajokaistalla useita henkilöautoja pysähtyneenä punaisiin liikennevaloihin. A oli myös havainnut Tuusulanväylältä vasemmalta Sahatien suunnassa auton ja oikealla Fallbackantien suunnassa auton.

Asiassa oli riidatonta myös, että A oli ohittanut punaista valoa näyttävän liikennevalo-opastimen ajamalla vasenta ajokaistaa pitkin ja ohittanut oikealla ajokaistalla pysähtyneenä olleet ajoneuvot ylittämällä suurimman sallitun ajonopeuden 50 km/h ajamalla 95-115 km/h, jarruttanut ja törmännyt keskellä risteystä noin 90-110 kilometrin tuntinopeudella Fallbackantieltä noin 25-35 kilometrin tuntinopeudella tulleeseen C:n kuljettaman henkilöauton vasempaan kylkeen, kuljettajan oven kohdalle. Törmäyksen jälkeen poliisiauto oli törmännyt vielä liikennevalopylvääseen ja katuvalotolppaan. Molemmat ajoneuvot olivat vaurioituneet korjauskelvottomiksi.

C oli menehtynyt tapahtumapaikalla saamiinsa vammoihin. A ja B olivat loukkaantuneet lievästi.

Tehtävän aiheellisuus ja kiireellisyys

Asiassa oli kysymys ensinnäkin siitä, oliko A:lla ollut peruste lähteä hälytysajoon ja oliko hälytysajon jatkamiselle ollut perusteita; Oliko kysymys sellaisesta kiireellisestä tehtävästä, jossa tieliikenneasetuksen 52 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla säädettyjä ääni- ja valomerkkejä antavan hälytysajoneuvon kuljettaja sai kiireellisessä tehtävässä poiketa liikenteen ohjauslaitteella osoitetusta kiellosta, rajoituksesta tai määräyksestä ja oliko kysymys sellaisesta tieliikennelain 25 §:n 3 momentin tarkoittamasta tilanteesta, jossa tehtävän kiireellisyys oikeutti hälytysajoneuvon, liikenteen valvontaa taikka poliisin, rajavartiolaitoksen tai tullin virkatehtävään käytettävän ajoneuvon kuljettajan ylittämään tässä pykälässä tarkoitetun suurimman sallitun nopeuden.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Käräjäoikeus A:n , B:n ja todistajien D:n ja E:n kertomuksen perusteella piti selvitettynä, että A:lla oli ollut peruste lähteä hälytysajoon kuvatussa tilanteessa. Kysymys oli ollut sellaisesta kiireellisestä tehtävästä, jossa säädettyjä ääni- ja valomerkkejä antavan hälytysajoneuvon kuljettaja sai poiketa liikenteen ohjauslaitteella osoitetusta kiellosta, rajoituksesta tai määräyksestä tieliikenneasetuksen 52 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ja ylittää suurimman sallitun nopeuden tieliikennelain 25 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla. Lähtötilanteesta siihen, kun A:n kuljettama poliisauto oli lähestynyt Fallbackantien ja Sahatien risteystä, oli ehtinyt kulua niin lyhyt aika, että todistaja D:n esiin tuomaa harkintaa mahdollisesta tehtävästä luopumisesta ei vielä ollut ehtinyt tapahtua.

Muun liikenteen huomioon ottaminen

Toiseksi kysymys oli siitä, oliko A ajanut Tuusulantien ja Fallbackantien risteykseen noudattaen olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi tieliikennelain 3 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla ja oliko A ajanut sovittaen ajonopeuden sellaiseksi kuin liikenneturvallisuus edellyttää ja pitänyt nopeutta sellaisena, että hän säilyttää ajoneuvon hallinnan tieliikennelain 23 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Tämän lainkohdan mukaan tilannenopeudessa oli huomioon otettava muun ohella tien kunto, sää, keli, näkyvyys ja liikenneolosuhteet. Ajoneuvon oli voitava pysäyttää edessä olevan ajoradan näkyvällä osalla ja kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa.

Kysymys oli myös siitä, oliko A tieliikennelain 48 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla kiireellisessä tehtävässä noudattanut tarpeellista varovaisuutta poiketessaan liikennesäännöistä kuvatulla tavalla.

Keskusrikospoliisin lausunnosta ilmenevät tapahtumapaikan olosuhteet tapahtuma-aikana olivat riidattomat. Kestopäällystetie oli ollut kuiva ja tie oli ollut valaistu. Tapahtuma-aikaan oli ollut pimeää. Liikennevalot olivat olleet toiminnassa.

Riidatonta oli myös jo edellä todettu, että A oli ohittanut punaista valoa näyttävän liikennevalo-opastimen ja ajanut risteykseen huomattavalla nopeudella.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Todistajien G:n ja H:n kertomukset olivat yhdensuuntaiset poliisiauton kovasta vauhdista risteykseen tultaessa sekä siitä, että poliisiautossa ei ennen törmäystä ollut näkynyt jarruvaloja. Edellä on todettu riidattomaksi nopeus, jolla A oli ajanut risteykseen. B:n kuvaama tuntemus vauhdin hiljentämisestä ennen risteystä ei ollut ristiriidassa A:n kertomaan moottorijarrutukseen nähden. Todistajien F:n , G:n ja H:n kertomukset olivat yhdenmukaiset siinä, että Fallbackantieltä risteyksen keskelle tullut auto oli liikkunut hitaasti.

Huomioon ottaen, että A oli ennen risteykseen tuloaan havainnut oikealla Fallbackantiellä olleen auton ja sen oltua, vaikkakin vain hetken, A:n näkökentän katvealueella, käräjäoikeus ei pitänyt auton tulemista risteysalueelle vihreiden valojen sille palaessa ennalta arvaamattomana tilanteena. Lisäksi tämän risteysalueelle tulleen auton oli todistajien F:n, G:n ja H:n kertomuksilla näytetty liikkuneen hitaasti. Mitä ilmeisimmin A oli lukenut tilanteen risteykseen tullessaan väärin, kun hän oli olettanut sekä oikealta että vasemmalta tulleiden autojen kuljettajien havainneen hälytystehtävässä olleen poliisiauton. Todistaja I:n kertomuksesta oli kuitenkin pääteltävissä, että hänen odotteleva ajonsa oli johtunut vastaantulevan auton mahdollisen kääntymisen tarkkailusta. Vasemmalta ja oikealta risteykseen tulleet autot tulivat vihreiden valojen takaa. A:n, joka ajoi hälytysajossa päin punaisia valoja, olisi tullut noudattaa tarpeellista varovaisuutta tieliikennelain 48 §:n 1 momentissa edellytetyin tavoin.

A ei ollut saanut kuljettamaansa autoa pysäytettyä tässä tilanteessa. Sen perusteella käräjäoikeus katsoo, että A ei tässä tilanteessa ollut tieliikennelain 23 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla sovittanut ajonopeutta sellaiseksi kuin liikenneturvallisuus edellytti ja pitänyt nopeutta sellaisena, että hän olisi säilyttänyt ajoneuvon hallinnan. A ei ollut ajanut Tuusulantien ja Fallbackantien risteykseen noudattaen olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi tieliikennelain 3 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla. A ei myöskään ollut punaisia valoja päin ajaessaan noudattanut tieliikennelain 48 §:n 1 momentissa edellytettyä tarpeellista varovaisuutta poiketessaan liikennesäännöistä kiireellisessä tehtävässä.

Miten muut tiellä liikkujat olivat voineet havaita poliisiauton

Tieliikennelain 6 §:n 1 momentin mukaan säädettyjä ääni- ja valomerkkejä antavalle hälytysajoneuvolle on liikenteen ohjauslaitteilla annetuista ohjeista riippumatta annettava esteetön kulku. Tällöin on tarvittaessa väistyttävä syrjään ja pysähdyttävä.

Kysymys oli siitä, oliko A menettelyllään jättänyt varmistumatta siitä, että muilla tienkäyttäjillä oli ollut mahdollisuus suoriutua väistämisvelvollisuudestaan poliisiautoon nähden.

Asiassa oli riidatonta, että A oli hälytysajoon lähtiessään kytkenyt päälle sekä hälytysäänet että -valot. Todistaja I ei ollut havainnut hälytysajoneuvoa sen hälytysvaloista ja -äänistä huolimatta. Jalankulkijana olleen todistaja F:n mukaan hälytysääni oli koventunut äkkiä ja samassa oli rysähtänyt. Tilanne oli kuvausten perusteella ollut hyvin äkkinäinen. Tästä oli pääteltävissä, että muiden tiellä liikkujien mahdollisuudet väistää näin tullutta A:n ajamaa hälytysajoneuvoa olivat olleet heikot.

Tahallisuus tai törkeä huolimattomuus A:n menettelystä oli jäänyt näyttämättä.

Näillä perusteilla A oli syyllistynyt liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Hän oli kuljettaessaan tunnuksellista poliisiautoa huolimattomuudesta rikkonut tieliikennelakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä menetelleen yllä kuvatuin tavoin niin, että menettely on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle.

Kuolemantuottamus

C oli edelle kuvatussa tilanteessa menehtynyt tapahtumapaikalla saamiinsa vammoihin.

A oli kohdassa 1 kuvatulla huolimattomuudellaan aiheuttanut C:n kuoleman.

Tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen

A oli virkaansa toimittaessaan huolimattomuudesta rikkonut tieliikennelain ja -asetuksen säännöksiä siten kuin edellä on kuvattu.

Teko ei ollut kokonaisuutena arvostellen vähäinen ottaen huomioon sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat.

Syyttäjän esittämät sisäasianministeriön ohje 31.12.2002, jonka voimassaoloaika oli 1.1.2003-31.12.2007 ja poliisihallituksen ohje 31.5.2011, jonka voimassaoloaika oli 1.7.2011 toistaiseksi, eivät tapahtuma-aikaan olleet voimassa. Käräjäoikeus ei sen vuoksi perusta ratkaisuaan näihin ohjeisiin.

Rangaistusseuraamus

Rangaistuslajia harkitessaan käräjäoikeus oli tekojen moitittavuutta punnitessaan ottanut huomioon, että A oli ollut suorittamassa sellaista virkatehtävää, jossa tieliikennelain poikkeussäännöksen nojalla hälytysajoneuvon kuljettaja saa lain edellytysten ollessa käsillä poiketa liikennesäännöistä, jotka eivät erityisesti koske häntä.

Oikeasuhtainen rangaistus nyt syyksi luetuista teoista on yhteinen sakkorangaistus.

A:n puolesta oli pyydetty harkitsemaan rangaistukseen tuomitsematta jättämistä. A oli tehnyt ratkaisuja virkamiehen harkintavallan puitteissa. Tapahtuma oli ollut henkisesti raskas.

Käräjäoikeus totesi, että rikoslain 6 luvun 12 §:ssä säädetyt edellytykset rangaistukseen tuomitsematta jättämiseen eivät asiassa täyttyneet.

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Liikenneturvallisuuden vaarantaminen 5.11.2010

2) Kuolemantuottamus 5.11.2010

3) Tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen 5.11.2010

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

YHTEINEN SAKKORANGAISTUS

60 päiväsakkoa a 25 euroa = 1.500 euroa

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Eija Tiukuvaara

HELSINGIN HOVIOIKEUS TUOMIO 20.9.2013

Asian käsittely hovioikeudessa

Jatkokäsittelylupa on myönnetty 14.9.2012 syyttäjälle ja A:lle.

Pääkäsittely on toimitettu 11.6.2013.

Valitus

Syyttäjä on vaatinut, että A:n katsotaan syyllistyneen syyttäjän ensisijaisen rangaistusvaatimuksen mukaisesti kohdassa 1 liikenneturvallisuuden vaarantamisen asemesta törkeään liikenneturvallisuuden

vaarantamiseen ja kohdassa 3 tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen asemesta virkavelvollisuuden rikkomiseen. Syyttäjä on lisäksi vaatinut, että A:lle tuomittua rangaistusta kovennetaan ja hänet tuomitaan vähintään 6 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

A oli tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkonut tieliikennelakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä. Virkatehtävän kiireellisyys ei ollut rikoksen laatu ja vakavuus, tehtävän tärkeys ja kiireellisyys sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen välttämättä edellyttänyt syytteestä ilmenevän ylinopeuden käyttämistä ja punaista valoa näyttäneen liikenneopasteen ohittamista. Tehtävän kiireellisyyttä arvioitaessa olisi tullut suorittaa intressipunninta toisaalta estettävän ja selvitettävän rikoksen ja toisaalta hälytysajosta aiheutuvien riskien välillä. Tässä arvioinnissa A:n olisi tullut ottaa huomioon se, että ylinopeudella ajoneuvoaan kuljettaneen kuljettajan menettely oli ollut sakkorangaistuksella sovitettavissa ja että kysymys oli lisäksi ollut hälytysajosta eikä pakenevan ajoneuvon pysäyttämisestä.

Tilannetta arvioidessaan A:n olisi tullut ottaa huomioon myös se, ettei hän ollut pystynyt heti kääntymään vastaan tulleen ajoneuvon perään ja että siitä johtuen hän oli menettänyt näköyhteyden siihen. A:lla tai hänen partiotoverillaan ei ollut myöskään ollut tarkempia havaintoja vastaan tulleesta ajoneuvosta tai sen rekisteritunnuksesta. A:n nopeus törmäyshetkellä risteyksessä oli lisäksi ollut 90 - 110 kilometriä tunnissa vaikka hänen mahdollisuutensa havaita risteykseen Fallbackantien ja Sahatien suunnasta tulleiden ajoneuvojen liikkeet oli ollut rajallinen. A oli syyllistynyt törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen.

Koska kiireellisen hälytysajon edellytysten arvioinnissa oli ollut kysymys keskeisestä poliisin virkatehtävästä, A oli syyllistynyt myös virkavelvollisuuden rikkomiseen.

Rangaistus ei ollut oikeudenmukaisessa suhteessa rikosten vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksista ilmenevään A:n muuhun syyllisyyteen.

Vastavalitus

A on vaatinut, että syyte hylätään tai hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta sekä että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan. Lisäksi hän on vaatinut, että hänet vapautetaan velvollisuudesta korvata todistelukustannukset valtiolle.

Vastaan tulleen ajoneuvon huomattava ylinopeus ja se huomioon ottaen, että ajoneuvo oli ollut matkalla kohti Hyrylän taajamaa, A:n oli ryhdyttävä toimenpiteisiin sen pysäyttämiseksi. Tapahtuma-aika oli perjantai-ilta, jolloin paikalla oli ollut muutakin liikennettä. Lisäksi A oli saanut riittävät tuntomerkit vastaan tulleesta ajoneuvosta ja sen kuljettajasta. Hänellä oli myös ollut todelliset mahdollisuudet saada ajoneuvo pysäytetyksi. Kysymys oli ollut kiireellisestä virkatehtävästä, mistä syystä toimenpiteistä luopuminen ei ollut tullut kysymykseen. A:lla oli ollut perusteet lähteä hälytysajona tavoittamaan ylinopeutta kuljetettua ajoneuvoa.

Tuusulanväylää Sahatien ja Fallbackantien risteystä lähestyessään A oli varmistanut ja ollut perustellusti siinä käsityksessä, että hänen kuljettamansa poliisiauto oli havaittu ja että muut tiellä liikkujat antavat sille esteettömän kulun. Hän oli nähnyt risteykseen hyvin ja hiljentänyt nopeuttaan moottorijarrutuksella sekä havainnut, että Sahatietä tullut ajoneuvo oli pysähtynyt risteysalueelle ja Fallbackantietä tullut ajoneuvokin risteykseen. A oli siten noudattanut tarpeellista varovaisuutta ja menetellyt tilanteessa huolellisesti.

Koska A ei ollut kohdassa 1 menetellyt huolimattomasti, tuli syyte myös kohdissa 2 ja 3 hylätä.

A:n syyllisyyden vähäisyys huomioon ottaen hänet tuli joka tapauksessa jättää rangaistukseen tuomitsematta tai sakkorangaistusta ainakin alentaa.

Vastaukset

A on vaatinut, että syyttäjän valitus hylätään.

A:lla oli ollut perusteet lähteä hälytysajoon. Intressipunninnan lähtökohtana ei voinut olla pelkästään arvio havaitun teon rikosoikeudellisesta seuraamuksesta vaan huomioon tuli ottaa myös se riski, minkä teko saattoi aiheuttaa muille tiellä liikkujille tai ajoneuvon kuljettajalle hänen jatkaessa ajoaan kohti Hyrylän taajamaa. A:lla oli myös ollut realistiset mahdollisuudet tavoittaa vastaan tullut ajoneuvo.

Syyttäjä on vaatinut, että A:n vastavalitus hylätään ja että A velvoitetaan korvaamaan valtiolle todistelukustannukset hovioikeudessa.

Käräjäoikeuden tuomio oli oikea. A oli risteykseen tullessaan arvioinut tilanteen väärin ja jättänyt risteykseen ajaessaan noudattamatta olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta. Hänen ajonopeutensa oli ollut liian suuri ja muiden tienkäyttäjien mahdollisuus havaita ja väistää A:n kuljettamaa hälytysajoneuvoa heikko. Rangaistus oli oikeudenmukaisessa suhteessa rikosten vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksista ilmenevään A:n muuhun syyllisyyteen.

Todistelu

Asianosaiset ovat vedonneet käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin kirjallisiin todisteisiin. Hovioikeudessa on kuultu todistelutarkoituksessa A:ta ja B:tä sekä todistajia D-I. Asianosaiset ovat vedonneet esitutkinnassa annettuihin kertomuksiin pääkäsittelyn pöytäkirjasta ilmenevin tavoin.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Tapahtumien kulku

Asiassa todistelutarkoituksessa ja todistajina kuullut henkilöt ovat asian ratkaisemisen kannalta merkityksellisiltä osin kertoneet, kuten käräjäoikeuden tuomioon on kirjattu. Asiassa on siten selvitetty, että A on hälytyspartiossa yhdessä B:n kanssa toimiessaan kuljettanut poliisiautoa Tuusulanväylällä etelään päin, kun häntä vastaan on Tuusulanväylän ja Fallbackantien läheisyydessä tullut henkilöauto, jota on kuljetettu noin 105 kilometrin tuntinopeudella tieosuudella, jonka suurin sallittu ajonopeus on ollut 50 kilometriä tunnissa. A on tämän jälkeen kytkenyt poliisiauton hälytysäänet ja -valot päälle ja kiihdyttänyt poliisiauton nopeuden noin 100 kilometriin tunnissa alueella, jolla suurin sallittu ajonopeus on ollut 50 kilometriä tunnissa. Poliisiautoa sanotulla tavalla noin 600 metrin matkan etelään päin kuljetettuaan A on seuraavassa eli Tuusulanväylän ja Sulantien risteyksessä kääntänyt autonsa punaista valoa näyttäneen liikenneopastimen ohittaen pohjoiseen päin tarkoituksenaan tavoittaa vastaan tullut ajoneuvo. Tämän jälkeen A on kiihdyttänyt ajoneuvon nopeuden uudelleen noin 100 - 110 kilometriin tunnissa alueella, jolla suurin sallittu ajonopeus on ollut 50 kilometriä tunnissa. Tässä yhteydessä A on ohittanut edellä kulkeneita ajoneuvoja vasemmalta ja yhden ajoneuvon oikealta puolelta. Tuusulanväylän ja Fallbackantien risteyksessä A on ohitettuaan nelikaistaisen Tuusulanväylän pohjoiseen päin oikealle kaistalle punaisiin valoihin pysähtyneenä olleita ajoneuvoja ja hiljennettyään tässä vaiheessa autonsa nopeuden moottorijarrutuksella noin 90 - 110 kilometriin tunnissa, törmännyt risteykseen oikealta Fallbackantieltä tulleen C:n kuljettaman ajoneuvon vasempaan kylkeen kuljettajan oven kohdalle seurauksin, että C on loukkaantunut ja menehtynyt tapahtumapaikalla saamiinsa vammoihin.

Ratkaistavat kysymykset

Hovioikeudessa on kysymys ensiksi siitä, onko poliisipartion tehtävää eli ylinopeutta kuljetetun henkilöauton tavoittamista ollut pidettävä tieliikennelain 48 §:n 1 momentissa tarkoitettuna kiireellisenä tehtävänä, ja toisaalta siitä, onko A poliisiautoa sanotussa tilanteessa kuljettaessaan noudattanut lainkohdassa edellytettyä tarpeellista varovaisuutta ja mikäli tämä olisi laiminlyöty, onko kysymyksessä ollut käräjäoikeuden A:n syyksi lukeman liikenneturvallisuuden vaarantamisen asemesta törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen. Edellä kerrotun lisäksi asiassa on kysymys myös siitä, onko A huolimattomuudellaan aiheuttanut C:n kuoleman, samoin kuin vielä siitä, onko A:n menettely luettava hänen syykseen erikseen käräjäoikeuden syyksi lukeman tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen asemesta tahallisuutta edellyttävänä virkavelvollisuuden rikkomisena.

Liikenneturvallisuuden vaarantaminen

Sovellettavat säännökset. Tieliikennelain 48 §:n 1 momentin mukaan hälytysajoneuvon kuljettaja saa kiireellisessä tehtävässä tarpeellista varovaisuutta noudattaen poiketa niistä liikennesäännöistä, jotka eivät erityisesti koske häntä. Hälytysajoneuvon kuljettajan on annettava säädettyjä ääni- ja valomerkkejä. Tieliikenneasetuksen 52 §:n 1 momentin mukaan säädettyjä ääni ja valomerkkejä antavan hälytysajoneuvon kuljettaja saa kiireellisessä tehtävässä poiketa liikenteen ohjauslaitteella osoitetusta kiellosta, rajoituksesta tai määräyksestä. Rikoslain 23 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan, joka tien käyttäjänä tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tieliikennelakia tai ajoneuvolakia taikka niiden nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle, on tuomittava liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Sanotun 23 luvun 2 §:n mukaan, jos liikenneturvallisuuden vaarantamisessa moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta mm. huomattavasti ylittää sallitun enimmäisnopeuden, laiminlyö liikenneturvallisuuden vaatiman pysähtymisvelvollisuuden tai väistämisvelvollisuuden, taikka muulla niihin rinnastettavalla tavalla rikkoo liikennesääntöjä siten, että rikos on omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle, hänet on tuomittava törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

A:n oikeus liikennesäännöistä poikkeamiseen. Syyttäjän mukaan edellä kuvatussa tilanteessa eli ylinopeutta kuljetetun ajoneuvon tavoittamisessa ei ole ollut kysymys tieliikennelain 48 §:n 1 momentissa tarkoitetusta kiireellisestä tehtävästä, jonka perusteella A:lla olisi ollut oikeus kuljettaa poliisiajoneuvoa käyttämällään ylinopeudella ja ohittaa punaista valoa näyttäneet liikennevalo-opastimet. Syyttäjän mukaan A:n olisi viimeistään Tuusulanväylän ja Sulantien risteyksessä poliisiauton kääntäessään tullut tehdä päätös olla jatkamatta takaa-ajoa, koska vastaan tulleen ajoneuvon tavoittaminen on jo tuolloin ollut mahdotonta. Syyttäjän mukaan A ei ollut punaista valoa Tuusulanväylän ja Fallbackantien risteyksessä näyttäneen liikennevalo-opastimen syytteessä kuvatulla tavalla ohittaessaan myöskään noudattanut edellä kerrotussa lainkohdassa edellytettyä tarpeellista varovaisuutta. Syyttäjä on katsonut, että A on edellä kerrotulla tavalla menetellessään tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta rikkonut tieliikennelakia ja sen nojalla annettuja määräyksiä tavalla, joka on ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle ja terveydelle.

Tehtävän kiireellisyyden osalta hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut ja johtopäätöksen. Syytteessä kuvattua ylinopeutta kohti Hyrylän taajamaa kuljetetun ajoneuvon perään lähteminen ja tavoittaminen on ollut perusteltua, sillä jo sanottu ylinopeus on ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle ja terveydelle. Tilanteen jälkikäteisessä arvioinnissa on otettava myös huomioon, että tilanne on syntynyt ja A on joutunut tekemään päätöksen hälytysajoon lähtemisestä nopeasti. Ylinopeutta kuljetetun ajoneuvon tavoittaminen on myös edellyttänyt ajonopeutta ja pysähtymisvelvollisuutta koskevista liikennesäännöistä poikkeamista.

Tarpeellisen varovaisuuden noudattaminen. Ensinnäkin hovioikeus katsoo, ettei A:n Tuusulanväylällä ennen Tuusulanväylän ja Fallbackantien risteykseen saapumista käyttämä ylinopeus vielä sinällään ole ollut omiaan aiheuttamaan sellaista vaaraa toisen hengelle, terveydelle tai turvallisuudelle kuin rikoslain 23 luvun 1 ja 2 §:issä on tarkoitettu. A on antanut hälytysajoneuvoa kuljettaessaan säädettyjä ääni- ja valomerkkejä, ja asiassa kuultujen todistajien mukaan hälytysajoneuvo on vielä tässä vaiheessa toisten Tuusulanväylällä kulkeneiden tienkäyttäjien toimesta havaittu.

Toisaalta A ei ole Tuusulanväylän ja Fallbackantien risteystä ja punaista liikennevaloa lähestyessään sekä muita autoja risteysalueella havaittuaan hiljentänyt kuljettamansa poliisiauton nopeutta riittävästi. A:n risteysalueella käyttämä 90 - 110 kilometrin tuntinopeus on ollut liian suuri senkin vuoksi, että risteykseen on Tuusulanväylälle pohjoiseen päin oikealle kaistalle ollut pysähtyneenä useita ajoneuvoja, jotka ovat heikentäneet näkyvyyttä Fallbackantieltä vasemmalle Tuusulanväylälle A:n tulosuuntaan. Näin ollen A ei ole risteysalueelle ajaessaan noudattanut tieliikennelain 48 §:n 1 momentissa edellytettyä tarpeellista varovaisuutta. Hovioikeus katsoo, että A:n menettely on tältä osin ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle ja terveydelle, ja että A on menetellyt tilanteessa huolimattomasti.

Kohdassa 1 kuvattuun onnettomuuteen johtanut hälytysajo on onnettomuutta edeltäen kestänyt kuitenkin korkeintaan vain muutaman minuutin. A on lisäksi antanut hälytysajon aikana säädettyjä ääni- ja valomerkkejä ja uskottavana pidettävän kertomuksensa mukaan myös pyrkinyt varmistautumaan siitä, että Tuusulanväylän ja Fallbackantien risteysalueella olleet muut tienkäyttäjät ovat hänen kuljettamansa poliisiauton havainneet. Näin ollen hänen menettelynsä ei osoita, että hän olisi suhtautunut vakavan vaaran mahdollisuuteen toisen hengelle tai terveydelle hyväksyvästi tai välinpitämättömästi niin, että hänen voitaisiin katsoa rikkoneen liikennesääntöjä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta (kts. esim. KKO 1993:41, 1998:124). A on siten syyllistynyt kuten käräjäoikeus on katsonut, ainoastaan rikoslain 23 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuun liikenneturvallisuuden vaarantamiseen ja sen vuoksi niin syyttäjän valitus kuin A:n vastavalituskin on kohdassa 1 hylättävä.

Kuolemantuottamus

A:n kohdassa 1 kuvattu huolimaton menettely on johtanut C:n kuolemaan. Syytä käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen ei ole. A:n vastavalitus on siten myös kohdassa 2 hylättävä.

Virkavelvollisuuden vastainen menettely

Rikoslain 40 luvun 9 §:n mukaan virkavelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan virkamies, joka virkaansa toimittaessaan tahallaan rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen.

Poliisilain 2 §:n 2 momentin mukaan poliisin toimenpiteet on suoritettava aiheuttamatta suurempaa vahinkoa tai haittaa kuin on välttämätöntä tehtävän suorittamiseksi. Toimenpiteiden on oltava perusteltuja suhteessa tehtävä tärkeyteen ja kiireellisyyteen sekä tilanteen kokonaisarviointiin vaikuttaviin seikkoihin.

A:n syyksi on edellä luettu kohdassa 1 liikenneturvallisuuden vaarantaminen ja kohdassa 2 kuolemantuottamus. A:n viaksi on kummankin rikoksen osalta jäänyt ainoastaan huolimattomuus. A on siten käräjäoikeuden syyksi lukemin tavoin ainoastaan huolimattomuuttaan aiheuttanut virkatoimellaan suurempaa vahinkoa kuin tehtävän suorittamiseksi on ollut välttämätöntä. A:n viaksi siten jää käräjäoikeuden syyksi lukema, erikseen rangaistava tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen (esim. KKO 2004:75, kohdat 36-38). Näin ollen syytä käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen myöskään kohdassa 3 ei ole. Syyttäjän valitus ja A:n vastavalitus on myös tältä osin hylättävä.

Rangaistusseuraamus

Rikoslain 6 luvun 12 §:n 1 kohdan mukaan tuomioistuin saa jättää rangaistuksen tuomitsematta muun ohella silloin, jos rikosta on siitä ilmenevään tekijän syyllisyyteen nähden pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Ottaen huomioon, että A:n syyksi luettu huolimaton menettely on johtanut kohdassa 1 kuvattuun onnettomuuteen, ei rikosta voida pitää sanotussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla vähäisenä. Edellytyksiä rangaistuksen tuomitsematta jättämiseen ei siten ole.

Käräjäoikeuden tuomitsema rangaistus 60 päiväsakkoa on oikeudenmukaisessa suhteessa A:n syyksi luettujen rikosten vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä niistä ilmenevään hänen syyllisyyteensä. Syytä käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen ei siten tältäkään osin ole.

Oikeudenkäyntikulut ja todistelukustannukset

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenneuvos Juha Paimela

hovioikeudenneuvos Esa Hakala

määräaikainen hovioikeudenneuvos Ilkka Lahtinen

Valmistelija: viskaali Inkeri Kuuskoski

Lainvoimainen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.