Helsingin HO 21.06.2007 2112

Vangitseminen - oikeusvoima - Schengenin sopimus

KÄRÄJÄOIKEUSKÄSITTELY

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS PÄÄTÖS 11.10.2006

KÄRÄJÄOIKEUSKÄSITTELY

Helsingin käräjäoikeus on virallisen syyttäjän vaatimuksesta määrännyt A:n heti tavattaessa vangittavaksi todennäköisin syin epäiltynä törkeästä petoksesta. Asiassa oli todennäköisiä syitä epäillä, että A oli omistamiensa Espanjassa toimivien yhtiöidensä kautta erehdyttänyt suomalaisia sijoittajia ostamaan käytännössä arvottomia osakkeita ja näiden osakekauppojen yhteydessä suomalaiset asianomistajat olivat kärsineet taloudellista vahinkoa. A oli 9.12.2005 Saksassa Augsburgin alioikeudessa tuomittu vastaavanlaisista petoksista vankeusrangaistukseen. A oli Yhdysvaltojen kansalainen ja hän oli suorittamassa vankeusrangaistusta Saksassa, mistä hänet oli tarkoitus toimittaa Itävaltaan syytettäväksi siellä tehdyistä vastaavanlaisista rikoksista. Itävallasta A oli tarkoitus karkoittaa Yhdysvaltoihin. Näillä perusteilla oli todennäköistä, että A tuli karttamaan Suomessa tehtävää esitutkintaa ja asian käsittelyä oikeudessa sekä jatkamaan rikoksen tekemistä ellei häntä vangittu poissaolevana ja eurooppalaisella pidätysmääräyksellä toimitettu Suomeen syytettäväksi.

HELSINGIN HOVIOIKEUS PÄÄTÖS 21.6.2007

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

Kantelu

A on vaatinut, että käräjäoikeuden päätös hänen määräämisestään vangittavaksi kumotaan.

A oli Saksassa Augsburgin alioikeudessa 9.12.2005 jo tuomittu siitä teosta, jota koskevan epäilyn takia hänet on määrätty heti vangittavaksi. A oli myös jo kärsinyt hänelle rikoksesta tuomitun rangaistuksen. Pakkokeinoja ei voitu käyttää sellaisen rikosepäilyn perusteella, josta teosta pakkokeinon kohdehenkilö oli jo tuomittu ja josta hän oli suorittanut rangaistuksensa.

Kanteluun vastaaminen

Syyttäjä on kiistänyt A:n vaatimukset. Vangitsemisen edellytykset olivat edelleen olemassa. A:ta ei ollut 9.12.2005 Augsburgin alioikeudessa tuomittu siitä teosta, josta hänet on Suomessa määrätty vangittavaksi. Suomessa tapahtuneita rikostekoja ja Saksassa annettuun tuomioon verrattuina määriltään kymmenkertaisia rikosvahinkoja ei ollut käsitellyt eikä ratkaissut mikään tuomioistuin. A oli tietoisesti ja suunnitelmallisesti rakentanut petosorganisaation, joka oli hajauttanut tekonsa lukuisiin eri maihin, vaikeuttaakseen asian selvittämistä ja ratkaisemista.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Schengenin sopimuksen 54 artiklan mukaan henkilöä, jota koskevassa asiassa sopimuspuoli on antanut lainvoimaisen tuomion, ei voida syyttää samasta teosta toisen sopimuspuolen toimesta edellyttäen että tämä henkilö on tuomion saatuaan suorittanut rangaistuksensa tai parhaillaan suorittaa sitä taikka sitä ei voida tuomion antaneen sopimuspuolen lain mukaan enää suorittaa.

Rikoslain 1 luvun 13 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan Suomessa ei saa nostaa syytettä teosta, josta jo on tekopaikan valtiossa tai toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa annettu lainvoimainen tuomio ja tuomittu seuraamus on pantu täytäntöön tai sen täytäntöönpano on kesken.

Neuvoston eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tekemän puitepäätöksen 3. artiklan 2 kohdan mukaan täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusviranomainen kieltäytyy panemasta täytäntöön eurooppalaista pidätysmääräystä, jos täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen käytettävissä olevien tietojen mukaan jossain sen jäsenvaltiossa on annettu samasta teosta kysymyksessä olevaa henkilöä koskeva lopullinen tuomio, sillä edellytyksellä, että jos hänet on tuomittu rangaistukseen, hän on suorittanut sen tai suorittaa sitä parhaillaan tai rangaistusta ei voida enää panna täytäntöön tuomion antaneen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan.

Rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetun lain 5 §:n 1 momentin 2 kohtaan sisältyy edellä selostettua puitesopimuksen määräystä vastaava ehdoton kieltäytymisperuste, kun kysymyksessä on luovuttaminen Suomesta toiseen jäsenvaltioon.

Asiassa on kysymys siitä, vaaditaanko A:ta vangittavaksi samasta teosta, josta hänet on tuomittu Saksassa Augsburgin alioikeudessa 9.12.2005, ja otetaanko sanotun tuomion oikeusvoima- eli niin sanottu ne bis in idem -vaikutus huomioon vangitsemisen edellytyksiä harkittaessa.

Augsburgin alioikeus on puheena olevassa lainvoimaisessa tuomiossaan katsonut, että A on järjestelyissä valtaa käyttäneenä ollut vastuussa siitä, että 20:lle Saksassa asianomistajana olevalle sijoittajalle on maaliskuun 2000 ja elokuun 2002 välisenä aikana myyty Espanjasta käsin puhelimitse vääriin lupauksiin perustuen yhteensä 378.500 USD:n arvosta lähes arvottomia ja myytäviksi kelpaamattomia osuustodistuksia olemassa olevista yhtiöistä, jotka eivät käytännössä ole hyötyneet sijoittajien rahoista. A on tuomittu välillisenä tekijänä samanaikaisesti tehdyistä 44 petoksesta vankeusrangaistukseen.

Vangitsemisvaatimuksen mukaan on todennäköisiä syitä epäillä, että A on omistamiensa yhtiöiden kautta erehdyttänyt 56:ta suomalaista sijoittajaa ostamaan käytännössä arvottomia osakkeita ja näiden osakekauppojen yhteydessä suomalaiset asianomistajat ovat kärsineet taloudellista vahinkoa yhteensä 3.033.226,80 Yhdysvaltain dollaria ja 226.791,59 euroa.

Yhteisöjen tuomioistuin on ottanut kantaa Euroopan sisällä sovellettavaan ne bis in idem -periaatteeseen muun muassa tuomiossa 9.3.2006, C-436/04 (Van Esbroeck) ja tuomiossa 28.9.2006, C-150/05 (Van Straaten). Yhteisöjen tuomioistuin on sanotuissa tuomioissa katsonut, että Schengenin sopimuksen 54 artiklaa on tulkittava siten, että sen soveltamisen kannalta merkityksellisenä arvosteluperusteena on tapahtuneiden tekojen identtisyyttä koskeva kriteeri, jolla tarkoitetaan, että kyse on joukosta toisiinsa erottamattomasti liittyviä tekoja, riippumatta näiden tekojen oikeudellisesta luonnehdinnasta tai suojatusta oikeushyvästä. Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan tätä koskeva lopullinen arviointi kuitenkin kuuluu toimivaltaisille kansallisille tuomioistuimille, joiden on selvitettävä, muodostavatko kyseessä olevat teot joukon sellaisia tosiseikkoja, jotka liittyvät erottamattomasti toisiinsa ajallisesti, alueellisesti sekä sisällöltään.

Augsburgin alioikeuden 9.12.2005 antamassa tuomiossa A:n syyksi luetut teot ja hänen viakseen väitetyt vangitsemisvaatimuksen perusteena olevat teot kuuluvat samaan tosiasialliseen tapahtumaketjuun. Teot ovat teonkuvaustensa perusteella ajallisesti, alueellisesti ja sisältönsä puolesta toisiinsa erottamattomassa yhteydessä. Augsburgin alioikeudessa käydyssä oikeudenkäynnissä ei ole tosin käsitelty A:n petosrikosta siltä osin kuin se on kohdistunut suomalaisiin asianomistajiin. Münchenin ylioikeuden 4.12.2006 antaman päätöksen perusteella estettä myös suomalaisten asianomistajien huomioon ottamiselle ei kuitenkaan olisi ollut. Augsburgin alioikeuden 9.12.2005 antaman tuomion johtopäätös ja vangitsemisvaatimus perustuvat molemmat A:n toimintaan organisaation välityksellä. Se että suomalaisten asianomistajien osuutta ei Augsburgin alioikeudessa ollut käsitelty ei voi siten olla ratkaisevaa tekojen identtisyyttä arvioitaessa. Vangitsemisvaatimus perustuu siten samaan tekoon, josta A on jo tuomittu Augsburgin alioikeudessa rangaistukseen ja jonka rangaistuksen hän on jo suorittanut.

Vangitseminen on syyteasian käsittelyä turvaava vapauteen kohdistuva pakkokeino. Rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetun lain 53 §:n 1 momentin mukaan Suomeen syytetoimenpiteitä varten tapahtuvan luovuttamispyynnön perusteena tulee olla vangitsemispäätös. Schengenin sopimuksen 54 artiklan tarkoituksena on edellä selostettujen yhteisön tuomioistuimen tuomioiden mukaan taata henkilön oikeus vapaaseen liikkuvuuteen jäsenvaltioiden alueella. Tämän oikeuden toteutuminen vaarantuisi, jos henkilö voitaisiin vangita artiklassa tarkoitetun rikosepäilyn perusteella. Edellä lausutuilla perusteilla vangitsemisesta päättävän tuomioistuimen tulee vangitsemisen edellytyksiä harkitessaan ottaa huomioon sen tiedossa oleva Euroopan unionin jäsenvaltiossa annettu lainvoimainen tuomio siitä huolimatta, että myös täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusviranomaisen tulee edellä mainitun puitepäätöksen 3. artiklan perusteella kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta, jos sen tiedossa on sanotunlainen tuomio.

Koska A on tuomittu Augsburgin alioikeudessa samasta teosta, josta häntä on vaadittu vangittavaksi, vangitsemiselle ei ole edellytyksiä.

Näillä perusteilla käräjäoikeuden päätös A:n määräämisestä vangittavaksi on kumottava ja vangitsemisvaatimus hylättävä.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätös kumotaan ja vaatimus A:n määräämisestä vangittavaksi hylätään.

Lainkohdat:

Schengenin sopimus 54 artikla
Rikoslaki 1 luku 13 § 1 momentti 3 kohta
Neuvoston eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tekemä puitepäätös 3. artikla 2 kohta
Rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annettu laki 5 § 1 momentti 2 kohta

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenneuvos Lauri Nouro
hovioikeudenneuvos Paula Salonen
määräaikainen hovioikeudenneuvos Seppo Ovaskainen

Esittelijä:

viskaali Jari Raappana

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:
Lainvoimainen (syyttäjän valituslupahakemus KKO:ssa jätetty 21.11.2008 tutkimatta).

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.