Kouvolan HO 13.1.2011 33

Vakuutussopimus - Vakuutuskorvaus

Kysymys siitä, onko vakuutuksenottaja näyttänyt vakuutustapahtuman tapahtuneen sekä onko hänellä oikeus saada maksamansa vakuutusmaksut takaisin vakuutustapahtumasta tai tätä myöhäisemmästä ajankohdasta lukien.

KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

ASIAN KÄSITTELY KOUVOLAN KÄRÄJÄOIKEUDESSA

KANNE 1.12.2008 JA LISÄKANNE 24.9.2009

Vaatimukset

N on vaatinut,
1. että Vakuutusyhtiö A Oy velvoitetaan autovakuutuksen perusteella suorittamaan hänelle korvauksena hänen osamaksusopimuksella ostamansa ja 24. - 31.3.2008 anastetun auton arvo 16.850 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen 8.5.2008 lukien sekä
2. vakuutusyhtiötä palauttamaan N:lle hänen ajalta 1.3.2008 - 28.2.2009 maksamansa autovakuutus- ja liikennevakuutusmaksut yhteismäärältään 1.032,38 euroa sekä avoimet ja vakuutusyhtiön veloittamat, maksamattomat autovakuutus- ja liikennevakuutusmaksut ajalta 1.3.2009 - 30.11.2009 yhteensä 892,27 euroa, kaikki määrät korkolain mukaisine viivästyskorkoineen lisähaasteen tiedoksiantopäivästä 28.9.2009 lukien.

Lisäksi kantaja on vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan hänen asianosaiskulunsa 500 eurolla ja oikeudenkäyntikulunsa 6.340,20 euroa laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet kohdassa 1

Auto ja sen anastusta koskevat tiedot

N on ostanut autoliikkeestä 24.9.2007 allekirjoitetulla osamaksusopimuksella Volvo S60 2,4 AT vm 2000 olevan henkilöauton 18.737,20 euron hinnalla. Käteishinta vakiovarustein on ollut 16.900 euroa. Auto on ollut N:n omassa käytössä. Autoa on säilytetty hänen asuntonsa edustalla olevalla rivitalon piha-alueella pysäköintipaikalla pysäköintiruudussa.

N:n ulkomaanmatkan aikana 24. - 31.3.2008 auto oli anastettu sanotusta paikasta, mihin N oli ennen ulkomaanmatkan alkua jättänyt auton lukittuna. N:lle oli soitettu ulkomaanmatkan aikana, että auto oli anastettu. Auton häviämisen oli huomannut N:n entinen vaimo M ja todennut myös N:n tuttava H.

N:n toimenpiteet auton anastuksen jälkeen

Saatuaan Egyptiin tiedon auton anastuksesta N ilmoitti puhelimitse anastuksesta poliisille 26.3.2008. Tutkintailmoitus anastuksesta on kirjattu poliisilaitoksella 14.4.2008. Ilmoituksen vakuutusyhtiölle N teki 4.4.2008. Ilmoitus on kirjattu vakuutusyhtiössä 17.4.2008.

Vakuutusyhtiö pyysi N:ltä lisäselvityksiä auton anastuksen johdosta ja N toimitti vakuutusyhtiölle sen pyytämän lisäselvityksen.

N allekirjoitti 7.5.2008 vakuutusyhtiön kanssa kirjallisen sopimuksen vahingon määrästä. Sopimuksen mukaan auton käyväksi arvoksi varusteineen on sovittu 13.500 euroa ja lunastusturvaksi 3.500 euroa ja korvausmäärästä vähennettäväksi omavastuumääräksi 150 euroa.

Vakuutusyhtiö on 23.7.2008 antamallaan kirjallisella korvauspäätöksellä kieltäytynyt maksamasta sovittua vakuutuskorvausta 16.500 euroa. Kielteisessä korvauspäätöksessä on todettu, että ajonestolaitteella varustettua autoa ei saa lähtökohtaisesti käyntiin ilman autoon kuuluvaa avainta. Auton anastusta muulla tavoin ei voida pitää varteenotettavana vaihtoehtona ottaen erityisesti huomioon, että auto oli pysäköity rivitalon pysäköintipaikalla tiheästi asutulla alueella. Vakuutusyhtiön mainitsemilla perusteilla asiassa ei ole tullut luotettavasti selvitetyksi autoa kohdannut korvattava vahinkotapahtuma.

Perusteet kanteelle ja kantajan korvausvaateille

Auto on ollut asianmukaisesti lukittu anastushetkellä. Molempia auton avaimia on säilytetty ulkomaanmatkan aikana N:n kotona siten, ettei kenelläkään ulkopuolisella ole ollut mahdollisuutta käyttää avaimia. Molemmat avaimet on ulkomaanmatkan päättymisen jälkeen toimitettu vakuutusyhtiön edustajille.

Vakuutusyhtiön korvauspäätös on perusteeton ja virheellinen ja autovakuutusehtojen vastainen. Vakuutuskorvaus on sovittu vakuutusyhtiön kanssa.

Perusteet kohdassa 2

N on maksanut vahingonkorvausriidan kohteena olevan auton autovakuutus- ja liikennevakuutusmaksuja 1.032,38 euroa ajalta 1.3.2008 - 28.2.2009 ja jättänyt maksamatta vakuutusmaksuja 892,27 euroa ajalta 1.3. - 30.11.2009. Yhtiön paikalliskonttorin edustajat olivat pyytäneet ja kehottaneet N:ää maksamaan auton autovakuutus- ja liikennevakuutusmaksut, koska ei ollut tiedossa, löytyykö auto myöhemmin ja minkälaisen vakuutusratkaisun yhtiö tulee tekemään asiassa. N:lle on nimenomaan ilmoitettu vakuutusyhtiöstä, että on hyvä pitää vakuutus voimassa ja hän on näin tehnyt turvatakseen omat oikeutensa. Jos hänelle olisi vakuutusyhtiöstä sanottu, että on järkevää sanoa vakuutus irti, hän olisi sen tehnyt. N on pitänyt molemmat sekä auto- että liikennevakuutuksen voimassa.

N:llä on oikeus saada vakuutusyhtiöltä korvaus maksetuista ja myös yhtiön laskuttamista, maksamatta olevista autovakuutus- ja liikennevakuutusmaksuista. On todennäköistä, että vakuutusyhtiö tulee vaatimaan maksamattomia vakuutusmaksuja kuitattavaksi N:lle maksettavaksi tulevasta vakuutuskorvauksesta.

VASTAUS

Vaatimus

Vakuutusyhtiö on pyytänyt, että kanne hylätään ja N velvoitetaan korvaamaan vakuutusyhtiön oikeudenkäyntikulut 3.400 euroa laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet kohdassa 1

Vakuutuksenottajan tulee näyttää toteen se, että hänen vakuuttamaansa omaisuutta on kohdannut jonkin vakuutussopimuksessa ja vakuutusehdoissa korvattavaksi sovittu vakuutustapahtuma.

N:n auto on ollut varustettu tehdasasenteisella ajonestolaitteella. Vakuutusyhtiön puolesta tehdyssä auton avaimia koskevassa tutkimuksessa ei ole ilmennyt mitään sellaista, minkä perusteella voitaisiin pitää edes todennäköisenä sitä, että auto olisi saatu haltuun mitenkään muuten kuin auton omilla avaimilla. Näin ollen vakuutusyhtiö katsoo, että auton anastamista sanotulla tavalla ei ole näytetty toteen.

Vakuutusyhtiö on tehnyt N:stä tutkintapyynnön poliisille.

Perusteet kohdassa 2

Vakuutusyhtiö on katsonut, että kantajan vaatimus vakuutusmaksujen palauttamisesta on lakiin perustumaton. Vakuutuksenottaja saa halutessaan sanoa irti vakuutuksen. Jos auto ilmoitetaan varastetuksi, vakuutuksen voi irtisanoa, mutta jos näin ei tehdä, vakuutus on voimassa.

TOSISEIKASTO

Riidattomat seikat

- Asiassa esitetyt kirjalliset todisteet asiakirjoina.

- Syyttäjä on 15.6.2009 tehnyt päätöksen syyttämättä jättämisestä epäillystä törkeän petoksen yrityksestä.

Riidanalaiset seikat

- Onko autoa kohdannut vakuutussopimuksessa ja vakuutusehdoissa korvattavaksi sovittu vakuutustapahtuma.

- Onko N:llä oikeus saada maksamansa tai jo veloitetut vakuutusmaksut takaisin.

- Onko vakuutusyhtiö kehottanut N:ää pitämään vakuutuksen voimassa.

KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 29.12.2009

PERUSTELUT

Henkilötodistelu

N sekä todistajina kuullut M ja N:n 24.3.2008 lentoasemalle vienyt H ovat kertoneet, että N:n auto oli ollut N:n rivitaloasunnon pihalla, kun N oli lähtenyt ulkomaanmatkalle sanottuna päivänä. Pari päivää myöhemmin M oli soittanut N:lle ja ilmoittanut, ettei auto ollut ollut enää pihalla. H oli myös käynyt toteamassa asian. N oli 26.3.2008 tehnyt puhelimitse ilmoituksen poliisille auton anastuksesta ja 4.4.2008 vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiölle.

Lukkoalalla 41 vuotta työskennellyt K on todistajana kertonut tehneensä muun ohella autolukkotutkimuksia vakuutusyhtiöille reilut 10 vuotta. K:n mukaan avaimista voidaan havaita, onko niistä tehty jäljennös. K:n havaintojen mukaan N:n auton avaimista ei ole tehty jäljennöksiä. K ei ole tuntenut N:n auton ajonestolaitetta eikä tiedä, onko ajonestolaitteita ohitettu Suomessa.

Johtopäätös esitetystä näytöstä

Käräjäoikeus on katsonut näytetyksi seuraavaa:

1. Riidattomana seikkana on todettu, että kihlakunnansyyttäjä on 15.6.2009 tehnyt päätöksen syyttämättäjättämisestä epäillystä törkeän petoksen yrityksestä. Päätöksen perusteluissa on todettu muun muassa seuraavaa: "Riittävässä laajuudessa suoritetussa esitutkinnassa ei ole ilmennyt seikkoja sen mahdollisuuden poissulkemiseksi, että auto olisi anastettu sitä käynnistämättä. Auto on edelleen kateissa. Asiassa ei ole todennäköisiä syitä tukemaan epäilyä siitä, että N olisi myötävaikuttanut hallitsemansa auton katoamiseen ja tehnyt sittemmin oikeudettoman vaatimuksen vakuutuskorvauksen saadakseen."

2. Auto on anastettu 24. - 26.3.2008 N:n ollessa ulkomaanmatkalla. Auto on ollut lukittuna N:n asunnon piha-alueella pysäköintipaikalla sille varatussa pysäköintiruudussa. Auto on edelleen kateissa. Autoon kuuluneet alkuperäiset avaimet, joita on ollut kaksi kappaletta, ovat olleet anastushetkellä N:n hallussa N:n asunnossa. Avaimista ei ole tilattu lisäavaimia eikä niistä ole tehty kopioita.

3. Vakuutusyhtiö A Oy ja N ovat 12.5.2008 tehneet sopimuksen vahingon määrästä. Asiakirjassa vahingon määräksi on todettu 16.850.

4. Autovakuutusehtojen mukaan varkausturvasta korvataan äkillinen ja ennalta-arvaamaton välitön esinevahinko, jonka syynä on rikoslain tarkoittama varkaus, luvaton käyttö tai käyttövarkaus, kun vakuutuksen kohde on ollut teon tapahtumahetkellä lukittu. Vakuutuskorvauksen maksamisen edellytyksenä on, että vakuutettu on osoittanut korvattavan vakuutustapahtuman sattuneen.

5. N on näyttänyt toteen, että auto oli anastettu hänen ulkomaanmatkansa aikana ja että hän ei ole syyllistynyt asiassa mihinkään rikokseen tai moitittavaan menettelyyn. N on osoittanut, että hänelle on tapahtunut korvattava vakuutustapahtuma ja että hänellä on autovakuutuksen perusteella oikeus vakuutusehtojen mukaiseen korvaukseen.

6. Käräjäoikeus pitää uskottavana N:n kertomusta siitä, että vakuutusyhtiössä häntä oli kehotettu pitämään voimassa liikennevakuutus ja autovakuutus siltä varalta, että auto joskus löytyy. Autoa ei ole löytynyt. N:llä on oikeus saada takaisin maksamansa tai häneltä veloitetut liikenne- ja autovakuutusmaksut.

Oikeudenkäyntikuluvaatimukset

N on myöntänyt vastaajan oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrällisesti oikeaksi.

Yhtiö on myöntänyt N:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrällisesti oikeaksi. Yhtiö on kiistänyt asianosaiskuluvaatimuksen kokonaisuudessaan perusteettomana. N:llä ei ole oikeutta saada asianosaiskuluja siitä, että hän on käynyt yhtiössä selvittämässä asiaa ja esittämässä korvausvaatimuksen.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.

Yhtiö on hävinnyt asian ja on velvollinen korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut ja asianosaiskulut. N:lle on aiheutunut asianosaiskuluja käynneistä vakuutusyhtiössä, esitutkinnasta, asian valmistelusta ja pääkäsittelystä. Käräjäoikeus pitää N:n vaatimusta oikeana ja kohtuullisena.

TUOMIOLAUSELMA

1. Käräjäoikeus velvoittaa Vakuutusyhtiö A Oy:n suorittamaan kantajalle N:lle autovakuutuksen perusteella:

a) auton arvona 16.850 euroa korkolain 4 §:n 1 momentissa säädettyine viivästyskorkoineen 8.5.2008 lukien ja

b) N:n ajalta 1.3.2008 - 28.2.2009 maksamat autovakuutus- ja liikennevakuutusmaksut yhteismäärältään 1.032,38 euroa sekä avoimet ja vakuutusyhtiön veloittamat, maksamattomat autovakuutus- ja liikennevakuutusmaksut ajalta 1.3.2009 - 30.11.2009 yhteensä 892,27 euroa, kaikki määrät korkolain 4 §:n 1 momentissa säädettyine viivästyskorkoineen lisähaasteen tiedoksiantopäivästä 28.9.2009 lukien, joista määristä Vakuutusyhtiö A Oy saa vähentää ne määrät, joita N ei ole suorittanut sekä

c) korvaamaan N:n oikeudenkäyntikulut 6.340,20 euroa korkolain 4 §:n 1 momentissa säädettyine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamisesta.

2. Vakuutusyhtiö A Oy velvoitetaan korvaamaan N:n asianosaiskulut 500 euroa korkolain 4 §:n 1 momentissa säädettyine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamisesta.

3. N velvoitetaan suorittamaan todistajanpalkkioksi M:lle 100 euroa ja H:lle 300 euroa.

4. Vakuutusyhtiö A Oy velvoitetaan suorittamaan todistajanpalkkioksi K:lle 400 euroa.

LAINKOHDAT
Lainkohdat mainittu perusteluissa.

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Jorma Korvuo

KOUVOLAN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 13.1.2011

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus
Vakuutusyhtiö A Oy on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja N:n kanne hylätään. Lisäksi yhtiö on vaatinut, että N velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 3.400 eurolla ja hovioikeudessa 1.330 eurolla, molemmat määrät viivästyskorkoineen.

Yhtiö on perustellut vaatimuksiaan seuraavasti. N ei ole näyttänyt, että auto on anastettu vakuutusehdoissa tarkoitetulla tavalla siten, että kyseessä olisi korvattava vakuutustapahtuma. Autossa on ollut ajonestolaite eikä sen avaimista ole tehty kopioita. Auto on tullut sen vuoksi kuljettaa pois jollakin toisella ajoneuvolla. Auton suhteellisen vähäinen arvo huomioon ottaen ei ole todennäköistä, että auto on varastettu vilkkaalta asuma-alueelta edellä kerrotulla tavalla.

Vakuutusyhtiön ja N:n välillä on 7.5.2008 tehty sopimus vahingon määrästä, joka perustuu autovahinkotarkastajan suorittamaan selvitykseen. Sopimus ei koske vahingon perustetta eikä yhtiö ole sitoutunut maksamaan korvausta. Arvioitaessa sopimuksen merkitystä yhtiön korvausvastuun perusteena on otettava huomioon myös vakuutussopimuslain 9 §:n 2 momentti, jonka mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on antanut vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen muun muassa puutteellisia tai virheellisiä tietoja tulevasta korvauksesta, tämä ei sido vakuutusyhtiötä. Säännöksestä seuraa, että autovahinkotarkastajan tekemä sopimus vahingon määrästä ei velvoita yhtiötä suorittamaan korvausta.

Yhtiö ei ole velvollinen palauttamaan N:lle tämän maksamia vakuutusmaksuja, koska N on itse halunnut pitää vakuutukset voimassa sen varalta, että auto löytyy ja sille on aiheutunut vahinkoa tai autolla on aiheutettu liikennevahinko.

Vastaus
N on vastustanut Vakuutusyhtiö A Oy:n muutosvaatimuksia ja vaatinut, että yhtiö velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 3.853,70 eurolla viivästyskorkoineen.

Auto on ollut lukittuna N:n ulkomaanmatkan ajan hänen asuntonsa pysäköintipaikalla. Auto on ollut hyväkuntoinen, hyvin hoidettu, juuri maalattu ja autossa on ollut uudet arvokkaat renkaat ja vanteet. Auton avaimet ovat olleet N:n asunnossa, eikä ulkopuolisilla ole ollut mahdollisuutta käyttää avaimia. Niistä ei ole tilattu lisäavaimia eikä tehty kopioita. N on myös tehnyt autonsa anastuksesta ilmoituksen poliisille. Kysymyksessä on ollut normaali autovakuutusehtojen mukainen varkaustapahtuma, jonka perusteella vakuutusyhtiön tulee suorittaa autovakuutusehtojen mukainen vakuutuskorvaus.

Yhtiö on 7.5.2008 tehdyssä vahingon määrää koskevassa sopimuksessa sitoutunut suorittamaan vakuutuskorvauksena 16.850 euroa. Sopimuksen tekemisen jälkeen yhtiön vakuutusvirkailija oli ilmoittanut N:lle, että korvaus maksetaan 2 - 3 viikon kuluessa. Sopimus ja ilmoitus korvauksen maksamisesta sitovat yhtiötä.

N:lle on aiheutunut taloudellista vahinkoa, kun hän on pitänyt vakuutuksen voimassa vakuutusyhtiöstä saamansa ohjeen mukaisesti varkaustapauksesta huolimatta sen varalta, että auto myöhemmin löytyy ja sitä on vahingoitettu.

PÄÄKÄSITTELY
Hovioikeudessa on toimitettu pääkäsittely 13.12.2010. Pääkäsittelyssä on esitetty käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevät kirjalliset todisteet sekä neljä valokuvaa tapahtumapaikkana olleesta pysäköintialueesta ja Helsingin Sanomissa 2.9.2010 julkaistu artikkeli. Pääkäsittelyssä on kuultu N:ää todistelutarkoituksessa sekä todistajina M:ää, H:ta ja K:ta.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut
Vakuutuskorvausta koskeva riita

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko N näyttänyt vakuutussopimuksessa olevan vakuutuskorvauksen suorittamista koskevan autovakuutusehtojen 640.8 kohdan 3.2 mukaisesti, että auton katoaminen 24. - 26.3.2008 on johtunut rikoslaissa tarkoitetusta varkaudesta, luvattomasta käytöstä tai käyttövarkaudesta ja että auto on ollut tapahtumahetkellä lukittuna sekä ettei anastuksessa tai käyttöönotossa ole käytetty auton avaimia millään tavoin.

Näyttövelvollisuus vakuutustapahtumasta kuuluu vakuutuksenottajalle. Hovioikeus tulkitsee näyttövelvollisuutta kysymyksessä olevan kaltaisessa asiassa siten, että se täyttyy, kun vakuutuksenottaja näyttää todennäköisemmäksi, että auton katoaminen on tapahtunut mainituilla edellytyksillä kuin jollakin yhtiön ilmoittamista tavoista.

Todistelu

Todistelu hovioikeudessa on ollut käräjäoikeuden tuomioon kirjatun mukainen täydennettynä tapahtumapaikkaa koskevilla valokuvilla ja autovarkauksia koskevalla lehtiartikkelilla. N on lisäksi kertonut, että auton avaimet olivat olleet hänen asuntonsa keittiön kaapissa ja ettei kenelläkään ollut ollut pääsyä asuntoon hänen matkansa aikana. Hänen havaintojensa mukaan kukaan ei ollut käynyt asunnossa hänen poissaolonsa aikana.

Todistelun arviointi ja johtopäätökset

Todistelussa on selvitetty, että auto on kadonnut N:n noin viikon pituisen ulkomaanmatkan alkupäivien aikana, todennäköisesti 25. tai 26.3.2008, hänen asumansa rivitalon pihalta. Auton katoamiseen liittyviä tapahtumia ei ole saatu selvitettyä. N:llä olleet auton kahdet avaimet ovat olleet hänen asuntonsa keittiön kaapissa matkan aikana. Hänen mukaansa tänä aikana kukaan ei ollut käynyt asunnossa eikä käyttänyt avaimia. Tehdyssä tutkimuksessa avaimissa ei ole ollut jälkiä niiden kopioimisesta. Autossa on ollut ajonestolaite. Auton käynnistäminen ja kuljettaminen ilman avaimia on kuitenkin ollut mahdollista ohittamalla ajonestolaite. Käytännössä tämän on selvitetty olevan harvinaista. Mahdollista on ollut myös, että auto on kuljetettu pois hinaamalla tai toisella ajoneuvolla.

Se, että autossa on ollut ajonestolaite sekä että auton käynnistäminen ja käyttäminen ilman mikrosirulla varustettua virta-avainta on hyvin hankalaa, luo epäilyn siitä, että auton avaimia on vastoin N:n kertomaa käytetty auton anastuksen toteuttamiseksi.

Punnittaessa vaihtoehtoisia tapahtumainkulkuja auton katoamisesta hovioikeus päätyy siihen, että ensimmäisessä kappaleessa kerrotut tiedot viittaavat vahvasti siihen, että auto on anastettu käyttämättä sen avaimia. Tämän perusteella hovioikeus katsoo, että N on saattanut todennäköisemmäksi, että vakuutustapahtuma on sattunut. Näillä perusteilla hovioikeus päätyy samaan lopputulokseen kuin käräjäoikeus vakuutuskorvauksen suorittamisvelvollisuudesta.

Hovioikeus katsoo, että sopimus vahingon määrästä ja ilmoitus korvauksen maksamisesta eivät ole käsittäneet sopimusta vakuutuskorvauksen suorittamisesta ja etteivät ne ole, vakuutussopimuslain 9 §:n 2 momentin säännös huomioon ottaen, merkinneet yhtiötä sitovaa ilmoitusta korvauksen suorittamisesta.

Vakuutusmaksujen palauttamista koskeva riita

Kysymyksenasettelu

N ei ole sanonut vakuutussopimusta irti vakuutustapahtuman jälkeen. Hän on maksanut yhtiölle vakuutussopimuksen mukaiset vakuutusmaksut 1.032,38 euroa ajalta 1.3.2008 - 28.2.2009. Yhtiö on lisäksi velkonut häneltä 892,27 euroa määräisiä vakuutusmaksuja ajalta 1.3. - 30.11.2009, joita N ei ole suostunut maksamaan. Kysymys näiltä osin on siitä, onko yhtiöstä vakuutustapahtuman jälkeen neuvottu N:ää pitämään auton vakuutukset voimassa vakuutussopimuksiin perustuvien oikeuksiensa turvaamiseksi ja onko N suorittanut maksut neuvon nojalla perusteettomasti sekä onko hänellä oikeus saada suorittamansa maksut takaisin.

Sovellettava oikeusohje

Ratkaistavan kysymyksen varalta vakuutusehdoissa ei ole selvitetty olevan sopimuslauseketta eikä vakuutustoiminnassa syntynyttä vakiintunutta käytäntöä. Asiasta ei ole myöskään säännöstä vakuutussopimuslaissa eikä vakiintunutta oikeuskäytäntöä. Kysymys on ratkaistava vakuutussopimuslaista johdettavien oikeusohjeiden ja sopimusoikeudellisten periaatteiden nojalla.

Lähtökohtana vakuutussopimuksen voimassaolosta voidaan pitää sitä, että vakuutustapahtuman sattuminen ei automaattisesti päätä vakuutussopimusta, eikä se myöskään oikeuta vakuutuksenantajaa irtisanomaan vakuutusta. Vakuutus voi kuitenkin päättyä vakuutustapahtuman sattumisen vuoksi muun muassa siinä tapauksessa, ettei vakuutettavaa riskiä ole esimerkiksi siitä syystä, kun henkilövakuutuksen vakuutettu on kuollut tai vakuutettu esine on tuhoutunut. (J. Norio-Timonen, Vakuutussopimuslain pääkohdat, 2010, s. 40)

Vakuutussopimuslain 70 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on suoritettava vakuutustapahtumasta johtuva vakuutussopimuksen mukainen korvaus tai ilmoitettava, ettei korvausta suoriteta, joutuisasti ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun se on saanut korvauksen hakijan toimittamat asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Vakuutussopimuksen voimassaoloa koskevasta lähtökohdasta ja vakuutussopimussopimuslain 70 §:n 1 momentin säännöksestä voidaan päätyä siihen, että jos vakuutettu esine on anastettu ja vakuutuskorvauksen suorittamista koskevat edellytykset ovat täyttyneet, on peruste päättää vakuutus vakuutustapahtuman johdosta.

N on tehnyt heti auton katoamisen jälkeen rikosilmoituksen poliisille ja vakuutusyhtiölle ilmoituksen auton katoamisesta. Hän on täyttänyt vakuutussopimuslain 69 §:ään perustuvan velvollisuutensa korvauksen hakemista koskevan selvityksen esittämisestä. Vakuutusyhtiöllä on myös ollut halutessaan mahdollisuus vaatia N:ltä tarpeelliseksi katsomansa lisäselvitys vahinkotapahtumasta. Yhtiö ei ole kuitenkaan esittänyt tällaista vaatimusta. Hovioikeus on päätynyt edellä siihen, että yhtiö on velvollinen suorittamaan vakuutuskorvauksen N:lle. Vakuutussopimuslain 70 §:n 1 momentin mukaan korvaus on tullut suorittaa viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun yhtiö on 17.4.2008 saanut vahinkoilmoituksen liitteineen.

Näiden seikkojen perusteella ja, kun ratkaistavaan kysymykseen mahdollisesti liittyvistä vakuutusehdoista ei ole esitetty selvitystä, hovioikeus katsoo, että vakuutussopimusten voimassa pitämiselle ei ole ollut perustetta enää 16.5.2008 jälkeen ja vakuutusmaksujen suorittaminen tuon ajankohdan jälkeen on perustunut vakuutusyhtiön N:lle antamiin neuvoihin vakuutusten voimassa pidon tarpeellisuudesta. Näin ollen N:n velvollisuus suorittaa vakuutusmaksuja on katsottava päättyneen 16.5.2008. Hänen suorittavien vakuutusmaksujen määrä ajalta 1.3. - 16.5.2008 on 217,91 euroa. Sanotun jälkeiseltä ajalta yhtiö on velvollinen palauttamaan N:lle tämän maksamien 1.032,38 euron ja 217,91 euron erotusta vastaavat 814,47 euroa.

N:llä ei ole velvollisuutta suorittaa vakuutusmaksuja 16.5.2008 jälkeiseltä ajalta. Hänellä ei siten ole oikeudellista tarvetta saada tuomioistuimen lausumaa vakuutusmaksujen palautuksesta ajalta 1.3. - 30.11.2009, joita hän ei ole maksanut.

Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus

Vakuutusyhtiö on hävinnyt asian hovioikeudessa lukuun ottamatta vakuutusmaksujen suorittamista koskevaan ratkaisuun tehtyä vähäistä muutosta. Tällä ei ole kuitenkaan merkitystä yhtiön velvollisuuteen korvata N:n oikeudenkäyntikulut asiassa.

Tuomiolauselma
Muutokset käräjäoikeuden tuomion kohtaan 1 b

Vakuutusyhtiö A Oy:n on suoritettava N:lle käräjäoikeuden maksettavaksi tuomitsemien määrien sijasta 814,47 euroa käräjäoikeuden tuomitsemine viivästyskorkoineen.

Käräjäoikeuden lausuma yhtiön velvollisuudesta suorittaa N:lle takaisin 892,27 euron maksut ajalta 1.3. - 30.11.2009 poistetaan.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomio jää voimaan.

Vakuutusyhtiö A Oy velvoitetaan korvaamaan N:lle hovioikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut 3.853,70 eurolla. Korvaukselle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Pertti Nieminen, Timo Palmgren ja Lolita Tuomainen

Valmistelija: Minna Manninen

Lainvoimaisuustiedot:

Korkeimman oikeuden ratkaisu 2.8.2011: Ei valituslupaa.

Äänestys

ERI MIELTÄ OLEVAN JÄSENEN LAUSUNTO ASIASSA S 10/158

Hovioikeudenneuvos Timo Palmgren:

Vakuutuskorvaus

Arvioin näyttöä eri tavalla kuin hovioikeuden enemmistö.

N on velvollinen näyttämään, että vakuutussopimuksessa tarkoitettu vakuutustapahtuma on sattunut. Tämä edellyttää niin sanottua täyttä näyttöä, mikä tarkoittaa sellaista todistusvoimaa, joka saa järkevän ja tunnontarkan henkilön vakuuttuneeksi seikan olemassaolosta. Näytön riittävyyttä harkittaessa on kiinnitettävä huomiota kokemusperäiseen todennäköisyyteen, asianosaisten näyttömahdollisuuksiin, materiaalisten oikeusnormien tavoitteisiin sekä asianosaisten mahdollisuuksiin selviytyä väärän ratkaisun haitoista (Lappalainen: Siviiliprosessioikeus II s. 342 - 347).

Kysymyksessä on vuosimallia 2000 oleva ja asianosaisten 7.5.2008 tekemän sopimuksen mukaan 16.850 euron arvoinen auto. Mitään viitteitä ei ole siitä, että vastaavan merkkisiä ja mallisia autoja olisi tapahtuma-aikana otettu käyttöön ajonestolaite ohittaen. Näissä olosuhteissa on äärimmäisen epätodennäköistä, että auto olisi käynnistetty ja kuljetettu pois paikalta ajonestolaite ohittaen.

Jos autoa ei ole otettu käyttöön käynnistämällä se siihen sopivalla avaimella, auto on pitänyt kuljettaa paikalta pois hinaamalla tai nostamalla se jollekin kuljetusalustalle. Auto on tapahtuma-aikana ollut pysäköitynä N:n asuman rivitalon päädyssä olevalla parkkipaikalla. Lähistöllä on myös muuta asutusta. Auton kuljettaminen pois hinaamalla tai jollakin kuljetusalustalla olisi melko todennäköisesti kiinnittänyt lähistöllä asuvien henkilöiden huomiota. Vähintäänkin auton hinaamisesta tai nostamisesta ja kuljettamisesta pois kuljetusalustalla olisi jäänyt parkkipaikalle ja siellä mahdollisesti olleeseen lumeen havaittavia jälkiä. Mitään näyttöä tällaisesta ei ole esitetty.

Edellä kerrotuissa olosuhteissa en pidä N:n kertomusta, mikä kylläkin on yhdenmukainen M:n ja H:n kertomusten kanssa, riittävänä näyttönä vakuutustapahtuman sattumisesta. Katson myös, ettei näyttö osoita vakuutustapahtuman sattumisen olevan todennäköisempi vaihtoehto kuin vakuutusyhtiön esittämä käsitys auton katoamisen syystä. Hylkään vaatimuksen vakuutuskorvauksen osalta.

Vakuutusmaksujen palauttaminen

Koska N ei ole näyttänyt vakuutustapahtumaa, yhtiö ei ole velvollinen palauttamaan N:n 1.3.2008 jälkeiseltä ajalta maksamia vakuutusmaksuja.

Lopputulos

Kumoan käräjäoikeuden tuomion todistajanpalkkioita koskevia lausumia lukuunottamatta ja hylkään N:n kanteen. Velvoitan N:n suorittamaan Vakuutusyhtiö A Oy:lle oikeudenkäyntikuluina yhtiön vaatimat määrät viivästyskorkoineen.

Koska enemmistö on ratkaissut ensisijaisen, vakuutuskorvausta koskevan vaatimuksen eri tavalla kuin minä, olen tämän äänestyksen perusteella velvollinen uudelleen lausumaan toissijaisista eli vakuutusmaksujen palauttamista ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevista vaatimuksista. Olen näiltä osin samaa mieltä kuin enemmistö.

Vakuudeksi: Minna Manninen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.